Posts tagged ‘guitar porn’

19/03/2015

Review: Yamaha LL6 ARE

Yamaha LL6 ARE – label

Yamaha has recently upgraded its very successful L-Series of steel-string guitars.

The most important update, at least in terms of sound quality, is the use of A.R.E.-treated spruce tops across the whole range of models. Yamaha’s proprietary Acoustic Resonance Enhancement is a wood treatment that uses heat, changes in humidity and pressure, to artificially age tonewoods. The aim is to produce brand-new acoustic instruments, which sound played-in from the get-go.

L-Series guitars come in three body sizes – LJ (Medium Jumbo), LS (Small Body = Folk-sized) and LL (Original Jumbo = Dreadnought-sized).

Kitarablogi had the pleasure to take a Yamaha LL6 ARE (current price in Finland: 534,90 €) for a spin.

****

Yamaha LL66 ARE – full front – large

Yamaha’s Original Jumbo body style is the company’s own design, set apart from a traditional Dreadnought by its slimmer shoulders and its more rounded lower bout. The result looks nicely balanced.

Yamaha uses solid Engelmann spruce for all of their L-Series tops. Engelmann spruce has a reputation for sounding warmer and less constricted, when compared to Sitka spruce.

The LL6 is available in four different finishes – natural, brown sunburst, black and Dark Tinted (a deep reddish-brown hue).

Yamaha LL66 ARE – full back – large

The Yamaha LL6’s sides and back are made from beautifully grained laminated rosewood. There’s a mahogany backed version available, too, the Yamaha LL6M ARE.

The guitar’s body has received a gloss finish, while the back of the neck sports a thin satin finish.

Yamaha LL66 ARE – headstock

The bound headstock is home to a set of TM-29G tuning machines.

Yamaha LL66 ARE – tuners

All new L-Series instruments come with five-piece necks. In the LL6’s case this means three pieces of mahogany with two strips of rosewood sandwiched between them. The idea behind this type of construction is to add stiffness to the neck, and thus sustain.

The LL6’s headstock and neck heel are crafted from separate pieces of mahogany, which are then glued to the main part.

Yamaha LL66 ARE – fretboard

The quality of the fretwork on this Yamaha is very good.

Another new feature across all L-Series models are rolled-in fingerboard edges for an even more comfortable playing experience.

Yamaha LL6 ARE – beauty shot

Yamaha LL66 ARE – back beauty

Yamaha uses a modified type of non-scalloped X-bracing on all L-Series tops, which is meant to add a healthy dose of punch and warmth into the mix.

Yamaha LL6 ARE – rosette

The centre ring of this beautiful soundhole rosette has been crafted from genuine abalone shell.

Yamaha LL66 ARE – binding

There’s multiple binding on the Yamaha’s top, as well as single ply cream binding around the back.

Yamaha LL66 ARE – bridge

The LL6 comes with a Yamaha SRT Zero Impact piezo pickup hidden beneath its compensated bridge saddle.

Yamaha LL66 ARE – output jack

As the main focus of the LL6 lies on its acoustic performance, Yamaha wanted an unobtrusive pickup system without the need for an on-board preamp or a battery compartment. This is why the LL6 comes equipped with a passive pickup that is wired directly to the output jack.

Yamaha LL66 ARE – soft case

Yamaha’s LL6 ARE is sold in its own soft case, which is a nice hybrid of a gig bag and a hard case.

****

Yamaha LL66 ARE – body beauty 2

It speaks volumes about Yamaha’s high standards of craftsmanship, as well as the company’s stringent quality control, when the importer’s product specialist takes you to the warehouse, and simply hands you an untouched shipping carton, without even opening it. His only question was: ”Which colour would you prefer?”

And, judging from the review guitar, this trust in Yamaha’s quality control seems totally justified. When I opened the soft case I found a great instrument in fine fettle.

The neck’s new-and-improved oval C-profile feels fantastic, and the nut width of 44 mm offers enough room for complex fingerings. Yamaha have gone for a good working compromise at the bridge, too, with an E-to-e-string spacing of 55 mm, that most strummers and fingerpickers will get to grips with nicely.

The playability was first rate (remember this is a sub-600 € guitar):

The action with the factory-installed 012-gauge set was really comfortable (string height at the 12th fret: low E – 2.1 mm/high e – 1.6 mm), and the guitar played beautifully, without any rattles or buzzes whatsoever.

It’s virtually impossible to verify any claims that Yamaha’s A.R.E.-treatment makes the LL6 ARE sound like well played-in ”old ’un”, because no two vintage guitars are the same, and also because I didn’t have a ”non-A.R.E.” Yamaha to hand.

What I can say, though, is that the Yamaha LL6 ARE sounds very open, dynamic and mature, right out of the shipping carton. Many brand-new steel-string acoustics require a playing-in period to lose a certain restricted sense of dynamics and a spiky top end. The LL6 ARE sounds warm, well-balanced and open right from the start.

Fingerstyle playing comes across well-articulated. The LL6 has a clear top end and a rich bass register; it’s a warm tone, but the bottom end never gets overbearing.

The first example has been close-miked with an AKG C3000 microphone:

For a no-frills, passive piezo system the LL6’s SRT-pickup sounds rather nice:

Combining both signals works well, too:

Strumming the LL6 gives you great punch, a sparkling top end, and plenty of mid-range character (AKG C3000):

The piezo-powered version is a bit drier, but still work well in my view:

Using both signals together sounds like this:

The rhythm guitar tracks in this short Beatles-cover have been recorded with a Shure SM57, while the lead guitar parts have been recorded direct off the built-in pickup:

Yamaha LL66 ARE – body beauty

****

Yamaha LL66 ARE – beauty shot 2

The Yamaha LL6 ARE might be the most-affordable member of the L-Series, but it most certainly is a thoroughbred example of its species. The improved neck profile is a real treat, and the A.R.E.-treatment seems to make a clear difference. This is a beautiful instrument with a voice to match. I also like the straightforward pickup system, which offers a decent sound with no fuss. I’d really recommend you try out one of these guitars, as the LL6 ARE punches well above its weight.

****

Yamaha LL6 ARE

534,90 €

Finnish distributor: F-Musiikki

****

Pros:

+ workmanship

+ A.R.E.-treated solid top

+ neck profile

+ acoustic sound

+ unobtrusive pickup system

+ soft case included

13/03/2015

Testipenkissä: Yamaha LL6 ARE

Yamaha LL6 ARE – label

Yamaha on hiljattain päivittänyt erittäin suositun L-sarjan teräskielisiä kitaroita.

Soundin kannalta tärkein uudistus on, että koko sarjassa käytetään nyt Yamaha A.R.E. -prosessin läpi käyneitä kansia. Acoustic Resonance Enhancement on firman kehittämä puunkäsittelytapa, jossa esivanhennetaan soitinpuita lämpökäsittelyllä, sekä ilmankosteutta ja ilmanpainetta tarkoin säätämällä. Koko prosessin idea on saada uusia kitaroita soimaan heti kättelyssä sisäänsoitetun soittimen lailla.

L-sarjan kitaroita tarjotaan kolmessa eri koppakoossa – LJ (Medium Jumbo), LS (Small Body = Folk-kokoinen) ja LL (Original Jumbo = Dreadnought-kokoinen).

Kitarablogi sai tällä kertaa testattavaksi Yamaha LL6 ARE -mallin (534,90 €).

****

Yamaha LL66 ARE – full front – large

Yamahan Original Jumbo -koppa on firman omaa designia, jolla on selvästi kapeammat hartiat ja pyöreämpi alaosa kuin perinteisissä Martin D -malleissa. Lopputulos on sulava ja sopusuhtainen.

Yamaha käyttää LL6 ARE -mallissa (niin kuin nykyisin koko L-sarjassa) kokopuista Engelmann-kuusta kansimateriaalina. Engelmann-kuusen soundista sanotaan, että se on usein lämpimämpi ja avoimempi kuin sitkankuusikannella varustetuissa kitaroissa.

LL6-mallia saa natural-vaihtoehdon lisäksi myös sunburst-värityksellä, sekä mustana ja ruskeana.

Yamaha LL66 ARE – full back – large

Yamaha LL6:n sivut ja pohja on tehty kauniista ruusupuuvanerista. Mallista on saatavilla kuitenkin myös LL6M ARE -versio, jos tykkää enemmän mahongista.

Kitaran runko on lakattu kiiltäväksi, kun taas sen kaulaa on mattaviimeistelty.

Yamaha LL66 ARE – headstock

Reunalistoitettuun lapaan on asennettu kuusi nykyaikaista TM-29G-viritinä.

Yamaha LL66 ARE – tuners

Uudistetun LL6:n kaula tehdään kolmesta pitkästä mahonkipalasta ja kahdesta ruusupuupalasta. Rakenteen tarkoitus on lisätä kaulan lujuutta.

LL6:n viritinlapa sekä kaulakorko on veistetty kahdesta erillisestä mahonkipalasta, jotka on liimattu kaulan pitkänomaiseen osaan.

Yamaha LL66 ARE – fretboard

Yamahan nauhatyö on hyvin kiitettävällä tasolla.

Reunalistoitetun palisanteriotelaudan reunoja on hieman pyöristetty, mikä lisää tuntuvasti LL6:n soittomukavuutta.

Yamaha LL6 ARE – beauty shot

Yamaha LL66 ARE – back beauty

L-sarjan kansissa käytetään Yamahan omaa versiota perinteisestä X-rimoituksesta (non-scalloped), jolla halutaan lisätä sopivasti potkua ja lämpöä raikkaaseen kuusikansi-perussoundiin.

Yamaha LL6 ARE – rosette

Kitaran kauniissa rosetissa keskimmäinen rengas on koottu abalone-helmiäisestä.

Yamaha LL66 ARE – binding

Kannessa on monikerroksinen reunalistoitus.

Yamaha LL66 ARE – bridge

LL6:n kompensoidun tallaluun alle on piilotettu Yamahan oma SRT Zero Impact -piezomikrofoni.

Yamaha LL66 ARE – output jack

LL6:ssa pääpaino on kitaran akustisessa soundissa, eikä soitinta haluttu pilata monimutkaisella etuvahvistimella tai paristolokerolla. Tämän vuoksi LL6:n systeemi on täysin passiivinen ja SRT-mikrofoni on kytketty suoraan lähtöjakkiin.

Yamaha LL66 ARE – soft case

Yamaha LL6 ARE:n hintaan kuuluu myös erittäin laadukas soft case -laukku, joka on oiva kovan laukun ja tavallisen gigbagin hybridi.

****

Yamaha LL66 ARE – body beauty 2

Se sanoo mielestäni aika paljon Yamahan työnjäljestä ja laadunvalvonnasta, kun maahantuojan tuotespesialisti ottaa testaajan mukaan varastoon ja antaa hänelle täysin avaamattoman kuljetuslaatikon suoraan hyllyltä. Ainoa kysymys oli: ”Minkä värin haluat?”

Ja tämä luottamus Yamahan laatuun oli täysin oikeutettua, sillä testiin saapunut kitara on todella hyvässä trimmissä oleva laatusoitin.

Kaulan uudistettu, ovaali C-profiili tuntuu erittäin mukavalta kädessä, ja 44:n millimetrin kaulaleveys satulan kohdalla antaa otekädelle riittävästi liikkumatilaa myös monimutkaisia sointuja varten. Myös Yamahan valitsema e-kielten välinen etäisyys tallan kohdalla (55 mm) on loistavasti toimiva kompromissi sekä plektra- että sormisoittoa varten.

Soittotatsi oli testiyksilössä säädetty tehtaassa hyvin mukavaksi 012-paksuisella kielisatsilla (kielten korkeus 12. nauhan kohdalla – matala-E: 2,1 mm/korkea-e: 1,6 mm), ja LL6 ARE soi kauniisti ja täysin rämisemättä.

On mielestäni miltei mahdotonta sanoa, soiko tämä Yamaha ARE-prosessin ansiosta ”kuin vanha vintage-soitin”, koska vintage-kitaroissakin on isoja eroja, eikä minulla ole ollut mahdollisuutta verratta LL6 ARE -mallia suoraan vastaavaan ”ei-ARE-Yamahaan”.

Minun on kuitenkin todettava, että Yamaha LL6 ARE soi uunituoreenakin hyvin avoimella ja dynaamisella äänellä. Tässä ei esiinny lainkaan – niin monia uusia (= ei sisäänsoitettuja) teräskielisiä vaivaava – uudenkarheus tai dynamiikan ja diskantin kireys, vaan ääni on lämmin, avoin ja erittäin hyvässä tasapainossa.

Sormisoitossa LL6 ARE artikuloi erittäin hyvin. Soitossa on aimo annos helisevää diskanttia ja lämmintä bassoa, mutta bassot eivät kumise tai dominoi tämän mallin äänimaailmaa.

Tätä pätkää on lähimikitetty AKG C3000 -mikrofonilla:

Passiiviseksi piezosysteemiksi LL6:n SRT-mikrofoni soi mielestäni hyvin kauniisti:

Myös stereoyhdistelmä molemmista signaaleista kuulostaa hyvältä:

Plektrasoitossa kuuluu LL6:n mukavasti helmeilevä atakki ja sen lämmin, mutta avoin keskialue (C3000):

Piezoversio on suorasukkaisempi, muttei missään nimessä huono:

Yhdistelmä kuuluu tältä:

Tässä Beatles-coverissa komppiraidat on äänitetty dynaamisella Shure SM57 -mikrofonilla, kun taas soolo-osuudet on poimittu mukaan linjasoittoina:

Yamaha LL66 ARE – body beauty

****

Yamaha LL66 ARE – beauty shot 2

Vaikka Yamaha LL6 ARE on edullisin tapa tutustua L-sarjan konseptiin, on malli silti täysverinen lajinsa edustaja. Päivitetyn kaulaprofiilin ansiosta LL6 ARE on entistäkin mukavampaa soittaa, ja kannen A.R.E.-käsittely näyttää toimivan. Tämä on kaunis ja kaunisääninen soitin. Pidän myös tämän Yamaha-mallin kytke-ja-unohda-periaatteella toimivasta mikkisysteemistä. LL6 ARE on mielestäni ehdottomasti kokeilemisen arvoinen teräskielinen. Tämän Yamahan rahkeet riittävät – edullisen hintansa huolimatta – varmasti myös ammattikäyttöön.

****

Yamaha LL6 ARE

534,90 €

Maahantuoja: F-Musiikki

****

Plussat:

+ työnjälki

+ A.R.E.-käsitelty kansi

+ kaulaprofiili

+ akustinen soundi

+ huomaamaton mikkisysteemi

+ soft case kuuluu hintaan

12/03/2015

Yamaha LL6 ARE – The Kitarablogi-video

Yamaha LL66 ARE – beauty shot 2

Maahantuoja: F-Musiikki

11/03/2015

Yamaha LL6 ARE – SoundCloud-demo

Yamaha LL6 ARE – label

Yamaha LL6 ARE – rosette

Yamaha LL6 ARE – beauty shot

Maahantuoja: F-Musiikki

27/02/2015

Review: Music Man John Petrucci Majesty

Music Man Majesty – teaser

Dream Theater’s guitar wizard John Petrucci has a long and very fruitful association with Music Man. Over the years, the company has released several signature models, both US-made and as part of their less-expensive Sterling brand.

Last year Ernie Ball/Music Man have released a new top-of-the-line John Petrucci signature instrument – the Music Man Majesty (Majesty was the original name of the Progressive Rock band that became Dream Theater).

****

Music Man Majesty – case

The first thing that will strike you about the new package is the sensationally low weight:

When I went to pick up the Music Man Majesty for this review (from DLX Music Helsinki), I had to open the case and check, because I suspected the guitar was missing. No, it really was in there…

Music Man Majesty – full front – video

Music Man’s Majesty (current price in Finland approx. 3,900 €) is a modern top-drawer signature model, which conveys the artist’s clear vision of what his dream guitar should be like. This isn’t simply a souped-up classic model – Petrucci and Music Man started with a clean slate.

Music Man’s new signature model is a Neck-Through design with a two-octave mahogany neck, and a very smooth neck joint at the 23rd fret.

Music Man Majesty – beauty shot 2

The Majesty’s body, too, is highly sculpted – you could call it streamlined – and it fits the player’s body perfectly.

The body wings, made from basswood, are capped by a maple top. The area on the top, which forms a sort of shield or crest, may look like graphite weave at first glance. In reality, this is a translucent area of the maple top, and what you see is a laser-etched graphic design resembling the look of carbon composite.

The review guitar’s finish is called Arctic Dream, which is a matte finish changing from violet to a dark green hue, depending on how the light hits the body.

Music Man Majesty – tuners

Music Man’s classic four-and-two headstock sports a set of locking Schaller M6-tuners.

Music Man Majesty – headstock

Below the compensated – and self-lubricating nut – you can see the metallic Dream Theater-logo inlay.

Music Man Majesty – fretboard

The quality of the fretwork on the Majesty is outstanding. We can find 24 jumbo-sized, stainless-steel frets installed into the ebony fingerboard.

The shield inlays are in fact tiny mirrors.

Music Man Majesty – vibrato bridge

The floating vibrato bridge is Music Man’s own, cool design, which features steel saddles equipped with Fishman piezo elements for acoustic-style tones.

Music Man Majesty – pickups

The Majesty’s magnetic side comprises a pair of DiMarzio Illuminator humbuckers (John Petrucci’s signature pickups), installed straight into the body wood.

Music Man Majesty – piezo switch

Music Man’s Majesty comes with a very dedicated, special switching system; the technically-minded among you can take a look at the schematics:

Music Man Majesty – schematics

The three-way switch in the top horn lets the player select between piezo-only, magnetic-only, and piezo-plus-magnetic settings.

Music Man Majesty – controls

Beneath the strings you will find a second three-position toggle switch, that works as a pickup selector for the DiMarzios.

The control next to it is the volume control for the humbuckers. It also contains a push-push switch for engaging the Majesty’s active signal boost.

The second knob is a passive tone control, whose push-push switch works in the pickup selector’s middle position. ”Down” gives you the full sonic attack of two humbuckers, while the ”up” position switches off the outer coils of both pickups for thinner, more Fender-style sounds.

The third switch (near the output jack) is the volume control for the piezo signal. This knob sports a momentary switch, which allows you to reconfigure the output from standard mono – both the piezo and magnetic signals are sent to the same amplifier – to ”stereo”, enabling you to use a Y-cable to send the piezo’s output to a dedicated acoustic amp (or to a mixing console).

Music Man Majesty – trim pots

By using a tiny screwdriver you can adjust the active signal booster for the humbuckers, as well as set the maximum volume of the piezo signal, and the Fishman two-band EQ.

Music Man Majesty – back beauty

The Majesty’s active electronics are powered by a 9 V block.

****

Music Man Majesty – body beauty

Some ”signature models” are only for posing. Others are simply souped-up, or slightly tweaked, versions of classic guitar models.

Music Man’s Majesty is one of the few instances, when a guitar hero had very clear and strong views regarding the look, the features, and the sounds of his dream guitar. Petrucci and Music Man set to work, and no compromises were accepted.

The Majesty is a fantastic instrument, and each guitar leaves the factory set up to Mr Petrucci’s exacting specifications. You get the exact guitar the master himself plays on stage and in the studio.

As already mentioned, this guitar is extremely light and comfortable, and balances perfectly on a guitar strap.

The neck profile is a relatively thin D. The satin-finished neck feels very fast and friendly, without being insubstantial.

Thanks to the jumbo frets and the flat fingerboard radius (17″) the Majesty is very bend-friendly. The action is low, but completely free of fret buzz (low-E: 1.7 mm/high-e: 1.6 mm).

The Majesty’s floating vibrato works very smoothly, and has excellent return-to-pitch.

The piezo system works great! It gives you a credible ”acoustic” tone in the context of a Rock or Metal band, and also comes in handy to ”freshen up” the Majesty’s magnetic signal (the clip has the following order:  piezo –> piezo + coil split –> coil split):

Here’s an example of the clean magnetic tones you can get from this Music Man. The powerful DiMarzio Illuminators are loaded with ceramic magnets (neck PU –> both (full) –> both (coil split) –> bridge PU):

The Majesty’s coil split and active boost give you three different degrees of distortion without even stepping on a single pedal. This clip has the coil split first, followed by the full middle position:

The active boost on this Petrucci-guitar is a great addition to any guitarist’s tool-pack, used here on the bridge pickup:

And, lastly, the audio track off the Youtube-video:

Music Man Majesty – body beauty 2

****

Music Man Majesty – beauty shot

The Music Man John Petrucci Majesty is a top-grade signature guitar with an extremely wide array of sounds. In addition to the high quality and exemplary workmanship on display, the best thing about this guitar is that the Majesty’s features, its playability and its versatile sound also make it a great choice for many other guitarists, too.

****

Music Man John Petrucci Majesty

approx. 3,900 € (hard case included)

Finnish distributor: EM Nordic

A big thank you to DLX Music Helsinki for providing the review guitar!

****

Pros:

+ workmanship

+ finish

+ non-locking vibrato bridge

+ playability

+ versatile electronics and switching

+ sound

26/02/2015

Testipenkissä: Music Man John Petrucci Majesty

Music Man Majesty – teaser

Progressiivisen Rockin mestarilla ja Dream Theater -bändin keulakuvana tunnetulla John Petruccilla on jo pitkään ollut hedelmällinen suhde Music Manin kanssa. Firmalla on ollut jo pitkään useampi nimikkomalli valikoimassaan, ja myös Sterling-alabrändiltä löytyy Petrucci-malleja.

Viime vuonna ilmestyi uusin, kaikilla herkuilla varustettu nimikkomalli – Music Man Majesty.

****

Music Man Majesty – case

Ensimmäinen asia jonka huomaa, on varmaan koko paketin yllättävän alhainen paino:

Kun hain Music Man Majestyn testiin (Helsingin DLX Musiikilta) piti ensin tarkistaa, onko laukussa edes kitara, koska laukku tuntui tyhjältä. Kyllä, siinä se kaunotar oli…

Music Man Majesty – full front – video

Music Man Majestyn (hintaluokka noin 3.900 €) tapauksessa kyseessä on todellakin huippumoderni nimikkomalli, jolla on selvästi ihan omat näkemyksensä siitä, millainen nykyaikaisen sähkökitaran pitäisi olla. Majestyn suunnittelu lähti liikkeelle lähes tyhjältä pöydältä.

Music Manin uutuusmallissa mahonkikaula jatkuu yhtenäisenä läpi koko rungon (ns. Through-Neck), mikä mahdollistaa erittäin sulavan kaulan ja rungon liitoksen 23. nauhan kohdalla.

Music Man Majesty – beauty shot 2

Myös Majestyn runko on veistetty erittäin sulavaksi, minkä ansiosta se myötäilee täydellisesti soittajan kehoa.

Runko on tehty kahdesta lehmussiivestä, joiden päälle on liimattu suhteellisen ohut vaahterakansi. Kilpeä (tai vaakunaa) muistuttava, tumma keskiosa näyttää ensisilmäykseltä hiilikuidulta, mutta todellisuudessa vaahteran pintaan on poltettu laserilla grafiittia muistuttava kuvio.

Testikitaran viimeistelyn nimi on Arctic Dream, ja sen väri vaihtelee katselukulmasta riippuen syvästä violetista tumman vihreään.

Music Man Majesty – tuners

Music Man -viritinlapaan on asennettu Schallerin laadukkaita lukkovirittimiä.

Music Man Majesty – headstock

Kompensoidun satulan ja ensimmäisen nauhan välillä näkyy Dream Theaterin logo.

Music Man Majesty – fretboard

Majestyn nauhatyö on ensiluokkaista. Eebenpuiseen otelautaan on asennettu 24 jumbonauhaa ruostumattomasta teräksestä.

Kaikki otemerkit uudessa Petrucci-mallissa ovat pieniä peilejä.

Music Man Majesty – vibrato bridge

Music Manin omassa kelluvassa vibratallassa on teräksisiä tallapaloja, joihin on upotettu Fishmanin piezoelementtejä.

Music Man Majesty – pickups

Majestyn magneettiset mikrofonit taas ovat kaksi DiMarzio Illuminator -humbuckeria – John Petruccin nimikkomalleja, siis – jotka on asennettu suoraan runkoon ilman kehyksiä.

Music Man Majesty – piezo switch

Music Man Majesty -mallin kytkentä on hyvin erikoinen, mikä näkyy myös firman kytkentäkaaviosta:

Music Man Majesty – schematics

Yläsarvessa on kolmiasentoinen kytkin, jolla valitaan käytetäänkö ainoastaan piezopuolta, magneettimikrofoneja vai molempia yhdessä.

Music Man Majesty – controls

Kielten alapuolelta löytyy perinteinen kolmiasentoinen mikkikytkin DiMarzio-humbuckereille.

Ensimmäinen säädin on humbuckerien volume. Tähän potikkaan on piilotettu myös push-push-nostokytkin, jolla voi ottaa käyttöön Majestyn aktiivisen signaaliboosterin.

Toinen säädin on passiivinen tone-nuppi. Tässäkin säätimessä on push-push-kytkin, jolla kytketään mikkien uloimmat kelat pois päältä, silloin kun mikkivalitsin on keskiasennossa. Näin saadaan Music Manilta myös ohuempia, Fender-tyylisiä soundeja.

Jakkilähdön lähellä oleva, kolmas säädin on piezo-puolen volume. Tässä säätimessä on painokytkin, jolla voi valita, käytetäänkö kitaran lähtöä monona – jolloin sekä piezo- että magneettiset mikrofonit menevät samaan vahvistimeen – tai stereona (Y-johdolla), jolloin piezosignaalin voi kytkeä akustiseen vahvistimeen tai suoraan mikseriin.

Music Man Majesty – trim pots

Elektroniikkalokeron kannen läpi voi säätää pikkuruuvarilla booster-toiminnon ja piezosignaalin tasoja, sekä Fishmanin kaksikaistaista EQ:ta piezopuolelle.

Music Man Majesty – back beauty

Majesty-malli saa tarvitseman virtansa yhdestä 9 voltin paristosta.

****

Music Man Majesty – body beauty

Joidenkin artistien ”nimikkomallit” ovat pelkästään mainoskuvia varten. Toiset nimikkomallit taas ovat kevyesti muunneltuja versioita jostain tietystä klassikkokitarasta.

Music Man Majesty sen sijaan on yksi niistä harvinaisista tapauksista, jossa kitarasankarilla oli erittäin selkeät näkemykset soittimen ulkonäön, ominaisuuksien, sekä soundien kannoilta, joita on sitten lähetty toteuttamaan ilman turhia kompromisseja.

Majesty on huippusoitin, ja jokainen yksilö lähtee Music Manin tehtaalta prikulleen samoilla säädöillä, joita John Petrucci itse käyttää.

Kuten jo mainittu, tämä kitara on ultrakevyt, ja se roikkuu hihnassa täydellisessä tasapainossa.

Satiinipintaisen kaulan profiili on suhteellisen ohut D. Se on siis melko nopealta ja mukavalta tuntuva tapaus, joka ei kuitenkaan ole vielä epämiellyttävän ohut.

Jumbo-kokoisten nauhojen ja loivan otelautaradiuksen (17 tuumaa) ansiosta kielten venytykset onnistuvat vaivattomasti.
Kieltenkorkeudetkin on säädetty melko matalaksi (matala E: 1,7 mm/korkea e: 1,6 mm), mutta kitara soi silti puhtaasti ja rämisemättä.

Majestyn kelluva vibra toimii mukavan sulavasti ja ilman vireongelmia.

Majestyn piezosignaali kuulostaa todella hyvältä. Se toimii hyvin akustisen kitaran sijaisena Rock-bändin kontekstissa, tai sitten magneettisen soinnin raikastajana (järjestys: piezo –> piezo + coil split –> coil split):

Tältä kuulostavat Music Manin puhtaat magneettiset soundit. Tehokkaissa DiMarzion Illuminator-humbuckereissa on keraamiset magneetit (järjestys: kaulamikki –> molemmat (täysillä) –> molemmat (coil split) –> tallamikrofoni):

Majesty-mallin humbucker-puolitus ja kitaran kytkettävä boosteri luovat pohjan kolmelle eri särösoundille, ja täysin ilman efektipedaaleja. Tässä soivat ensin puolitettu keskiasento ja sitten sama täysillä mikrofoneilla:

Petrucci-kitaran tehokas boosteri on oiva lisäys työkalupakkiin (käytössä tässä tallamikrofoni):

Ja viimeisenä vielä videon demobiisi:

Music Man Majesty – body beauty 2

****

Music Man Majesty – beauty shot

Music Man Majesty on erittäin laadukas ja todella monipuolinen nimikkosoitin. Laadukkaan toteutuksen lisäksi parasta tässä soittimessa kuitenkin on, että Majestyn kattavat ominaisuudet ja laaja sounditarjonta sopivat – John Petruccin ohella – varmasti myös monelle muulle kitaristille.

****

Music Man John Petrucci Majesty

Hintaluokka: noin 3.900 € (kova laukku kuuluu hintaan)

Maahantuoja: EM Nordic

Kiitos DLX Musiikille testisoittimen lainaamisesta!

****

Plussat:

+ työnjälki

+ viimeistely

+ vibratalla

+ soitettavuus

+ erittäin monipuolinen elektroniikka

+ soundi

25/02/2015

Music Man John Petrucci Majesty – The Kitarablogi-video

Testi tulossa huomenna…

The review will be out on Friday…

Music Man Majesty – pickups

Maahantuoja: EM Nordic

24/02/2015

Music Man John Petrucci Majesty ––– testi tulossa ––– review coming soon

Music Man Majesty – headstock

Music Man Majesty – teaser

Maahantuoja: EM Nordic

18/02/2015

Review: J. Leachim Guitars Jazzcaster

JLeachim 2

J Leachim Jazzcaster – beauty shot – black

You could call J. Leachim Guitars Finland’s answer to Nash Guitars. Just like the American maker, JLG, too, don’t make their guitars from scratch, from the raw wood. Instead, J. Leachim assembles guitars from bought in unfinished necks and bodies, as well as parts and hardware sourced from a number of reputable sources. J. Leachim Guitars’ forte lies in their finish work, and the relicing of guitars.

J. Leachim’s main man, Jan Merivirta, supplied Kitarablogi.com with an example of his Jazzcaster model, which sports a pristine, “NOS” nitro finish.

****

J Leachim Jazzcaster – full front – final med

The J. Leachim Guitars Jazzcaster (prices start from approx. 1,300 €; hard case incl.) is a very enticing mix of different classic guitars:

The Jazzcaster’s maple neck has been sourced from Northwest Guitars. It’s a Tele-style neck sporting jumbo frets, as well as a modern fretboard radius of 9.5 inches.

The Guitarbuild body has been crafted from very lightweight swamp ash. Filtertron-sized pickup routs have been added at the J. Leachim workshop.

J Leachim Jazzcaster – neck joint

J. Leachim Guitars clearly know how to use nitro lacquer properly:

The body has received an exquisite, thinly applied gloss finish in Surf Green, while the neck has been finished with a thin satin clear coat.

J Leachim Jazzcaster – headstock

The fretwork on the Jazzcaster is great. The rosewood fingerboard comes with 21 jumbo-sized frets.

The top nut has been carved from a piece of genuine bovine bone. Some may find the nut’s shaping a tad angular, but I don’t mind; it’s only cosmetics, after all.

J Leachim Jazzcaster – tuners

A nice set of lightly-aged Klusons takes care of tuning duties on this J. Leachim model.

J Leachim Jazzcaster – bridge

The Jazzcaster’s bridge and vibrato tailpiece have both been sourced from WD Music:

The vibrato is a version of the Fender Jazzmaster/Jaguar-vibrato, albeit without the original’s lock-off mechanism. The original locking mechanism is notoriously difficult to set up properly, so leaving it off is actually a good thing (in the view of most guitarists).

Many guitarists today dislike the original Jazzmaster-bridge, too, because the individual height-adjustment screws on the bridge saddles tend to work themselves loose with modern (light gauge) strings. Originally, this bridge – as well as the vibrato – has been designed to work with the stiffer string sets of the late 1950s (mostly 012 or 013 sets). With a set of 010s or 009s the Jazzmaster-bridge’s adjustment screws tend to rattle a lot.

Many modern makers – like J. Leachim Guitars – substitute the Jazzmaster-bridge with a Fender Mustang-bridge for this very reason. The Mustang-bridge is a direct replacement, and it uses differently sized bridge saddles to preset the fretboard radius permanently, so nothing can work itself loose and rattle.

J Leachim Jazzcaster – pickups

Gretsch Filtertron-style pickups are the ”in” thing at the moment.

J. Leachim’s Jazzcaster comes with a pair of TV Jones-pickups – there’s a vintage-type TV Classic in the neck position, and a more powerful Powertron model placed near the bridge.

J Leachim Jazzcaster – controls

The customer who ordered this particular Jazzcaster specified a reverse tone control (working clockwise), so this is what can be found on this instrument.

J. Leachim Guitars use a stereo phone jack, which keeps a firmer grip on the guitar lead’s plug, as well as making sure you always have a good connection to ground.

****

J Leachim Jazzcaster – body beauty 2

In my view, the J. Leachim Jazzcaster very successfully blends the ergonomics of the Jazzmaster body with a Gretschy tone. Thanks to its very smooth Jazzmaster-vibrato, the JLG Jazzcaster has a more open sound than, for example, a Cabronita Telecaster.

The Jazzcaster plays like a dream, as long as you’re willing to live with the typical, well-known compromises of the Jazzmaster/Jaguar-vibrato.

With modern, slinky strings, big bends – especially, when played higher up the neck – can quite easily make the high e-string jump out of its bridge groove. In a way this isn’t so much a fault, but more of a feature of this vibrato system, because the strings cross the bridge at a relatively shallow angle. With the stiff string sets of the late Fifties the system works fine, but for huge Blues bends with a contemporary 010-gauge set you should maybe invest in an additional bridge roller.

I would like to see a smoother taper on the tone control, though. On the review instrument the treble roll-off was more a matter of on or off, with everything happening right at the end of of the knob’s travel.

The Jazzcaster has a beautiful acoustic tone, with a bell-like ring and an open, yet firm body.

TV Jones’ acclaimed Filtertron-style pickups seem like a perfect fit for this model, adding a good deal of chime and twang, without sounding too bright or biting. Being humbuckers, the TV Jones pickups are also immune against hum and buzz, unlike a traditional Jazzmaster’s singlecoil units, which are not a million miles removed from a Gibson P-90.

This clip gives you an idea of the J. Leachim Jazzcaster’s clean sounds (starting with the neck pickup):

When plugged into an overdriven channel, the Jazzcaster wins you over with a chunky, aggressive and compact voice, which is just the ticket for Seventies-style Rock or Punk. Famous Filtertron-users in the Rock genre include AC/DC’s original rhythm guitarist Malcom Young, and the Who’s Pete Townshend, who frequently used Gretsch guitars as his ”secret weapon” in the studio.

Here’s the track from the Youtube-video – ”Seabird Flavour (Homage to Peter Green)”:

There are three rhythm parts – left channel (neck pickup), centre (neck pickup), and right channel (both pickups) – as well as the lead part, which uses both pickups (and the vibrato tailpiece).

J Leachim Jazzcaster – body beauty

****

J Leachim Jazzcaster – beauty shot 2

In my view, J. Leachim’s Jazzcaster is a beautiful, and very well-made, Fender-inspired guitar, with a sound that’s all its own. You could think the Jazzcaster was only for Jazz or Country, but in reality this fine guitar covers a much wider area of musical styles.

In any case, J. Leachim Guitars is yet another Finnish guitar brand worth keeping on your radar.

****

J. Leachim Guitars Jazzcaster

Price approx. 1,300 € (incl. hard case)

Contact: J. Leachim Music

****

Pros:

+ workmanship

+ finish

+ playability

+ smooth vibrato action

+ sound

Cons:

shallow string angle across bridge (read the review)

tone control could work smoother

13/02/2015

Testipenkissä: J. Leachim Guitars Jazzcaster

JLeachim 2

J Leachim Jazzcaster – beauty shot – black

Riihimäkiläistä J. Leachim Guitarsia voisi kutsua Suomen vastineeksi amerikkalaiselle Nash Guitarsille. Samoin kuin Nash Guitarsissa myös JLG:ssäkään ei rakenneta soittimia suoraan raa’asta puusta, vaan firmassa keskitytään puolivalmiiden runkojen ja kaulojen viimeistelyyn, osien relikointiin (jos toivottu), sekä kitaroiden kokoamiseen.

Saimme J. Leachimin pomolta, Jan Merivirralta, juuri valmistuneen Jazzcaster-mallin, joka on yksi firman ei-relikoiduista soittimista.

****

J Leachim Jazzcaster – full front – final med

J. Leachim Guitarsin Jazzcaster (hintaluokka noin 1.300 €; kova laukku kuuluu hintaan) on mielenkiintoinen ja tutunoloinen yhteentörmäys eri klassikkokitaroiden aineksista:

Jazzcasterin kaula on Northwest Guitarsilta hankittu nykyaikainen Tele-kaula jumbonauhoilla, sekä (alkuperäistä hieman loivemmalla) 9,5-tuumaisella otelaudan radiuksella.

Erittäin kevyt suosaarnirunko tulee Guitarbuildin valikoimasta, ja siihen on lisätty J. Leachimin pajassa oikean mittaiset kolot Filtertron-tyypisille mikeille.

J Leachim Jazzcaster – neck joint

J. Leachimissä tiedetään ilmiselvästi miten nitrolakkaa käytetään oikein:

Rungon erittäin ohut, kiiltävä Surf Green -viimeistely on suorastaan herkullisen näköinen, kun taas kaulan satiinipinta tuntuu todella mukavalta.

J Leachim Jazzcaster – headstock

Jazzcasterin nauhatyö on kiitettävällä tasolla. Ruusupuiseen otelautaan on asennettu 21 jumbo-kokoista nauhaa.

Soittimen satula on aitoa naudanluuta. Satulan ulkoreunojen kulmikkuus on pelkästään kosmeettinen makuasia, joka ei ainakaan minua haittaa pätkäkään.

J Leachim Jazzcaster – tuners

Tässä J. Leachim soittimessa käytetään hienoja – ja kevyesti vanhoitettuja – Kluson-virittimiä.

J Leachim Jazzcaster – bridge

Jazzcasterin talla ja vibrato tulevat WD Musicilta:

Vibrato on firman versio Fenderin Jazzmaster/Jaguar-vibrasta. Tarkkasilmäinen lukija on varmaan jo huomannut, että tässä versiossa alkuperäinen lukitusnappi puuttuu. Monien mielestä tämä on kuitenkin hyvä asia, koska alkuperäisen Fender-vibran lukitusmekanismi on melko hankala säätää toimivaksi.

Nykykitaristeille alkuperäinen Jazzmaster-tallakin on usein harmaiden hiuksien aiheuttaja. Tallapalojen yksittäiset säätöruuvit toimivat nimittäin suhteellisen hyvin ainoastaan 1950-luvun paksuilla kielisatseilla. Kevyillä nykysatseilla pikkuruiset säätöruuvit alkavat usein löystyä omatoimisesti soiton aikana, ja räminä voi alkaa.

Helpoin lääke tähän ongelmaan on käyttää Jazzmaster-tallan sijaan Fender Mustang -kitaran tallaa – se on muuten samanlainen, mutta Mustang-tallassa otelaudan kaarevuutta kompensoidaan eripaksuisilla tallapaloilla.

J Leachim Jazzcaster – pickups

Gretsch Filtertron -tyyliset humbuckerit ovat tällä hetkellä erittäin ”in”.

J. Leachim Jazzcasteriin on asennettu kaksi TV Jones -mallia – vintage-tyylinen TV Classic on valittu kaulamikrofoniksi, kun taas tallamikrofonina toimii selvästi alkuperäistä tuhdimpi Powertron.

J Leachim Jazzcaster – controls

Tilaajan toiveesta tässä Jazzcasterissa on käänteisesti toimiva tone-potikkaa.

J. Leachim Guitarsin stereojakki pitää plugia tiukasti paikoillaan ja lisää maadoituksen toimintavarmuutta.

****

J Leachim Jazzcaster – body beauty 2

Tämä Jazzcaster-kitara yhdistää onnistuneesti Jazzmasterin ergonomiaa ja soitettavuutta Gretsch-maiseen soundiin. Sulavasti toimivan vibran ansiosta J. Leachim -kitaran soinnissa on kuitenkin hieman enemmän avoimuutta kuin sellaisissa risteyksissä kuin esimerkiksi Cabronita Teleissä.

Jazzcasterin soitettavuus on ensiluokkaista, kun vaan ottaa huomioon Jazzmaster- ja Jaguar-faneille tutut rajoitukset:
Nykyaikaisilla (lue: ohuilla) kielillä suuret Blues-venytykset (etenkin ylänauhoilla) nostavat usein korkean e-kielen ulos tallapalan uralta. Tämä on enemmän ominaisuus kuin vika, koska Jazzmaster-vibra – jossa kielet menevät tallan yli suhteellisen loivassa kulmassa – on suunniteltu 1950-luvun lopussa käytettäväksi hiotun 013-kielisatsin kanssa. Isot bendaukset 010-satsilla onnistuvat tällä vibratolla esimerkiksi asentamalla vibratoon kieliä alas vetävän lisärullan.

Ainoa pieni kritiikkikohta koskee tässä kitarassa tone-säätimen toimintaa, jossa diskantin vaimennus tapahtuu vasta ihan liikeradan lopussa.

Jazzcasterin kaunis akustinen ääni on kellomaisen helisevä ja hyvin avoin, muttei missään nimessä liian kevyt.

TV Jonesin Filtertron-tyyliset mikrofonit ovat mielestäni todella hyvä valinta tähän malliin, koska ne lisäävät soundiin oman twänginsä, joka on kuitenkin vähemmän pureva kuin esimerkiksi perinteinen Telecaster-tallamikki. Kaksikelaisina TV Jonesit ovat myös hyvin immuuneja ulkoisia häiriöitä vastaan, jotka voivat olla tavallisissa Jazzmaster-mikrofoneissa oikea riesa.

Tässä esimerkkejä J. Leachim Jazzcasterin puhtaista soundeista (alkaen kaulamikrofonista):

Särön kanssa Jazzcasterista lähtee loistavan ärhäkkä ja sopivan kompakti ääni, joka sopii mainiosti jopa 1970-luvun Rockiin ja Punkiin. Tunnetuin Filtertron-käyttäjä Rock-piireissä on ollut varmaan AC/DC:n Malcom Young. Myös Pete Townshend (The Who) käytti 70-luvulla usein Gretsch-kitaroita Filtertron-mikeillä ”salaisena aseena” studiossa, juuri niiden erikoisen särösoundin takia.

Viimeiseksi vielä videon ääniraita – ”Seabird Flavour (Homage to Peter Green)”:

Biisissä on kolme komppikitaraa – vasen kanava (kaulamikki), keskellä (kaulamikki) ja oikea kanava (molemmat yhdessä) – sekä molempia mikrofoneja (ja myös vibratallaa) käyttävä soolokitara.

J Leachim Jazzcaster – body beauty

****

J Leachim Jazzcaster – beauty shot 2

J. Leachim Jazzcaster on mielestäni hyvin kaunis ja laadukas Fender-henkinen kitara omalla soundilla ja virtaviivaistetulla elektroniikalla. Ensisilmäyksellä Jazzcasteria voisi ehkä lokeroida pelkäksi Jazz- ja Country-kitaraksi, mutta todellisuudessa kitaran soundilliset antimet kattavat huomattavasti laajemman kirjon musiikkityylejä.

J. Leachim Guitars on joka tapauksessa yksi suomalainen tekijä lisää, jota tästedes kannattaa pitää silmällä.

****

J. Leachim Guitars Jazzcaster

Hintaluokka 1.300 € (sis. kovan laukun)

Lisätiedot: J. Leachim Music

****

Plussat:

+ työnjälki

+ viimeistely

+ soitettavuus

+ pehmeästi toimiva vibrato

+ soundi

Miinukset:

– kielten loiva kulma tallan yli (katso teksti)

– tone-säätimen ”jyrkkyys”

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 54 muun seuraajan joukkoon