TC Electronic BH250 @ Soundtools.fi
TC Electronic BH250 & Uriah Duffy
Testipenkissä: TC Helicon Mic Mechanic
Kitaristi, basisti, rumpali ja kosketinsoittaja, jokainen heistä on oman soundinsa herra. Laulaja taas lähetetään pelkästään mikrofoni kädessä lavalle, ja hän jättää laulusoundin täysin miksaajan (pikkukeikoissa siis usein toisen bändikaverin) armoille. Uusi TC Helicon Mic Mechanic -pedaali antaa nyt myös laulajalle mahdollisuuden muokkaamaan itse oman soundiansa.
****
TC Heliconin Mic Mechanic (169 €) on kitarapedaalin kokoinen kokonaisratkaisu lauluäänen muokkaamiseen, ja se sisältää laadukkaan mikrofonivahvistimen phantom-syöttöllä, Tone-osaston, kromaattisen vireenkorjauksen sekä kahdeksan kaiku- ja viive-efektiä. Mikkimekaanikko ei toimi paristoilla vaan 12 voltin virtalähdöllä, joka kuuluu hintaan.
Kaikki liittimet löytyy laitteen etupuolesta: XLR-tulo mikrofonille, XLR-lähtö mikseriin, liitin virtalähteelle, sekä usb-portti firmware-päivityksiä varten.
Kun kaikki on kytketty valmiiksi täytyy ensin säätää mikrofonin tulosignaali sopivaksi. Jämäkän metallikotelon vasemmasta kyljestä löytyy Mic Gain -säädin tätä varten.
Tulosignaalin teho on sopiva, kun oikeassa yläreunassa sijaitseva merkkiledi palaa laulamisen aikana vihreanä, ja signaalipiikeissä välillä oranssina. Punainen valo tarkoittaa, että signaali on liian kuuma, mikä voi aiheuttaa signaalin säröytymistä.
Pedaalin Tone-osasto on adaptiivinen, mikä tarkoittaa, että sen eri osat säätävät omatoimisesti itse itsensä tulevan signaalin mukaan, silloin kun Tone-kytkin on painettu päälle. Tone-ketju koostuu EQ:lta, kompressorilta, de-esseriltä (efekti, joka vähentään s-kirjaimen terävää sihinää) ja kohinaportilta.
TC Heliconin vireenkorjaus toimii kromaattisesti – laite analysoi laulun virettä ja virittää signaalia tarpeen mukaan lähimpään puoliaskeleen. Correction-säätimellä säädetään kuinka rankasti vireenkorjaus ottaa asiat haltuunsa. Nollassa vireenkorjaus on kytketty pois päältä, kun taas 50 prosentilla korjaussoftan ote on mieto ja mahdollistaa vielä vahvaa vibratoa laulettaessa. Täysillä Correction-automatiikka yrittää naulata kiinni jokainen signaali tarkasti lähimpään puoliaskeleen, ja ääni muuttuu selvästi epäluonnolliseksi – mikä on sekin joskus toivottu efekti.
Viimeinen efektiosasto ennen mikserilähtöä on kaiku- ja viiveprosessori, joka tarjoaa yhden Style-valintakytkimen efektivalintaa varten, sekä yhden Dry-Wet-säätimen. Viive-efektien delayaikaa pystyy asettamaan jalkakytkimellä (Tap Tempo) ja myös toistojen määrään voi vaikuttaa käyttämällä Tone-painiketta ja Dry-Wet-säädintä.
Yksi lisäherkku on tarjolla TC Helicon MP-75 -mikrofonin käyttäjille: kun oikeassa kyljessä oleva Mic Control -nappi on painettu sisään, voi kytkeä pedaalin suoraan mikiltä päälle ja pois.
****
Yksi TC Helicon Mic Mechanic -pedaalin suurista eduista on laitteen helppokäyttöisyys. Tässä ei tarvitse säädellä loputtomiin parametreja ja asetuksia, vaan muutama minuutti riittää pedaaliin tutustumiseen ennen varsinaista käyttöönottoa tositilanteessa.
Kokeiluni perusteella voin vain todeta, että Mic Mechanicin Tone-osasto toimii positiivisella tavalla huomaamatta. Automatiikka ottaa suvereenisti tilannetta haltuunsa ja korjaa kaikki soundilliset ongelmakohdat sellaisella tavalla, että lopputulos kuulostaa terveeltä. Laulussa on hohtoa ja potkua juuri sopivasti.
Pedaalin vireenkorjaus ei tee huonosta laulajasta kultakurkkua, mutta maltillisesti käytettynä (Correction-säädin jossain 50:n ja 70:n prosentin välillä) se parantaa selvästi myös hyvän laulajan virettä.
Correction-säätimen vääntäminen täysille voi tehdä laulajalle myös kepposen, koska laite toimii pysyvästi kromaattisesti, eikä sävellajin tai skaalan määrittäminen – kalliiden laitteiden tavoin – ole Mic Mechanicissa mahdollista.
****
Tässä saman laulupätkän A/B-vertailu. Äänitin laulun samanaikaisesti kahdella Samson C02 -mikrofonilla, joista yksi meni suoraan sekvensserille ja toinen Mic Mechanicin kautta. Käytin pedaalin kaikkia efektejä – kaiku oli Hall-tyyppi ja vireenkorjaus noin 60:ssä prosentissa:
****
Koko muokkausprosessi vie luonnollisesti hieman laskenta-aikaa, josta syntyy pieni latency-viive. Mic Mechanicin latency on riittävän lyhyt, ettei viiveestä syntyisi fraseerausongelmia.
Parhaiten viiveen kuulee silloin, kun laittaa sekä suoran että prosessoidun raidan samanaikaisesti päälle. Tässä on suora laulu oikeassa ja Mic Mechanicilta äänitetty signaali vasemmassa kanavassa:
Mic Mechanic vas. + suora oik.
****
Kuten sanottu, toivotonta epävireistä ulinaa ei pysty muuttamaan Mikkimekaanikollakaan hittibiisiksi:
****
Tältä kaiut ja viiveet kuulostavat (muutin viiveajat Tap Tempo -toiminnalla):
****
Minun mielestäni TC Heliconin Mic Mechanic on oiva apuväline paljon keikkailevalle laulusolistille, joka haluaa ottaa oman laulusoundinsa haltuun. Mic Mechanic on helppokäyttöinen työkalupakki solistille, vaikka se ei luonnollisesti pysty taikomaan loistosuoritusta tyhjästä. Laadukkaalle Tone-osastolle, kaiuille ja viiveille löytyy lavalla aina työtä, ja maltillisesti käytetty vireenkorjaus toimii ikäänkuin turvatoimintona satunnaisia lipsahduksia varten.
****
TC•Helicon Mic Mechanic
169 €
Maahantuoja: Soundtools
****
Plussat:
+ hinta
+ mikrofonivahvistimen laatu
+ efektien soundi
+ Tap Tempo
+ phantom-syöttö
+ helppo käyttää
Miinukset:
– vireenkorjaus kiinteästi kromaattinen
Bass Porn: My 1987 Rickenbacker 4003
My Rickenbacker 4003 is finished in silver, and sports the black hardware so common on 1980s Rickenbackers.
Old Rickies from the 1960s use Kluson tuners. Seventies models were most often equipped with Grover tuners. By the Eighties Rickenbacker had switched to Rickenbacker-branded Schaller tuners from Germany.
The original 4001 basses featured triangular ”shark-fin” inlays that went all the way from one edge of the fretboard to the other, effectively cutting the ’board into many pieces. The Rickenbacker 4003 has redesigned and slightly smaller inlays.
Viewed from the top both singlecoil pickups seem identical.
While the units feature virtually identical polepieces and coils, they do differ in the details. The neck pickup is powered by a single, flat bar magnet stuck underneath the bobbin.
The 4003’s distinctive bridge pickup tone of the Eighties model is produced by using a unique, thick rubber/ceramic-compound magnet that has a large gap (for the wiring) on the fingerboard-facing side. The hand rest has been removed by the previous owner.
The Rickenbacker bass bridge stands in its own recess inside the combined tailpiece and mute assembly.
In the Eighties Rickenbacker experimented with different tailpiece thicknesses, leading to quite a few bridge assemblies featuring two additional screws close to the ball ends. These factory-installed screws keep the – slightly too flexible – tailpiece from being bent out of shape by the string pull.
The body binding on Rickenbacker basses is usually glued to the body wings before the wings are attached to the through-neck.
Look closely, and you’ll be able to spot the glue-lines demarcating the through-neck.
Rickenbacker used several different numbering schemes throughout the decades. In 1987 they introduced a new numbering system with a letter indicating the month of production (A = January) and a number standing for the year (0 = 1987). Additionally there are four numbers on the lower edge of the jack plate (digitally wiped from this photograph).
The Rick-O-Sound-output is for use with a Y-cable (stereo plug to two mono plugs), splitting the pickup signals for use with two amplifiers or for adding different effects to each of the pickups.
This is what my own Rickenbacker-bass sounds like, when recorded using a SansAmp Bass Driver DI-box:
****
Some Rick-tastic clips:
Testipenkissä: Carvin VL300 Legacy 3
Tämä juttu on ilmestynyt alun perin ilmaisessa SoundCheck-nettilehdessä, jossa voi ladata myös PDF-version artikkelista.
****
****
Steve Vain ja Carvinin pitkän yhteistyön tuorein hedelmä on kompakti kolmikanavainen nuppi.
****
Carvin VL300 Legacy 3 (1.495 €) on rakennettu vankkaan, kokonaan metallista valmistetuun koteloon, mutta on silti yllättävän helppo roudata, kompaktin kokonsa ja alhaisen painonsa (13 kg) ansiosta. Lisävarusteena saatavilla kulmaraudoilla voi nupin jopa sijoittaa kätevästi laiteräkkiin.
Standardiväritys on maitokahvin ruskea, mutta lisävarusteena voi saada myös vaaleanvihreän yläosan nuppiin (”Vai Green”).
Etuvahvistimessa on neljä 12AX7-putkea, kun taas päätevahvistimen tehdasvarustus muodostuu neljästä EL34-mallista. Takapaneelin bias-kytkimen ansiosta päätevahvistinputket voi vaihtaa ongelmitta myös 5881- tai 6L6GC-tyyppisiin, jos haetaan enemmän Fender- tai Mesa Boogie -tyylisiä soundeja.
****
Carvin Legacy 3 on kolmikanavainen nuppi, joka onnistuu tarjoamaan melko laajan kattauksen erilaisia soundeja.
Ykköskanava on varattu kokonaan puhtaita soundeja varten, ja se tarjoaa volume-säätimen lisäksi kolmikaistaisen taajuuskorjaimen, sekä Presence-kytkimen.
Kakkos- ja kolmoskanavalla on kummallakin omat säätimet gaineille (Drive), volumelle ja preesensille, mutta kolmialueinen EQ on yhteinen. Kolmoskanavalla on tämän lisäksi vielä painokytkin, jolla voi lisätä vielä gainia.
Kanavia voi vaihtaa joko etupaneelista nappia painamalla tai sitten midillä tai Carvinin omalla FS44M-jalkakytkimellä, joka on maksullinen lisävaruste. Valitun kanavan tunnistaa sekä etupaneelin selkeistä merkkiledeistä että laitteen sisään asennetuista ledivalaistuksesta, joka muuttaa väriään valitun kanavan mukaan.
Master-osasto on sijoitettu ykköskanavan säätimien alle, ja sieltä löytyvät master-säätimen lisäksi vielä jalkakytkimellä valittava boosteri, sekä nupin digikaiun säätö.
Kaiun saa päälle ja pois kanavakohtaisesti – nuppi muistaa jokaisen kanavan kohdalla viimeisen asetuksen – mutta kaiun signaalitasoa ei voi tallentaa. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, koska särökanavissa kaiun signaalitaso on säädetty valmiiksi selvästi alhaisemmaksi kuin ykköskanavassa.
Bias-kytkimen lisäksi Legacy 3:n takapaneeli tarjoaa vielä muita kytkimiä ja liittimiä, joilla nuppia saa sulautettua sujuvasti omaan signaaliketjuun.
Carvinin kaiutinlähtöjen impedanssin voi valita kolmiasentoisella kytkimellä (neljä, kahdeksan tai 16 ohmia), samoin vahvistimen päätetehon (15, 50 tai 100 wattia).
Linjalähdön lisäksi nuppi tarjoaa peräti kaksi efektilenkkiä, joista yksi (Effect Loop) on sijoitettu perinteisellä tavalla etuvahvistimen ja master säätimen väliin, kun taas toinen (Master Out – Power Amp In) sijoittuu master-säätimen ja päätevahvistimen välille.
****
Testasin Carvin Legacy 3 -nupin vaahterakaulaisella Fender Stratocasterilla ja Hamer USA Studio Custom -kitaralla Zilla Cabsin 2 x 12” -kaapin kautta, ja tulokset puhuvat hyvin selkeää kieltä – tässä on kyseessä pro-luokan vahvistin.
Pidin kovasti siitä, että Steve Vai -mallista löytää mutkattomasti haluamansa soundit, ilman että vahvistin pakottaisi soittajaa liikaa yhteen tiettyyn suuntaan.
Legacyn puhdas kanava on erittäin lähellä omaa ihanne-clean-soundia – sointi on lämmin, avoin ja putipuhdas. Kimaltava diskantti lisää kauniisti helmeilevän klikin jokaisen nuotin atakkiin, ilman häiritsevää purevuutta. Ykköskanavan taajuuskorjaimet toimivat musikaalisella tavalla.
Kakkos- ja kolmoskanava lähtevät soundillisesti samalta kermaisesti yliohjautuvalta viivalta, ja Drive-säätimen alkumetreillä crunch-soundin saa mallikkaasti myös hyvin puhtaaksi ruuvaamalla kitaran volume-säätimen pienemmälle.
Oman Presence-säätimen lisääminen kummallekin särökanaville on mainio apuväline, jos halutaan saavuttaa samalla särön määrällä kaksi erilaista soundia.
Lisäämällä gainia säröön astuu yhä voimakkaammin esiin myös kauniisti laulava paksu kompressio, joka toimii loistavasti Steve Vai -tyyliseen sooloiluun ja kitara-akrobatiaan. Nu-Metal-kitaristeille voi toki olla hieman vaikeaa saada tästä nupista riittävän brutaalia ja tarkkaa atakkia matalaan riffailuun, tällaiseen touhuun tämä Carvin ei yksinkertaisesti ole suunniteltu. Mutta Steve Vain jalanjäljissä kulkevalle kitarasankarille Legacy 3 luo loistavat perusteet oman soundin löytämiselle – myös tehokkaan EQ-osaston ansiosta.
Tässä muutama esimerkkisoundi:
Fender Stratocaster – kanava 1
Fender Stratocaster – kanava 2
Fender Stratocaster – kanava 3
Hamer Studio Custom – kanava 1
Hamer Studio Custom – kanava 2
Hamer Studio Custom – kanava 3
****
Carvin Legacy 3 on laatupeli, joka sopii mainiosti sekä lavalle että studioon. Paljon keikkailevalle kitaristille nupin keveys, sekä mahdollisuus laittaa vahvistin räkkiin ovat erittäin tervetulleita ominaisuuksia. Tehon puolitus tai sen pudottaminen jopa vain 15:lle watille mahdollistavat Carvinin käytön monissa eri paikoissa, tilanteissa ja kokoonpanoissa, ilman että oma soundi kärsisi.
Legacy 3 soveltuu Vai-tyylisen kitarataituruuden lisäksi myös monille muille musatyyleille, joissa arvostetaan Carvin-nupin laadukkaita soundeja ja kolmen kanavan tuomaa monipuolisuutta.
****
Carvin VL300 Legacy 3
1.495 EUR
Maahantuoja: Vantaan Musiikki
****
Plussat:
+ työnjälki
+ paino
+ koko
+ soundi
+ monipuolisuus
+ kaiun soundi
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 