Kaikki tuntevat Tokain, ja myös Ibanezin ja Grecon kopiosoittimista löytyy tietoa laajasti.

Harvinaisempi tapaus on japanilainen merkki Kasuga, joka oli rakentanut soittimia – monet niistä kopiosoittimia – 1960-luvulta lähtien.

Minulla on (luultavasti 1970-luvun loppupuolelta peräisin oleva) Kasugan kopio Gibson ES-335 -puoliakustisesta.

Löysin Kasugani sattumoisin yhdeltä kirpputorilta 1990-luvun alussa. Kitaran hinta oli niin alhainen, että ostos kannatti jo kaunottaren punaisen värin takia 😉

Gibsonin klassinen ES-335/345/355-muoto on mielestäni yksi kauniimmista kitaratyypeistä.

Tämän kopion yksityiskohdat sekoittavat hauskasti (eikä mitenkään vintage-tietoisesti) eri aikakausien ominaisuudet, ja valmistajakin on lisännyt soppaan muutaman oman ratkaisun.

Viritinlapa on kopio Gibson ES-355:n isommasta mallista, vaikka tässä tapauksessa koristus on selvästi ES-335:n mukainen (ei reunalistoitus, pieni kukka-upotus).

Edellinen omistaja oli asentanut 1980-luvun alussa niin suosittua messinkisatulaa. Alkuperäiset nauhat ovat erittäin matalat ja helmiäisupotukset isot – niin kuin tavallisesti ES-355-kitarassa. Kaula on siro kuin 1970-luvun Gibsoneissa.

Suljetut virittimet ovat minulle tuntemattomasta brändistä. Satulan vastapuolella on kaulassa 1970-luvulle tyyppillinen paksunnos (engl. volute), joka on tarkoitettu suojaamaan lapaa murtumisestä.

Kaula on veistetty oikeasta mahongista, ja se on liimattu vanerirunkoon perinteisellä tavalla.

F-aukon reunalla näkyy, että vaneri on viisikerroksinen – ilmeisesti vaahtera/mahonki/vaahtera/mahonki/vaahtera.

Kasugalla on 1970-luvulle tavanomaista lyhyttä keskipalkkia, joka menee tallasta runkoon loppuun. Kaula istuu omassa pienessä blokissa. Kitarani tapauksessa blokki on tehty mahongista.

Elektroniikka on toteutettu laadukkaasti – Kasugassa on yhä alkuperäinen kytkin ja potikat, ainoastaan jakin joutuin vaihtamaan jonkin aikaa sitten.

Rungon muotoilussa valmistaja on ollut yllättävän suurpiirteinen, eikä kansi kaareutuu ihan niin kauniisti kuin alkuperäisessä Gibsonissa. Humbuckerit ovat standardikokoa, mutta niiden kehykset ovat hieman perinteisiä isompia.

Rungon korvat ovat sitä hieman terävämpi sorttia, joka on tavallinen 1964-1981 välillä rakennetuissa oikeissa Gibsoneissa. Mutta myös tässä sekä kansi että pohja ovat tasaisia, eivät ne kaartu holvimaisesti niin kuin oikeassa Gibsonissa.

Tältä Kasugan ES-335-kopio kuulostaa:

Kasuga – kaulamikrofoni

Kasuga – molemmat mikrofonit

Kasuga – tallamikrofoni

Kasuga – komppi ja soolo