Posts tagged ‘Vintage’

12/06/2013

Mikä ihmeen ”vintage”?

No1 Guitar Center Vintage

Kitara- ja bassopiireissä käytetään usein sanaa ”vintage”: vintage-sitä, vintage-tätä, vintage-tyylinen, vintage-mainen…

Mitä ”vintage” oikeistaan tarkoittaa? Miten ns. vintage-ilmiö syntyi?

****

Vintage Gibsons

Mikä ihmeen vintage?

Webster’s-sanakirjan mukaan vintage tarkoittaa vuosikertaa, ja alun perin sana käytettiin ainoastaan viiniharrastajien piireissä. 1960-luvulla termi siirtyi myös vanhoille autoille, etenkin surffarien ja hotrod-fanien keskuudessa.

Nykyään vintage-sanaa käytetään yleisesti sellaiselle vanhoille esineelle, jolla on nostalginen arvo, ja joka tuo mieleen niitä (menneitä) ”hyviä vanhoja aikoja”. Usein tällaisilla tavaroilla on myös keräilyarvo.

…ja juuri tässä viimeisessä tarkoituksessa vintage-termiä käytetään myös kitaristien välillä.

****

Vintage Gibson 2011

Ilmiön synty

Vintage-himo ja -tietoisuus syntyivät ilmiöinä 1970-luvulla ensi alkuun sähkökitarapuolella, mutta se laajensi nopeasti myös akustisille kitaroille (ja muille kielisoittimille).

Vielä seiskytluvun alkupuoleen saakka vanhat, käytetyt kitarat myytiin USA:ssa juuri sellaisina – vanhoina ja käytettyinä kitaroina – mutta tämän jälkeen samoista soittimista tuli arvoesineitä. Mistä se johtui?

Taustalla ovat kaksi päätekijää:

• Gibson Les Paul -villitys

• kitaratehtaiden siirtyminen suurille yrityksille

****

Les Paul

Gibson Les Paul -villitys

1950- ja 60-luvulle uskottiin vielä lujasti siihen, että uusi on aina parempi kuin vanha. Uskottiin kehitykseen ja parempaan tulevaisuuteen.

Tämän valossa ei ole mikään ihme, että alkuperäisessä Gibson Les Paul (Regular/Standard) -mallissa tehtiin muutoksia lähes joka vuosi sen lyhyessä elinkaareessa (1952-60).

Les Paul oli Gibson Guitarsin ensimmäinen lankkukitara, ja alussa haettiin vielä soittimen loppullista, definitiivistä kokonaisuutta. Tallaratkaisua muutettiin useamman kerran, ja yksikelainen P-90-mikrofoni sai lähteä firman uuden PAF-humbuckerin tieltä.

Vasta 1958 Les Paul -kitara oli saanut sen loppulliset (nykyään legendaariset) speksit, mutta ihme kyllä uudistettu liukuvärinen Sunburst-versio ei mennyt myyntiin läheskään niin hyvin kuin odotettiin. Gibsonin johtoportaassa tultiin siihen päätökseen, että syy tähän oli kitaran ”vanhanaikaisuus”. Alkuperäisen Les Paulin valmistus lopetettiin, ja sen tilalle tuli vuonna 1961 uusi Les Paul -malli, jonka tunnetaan nykyään nimellä Gibson SG.

Uusi SG-malli möi hyvin, ja Gibsonilla oltiin hyvin tyytyväisenä ratkaisuun. Kuuskytluvun toisen puoliskon Gibson Les Paul -villitys tuli firmalle kuin puun takaa.

Keef Les Paul

Villitys syntyi ensin Isossa Britanniassa, jossa 60-luvun alussa purettiin sodan jälkeistä tuontikieltoa, joka koski monia USA:n tuotteita – myös soittimia. Ilmiön ensiasteita havaittiin, kun Rolling Stones -yhtiön Keith Richards osti käytetyn Les Paul -mallin (vm. 1959), ja alkoi käyttää sitä näkyvästi (esimerkiksi Satisfaction-biisissä).

Clapton Bluesbreakers

Varsinainen lähtölaukaus villitykseen oli kuitenkin Eric Claptonin ilmiömäinen soitto John Mayall And The Bluesbreakers -albumissa (tunnetaan myös nimellä Beano-levy), joka sai Blues-faneja himoitsemaan sankarikitaristin kitaraa ja soundia. Les Paul Standard -kitarasta tuli erittäin haluttu ja arvostettu soitin.

Ikävä kyllä mallin valmistus oli jo vuosia sitten lopetettu, eikä uusia soittimia oli saatavilla, minkä seurauksena käytettyjen Les Paul -kitaroiden hinta alkoi nousta tuntuvasti. Kitaran suhteellinen harvinaisuus ja sen soundista syntynyt maine saivat vintage-ilmiön (sekä kitarakeräilyn) rattaat hitaasti käyntiin. Kitaratehtaiden siirtyminen suurille yrityksille laittoi tämän jälkeen kunnon vettä tähän myllyyn.

****

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kitaratehtaat myyntiin

Kuuskytluvun Beat Boomin ansiosta suurissa yhdysvaltalaisissa yrityksissä herättiin siihen, että soitinbisneksessä liikkuu paljon rahaa. Soitinvalmistajilla taas oli laajentamispaineita, koska useimmissa tapauksissa tilauksien määrä ylitti jo firmojen tuotantokapasiteetin, ja ulkopuolista investointia haettiin aktiivisesti.

Näistä yhtälöistä syntyi USA:ssa 1960-luvun loppupuoliskolla suuri aalto soitintehtaiden myyntejä, fuusioita ja – valitettavasti – myös konkursseja. Tunnetuimpia tapauksia ovat Fenderin myynti mediajätti CBS:lle (Columbia Broadcasting Systems), sekä Gibsonin emoyhtiön (Chicago Musical Instruments) fuusioituminen Ecuadorilaisen panimon (!) ECL:n kanssa uudeksi Norlin-yhtiöksi.

Aikomukset olivat näissä molemmissa tapauksissa pelkästään hyviä: haluttiin taata investointien kautta soitinvalmistajien mahdollisuuksia innovointiin, päivittää tehtaiden vanhenevaa laitekantaa, sekä suurentaa tuotantokapasiteettia laajentamalla tehtaita.

Aluksi näitä tavoitteita myös saavutettiin, mutta melko pian isojen yrityksien rakenteet ja paineet voittojen maksimointiin alkoivat murentaa soittimien laatua.

Tällaiset muutoksen huonompaan suuntaan olivat Fender Stratocasterin tapauksessa esimerkiksi kaulan kiinnitys kolmella ruuveilla, hyvin paksu polyesterilakka, huonoimmat mikrofonit, sekä valumetallista valmistettu uusi vibratalla.

Three-bolt

Gibson Les Paulissa listaan kuului esimerkiksi jyrkempi kaulakulma, loivempi lapakulma, ohut ja kapea kaulaprofiili, moniosainen mahonki- tai vaahterakaula (yksiosaisen mahonkikaulan sijaan), sekä kaksikerroksiset mahonkirungot.

pancake

Monet rivimuusikot eivät huomanneet näitä muutoksia tai eivät pitäneet niitä huonoina, mutta kasvava joukko kitarafaneja ja soitinmyyjiä alkoivat kritisoida näitä muutoksia jo 70-luvun alkupuolella. Näissä piirreissä syntyi sellainen tunne, että valmistajat eivät halua tai kykene rakentamaan yhtä hyviä soittimia kuin aiemmin (”They don’t make them like they used to.”). Kiinnostuksen keskipiste alkoi siirtyä uusimmista malleista vanhoihin 50- ja 60-luvun kitaroihin, ja nämä soittimet muuttoivat silloin melko ripeästi asemansa käytetyistä kitaroista vuosikertakitaroihin.

Vintage-ilmiö oli syntynyt ja siirtyi ajan kanssa keräilijöiden (ja kitaralegendojen) sisäpiireistä laajemman yleisön tietoisuuteen.

Monet isot kitaravalmistajat heräsivät sekä omien laatuongelmiinsa että vintage-ilmiöön vasta 1980-luvun alussa, ja silloin ilmiöstä syntyi taas uusi soitinlaji – uusintapainokset, tai englanniksi vintage reissues.

Fender Road Worn Strat

28/11/2012

Custom Sounds Finland uudessa omistuksessa

Helsingin Kruunuhaassa sijaitseva Custom Sounds on saanut elokuussa uudet omistajat. Ensi kuussa uusi tiimi pitää avajaisviikon (10.-15.12.2012) erilaisine teemapäivineen.

Custom Soundsin uudet vetäjät ovat Kimmo Aroluoma ja Jani Marjoniemi. Kimmo on tehnyt pitkän uran maan tunnettuimpien bändien kitaratekniikkona (ansioluettelosta löytyy mm. HIM, The Rasmus ja Michael Monroe), ja hänen erikoisalansa ovat pedaalilautoja. Jani taas on Custom Soundsin asiakkaille entuudesta tuttu mies, jolla on laaja tuntemus kielisoittimista, vahvistimista ja efektipedaaleista.

****

Uusien omistajien käsialaa näkyy myös myymälän tuotevalikoimasta, johon kuuluvat esimerkiksi kitaratekniikoille tärkeät tarvikkeet…

…iso putkivarasto…

…runsas efektivalikoima…

…sekä kovia laukkuja efektilaudoille.

****

Kitara- ja bassovalikoimaan kuuluvat sellaiset brändit kuin Reverend, Vintage (by JHS), Fret-King ja Nash.

Korjaukset ja -huollot hoidetaan luotettavien yhteistyökumppaneiden avulla.

****

Myymälän kodikas tunnelma kutsuu kokeilemaan tuotteita kaikessa rauhassa.

****

Kimmo Aroluoma käyttää kaiken kokemuksensa rakentaa jokaiselle asiakkaalle rankkaa kiertue-elämää mukisematta kestäviä pro-luokan pedaalilautoja – riippumatta siitä, onko kyseessä kahdesta efektistä ja virtalähteestä koostuva pikkusysteemi vai puolitoista metriä pitkä efektihirviö. Asiakas voi valita haluamansa efektejä vapaasti, myös muiden kuin Custom Soundsin edustamien valmistajien mallistoista.

18/01/2012

Changing strings – vintage-style Stratocaster

Photos: Miloš Berka

****

Here’s what you need:

A pack of strings, a wire cutter, a tuner and a guitar lead. A cheap plastic crank speeds up the whole process of string winding.

A metal ruler comes in handy for measuring the vibrato’s tip-up (the distance between the back of the baseplate and the face of the guitar), as well as the action at the 12th fret before you start. If you take down these measurements it will be easy to readjust your guitar’s vibrato and action, should the need arise, due to the new string set differing in gauge compared to the old set.

****

It’s easiest, in my opinion, to take off all of a Strat’s strings once.

****

The old strings are much easier to pull out of the vibrato block, once you’ve snipped off the coiled end that was formed by the tuner post.

****

And out the string comes…

****

On vintage-style Stratocasters the tuners are copies of old Kluson-machines, which feature a well inside the tuner post for the string to go in.

****

It’s a good idea to check the tuners for loose fixing screws, and tighten them carefully, if necessary. Slightly stiff tuners benefit from a drop of oil, applied via the small hole in the tuner’s back cover.

****

I recommend starting with the low E-string, working your way up. This way offers you slightly more manoeuvering space on the headstock than doing it the other way around.

The new string is fed into the vibrato block and through the vibrato’s base plate. Pull the string up first in a straight line away from the body, until you feel the ball-end hitting the top of the vibrato block, before pulling the string towards its tuner.

If you pull the string carelessly through the vibrato block, pulling it towards the tuner before the ball-end has travelled fully through the block, you can easily end up with a kink in the brand-new string, which may well cause breakage, possibly already during the first tune-up.

****

Because of the handy hole in the tuner post, you won’t need the full length of string. Shorten it, by cutting it off at about the second next tuner post (in this case at the D-string’s tuner). Be careful, cutting through a string may cause it to jump at you. The cut-off point is very sharp, so mind your eyes!

****

Feed the start of the new string all the way into the tuner post…

…then bend it towards the headstock, once it’s in.

****

Keep the string pressed downwards, while you’re turning the crank. Each new winding should pass under the one before it.

****

Note that the bridge saddles on a vintage-type Strat feature no groove for string alignment. You can check the correct alignment by looking at the middle pickup. Each string should pass over its magnet approximately through the middle.

Realigning a string is much easier, if you remember to tune down a few turns before pushing the string over the saddle’s surface.

****

Getting new strings to stay in tune is a much faster process, if you stretch each string carefully. It works like this: First you tune to pitch, then you stretch each string, and retune again. Once you’ve repeated this process four to five times, you should be ready to go (a floating vibrato may need a few tugs and retunings more).

Your fretting hand should hold down the string you’re stretching at the first or second fret to avoid damage to the top nut.

Once the guitar is in tune you should check the tip-up of the bridge and the string action at the 12th fret and compare it with the values measured with the old string set. Adjust the tip-up first by changing the position of the spring claw inside the back compartment, before adjusting the action via the bridge saddles’ adjustment screws.

****

The last stage should be checking and resetting the guitar’s intonation. Always check your intonation with the guitar in playing position, by comparing the correctly tuned open string (or its 12th fret harmonic) to the fretted pitch at the 12th fret.

If the fretted note is flat (its pitch too low), you need to adjust the bridge saddle closer to the bridge pickup. Give the screw a few turns, then retune and check again. Repeat if necessary.

If the fretted note is sharp (its pitch too high), you need to adjust the bridge saddle further away from the bridge pickup. Give the screw a few turns, then retune and check again. Repeat if necessary.

***

17/01/2012

Kielten vaihtaminen – vintage-tyylinen Stratocaster

Kuvat: Miloš Berka

****

Kielten vaihtamiseen tarvitaan vintage-tyylisessä Stratocasterissa kielisatsin lisäksi terävän leikkurin, viritysmittarin ja kitarajohdon. Halpa muovikamppi nopeuttaa virityskoneiston kääntämistä.

Metalliviivoittimella taas mitataan ennen kuin aloittaa vibraton aluslevyn takareunan etäisyyttä runkoon sekä kielten korkeus 12:n nauhan kohdalla. Mittaamisen ansiosta kitaran säätäminen soittokuntoon helpoittuu huomattavasti, silloin kun on vaihdettu kielten paksuutta.

****

Mielestäni Stratossa on helpointa ottaa ensin kaikki kielet pois.

****

Kun poistaa ensin virittimen aiheuttama kierre, kielen voi vetää vibrablokin läpi ilman turhaa kitkaa.

****

Vanha kieli vedetään rungon takaosasta ulos.

****

Vintage-tyylisissä Stratoissa käytetään vanhojen Kluson-virittimien kopiot, joissa on tapin keskellä kanava terävälle kielipäälle.

****

Nyt on hyvä hetki kiristää varovaisesti virittimien kiinnitysruuveja. Jos virittimet ovat hieman jäykistineet voi kotelon reiän läpi lisätä tilkkua öljyä koneistoon.

****

Aloitan aina ala-E-kielestä ja jatkan sitten ylöspäin.

Uusi kieli pujotetaan vibrablokin läpi ja vedetään ensin suoraan poispäin rungon etupuolesta. Vasta kun ball-end-niminen metallirengas on saavuttanut kanavan loppupään, vedetään kieli viritinlavalle.

Jos ball-end-rengas ei ole vielä oikeassa kohdassa uusi kieli taipuu ensin väärästä kohdasta, mikä voi aiheuttaa sen katkeamista viritettäessä.

****

Uusi kieli lyhennetään sopivasti – noin kaksi virittimiä oikean tapin ohi. Varo silmiäsi, kieli voi tulla yllättävästi vastaan! Kielipää on aika terävä!

****

Kielipää upotetaan huolellisesti tapin kanavaan…

…ja kieli taivutetaan lapaa kohti.

****

Yksi käsi painaa kielen alas, kun toinen kiertää sen kireäksi. Kielen pitää kiertää tapin ympäri ylhäältä yhä alemmas.

****

Vintage Straton tallapaloissa ei ole kieltä kohdistava ura. Kun kaikki kielet ovat paikoillaan tasaisen etäisyyden voi tarkistaa keskimikistä. Jokaisen kielen pitäisi mennä kutakuinkin keskimikrofonin magneetin keskikohtaa läpi.

Kun virittää kielen ensin hieman alas, on helpompi työntää sen oikeaan paikkaan.

****

Kielet pitävät virettä nopeammin, jos niitä venytetään ensimmäisten viritysten yhteydessä: ensin viritetään, sitten venytetään…neljän-viiden kerran jälkeen viritys pitäisi alkaa asettua (jos vibra on säädetty kelluvaksi, se voi kestää kauemminkin).

Otekäsi pitää kielen alhaalla venymisen yhteydessä, jottei satulaan kohdistaisi liikkaa rasitusta.

Kun kitara on viritetty voidaan mitata uusien kielten korkeus 12:n nauhan yllä sekä tarkistaa onko tallan asento sama kuin vanhoilla kielillä. Tarvittaessa säädetään ensin vibran aluslevyn korkeutta (kiristimällä tai löystämällä jouset rungon takapuolella). Tämän jälkeen viritetään uudestaan ja säädetään tarvittaessa kielten korkeus uudestaan tallapalojen ruuveilla.

****

Viimeinen vaihe on intonaation tarkistus ja (jos on tarve) säätäminen. Intonaatiota tarkistetaan kitara sylissä soittamalla ensin avoimen kielen (tai kielen huiluääntä 12:n nauhan kohdalla) ja sen jälkeen kieli painettua alas 12:n nauhalla.

Jos alaspainetun kielen sävel on matalampi kuin tavoitettu sävel, tallapalan täyttyy säättää lähemmäksi tallamikrofonia. Tämän jälkeen viritetään uudestaan ja tarkistetaan intonaatiota uudestaan.

Jos alaspainetun kielen sävel on korkeampi kuin tavoitettu sävel, tallapalan täyttyy säättää tallamikrofonista poispäin. Tämän jälkeen viritetään uudestaan ja tarkistetaan intonaatiota uudestaan.

***

01/12/2011

SG-types with P-90s: Which one would you buy?

Vintage Mick Abrahams Signature

****

Gibson SG Special 60s Tribute

****

Gibson SG Pete Townshend 50th Anniversary

****

Epiphone 1961 SG Special Ltd. Edition

****

26/05/2011

This is pure Guitar Porn! +++++ Varokaa: Kitarapornoa!

A shot I found on the Les Paul Forum:

Löysin tämän Les Paul Forumissa.

11/04/2011

Three shades of P-90 **** Kolme kertaa P-90

Here are three soundbites I recorded for you of three different P-90 bridge pickups on three different guitars:

• the Epiphone Casino has Göldo pickups with metal covers

• the Vintage VS6 Mick Abrahams has Wilkinson soapbars with plastic covers

• the Gibson Les Paul Junior comes with a Gibson P-90 and a plastic dog-ear cover

All guitars were played through a clean Fender-type amp model with a Boss SD-1 in front.

Casino bridge P-90

VS6 Mick Abrahams bridge P-90

Junior P-90

Tässä ovat kolme soundiesimerkkiä kolmesta kitaroista ja niiden P-90 tallamikrofoneista:

• Epiphone Casinossa on Göldo-mikit, joilla on metallikansi

• Vintage VS Mick Abrahams -nimikkomallissa on Wilkinson-mikit muovikansilla (saippuapalat)

• Gibson Les Paul Juniorissa on firman oma P-90 muovikannella

Kaikki kitarat soitettiin puhtaan Fender-tyylisen mallinnuksen ja Boss SD-1 pedaalin läpi.

10/04/2011

Frankfurt Musikmesse 2011

________________

Vintage Ibanez -guitars

Vanhoja Ibanezeja

______________________

New Ibanez Talman

Uusi Ibanez Talman

__________________

Trev Wilkinson and his self-tuning Supermatic model; one of the friendliest guys in the business!

Trev Wilkinson ja Supermatic-kitara (talla virittää omatoimisesti); erittäin ystävällinen ja lämminhenkinen britti-legenda!

______________________

A beautifully finished Mayones guitar

Mayones-kitara kauniilla erikoisviimeistelyllä

Tomasz from Mayones with a guitar finished with genuine leaves

Tomasz Mayonesilta ja puulehdillä koristettu malli

_____________________

Lee Sklar, Steve Bailey & Jonas Hellborg

_________________________

A beautiful ESP-guitar

Kaunis ESP-kitara

_____________________________

Colourful Fender Custom Shop Jazz Basses and cost-conscious Ovations

Raikkaita värejä Fender Custom Shopin Jazz-bassoissa sekä edullisissa Ovationeissa

______________________________

New Yamaha Pacificas

Uudet Yamaha Pacificat

___________________________

Flaxwood Hybrid

____________________________

Sampo and Tomi from Amfisound; pieces of art for the discerning shredder

Amfisoundin Sampo ja Tomi; kitarataidetta kitarasankareille

_______________________

Petteri Sariola plays his brand-new custom-made Ruokangas

Petteri Sariola soittaa uudella Ruokangas custom-mallilla

Markus Setzer plays the new Ruokangas Steambass

Ruokankaan uusi Steambass-malli ja Markus Setzer

______________

VGS Guitars is a new marque by GEWA

GEWAn uudet VGS-kitarat saadaan pian myös Suomeen

___________________________________

Bob Taylor, a legend, who is deeply passionate about his work, very knowledgeable in environmental issues and who turned out to be extremely generous with his time. Thank you, sir!

Bob Taylor on legenda, ja hän selvästi rakastaa työhönsä. Hän on hyvin perillä luonnonsuojeluasioista ja hän antoi minulle spontaanisti yllättävän pitkän haastattelun. Kiitos!

__________________________________________

Levy-straps with Beatles-lyrics

Beatles-aiheisia Levy-kitarahihnoja

__________________________________________

Neon-coloured bass strings

Bassokielet kaikissa väreissä

_________________________________

New Gibson Melody Makers

Uusia Melody Maker -malleja Gibsonilta

___________________________

OK – here’s a picture for you drummers out there   ;-)

Tässä yksi kuva rumpaleille   ;-)

______________________________________

02/02/2011

Squierilta herkullisia versioita Jaguarista ja Jazzmasterista

Squier tarjoaa nyt virtaviivaistettuja päivityksiä Jaguar- ja Jazzmaster-malleista.

Elektroniikka ja mikkejä on uudistettu ja vibratallatkin on jätetty pois.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 49 muun seuraajan joukkoon