Search Results for “kielten vaihtaminen”

09/03/2015

Kielten vaihtaminen teräskielisessä kitarassa

String change steel string – start

Kielten vaihtamiseen tarvitaan teräskielisessä kitarassa kielisatsin lisäksi terävän leikkurin, sekä viritysmittarin. Halpa muovikampi nopeuttaa virittimien kääntämistä.

Metalliviivoittimella taas mitataan ennen kuin aloitetaan kielten korkeus 12:n nauhan kohdalla. Mittaamisen ansiosta kaularaudan säätäminen helpottuu huomattavasti, jos uusi kielisatsi on ohuempi tai paksumpi kuin vanha. Parasta olisi kuitenkin aina vaihtaa samanpaksuiset kielet päälle – näin soittotuntuma pysyy muuttamattomana, eikä kaularautaa tarvitse silloin tavallisesti säätää.

String change steel string – loosening string

Mielestäni on helpointa ottaa ensin kaikki kielet pois.

Jotkut väittävät, että akustisissa kitaroissa kaikkien kielten yhtäaikainen poistaminen olisi jotenkin soittimelle vahingollista, mutta itse olen aina (vuodesta 1977 lähtien) vaihtanut kielet näin, enkä ole tähän mennessä vielä rikkonut yhtäkään kitaraa. Myös Martin Guitarsin omassa videossa poistetaan heti koko kielisatsi.

String change steel string – cutting old string

Kun kielet ovat täysin löysiä, leikkaan ne keskeltä poikki.

Tämä ei ole välttämättömyys, mutta minusta lyhyet pätkät ovat helpompia käsitellä kuin täyspitkät kitaran kielet.

String change steel string – winder pin puller

Teräskielisissä kitaroissa kielet on kiinnitetty tallaan ns. tallanastoilla (engl. bridge pin), jotka voivat olla muovista, luusta, puusta tai metallista.

Tallanastojen nostamiseen on lähes kaikissa viritinvivuissa pieni syvennys. Tavallisesti tallanasta ja kielen ball-end-rengas ovat näin jumissa, että vipua ei kannata käyttää nastan nostamiseksi, ainakaan heti.

String change steel string – push end in

Useimmissa tapauksissa kielen saa pois käsipelillä:

Työnnä ensin kielen hieman tallan läpi runkoon.

String change steel string – pull pin out 1

Tämä vapauttaa yleensä tallanastan ball-end-renkaan lukituksesta, ja nastan voi nostaa helposti ulos.

String change steel string – pull pin out 2

Jos tallanastaa ei saa – yrityksistä huolimatta – pois käsipelillä, suosittelisin talouspaperin (tai ohuen kangaspalan) käyttämistä tallan ja tallanastan suojaksi.

tak-n20-bridge

Joissakin kitaroissa – etenkin tietyissä Ovation- ja Takamine-malleissa – löytyy myös nastattomia tallaratkaisuja. Näissä talloissa kielet pujotetaan yksinkertaisesti tallan takaosan läpi.

String change steel string – take string off machine head

Tämän jälkeen poistetaan vanhat kielet myös virittimien tapeista.

Kun kaikki vanhat kielet on poistettu, voi tarvittaessa öljytä otelaudan ja tallan sopivalla otelautaöljyllä.

String change steel string – put pin in

Uudet kielet kiinnitetään aina ensin soittimen tallaan, laittamalla ball-endin ja tallanastan paikoilleen.

String change steel string – pull on string

Seuraavaksi kieli vedetään kevyesti ulospäin, samalla kun pidetään tallanastaa paikalla. Näin kiilataan se tallanasta ball-endin avulla kiinni tallaan.

String change steel string – stringing 1

Lavalla kieli työnnetään virittimen läpi…

String change steel string – stringing 2

…vedetään viritintapin ympäri…

String change steel string – stringing 3

…ja lukitaan paikoilleen vetämällä sitä rungosta poispäin.

String change steel string – stringing 4

Yksi käsi painaa kielen alas, kun toinen kiertää sen kireäksi. Kielen pitää kiertää tapin ympäri ylhäältä yhä alemmas.

String change steel string – keep pin in place

Kun viritin alkaa kiristää kieltä yhä enemmän, otan toisen käteni pois lavalta, jotta voin tarvittaessa estää tallanastan nousemista ulos tallasta.

String change steel string – cut off end

Suosittelen ylijäävän palan poistamista – kun kieli on viritetty – katkaisemalla sen läheltä viritintappia. Sen jälkeen taivutan varovaisesti kielityngän hieman kohti lapaa. Ole varovainen, katkaistu kieli on hyvin terävä!

Laitan uudet kielet kitaralle tavallisesti pareittain – ensin E-e, sitten A-h ja viimeiseksi D-g.

String change steel string – strings on machine heads

Onnistunut lopputulos näyttää tällaiselta.

String change steel string – pin height

Tallanastat istuvat tasaisesti tallassa.

String change steel string – string stretching

Kielet pitävät vireen nopeammin, jos niitä venytetään ensimmäisten viritysten yhteydessä: ensin viritetään, sitten venytetään… neljän-viiden kerran jälkeen virityksen pitäisi alkaa asettua.

Otekäsi pitää kielen alhaalla venymisen yhteydessä, jottei satulaan kohdistuisi liikkaa rasitusta.

****

Kun kitara on viritetty, voidaan tarkistaa vielä uusien kielten korkeus 12:n nauhan yllä.

Jos kielten korkeus on selvästi suurempi kuin ennen kielten vaihtamista, uusi kielisatsi oli luultavasti paksumpi kuin vanha. Silloin kannattaa kiristää kaularautaa (sopivalla avaimella) noin neljänneskierrosta (korkeintaan puolen kierroksen).

Jos kielten korkeus on selvästi pienempi kuin ennen kielten vaihtamista, uusi kielisatsi oli luultavasti ohuempi kuin vanha. Silloin kannattaa löysätä kaularautaa (sopivalla avaimella) noin neljänneskierrosta (korkeintaan puolen kierroksen).

Kaularaudan tarkoitus on säätää kaulan loivaa kaarevuutta (ns. neck relief). Vaikka kaulan reliefilla on suora vaikutus kielten korkeuteen, kaularauta ei ole varsinaisesti tarkoitettu säätämään kielten korkeutta. Kielten korkeuden oikeaoppinen muuttaminen on soitinrakentajan homma, ja sitä hoidetaan hiomalla (tai vaihtamalla) soittimen tallaluu.

02/04/2012

Kielten vaihtaminen nailonkielisessä kitarassa

Kuvat: Miloš Berka

****

Tässä alkutilanne: uuden kielisatsin lisäksi tarvitset viritysmittarin, sekä kelaamisen nopeuttajaksi pienen muovivivun. Kun kerran poistetaan kaikki kielet kitarasta, on ehkä hyvä idea myös puhdistaa soitin. Puhdistusliinalla voi myös suojata kitaraa kolhuilta. Itse käytän myös saksia yhdessä työvaiheessa (katso lopusta).

Myös nailonkielisille kitaroille on tarjolla erilaisia kielisatseja. Klassisen kitaran tapauksessa kielisatseja ei tarjota paksuuden mukaan lajiteltuna, vaan ratkaiseva kriteeri on kielten veto/jäykkyys. High tension -satsi tuntuu jäykemmältä ja soi hieman kirkkaammalta kuin low tension -satsin kielet. Myös valmiiksi kustomoituja kielipakkauksia on olemassa, joissa esimerkiksi punotut bassokielet ja kirkkaat diskanttikielet ovat peräisin saman valmistajan kahdesta eri sarjasta.

Nailonkielisessä kitarassa kielisatsin vaihtaminen ei vaikuta dramaattisesti kitaran intonaatioon tai säätöihin, kyse on enemmän eri soittotatsista ja soundista. Kokeilumielessä voi siis vaihtaa turvallisesti yhdestä lajista toiseen, niin kauan kun kielet on tarkoitettu nimenomaan klassiselle tai Flamenco-kitaralle.

Itse olen suurikokoinen mies, jolla on voimakas soittotyyli – valitsen siis high tension -kieliä.

****

Ensin vanhat kielet löysätään kokonaan – vivulla tämä käy käden käänteessä. Jos kitarasi koneistot tuntuvat epätavallisen jäykiltä, voit lisätä pari tippaa öljyä hammasradan ja kierretangon väliin tai ehkä myös löysätä hammasratojen kiinnitysruuveja aavistuksen verran.

****

Kun kielet ovat täysin velttoja, leikkaan kielet kylmästi kahtia. Näin ei tarvitse vetää koko kieltä tallan tai virittimen läpi, ja vaihtaminen nopeutuu.

****

Avaan vanhojen kielten solmut…

…ja poistan ne sekä tallasta…

…että virittimistä.

****

Uusi kieli työnnetään ensin kaulan puoleiselta sivulta tallasta läpi.

Lyhyt pätkä kielestä vedetään tallasta ulos ja ylös…

…ja vedetään ensin kerran pitkän kielipalan alitse, ja sen jälkeen muutaman kerran itsensä ympäri.

Lopputuloksen pitäisi näyttää tämänkaltaiselta.

Jotkut soittajat käyttävät bassokielillä erilaista menetelmää, jossa kielet lukitaan yhdellä isolla silmukalla. Molemmat versiot toimivat ja ovat ”sallittuja” – makukysymyksiä luultavasti. Tässä on kuva yhdestä Ramírez-kitarasta, jossa käytetään sitä toista kiinnitystapaa:

****

Kielen toinen pää pujotetaan virittimen läpi…

…minkä jälkeen kielen voi lukita itseensä vetämällä kielen vapaata päätä sen otelautaan menevän osaan alitse.

Seuraavaksi voi jo virittää uuden kielen.

Ja tällainen on suunnilleen onnistuneen toimenpiteen lopputulos.

****

Itse aloitan aina satulan ulkoreunoista ja jatkan sieltä poispäin kielipareissa (E-e, A-h, D-g).

Ei ole yhtään huono idea venyttää uusia kieliä samalla lailla kuin teräskielisissä tai sähkökitaroissa. Tosiasia on kuitenkin, että nailonkielet tarvitsevat huomattavasti pidemmän ajan, ennen kuin ne pysyvät vireessä. Ei ole siis syytä turhautua, jos joutuu ensimmäisinä päivinä kieltenvaihdon jälkeen virittää useasti!

Muuten: useat ammattilaiskitaristit eivät vaihda nailonkielisessä heti koko satsia kerrallaan. Usein on nimittäin niin, että täysin muovista valmistetut diskanttikielet kestävät soittoa huomattavasti pidempään kuin saman satsin bassokielet, joissa on suhteellisen ohuen silkkikudoksen ympärille punottu pehmeää metallia.

Nailonkielisessä kitarassa ei voi (eikä tarvitse) säätää intonaatiota – kun uudet kielet ovat päällä, soitto voi alkaa.

Save

14/02/2012

Kielten vaihtaminen – Floyd Rose -vibralla varustettu kitara

Kuvat: Miloš Berka

****

Kielten vaihtamiseen tarvitaan kielisatsin lisäksi terävän leikkurin, viritysmittarin ja kitarajohdon. Halpa muovikamppi nopeuttaa virityskoneiston kääntämistä.

Tärkeintä ovat kuitenkin oikeankokoiset kuusiokoloavaimet. Muista, että amerikkalaisissa Floyd Rose -vibroissa käytetään lähes aina tuumakokoja, kun taas monissa lisenssiversioissa (Schaller tai Gotoh) tarvitaan metrisiä avaimia. Älä koskaan käytä metrisiä avaimia tuumakokoisissa pulteissa (tai toisinpäin), rikot muuten pulttin ja/tai avaimen!

Metalliviivoittimella taas mitataan ennen kuin aloittaa kielten korkeus 12:n nauhan kohdalla. Mittaamisen ansiosta kitaran säätäminen soittokuntoon helpoittuu huomattavasti, silloin kun on vaihdettu kielten paksuutta.

****

Koska tuplalukittu vibrasysteemi on tarkassa balanssissa kelluva viritelmä, suosittelisin kielten vaihtaminen peräkkäin, yksi kerrallaan. Aloitan ala-E:llä ja jatkan sieltä ylöspäin.

Koko kielisatsin poistaminen aiheuttaa sen, että vibrajouset vetävät systeemin voimakkaasti runkoa vasten, ja tästä syntyvät nopeasti rumia painautumia. Tämän lisäksi tallan veitsenterät voivat silloin hypätä ulos säätöholkkien urista, ja tallan saaminen takaisin paikoilleen on vaikeampi kuin uskoisi.

Jos kuitenkin pitää poistaa kaikki kielet – esimerkiksi otelaudan puhdistamista varten – laita rungon ja vibraton väliin sopivan paksuista palaa korkkia, solukumia tai puuta ennen kuin poistat kielet. Suojaus pitää tallan oikeassa asennossa. Ei kannata tunkea suojausta kuitenkin liian syvälle, muuten hienovirittimien lehtijouset lukitusruuvien alla (katso hienovirittimien lähikuva) voivat taipua.

****

Tältä aloitetaan – lukittu satula.

Kieliparin lukkoa avataan oikeankokoisella avaimella.

Poista (ja säilytä) huolellisesti lukon ja ruuvin.

Hyvin asennetussa Floikka-satulassa kielet makaavat koko pituudellaan satulan pinnan päällä.

Joissakin edullisissa kitaroissa kielet jäävät hieman satula yläpuolella. Se ei ole iso ongelma, mutta satulan lukitseminen aiheuttaa silloin vireen nousemista.

****

Kielen pitää olla täysin löysänä.

****

Tältä Floikan talla näyttää. Kielet on lukittu omaan satulaansa pitkillä mustilla lukituspulteilla, jotka pilkistävät ulos hienoviritysruuvien alta tallan takaosasta.

Eri Floyd Rose -versioissa viritysruuvien sijainti voi olla hieman erilainen, mutta toimintaperiaate on kaikissa sama.

Avaa lukitusta käyttämällä oikeankokoista kuusiokoloavainta. Lukitusta täytyy avata vain sen verran, että vanhan kielen saa pois ja tuoreen sen tilalle.

Vanha kieli nostetaan pois satulasta.

****

Tuoreen kielen laittaminen alkaa vibratallan päästä.

Ensin täytyy leikata pois kielen ball-end-rengas (varo silmiäsi), minkä jälkeen kieli työnnetään niin syvälle tallapalaan kuin mahdollista, ja lopuksi lukitaan sitä paikoilleen lukituspultilla.

Varmista, että hienoviritysruuvit on säädetty puoleenväliin. Näin sinulla jää riittävästi pelivaraa virittämiseen.

****

Kieli työnnetään virittimen läpi…

…vedetään viritintapin ympäri…

…ja lukitaan paikoilleen vetämällä sitä rungosta poispäin.

****

Yksi käsi painaa kielen alas, kun toinen kiertää sen kireäksi. Kielen pitää kiertää tapin ympäri ylhäältä yhä alemmas.

****

Suosittelen ylijäävän palan poistamista katkaisemalla sitä lähellä viritintappia. Sen jälkeen taivutan varovaisesti kielitynkän hieman kohti lapaa. Ole varovainen, katkaistu kieli on hyvin terävä!

****

Ennen kuin lukitset satulaa, kielet täytyy venyttää. Ensin viritetään, sitten venytetään…kuuden-kahdeksannen kerran jälkeen viritys pitäisi alkaa asettua.

Pidä venymisen ajaksi kielet alaspainettua ensimmäisen tai toisen nauhan kohdalla, ettei ne hyppii ulos satulasta.

Kun viritys pitää ja talla on oikeassa asennossa – tallan pohjalevy on paralleeli rungon pinnan kanssa – voi satulaa lukita.

Jos tallan tasapaino on häiritty, esimerkiksi eripaksuisen kielensatsin takia, täytyy ennen satulan lukitsemiseta säätää vibran jousia uudelleen. Vibrakolon jousipidikkeen asentoa säädetään uusiksi haluttuun suuntaan ristipääruuvarilla.

Eteneminen pienissä erissä on suositeltava, äläkä unohda jokaisen etapin jälkeen virittää kitaraa uudelleen.

****

Viimeinen vaihe on intonaation tarkistus ja (jos on tarve) säätäminen. Intonaatiota tarkistetaan kitara sylissä soittamalla ensin avoimen kielen (tai kielen huiluääntä 12:n nauhan kohdalla) ja sen jälkeen kieli painettua alas 12:n nauhalla.

Valitettavasti intonaation säätäminen Floyd Rose -talloissa on hieman työläs homma. Kieli täyttyy löysätä taas kokonaan – siis satulalukko auki. Suoraan kielen alla, tallapalan edessä on pikkuinen kuusiokoloruuvi, joka pitää satulan paikoilleen. Avaa ruuvia ja työnnä satulan haluttuun paikkaan. Laita ruuvi kiinni, viritä uudestaan ja tarkista intonaatio uudelleen.

Jos alaspainetun kielen sävel on matalampi kuin tavoitettu sävel, tallapalaa täyttyy säättää lähemmäksi tallamikrofonia.

Jos alaspainetun kielen sävel on korkeampi kuin tavoitettu sävel, tallapalaa täyttyy säättää tallamikrofonista poispäin.

Floikassa on muuten kolme kierteellä varustettua reikkää jokaista intonaatioruuvia kohden. Jos yhdeltä paikalta säätövaraa loppuu, voi siirtää ruuvin parempaan paikkaan.

***

Kuvattu 1980-luvun Kramer Pacer Custom II oli lainassa Tommi Posalta – kiitos!

25/01/2012

Kielten vaihtaminen – Les Paul -tyyliset kitarat

Kuvat: Miloš Berka

****

Kielten vaihtamiseen tarvitaan Les Paul -tyylisessä kitarassa kielisatsin lisäksi terävän leikkurin, viritysmittarin ja kitarajohdon. Halpa muovikamppi nopeuttaa virityskoneiston kääntämistä.

Metalliviivoittimella taas mitataan ennen kuin aloittaa kielten korkeus 12:n nauhan kohdalla. Mittaamisen ansiosta kitaran säätäminen soittokuntoon helpoittuu huomattavasti, esimerkiksi jos on jouduttu poistamaan talla.

****

Pidän minun 80-luvun Les Paul Juniorissa kielet pujotettuna kieltenpitimeen edestä vintage-tyylisesti. Seurauksena on hieman pehmeämpi tatsi.

Tällä tavalla Les Paul -tyyliset kitarat nykyään kielitään, mikä näyttää siistimmältä. Molemmat tavat ovat ”sallittuja” – valitse omasi.

****

Teippaan sekä tallan että kieltenpitimen kiinni kitaran kanteen, koska ilman kielten vetoa ne lähtevät helposti irti, mikä voi kieltenvaihdon yhteydessä vahingoittaa kitaran runkoa. Älä missään nimessä käytä sellaista teippiä, joka jättää ikävät (ja usein ikuisetkin) jäljet kitaran lakkaukseen (esim. ilmastointi teippi). Samasta syystä on myös viisasta irrottaa teipit heti kuin kielet on vaihdettu.

Jos kitarasi on uudempi Epiphone tai se on varustettu Tone Pros -metalliosilla teippaamisen ei tarvitse, koska sekä talla että kieltenpidin ovat kiinni tolpissaan.

****

Mielestäni on helpointa ottaa ensin kaikki kielet pois.

****

Kun poistaa ensin virittimen aiheuttama kierre, kielen voi vetää kieltenpitimen läpi ilman turhaa kitkaa.

****

Työnnän kielen kieltenpitimen läpi.

****

Alun perin Juniorini oli varustettu Grover minivirittimillä, mutta vaihdoin vanhat Schaller M6-Vintage -virittimiin muutama vuosi sitten.

****

Suljetut virittimet ovat käytännössä huoltovapaita. Niiden tuntuma voi säätää nupin keskellä olevalla ruuvilla.

****

Minä suosittelen että aloitat uusien kielten laittamisen ”alhaalta” (lähellä satulaa) ja etenet pareissa (E-e, A-h, D-g).

Uusi kieli pujotetaan kokonaan kieltenpitimen läpi. Vasta kuin ball-end-rengas on turvallisesti paikoillaan kieli vedetään tallan yli kohti viritinlapa.

****

Kieli työnnetään virittimen läpi…

…vedetään viritintapin ympäri…

…ja lukitaan paikoilleen vetämällä sitä kohti kitaran logoa.

****

Yksi käsi painaa kielen alas, kun toinen kiertää sen kireäksi. Kielen pitää kiertää tapin ympäri ylhäältä yhä alemmas.

****

Suosittelen ylijäävän palan poistamista katkaisemalla sitä lähellä viritintappia. Sen jälkeen taivutan varovaisesti kielitynkän hieman kohti lapaa. Ole varovainen, katkaistu kieli on hyvin terävä!

****

Jos kaikki meni suunnitelman mukaan, näyttää uusi ala-E tältä.

****

Kielet pitävät virettä nopeammin, jos niitä venytetään ensimmäisten viritysten yhteydessä: ensin viritetään, sitten venytetään…neljän-viiden kerran jälkeen viritys pitäisi alkaa asettua.

Otekäsi pitää kielen alhaalla venymisen yhteydessä, jottei satulaan kohdistaisi liikkaa rasitusta.

Kun kitara on viritetty voidaan mitata uusien kielten korkeus 12:n nauhan yllä. Tarvittaessa säädetään kielten korkeutta nostamalla tallaa (tai laskemalla sitä).

****

Viimeinen vaihe on intonaation tarkistus ja (jos on tarve) säätäminen. Intonaatiota tarkistetaan kitara sylissä soittamalla ensin avoimen kielen (tai kielen huiluääntä 12:n nauhan kohdalla) ja sen jälkeen kieli painettua alas 12:n nauhalla.

Jos alaspainetun kielen sävel on matalampi kuin tavoitettu sävel, tallapalan täyttyy säättää lähemmäksi tallamikrofonia. Tämän jälkeen viritetään uudestaan ja tarkistetaan intonaatiota uudestaan.

Jos alaspainetun kielen sävel on korkeampi kuin tavoitettu sävel, tallapalan täyttyy säättää tallamikrofonista poispäin. Tämän jälkeen viritetään uudestaan ja tarkistetaan intonaatiota uudestaan.

PS: Vanhoissa kitaroissa tune-o-matic-talla voi istua hieman löysästi tolppien päällä. Itse joudun kieltenvaihdon jälkeen aina työntämään tallan bassopuoli varovaisesti kieltenpitimeen suuntaan. Vaikka kyse on vain todella pienestä virheasennosta, seikka vaikuttaa tuntuvasti kitaran intonaatioon!

***

17/01/2012

Kielten vaihtaminen – vintage-tyylinen Stratocaster

Kuvat: Miloš Berka

****

Kielten vaihtamiseen tarvitaan vintage-tyylisessä Stratocasterissa kielisatsin lisäksi terävän leikkurin, viritysmittarin ja kitarajohdon. Halpa muovikamppi nopeuttaa virityskoneiston kääntämistä.

Metalliviivoittimella taas mitataan ennen kuin aloittaa vibraton aluslevyn takareunan etäisyyttä runkoon sekä kielten korkeus 12:n nauhan kohdalla. Mittaamisen ansiosta kitaran säätäminen soittokuntoon helpoittuu huomattavasti, silloin kun on vaihdettu kielten paksuutta.

****

Mielestäni Stratossa on helpointa ottaa ensin kaikki kielet pois.

****

Kun poistaa ensin virittimen aiheuttama kierre, kielen voi vetää vibrablokin läpi ilman turhaa kitkaa.

****

Vanha kieli vedetään rungon takaosasta ulos.

****

Vintage-tyylisissä Stratoissa käytetään vanhojen Kluson-virittimien kopiot, joissa on tapin keskellä kanava terävälle kielipäälle.

****

Nyt on hyvä hetki kiristää varovaisesti virittimien kiinnitysruuveja. Jos virittimet ovat hieman jäykistineet voi kotelon reiän läpi lisätä tilkkua öljyä koneistoon.

****

Aloitan aina ala-E-kielestä ja jatkan sitten ylöspäin.

Uusi kieli pujotetaan vibrablokin läpi ja vedetään ensin suoraan poispäin rungon etupuolesta. Vasta kun ball-end-niminen metallirengas on saavuttanut kanavan loppupään, vedetään kieli viritinlavalle.

Jos ball-end-rengas ei ole vielä oikeassa kohdassa uusi kieli taipuu ensin väärästä kohdasta, mikä voi aiheuttaa sen katkeamista viritettäessä.

****

Uusi kieli lyhennetään sopivasti – noin kaksi virittimiä oikean tapin ohi. Varo silmiäsi, kieli voi tulla yllättävästi vastaan! Kielipää on aika terävä!

****

Kielipää upotetaan huolellisesti tapin kanavaan…

…ja kieli taivutetaan lapaa kohti.

****

Yksi käsi painaa kielen alas, kun toinen kiertää sen kireäksi. Kielen pitää kiertää tapin ympäri ylhäältä yhä alemmas.

****

Vintage Straton tallapaloissa ei ole kieltä kohdistava ura. Kun kaikki kielet ovat paikoillaan tasaisen etäisyyden voi tarkistaa keskimikistä. Jokaisen kielen pitäisi mennä kutakuinkin keskimikrofonin magneetin keskikohtaa läpi.

Kun virittää kielen ensin hieman alas, on helpompi työntää sen oikeaan paikkaan.

****

Kielet pitävät virettä nopeammin, jos niitä venytetään ensimmäisten viritysten yhteydessä: ensin viritetään, sitten venytetään…neljän-viiden kerran jälkeen viritys pitäisi alkaa asettua (jos vibra on säädetty kelluvaksi, se voi kestää kauemminkin).

Otekäsi pitää kielen alhaalla venymisen yhteydessä, jottei satulaan kohdistaisi liikkaa rasitusta.

Kun kitara on viritetty voidaan mitata uusien kielten korkeus 12:n nauhan yllä sekä tarkistaa onko tallan asento sama kuin vanhoilla kielillä. Tarvittaessa säädetään ensin vibran aluslevyn korkeutta (kiristimällä tai löystämällä jouset rungon takapuolella). Tämän jälkeen viritetään uudestaan ja säädetään tarvittaessa kielten korkeus uudestaan tallapalojen ruuveilla.

****

Viimeinen vaihe on intonaation tarkistus ja (jos on tarve) säätäminen. Intonaatiota tarkistetaan kitara sylissä soittamalla ensin avoimen kielen (tai kielen huiluääntä 12:n nauhan kohdalla) ja sen jälkeen kieli painettua alas 12:n nauhalla.

Jos alaspainetun kielen sävel on matalampi kuin tavoitettu sävel, tallapalan täyttyy säättää lähemmäksi tallamikrofonia. Tämän jälkeen viritetään uudestaan ja tarkistetaan intonaatiota uudestaan.

Jos alaspainetun kielen sävel on korkeampi kuin tavoitettu sävel, tallapalan täyttyy säättää tallamikrofonista poispäin. Tämän jälkeen viritetään uudestaan ja tarkistetaan intonaatiota uudestaan.

***

04/04/2013

Testipenkissä: LTD SCT-607B Stephen Carpenter Signature

****

ESP LTD SCT-607B – beauty 2

Deftones-yhtiön kitaristi Stephen Carpenter on pitkän linjan ESP/LTD-mies, jolle on vuosien varrella kertynyt useampi nimikkomalli.

Carpenterin uusin nimikkokitara – seitsenkielinen Telecaster-johdannainen – on nimeltään LTD SCT-607B.

****

ESP LTD SCT-607B – full front

Korealainen LTD SCT-607B (1.132 €) ei ole tavallinen Tele-kopio, vaan rankkaan riffailuun erikoistunut Heavy-elukka.

Kitarassa on pitkä baritonimensuuri (27″/68,6 cm), jolla saadaan matala H-kieli soimaan puhtaasti.

ESP LTD SCT-607B – full back

Kitaran vaahterakaula jatkuu yhtenäisenä koko leppärungon läpi, minkä ansiosta kielet kiinnitetään niiden molemmista päistä samaan puuhun.

ESP LTD SCT-607B – headstock

Taakse kallistuvaan lapaan on upotettu brändin logo, jonka vieressä näkyy herra Carpenterin allekirjoitus.

Satula on veistetty grafiittipitoisesta muoviseoksesta, joka vähentää ratkaisevasti kitkaa virittämisessä.

ESP LTD SCT-607B – tuners

Ladukkaat lukkovirittimet pitävät kitaran hyvässä vireessä. Niiden ansiosta myös kielten vaihtaminen sujuu nopeammin kuin tavallisella koneistolla.

ESP LTD SCT-607B – fretboard

SCT-607B:n lapa, otelauta ja rungon etupuoli on siististi reunalistoitettu hyvin näyttävällä helmiäismuovilla.

Kitaran eebenpuuotelautaan on istutettu 24 jumbo-kokoista nauhaa. Nauhatyö on erittäin huolellinen.

ESP LTD SCT-607B – body back side view

Kaula-läpi-rungon rakenteen ansiosta kaulan ja rungon liitoskohtaa on voitu muotoilla erittäin sulavaksi.

Carpenter-mallissa on rungon takapuolella mukavuusviiste.

ESP LTD SCT-607B – neck angle

Vaikka LTD:n kaula ei ole liimakaula, se on suunniteltu hyvin taidokkaasti niin, että kaulassa on liimakaulaisista kitaroista tuttu kaulakulma.

Kaulakulmaa käytetään usein silloin, kun soittimella on Gibson-tyylinen talla.

ESP LTD SCT-607B – EMG pickups

Stephen Carpenter tarvitsee oman soundinsa varten tehokkaita, häiriövapaita mikrofoneja, joilla on selkeä äänimaailma. Toisin sanoin – LTD SCT-607B -mallissa käytetään kahta aktiivista EMG 81-7 -humbuckeria.

Koska selkeys on matalissa virityksissä ja baritonikitaroissa valttia, on Carpenter-mallissa kaulamikrofoni siirretty keskimikrofoniksi. Toimiiko tällainen yhdistelmä? Se nähdään kohta…

ESP LTD SCT-607B – battery compartment

Runkopuuhun upotettujen kierreholkkien ansiosta paristolokeron avaaminen sujuu hyvin ja puuta rasittamatta.

ESP LTD SCT-607B – controls

Carpenter-nimikkokitaran säätimet on asennettu perinteiseen metallilevyyn.

ESP LTD SCT-607B – electronics

Levyn alta paljastuvat EMG:n omat erikoispotikat volumelle ja tonelle, sekä laadukas kolmiasentoinen kytkin.

Elektroniikkalokeron häiriösuojausta on hoidettu tehokkaasti grafiittipitoisella maalilla.

ESP LTD SCT-607B – bridge

Lukkiuttuva TonePros-talla on erittäin vankkaa tekoa.

****

ESP LTD SCT-607B – full front 2  ESP LTD SCT-607B – full back 2

ESP:n LTD SCT-607B on hyvin laadukas, nykyaikainen pro-tason soitin, jossa yhdistyvät tyylikkäästi tutun klassikon perinteiset piirteet ja metallimiehen erikoisvaatimukset seitsenkieliselle kitaralle.

Tavallista pidemmästä ja leveämmästä kaulastaan huolimatta LTD:n Carpenter-malli on vain hyvin lievästi kaulanpainoinen, ja kitara asettuu mukisematta mukavaan soittoasentoon. Testiyksilön painosta päätellen kannattaa kuitenkin hankkia leveä hihna paremman kantomukavuuden vuoksi.

SCT-607B:n kaulaprofiiliksi on valittu suhteellisen leveää, mutta samalla melko matalaa U-profiilia.

Kun vaihtuu suoraan kuusikieliseltä kitaralta seitsenkieliselle, kaula tuntuu alussa aina hyvin leveältä. Myös hieman pienempi kielten välinen etäisyys, sekä (LTD:n tapauksessa) pidempi mensuuri tekevät kitarasta ihan alussa vähän vieraan tuntuisen. Lyhyen ”sisäänajojakson” jälkeen pääsee kuitenkin erittäin hyvin sinuksi SCT-607B:n kaulan kanssa.

Testikitara saapui tutkittavaksi loistavassa trimmissä (ala-H: 2,2 mm/ylä-e: 1,8 mm), minkä ansiosta LTD:n soitettavuus oli erinomainen.

ESP LTD SCT-607B – body side view

LTD SCT-607B:n akustinen sointi on hyvin rikas: kitaran atakki on erittäin selkeä, ja soittimen äänessä on eloisa, flyygelimäinen perusluonne. Sustainea on vaikka muille jakaa.

Vahvistimen kautta soitettuna tuli ainakin minulle yllätyksenä, että LTD:n puhdas soundi on niin kaunis ja vivahteikas, vaikka soittimessa käytetään kahta aktiivista humbuckeria näin lähellä vierekkäin. Perinne-Telelle tyypillistä suurta eroa kaula- ja tallamikrofonin soinnin välillä on tässä toki turha hakea, mutta mielestäni kannattaa todellakin kokeilla kaikki Carpenter-mallin tarjoamia puhtaita vaihtoehtoja läpi, koska sieltäkin löytyy monia hyviä soundeja.

Tässä esimerkissä käytän molempaa mikrofonia:

LTD SCT-607B – puhdas soundi

****

Seitsenkielinen, musta kitara – check! Runsaasti säröä – check! Haara-asento, ja eikun menoks…

ESP:n LTD SCT-607B suorastaan rakastaa rankkaa riffailua ja kaikenlaista kieliakrobatiaa. Stephen Carpenterin nimikkokitarassa on mielestäni aineksia tulla monen kitaristin lempityökaluksi, koska tästä soittimesta lähtevät uskomattoman maukkaita särösoundeja. Pitkän mensuurin ja aktiivimikityksen tuoma selkeys helpottaa huomattavasti myös hyvin rankkojen särösoundien päällekkäin kasaamista, ilman että kokonaiskuva puurottaisi ongelmallisesti.

LTD SCT-607B – videon ääniraita

LTD SCT-607B – videon kitararaidat

ESP LTD SCT-607B – body angle

Mielestäni LTD:n SCT-607B on erittäin onnistunut ja tyylikäs heavykitara, jota on suunniteltu alusta asti toimivaksi seitsenkieliseksi soittimeksi. Lopputuloksena on syntynyt laatukitara, jossa kaikki yksityiskohdat ovat kohdillaan. Tämä on nykyaikainen soitin suurella soundilla.

****

LTD SCT-607B Stephen Carpenter

1.132 €

Maahantuoja: Musamaailma

****

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ klassinen ulkonäkö

+ baritonimensuuri

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ soundi

Miinukset:

– testiyksilön paino

ESP LTD SCT-607B – beauty shot

31/07/2012

How-tos +++ Oppaat

::::

C

Changing strings

* Classical guitar

* Floyd Rose -equipped guitar

* Les Paul -type guitar

* Stratocaster -type guitar

* Steel-string acoustic guitar

::::

D

DIY: ML-Factory LP-Type Guitar Kit

* Review of self-assembled guitar (with audio clips and video)

* Sound comparison – Epiphone LP vs ML-Factory

* Alternate video

* FREE eBook for iPad

****

DIY: Putting a new jackplate on a Gibson Les Paul Junior

::::

J

Jakkilevyn vaihtaminen – Les Paul Junior

::::

K

Kielten vaihtaminen

* Floyd Rose -vibratolla varustettu kitara

* Les Paul -tyylinen kitara

* Nailonkielinen

* Teräskielinen akustinen

* Vintage-tyylisellä Stratocasterilla

::::

R

Rakennussarjan kasaaminen: ML-Factory LP-Type

* Osa 1 – alkupiste

* Osa 2 – rungon etupuolen värjääminen

* Osa 3 – muovikansien sovitus ja rungon takaosan värjääminen

* Osa 4 – tallan, virittimien ja elektroniikan asennus

* Osa 5 – loppuraportti, soundeja ja video

* Soundien vertailu – ML-Factory vs Epiphone Les Paul

* Toinen video

* English wrap-up of the guitar kit project

* Ilmainen eKirja iPadille (englanninkielinen)

::::

S

Sähkökitaran osto-opas

* Osa 1 – Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty

Osa 2 – Uusi vai käytetty?

* Osa 3 – Miten arvioin kitaran kuntoa?

* Osa 4 – Mitä tarvitsen kitaran lisäksi?

****

Strato-tyylisen vibraton blokkaus

::::

23/02/2012

Kitaraporno: Kramer Pacer Custom II – 1980-luvun Superstr*to

Kramer Pacer on hyvä esimerkki 1980-luvun syntyneestä Superstr*to kitaralajista, ja sillä on kaikki tyypilliset perusominaisuudet:

Stratocaster-tyylinen runko, Gibson Explorerista lainattu lätkämailan muotoinen lapa, tallahumbuckeri, sekä Floyd Rose -vibra.

VintageKramer-sivuston mukaan tämä Pacer Custom II on American-sarjan kitara vuosilta ’87 –’89.

Alun perin (1970-luvun loppupuolella) Kramer-kitaroiden erikoisuus oli alumiinista tehty kaula. 1980-luvun loppupuolella firma oli siirtynyt kuitenkin takaisin perinteisiin puukauloihin. Kaulat ja rungot ostettiin yhteistyökumppaneilta – Pacer Custom II:n tapauksessa Japanista ESP:n tehtaalta – mutta soittimet koottiin USAssa käyttäen firman omaa elektroniikkaa sekä aitoja Floyd Roseja.

Sulava runko on tässä kitarassa poppelista, kaula vaahterasta ja otelauta palisanterista.

Tässä versiossa lapa on Kramerin teräväkärkinen malli. Palkkimainen alasvedin pitää kielet tiukasti lukkosatulaa vasten.

Paksut nauhat ja loiva otelauta kuuluvat nekin Superstr*toon – silloisen sankarikitaristin työkaluun.

Kaula on rakennettu kolmesta pitkästä vaahterapalasta…

…ja se liitetty runkoon perinteisellä tavalla ruuvaamalla.

Vaikka Floikalla varustetussa kitarassa lavan virittimet käytetään ani harvoin, ovat nekin Pacer Custom II:ssa aitoa laatutavaraa saksalaisvalmistajalta Schaller. USA-Floydin kuusiokoloavaimet on hyvä pitää aina mukanaan, sillä ilman niitä kielten vaihtaminen ei onnistuu.

Custom II:ssa on kaksi yksikelaista mikrofonia sekä yksi humbucker tallan lähellä.

Säätimet toimivat kuten normi-Stratossa – master volume, kaulan tone ja keskimikrofonin tone-säädin. Minikytkimellä saadaan kolme erilaista kytkentävaihtoehtoa tallamikrofonista: perinteinen humbucker (sarjakytkentä), yksikelainen (vain tallan puoleinen kela) sekä kirkkaampi humbucker (rinnakkaiskytkentä).

Tällaisia soundeja saa vintage-Kramerista:

Kramer Pacer Custom II – puhdas

Kramer Pacer Custom II – särö

****

Tämä kitara on mukavan kevyt soitin. Kaulan profiili on silloiselle vauhtikitaralle tyypillinen hyvin laakea ”D” – mikä on minulle hieman liian ohut ja leveä – mutta tämä Pacer on loistavassa trimmissä. Kramer Pacer Custom II on vanha laatukitara – ulkonäkö voi olla hieman vanhentunut, mutta sen soitettavuus ja soundi ovat vielä täysin ajankohtaiset.

****

Kiitos Tommi Posalle, jolle tämä Kramer kuuluu!

04/04/2016

Testipenkissä: Tanglewood Sundance Historic TW40O-AN-E + TW40D-AN-E

Tanglewood TW40O + TW40D – ad

Tämän jutun otsikko voisi myös olla: ”Tanglewood tuo vintagea kaikkien soittajien ulottuville”. Sundance Historic -kitaroissa on nimittäin paljon vanhan ajan hohtoa, vaikka niiden hinnat pysyvät – jopa mikitettyinä – selvästi alle 700 euroa!

Kitarablogi sai testiin kaksi soitinta – TW40O-AN-E ja TW40D-AN-E – jotka muistuttavat erehdyttävästi kahta legendaarista Martin-mallia.

****

Tanglewood TW40O-AN-E – full front

Tanglewood TW40O–AN-E (673 €) on Sundance Historic -sarjan kunnianosoitus Martin OM-18 -kitaralle, joka oli 1930-luvulla ensimmäinen teräskielinen, jolla oli kaulaliitos 14. nauhan kohdalla.

Tanglewood TW40D-AN-E – full front

Tanglewood TW40D-AN-E (673 €) on saman sarjan versio Martin D-18 -mallista, joka on kopioiduin teräskielinen akustinen kautta aikojen – jopa Gibsonin Hummingbird- ja Dove-mallit kopioitiin suoraan musiikkiliikkeestä ostetulta Martin-kitaralta!

Molemmat Tanglewoodit saa myös ilman mikitystä 598 eurolla.

Tanglewood TW40O-AN-E – back beauty

TW40O:ssa ja TW40D:ssä on espanjalaisessa tyylissä rakennettu kaula, mikä tarkoittaa että kaula ja viritinlapa ovat yhdestä mahonkipalasta veistettyjä, vaan kaulakorko on lisätty jälkikäteen.

Tanglewood TW40D-AN-E – body beauty 2

Kaikukoppa taas on tehty kokopuisesta kuusikannesta ja mahonkivanerisista sivuista ja pohjasta.

Mallitunnuksen kirjainyhdistelmä ”AN” viitaa Historic-mallien kauniiseen, kellertävään ja kiiltävään viimeistelyyn (Antique Natural).

Tanglewood TW40D-AN-E – headstock

Näissä Tanglewoodeissa yläsatula on aitoa luuta.

Tanglewood TW40O-AN-E – tuners

Virittimet ovat 1930-luvun Grover-koneistojen kopioita, jotka pitävät vireen todella hyvin, mutta ovat käytössä hieman nykyaikaisia virittimiä jäykempiä.

Tanglewood TW40O-AN-E – fretboard

Myös TW40O:n ja TW40D:n sirot nauhat sopivat näiden soittimien vintage-tunnelmaan täydellisesti.

Tanglewood TW40O-AN-E – bridge

Hyvä esimerkki ruusupuun ulkonäön vaihtelevuudesta:

Tässä testissä käyneen TW40O-AN-E:n vaaleampi talla…

Tanglewood TW40D-AN-E – bridge

…ja tässä D-mallin tummempi vastine.

Molemmissa kompensoitu tallaluu on aitoa luuta.

Tanglewood TW40O-AN-E – Fishman Sonitone

Testatuissa Sundance Historic -soittimissa on helppokäyttöinen Fishman Sonitone -mikitys.

Pietsomikki on sijoitettu tallaluun alle, kun taas etuvahvistin säätimineen (volume ja tone) on liimattu ääniaukon yläreunan alle. Yhdeksän voltin paristo istuu omassa kotelossa, joka on kiinnitetty kaulablokkiin. Pariston vaihtaminen ääniaukon kautta on hieman hankalampi kuin kopan reunan läpi kiinnitetyissä paristolokeroissa, mutta isona etuna tässä on koko systeemin näkymättömyys.

Tanglewood TW40O-AN-E – output

Lähtöjakki on molemmissa malleissa yhdistetty hihnatappiin.

****

Tanglewood TW40O-AN-E – body beauty 2

On todella ilahduttavaa nähdä kuinka huolellisesti nämä kaksi Tanglewood Sundance Historic -kitaraa on tehty. Työnjälki on erittäin siisti ja viimeistely laadukas ja kaunis.

Vaikka näissä kahdessa soittimessa on kyse 500-800 euron hintaluokan teräskielisistä Tanglewoodeista, on molemmissa testikitaroissa sivujen syykuviot sovitettu yhteen, että sivujen ”hartiat” näyttävät bookmatch-peilikuvilta!

Vintage-motto ulottuu TW40O-AN-E:ssä huomattavasti pidemmälle kuin pelkästään kosmetiikkaan:

Vanhat OM-kitarat (Orchestra Model) tunnetaan siitä, että niissä on aavistuksen leveämpi, pehmeästi V-muotoinen kaulaprofiili. Myös kielten keskeinen etäisyys tallan kohdalla on usein pikkuisen isompi kuin monissa nykyaikaisissa soittimissa, mikä tekee sormisoitosta mukavamman.

Tanglewood on käyttänyt tähän Sundance Historic -malliin juuri näitä ”oikeita” vanhoja mittoja. Kaulaprofiili on pehmeä V, ja kaulan leveys on satulan kohdalla 46 mm. E-kielten etäisyys tallassa taas on ilmavat 58 milliä – kitara siis tarjoaa mukavasti tilaa sormisoitolle, mutta myös plektran käyttö onnistuu ongelmitta.

TW40O:n soitettavuus on ensiluokkaista, ja kitara saapui testiin loistavassa trimmissä (kielten korkeus 12. nauhan kohdalla: basso-E – 2,1 mm/diskantti-e – 1,9 mm).

Kitarapiireissä keskustelu täyspuisen pohjan tärkeydestä teräskielisen kitaran sointiin käy edelleen kuumana. Joidenkin mielestä kokopuinen pohja on lähes yhtä tärkeä kuin täyspuinen kansi, toiset taas viittaavat erittäin laadukkaisiin Selmer-Maccaferri-kitaroihin (Gypsy Jazz -kitarat) tai vanhoihin Guild-soittimiin, joissa on vaneripohja.

Oma näkemykseni tähän kiistakysymykseen on, että vanerista tehty pohja on usein (mutta ei aina) aavistuksen verran hiljaisempi ja soundiltaan hivenen verran kuivempi kuin kokopuinen vastine. Pidän kuitenkin teräskielisen kitaran yleissoundin kannalta huomattavasti tärkeämpänä, että kansi on täyspuinen ja että soittimen koko rakenne on laadukas ja terve.

OM-kokoisen teräskielisen pääerot dreadnoughtiin nähden ovat sen pienempi koppa ja OM-kitaran siistimpi bassorekisteri, joka tekee soittimesta erittäin helpon äänittää.

Tanglewood TW40O:lla on malliesimerkki OM-soundista – kitaran ääni on avoin, sen projektio lähes D-mallin luokkaa, ja se istuu äänitettynä erittäin nätisti miksauksissa.

Nämä kaksi esimerkkiä on äänitetty Shure SM57 -mikrofoneilla:

Fishman Sonitone -pietsojärjestelmä on hyvä ja helppokäyttöinen valinta, josta lähtee hyvin terve pietsosoundi livekäyttöä varten:

Tanglewood TW40O-AN-E – soundhole rosette

****

Tanglewood TW40D-AN-E – body beauty 1

Alkuperäisen dreadnought-kitaran lähtökohdat olivat volyymi ja reilunkokoinen bassorekisteri. Alkuperäinen kohderyhmä olivat 1930- ja 40-luvulla Yhdysvalloissa hyvin suositut ”laulavat lehmipojat”, kuten Gene Autry tai Hank Williams, jotka tarvitsivat live-esiintymisiään varten kitaroita, joissa oli potkua plektrasoitossa. Tästä alkoi D-mallien voittokulku joka kasvoi yhä vain voimakkaammaksi, kun Folk-laulajatkin löysivät tiehensä tähän isompaan vaihtoehtoon.

Tanglewoodin TW40D-AN-E on laadukas kunniaosoitus 1930-luvun D-18:lle, sekä ulkonäön että soitettavuuden kannalta.

TW40D:n kaula on käytännössä täysin identtinen TW40O:n kaulaan – kaulaprofiili on erittäin mukava pehmeä V, ja koko kaula on hieman leveämpi kuin monissa nykykitaroissa.

Testikitaran työnjälki on samalla korkealla tasolla kuin Historic-sarjan OM-mallissakin, eikä TW40D:n soitettavuudessa todellakaan löydy mitään moitittavaa (matala-E: 2,2 mm/diskantti-e: 1,7 mm).

Dreadnought-kitaran soundi on varmaan kaikille tuttu: iso basso, lämmin keskirekisteri ja helisevä diskantti – ja kaikki hyvällä potkulla höystettynä.

TW40D on todella hyvä esimerkki tästä soundista:

Fishmanin Sonitone -mikkisysteemi toimii sulavassa yhteistyössä myös TW40D-AN-E-mallissa:

Tanglewood TW40D-AN-E – soundhole rosette 2

****

Tanglewood TW40O-AN-E – beauty shot 1

TW40O-AN-E:n ja TW40D-AN-E:n myötä Tanglewood tarjoaa tässä hintasegmentissä todella harvinaista herkkua:

Tässä ovat kaksi teräskielistä akustista kitaraa soittajaystävällisillä hinnoilla, joissa käsitteet ”vintage” ja ”historic” ulottuvat todellakin pintaa syvemmälle. Erittäin mukavan kaulaprofiilin ja leveämmän kieltenvälisen etäisyyden ansiosta, myös meillä rivisoittajilla on nyt varaa kokea aidon vintagen-soittotuntuma.

Tärkein on kuitenkin näiden soittimien soundi, joka vakuutti ainakin minut täysin.

Tanglewood TW40D-AN-E – beauty shot 1

****

Tanglewood Sundance Historic -kitarat

TW40O-AN-E – 673 €

TW40D-AN-E – 673 €

Maahantuoja: Musamaailma

****
Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ työnjälki

+ autenttinen kaulaprofiili

+ soitettavuus

+ Fishman-mikkisysteemi

+ soundi

04/09/2013

Testipenkissä: LTD AJ-1 Andy James + EC-1000ET Evertune

Tällä kertaa testin aiheina ovat kaksi uutta LTD-mallia:

LTD AJ-1 – body angle 1

LTD AJ-1 on brittiläisen kitaristin, Andy Jamesin nimikkomalli. Andy James on tunnettu progressiivista metallia soittavan Sacred Mother Tongue -bändin kitaristina.

LTD EC-1000ET – body angle 1

LTD EC-1000ET Evertune ei ole jonkun räppärin uusi nimikkomalli, vaan uudenlaisella Evertune-tallalla varustettu sähkökitara. Evertunen juju piilee siinä, että se käytännössä poistaa virittämisen tarpeen sen jälkeen, kun kitara on viritetty kerran.

****

LTD AJ-1 – full front

Vaikka Andy Jamesin LTD AJ-1 (986 €) pohjautuukin selvästi firman Horizon/MH-sarjalaisiin, nimikkomallissa on huomioitu monta Jamesin toivomia detajiratkaisuja.

LTD AJ-1 – full back

Silmiinpistävin ero rivi-Horizoniin on AJ-1:n satiinipintainen musta viimeistely, joka tuntuu erittäin mukavalta, eikä myöskään muutu hikisillä käsillä niin liukkaaksi kuin useat kiiltävät viimeistelyt.

LTD:n vaahterakaula jatkuu yhtenäisenä koko mahonkirungon läpi. Rungon kaareva etupuoli, sekä takapuoleen lisätty syvä viiste tekevät kitarasta hyvin mukavan.

LTD AJ-1 – headstock

Andy Jamesin toiveesta LTD AJ-1:n viritinlavan muoto poikkeaa MH-kitaroiden tavallisesti käytetystä jääkiekkomaila-tyypistä.

Minä en ole henkilökohtaisesti tämän LTD-lavan suurin fani – sen kärjekäs ulkonäkö on minulle yksinkertaisesti jo liian ”Metal”, mutta objektiivisesti katsottuna ei tässä lavassa ole kuitenkin mitään vikaa.

LTD AJ-1 – tuners

AJ-1:n grafiittipitoinen satula tukee laadukkaiden lukkovirittimien toimintaa hienosti.

LTD AJ-1 – inlay

Andy Jamesin oma logo toimii 12:n nauhan kauniina otemerkkinä.

LTD AJ-1 – frets and binding

Testiyksilön reunalistoitukset, upotukset sekä nauhatyö ovat erittäin korkeaa tasoa.

LTD AJ-1 – neck joint

LTD:n sulavasti toteutettu ylimeno kaulalta runkoon helpottaa tuntuvasti otekäden pääsemistä 24:lle nauhalle.

LTD AJ-1 – bridge

Herra James on valinnut omaan nimikkosoittimeensa lukittavan TonePros-tallan. Ylimääräisen, ei-toivotun lisävärähtelyn tehokas poistaminen parantaa yleensä kitaran sointia ja sustainea.

LTD AJ-1 – pickups 2

LTD AJ-1 -mallin mikrofonit ovat aktiivit ja tulevat EMG:n melko tuoreelta Metal Works -sarjalta.

Kaulan viereen on asennettu EMG 66 -humbucker, joka on varustettu Alnico V -magneetilla ja keraamisilla napapaloilla. EMG 66:lle luvataan vintage-tyylistä soundia aktiivipotkulla, mutta ilman bassokaistan puuroutumista.

Tallamikrofoniksi taas on valittu EMG 57, jossa Alnico V:n kumppaneiksi on lisätty teräsnapapaloja hieman pehmeämpää, PAF-maista sointia varten.

LTD AJ-1 – controls

Andy James ei tarvitse tone-säädintä lainkaan, minkä takia se on jätetty hänen nimikkomallistaan kokonaan pois.

LTD AJ-1 – control cavity

Takalokeroiden työnjälki on hyvin siisti. Paristolokeron kansi on kiinnitetty koneruuveilla, mikä on selvästi puuruuveja kestävämpi ratkaisu.

****

LTD EC-1000ET – full front

LTD EC-1000ET (986 €) on tavallisen EC-1000:n Evertune-tallalla varustettu sisarmalli.

Kyseessä on siis liimakaulainen kitara, jolla on mahonkikaulan lisäksi samasta puusta veistetty runko vaahterakannella.

LTD EC-1000ET – full back

Kielitys hoituu EC-1000ET:ssä rungon takapuolelta tallan läpi.

LTD EC-1000ET – headstock

Aitona LTD Deluxe -malliston jäsenenä soittimella on upeat helmiäisupotukset, sekä monikerroksinen reunalistoitus sekä kaulassa että kannessa.

LTD EC-1000ET – tuners

Tyylikkäissä Grover-virittimissä yhdistyy nykyaikainen tarkkuus ja vintage-tyylinen ulkonäkö.

LTD EC-1000ET – fretboard

Palisanteriotelaudassa kohtaavat upeat helmiäisupotukset ja erittäin korkeatasoinen nauhatyö.

LTD EC-1000ET – pickups

LTD EC-1000ET:n mikrofonivarustus koostuu – jo klassikoksi varttuneesta – EMG 60/EMG 81 -parivaljakosta. Tarjolla on siis hyvin fokusoitu keskialue, heleä diskantti, sekä muhkea basso tehokkaassa, aktiivisessa paketissa.

LTD EC-1000ET – controls

Lähimpänä tallaa oleva säädin on tallamikrofonin (!) volume, keskeltä löytyy kaulamikin volume-säädin, ja viimeiseksi tulee EC-1000ET:n master tone.

LTD EC-1000ET – control cavity

Myös tässäkin kitarassa elektroniikkalokero näyttää hyvin asialliselta.

LTD EC-1000ET – Evertune bridge

Evertune-tallan toiminta perustuu käytännössä samoihin fysikaalisiin periaatteisiin kuin esimerkiksi nykyaikainen vibratalla: Evertunen tapauksessa jokaisella kielellä on oma laakeroitu jousijärjestelmä, joka pyrkii pitämään kielen vetoa aina samansuuruisena.

Tallan takareunalla näkyy intonaatiosäätöruuvit, kun taas Evertune-logon yllä olevilla kuusiokoloruuveilla säädetään kielten korkeutta.

LTD EC-1000ET – Evertune mechanics

Tällaiselta Evertune-systeemi näyttää silloin kun takalevy on poistettu.

LTD EC-1000ET – tuning key

Evertune-kitaroilla lavalla olevilla virittimillä ei viritetä soitinta perinteisellä tavalla, vaan niillä säädetään kuinka herkästi kielet reagoivat venytyksiin ja sormivibratoon.

Virittäminen sinänsä hoidetaan kuusiokoloavaimella tallapaloissa. Kuvassa näkyvä avain tulee paketissa mukana, mutta tavallinenkin kuusiokoloavain käy.

Evertunen mukaan talla toimii tehdasvarustuksella normaalivirityksessä (E-e, a = 440 Hz) tavallisilla 009-012 kielisatseilla. Myös toisenlaisten virityksien käyttö pitäisi onnistua, mutta se vaatii aina hieman säätöä (sekä virittimillä että tallassa), minkä takia nopea vaihtaminen esimerkiksi standardivirityksestä drop-D:hen ei onnistu kesken livekeikan.

Hyvin paljon tavallisesta poikkeavia virityksiä – tai kielityksiä – varten täytyy tilata Evertunelta sopivia vaihtoyksiköitä, joita asennetaan perus tallapalojen sijasta. Lisätietoa saa Evertunen käyttöoppaasta: Evertune User Manual

****

LTD AJ-1 – front angle 2

Testissä käynyt LTD AJ-1 on hyvin kevyt kitara, joka tuntuu erittäin mielyttävältä.

Kaulaprofiiliksi on valittu melko matala, mutta kuitenkin pyöreä D, joka antaa soittimelle – yhdessä suuren otelaudan radiuksen kanssa – vauhtikepille tyypillisen tatsin ja soitettavuuden. Andy James -nimikkomalli ei selvästikään ole nuotiokitaraksi tarkoitettu, vaan täysverinen nopeasormisen metallivelhon luottokitara.

LTD AJ-1 – back angle 2

Kun EMG käyttää sanaa ”vintage”, se viittaa ilmiselvästi uusien mikrofoniensa mehevään soundiin, eikä lähtötasoon. Tällä Metal Works -humbuckerilla nimittäin puhtia riittää rutkasti.

Joissakin tapauksissa joutuu varmaan säätämään kitaran volumea hieman pienemmälle, jotta vahvistin pysyisi täysin puhtaana:

Särösoundit taas vain hyötyvät tehokkaista ja täysin hiljaisista EMG-mikrofoneista:

****

LTD EC-1000ET – full angle 2

LTD EC-1000ET on jämäkän tuntuinen Rock-keppi mukavalla keskivertopainolla.

Kaulassa on hivenen verran enemmän lihaa ja pyöreyttä kuin AJ-1-mallissa. Kiiltävän lakkauksen ja EC-1000ET:n hieman kaarevamman otelaudan ansiosta, nojaa tämä kitara enemmän vintagen suuntaan. Klassikkoainesta siis…

On mahdollista, että Evertune-talla lisää soittimelle vähän painoa, mutta selkeästi havaittavissa on, että erikoistallan ansiosta kitara soi erittäin puhtaasti ja pitkällä, tasaisella sustainella.

Vaikka olin säätänyt LTD:n pääsääntöisesti sellaiseksi, että kielten venytykset ja sormivibratot onnistuvat mahdollisimman helposti, oli mukava havaita, että vire pysyy myös rankalla kädellä soitettaessa horjumatta.

LTD EC-1000ET – back angle 1

Soundiltaan tämän kitaran EMG-setti on ehkä neutraalimpi kuin Andy James -mallin varustus, muttei missään nimessä huonompi:

****

LTD AJ-1 – front angle 1

Vau, mikä soitin! LTD AJ-1 on mielestäni erinomainen esimerkki virtaviivaistetusta heavykitarasta. Andy James -malli tarjoaa loistavaa soitettavuutta ja soundia, asianmukaisen tuhdilla lähtötasolla.

LTD EC-1000ET – full angle 1

LTD EC-1000ET on erittäin tyylikäs ja laadukas alusta erikoiselle tallaratkaisulle. Evertune ei ole ehkä paras valinta, jos haluaa vaihtaa nopeasti yhdestä virityksestä toiseen, mutta tavallisessa yleiskäytössä se on suorastaan lyömätön. Tällä kitaralla virittäminen ei enää kuulu kitaristin jokapäiväisiin toimenpiteisiin!

****

LTD AJ-1 Andy James Signature

• 986 €

LTD EC-1000ET Evertune

• 986 €

Maahantuoja: Musamaailma

****

LTD AJ-1 Andy James Signature

Plussat:

+ kevyt paino

+ mattaviimeistely

+ soitettavuus

+ työnjälki

+ soundi

Miinukset:

– jotkut ehkä kaipaa tone-säätimen

****

LTD EC-1000ET Evertune

Plussat:

+ Evertune-tallan toimivuus

+ klassinen ulkonäkö

+ soitettavuus

+ työnjälki

+ soundi

Miinukset:

– ei voi nopeasti vaihtaa virityksien välillä

****

LTD AJ-1 – body angle 2

LTD EC-1000ET – body angle 2