Archive for huhtikuu, 2017

28/04/2017

Ukulelen anatomia

Ukulele on pienikokoinen nelikielinen kielisoitin kitaraperheestä. Musiikkiistorian kirjoissa sanotaan, että havaijilainen ukulele kehittyi nykymuotoon 1800-luvun loppupuolella espanjalaisista ja portugalilaisista ”matkakitaroista”. Lähteestä ja näkökulmasta riippuen, soittimet saapuivat Havaijille joko Etelä-Amerikan kautta (vihuela) tai suoraan europpalaisten maahanmuuttajien mukana (machete tai braguinha).

1900-luvun alussa Yhdysvalloissa kasvoi kiinnostus Havaijin-saaria ja havaijilaista kulttuuria kohtaan. Vuonna 1915 alkoi erilaisten näyttelyjen ja kiertävien musiikkiryhmien kautta USAssa suoranainen Havaijibuumi. Etenkin ukulelellä vaikutti olevan erityisen suurta viehätysvoimaa ja soittimen kysyntä kasvoi räjähdysmäisesti.

Jostakin syystä ukulelen suosio ei loppunut muutaman vuoden jälkeen, vaan pikkuinen soitin teki onnistuneen hyppäyksen hula-hula soittimesta varhaisen jazzin ja vaudeville-viihteen soittimeksi.

Vasta 1960-luvun beat-, rock-, blues- ja folk-aallot veivät lopulta ukulelelta sen pitkän suosion.

Nyt näyttää kuitenkin siitä, että ukulele on tekemässä suuren comebackin. Aktiivisoittajia on tulossa koko ajan lisää. Myös monissa kouluissa oppilaiden ensisoitin on yhä useammin nokkahuilun sijaan ukulele.

Kuvassa (vasemmalta): sopraano-, konsertti- ja tenoriukulele, sekä guita(r)lele.

Alkuperäisestä sopraanoukulelesta kasvoi ajan myötä kokonainen soitinperhe. Sopraanon lisäksi yleisesti käytössä ovat konsertti- ja tenoriukulelet. Pikkuinen sopranino- tai tasku-ukulele on tarkoitettu lähinnä hauskaksi kuriositeetiksi. Baritoniukulele taas eroaa muista perinteisistä ukuleleista virityksen suhteen, sillä sillä on C-virityksen (g1-c1-e1-a1) sijaan sama viritys kuin kitaran neljällä ylimmällä kielellä.

Komppisoittajat suosivat yleensä perinteistä ”korkeaa” C-viritystä – myös tenoriukuleleissa – kun taas monesti melodiaa soittavat soittajat suosivat tenoreissa usein ”matalaa” C-viritystä (g-c1-e1-a1), jossa g-kieli on soittimen matalin kieli. Jotkut taas pitävät sopraanoukulelejään vanhassa (alkuperäisessä) D-virityksessä (a1-d1-fis1-h1).

Perinteisten kokojen lisäksi on markkinoilla vielä bassoukuleleja, joilla on paksujen kumimaisten kieltensä ansiosta sama viritys kuin bassokitaralla, sekä guitalele (tai guitarlele), joka on tenorikokoinen pikkukitara A-virityksellä.

Ukulelen perusrakenne on hyvin kitaramainen – soittimessa on kaula, nauhallinen otelauta, sekä ontto kaikukoppa.

Vintage-tyylisissä sopraanoissa on usein vain 12 nauhaa, mutta isommissa malleissa voi olla jopa 18 nauhaa.

Kitaratyylisen muodon lisäksi on myös tällaisia nk. ananasmallisia soittimia (ns. pineapple uke), joilla on hieman erilainen ääni.

Joissakin malleissa voi olla muotoon prässätty kaareva pohja, niin kuin kuvan taaemmassa soittimessa.

1900-luvun alussa kaikissa ukuleleissa käytettiin virittämiseen esim. monen jousisoittimen tavoin yksinkertaisia puutappeja, joissa puiden kitka piti kielet vireessä (kuvassa: ruskeat virittimet).

1920-luvulla ns. patenttivirittimet astuivat mukaan kuvaan. Myöskään näiden metallisten viritystappien sisällä ei ollut varsinaista koneistoa hammasratoineen, vaan nekin toimivat viritystapin, metalliprikkojen ja -jousien välisellä (säädettävällä) kitkalla.

Moderneissa soittimissa käytetään yleensä joko avoimia tai suljettuja kitaratyylisiä virittimiä.

Nykyisin markkinoilla olevissa ukuleleissä voi olla joko perinteinen talla, jossa tavallinen solmu pitää kielet paikoillaan, …

… tai sitten klassiselta kitaralta lainattu, hieman monimutkaisempi ratkaisu.

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

24/04/2017

Ukulele Roundup 2017 – The Kitarablogi-video

21/04/2017

Ukulele Roundup 2017 – Now on SoundCloud

Save

20/04/2017

Ukulele-Porn

Baton Rouge V4-C Sun

Baton Rouge V4-T Sun

Flight GUT350SP

Flight NUS310

Koki’o U-LMHLMH-C Mahogany Concert

Koki’o U-LMHLMH-T Mahogany Tenor

Ortega RU5

Ortega RUMG

Tanglewood Cove Creek TU-2ST

Tanglewood Cove Creek TU-10

Save

19/04/2017

Tulossa toukokuussa ++ Coming in May ++ Ukulele-Mania

Toukokuun katsauksessa edullisia ukuleleja. Mukana ovat:

In May we will take a look at affordable ukuleles from these companies:

Baton Rouge

Flight

Koki’o

Ortega

Tanglewood Cove Creek

Save

Save

17/04/2017

Testipenkissä: Bluetone Fried Eye 2+2 Reverb

bluetone-fried-eye-22-logo

Voisin aloittaa tämän testiartikkelin sen loppupäätelmällä:

Minun mielestäni Bluetonen vahvistinvelhot ovat tehneet yhden maailman parhaista vahvistimista, ja sen nimi on Fried Eye 2+2 Reverb Combo.

Minun korviini Fried Eye 2+2:n soundi on uskomattoman hyvä ja kombon tarjoama monipuolisuus suorastaan hämmästyttävää. Kyse on loistavasta soundista, täysin ilman hypeä!

Jos tämä tiivistelmä riittää sinulle, käväise oitis Bluetonen nettisivuilla tsekkaamassa styrkkarin speksejä.

Tai voit myös jatkaa lukemista…

****

bluetone-fried-eye-22-front-angle-1

Helsinkiläinen Bluetone on aito custom-paja, jossa valmistetaan käsityönä kitara- ja bassovahvistimia, sekä niille sopivia kaiutinkaappeja. Asiakas voi mukauttaa tilaamansa vahvistimen mieleisekseen, sekä ulkonäöllisesti, että spekseiltään, laajasta valikoimasta custom-optioita.

Testissä käynyt täysputkikombo (hinta noin 2.400 €; jalkakytkin ja suojahuppu kuuluvat hintaan) tarjoaa puhtaan Bluetone Clean -kanavan, sekä firman hot-rod-muunnelman Marshall-tyylisestä säröstä, nimeltään Fried Eye Crunch.

Nimen ”2+2” -lisäke tulee päätevahvistimen erikoisesta arkkitehtuurista. Bluetonella ei uskota, että perustavanlaatuisesti erilaisia vahvistinsoundeja pystyisi tuottamaan riittävän uskottavasti yhdellä pääteasteella, vaan aitoon soundiin tarvitaan aina myös etuasteen kanssa yhteensopiva, oikeanlainen pääte. Marshall-päätevahvistimella ei voi tuottaa aitoa Blackface-soundia, eikä Marshall-särökään oikein lähde lentoon 60-luvun Fender-päätevahvistimella. Autenttisiin soundeihin tarvitaan asiaankuuluvat putket ja oikeanlainen kytkentä.

Bluetonen 2+2-päätevahvistin koostuu kahdesta itsenäisestä pääteasteesta, joissa kussakin käytetään yhtä putkiparia. Puhdasta kanavaa käytettäessä, Fender-tyylinen 2 x 6L6GC -pääte herää eloon, kun taas säröpuolen tehot tuotetaan Marshall-tyylisellä 2 x EL34 -kytkennällä.

bluetone-fried-eye-22-electronics

(Kuva: Bluetone Amps)

Nykyään Bluetonella käytetään kahta eri vahvistinrakennusmenetelmä. Kalliimmat custom-vahvistimet rakennetaan yhä point-to-point-menetelmällä, mikä on hyvin aikaavievä prosessi. Upouuden Amp Designer -sovelluksen kautta tilatut vahvistimet taas tehdään modulaarisesti huippulaadukkailla piirilevyillä. Nämä piirilevytkin on juotettu käsin Bluetonen pajassa, mutta moduulien ansiosta vahvistimen kasaaminen on nopeampaa (ja edullisempaa), laadusta tinkimättä.

Fried Eye 2+2 Reverb -kombo on juuri tällainen modulaarinen Bluetone-styrkkari.

blutetone-fried-eye-22-reverb-back

Niin kuin monissa Bluetone-komboissa, myös Fried Eyessä käytetään avointa kaiutinkaappia.

bluetone-fried-eye-22-celestion-speaker

Testivahvistin on yksi ensimmäisiä Bluetoneja, joissa on käytetty neodyymimagneetilla varustettuja Celestion-kaiuttimia.

Kaksitoistatuumaisessa G12 NEO:ssa on Celestion Creamback -henkinen soundimaailma, mutta se painaa kevyemmän magneetin ansiosta huomattavasti vähemmän.

Fried Eye 2+2 Reverb -kombon jousikaiku käyttää MOD-firman tankkia Bluetonen omaan putkipiiriin kytkettynä.

bluetone-fried-eye-22-back-panel

Tässä Fried Eyessä on tarjolla myös muutama mielenkiintoinen ominaisuus kombon takapaneelissa:

Bluetonen Front End -boosteri (FE BOOST) vahvistaa tulosignaalia signaaliketjun alkupäässä.

Fried Eyen jalkakytkimellä aktivoitavaan efektilenkkiin on lisätty oma vahvistuspiiri ja Volume-säädin. Jos lenkkiin ei ole kytketty ulkoisia efektejä, voi sitäkin käyttää esimerkiksi soolo-osuuksien lisäboostina.

bluetone-fried-eye-22-pedalboard

Komboon kuuluu erittäin kestävän oloinen, kolmikytkiminen jalkakytkinyksikkö kanavanvaihtoa, kaikua ja efektilenkkiä varten.

****

bluetone-fried-eye-22-control-panel

Bluetone Fried Eye 2+2 Reverb -kombon etupaneelistakin löytyy runsaasti ominaisuuksia. Loogisen rakenteensa – ja selkeän tekstityksensä – ansiosta vahvistimen käyttö on silti todella helppoa.

Särökanava tarjoaa kolmikaistaisen EQ:n lisäksi Fat- ja Bright-piirit särösoundin hienosäätämiseen.

Puhtaan kanavan High/Low-kytkimellä voi valita kahdesta esivahvistustasosta, joilla on vaikutusta kombon puhtaaseen headroomiin.

Kummallekin kanavalle on omat Reverb-säätimensä – niin ei synny ristiriitoja puhtaan ja särösoundin kaikuasetusten välillä – sekä omat Masterinsa.

Kun käyttää harkiten kaikkia etu- ja takapaneelin tarjoamia ominaisuuksia, voi löytää uskomattoman määrän erilaisia soundi- ja gain-vaihtoehtoja. Jos valitsee arsenaaliin pari (tai kolme) erilaista kitaraa, voi Bluetonen Fried Eye 2+2 -kombolla saavuttaa käytännössä kaikki klassikkosoundit sähkökitaran pitkän historian varrelta (nykymetallin über-gain säröjä lukuunottamatta).

Bluetonen puhtaan kanavan soundivalikoima ulottuu putipuhtaasta kevyeen Blues-säröön.

Tässä klipissä käydään puhtaalla kanavalla eri gain-asetuksia läpi (Hamer USA Studio Custom -kitaralla). Järjestys on Low (kuiva) –> Low (kaiulla) –> High –> High + FE Boost –> High + FE Boost + FX Boost:

FX Loopin lisäboosterin ansiosta Fried Eye 2+2 -kombolla saa helposti nostettua soolo-osuudet esiin.

Tässä klipissä käydään särökanavalla eri gain-asetuksia läpi (Hamer USA Studio Custom -kitaralla). Järjestys on Crunch –> Crunch + FE Boost –> Crunch + FE Boost + FX Boost:

Kitaran volume-säätimen käyttö on Fried Eye –kombon läpi soitettaessa erittäin antoisaa puuhaa. Bluetone-vahvistin kuulostaa todella mehukkaalta ja dynaamiselta myös silloin, kun kitaran volyymiä on laskettu rutkasti:

Demobiisin komppiraidat on soitettu Gibson Melody Maker SG:llä (vasen kanava) ja Fender Stratocasterilla (oikea kanava). Soolo-osuuksia varten käytin nykyaikaista Tele-tyylistä lankkukitaraa. Särön määrää on säännöstelty kitaran volumella:

****

bluetone-fried-eye-22-front-angle-2

Minun mielestäni Bluetonen vahvistinvelhot ovat tehneet yhden maailman parhaista vahvistimista, ja sen nimi on Fried Eye 2+2 Reverb Combo.

Minun korviini Fried Eye 2+2:n soundi on uskomattoman hyvä ja kombon tarjoama monipuolisuus suorastaan hämmästyttävä. Kyse on loistavasta soundista, täysin ilman hypeä!

Herrat Kneckt ja Vauhkonen eivät leikki putkiguruja hyppimällä ympäriinsä korneissa peruukeissa tai kirjavissa vaateissa. He eivät myöskään vaadi, että vahvistimen tilaaja ensin lähettäisi mp3-tiedostoja omasta soitostaan, jotta voitaisiin päättää, onko soittaja riittävän ”hyvä” liittyäkseen ”Bluetone-kerhoon”.

Bluetonella tehdään korkeaa laatua vankalla ammattitaidolla. Nämä herrat ovat jatkuvasti etsimässä vielä parempia tapoja tehdä äärimmäisen hyviä putkivahvistimia – ilman hypeä, ilman bullsh*ttiä

Tämä on aito Suomessa rakennettu boutique-luokan kitarakombo, josta pyydetään mielestäni varsin maltillinen hinta.

****

Bluetone Fried Eye 2+2 Reverb Combo

Tämä versio: 2.400 € (jalkakytkin ja suojahupu sis. hintaan)

Lisätiedot: Bluetone Amps

Plussat:

+ käsintehty Suomessa

+ kevyt

+ useat boost-vaihtoehdot

+ monipuolinen

+ jousikaiun soundi

+ kummallekin kanavalle omat Reverb- ja Master-säätimet

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save