Posts tagged ‘Garageband’

13/08/2013

Roland Micro Cube GX – the YouTube-video

****

Lisätiedot: Roland Scandinavia

08/07/2013

Testipenkissä: Tokai TJB-55 + Seymour Duncan Weather Report -setti

****

Tokai TJB-55 – logo

Tokain Jazz Sound -bassoilla on – ansaittu – maine erinomaisina tulkintoina Fenderin klassikkomallista. Seymour Duncan taas on kiistämättä tunnetuin nimi kitara- ja bassomikrofonien maailmassa.

Molempien firmojen maahantuoja on Musamaailma, joka tarjoaa nyt kaksi uutuusmallia yhdistettyinä valmiiksi modatuksi paketiksi:

Japanilainen Tokai TJB-55 on varustettu Seymour Duncan Custom Shop ”Weather Report” mikrofonisetillä.

****

Tokai TJB-55 – full front

Tokai TJB-55 (hinta ”Weather Report” -mikrofoneilla: 1.177 €, perusversion hintaluokka noin 850 €) on firman kevyesti nykyaikaistettu versio 1970-luvun Jazz-bassosta. Tällä hetkellä malli on saatavilla joko mustana vaahteraotelaudalla (ja mustilla blokkeilla) tai kolmivärisellä liukuvärityksellä, jolloin basson otelauta on veistetty palisanterista.

Tokai TJB-55 – full back

Rungossa on kiiltävä viimeistely, kun taas kaulassa on nykyaikainen, satiinipintainen lakkaus.

Tokai TJB-55 – headstock

Ensisilmäykseltä TJB-55:n kromatut virittimet vaikuttavat vintage-kopioilta.

Todellisuudessa kyseessä on kuitenkin Gotohin kevyempi vastine, jolla on vintageen verrattuna hieman sirompi viritystappi…

Tokai TJB-55 – tuners

…sekä pienempi pohjalevy.

Virityskoneistojen pienempi paino parantaa soittimen balanssia entisestään.

Tokai TJB-55 – fretboard

Tokai TJB-55 tarjoaa mielenkiintoisen variaation tutusta teemasta – vaikka otemerkit ovat 1970-luvun tyylisesti isot suorakaiteet, on jätetty palisanterilauta 60-luvun tavalla ilman reunalistoitusta.

Nauhatyö on kiitettävällä tasolla, ja otelautaan on asennettu 20 medium-kokoista nauhaa.

Tokai TJB-55 – neck plate

Vintage-tyylinen kaulaliitos on toteutettu hyvin tarkasti ja lujasti.

Tokai TJB-55 – body beauty 2

Perinteinen – ja monien mielestä ruma – metallinen maadoitusliuska tallan ja tallamikrofonin välillä on Tokaissa korvattu sisäisellä maadoitusjohdolla.

Tokai TJB-55 – bridge

Leo knew best! Jostain syystä tämä vanha tallamalli ei lakkaa toimimasta, vaikka se onkin melko yksinkertainen designiltaan.

Tokai TJB-55 – pickups

Testibasson salainen ase on Musamaailmassa jälkiasennettu Seymour Duncan Weather Report Jaco Jazz Bass -mikrofonisetti, joka on mikkigurun uusintapainos Jaco Pastoriukselle 1980-luvulla kustomoiduista kuuskytluvun Fender-mikrofoneista.

Kumpikin yksikelainen on kevyesti ylikäämitty (lue: soundiltaan tuhdimpi ja signaalitasoltaan voimakkaampi kuin vintagemikki), vaikkakin setin tallamikrofoni on vielä hivenen verran kuumempi kuin kaulamikki.

Tokai TJB-55 – bridge pickup

Mustat muoviset mikrofonikuoret on kevyesti esikulutettu, samoin kuin magneettien kirkaslakkapinta.

Vanhoissa Fender-bassoissa kuitulevyistä ja magneeteista koostuva kelarunko on saannut ylleen kirkaslakkakerroksen, ennen kuin käämilankaa alettiin kelata magneettien ympäri. Näissä Seymour Duncan Custom Shop mikrofoneissa käytetään alkuperäistä valmistusmenetelmää autenttisuuden nimessä.

Tokai TJB-55 – controls

Tokain TJB-55 tarjoaa klassista Jazz-basso passivisuutta – kummallekin mikrofonille oma volume-säädin, sekä yhteinen master tone.

Konepellin alta löytyy huolellista työnjälkeä ja laadukkaita osia.

****

Tokai TJB-55 – beauty shot

Myönnän sen – olen aina ollut Jazz-basson suuri ystävä! Minusta tämä soitintyyppi on yksinkertaisesti kaunein, ergonomisesti parhaiten toimiva ja soundiltaan yleispätevin kaikista passiivisista klassikkomalleista. Se toimii mielestäni aina!

Tokain TJB-55 on erinomainen lajinsa edustaja, joka tarjoaa kaikki tälle soitintyypille ominaiset edut, kuten esimerkiksi hyvin solakan kaulaprofiilin.

Tokai TJB-55 – pickups 2

Seymour Duncan Weather Report -mikkisetin tarkoitus ei tietenkään ole muokata soittimen JB-tyylistä soundia joksikin ihan muuksi, vaan tarjota laadukkaan version Jazz-basson soinnista Jaco Pastoriuksen maun mukaan.

Tarjolla on hieman ryhdikkäämpi ja myös pikkuisen tuhdimpi muunnelma aiheesta, joka maistuu ainakin allekirjoittaneelle. Etenkin tallamikrofonissa on mukana myös Jaco-soundille niin tärkeä lisäannos nasaalista keskialuetta.

Mikrofonisetin absoluutisesta autenttiuudesta en voi päätellä kovinkaan paljon, koska en ole koskaan soittanut Pastoriuksen bassoilla. Tämän testin perusteella voin kuitenkin todeta, että Weather Report -setillä varustetulla Tokai TJB-55 -bassolla pääsee lähellä mestarin soundia.

Rumpu- ja perkussioraitojen lisäksi tässä pätkässä soi vain ja ainoastaan testin Tokai-basso:

Tokai TJB-55 – back beauty

Testin päätelmä on minun mielestäni, että Tokai TJB-55 -basso ja Seymour Duncanin Weather Report -mikrofonisetti on erittäin toimiva yhdistelmä – myös monelle muulle basistille kuin pelkästään Jaco-faneille.

****

Tokai TJB-55 + Seymour Duncan Weather Report Jaco Pickup Set

1.177 €

Lisätiedot: Musamaailma

****

Plussat (Tokai):

+ hinta-laatu-suhde

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ akustinen soundi

+ paino

****

Plussat (Duncan):

+ teho

+ soundi

+ kevyt relikointi

+ autenttinen valmistusmenetelmä

Miinukset (Duncan):

– korkea hinta

– relikointi ei kaikkien makuun

Tokai TJB-55 – beauty shot 2

05/02/2013

Every Night – Paul McCartney cover

24/09/2012

Review: PRS SE Angelus Standard

****

The SE Angelus Standard is a Grand Auditorium -sized steel-string acoustic from PRS Guitars’ brand-new SE Acoustic -range.

A special feature on all PRS SE steel-strings is their proprietary top bracing pattern which seamlessly combines the best bits of traditional x- and fan-bracing patterns. The end result should be a very dynamic and open-sounding acoustic tone.

****

The PRS SE Angelus Standard (current street price in Finland approx. 730 €) is a beautiful and stylish piece of work.

A Grand Auditorium’s body has about the same cubic content as a Dreadnought. Its rounder shape with a more slender waist makes it more comfortable to play, and also produces a different basic voicing. Grand Auditoriums tend to sound more open with added clarity in the lower midrange  (between 600 – 800 Hz) compared to a Dreadnought, making them easier to record.

The SE Angelus Standard is crafted from solid sitka spruce for the top and solid mahogany for the body’s back. The rims are pressed from mahogany plywood, adding a little sturdiness.

Mahogany is also the material of choice for the Angelus’ neck.

It’s surprising to see how well PRS’ traditional headstock looks on an acoustic guitar. In the SE Angelus’ case the headstock features a rosewood veneer, as well as white binding.

The top nut has been carved from genuine bovine bone.

The tuners are the same quality units PRS also uses for their SE electrics.

The SE Angelus’ neck is a three-piece affair, with a long piece making up the bulk of the neck, and two small added pieces for the headstock and the neck heel, respectively.

The bound rosewood fingerboard sports beautiful bird-inlays and well-finished narrow frets.

The mahogany used for body construction is gorgeous – the honey-hued wood looks good enough to eat underneath the thinly applied transparent lacquer.

By the way: A second strap button comes as standard on the SE Angelus.

Here’s a view of the Angelus’ rounded cutaway – a typical feature on many Grand Auditorium sized instruments.

The top’s black and white binding looks very crisp.

A rosewood rosette adds a tad of understated charm to proceedings.

The SE Angelus displays extremely clean workmanship throughout – even on the inside!

The compensated saddle in the guitar’s rosewood bridge is made from tone-enhancing genuine bone.

****

But the PRS SE Angelus Standard isn’t just nice to look at, this guitar is also a sheer joy to play!

The instrument is lightweight, and just touching it already gives you a sense of this guitar’s eagerness to resonate.

PRS have made a wise decision in my opinion, when it came to choosing a neck profile for the Angelus: This neck is an unabashedly steel-string acoustic type of neck. No foul compromises to win over electric players – the Angelus’ neck profile is a chunky affair somewhere between a D- and a U-shaped cross-section.

If you’re new to steel-string acoustics – or just used to the feel of many electroacoustic guitars – the first impression might be a slight bit disconcerting, but fear not! In the long run a big neck will help your left-hand technique, and it’s the right choice for big tone as well.

And what a tone it is! I can only heap praise upon the Angelus’ tone, sustain and dynamics – what a beautiful open sound!

String-to-string balance is outstanding, regardless of playing style or chosen register. It’s not often that you find a brand-new guitar with such a mature voice from the get-go – especially in this price bracket!

I also recorded the SE Angelus with different recording set-ups, and can only report that it is almost impossible to get a bad (or muddy) sound out of this instrument.

This is what the Angelus sounds like when recorded with a Zoom Q2HD:

SE Angelus – plectrum – Q2HD

…and here are two clips, which I recorded using an AKG C3000 condenser mic close to the guitar, pointing at the 14. fret, paired with a Samson C02 at shoulder height facing towards the bridge (–> Focusrite Saffire 6 USB –> Apple Garageband):

SE Angelus – fingerstyle

SE Angelus – plectrum

****

PRS SE Angelus Standard

current street price in Finland approx. 730 €

Distributor: EM Nordic

Thanks to DLX Music Helsinki  for the loan of the review instrument!

****

Pros:

+ solid top and back

+ chunky neck profile

+ playability

+ open and dynamic tone

+ workmanship

+ bang-for-the-Euro

****

22/09/2012

Testipenkissä: PRS SE Angelus Standard

****

SE Angelus Standard on Grand Auditorium -kokoinen teräskielinen akustinen kitara PRS Guitarsin upouudesta SE Acoustic -mallistosta.

PRS SE -teräskielisten erikoisuus piilee firman omassa erikoisrimoituksessa, jossa käytetään saumattomasti X-rimoituksen ja fan-rimoituksen parhaita elementtejä. Lopputuloksena pitäisi syntyä erittäin dynaaminen ja avoin akustinen klangi.

****

PRS SE Angelus Standard (katuhinta noin 730 €) on erittäin komea ja tyylikäs ilmestys suositussa Grand Auditorium -koossa.

Grand Auditorium -kitaroissa kopan tilavuus on kutakuinkin sama Dreadnought-kitaroiden kanssa. Pyöreämmän ulkomuodon ja kapeamman vyötärön ansiosta Grand Auditorium kuitenkin istuu sylissä vielä Dreadnoughtia mukavammin. Lisäksi kopan muodolla on myös vaikutusta sointiin – Grand Auditorium -kitarat soivat yleensä avoimemmin ja ilman kumisevaa keskirekisteriä (noin 600 – 800 Hz) kuin Dreadnought-soittimet, minkä ansiosta nitä on hyvin helppo äänittää.

SE Angelus Standardin koppa on veistetty kokopuisesta sitkakuusikannesta ja mahonkipohjasta. Kopan reunat ovat muotoon prässätystä mahonkivanerista, mikä lisää niihin jäykkyyttä.

Myös Angeluksen kaula valmistetaan mahongista.

PRS:n perinteinen lapamuoto istuu yllättävän hyvin myös akustiseen kitaraan. SE Angeluksen tapauksessa lapa on reunalistoitettu valkoisella muovilla, ja päällystetty kuvankauniilla palisanteriviilulla (palisanteri = ruusupuu).

Satula on veistetty aidosta naudanluusta.

Suljetut virittimet ovat samat laadukkaat mallit, joita käytetään myös SE-sähkökitaroissa.

SE Angeluksen kaula koostuu yhdestä pitkästä palasta, johon on liimattu kaksi lisäpalaa – yksi muodostaa lavan, kun taas toinen on kaulan korko.

Palisanteriotelauta on reunalistoitettu ja koristeltu taitavasti PRS-sähkökitaroista tutuilla lintu-upotuksilla. Sekä upotus- että nauhatyö on toteutettu erittäin siististi.

Kun kerran käytetään laadukasta puuta, on ilo myös näyttää se kaikille. Koppa on viimeistelty erittäin ohuesti kirkaslakalla – mahongin hunajankultainen sävy on varsinaista silmänruokaa.

SE Angelus Standardissa toinen hihnatappi on muuten vakiovaruste – hyvä niin!

Kuten monilla Grand Auditorium -kitaroilla myös Angeluksella on pyöreä soololovi.

Kuusikansi on reunalistoitettu monikerroksisilla mustavalkoisella muovilistoilla.

Tumma palisanterirosetti huokuu hillittyä tyylikyyttä.

Myös kopan sisällä jatkuu SE Angeluksen esimerkkillisen siisti linja.

Samoin kuin satula, myös palisanteritallan kompensoitu tallaluu on aitoa luuta.

****

PRS SE Angelus Standard -kitaraa ei ole ainoastaan kiva katsella, vaan sillä on myös ilo soittaa!

Kitara on hyvin kevyt, ja jo pelkästä kosketuksesta käy selväksi, että tämä soitin resonoi vapaasti.

PRS on Angeluksen kaulaprofiilin kohdalla tehnyt mielestäni parhaan mahdollisen päätöksen: Angelus Standardin kaula on nimittäin täysverinen teräskielisen kaula. Tässä ei tehdä minkäänlaisia kompromisseja tai myönnytyksiä sähkökitaristien suuntaan, vaan tarjoilla on on täyteläinen ja vankka D:n ja U:n risteytys.

Ensikertalaiselle – tai tavalliseen elektroakustiseen tottuneille – ensivaikutelma voi tuntua hivenen verran liian lihaksikkaalta, mutta muutaman soittominuutin jälkeen soittaja alkaa arvostaa kaulan mukavaa täyteläisyytä. Tuhti kaula tukee hyvää soittotekniikkaa, ja se parantaa myös roimasti kitaran yleissointia.

Ja mikä sointi tästä kitarasta lähteekin! Soundia ja soittodynamiikan toistoa voi kuvailla vain ylistyssanoilla, niin upeasti, kauniisti ja avoimesti SE Angelus Standard soi.

Kielet ovat esimerkkillisesti tasapainossa toisiaan, sekä volyymiä, että sävyä katsoen, ja loistava tasapaino säilyy ehjänä soittotekniikasta tai -rekisteristä riippumatta. On hyvin harvinaista saada suoraan pakasta vedettyä teräskielistä syliin, joka soi alusta asti näin hyvin – etenkin tässä hintaluokassa!

Kokeilin SE Angelus Standardia myös erilaisilla äänityskalustoilla, ja oli lähes mahdotonta saada tästä kitarasta huonoa tai tunkkaista soundia.

Tältä Angelus kuulostaa Zoom Q2HD:llä äänitettynä:

SE Angelus – plektralla – Q2HD

…ja tässä ovat kaksi pätkää, joissa käytin AKG C3000 -mikrofonia edestä, lähellä 14. nauhaa, sekä Samson C02-mikrofonia minun oikean olkapään yllä, osoittamassa kitaran tallaa kohti (–> Focusrite Saffire 6 USB –> Apple Garageband):

SE Angelus – sormisoitto

SE Angelus – plektralla

****

PRS SE Angelus Standard

katuhinta noin 730 €

Maahantuoja: EM Nordic

Kiitos DLX Music Helsingille testiyksilön lainaamisesta!

****

Plussat:

+ kokopuinen kansi ja pohja

+ tuhti kaulaprofiili

+ soitettavuus

+ avoin ja dynaaminen soundi

+ työnjälki

+ hinta-laatu-suhde

****

07/04/2012

Epiphone Thunderbird IV – Sounds!

Here are a few soundbites of a 2004 Made-in-Korea Epiphone Thunderbird IV recorded direct via a Focusrite Saffire 6 USB -interface into Apple Garageband:

Epi T’Bird – Fingerstyle

Epi T’Bird – Plectrum

Epi T’Bird – Slap

Each soundbite starts with the neck pickup, continues with both pickups on, and ends with the bridge unit on its own.

****

07/02/2012

Shrinking the AC30 – Vox Escort Battery-Mains

The Vox Escort came out in 1975 and was Vox’ first battery-powered practice amp. This baby-AC30 has about 3 Watts of power, which it puts out through a 5-inch Elac-speaker. The diminutive Escort stayed in the company’s line-up until 1983.

The first run of combos was battery-power only, using huge 9V -batteries, called PP9, but already in 1976 the dual-power Escort Battery-Mains -model was put into production.

****

My own Vox Escort is an ex-battery-only combo, which a previous owner had already converted to AC-powered, when I bought it some ten years ago.

The Escort features two inputs – Normal and Brilliant – as well as two controls – Volume and Tone.

The genuine Battery-Mains-version has a slightly different layout, as well as a power-selector and a fuse compartment on the control panel:

photo: © The Vox Showroom

****

On the cabinet’s right-hand side you’ll find a line out jack for easy connection to a mixing console or – as Vox suggested – for using the Escort as a booster in front of your big amp:

****

The small, lower back plate – normally providing access to the battery – is obviously not original. It would have been made of the same chipboard material, as used for the larger upper plate.

****

The modification to AC-only isn’t quite as neat as it could be, but the amp is in perfect working order, nonetheless. The sticky tape on the sides has been added to stop the back plates from rattling.

The transformer is screwed tightly to the cabinet’s floor, the circuit board (containing the rectifier amongst other components) is fastened to the amp chassis (slightly askew), while the 5-inch speaker is fixed to the baffle, as it should be.

****

During the latter half of the Seventies the Escort Battery-Mains got company by two larger brothers. The Escort 30 was a noticeably larger 30 Watt combo with a 12-inch speaker, as well as a built-in fuzz-channel. The Vox Super Twin featured two 5-inch speakers and a spring reverb, and was rated at 20 Watts.

****

This is what my Vox Escort sounds like:

Vox Escort & Epi Casino – clean

Vox Escort & Epi Casino & Boss SD-1 – overdrive

Signal path:

Epiphone Casino –> Boss SD-1 –> Vox Escort (Normal) –> 2 x Samson C02 –> Focusrite Saffire 6 USB –> iMac/Garageband ’11

Reverb was added at mixdown.

****

In Vox’ current line-up the closest equivalent to the Escort would be the Pathfinder 10.

07/02/2012

Vox Escort Battery-Mains – AC30:n pikkuveli

Vox Escort ilmestyy vuonna 1975 ja oli firman ensimmäinen paristokäyttöinen harjoitusvahvistin. Mini-Voxissa on noin kolmen watin verran tehoa, ja kotelossaan viisituumainen Elac-kaiutin. Pikkuinen Escort pysyi mallistossa vuoteen 1983 saakka.

Ensimmäiset kombot käyttivät vain isokokoisia yhdeksän voltin PP9-paristoja, mutta jo vuonna 1976 lisättiin Escort Battery-Mains -malli tuotantoon, jota on voitu käyttää myös verkkovirralla.

****

Oma Vox Escort on verkkovirtaa varten modattu paristoversio, ja ostin sitä vuosituhannen alussa Soitin Huttuselta.

Escortilla on kaksi tuloa – Normal ja Brilliant – sekä kaksi säädintä – Volume ja Tone.

Battery-Mains-versiossa on vielä virransyötölle valintakytkin sekä sulakepesä paneelissa:

kuva: © The Vox Showroom

****

Kotelon sivussa on linjalähtö, joko mikseriä varten tai (niin kuin Vox ehdotti) jos halusi käyttää Escortia boosterina vahvistimen edessä:

****

Pienempi takalevy, jonka takana paristo sijaitsi, ei ole enää alkuperäinen minun kombossani. Alkuperäinen oli samasta mustasta lastulevystä kuin isompi takalevy.

****

Modaus paristo-Escortista verkkovirta-versioon ei ole ehkä niin siisti kuin voisi olla, mutta kuitenkin täysin toimiva. Teipit vaimentavat takalevyen resonoinnin.

Muuntaja on kiinnitetty pohjaan, ylhäällä roikkuu tasasuuntajan ja virransyönnin piirilevy, ja viisituumainen kaiutin on etulevyssä kiinni.

****

1970-luvun loppupuolella Escort Battery-Mains sai vielä kaksi isoa veljeä rinnallaan. Escort 30 oli isompi, 30-wattinen kombo 12-tuumaisella kaiuttimella ja sisäänrakennetulla fuzzilla. Vox Super Twin taas oli kahdella 5-tuumaisella kaiuttimella varustettu 20-wattinen kombo, jolla oli jopa jousikaiku.

****

Ja täältä oma Vox Escort kuulostaa:

Vox Escort & Epi Casino – puhdas

Vox Escort & Epi Casino & Boss SD-1 – särö

Signaalitie:

Epiphone Casino –> Boss SD-1 –> Vox Escort (Normal) –> 2 x Samson C02 –> Focusrite Saffire 6 USB –> iMac/Garageband ’11

Kaiku on lisätty miksausvaiheessa.

****

Hyvin samankaltainen kombo Voxin nykyisessä mallistossa on Pathfinder 10.

12/10/2011

Tokai LC-85 – Sounds! [][][][][] Tokai LC-85 – Soundeja! [][][][][]

Tokai LC-85 neck PU clean (kaulamikki puhtaana)

Tokai LC-85 both PUs clean (molemmat mikit puhtaina)

Tokai LC-85 bridge PU clean (tallamikki puhtaana)

πππππππππππ

Tokai LC-85 neck PU crunch (kaulamikki säröllä)

Tokai LC-85 both PUs crunch (molemmat mikit säröllä)

Tokai LC-85 bridge PU crunch (tallamikki säröllä)

πππππππππππ

Tokai LC-85 bridge PU lead (soolosoundi soitettu tallamikillä)

More information on the guitar HERE.

Lisätiedot löydät TÄSTÄ tai suoraan Musamaailmalta.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 46 muun seuraajan joukkoon