Kaikki tuntevat Gibsonin Les Paul Standard -mallia tai ES-335-puoliakustista, mutta 1950-luvun myydyin Gibson oli hinnaston edullisimmista päästä. Soitin nimeltään Les Paul Junior.

Tässä suoraviivaisessa lankkukitarassa on tietty magiaa, ja tällä mallilla on ihan oma soundinsa. Vuosina 1954 – ’57 Junioria rakennettiin yhdellä soololovella. Vuonna 1958 rungon muotoa muutettiin ja kitara sai toisenkin soololoven bassopuolella. Vuonna 1961 tuli kolmas ja viimeinen muodonmuutos – kitarasta tuli osa SG-mallistoa.

Perusresepti pysyi kuitenkin koko ajan muuttamatta: mahonkikaula liimattiin niin ikään mahongista veistettyyn runkoon. Otelauta on palisanterista. Yksi P-90-mikrofoni tallan lähellä on kaikki mitä tarvitaan rokkaamiseen.

Tässä on minun oma Juniori, joka on uusintapainos vuodelta 1987:

Ja tällaiselta tämä kitara kuulostaa: Shelter

Jos olet kiinnostunut kitaratesteistä ja musiikkiteknologiasta, olisi Riffi-lehti varmasti mielenkiintoista lukemista. Lehdessä 04/2004 oli minun kirjoittama katsaus P-90-mikrofonilla varustetuista kitaroista.

Tämä juttu on kopioitu tänne minun toisesta blogista.