26/03/2014

Testipenkissä: Italia Maranello Classic + Rimini 6

italiaLogo

Italia Guitarsin soittimet ovat viimeinkin rantautuneet Suomeen!

Suomalaisille Italiat ovat uusi tuttavuus, vaikka firman kitaroita on myyty Keski-Euroopassa jo yli 15 vuotta. Italia Guitars on nimekkään eteläkorealaisen Mirr Music -soitintehtaan ja maineikkaan englantilaisen kitaragurun Trev Wilkinsonin yhteistyön hedelmä. Wilkinson on monessa liemessä keitetty kitara- ja bassosuunnittelija, jonka ansioluettelosta löytyy esimerkiksi sellaiset kohteet kuin Wilkinson-vibratalla ja -rullasatula, Vintage by JHS -kitarat ja -bassot, sekä miehen oma Fret-King-soitinmerkki.

Italia Guitarsin peruskonsepti on luoda laadukkaita omintakeisia kitaroita, jotka muistuttavat 1960-luvun kunnianhimoisia eurooppalaisia luomuksia, mutta joilla on samalla nykypäivän soitettavuus ja luotettavuus.

Italia-soittimia tuo maahan espoolainen yritys nimeltään R-JAM Group.

****

Italia Maranello Classic – full front

Italia Maranello Classic (hinta noin 640 €) on valmistajan tunnetuin malli, ja se on löytänyt tiensä jopa brittiläisen lauluntekijän ja slidekitaristin Chris Rean käsiin ja sydämeen.

Esikuvana on selvästi toiminut Hagströmin ensimmäinen lankkukitara P46, joka myytiin Pohjois-Amerikassa myös Guyatone-brändin soittimena. Maranellon ulkonäkö vastaa pitkälti Hagström-klassikkoa, mutta Italian sähköosasto on selvästi virtaviivaistettu.

Italia Maranello Classic – full back

Maranello Classic ei ole mikään seinäkukkanen, vaan tästä prameasta luomuksesta saa aimo annoksen kyyskytluvun estetiikkaa!

Agathis-rungon (kauri-puu) kaareva etupuoli komeilee kultaisella metallivärillään, kun taas sen takapuoli – samoin kuin kitaran vaahterakaula – on saanut ylleen helmiäispäällystyksen.

Italia Maranello Classic – neck plate

Kaula on kiinnitetty runkoon kahdella ruuvilla, jotka jäävät pitkänomaisen koristelevyn alle piiloon.

Italia Maranello Classic – headstock

Lavanpuoleinen pääsy ryhtyrautaan ja grafiittipitoinen satula ovat uudenaikaisia parannuksia…

Italia Maranello Classic – tuners

…samoin kuin Maranellon kapseloidut virittimet.

Italia Maranello Classic – fingerboard

Maranello Classicin otemerkit tehdään helmiäismuovista. Reunalistoitettuun palisanteriotelautaan on asennettu 22 medium-jumbo-kokoista nauhaa.

Italia Maranello Classic – bridge

Italia-kitaran talla on nykyaikainen tune-o-matic-talla Wilkinsonin tuotevalikoimasta. Metalliholkkien päälle asennettu kieltenpidin taas on lainattu suoraan puoliakustisten Gibson- ja Epiphone-kitaroiden trapetseista.

Italia Maranello Classic – pickups 2

Maranello Classicin mikrofonivarustus koostuu kahdesta Wilkinson WVC -humbuckerista, jotka ovat Trev Wilkinsonin oma versio legendaarisesta PAF-mikrofonista.

Italia Maranello Classic – controls

Maranellossa kitaran koko elektroniikka mikrofoneineen päivineen on asennettu isokokoiseen muovilevyyn (tai enemminkin -laatikkoon), joka on kiinnitetty runkoon puuruuveilla ja puristusjousilla.

Idea tulee alkuperäisesta Hagström P46 -soittimesta. Italia Guitars on soveltanut tätä useassa muussa kitaramallissa, joissa käytetään soikeata muovilevyä säätimien, valintakytkimen ja lähtöjakin kiinnittämiseen.

Italia Maranello Classic – body beauty 1

****

Italia Rimini 6 – full front

Italia Rimini 6 (hinta noin 645 €) on hyvin Rickenbacker 360 -mallia muistuttava ilmestys, olematta kuitenkaan kyseisen mallin suora kopio.

Rimini 6:n puoliakustinen runko tehdään täyspuisesta agathiksesta, johon jyrsitään isoja taskuja rungon takapuolelta. Lopuksi runko suljetaan umpipuisella saarnilevyllä.

Testisoittimen rungon ja lavan etupuolet on päällystetty haitarimaisesti ”mustalla” helmiäispinnoitteella (engl. pearloid tai perloid), mutta Riministä saa myös versioita tavallisilla väri- tai sunburst-viimeistelyillä (siis: ilman perloidia).

Italia Rimini 6 – back beauty 2

Riminin takapuolella taas näkyvät puun syykuviot kauniin mustan liukuvärityksen läpi.

Tämän mallin kaula on veistetty vaahterasta, ja se liitetään runkoon perinteisellä liimaliitoksella.

Italia Rimini 6 – headstock

Italia Rimini 6:n lapa viittaa sekin vahvasti Rickenbackerin suuntaan:

Legendaarisen yhdysvaltalaisen merkin 12-kielisissä kitaroissa käytetään hyvin kompaktia lapamallia, jossa peruskielien virityskoneistot asennetaan tavalliseen tapaan viritystappeja ylöspäin (niin kuin Riminin bassopuolella) ja oktaavikielien virittimet taas on asennettu sivuttain (niin kuin Riminin diskanttipuolella).

Italia Rimini 6 – tuners

Riminin nykyaikaisissa virittimissä näkyy Italia Guitarsin I-logo.

Italia Rimini 6 – fingerboard

Yksinkertaisia, mutta kauniita – suorakulmiot helmiäismuovista yhdistettyinä pyöreiden abalone-merkkien kanssa.

Italia Rimini 6 – bridge

Myös Rimini 6 -kitarassa käytetään nykyaikaista tune-o-matic-tallaa.

Italia Rimini 6 – tailpiece

Näyttävä kieltenpidike lisää soittimeen vielä pikkuannoksen blingiä.

Italia Rimini 6 – pickups

Riminin kahdelta Wilkinson WMC -minihumbuckerilta voi varmasti odottaa perushumbuckeria raikkaampaa soundia. WMC-mikrofoneissa käytetään Alnico V -magneetteja.

Italia Rimini 6 – controls

Master volume, master tone, sekä kolmiasentoinen vipukytkin – siinä Italian virtaviivaistettu elektroniikkakattaus.

Italia Rimini 6 – electronics

Muovilevyn poistamisen jälkeen paljastuvat Italia Guitarsin siisti työ ja laadukkaat osat.

Italia Rimini 6 – body beauty 1

****

Italia Maranello Classic – beauty shot 1

Italian Maranello Classic tuntuu ulkomitoiltaan ja painoltaan melko samansuuntaiselta kuin keskiverto-Les Paul, vaikka Maranellon mensuuri onkin hivenen verran pidempi (63,5 cm/25 tuumaa). Soittotyylistä riippuen mikrofonikytkin voi tuntua – ainakin aluksi – olevan hieman plektrakäden tiellä, mutta ajan kanssa siihen varmaan tottuu.

Tykkäsin erittäin paljon kaulan lihaksikkaasta D-profiilista, joka onnistuu olemaan tuhti, muttei kömpelö.

Jokainen Italia-kitara tarkistetaan ja säädetään Espoon Guitarworxissa, ennen kuin soitin lähtee R-Jamin varastolta. Maranello Classic saapui siis testiin huippukunnossa: tatsi oli säädetty hyvin mukavaksi (E: 2,0 mm/e: 1,4 mm) ja kitara soi myös akustisena täysin ilman minkäänlaista ylimääräistä räminää.

Maranellon akustisessa soundissa on tietty avoimuus ja mukavan ontto klangi, joka johtuu hyvin todennäköisesti isosta mikrofoni- ja elektroniikkakolosta, sekä soittimen muovisesta kannesta.

Tämä puoliakustinen vivahde säilyy myös jonkin verran Maranello Classicin vahvistetussa soundissa, mikä lisää sointiin sopivasti avoimuutta ja eloisuutta. Alnico-magneeteilla varustetut Wilkinson WVC -mikrofonit soivat vintage-tyylisen lämpimästi ja maltillisella teholla.

Nyky-Metallin ja -Hard Rockin high-gain-soundeihin tämä Italia ei ehkä ihan sovi, sillä Maranellon suuri, hieman resonoiva muovikansi lisää luonnollisesti humbuckerien kiertoherkkyyttä, mutta se ei tunnukaan olevan tämän soittimen kohderyhmä. Sellaiseen klassiseen Blues-, Rock-, Jazz- ja Pop-menoon tämä kitara kuitenkin sopii kuin nenä päähän!



Italia Maranello Classic – back beauty 1

****

Italia Rimini 6 – beauty shot 1

Vau, mikä kevyt ja mukavan kompaktin-tuntuinen kitara! Rimini 6 istuu hyvin mukavasti soittajan kehoa vasten ja roikkuu loistavassa tasapainossa hihnassa.

Kaulan ovaali C-profiili, Riminin Rickenbacker-tyylinen mensuuri (62,8 cm/24,75 tuumaa), sen medium-jumbo nauhat, sekä testiyksilön loistava trimmi (E: 1,9 mm/e: 1,3 mm), johtavat erittäin nopeaan ja mukavaan soittotuntumaan, jossa soittimesta todellakin tulee kitaristin luonnollinen jatke.

Rimini 6:n akustinen soundi on erittäin tuore ja avoin.

P-90-mikrofonien lailla myös minihumbuckereita voisi kuvailla Fender-tyylisen yksikelaisen ja täysikokoisen humbuckerin täydelliseksi kompromissiksi. Mutta toisin kuin P-90, joka on yksikelainen, minihumbucker-mikrofoni ei poimi elektromagneettisia häiriöitä ympäristöstään.

Tämän Italian vahvistettu ääni on mukavan raikas ja kiinteä, mutta se pysyy samalla täysin vapaana häiritsevästä piikkisyydestä. Loistavien Wilkinson-mikrofonien terve signaaliteho mahdollistaa autenttisien 1960-luvun soundien (Beatlesien, Byrdsien ja varhaisen Whon jalanjäljissä) lisäksi myös huomattavasti rosoisempaa menoa (Paul Weller-Peter Buck-akselilla).



Italia Rimini 6 – back beauty 1

****

Italia Maranello Classic – body beauty 2

Testin perusteella voi todeta, että Italia Guitarsin Maranello Classic- ja Rimini 6 -malleissa peloton kuuskytluvun muotoilu ei seiso hyvän soitettavuuden tai soundin tiellä. Molemmat kitarat ovat erittäin mukavia, laadukkaita ja hyvin soivia nykyaikaisia soittimia, joihin mielestäni kannattaa tutustua.

Italia Rimini 6 – body beauty 2

****

Italia Guitars – Maranello Classic + Rimini 6

Maranello Classic – noin 640 €

Rimini 6 – testattu Perloid-versio noin 645 €, perusversio noin 615 €

Maahantuoja: R-JAM Group

****

Plussat (molemmat mallit):

+ omintakeinen design

+ työnjälki

+ viimeistely

+ soitettavuus

+ soundi

Miinukset (vain Maranello):

– pieni tumma kohta lähtöjakin läheisyydessä

25/03/2014

Sneak peek: Italia Guitars

Italia Maranello Classic – body beauty 1

Italia Rimini 6 – body beauty 1

Juuri työn alla…

Reviews are in the works…

Italia Mondial Deluxe – body beauty 1

Italia Fiorano Standard – beauty shot 1+

****

Lisätiedot: R-Jam Group

24/03/2014

Review: Duesenberg D-Bass

****

Duesenberg D-Bass – D-badge

German maker Duesenberg is known for its high-quality guitars and basses, that combine seamlessly Art Deco-chic and ingenious improvements in many details, such as the hardware and electronics departments.

The Duesenberg D-Bass is a good example of this, promising both P- and J-style tones from a passive, one-pickup instrument.

****

Duesenberg D-Bass – full front 2

The Duesenberg D-Bass (current price in Finland: 1.729,90 €) proves that you can build a bass from classic tonewoods without having to resort to copying others.

This is a four-string, passive bass, built using a bolt-on maple neck with a rosewood fretboard mated to a bound alder body. The top of the body sports elegant carving.

Duesenberg D-Bass – full back 2

The generous rib cage bevel adds a great deal of comfort to the D-Bass.

The body comes in a fetching gloss finish, while the neck has received a thin, vintage-tinted satin finish.

Duesenberg D-Bass – headstock

I feel that Duesenberg’s three step headstock looks even better in its bass guise than the smaller guitar version.

Duesenberg D-Bass – tuners

Duesenberg use their own locking Z-Tuners on the D-Bass. The string is first fed into a well in the tuning post until it comes out of a small hole in the tuning machine’s back. You cut off the surplus length of string, pull back the string by a couple of millimetres, lock it in place and tune up. Voila, a clean and uncluttered solution that leaves no sharp string ends.

Duesenberg D-Bass – fretboard

Duesenberg employ a PLEK-robot to give all their instruments a perfect fret job and set-up.

Duesenberg D-Bass – neck joint

Thanks to the angled neck joint an excursion to the dusty end of the fretboard is fast and easy on the D-Bass.

Duesenberg D-Bass – bridge

Duesenberg’s bridge and tailpiece combo are made of chunky bits of milled brass.

In addition to action and intonation the bridge also offers the adjustment of string-to-string distance. After adjustment you can lock everything in place with allen grub screws.

Duesenberg D-Bass – pickup

The D-Bass’ two-part pickup is situated on its own, oval pickguard.

Duesenberg’s Toaster-pickup may resemble a Fender Precision-pickup, but it really has its own thing going on in terms of construction. While the venerable P-Bass is equipped with two singlecoil pickups (one for each pair of strings), which are hooked up to form a humbucking unit, Duesenberg’s design uses two small humbuckers with open covers.

Duesenberg D-Bass – controls

The passive controls are found on the bass’ larger pickguard and comprise a master volume, the Mid-Shift control and a master tone.

Duesenberg D-Bass – control cavity

The Mid-Shift control uses a nifty bit of wiring voodoo:

When Mid-Shift is fully turned up, both coils of each pickup are used fully, but some of the top end signal is filtered by a capacitor. This is how the D-Bass achieves a P-style sound.

Turning the potentiometer counterclockwise fades out the signal of one of each humbucker’s coils, while lessening the capacitor’s effect on the signal. Fully counterclockwise, this gives you a brighter and more focussed, J-type tone.

You can find a similar wiring trick on Seymour Duncan’s web page, showing you how to wire up a humbucker in such a way that you can use a control pot for going from humbucking to singlecoil by feeding one of the pickup coils to earth.

Duesenberg D-Bass – reverse angle

Duesenberg D-Bass – case

The Duesenberg D-Bass comes in its own quality hard case.

****

Duesenberg D-Bass – beauty shot 2

Duesenberg’s bass is a beautiful instrument with a nice, medium weight and a great balance, both in you lap or hanging on a strap.

The neck profile is a Precision-style wide ”D”, but combined with the D-Bass’ larger fingerboard radius and its jumbo frets the playing feel is decidedly more modern and slinky than vintage.

My only small gripe is a strictly cosmetic one: I would like to see one or two screws added to the larger control scratchplate, as the current layout doesn’t make the plate fit snugly on top of the body’s top contour, leaving a few edges standing proud of the body surface.

This Duesenberg has a very healthy acoustic ring, completely devoid of any of the quirks often associated with vintage basses (like an over-enthusiastic low G or a dead spot around the high c).

Amped up you’re in for a real treat, as long as you’re not after that type of extreme EQ, only achievable with active preamps. Duesenberg’s Mid-Shift control is a really ingenious addition to the D-Bass, resulting in a much more organic palette of sounds than a mere coil-split could provide. The volume drop going from the P- to the J-variant is negligible, which is another positive effect of not using a straight coil-split.

I always play the same motif twice in each sound clip – first with Mid-Shift full on (P), then with Mid-Shift turned down fully (J).




Duesenberg D-Bass – body beauty 1

****

Duesenberg D-Bass – full front   Duesenberg D-Bass – full back

I must say, I liked the Duesenberg D-Bass very much. It is a great instrument for connoisseurs of passive bass tones. The Mid-Shift control isn’t ”in your face”, but still manages to provide you with an ingenious way of tailoring the bass’ sound to your needs.

****

Duesenberg D-Bass

1.729,90 €

Finnish distributor: F-Musiikki

****

Pros:

+ workmanship

+ Mid-Shift control

+ playability

+ design

+ sound

Cons:

– pickguard fit (read the review)

****

Duesenberg D-Bass – body beauty 2

21/03/2014

Musikmesse 2014: Fender American Deluxe Strat Plus

Fender American Deluxe Strat Plus

Fenderin American Deluxe Strat Plus on firman ensimmäinen sähkökitara ilman perinteisiä juotosliitoksia. Fender tulee tarjoamaan mallille erilaisia mikrofonivaihtoehtoja ja mikkien vaihtaminen on nyt huomattavasti helpompi, koska juotoskolvea ei tarvita.

Erikoisinta on Deluxe Strat Plussissa kuitenkin sen kytkentäkortti-ominaisuus. Rungon takapuolelta löytyy korttipaikka Fenderin Personality Card -kytkentäkorteille, jotka mahdollistavat kitaran modifioinnin muutamassa sekunnissa. Kitaran mukaan tulevat kolme korttia, joista Standard-kortti tarjoaa Stratocasterin perinteistä kytkentää. Cutter-kortilla kitaran tone-potikat muuttuvat, niin että toisesta tone-säätimestä tulee bassofiltteri, joka ohentaa kitaran soundia. Blender-kortilla taas saa lisättyä toisella tonella kaulamikrofonin signaalia myös sellaisissa kytkinasemissa, joissa se olisi normaalisti pois päältä. Cutter- ja Blender-kortit tarjoavat myös omia minikytkimiä, joilla saa muutettua tone-kondensaattorien arvoja.

Wiring card on a Fender American Deluxe Strat Plus

19/03/2014

Tulossa ensi viikolla – Italia Guitars

Maranello_classic_blue

****

Lisätiedot: R-JAM Group

17/03/2014

Musikmesse 2014 – kuvagalleria nyt Kitarablogissa

Blackstar ID-Core

Löydät Kitarablogin Musikmesse 2014 -gallerian TÄSTÄ.

Authentic control knobs and pickup covers on Fender's 60th Anniversary 1956 Stratocaster model

Click HERE for Kitarablogi’s Musikmesse 2014 photo gallery.

Boss GT-001 guitar multieffect

EBS Valve Drive DI

Fender Tweed Deluxe piggyback

Hagström Super Swede Bass

Orange Dual Dark 50 head

PRS SE 245 spalted maple

Guitarists checking out the new Boss GP-10

Tanglewood mandolin

Vox Soundbox Mini

Yamaha Phil X Signature guitar

Zoom G1Xon

10/03/2014

Kitarablogi.com goes Musikmesse 2014

Musikmesse – Plan

Yamaha – wall of guitars

Kitarablogi vierailee Frankfurtin Musikmessessä 12. – 14.03.2014.

Messun aikana löydät tuoreimmat kuvat Kitarablogin Facebook-sivulta.

****

Kitarablogi will be at Musikmesse Frankfurt March 12th through 14th.

During the Musikmesse-fair you’ll find regular picture updates on Kitarablogi’s Facebook page.

Roland:Boss + guitarists

ESP Guitars

09/03/2014

Pave Maijanen @ Bulldog Bar Riihimäki 07.03.2014

****

Illan houseband oli:

• Jan Lundqvist – rummut

• Osmo ”Moso” Liikanen – perkussiot

• Petri Lindberg – koskettimet ja laulu

Ilkka Esselström – kitara ja laulu

Martin Berka – basso ja laulu

****

Pave Maijanen–Riihimäki–07_03_2014

06/03/2014

Testipenkissä: Boss OD-1X + DS-1X

od-1x + DS-1x

Bossin kuumimmat uutuudet NAMM 2014 -messuilta ovat kaksi erikoispainosta firman suosituimmista säröpedaaleista. Uusien mallien nimet ovat OD-1X Overdrive ja DS-1X Distortion, ja ne lupaavat entistä enemmän gainea, tiukempaa atakkia, sekä huomattavasti monipuolisempaa EQ-osastoa.

****

od-1x_back_angle_gal

Vaikka kaunis Suomen kieli tuntee laajan sanavalikoiman kuvaamaan eri luonnonilmiöitä, kuten metsiä tai niittyjä, käytetään audiosignaalin yliohjaamisesta johtuvista muutoksista ainoastaan yhtä sanaa – särö – kun taas englanninkielisissä maissa puhutaan overdrivesta, distortionista ja fuzzista.

Fuzz-särö on näistä kolmesta tyypeistä se vanhin, ja tietyllä tavalla myös rankin vaihtoehto. Perinteistä fuzz-säröä saadaan aikaiseksi ajamalla signaalia rankkaan transistoriklippaamiseen. Lopputulos on melko aggressiivinen ja raastava, ja se toimii usein parhaiten riffeissä ja soololinjoissa (hyvä esimerkki tästä on Rolling Stones -yhtiön biisi ”Satisfaction”).

Overdrive- ja distortion-säröjen tarkoitus taas on tuottaa putkivahvistimia muistuttavia särösoundeja. Alun perin molempia sanoja käytettiin särön yleistermeinä, mutta juuri Boss-pedaalissa käytetyn systeemin ansiosta overdrive- ja distortion-sanojen käyttö on nykyään standardisoitu: Overdrive-särö on miedompi ja huomattavasti dynaamisempi kuin selkeästi enemmän kompressiota tarjoava, purevampi distortion-särö.

od-1x_top_gal

Boss keksi aikoinaan myös sen, että eri efektityypejä voisi erottaa toisistaan kätevästi värijärjestelmällä – overdrive-säröpedaalit ovat esimerkiksi aina keltaisia.

Upouusi Boss OD-1X Overdrive (155 €) on uuden sukupolven säröpedaali, joka tarjoaa huomattavasti monipuolisempaa soundia kuin sen esi-isät. Drive- ja Level-säätimien lisäksi on tarjolla erittäin tehokas kaksikaistainen ekvalisointi.

****

ds-1x_back_angle_gal

Uudistuksien perusteena on molemmissa Special Edition -pedaaleissa ollut Bossin patentoima digitaaliteknologia nimeltään MDP (Multi-Dimension Processing). Vasta MDP-teknologia mahdollistaa kitarasignaalin huippunopeata, monikaistaista prosessointia, jonka ansiosta jokaisen nuotin atakki säilyy ehjänä ja soinnut eivät puuroudu. Samalla on saatu pedaalien kohina vähennettyä rutkasti myös gain-säätimien ääripäässä.

ds-1x_top_gal

Tummanoranssi Boss DS-1X Distortion -pedaali (155 €) tarjoaa neljä säädintä – Distortion, High, Low ja Level – ja sen soundi on optimoitu toimimaan myös nykyaikaisilla seitsen- tai kahdeksankielisillä sähkökitaroilla.

Molemmat pedaalit toimivat tutulla tavalla joko yhdeksän voltin paristolla (alkaaliparisto antaa noin yhdeksän tuntia soittoaikaa) tai virtalähteellä (ei kuulu hintaan).

****

od-1x_angle_3_gal

SD-1:stä ja OD-3:stä tuttu, legendaarinen Boss Overdrive -soundi on vahvasti esillä myös uudessa OD-1X-pedaalissa, mutta uusi erikoispainos tarjoaa huomattavasti enemmän säätövaraa EQ-osastossaan, sekä hieman enemmän gainea. Lopputuloksena syntyy erittäin maukas ja dynaaminen särösoundi, joka on selvästi laajempi kuin mikä sen keskiäänivoittoisemmat edeltäjänsä pystyvät tarjoamaan.

OD-1X:n erittäin lämmin bassorekisteri soi mielestäni kauniisti tässä klipissä (Vox Mark III, Drive klo 9, High klo 10, Low klo 2):


Tallahumbuckeriin saa lisättyä myös annoksen purevuutta (Hamer USA Studio Custom, Drive klo 9, High klo 11, Low klo 12):


Drive täysille, ja jopa pienen Marshallin puhdas kanava soi stäkin lailla. Tässä on Vox-kitaralla soitettu pätkä:


Ja tässä käytetään kahdella humbuckerilla varustettua Hameria (Drive täysillä):


****

ds-1x_angle_3_gal

Boss DS-1X laajentaa perinteisen DS-1-pedaalin soundivarastoa erittäin mehevällä tavalla. Uutuuspedaali kompressoi tutulla, maiskuttavalla tavalla ja sen perussoundikin on meille kaikille tuttu tuhansista biiseistä. On kuitenkin helppo havaita DS-1X:n syvempi bassokaista, parannettua erottelevuutta, selkeämpää atakkia ja monipuolisempaa EQ:ta.

Jo Distortion-säätimen alkumetreissä on hyvin selvää, että DS-1X-pedaali tarjoaa enemmän säröä kuin sen Overdrive-veli (Vox Mark III, Dist klo 9):


Humbuckereilla soitettuna astuu jo tässä vaiheessa kuvaan uutuuspedaalin kermainen kompressointi (Hamer, Dist klo 9):


Vaikka Distortion-säädin on avattu tässä klipissä täysille, kohisee tässä klipissä pienen kombon puhdas kanava enemmän kuin Boss-uutuus (Vox Mark III):


Ja Metal-kitaristit iloitsevat varmasti myös DS-1X:n isosta, mutta tiukasta bassorekisteristä (Hamer, Dist täysillä):


****

od-1x_ds-1x_boxes_gal

Kitaristeilla ei voi koskaan olla liian monta kitaraa tai liian monta säröpedaalia – se on yksinkertaisesti niin! Boss Special Edition -pedaalien ansiosta voisi kuitenkin vapautua hieman tilaa soittajien pedaalilaudoissa, koska OD-1X:llä ja DS-1X:llä saa katettua näin laajan spektrin erilaisia särösoundeja. Riippumatta siitä, etsitäänkö perinne-Bluesille sopivaa kevytsäröä tai jotain paljon rankempaa matalaa Thrash-riffailua varten, olen melko varma, että tällä kaksikolla homma hoituu laadukkaasti.

****

Boss OD-1X + DS-1X – Special Edition -säröpedaalit

OD-1X: 155 €

DS-1X: 155 €

Lisätiedot: Roland

****

Plussat (molemmat pedaalit):

+ soundi

+ enemmän gainea

+ kaksikaistainen EQ

+ erittäin tarkka atakki

+ alhainen kohinataso

05/03/2014

Huomenna…

——

****

Lisätiedot: Roland

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 37 muun seuraajan joukkoon