Great video featuring Epiphone’s ES-339, Ultra-339, ES-345 & ES-355
Testipenkissä: LTD MH-330FR + ESP Horizon FR-II SD
****
ESP:llä on valikoimassaan monta kitaravirtuoosille suunnattua mallia. Ehkä klassisin niistä on Horizon – tyylipuhdas Superstrato, jolla on kaksi humbuckeria sekä Floyd Rose -lukkovibra.
Poimimme testiin kaksi Horizon-mallia:
aktiivisilla ESP-mikeillä varustettu LTD MH-330FR…
…sekä pramea ESP Horizon FR-II SD Seymour Duncan -humbuckereilla.
****
LTD MH-330FR (489 €) varsin näyttävä ja virtaviivainen kitara, ja testisoittimen Electric Blue -metalliväritys korostaa tätä sopivasti.
Sama kiiltävä lakkaus ulottuu myös soittimen vaahterakaulaan ja mahonkirungon selkäpuoleen.
MH-330FR:n metalliosat on pinnoitettu ”mustalla” nikkelillä.
Suljetut, Gotoh-tyyliset ESP-virittimet ovat hyvin asiallista laatua. Volute-paksunnos lujittaa lavan ja kaulan liitoskohtaa.
Kaunis palisanteriotelauta, valkoinen reunalistoitus, tyylikkäät otemerkit, sekä 24 jumbo-kokoista nauhaa tarjoavat runsaasti iloa sekä silmille että sormille.
Viistotun reunan ansiosta pääsy ylimpiin nauhoihin tuntuu LTD:ssä perinteistä ruuviliitosta mukavammalta.
MH-330FR:een on valittu mikrofoneiksi kaksi aktiivista ESP-humbuckeria.
Säädinosasto tarjoaa master volumen ja master tonen, sekä kolmiasentoisen, Fender-tyylisen kytkimen.
Paristolokeron kansi on kiinnitetty koneruuveilla ja runkoon upotetuilla kierreholkeilla, mikä on paljon parempi ratkaisu kuin tavalliset puuruuvit.
Siisti työnjälki jatkuu myös elektroniikkalokerossa, joka on häiriösuojattu grafiittimaalilla ja alumiinifoliolla vuortuilla kannella.
LTD:n Floyd Rose Special -vibra on perushyvä, edullisempi lisenssi-Floikka, joka on valmistettu Etelä-Koreassa. Tärkein ero kalliimpaan Floyd Rose Original -tallaan nähden ovat sinkkiseoksesta valetut tallapalat ja vibrablokki. Original-mallissa käytetään teräksestä valmistettuja tallapaloja, sekä messinkiblokkia.
MH-330FR:ssä voi säätää jousien vetoa kätevästi jousilokeroa avaamatta!
****
ESP:n Horizon FR-II (1.929 €) edustaa firman tinkimätöntä japanilaista soitinrakennustaitoa. Malli kuuluu ESP:n laadukkaaseen Standard-sarjaan, ja se on rakennettu rungon läpi menevällä vaahterakaulalla.
Rungon takaosa on veistetty mahongista, ja sen kansi on huippulaadukasta loimuvaahteraa.
Väristä riippuen Horizon FR-II -kitara on tarjolla joko ”mustalla” nikkelillä päällysttyillä metalliosilla tai – niin kuin Dark Brown Sunburst -värisen testisoittimen tapauksessa – kromatuilla osilla.
Suljetut virittimet tulevat Gotohin mallistosta.
LTD:n työnjälki oli jo todella hyvällä mallilla, mutta ESP:n Horizon tekee hyvin selväksi, että tässä on selvästi kyse pro-luokan soittimesta: erittäin sileään eebenpuuotelautaan on istutettu 24 jumbo-kokoista nauhaa, jotka on viimeistelty huolellisesti tarkaksi ja liukkaaksi soittoalustaksi.
Kaulan ja rungon liitoskohta on varsin sulava.
ESP Horizon FR-II -mallin saa myös aktiivisella EMG-mikityksellä, mutta testisoitin on kitaran SD-versio, johon on asennettu kaulamikrofoniksi Seymour Duncanin ’59-malli ja tallahumbuckeriksi saman valmistajan JB-malli (JB = Jeff Beck).
Master volume -potikaan on lisätty jousella varustettu push/push-painokytkin. Yläasennossa kytkin puolittaa Horizonin mikrofoneja.
Erittäin siistiä työtä ja laadukkaat komponentit – tästä tunnistaa laatusoittimen.
Tämä Floikka on Schallerin valmistama Floyd Rose Original -vibratalla terästallapaloilla ja messinkiblokilla.
ESP Horizonin hintaan kuuluu luonnollisesti myös laadukas kova laukku.
****
LTD MH-300FR on painonsa suhteen mukavasti keskiluokkaa, ja se tasapainoituu nätisti soitettaessa.
Spekseissä lukee ”Thin U Neck Contour”, ja olin hieman huolissani, että kyseessä olisi 1980-luvun litteä ja matala kaula. Onneksi LTD:n kaulaprofiili osoittautui oikein mukavaksi. Luonnehtisin sitä hoikaksi, muttei luisen laihaksi D-profiiliksi.
MH-300FR:n Floikka toimii sinänsä vallan mainiosti, paitsi että minulla oli pieniä vaikeuksia kammen kiinnityksen kanssa. Ajatus on tunnetusti, että kampi ruuvataan tallaan kierrekauluksen avulla. Kammen on sitten tarkoitus kääntyä soiton aikana jouhevasti pois tieltä ja sitten takaisin käyttöön, ilman että edestakaisin-liike aiheuttaa kiinnityskauluksen löystymistä. Valitettavasti tämä ei toteutunut testiyksilöllä niin kuin oli ajateltu, vaan kammen liikkuminen löysäsi kaulusta vähitellen soiton aikana. Tämän seurauksena kampi alkoi roikkua löysästi vibrasta ja Floikka sai hieman epätarkan tuntuman. Toivottavasti kyse on todellakin vain harmillisesta yksilöviasta, koska vibran toiminnassa sinänsä ei ollut mitään moitittavaa.
Soundiltaan LTD MH-300FR on – tyypillisenä aktiivisena sähkökitarana – erittäin tasaisesti ja avoimesti soiva soitin. Etenkin alhaisempi keskialue on huomattavasti ”siistimpi” tai lineaarisempi kuin monilla passivisilla humbuckereilla varustetuilla kitaroilla.
Esimerkkipätkät alkavat aina kaulahumbuckerista:
****
ESP Horizon FR-II on mukavan kevyt kitara erittäin hienolla soittotuntumalla. Kaulaprofiili on aavistuksen verran matalampi kuin edullisessa LTD-mallissa, mutta ei missään nimessä liian ohut mukavaan soittoon.
Esimerkkillisen nauhatyön ansiosta hyvin loivalla kaarevuudella toteutettu otelauta mahdollistaa hyvin vaivattommat venytykset.
Floyd Rose Original on yhä kiistämättä lukkovibrojen ykkönen, joka toimii testikitarassa erittäin jouhevalla ja varmalla otteella.
ESP Horizon FR-II:n soinnissa on enemmän lämpöä kuin LTD-sisarmallissa, selkeästi tiheämmän keskialueen ansiosta. Joillekin Thrash Metal -kitaristeille tällainen karakteeri voi olla jo liiankin täyteläinen, mutta yleisesti ottaen ESP:n juureva soundi on mielestäni hyvin herkullinen ja monipuolinen.
Mikrofonien puolitus antaa Horizonille vielä lisää värejä, joilla kitarasankari voi maalata haluamaansa soundimaailmaa.
Esimerkkipätkissä aloitan aina puolitetuilla humbuckereilla (kaula – molemmat – talla), minkä jälkeen soitan samat kuviot täysillä mikrofoneilla samassa järjestyksessä:
****
Tämän testin perusteella voi vain todeta, että ESP:llä on kitaranteko mallikkaasti hallussaan.
LTD-alamerkin MH-330FR on vakavasti otettava, mainio aktiivinen soitin, joka tarjoaa rutkasti vastinetta rahalle. Erittäin kätevä työkalu siis…
ESP Horizon FR-II taas on loistokitara laatutietoiselle – virtuoosikitara vailla kompromissejä.
ESP Horizon FR-II & LTD MH-330FR – videon audioraita
****
ESP ja LTD -sähkökitarat
Maahantuoja: Musamaailma
****
LTD MH-330FR
489 €
Plussat:
+ hinta-laatu-suhde
+ työnjälki
+ soitettavuus
+ aktiiviset mikrofonit
+ Floyd Rose -vibra
Miinukset:
– testisoittimen vibrakammen kiinnitys
****
ESP Horizon FR-II Seymour Duncan
1.929 €
Plussat:
+ japanilainen laatusoitin
+ työnjälki
+ soitettavuus
+ mikrofonien puolitus
+ soundi
+ Floyd Rose Original -vibra
****
Review: Yamaha Pacifica 611H
****
When Yamaha introduced the first Pacifica-model, way back in the 1990s, no-one would have thought that this guitar would become such a runaway success, spawning a whole range of Pacificas over the years. Originally the Pacifica was developed as a sort of test instrument by Yamaha’s West Coast Custom Shop, with its fathers being Rich Lasner and Leo Knapp.
Over the years different guitars have carried the Pacifica monicker, but most Pacificas were (and still are) loosely related to the Strat – just like the current top production-line model, the Pacifica 611H.
****
Unbelievable as it may sound: This beauty of a guitar comes out of Yamaha’s Indonesian factory, which explains the Yamaha Pacifica 611H’s very moderate price (current price at F-Musiikki 595 €).
The Pacifica sticks with traditional tonewoods: The bolt-on neck has been carved from hard rock maple and carries a rosewood fingerboard. The body is almost entirely made of alder – three pieces in our review sample’s case – with just a beautiful bookmatched flame maple veneer glued onto its front for embellishment.
The deep chamfers on the body make for a very comfortable feel.
Vintage-type specs seem to be on the rise again – the Pacifica 611H’s neck comes with a tinted gloss finish.
The headstock matches the body with its flame maple veneer and Root Beer finish.
The top nut, as well as the string trees, are made from Graph Tech’s Black Tusq. This Teflon-impregnated ceramic material is hard and slippery, resulting in better tone and improved tuning stability.
Even though this model isn’t equipped with a vibrato bridge, Yamaha have nonetheless chosen to use a set of Grover locking tuners. The biggest advantage of the Grover units is that you don’t need any tools to change strings. You simply thread the string through the tuning post, and then turn the tuner head. This first engages the locking mechanism, and once the string is locked, the tuning post starts to turn.
Whatever Yamaha do regarding their quality control, they must be doing it dead right! The fret job on our test sample is remarkably clean, which makes the guitar feel far pricier than it really is.
A traditional neck joint – why change something, when it works so well?
The faux-tortie scratchplate is the perfect companion to the 611H’s Root Beer finish – yummy.
Yamaha uses Graph Tech’s String Saver bridge saddles on this Pacifica-model. This self-lubricating material prolongs string-life and takes away some of the nasty twang of many metal saddles.
This quality guitar comes loaded with quality pickups: The P-90/humbucker-combination seems to be en vogue these days – in the case of the Pacifica 611H we find a Seymour Duncan SP-90 in the neck position, with the same manufacturer’s Custom 5 -humbucker mounted next to the bridge. Seymour Duncan say the SP-90 is their most authentic reproduction of a Gibson P-90 from the late Forties, while the Custom 5 is an Alnico V -powered humbucker with a moderate output level.
The controls comprise a master volume and a master tone control, plus a three-way blade switch. The tone control sports a push/pull-switch, splitting the humbucker in the ”up” position.
Clean and competent workmanship can also be found in the control cavity, which has been thoroughly shielded with conductive paint.
****
The Pacifica 611H feels great, thanks to the fine fret job and the very comfortable, oval C-shaped neck profile. Our review sample was also nicely lightweight.
The Yamaha’s clean and transparent acoustic character translates into a healthy amplified tone. In the Pacifica’s case combining a P-90 with a humbucker works exceedingly well. The fat singlecoil easily holds its own against the bridge humbucker, and keeps the signal devoid of any trace of muddiness.
Both soundbites start with the neck singlecoil, then switch to both pickups with the humbucker split, and lastly to the split humbucker on its own. The last two motifs are the combined setting, followed by the bridge pickup on its own, both with the full humbucker switched on:
In my opinion the Yamaha Pacifica 611H represents fantastic value-for-money. I wouldn’t hesitate dragging one onto stage (or into a studio) straight out of its shipping box!
****
Yamaha Pacifica 611H
Current price at F-Musiikki: 595 €
Finnish distributor: F-Musiikki
Pros:
• great value-for-money
• locking tuners
• Graph Tech -nut and -bridge
• workmanship
• playability
• sound
• versatility
****
Yamaha Pacifica 611H – the track from the video
****
Testipenkissä: Yamaha CG142C + NTX900FM
Klassisista (nylonkielisista) kitaroista löytyy yllättävän vähän tietoa netissä, ja myös musiikkilehdissä niistä puhutaan vain todella harvoin.
Oli siis korkea aika tehdä asialle jotain:
Yamahan C- ja CG-sarjojen klassiset kitarat ovat erittäin suosittuja Suomessa. Testattavaksi saimme kokopuisella setrikannella varustetun CG142C-mallin.
Yamaha NTX900FM taas on mielenkiintoinen hybridimalli – mikitetty nylonkielinen kapeammalla kaulaprofiililla.
****
Yamaha CG142C (F-Musiikin hinta: 299 €) on firman tapaan erittäin siististi rakennettu klassinen kitara hillityllä charmilla. Kaikilla CG-sarjan soittimilla on kokopuiset kannet. Jokaisesta mallista on kaksi eri versiota – kuusi- (mallitunnus loppuu S-kirjaimella) tai setrikannella (mallitunnuksen viimeinen kirjain on C) varustettuna.
Kaula sekä rungon sivut ja pohja on veistetty nato-puusta, joka on Kaakkois-Aasiasta peräisin oleva, ominaisuuksiltaan mahonkia muistuttava lehtipuulaji (lat. Palaquium). Kaula on kokopuuta, kun taas koppaan on käytetty natovaneria.
Lavan etupuolta koristaa palisanteriviilu.
CG142C:ssä on perinteiset, avoimet viritinkoneistot. Lapa on liitetty taidokkaasti kaulaan.
Mattaviimeistelty kaula koostuu yhdestä pitkästä osasta, johon on käytetty kolme vieräkkäistä natopalaa. Tähän pitkään osaan on liimattu lapa sekä useasta palasta koostuva kaulakorko. Tapa säästää sekä kustannuksia että luonnonvaroja.
Reunalistoitettuun palisanteriotelautaan on istutettu huolellisesti lajille tyyppilliset pienet nauhat.
Kaunis rosetti on CG142C:ssä – kuten lähes kaikissa tämän hintaluokan kitaroissa – ennen lakkaamista kannen päälle liimattu folio. Kalliissa klassisissa taas rosetti on aikaa vievää upotustyötä, joka koostuu pienistä puu-, muovi- ja helmiäispaloista.
Kannessa on viisikerroksinen reunalistoitus.
Pohjan musta reunalistoitus saa ikäänkuin jatkoa kaulakoron päällystyksessä.
Kaunis, tyylikäs, ja konstailematon – tällainen on Yamaha CG142C:n palisanteritalla.
Yamahan klassinen on myös erittäin siisti kopan sisällä.
****
Yamaha NTX900FM (F-Musiikin hinta: 719 €) on APX-kitaroiden nylonkielinen serkku. Se on tarkoitettu sellaisille kitaristeille, joille laadukas etuvahvistin hyvällä sähköisellä soundilla, sekä rivikitaristeille mukava kaulaprofiili ovat tärkeämpiä seikkoja kuin sataprosenttisesti perinteitä kunnioittava klassinen kitara.
NTX900FM:n kansi on kokopuista Engelmann-kuusta.
Natokaula on liitetty loimuvaahtervanerista tehtyyn koppaan perintesesti liimaamalla.
Lavan muoto on tuore ja nykyaikainen…
…ja kauniit, laadukkaat virittimet sopivat kitaran ilmeeseen erittäin hyvin. Myös NTX:n lapa on liimattu kaulaan.
Reunalistoitettu otelauta on tässäkin kitarassa palisanteria.
NTX-kitaroissa on sama runkomuoto kuin teräskielisissä APX-soittimissa, ja myös nylonkielisten NTX:n rungot ovat perinteistä klassista kitaraa litteämpiä (noin 75 %).
NTX900FM:n rosetti on kasattu huolella useista eri puulajeista sekä pienistä helmiäispaloista.
Näyttävä loimuvaahterakoppa on saanut ylleen hunajavärisen lakkakerroksen.
Myös NTX900:n palisanteritallan muotoilu tekee selväksi, ettei kyse ole perinnemallista.
Etuvahvistin on Yamahan oma ART System 61 -malli, joka on kaksitie-järjestelmä. Tämä tarkoittaa, että basso- ja diskanttikielille on erilliset pietsomikrofonit, joiden äänenvoimakkuutta voi säätää toisistaan riippumatta. ART System 61:ssä on tämän lisäksi kolmialueinen EQ, sekä viritysmittari.
Yhdeksän voltin pariston lokero on sijoitettu kaulan viereen.
NTX900FM:ssä on valmiiksi asennettuna kaksi hihnatappia. Rungon hihnatappi on samalla jakkilähtö kitaran signaalille.
Työnjälki kitaran sisäpuolella on jälleen varsin siistiä.
****
****
Yamaha CG412C on soittotuntumalta tyyppillinen klassinen kitara: kaula on oikeanoppisesti todella leveä (satulan kohdalla 52 mm) ja kaulaprofiili on suhteellisen matala, mutta hyvin harteikas. Perinteisen klassisen kitaran leveä kaula antaa riittävästi tilaa kaikenlaisille sormituksille, mutta barreé-soinnut vaativat enemmän tarkkuutta ja voimaa kuin useimmilla teräskielisillä soittimilla.
Kielten korkeus kuulostaa sähkökitaran näkökulmasta kamalan korkealta – matala E: 3,7 mm, korkea e: 3,2 mm – mutta se on klassisella kitaralla vielä hyvin maltillinen. Nylonkielet ovat teräskieliä huomattavasti pehmeämpiä, ja niiden liikerata on soiton aikana myös paljon suurempi, minkä takia kielten etäisyys nauhoihin täyttyy olla suurempi kuin teräskielisissä kitaroissa.
CG412C soi kauniilla täyteläisellä, mutta samalla avoimella äänellä. Kitara ei projisoi niin hyvin kuin kallis pro-luokan soitin, mutta omassa luokassaan – hyvänä harrastelijakitarana – Yamaha CG142C kuuluu selvästi parhaimmistoon.
****
Yamaha NTX900FM:n kaula on leveydeltään perinteisen klassisen ja teräskielisen akustisen välillä. Satulan kohdalla leveys on 48 mm. Kapeammat mitat ja täyteläinen D-profiili tekevät kaulasta huomattavasti yleiskitaristille ystävällisemman.
NTX:ssä kielet ovat myös lähempänä otelautaa (ala-E: 3,1 mm/ylä-e: 2,6 mm). Tämä kaventaa akustista soittodynamiikkaa, mutta tekee kitarasta helpommin soitettavan.
Tavallista ohuemman rungon ja runsaan vaahtera-annoksen takia, soi NTX900FM vähän hiljaisemmalla ja ontolla äänellä. Volyymi riittää hyvin omaan harjoittelluun kotona tai biisintekovälineeksi, mutta kitara ei kanna akustisesti niin hyvin kuin ”oikea” nylonkielinen.
Linjasoitossa asiat muuttuvat dramaatisesti, ja Yamaha NTX900FM:stä kuoriutuu erittäin makeasoundinen lisäys soitinarsenaaliin. Yamahan ART-järjestelmä toimii todella hyvin, ja mahdollisuus säätää basso- ja diskanttikielten tasoja itsenäisesti helpottaa huomattavasti soundin hienovirittämistä. Tallan alla sijaitsevat mikrofonit eivät ole liian herkkiä oikean käden aiheuttamille häiriöäänille, ja etuvahvistimesta lähtevässä signaalissa on kiitettävän alhainen kohinataso.
Yamaha NTX900FM on mielestäni hieno peli, jos tarvitaan nylonkielistä soundia teräskielisellä tatsilla – tai, jos haluaa kokeilla nylonsoundia efekteillä.
****
Yamaha CG142C + NTX900FM – nylonkieliset kitarat
Maahantuoja: F-Musiikki
****
Yamaha CG142C
F-Musiikin hinta: 299 €
Plussat:
+ hinta-laatu-suhde
+ työnjälki
+ perinteinen klassinen kaulaprofiili ja tatsi
+ soundi
Miinukset:
– perinteinen kaulaprofiili vaatii harjoittelua
****
Yamaha NTX900FM
F-Musiikin hinta: 719 €
Plussat:
+ hinta-laatu-suhde
+ työnjälki
+ rivikitaristeille ystävällinen kaulaprofiili ja tatsi
+ mikrofonijärjestelmän soundi
Miinukset:
– ohut akustinen soundi
****
Epiphone SG sai rullatallan *** An Epiphone SG got a roller bridge
Asensin tänään poikani Epiphone SG:hen rullatallan. Nyt Bigsby B5 toimii paljon sulavammin!
Tilasin rullatallan SP-Elektroniikalta.
I installed a roller bridge on my son’s Epiphone SG. Now the Bigsby B5 works much better!
I got the bridge from SP-Elektroniikka.
Review: PRS Studio
****
The PRS Studio -model, which was introduced last year, bundles all the improvements of the last few years in one single instrument. The Studio sports a long list of new – or improved – features, such as the Narrowfield-humbuckers.
****
In Gibson-speak ”studio” usually means a less expensive, slightly scaled-down model. In the PRS Studio’s case the word ”studio” denotes a guitar that is meant to be very versatile.
The PRS Studio (current price in Finland around 3,000 €) is a set-neck electric guitar, with the company’s traditional 25-inch (63,5 cm) scale. A great-looking flame maple top comes as standard on the Studio. PRS offer several different colour finishes, as well as a choice between a wraparound bridge or a PRS vibrato.
Both the neck and the back of the body are crafted from top-quality mahogany. The Studio is offered with two new neck profiles: The fuller version is called Pattern Neck, while its slimmer counterpart is designated as Pattern Thin.
The new PRS Phase III locking tuners feature brass string posts and bushings with a much tighter fit.
I assumed that the reason for the open casings was weight reduction, but I was wrong. In one of PRS’ You Tube videos Mr Smith states that the main reason for this design change were the cool looks.
The company’s new bird inlays are standard on the Studio-model – cream coloured outlines filled with walnut.
The fretwork on our test sample was truly exemplary.
Here’s a good look at PRS’ customary neck joint – its big heel is good for sustain.
Over the past decades the PRS body shape has become a classic design in itself.
A breath-taking view for most guitar connoisseurs – the famous ”fake” binding, which is achieved by leaving the rim of the maple top unstained.
In the last years PRS has given its pickups a thorough overhaul, which has spawned a few new models: The Studio comes equipped with the new PRS 57/08 -humbucker in the bridge position. Many PRS-fans claim that this is the company’s best-ever vintage-type humbucker. The 57/08’s metal cover is brushed aluminium, and bridge versions have their model number deliberately engraved upside-down.
The brand new Narrowfield-humbuckers are very special beasts, indeed, with a sound of their own. The Narrowfield has a full-size humbucker’s output level and warm basic character, but thanks to its much narrower magnetic window the higher-mids and treble range both sound fresher and more transparent.
A push-pull-switch inside the tone control lets you split the bridge pickup.
PRS’ vintage-style vibrato is a fine improvement on Leo Fender’s original Stratocaster-bridge.
The vibrato block is milled from solid brass.
This is what the review sample’s control cavity looks like – not the cleanest PRS I’ve ever seen. Luckily the sawdust doesn’t seem to hamper the guitar’s functionality.
A classy hard case rounds out this package.
****
According to Paul Reed Smith himself, the Studio’s new Pattern neck profile is actually a return to the very beginning of PRS Guitars, when PRS was a tiny little workshop. The Pattern Neck isn’t miles away from the famous Wide-Fat-profile, but it is clearly rounder with much less shoulders to it.
The Studio’s ergonomics and playability can be summed up in one word – fantastic. The guitar is feather-light, and its slender body with the long upper horn balances perfectly on a strap – despite the neck joining the body at the 20th fret.
The PRS vibrato comes set up with four springs and works buttery and precisely with perfect return-to-pitch.
Acoustically the Studio performs like a true PRS – there’s a good dose of Gibson-ish set-neck character, mixed with a drier and and tighter attack. The warm, well-rounded, but fresh character is carried evenly across the whole fretboard.
The Narrowfield-pickups are a very interisting new breed. They don’t pretend to be sound like Strat-sized ’buckers, but give you plenty of humbucker warmth, coupled with more presence and a nice top end sheen. The Narrowfields work well in combinations, where you’d normally expect a couple of Fender-style singlecoils. In my opinion this is the first time I’ve heard a guitar, where a third humbucker makes tonal sense.
The moderately-powered PRS 57/08 -humbucker is the perfect partner for the Narrowfields, because it, too, has a fresh and dynamic tone. Splitting the 57/08 even gives you quite credible Fender-sound approximations.
The soundbites all start with the neck pickup on its own, flicking through all the switch positions with the bridge humbucker split. The final two repeats are the middle-plus-bridge and bridge-alone selections with the full humbucker in use:
****
Three thousand Euros is quite a lot of money for one guitars. True, but I feel the PRS Studio is really worth each Cent – it is a guitar crafted to the highest standards from top-quality materials. The result is one of the best guitars coming from a large-volume manufacturer. Outstanding playability, coupled with the fantastic tone of the new pickups put this PRS in a league of its own.
****
PRS Guitars Studio
Current price in Finland: approx. 3,000 €
Finnish distributor: EM Nordic
A big thank you to DLX Music Helsinki for the loan of the review sample!
Pros:
• sheer quality
• workmanship
• playability
• smooth vibrato
• sound
• versatility
Cons:
• sawdust in the control cavity
****
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 