Testipenkissä: ESP LTD Thinline TL-6Z, TL-4Z + TL-6N

Akustinen kitara on Pop/Rock-bändin kontekstissa aina hieman haasteellinen soitin keikkatilanteessa, koska iso, akustinen kaikukoppa ja siihen suunnattu lavamonitori ovat herkästi feedbackia tuottava yhdistelmä.

Tarkalla ekvalisoinnilla ja mekaanisella kaikuaukon tulpalla pystyy kyllä vähentämään kiertämisen riskiä ideaalitapauksissa huomattavasti, mutta helpompi ratkaisu on käyttää keikoilla livetilanteita varten kehitettyä, lankkumallista akustista.

ESP tarjoaa nyt myös tällaisia soittimia LTD TL –sarjan muodossa (TL = Thinline):

Kuusikielisen, teräskielisen kitaran mallitunnus on TL-6.

Basson nimi on TL-4.

Ja nailonkielisen kitaran mallitunnus on TL-6N.

****

Kitarablogi sai testiin teräskielisestä kitarasta ja bassosta erittäin näyttävät ESP LTD TL-6Z (650 €) ja LTD TL-4Z (682 €) -versiot, joissa on upeat kannet zebrano-puusta.

Zebrano on afrikkalainen jalopuulaji, jonka vahva syykuvio muistuttaa seepran raitoja. Zebranoa on käytetty jo 1990-luvulta lähtien mm. useissa boutique-luokan sähköbassoissa, mutta viime vuosina puulajia on nähty käytettävän yhä useammin myös akustisissa kielisoittimissa.

TL-6 on saatavissa myös vaahterakannella (värivaihtoehtoina musta tai natural).

Nailonkielinen LTD TL-6N:ssä (625 €) on varustettu vaahterakannella, ja soitin on saatavilla vaaleana natural-versiona sekä kiiltävän mustaksi lakattuna.

LTD TL-sarjan soittimissa on aito thinline-rakenne, sen sijaan että ne olisivat ainoastaan hyvin ohutkoppaisia akustisia.

Soittimien mahonkirunkoihin on jyrsitty edestä suuret kolot, ennen kuin kansi on liimattu paikalleen. Tallan alta rungon päätyyn asti ulottuu TL-soittimissa ”keskipalkki” runkopuusta.

Kaulaliitoksen kohdalla runkopuuhun on veistetty kätevä viistotus, joka helpottaa otekäden pääsyä ylimpiin nauhoihin.

Mahonkikaula on kolmiosainen.

TL-soittimet on varustettu laadukkailla virittimillä:

Teräskielisiin soittimiin on asennettu nykyaikaiset Grover-koneistot.

TL-6N:ssä taas on sulavasti toimivat, Hauser-tyyliset, avoimet virittimet.

Teräskielisen TL-6Z:n ruusupuisen tallan takaosassa on reiät, joista kielet kulkevat läpi. Kielten pallopäät juttuvat reikiin, mikä on nopeampi ja varmempi tapa kiinnittää kielet kuin perinteinen tappikiinnitys.

TL-4Z-basson kielet taas vedetään rungon läpi.

Nailonkielinen TL-6N luottaa perinteiseen solmukiinnitykseen.

TL-sarjan satulat ja kompensoidut tallaluut valmistetaan Graph Techin laadukkaasta NuBone-materiaalista, joka on synteettinen vaihtoehto naudanluulle.

TL-4Z ja TL-6Z on molemmat varustettu samalla Fishman TL-3 esivahvistimella, jossa on sisäinen viritysmittari.

Volume-säätimen lisäksi TL-3 tarjoaa kolmikaistaisen taajuuskorjaimen.

Nailonkitaran tapauksessa ESP taas luottaa B-Band T7 -järjestelmään, jossa on viritysmittarin ja kolmikaistaisen EQ:n lisäksi vielä vaiheenkäännin.

****

Testissä käynyt TL-6Z on tämän kolmikon kevyin soitin, ja sen ohut runko (5 cm) istuu hyvin syliin. Myös hihnan varassa tasapaino on hyvä.

ESP kutsuu tämän kitaran kaulaprofiilia Thin U:ksi – minä taas sanoisin, että se on oikein mukavan tuntuinen kaula, pyöreällä, hieman keskivertoa ohuemmalla läpimitalla.

Työnjälki on kiitettävää tasoa – erittäin siisti nauhatyö (22 jumbo-kokoista nauhaa) on tästä vain yksi esimerkki.

Akustisesti soitettuna TL-6Z ei ole kovinkaan äänekäs. Lankkuakustisen tuottaman äänen taso on samalla viivalla esimerkiksi ES-335-tyylisen puoliakustisen kanssa.

TL-6Z onkin tarkoitettu akustisen vahvistimen kautta tai suoraan linjasoitolla miksauspöytään (tai äänikorttiin) soitettavaksi, jolloin se todellakin herää henkiin. Tarjolla on todella laadukas ja dynaaminen piezosoundi:

TL-4Z-basso on laadukkaasti toteutettu lajinsa edustaja, jota on erittäin mukava soittaa.

TL-4Z:n kaulaprofiili on Jazz-basson kaltainen, mutta LTD:n jumbo-kokoiset nauhat ja tasaisempi otelaudan kaarevuus (= isompi radius) tekevät soittotuntumasta selvästi nykyaikaisemman.

Basson vahvistettu ääni on sinänsä erittäin laadukas, mutta testiyksilön hieman muita kieliä vaimeammin soiva g-kieli johtaa lievään pistevähennykseen. Usein tämänkaltaiset ongelmat johtuvat pienestä puulastusta, joka on päässyt tallan uraan, luun ja mikrofonin väliin, estäen kielen värähtelyn optimaalisen välityksen piezomikrofoniin. Tämä ei ole iso ongelma, vaan sen saa ratkaistua useimmiten hyvinkin nopeasti.

Tämän kitaratyypin ”klassisissa kitaroissa” kitaravalmistaja voi valita kahden koulukunnan välillä:

Jotkut valmistajat tekevät nailonkielisiä lankkukitaroita teräskieli-tyylisillä kauloilla, koska he uskovat tällaisen kitaran käyttäjän todennäköisesti olevan pääasiallisesti sähkökitaran soittaja.

ESP taas kuuluu niihin valmistajiin, jotka haluavat, että myös nailonkielinen lankkukitara tuntuu aidolta klassiselta kitaralta. LTD TL-6N -mallissa on siis aito klassisen kitaran kaulaprofiili, joka on tunnetusti teräskielisen kitaran kaulan profiilia leveämpi ja harteikkaampi. Minusta tämä on ainoastaan hyvä asia, koska soittotuntuma on sen ansiosta ”aidompi”.

Nailonkielten teräskieliin verrattuna heikomman kielivedon vuoksi TL-6N on akustisesti tämän kolmikon hiljaisin soitin.

TL-6N:n vahvistettu soundi kuulostaa erittäin terveeltä. B-Band-mikrofonijärjestelmä on mielestäni todella hyvä valinta juuri nailonkieliseen kitaraan, koska elektrettimikrofonin tavalla toimivasta B-Band-mikistä puuttuu täysin se useista piezomikrofoneista tuttu ärsyttävänkin naksahteleva atakki.

Tässä vielä kaksi versiota demobiisistä:

****

ESP LTD:n TL-sarjan soittimet tarjoavat mielestäni erittäin toimivia ratkaisuja tilanteisiin, joissa halutaan tuoda bändisoundiin akustisia vaikutteita.

TL-soittimissa tyylikäs ulkonäkö, hyvä soitettavuus ja laadukas elektroniikka muodostavat toimivan kokonaisuuden, jolla saa vaivattomasti hyvän lavasoundin todella vähäisellä feedback-vaaralla.

****

LTD Thinline TL-6Z, TL-4Z + TL-6N

TL-6Z: 650 €

TL-4Z: 682 €

TL-6N: 625 €

Maahantuoja: Musamaailma

****

Plussat (kaikki mallit):

+ tyylikäs ulkonäkö

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ sähkösoundi

Miinukset (vain TL-4Z):

– g-kieli soi hieman muita heikommin

Save

17/11/2016 0

Guitar Porn ESP LTD Thinline TL-6Z, TL-4Z + TL-6N

Lisätiedot: Musamaailma

02/11/2016 0

Now on SoundCloud: ESP LTD Thinline TL-6Z, TL-4Z + TL-6N

Lisätiedot: Musamaailma

31/10/2016 0

ESP LTD Thinline TL-6Z, TL-4Z + TL-6N – the Kitarablogi-video

Lisätiedot: Musamaailma

24/10/2016 0

First View: ESP LTD Thinline TL-6Z, TL-4Z + TL-6N

Demo Track

Cover version of ”Big Love” by Fleetwood Mac (Lindsey Buckingham).

Demo track recorded using all three instruments plugged straight into a Focusrite Saffire 6 USB sound card.

Lisätiedot: Musamaailma

21/10/2016 0

ESP LTD Thinline TL-6Z, TL-4Z + TL-6N ++ Testi tulossa ++ Review coming soon

Video by Stephen Lane

Lisätiedot: Musamaailma

07/10/2016 0

Review: Farida M-2 & B-10E

Kitarablogi.com had the pleasure to review two acoustic steel-string guitars from Chinese brand Farida Guitars:

The Farida M-2 is a parlour-sized guitar, while the Farida B-10E gives you this company’s take on a miked-up, slope-shouldered Gibson steel-string.

****

These days a guitar is called a parlour (or parlor, if you’re so inclined), if its soundbox is smaller than a Martin OM- or 000-body. While parlour guitars have gained a growing followership over the last few years, it is still surprisingly difficult to find reasonably priced exponents of this species.

Farida Guitars’ M-2 (current price in Finland: 465 €) ticks all the right boxes to whet a parlour lover’s appetite – a slightly shorter scale length (62.8 cm/24.7″), a 12th fret neck joint, and a classical-type open headstock.

The M-2’s soundbox is made from a beautiful solid red cedar top, and laminated mahogany for the rims and the back.

The mahogany neck is glued into the body in traditional fashion.

The three-on-a-strip tuners are of a decent quality.

The Farida M2’s top nut and compensated bridge saddle are both made from a man-made bone substitute.

The fretwire used on this parlour has a narrow and medium-height profile.

There’s a very nice red hue to the M-2’s rosewood fretboard.

This very cleanly built acoustic instrument comes in a thin natural satin finish.

****

Farida’s B-10E (425 €) is the brand’s affordable version of Gibson’s famous slope shoulder (or round shoulder) dreadnought design (first released in the mid-1930s as the Advanced Jumbo). Like the name says, this guitar type differs from the more common Martin dreadnought by virtue of its rounded ”shoulders”.

The B-10E sports a solid spruce top finished in a gorgeously deep gloss sunburst.

The mahogany soundbox has also received a gloss finish, while the mahogany neck goes for a modern satin finish.

Farida have come up with a good-looking headstock shape, at least in my opinion. The B-10E’s headstock face sports a beautiful rosewood veneer.

The machine heads are very decent Schaller-style models.

As with the parlour model, Farida’s slope shoulder dread also comes equipped with a self-lubricating Tusq-type nut and compensated bridge saddle.

The B-10E features a Fishman Sonicore under-saddle transducer connected to an Isys T preamp.

In addition to the large volume control, the preamp also comes with a phase inverse switch (to combat feedback), a pre-EQ curve (called Contour), and a digital tuner.

The output jack is found in the end pin, with the easy access battery compartment nearby.

Despite this model’s rather affordable status, the fret job on the B-10 is actually surprisingly clean.

****

To some parlour snobs – yes, there are such people – the only ”correct” neck profile for a guitar of this type is a wide and massive V-neck (also called a boat neck). True, a boat neck is the authentic option, but many modern players do feel quite alienated by such a profile.

Luckily (and sensibly) the Farida Guitars M-2 comes with a very player-friendly, modern D-style neck profile.

Talking about comfortable: The M-2 is a very lightweight and compact little instrument, which fits effortlessly in your lap. This means that this parlour is a great choice for young players and many women, too. You don’t need to be a Folk music fan.

Farida’s M-2 delivers the sound you’d expect from a small-bodied steel-string guitar. There’s not a lot of deep bass, the mid-range has a certain boxy quality, and the whole is rounded off by a healthy dose of chiming top end.

The M-2 is a fabulous choice for fingerstyle players, because the tight bass response of a parlour leaves ample room for the full character of the mid-range to shine through:

But a small body doesn’t necessarily mean a puny sound – this Farida is a nice little barker when played with a plectrum. Thanks to its sinewy bass register this guitar is also easy to record:

The rhythm guitar parts on this demo song feature both test guitars. The Farida M-2 is in the left channel and the B-10E can be heard coming from the right:

****

Farida’s B-10E offers a lot of value and enjoyment for a very moderate price.

Here the neck profile is a slightly more rounded, oval C.

This Farida gives you the punch you’d associate with a well-made dreadnought guitar, suitably seasoned with the warmth this model’s Gibson-type scale length brings into the mix.

In contrast to the parlour, the much larger body of the B-10E equates a hefty boost in the bass and treble registers.

Played fingerstyle you’ll get a stronger bass content and more top end sparkle:

This larger-than-life persona, so typical of dreadnoughts, is also present when you switch over to a plectrum:

Fishman’s Isys T system is a very workable addition for live use. A piezo-only pickup system is always a bit of a compromise, in terms of sound fidelity, but the Isys T does a good job. In these clips the first phrase has been recorded with Contour off and the second phrase with Contour on:

The rhythm guitar parts on this demo song feature both test guitars. The Farida M-2 is in the left channel and the B-10E can be heard coming from the right:

****

Based on this review, Farida seem to offer a lot of guitar at very fair prices. Both the Farida M-2 and the B10E are beautiful steel-string guitars that offer easy playability and inspiring sounds.

****
Farida Guitars M-2 + B-10E

M-2 – 465 €

B-10E – 425 €

Finnish distribution: Vantaan Musiikki

****

Pros (both models):

+ value-for-money

+ finish

+ fretwork

+ acoustic sound

+ easy to use pickup system (B-10E only)

Save

25/08/2016 0

Testipenkissä: Farida M-2 & B-10E

Tällä kertaa Kitarablogi pääsi testaamaan kahta kiinalaisen Farida Guitarsin valmistamaa teräskielistä kitaraa:

Farida M-2 on pienikoppainen parlour-kitara, kun taas Farida B-10E edustaa firman näkemystä mikitetystä Gibson-tyylisestä dreadnought-mallista.

****

Parlour-kitaraksi (tai parloriksi) kutsutaan nykyään yleensä kaikkia sellaisia teräskielisiä akustisia, joiden koppakoko on pienempi kuin Martin Guitarsin OM- tai 000-kitaroissa. Vaikka parlour-mallien suosio on kasvanut selvästi viime vuosina, on edelleen suhteellisen hankalaa löytää edullisia tai keskihintaisia lajinsa edustajia.

Farida Guitars M-2 (465 €) tarjoaa kaikki parlourille tyypilliset ominaisuudet, kuten lyhyen mensuurin (62,8 cm/24,7 tuumaa), kaulaliitoksen 12. nauhan kohdalla, sekä avoimen viritinlavan.

M-2:n kokopuinen kansi on kaunista punaseetriä, kun taas kitaran sivut ja pohja veistetään mahongista.

Kaula on liitetty runkoon liimaamalla.

Parlour-mallin avoimet virittimet toimivat moitteettomasti.

Sekä Faridan satula että M-2:n kompensoitu tallaluu ovat Tusq-tyylisestä keinotekoisesta luusta.

Faridan käyttämä nauhamateriaali on suhteellisen kapea ja keskikorkea.

M-2:n ruusupuuotelaudalla on kaunis punertava sävy.

Kokonaan mattaviimeistelty parlour-malli on erittäin siististi rakennettu akustinen soitin.

****

Farida B-10E (425 €) on firman varsin edullinen näkemys Gibson-tyylisestä slope shoulder (tai round shoulder) dreadnought-mallista. Ero Martin-tyyliseen dreadnoughtiin löytyy – nimen mukaisesti – Gibson-tyylisen kitaran kaikukopan pyöreistä hartioista, joilla on jopa pieni vaikutus soundiin.

B-10E:n kokopuinen kuusikansi on viimeistelty kiiltävällä sunburst-värityksellä.

Myös mahongista tehty kaikukoppa on kiiltäväksi lakattu, kun taas mahonkikaulassa on mattaviimeistely.

Ainakin omasta mielestäni Faridan ruusupuuviilulla koristeltu viritinlapa näyttää kauniilta.

B-10E:hen on asennettu varsin laadukkaita Schaller-tyylisiä virittimiä.

Myös Faridan dreadnought-mallissa yläsatula ja kompensoitu tallaluu ovat kovasta, itsevoitelevasta muoviseoksesta.

B-10E-malliin on asennettu laadukas Fishman Sonicore-piezomikrofoni, sekä Isys T -etuvahvistin.

Etuvahvistimesta löytyy volume-säätimen lisäksi vaihekääntäjä (feedback-ulinaa vastaan), Contour-niminen esi-EQ, sekä digitaalinen viritysmittari.

Mikkijärjestelmän lähtöjakki on yhdistetty kitaran hihnatappiin, ja helppokäyttöinen paristolokero löytyy sen vierestä.

B-10:n nauhatyö vaikuttaa (omassa hintaluokassa) varsin laadukkaalta.

****

Monille parlour-snobeille – ja heitä on olemassa – ainoa oikea kaulaprofiili tälle kitaratyypille on melko leveä ja suhteellisen massiivinen V-poikkileikkaus. Totta, tällainen ”veneprofiili” on eittämättä autenttinen, mutta monelle nykypäivän soittajalle kuitenkin vieras ja hankala.

Farida Guitarsin M-2 on onneksi tehty nykysoittajia varten, ja sillä on erittäin mukavantuntuinen, suhteellisen matala D-kaula.

Mukavuudesta puhuen: M-2 on erittäin kevyt ja kompakti kitara, jota on todella helppo pitää sylissä. Pienen kokonsa ansiosta tällainen parlour-kitara on oiva valinta – Folk-musiikin ystäville lisäksi – myös nuorille ja naisille.

Farida M-2 -kitaran soundi on parlour-kokoiselle teräskieliselle hyvin tyypillinen. Bassorekisteri on hyvin tiukka ja kevyt, keskirekisteriä leimaa tietynlainen laatikkomaisuus, ja avoin diskantti on hyvässä tasapainossa sen kanssa.

M-2:ssa on ihanteellinen soundi sormisoittoon, koska parlour-kokoisessa kitarassa vivahteikas keskialue ei jää bassorekisterin jalkoihin:

Pieni koppa ei tarkoita pientä soundia, ja pikku-Farida toimii myös plektrasoitossa todella hyvin. M-2-mallia on myös helppo äänittää:

Demobiisissä soitetaan komppiosuudet molemmilla testikitaroilla. Farida M-2 kuluu vasemmalta, ja B-10E oikealta kanavalta:

****

Farida B-10E tarjoaa sekin mielestäni todella paljon soittamisen iloa hyvin kohtuulliseen hintaan.

Dreadnought-mallin kaula on hieman pyöreämpi tapaus, ja kutsuisin tätä kaulaprofiilia ovaaliksi C:ksi.

Tässä Faridassa riittää dreadnoughtille ominaista potkua, Gibson-mensuurin tuoman lämmön kanssa höystettynä.

B-10E:n koppakoko tuo mukanaan lisää voimaa sekä basso- että diskanttialueille.

Sormisoitossa bassonuotit ovat muhkeammat ja diskanteissa löytyy enemmän helinää:

Myös plektrasoitossa dreadnoughtin ”laajakulmasoundi” nousee mukavasti esiin:

Fishmanin Isys T -mikkijärjestelmä kuulostaa perusterveeltä, ja se toimii live-olosuhteissa moitteettomasti. Piezosoundi on aina kompromissi, mutta Isys T:n kanssa tullaan hyvin toimeen. Demopätkissä ensimmäinen fraasi on ilman Contour-EQ:ta, kun taas toisessa esi-EQ on laitettu päälle:

Demobiisissä soitetaan komppiosuudet molemmilla testikitaroilla. Farida M-2 kuluu vasemmalta, ja B-10E oikealta kanavalta:

****

Tämän testin perusteella täytyy todeta, että Faridan soittimissa on erittäin hyvä hinta-laatu-suhde. Sekä M-2 että B-10E ovat kauniita kitaroita, joita on mukavia soittaa, ja joilla on erittäin terveitä soundeja.

****
Farida Guitars M-2 + B-10E

M-2 – 465 €

B-10E – 425 €

Lisätiedot: Vantaan Musiikki

****

Plussat (molemmat mallit):

+ hinta-laatu-suhde

+ viimeistely

+ nauhatyö

+ akustinen soundi

+ helppokäyttöinen mikkijärjestelmä (vain B-10E)

Save