The acoustic lap steel – a very interesting challenge

****

If you feel your guitar-playing is stuck in a rut, it might be a good idea to broaden your horizon – either by immersing yourself in a new genre, or by taking up a different string-instrument.

For some time I have been interested in lap steels, and for some reason – probably due to their their special sound – especially in Weissenborn-type, acoustic lap steels.

About 100 years ago a Californian luthier (of German origin), named Hermann Weissenborn, came up with an idea to make the then-popular acoustic lap steel guitar louder: Weissenborn simply extended the body into the neck, all the way up to the top nut. As the neck was sort of redundant on a lap steel anyway, the luthier figured, he might as well use it to further amplify the instrument’s voice.

Although the new instrument worked very well, Weissenborns were supplanted relatively quickly by even louder designs, such as resonators and electric steel guitars. Over recent years interest in Hermann Weissenborn’s invention has been growing slowly but steadily, thanks to this guitar’s idiosyncratic looks and sounds being featured by such musicians as Ben Harper and Xavier Rudd.

Thanks to this renaissence, new and affordable Weissenborn-copies are readily available for the beginner. Most of these guitars are built in China to the distributors’ specifications and then branded with the respective company’s logo.

There are also a few luthiers out there who build high-quality replicas of Weissenborn-type lap steels for the connoisseur – check Google (”Weissenborn guitar”).

At the moment of writing no Finnish distributor is importing Weissenborn-style guitars, so I got some support for preparing this article from Germany: Bediaz Music are a small, specialised company, dealing mostly in acoustic lap steels – starting with vintage Weissenborns and modern boutique-versions – but the guys are also importing their own range of affordable Bediaz-branded instruments.

****

Bediaz Weissenborn – full front

I decided to get acquainted with a Bediaz Black Gloss, the company’s most affordable model (289 €).

This is a copy of the guitar-shaped Weissenborn, but Bediaz also offer Teardrop-models, as well as deep-bodied and/or wider alternatives.

Bediaz Weissenborn – back angle

At this price point you cannot expect solid-wood bodies. The Bediaz has a body build from laminated mahogany, and sports a gloss black finish.

Only the guitar’s headstock – which is glued into the hollow neck near the first fret – is a solid piece of wood.

Bediaz Weissenborn – neck

Affordable doesn’t mean cheap, though:

The Bediaz displays a very clean build (for the most part), and looks rather fetching with its luscious finish and the stylish, contrasting maple binding.

The fret lines seem to be maple, too. There were a couple of slightly wobbly-looking fret lines, but this is a mere cosmetic glitch on a lap steel, and nothing to worry about in this price range.

Bediaz Weissenborn – headstock

The silkscreened silver logo also isn’t the crispest either, due to some bleed, but this also is a very minor cosmetic niggle, which surely won’t spoil our fun.

A chunky bit of bovine bone has been used for the Bediaz’ tall top nut.

Bediaz Weissenborn – tuners

Tuning is simple and steady, thanks to the modern sealed tuning machines.

Bediaz Weissenborn – soundhole

Stylishly understated white rings make up this instrument’s rosette.

Bediaz Weissenborn – interior

The Bediaz also displays rather clean workmanship on the inside – something which isn’t always a given in this low price bracket.

Bediaz Weissenborn – bridge

A Weissenborn-bridge is a steel-string bridge’s taller sister. On the Bediaz it has been crafted from a sandwich of two pieces of rosewood.

****

This is what a Weissenborn can sound like in the right hands:

****

Playing a lap steel guitar opens up the gates to a new kind of playing-experience, and forces you to readjust your approach.

In a certain way, a lap steel is much more restricted than a standard (Spanish) guitar, as you’re always tied closely to your chosen tuning, with the bar giving you only a little room for breaking out of the key you’re in. If you’re in an open major-tuning, for example, achieving minor chords requires you to apply string muting, if you want to go somewhere else than the parallel minor tonic chord (like: Em –> G).

On the other hand, the tone bar frees you from the constraints of the traditional western 12-semitone scale, making it possible to find notes outside our usual major/minor-tonalities. This is one of the reasons why acoustic lap steels are gaining a growing following among Blues-guitarists and World-musicians.

Playing in tune and hitting the correct pitch takes a lot of practice on a lap steel, though. I, for my part, am still on the way there…

😉

Bediaz Weissenborn – beauty shot

Due to their hollow neck Weissenborn-type guitars are a little more delicate when it comes to the rigours of string-pull. High-pitched open tunings should only be attempted with lighter gauge strings. It’s best to start your Weissenborn-journey with lower tunings, such as open D (D-A-D-f#-a-d), open C (C-G-C-e-g-c), open G (D-G-D-g-h-d) or DADGAD. Many lap steel buffs also use their own – often ”secret” – tunings to fit their own signature sound and style.

Click HERE for more information, or try Google.

The Bediaz Black Gloss has a nice fresh and open tone with a charmingly raunchy mid-range. For a standard-depth acoustic Weissenborn-copy the sheer volume on offer is a positive surprise.

Tonebars

A lap steel’s sound is also defined by which tone bar is used, and the bar also has an influence on the guitar’s playability. I have taken my first steps using a classic bullet-shaped tone bar – the sound was good, but I found the bar hard to hold. I have since switched to a Shubb SP-1 bar, which I find much easier to hold and manoeuvre. Other players swear by much lighter ceramic tone bars, so check them out as well.

Bediaz Weissenborn – back beauty

While I don’t kid myself into thinking I might become a great lap steel guitarist, I still find playing the Bediaz-Weissenborn very refreshing and fun.

The affordable Bediaz-guitar makes it easy to start your own path down a new road – it’s a pretty and well-sounding instrument. And once you progress you can always step up to an even better model.

****

Here are two tracks I recorded on the Bediaz:

The Bediaz Weissenborn-copy even made it onto a song demo already:

****

I’d like to thank Bediaz Music for their vital support in making this article happen!

Testipenkissä: Zoom A3

****

Zoom A3 + Godin Acousticaster A6

Uusi Zoom A3 on firman uusimman sukupolven mallintava etuvahvistin ja efektipedaali akustisille kitaroille.

Zoom A3:n käyttölogiikka on pitkälti samanlainen kuin firman sähkökitaralle tarkoitetussa MS-50G-pedaalissa, mutta ominaisuuksiltaan uutuus tarjoaa monia uusia ominaisuuksia, joita on kehitetty varta vasten akustiselle kitaralle.

****

zooma3

Uutuuspedaali (katuhinta noin 170 €) tarjoaa uskomattoman paljon pienessä koossa, mutta samalla käyttäjälle ystävällisellä tavalla. Kaikilla tärkeimmillä toiminnoilla on omat säätimensä ja/tai napinsa, minkä ansiosta valikkojen välinen hyppäily on pidetty A3:ssa minimissä.

Zoomin kolme pääpilaria on sen erittäin laadukas, kaksikanavainen etuvahvistin kolmialueisella EQ:lla, laitteen monipuolinen digitaalinen kitaramallinnus, sekä sen runsas efektiosasto.

Tämän lisäksi on tarjolla vielä tehokas (12 dB) boosteri omalla EQ:lla, sekä kierronpoistaja, jolla voi vaimentaa jopa kolme eri feedbacktaajuutta samanaikaisesti. Myös digitaalinen viritysmittari on mahdutettu mukaan.

a3_memory

Zoom A3 on ohjelmoitava laite, ja se tarjoaa 20 muistipaikkaa omille patcheille. Patcheja voi myös ketjuttaa A/B-List-tilassa niin, että omassa setissä käytettäviä patcheja voi vaihtaa lennossa kytkinpolkaisulla.

a3_battery

Efektipedaali toimii joko pakettiin kuuluvalla yhdeksän voltin virtalähteellä, tai sitten vaihtoehtoisesti neljällä AA-paristolla.

Zoom A3 – mic input

A3:n etupuolelta löytyy laitteen mikrofonitulo – johon voi kytkeä phantomvirran (+24V tai +48V) kondensaattorimikrofoneja varten – balansoitu XLR-lähtö (maadoituskytkimellä), sekä liitin virtalähteelle.

Zoom_A3_right_side

Soittimen sisäiselle mikrofonille on omistettu oma tulo Zoomin oikeassa kyljessä. Kolmiasentoisella kytkimellä voi kytkeä päälle etuvahvistimen esisuodatusta piezo- tai magneettiselle mikrofonille, tai päästää muokkaamaton signaali eteenpäin (Flat).

Zoom_A3_left_side

Zoomin toisesta laidasta löytyy stereofoniset jakkilähdöt (vasempaan jakkiin voi kytkeä suoraan myös kuulokkeet), sekä USB-portti firmwarepäivityksiä varten.

****

Zoom A3

Jokaiseen Zoom A3:n efektipatchiin kuuluu maksimissaan kolme yksittäistä efektiä, joista ensimmäinen voisi olla esimerkiksi yksi laitteen 28:sta digitaalisista kitaramalleista, toinen yksi kolmesta mikrofonimallinnuksista (SM57, C414, U87) ja kolmas vaikkapa kaiku.

Zoomia voi toki käyttää myös ”pelkkänä” efektilaitteena, ilman kitara- ja mikkimallinnuksia, jolloin patchin kaikki kolme palikkaa vapautuvat puhtaaseen efektikäyttöön. Tarjolla on 40 eri efektityyppiä laidasta laitaan – kompressorista chorukseen ja pitch shifteristä kaikuun. Jokaista efektityyppiä voi räätälöidä omien tarpeiden mukaan, ja efektien laatu on kauttaaltaan hyvin korkea.

16_body_types

Veikkaisin kuitenkin, että monien käyttäjien näkökulmasta mielenkiintoisin ominaisuus Zoom A3:ssa on juuri sen digitaalinen kitaramallinnus. Ja syystäkin, sillä mallinnusosastoa on helppo käyttää, ja sen tuottama soundi useimmissa tapauksissa jopa ällistyttävän autenttinen.

Mallinnusosaston toimivuuden kannalta on tietysti hyvin tärkeää, että soitetun kitaran tulosignaali on mahdollisen laadukas, ja kitaran piezomikrofonin ja/tai kitaran eteen laitetun mikrofonin tasot on säädetty sopiviksi.

Tämän jälkeen fyysisen kitaran soinnin muuttaminen toisen kitaratyypin soundiksi on hyvin helppoa: Ensin valitaan 16-pykäläisestä kiertokytkimestä sen koppatyypin, joka vastaa eniten käytettyä fyysistä kitaraa – esimerkiksi ”Mold Body”, jos käytössä on Ovation-malli, tai vaikkapa ”YMH”, kun soitetaan yhden Yamahan LL-malleista.

acoustic_preamp

Tämän jälkeen valitaan patchin ensimmäiselle efektilohkolle Type-napeilla sen Zoomin tarjoamista 28 kitaramallista – esimerkiksi J-45, LG-2 tai F-55 – joksi halutaan tulosignaalia muuttaa.

Jos fyysiseltä kitaralta tulee pelkästään piezosignaali A3:een, voi lisätä lopputulokseen vielä aimo annoksen autenttisuutta käytämällä patchia toisessa lohkossa yhden Zoomin kolmesta virtuaalimikrofoneista. Virtuaalimikrofonin kohdalla pystyy säätämään, onko kitara läheltä mikitetty vai ei, ja onko virtuaalimikki laitettu virtuaalisen kaikuaukon eteen vai suunnattu virtuaalikitaran tallaa kohti.

Tässä ovat kolme esimerkkipätkää Zoom A3:n mallinnuksista:

Ensimmäiseksi äänitin sähkökitaraa muistuttavaa Godin Acousticasteria, jossa on LR Baggs -mikrofonijärjestelmä. Virtuaalikitaramallien järjestys – efektoimattoman osion jälkeen – on D-28, OM-28, 00-18 ja SJ-200. Virtuaalimikrofoniksi valitsin Zoomin versiota C414-studiomikrofonista:

Toinen esimerkki on äänitetty Takamine N-20 -jumbolla ja fyysisellä AKG C3000 -mikillä. Myös tämä pätkä alkaa muokkaamattomalla osiolla, minkä jälkeen seuraa samat virtuaalikitarat samassa järjestyksessä kuin yllä:

Kolmas – ja viimeinen – esimerkki on äänitetty C3000:n kautta Tanglewood TW28-CSN -kitaralla. Virtuaalikitarat ovat jälleen samat (ja samassa järjestyksessä) kuin muissa pätkissä:

****

Mielestäni uusi Zoom A3 kuuluu selvästi pienten, akustisille kitaroille tarkoitettujen, multiefektien aatelistoon. A3 on erinomainen työkalu sekä livekäytössä lavalla että akustisten raitojen tuotantokeskukseksi studiossa. Zoomia on helppo käyttää, ja sen efektit kuulostavat erittäin terveeltä. Kierronpoistaja toimii tehokkaasti, ja sooloboosteri omalla tone-asetuksella on todella tervetullut lisäys tällaiselle multiefektille.

Parasta A3:ssa on omasta mielestäni kuitenkin sen kitaramallinnusosasto. Mallinnuksen luonnollisuus ja autenttisuus on erittäin hyvällä mallilla. Moniin muihin systeemiin verrattuna Zoomin suurin etu on sen monipuolisuudessa ja mallien runsaudessa. On hyvin vaivatonta löytää omalle kitaralle sopiva koppa-asetus, ja virtuaalikitaroiden määrä luo jo lähes liikkaakin valinnanvaraa. Myös tahallisesta väärinkäyttämisestä – valitsemalla tulopuolella väärää koppatyyppiä – voi saada monta käyttökelpoista soundia aikaiseksi.

Kokeileminen kannattaa siis.

****

Zoom A3

Katuhinta noin 170 €

Maahantuoja: Studiotec

****

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ etuvahvistimen laatu

+ phantomsyöttö

+ virtuaalikitaroiden soundi

+ efektien laatu

+ EQ:n säätimet suoraan etupaneelissa

+ Boost- ja Anti-Feedback-toiminnot

****

Kitarablogi’s Book of Guitars – hanki itsellesi eKirja ILMAISEKSI!

Kitarablogi BoG Cover

Kitarablogi.comilta on nyt ilmestynyt ilmainen eKirja iPadille – ”Kitarablogi’s Book of Guitars (Volume One)”.

Kitarablogi’s Book of Guitars -kirjassa on yli 100 sivua kitarakuvia, Duesenbergistä ja ESP:stä, PRS:n ja Schecterin kautta Yamahaan. Klikkaamalla kirjan audio-ikoneita saa kuuluville esimerkkisoundeja jokaisesta eKirjaan kuvatuista malleista.

Saat ilmaisen kitarakirjan TÄÄLTÄ tai menemällä iBookstoreen!

Schecter Hellraiser Studio Acoustic – beauty shot 2

Kitarablogi’s Book of Guitars – get your FREE copy!

Kitarablogi BoG Cover

Kitarablogi.com have just released their first eBook for iPad, called ”Kitarablogi’s Book of Guitars (Volume One)”.

Kitarablogi’s Book of Guitars features over 100 pages of guitar photography, getting up close with many different models starting with Duesenberg and ESP, and continuing all the way to PRS, Schecter and Yamaha. Click on the audio-icons in the eBook to hear sound samples of all the guitars covered in this interactive tome.

Get your free copy HERE or by visiting your iBookstore!

Schecter Hellraiser Studio Acoustic – beauty shot 2

Akustinen lap steel -kitara on mielenkiintoinen haaste

****

Jos oma kitaransoitto tuntuu polkevan paikallaan, on usein hyvä idea laajentaa omaa horisonttia – joko kokeilemalla itselleen uutta genreä tai perehtymällä uuden kielisoittimen saloihin. Astumalla ulos tutuista kuvioista voi helposti löytää uusia lähestymistapoja ja tuoreita ideoita omaan soittoon.

Minua alkoi jonkin aikaa sitten kiinnostaa lap steel -kitaroiden soittaminen, ja jostain syystä niiden soundin kannalta etenkin Weissenborn-tyylisiä, akustisia lajin edustajia.

Noin sata vuotta sitten saksalaissyntyinen, kalifornialainen soitinrakentaja Herman Weissenborn keksi keinon, kuinka saadaan akustisesta Havaji-kitarasta enemmän volyymiä irti: Weissenborn jatkoi yksinkertaisesti soittimen kaikukoppaa otelaudan alla satulaan asti. Kun kerran lap steeleissä kaula makaa soittajan sylissä, voi käyttää sitä tällä tavalla hyväksi.

Weissenbornin soittimet jäivät silloin valitettavasti melko nopeasti resonaattori- (Dobro, jne.) ja sähkökitaroiden jalkoihin, mutta viime aikoina niiden omaperäinen soundi on saanut kokea jonkinsorttisen renessanssin, etenkin Ben Harperin ja Xavier Ruddin ansiosta.

Uuden suosion ansiosta saa nykyään myös edullisia Weissenborn-kopioita monelta pieneltä yritykseltä. Nykykäytännön mukaisesti nämä soittimet rakennetaan Kiinassa maahantuojien toiveiden mukaan, jotka sitten brändäävät kitarat omilla logoillaan.

On toki olemassa myös juuri Weissenborn-tyylisiin kitaroihin erikoistuneita kitararakentajia, joilta saa hyvin laadukkaita versioita aiheesta. Googlaamalla selviää (”Weissenborn guitar”).

Koska Weissenborn-tyylisille soittimille ei tietääkseni tällä hetkellä ole suomalaista maahantuojaa, löysin itselleni tätä juttua varten yhteistyökumppanin Saksasta: Bediaz Music on pieni, lap steel -kitaroihin erikoistunut liike, jolta saa vintage- ja boutique-kitaroiden lisäksi myös omia, Kiinassa valmistettuja Bediaz-soittimia.

****

Bediaz Weissenborn – full front

Testissä käynyt Bediaz Black Gloss on firman edullisin malli (289 €).

Tämä kitara on kitaranmuotoinen Weissenborn-kopio, mutta on olemassa myös ns. Teardrop-malleja, jotka muistuttavat muodoltaan hyvin paljon irlantilaisia mandoliineja. Lisäksi on saatavilla myös erikoissyviä tai –leveitä vaihtoehtoja.

Bediaz Weissenborn – back angle

Niin kuin kaikissa tämän hintaluokan Weissenborn-soittimissa, myös tässä Bediaz-mallissa kitaran isokokoinen kaikukoppa on rakennettu täysin vanerista. Tässä tapauksessa käytetään kauttaaltaan mahonkia.

Ainoa puuosa, joka näissä soittimissa ei ole ontto, on kitaran viritinlapa, joka on liimattu ”kaulaan” kiinni suurin piirtein ensimmäisen ”nauhan” kohdalla.

Bediaz Weissenborn – neck

Edullinen ei kuitenkaan tarkoita halpaa tai rumaa: Bediaz-kitara on suurilta osin erittäin siististi rakennettu ja viimeistelty soitin, jolla on kauniisti kiiltävää musta lakkaus, sekä tyylikkäät reunalistat vaahterasta.

Nauhamerkit näyttävät nekin olevan vaahterasta. Niiden joukosta löytyy pari hieman epäsiistiä tapausta, mutta siitä on lap steel kitaroissa ainoastaan lievää kosmeettista haittaa, eikä sellainen ole tässä hintaluokassa kovinkaan epätavallista.

Bediaz Weissenborn – headstock

Myös testisoittimen logo on jäänyt hieman epäsiistiksi, mutta se ei varmastikaan haittaa soittamista.

Bediazin korkea satula on aitoa naudanluuta.

Bediaz Weissenborn – tuners

Nykyaikaisten virittimien ansiosta kitaran virittäminen on helppoa.

Bediaz Weissenborn – soundhole

Kaikuaukon rosettina toimivat yksinkertaisen tyylikkäät valkoiset renkaat.

Bediaz Weissenborn – interior

Bediaz-kitaran sisäinenkin siisteys ja työnjälki ovat nekin hintaluokkaan nähden hyvällä tasolla.

Bediaz Weissenborn – bridge

Weissenborn-talla on tavallisen teräskielisen selvästi korkeampi sisar. Tässä Bediaz-soittimessa se on kahdesta päällekkäisestä palisanteripalasta veistetty malli.

****

Tällaiselta Weissenborn voi kuulosta parhaissa tapauksissa:

****

Lap steel -kitaran soittaminen avaa ovet ihan uuteen soittokokemukseen ja lähestymistapaan.

Tietyllä tavalla lap steel -maailma on tavallista kitaraa rajoitetumpi, koska ollaan koko ajan sidottuna soittimelle valittuun viritykseen, eikä steel-rauta anna kovinkaan helppoja keinoja rikkoa virityksen rajoja. Jos ollaan esimerkiksi avoimessa duurivirityksessaä, mollisoinnun aikaan saaminen toimii joko mykistämällä tai käyttämällä rinnakkaista duurisointua käyttämällä (esim. Em –> G).

Toisaalta tonebar-raudalla saa myös ihan uutta vapautta käyttää mikrotonaalisia askelmia tavallisten duuri- ja molliasteikoiden ulkopuolella. Juuri tämän ansiosta akustiset lap steel -kitarat ovat saavuttaneet uuden suosionsa Bluesissa ja maailmanmusiikin genressä.

Vaativinta lap steelin soittamisessa onkin juuri sen tasan oikean sävelkorkeuden löytäminen – puhtaan soiton saavuttamiseen menee rutkasti aikaa. Minäkin olen vasta matkalla sinne…

😉

Bediaz Weissenborn – beauty shot

Koska Weissenborn-tyylisillä soittimilla ei ole kiinteää kaulaa, ne eivät kestä korkeiden avoimien virityksien kieltenvetoa (ainakaan tavallisella kielisatsilla). Parhaiten sopivat aluksi varmasti sellaiset viritykset kuin avoin-D (D-A-D-f#-a-d), avoin-C (C-G-C-e-g-c), avoin-G (D-G-D-g-h-d) tai Dadgad. Oikeat lap steel -ketut käyttävät toki eri biiseihin erilaisia virityksiä, ja kirjoittavat usein biisejä myös ihan omien viritysten varassa.

Löydät lisätietoa soitintyypistä, sen historiasta ja eri virityksistä esimerkiksi TÄSTÄ tai googlaamalla.

Bediaz Black Gloss -kitaralla on hyvin raikas ääni pienellä keskialueen korostuksella. Matalakoppaiseksi akustiseksi tällä Weissenborn-kopiolla on yllättävän iso soundi.

Tonebars

Lap steel -kitaran lopulliseen sointiin vaikuttaa melko paljon myös millainen tonebar on käytössä. Ensikokeiluissa yritin soittaa perinteisellä putkilomaisella raudalla, mutta minulla oli vaikeuksia pitää sitä kädessä. Hankin sitten Shubbin SP-1 raudan, jolla soittamiseni onnistuu paljon paremmin, koska saan pidettyä sen tukevasti kädessä. Jotkut soittajat pitävät kuitenkin myös kevyemmistä keraamisista tonebareista.

Bediaz Weissenborn – back beauty

Vaikka itsestäni ei ehkä koskaan tule loistavaa lap steel -kitaristia, on minun mielestä Weissenborn-kopion soittaminen kuitenkin erittäin hauska ja mieltä avartava kokemus. Edullisella Bediaz-kitaralla pääsee vaivattomasti kokeilemaan uutta soitintyyppiä – kitara on nätti ja se soi hyvin. Ja jos uusi soittoharrastus vie mennessään, voi aina myöhemmin investoida vielä parempaan malliin.

****

Äänitin kaksi soundiesimerkkiä pelkästään Bediaz-kitaralla:

Bediazin Weissenborn-kopio ehti myös jo mukaan yhteen biisidemoon:

****

Suuri kiitos Bediaz Musicille avustuksesta tämän jutun toteuttamisessa!

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑