Bluetone Black Prince Reverb (2021) – demobiisi – demo song

All guitar tracks recorded with a ribbon microphone.

• Lead guitar – Hamer USA Studio Custom

• Rhythm guitars – Gibson Les Paul Junior (left channel) & Fender ’62 Telecaster Custom Reissue (right)

Bluetone Black Prince Reverb

• Inspired by a Fender Blackface Princeton

• Controls for Volume, Treble, Middle, Bass, Reverb, Tremolo Speed, Tremolo Depth, Solo Boost, Master Volume

• Power amp comes with a pair of 6V6GTs (14-15 W); can run on other octal tubes also, like a pair of EL34s (28-30 W)

• Genuine spring reverb (switchable)

• Bias-modulated tremolo (switchable)

• Solo Boost (switchable)

• 12-inch Celestion Neo Creamback (other options available)

• Three-switch footswitch unit included

Testipenkissä: Bluetone Bluesmaster – suoraan asiaan

Tässä videossa ei ole käytetty efektipedaaleja.
Alkuperäinen Musicmaster Bass 1970-luvulta oli bassolle tarkoitettu harjoitusvahvistin.

Fenderin alkuperäinen Musicmaster Bass -kombo oli mielenkiintoinen tapaus. Musicmasteria oli ajateltu alkavalle basistille sopivaksi harjoitusvahvistimeksi, ja sitä myytiin jopa paketissa samannimisen ”halpabasson” kanssa. Kombo oli kuitenkin jonkinasteinen pettymys, sillä sen soundi oli suhteellisen ponneton ja potkuton.

Viime vuosina jotkut kitaristit ovat kuitenkin alkaneet nähdä Musicmaster-komboa edulliseksi mahdollisuudeksi päästä käsiiksi aitoon Silverface-soundiin. Totta, tämä kombo on varsin riisuttu ilmestys, mutta se on kuitenkin täysputkikone. Lisäksi se ei ole keräilymalli, minkä ansiosta Musicmasterin modaaminen omaan tarpeisiin ei tunnu lainkaan pahalta ratkaisulta.

Tästä ilmiöstä meidän stoori alkaa:

Suomalainen vahvistinpaja Bluetone on hiljattain alkanut valmistaa oman käsintehdyn ja parannetun version Fender Musicmasterista. Uutukainen on tarkoitettu nimenomaan kitaristille. Uuden kombon nimi on Bluetone Bluesmaster, ja sen hinta on – valituista optioista riippuen – jossain 960 ja 1.190 euron välillä.

Bluesmasterin signaalitie on periaatteessa sama kuin alkuperäisessä styrkkarissa, mutta muutamalla parannuksilla, kuten Low Cut -bassoleikkuri ja Bluetonen oma OPC-tehosäädin. Kolmiasentoisen OPC:n (Output Power Control) ansiosta Bluesmasterin lähtötehoa pystyy pudottamaan jopa vain kahteen wattiin, ilman että kombon soundi muuttuisi ratkaisevasti.

Koska alkuperäinen Musicmaster oli tarkoitettu halpavehkeeksi, Fenderin insinöörit poistivat kaikki ylimääräiset komponentit, jotka eivät olleet välttämättömiä saada bassosignaalia vahvistetuksi kaiuttimelle. Ehkä epätavallisin ratkaisu oli toteuttaa Musicmasterin vaiheenkääntäjää muuntajalla, kun se hoidetaan yleisesti putkella.

Niin kuin näkee kuvassa (yllä) Bluetone on käyttänyt samaa ratkaisua myös uudessa Bluesmasterissa. Putkien lisäksi – yksi 12AX7-putki (etuaste), sekä kaksi 6V6GT-putkia (pääte) – siellä näkyy kolme muuntajaa. Piennemmät niistä ovat vaiheenkääntäjä ja audiomuuntaja, kun taas se isompi musta kapistus on kombon sähkönsyöttöä varten.

Kitaristien suosituin modifikaatio vanhaan Musicmasteriin on alkuperäisen Fender-kaiuttimen vaihtaminen johonkin soundilta tukevampaan.

Bluetonen Bluesmasterissa on jo valmiiksi asennettu alkuperäistä laadukkaampi ämyri. Kymmenentuumainen Warehouse Guitar Speakerin G10C/S kuuluu WGS:n American Vintage -mallistoon, ja sitä tunnetaan sen selkeästä ja lämpimästä soundista. Tämä malli tykkää myös efektipedaaleista. Bluetone tarjoaa optiona myös toisentyypistä kaiutinta Bluesmasteriin (tsekkaa Bluetonen tuotesivulta).

Takapaneeliin on asennettu virtakytkimen ja pääsulakkeen lisäksi ainoastaan kolme kaiutinlähtöä.

****

Vaikka Bluetone Bluesmaster -kombo voi vaikuttaa ensituntumalta hieman kuivakkaalta ja suorasukkaiselta, se lisää eittämättä jotain maagista lisämaustetta soundiin.

Vahvistin lisää nimittäin annoksen hienon musikaalista kompressiota jo puhtaaseen meininkiin. En puhu sellaisesta kompressiosta, joka puristaa nuottien atakkia kasaan, vaan tässä vahvistin ikäänkuin lisää nuotien häntäpäähän lisää eloa. Bluesmasterista saa näin enemmän sustainia vaikkapa puhtaaseen kantri- ja bluessoittoon, ilman että atakin napakkuus kärsisi tästä.

Koska Bluesmasterissa on kyse matalatehoisesta putkivahvarista ilman master volyymiä, kannattaa mielestäni ehdottomasti kokeilla rauhassa läpi minkätyypisiä soundeja saa aikaiseksi Volume-säätimellä, sekä vaihtamalla Low- ja High-tulojakkien välillä.

Bluetonen Bluesmaster-kombo ei tarjoa massivisiä määriä puhdasta headroomia, mutta sen sijaan siltä saa esillä todella herkullisia reunasärösoundeja, jotka reagoivat erinomaisesti soittajan dynamiikkaan ja kitaran volume-säätimeen. Kombo toimii hyvin myös efektipedaaleilla.

Volume-säätimen ”loppumetreillä” pikkukombosta lähtevät myös maukkaita särösoundeja. Huom: koska kyseessä on non-master volume kombo, Bluesmaster soi täydellä säröllä suhteellisen isolla äänellä, jopa kaksiwattisena, ja voi silloin olla liian äänekäs kerrostaloon.

Kaikki demobiisin kitararaidat on soitettu suoraan Bluetone Bluesmasteriin ilman pedaaleja. Kitararaidat äänitettiin Shure 545SD -mikrofonilla Cranborne Audio Camden -mikkivahvistimen kautta audiosekvensseriin.

• Komppikitarat: Gibson Les Paul Junior (vasen kanava), Fender Stratocaster (keskellä), Fender Telecaster (oikea kanava)

• Soolokitara: Hamer USA Studio Custom

****

Uusi Bluetone Bluesmaster lunastaa kaikken mitä se lupaa. Minun mielestäni tämä on erinomainen Silverface-tyylinen putkikone blueskitaristille. Bluesmaster on käsintehty laatuvahvistin, joka tarjoaa rutkasti parempaa työnjälkeä kuin esikuvansa, ja joka on valmiiksi modattu kitaristille sopivaksi. Bluesmasterin ”riisuttu” olemus myös tarkoittaa, että soittimesi soundi pysyy mallikkaasti ehjänä matkalla tulojakista kaiuttimeen.

****

Bluetone Bluesmaster

Hinta alk. 960 €

• Perustuu Fender Musicmaster Bass -kytkentään

• 10-12 W putkitehoa

• 1 x 12AX7; 2 x 6V6GT

• Volume- ja Tone-säädin, Low Cut -kytkin, sekä kolmiasentoinen OPC-kiertokytkin

• 1 x 10″ Warehouse Guitar Speakers G10C/S -kaiutin

Testipenkissä: Shure 545SD – Isi tuli kotiin

Shure 545SD (vasemmalla) on legendaarisen Shure SM57:n kuuluisa edeltäjä (oikealla).

Yhdysvaltalainen Shure aloitti toimintansa 1920-luvun puolivälissä ja möi DIY-sarjoja ja elektronisia osia radioharrastajille. 1930-luvun laman aikana yhtiön painopiste siirtyi mikrofoneihin ja – vain vähän myöhemmin – levysoittimien äänirasioihin.

Yhtiön ensimmäinen suuri läpimurto tuli vuonna 1939 Shure Model 55 Unidyne -mallilla. Model 55 Unidyne oli maailman ensimmäinen yhdellä kapselilla varustettu suunnattu (lue: herttakuvioinen) dynaaminen mikrofoni, joten se oli ensimmäinen kustannustehokas valinta mihin tahansa tilanteeseen, jossa halusit vähentää vuotoääniä muista äänilähteistä ja/tai PA-järjestelmän feedbäckiä. Päivitettyä versiota Model 55:stä – joka tunnetaan puhekielellä nimellä ”Elvis-mikki” – valmistetaan edelleen SH55 -nimellä.

1950 -luvun alussa mikrofonien kehitys oli edennyt Shurella alkuperäisestä Unidyne -kapselista Unidyne II -malliin. Kaikki nämä mikrofonit olivat edelleen niin sanottuja ”side address” -malleja, joita oli parasta pitää kiinni telineessä, koska jouduttiin puhumaan tai laulamaan niihin sivuttain, niin kuin tehdään edelleen useimpien suurikokoisten kondensaattorimikrofonien kanssa.

Vuonna 1959 Shure onnistui jälleen kehittämään oikean tuotteen oikeaan aikaan:

Heidän uusi Shure 545SD Unidyne III -malli oli maailman ensimmäinen herttakuvioinen dynaaminen kapulamikrofoni. 545:n parannettu pneumaattisesti eristetty kapseli vähensi myös merkittävästi käsittelyääntä. Tämä tarkoitti sitä, että käyttäjä sai ottaa mikrofonin käteensä ja liikkua näyttämöllä ilman, että hänen tarvitsisi pelätä käsittelyäänien tai feedback-kierron pilaavan hänen esityksensä.

Uusi 545SD – ja sen vain hieman nuorempi veli 565SD Unisphere I – korvasivat nopeasti Model 55:tä ensisijaisena valintana livemikrofoniksi lavalla ja televisiossa.

TV:stä puheen ollen:

Televisiostudiot rakastivat 545SD:tä, koska se kuulosti todella hyvältä, mutta oli tarpeeksi pieni, että esiintyjän kasvot näkyivät selvästi. Heillä oli kuitenkin yksi kritiikin aihe, joka liittyi mikrofonin viimeistelyyn.

545SD:n pitkä metallirunko ja sen musta muovikaulus aiheuttivat aivan liikkaa heijastuksia studiovalaistuksessa. Ennen digitaalikameroiden tuloa heijastukset olivat todellinen ongelma TV-kameroille, koska ne aiheuttivat ”palojälkiä” lähetetyissä kuvissa. Mustavalkoisessa televisiossa näki suuria mustia tahroja tai ”koukeroita” (kun kamera liikkui nopeasti), kun taas väritelevisiossa nämä palaneet alueet näyttivät usein tumman violetilta tai ruskealta. Nämä heijastuksien aiheuttamat merkit olivat ohimeneviä – ne kesti ehkä 10-15 sekuntia – mutta kuitenkin hyvin ärsyttäviä.

Shure kuunteli asiakkaitaan ja keksi korjaukseksi kokonaan uuden mallin vuonna 1965. Tämä uusi malli oli (ja on edelleen) legendaarinen Shure SM57, jossa koko runko on valumetallista ja viimeistelynä valittu heijastamaton antrasiitinvärinen mattapinta.

Mallitunnuksessa kirjaimet SM tarkoittavat ”Studio Microphone”, ja sana ”Studio” viittaa tässä nimenomaan TV-studioon.

Ja kun kehitystiimi oli kerran kehittämässä, he säätivät samalla hieman mikkikapselin taajuusvastetta erottaakseen uuden mallin pikkusen sen edeltäjästä, jota pidettiin tuotannossa.

Shure SM57:stä on tullut – vuoden 1966 ilmestyneen veljensä, SM58, ohella – yhtiön myydyin mikrofoni. Tämä on johtanut siihen, että SM57- ja SM58-malleista on tullut myös kaikkien aikojen eniten kopioidut mikrofonit, joista tehdään jopa piraattikopioita.

Shure 545SD oli uuden 54X-sarjan päätuote, ja sitä voitiin pitää kädessä tai sijoittaa jalustalle käyttämällä helppokäyttöistä adapteria. Shure laajensi tuotesarjaa käyttämällä samaa kapselimallia useille tuotteille, käyttäjän kaulasta riippuvasta lavalier-versiosta sellaiseen asennusversioon, jota asennettiin pysyvästi joutsenkaulaan.

Shuren 545S-malli (kuva yllä) oli ns. pistooliversio, jossa on/off-kytkin siirrettiin samaan paikkaan kuin Model 55 -mikrofonissa.

Radioasemille tarkoitetussa broadcast-versiossa, Shure 546 -mallissa, oli telineadapterin sisällä lisäjousitus, joka vähentää käsittelyääniä entisestään.

Yksi Yhdysvaltojen ensimmäisistä konserttikiertueita tekevistä PA-yrityksistä – Hanley Sound – valitsi 546:n päämikrofoniksi livekäyttöön. Bill Hanley hoiti Beatles-yhtiön viimeisen USA-kiertueen vuonna 1966 (katso kuva yllä). Hän vastasi myös PA:sta legendaarisella Woodstock-festivaalilla vuonna 1969, jossa hän käytti Shure 565 Unisphere I -mallia päämikrofonina.

Metalli- ja muovirungon lisäksi Shure 545SD -malli eroaa SM57:stä kolmessa pisteessä:

  1. 545SD voidaan käyttää sekä matalalla impedanssilla (oletus) että sellaisien laitteiden kanssa, jotka tarvitsevat mikrofonista korkean impedanssin. Vaihtaminen käy helposti yksinkertaisesti irrottamalla XLR-liitin ja siirtämällä pieni jumper-pala toiseen asentoon. Vaikka vuonna 2021 on paljon vähemmän sovelluksia, jotka vaativat suuren impedanssin (tai Hi-Z:n) mikrofonilta, tämä ominaisuus on erittäin kätevä, jos haluat käyttää mikrofonia bluesharpun soittamiseen kitaravahvistimen kautta.
  2. 545SD-mikissä on Shuren magneettinen päälle/pois-kytkin, joka toimii ilman ärsyttäviä poksahduksia tai muita sivuääniä. Jos haluat välttää mikrofonin sammuttamisen vahingossa, voit lukita kytkimen ”päällä”-asentoon käyttämällä kytkimen alla olevaa metallilevyä.
  3. Jos surffaat Internetissä, löydät monia väitteitä itsetkruunatuilta ”mikrofoniasiantuntijoilta”, jotka väittävät että SM57 olisi yksinkertaisesti firman tapa käyttää 545SD:lle valmistettujen kapselien sekundakappaleet loppuun. Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa! Shure 545SD käyttää kapselimallia (engl. cartridge) R45, kun taas SM57 käyttää hieman erilaista vaihtoehtoa, nimeltään R57. Molempien kapseleiden perusainesosat ovat lähes identtisiä, ja sama muovinen kapselisuoja sopii molempiin malliin, mutta mallien kapselit on tarkoituksella ”viritetty” hieman eri taajuusvasteille.

SM57:ssä on kokonaan valumetallista valmistettu runko, eri kapseli (R57), päälle/pois-kytkin puuttuu, ja mikki toimii ainoastaan matalalla impedanssilla (Low-Z).

Kun molemmat mallit käytetään matalalla impedanssilla, niiden nimelliset taajuusvastekäyrät näyttävät tältä (yllä):

Shure 545SD:n bassot loppuvat noin 50 Hz:iin, kun taas diskanttialueella on selvästi pieni korostus 8-10 kHz:n alueella. SM57 tarjoaa hieman enemmän bassoa (40 Hz alarajana), kun taas diskanttiäänien vaimennus alkaa tässä aikaisemmin. Kriittisimmät taajuudet 200 Hz:n ja 6 kHz:n välillä näyttävät käytännössä identtisiltä näissä kaavioissa.

Käytännön testinä soitin vaaleanpunaista kohinaa Genelec 8030A -monitorikaappien läpi ja tallensin sen samanaikaisesti molemmalla mikrofonimallia. Käytin kahta Cranborne Audio Camden 500 -esivahvistinta, jotka toimivat samoilla asetuksilla. A/B-vertailu paljastaa – ainakin minun mielestäni – että, vaikka molemmat mikrofonit kuulostavat hyvin samalta, 545SD:n diskanttialue on todella avoimempi kuin SM57.

Tässä on toinen A/B-vertailu, jossa kuunnellaan demobiisin lyömäsoittimia.

****

Tässä minun mielipiteeni:

Vaikka alkuperäisen Shure 545SD:n ja hieman nuoremman SM57:n väliset erot eivät oikeastaan ​​ole niin ilmeisiä peruskäytössä, ”lavamikkien isälle” on silti paikka lavalla ja studiossa. Kuten aina, kaikki liittyy lähdemateriaaliin ja omien laitteiden tuntemiseen.

Jos haluat vangita pienimmätkin diskanttivivahdukset virvelistä tai lauluäänestä, 545SD voi helpottaa työtäsi. Mutta jos käytät 545SD:tä jo valmiiksi hyvin purevan kuuloisen kitaravahvistimen edessä, tämän mallin diskanttivaste voi hyvin olla jo hieman liikaa, mikä tekisi SM57:stä silloin paremman valinnan.

Joka tapauksessa sekä Shure 545SD että SM57 ovat aitoja klassikoita, ja kummallakin on erinomaiset ansioluettelot. Kummallekin on varmasti yhä paikkansa ja käyttönsä lavalla tai studiossa.

Shure 545SD & SM57

Shure 545SD – hinta noin 159 €

Shure SM57 – hinta noin 99 €

Maahantuoja: Intersonic

****

Lue lisää eri mikrofoneista tässä Rockway-blogissa.

Review: Bluetone Bluesmaster – Straightforward and to the point

No effect pedals were used on the guitar parts in this demo.
The original Fender Musicmaster Amp is a practice bass amp from the 70s and early 80s.

Fender’s original Musicmaster Bass amplifier was an odd concoction. The Musicmaster Amp was meant as a practice amplifier for beginning bassists – and sometimes even sold in a pack with the starter bass guitar of the same name – but it fell strangely flat of expectaions. The amp was underpowered and sounded flabby and uninspiring as a bass amp.

More recently, though, guitarists on the hunt for good bargains have come to realise that the Musicmaster Amp is a relatively inexpensive way to buy a genuine ”silverface” Fender. It’s a stripped-down valve amp for sure, but it still deliveres a lot of character, when used with an electric guitar. And because it isn’t a collectable Fender model, people feel free to modify the original for their own purposes.

This is where it starts to get interesting:

Finnish boutique amp maker Bluetone has released its own handcrafted and improved version of the Fender Musicmaster a few weeks ago, meant expressly for guitarists. This new guitar combo is called the Bluetone Bluesmaster, and it will set you back between 960 to 1,190 euros, depending on your chosen options and finish.

The signal path closely follows that of the original, but the Bluetone Bluesmaster adds such handy features as a Low Cut switch and the company’s own three-way rotary OPC-switch. The OPC-circuit (Output Power Control) enables you to drop the Bluesmaster’s output power from its full 10-12 watts down to something like 2 watts, virtually without any negative impact on the amplifier’s tone.

The original Musicmaster amp had been designed to reflect its low price tag. Fender’s engineers got rid of any components that weren’t strictly necessary to get the audio signal from the input to the speaker. Their most interesting – and quite unique, as it turns out – decision was to use an audio transformer for phase inverter-duties, instead of the much more common option of using a valve.

As you can see in the photo above, Bluetone has used the same basic design for the new Bluesmaster combo. Next to the three tubes – a single 12AX7 for the preamp, and a pair of 6V6GTs for the power amp – there are three (!) transformers. Two small ones for phase inversion and signal output, respectively, as well as a larger toroidal transformer for the combo’s power requirements.

The favourite modification on old Musicmasters is swapping the weedy-sounding original Fender for a beefier speaker.

The Bluetone Bluesmaster does this for you and comes workshop-equipped with a 10-inch Warehouse Guitar Speaker G10C/S. The G10C/S is part of WGS’s American Vintage range and is known for its clear, but round top end, as well as for its pedal-friendliness and smooth breakup. Other speakers are available as an option, too (see Bluetone’s website).

Apart from the power switch, the back panel offers a trio of speaker outputs.

****

Although the Bluetone Bluesmaster seems very straightforward and upfront at the beginning, there really is some sort of magic tone thing going on with this all-valve combo.

The sound may seem a bit dryish at first, but you will quickly notice a very enticing dose of juicy compression, even on very clean tones. This compression isn’t the ducking type, well known from many master volume amps and distortion pedals, which ducks the note attack and squashes the whole signal. Here we have a Country- and clean Blues-friendly type of compression that seems to lift the sustain phase of each ringing note.

Because this is a relatively low-powered tube combo without separate gain and master volume controls, it really makes sense to experiment with the Bluesmaster’s High- and Low-inputs and the combo’s volume control, to get the full picture of what sounds you can glean from which combination of guitar and settings.

The Bluetone Bluesmaster doesn’t offer tons of clean headroom, instead it has that magic clean-but-breaking-up tone zone down to a tee. The combo also works well with effect pedals.

There are also some chunky overdrive and distortion voicings available in the higher reaches of the Bluesmaster’s Volume-control. You should be aware, though, that, this being a non-master volume combo, running this amp at full tilt even at only 2 watts of output might get you into trouble with your neighbours in a block of flats.

All of the demo song’s guitar parts were played through the Bluetone Bluesmaster without any effect pedals. The guitar tracks were recorded with a Shure 545SD going into a Cranborne Audio Camden preamp.

• Rhythm guitars: Gibson Les Paul Junior (left), Fender Stratocaster (middle), Fender Telecaster (right)

• Lead guitar: Hamer USA Studio Custom

****

The Bluetone Bluesmaster does what it says on the proverbial tin. In my opinion, this is a very nice and straightforward silverface-inspired Blues amp for guitar. The excellent build quality and very sensible modifications and improvements result in a quality tube combo that will surely give you a lifetime of aural pleasure.

****

Bluetone Bluesmaster

Prices starting from € 960.

• Based on a Fender Musicmaster Bass Amp

• 10-12 W of all-valve power

• 1 x 12AX7; 2 x 6V6GT

• Volume, Tone, Low Cut-switch, and three-stage OPC rotary switch

• 1 x 10″ Warehouse Guitar Speakers model G10C/S

Review: Shure 545SD – Daddy’s Home

The Shure 545SD (left) is the famous predecessor of the legendary Shure SM57 (right).

US-company Shure started out in the mid-1920s selling DIY kits and electronic parts to radio enthusiasts. During the Great Depression the company’s focus shifted to microphones and – only a little later – to record player cartridges.

The original company’s first breakthrough came in 1939 with the Shure Model 55 Unidyne. The Model 55 Unidyne was the world’s first single-element, unidirectional (read: cardioid) dynamic microphone, making it the earliest cost-effective choice for any application, where you wanted to reduce bleed from other sound sources and feedback from the PA-system. An updated version of the Model 55 – colloquially known as the ”Elvis Mic” – is still produced today as the SH55.

By the 1950s microphone development had progressed from the original Unidyne capsule to the Unidyne II. All these mics were still so-called side-address, best kept attached to a stand, because you had to speak or sing into them sideways, like you still do with most large-diaphragm condenser microphones.

In 1959 Shure managed again to develop the right product at the right time:

Their new Shure 545SD Unidyne III model was the first ”end-firing” unidirectional dynamic mic. The 545’s improved pneumatically isolated capsule also drastically reduced handling noise. This meant that the user could take the microphone into his/her hand and move around the stage, without having to worry about handling noise and feedback obliterating the performance or speech.

The 545SD – and its only slightly younger brother the 565SD Unisphere I – quickly superseded the Model 55 as the preferred performance mic on stage and on the telly.

Speaking of TV:

Television studios loved the 545SD, because it sounded really good, while being small enough to not hide the face of the performer. There was one point of criticism, though, and that had to do with the mic’s finish.

The 545SD’s plain metal housing and its black plastic collar made the model very reflective under studio lighting. Before the advent of digital cameras, reflections were a real problem for TV cameras, because they caused ”burn marks” in the transmitted pictures. On black and white TV you would see large black blots or squiggles (during movement), while on colour TV these burned-through areas would often appear dark violet or brown. These marks would only be temporary – lasting for 10-15 seconds – but nevertheless annoying.

Shure listened to its customers and came up with a new model as a remedy in 1965. This new model was (and still is) the legendary Shure SM57, which features an all-metal housing sporting a non-reflective matte finish.

The SM in the model designation stands for ”Studio Microphone”, with the word ”Studio” hinting at a TV studio.

While the R & D team where at it, they tweaked the capsule’s/cartridge’s frequency response a little bit to distinguish the new model further from its predecessor, which was kept in production.

Along with its brother – the SM58 from 1966 – the Shure SM57 has become the company’s biggest selling microphone. This has led to the SM57 and SM58 also becoming the most-copied and most-pirated microphones ever.

The 545SD was the main product and could be handheld or placed on a stand by using a mic clip. Shure expanded the line by using the same design for a whole range of products, from a lavalier version to an installation version that was mounted permanently on a gooseneck.

The Shure 545S (shown above) was a so-called pistol version with the on/off-switch moved to the same position as on the Model 55.

The broadcast version for radio stations, the Shure 546, came with a special suspension inside its stand adapter to cut down handling noise even further.

One of the first touring PA-companies in the USA – Hanley Sound – quickly adopted the 546 as their main stage mic. Bill Hanley handled the Beatles’ final US tour in 1966 (see picture above). He was also responsible for the PA at the legendary Woodstock Festival in 1969, where he used the Shure 565 Unisphere I model as the main microphone.

Apart from its metal-cum-plastic body, there are three main features that differentiate the Shure 545SD from the SM57:

  1. The 545SD can be switched from its default setting of low impedance to high impedance, simply by unscrewing the XLR-connector and moving a little jumper to a different position. Although there are much less applications in 2021 that require a high impedance mic (also called Hi-Z), this feature will come in very handy if you want to use the mic for Blues harp playing into a guitar amp.
  2. The 545SD features Shure’s special magnetic reed on/off-switch, which works without annoying pops or crackles. If you want to avoid accidentally switching the mic off, you can lock the switch in the ”on” position using the metal plate just below the switch.
  3. If you surf around the Internet you will find many claims from self-styled microphone experts that the SM57 was/is simply a way for Shure to use up factory seconds of the cartridges produced for the 545SD. This is simply not true! The Shure 545SD uses the cartridge model R45, while the SM57 uses a slightly different cartridge, called R57. The basic ingredients of both capsules are almost identical, and the plastic grille assembly is interchangeable between the two models, but the cartridges have been deliberately ”tuned” to slightly different frequency responses.

The SM57 has an all-metal body, a different cartridge (R57), no on/off-switch, and is low impedance (Low-Z) operation only.

With both models set to low impedance their nominal frequency response curves look like this (above):

The Shure 545SD’s bass response only goes down to 50 Hz, while there’s clearly a little boost in the region between 8 and 10 kHz. The SM57 offers a little more bass (down to 40 Hz), while there’s an earlier treble roll-off. The most critical frequencies between 200 Hz and 6 kHz look virtually identical in these graphs.

As a hands-on test I ran some pink noise through my Genelec 8030A monitors and recorded it simultaneously with both mic models. I used two Cranborne Audio Camden 500 preamps running at the same settings to record the microphones. A/B’ing reveals – at least to my ears – that, while both mics sound very similar, the 545SD really has a more open treble range compared to the SM57.

Here’s another A/B-clip, using the percussion tracks from the demo song.

****

Here’s my opinion:

Although the differences between the Shure 545SD and the later SM57 aren’t really that obvious in real-life use, there’s still a place for the ”daddy of them all” on stage and in the studio. As always, everything has to do with the source material and knowing your equipment inside out.

If you’re looking to capture that elusive little smidgen of treble content off of a snare drum or vocal, the 545SD can make your work a bit easier. But if you’re running the 545SD in front of an already face-meltingly harsh guitar amp, this model’s treble response could be a little too much, making the SM57 a better choice.

In any case, both the Shure 545SD and the SM57 are bona fide classics with sterling track records. Either of these can hold its own for a wealth of applications on stage or in the studio.

Shure 545SD & SM57

Shure 545SD – current price in Finland approx. 159 €

Shure SM57 – current price in Finland approx. 99 €

Finnish distrubutor: Intersonic

Bluetone Bluesmaster – now on You Tube!

All guitar parts played through the Bluetone Bluesmaster all-valve combo, straight without any effect pedals.

All guitar tracks recorded with a Shure 545SD going into a Cranborne Audio Camden preamp.

• Rhythm guitars: Gibson Les Paul Junior (left), Fender Stratocaster (middle), Fender Telecaster (right)

• Lead guitar: Hamer USA Studio Custom

****

Bluetone Bluesmaster

• Based on a Fender Music Master

• 10-12 W of all-valve power

• 1 x 12AX7; 2 x 6V6GT • Volume, Tone, Low Cut-switch, and three-stage OPC rotary switch

• 1 x 10″ Warehouse Guitar Speakers model G10C/S

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑