Saksalainen Höfner 500/1 ilmestyi vuonna 1956.

Hyvin suurella todennäköisyydellä tämä onttokoppainen, lyhyellä mesuurilla (76,2 cm = 30″) varustettu basso olisi muuten jäänyt historian alaviiteeksi, mutta onneksi nuori brittiläinen muusikko Paul McCartney löysi vuonna 1961 Hampurilaisessa musiikkiliikkeessä juuri sellaisen Höfner 500/1 -basson. Höfner-basso oli kevyt, edullinen sekä tilattavissa vasenkätisenä – siis juuri sellainen soitin, jota McCartney etsi.

****

Tuotannon ensimmäisissä vuosissa 500/1-mallin speksit muuttuivat nopeaan tahtiin.

Ihan alussa bassolla oli kaksi kapeaa yksikelaista mikrofonia, jotka asennettiin lähellä toisiaan. Yksi oli heti otelaudan vierellä ja toinen keskiasennossa. Basson neljä säädintä – oma volume ja tone kummallekin mikrofonille – oli asennettu soikeaan muovilevyyn.

****

Vuonna 1959 Höfner muutti elektroniikan speksejä: suorakulmaisessa muovilevyssä oli nyt tarjolla kaksi volume-säädintä. Kolmella liukukytkimillä laitetaan mikrofonit yksitellen päälle/pois, sekä valita täyden tehon soolo-moodin ja hieman vaimennetun rytmi-moodin välillä. Tähän kytkentään on lisätty myös Höfnerin erikoinen tapa poistaa signaalista kaikki diskantit, aina kun laitetaan keskimikrofonin (myöhemmin tallamikin) pois päältä liukukytkimellä – reggae-basistin unelma.

****

Vuonna 1960 päivitettiin 500/1:n mikrofonit humbuckereihin. Mikrofonien metallikuoreen oli painettu vinoneliö sekä Höfner-logo, minkä takia niitä kutsutaan englanniksi Diamond-pickupiksi. Juuri tällaisen basson Paul McCartney tilasi Hampurissa:

****

Vuonna 1962 toinen mikrofonista siirrettiin lähempää tallaa. Mikkien rakenne muutettiin jälleen (nämä mikrofonit ovat ulkonäköönsä huolimatta yksikelaisia): tallanpuoleisellä kelalla oli nyt näkyvät suorakulmeiset napapalat, jotka pilkistivät metallikuoreen läpi. Kaulanpuoleisellä kelalla taas oli säädettävät naparuuvit. Koska kiinteät napapalat muistuttavat ulkonäöltään nitomanastoja näitä mikrofoneja kutsutaan englanniksi staple-top-pickupiksi. Vuonna 1963 Paul McCartney sai tämän version lahjaksi silloiselta brittiläiseltä maahantuojilta Selmer – ja hän käyttä tätä yksilöä yhä!

****

Vuonna 1967 mikrofonit muutettiin sellaiseksi, että yksikelaisten keskellä on pitkä, terämäinen magneetti ja sen yläpuolella on ohuita naparuuveja.

Höfner 500/1 pysyi tällaisena 1990-luvun loppupuoleen saakka, ennen kuin Beatles Anthology -sarjan myötä kiinnostus 500/1-mallia kohti kasvoi jälleen.

Oma Höfner 500/1 -bassoni on valmistettu tammikuussa 1990. Silloin Beatle-basson kysyntä oli niin alhainen, että 500/1-tehtiin ainoastaan tilauksesta, ja hinta oli yllättävän alhainen.

Minun Höfnerissä kaula on veistetty vaahterasta – pitkän yhtenäiseen osaan on liimattu erillinen pala kaulakorkoa varten. Virittimet ovat Gotohin koteloidut kitaravirittimet.

Runko on tutun tapaan täysin ontto. Kansi on kuusivanerista, kun taas sivut ja pohja tehtiin silloin anigré-vanerista (lat. aningeria spp.).

Höfner 500/1:n soundi on iso, lämmin ja pyöreää, mutta bassolta saa myös mukavasti murahdusta mukaan, etenkin roundwound-kielillä.

Vaikka soitan pääsääntöisesti sormityylillä, käytän Höfnerillä aina plektran, koska kielet istuvat melko korkealla kannen yllä ja myös hyvin lähellä toisiaan.

Jostain kumman syystä aidot Beatle-bassot voidaan usein syöttää suoraan mikseriin (tai ulkoiseen äänikortiin) ilman DI-boksia – suora soundi on ja pysyy mehukkaana!

****

Vanhojen mallien uusintapainoksien lisäksi Höfner teettää nykyään myös laadukkaan kiinalaisen Contemporary-sarjan:

Pääero Contemporary-sarjan Beatle-bassossa on, että edullisen mallin runko on puoliakustinen – rungon sisällä on vaahterasta veistetty keskipalkki, minkä ansiosta sustain on hieman pidempi.

****

Höfner 500/1 -mallin soundi on laajasti tuttu kaikista Beatles-levyistä ennen 1966. Hyvät esimerkit ovat myös Beatles-biisit Get Back ja Come Together, sekä McCartneyn soolosinkku My Brave Face.

Soitan oman Höfnerin esimerkiksi tässä ja tässä.

…ja tämän lisäksi vielä lyhyt ote yhden biisin bassoraidasta: Höfner 500/1 sound