Gibson jatkaa menneiden vuosikymmenien juhlimista edullisilla erikoismalleilla. Uusinta ovat 1970-luvun tribuutteja, joita on saatavilla peräti kolmena kappaleena.
Les Paul Studio ’70s Tribute -mallissa on mahongista ja vaahterasta veistetty runko ilman reunalistoituksia. Sekä kaula että otelauta ovat vaahteraa, viimeksi mainitun tapauksessa kyse on lämpökäsiteltystä puusta.
1970-luvun tavoin viritinlapa on huomattavasti isompi kuin 1950-luvun (ja nykypäivänkin) malleissa yleensä. Kaulaprofiilikin on teeman mukainen – kaula alkaa hyvin kapeana ja ohuina satulan kohdalla, mutta kasvaa nopeasti paksuutta ja leveyttä matkalla runkoa kohti.
SG Special ’70s Tribute on SG-malliston vastine Les Paul ’70s Tribute -kitaralle. Tässäkin mallissa sekä kaulaa että otelautaa on veistetty vaahterasta.
SG ’70s -tribuutissa käytetään samaa kapeaa kaulaprofiilia kuin Les Paulissa. Kaulaprofiilin lisäksi myös SG:n pienet neliskulmaiset otemerkit on lainattu suoraan 1970-luvun SG-kitaroista.
Vaikka Firebird Studio ’70s Tribute -mallissa käytetään reverse-tyylistä mahonkirunkoa, tämän kitaran vaahterakaula on liitetty runkoon liimaamalla, kun taas vanha klassikko oli kaula-läpi-rungon malli.
Kaikkiin kolmeen malliin on asennettu upouudet minihumbuckerit. Niiden ulkonäkö on hyvin lähellä 70-luvun alkuperäisiä mikrofonia, mutta uusissa malleissa käytetään mikrofonikuorien alla veitsenterän tyylisiä pitkiä magneetteja. Alkuperäisissä 70-luvun minihumbuckereissa taas oli keloissa vain napapaloja ja magneetti itse oli kiinnitetty kelojen alle.
Uusille Dual Blade Alnico II -humbuckerille luvataan mehukas ja dynaaminen soundi, jossa on enemmän kirkkautta kuin tavallisissa humbucker-mikrofoneissa.
Tässä se siis on – upouusi Vox AC4 C1 Blue. Kuulen jo melkein lukijoiden kysymykset: ”Hä? Taas yksi AC4? Onko eroja valkoiseen AC4:een uuden värimaailman lisäksi?”
On kenties hieman hämmentävää, että firman mallistossa on useita samannimisiä tuotteita, mutta kuten usein elämässä, myös Vox-malleissa tärkeitä tietoja saa mallitunnuksen lisäyksistä.
Tällä hetkellä Voxilla on viisi Vox AC4 -nimistä putkivahvistinta tuotannossaan: Vox AC4 TV – josta on olemassa kolme versiota (pikkustäkki, AC4 TV Mini ja AC4 TV) – on edullisin vaihtoehto, joka on tarkoitettu mallintavien pikkustyrkkäreiden täysputkiseksi kilpailijaksi.
Skaalan toisessa päässä on Vox AC4 HW, joka on tyylikäs käsinjuotettu (HW = hand-wired) peli vintage-faneille. Alkuperäisen AC4:n lailla myös AC4 HW on varustettu 12-tuumaisella Celestion-kaiuttimilla.
Uusi AC4 C1 Blue on sijoitettu näiden kahden mallin väliin. Voxin C-sarja koostuu legendaarisien vahvistinmallien uusintapainoksista, joissa mallien ominaisuudet on kehitetty eteenpäin nykyaikaista kitaristia varten.
****
Vox AC4 Blue (katuhinta 349 €) on kuvankaunis kombo, jonka ulkonäkö on lainattu yhdestä 1960-luvun erikoispainoksesta, jolla oli sininen vinyylipäällystys ja vaaleanharmaa etukangas.
Etuasteputkina toimivat kaksi 12AX7-mallia, kun taas päätevahvistin on rakennettu yhden EL84-putken ympärille. Päätetehoksi ilmoitetaan neljä wattia (rms) 16 ohmiseen kaiuttimeen tai kaappiin.
Kombon kotelo on lähes täysin suljettu, ja takakannesta löytyy ainoastaan liittimet sähköjohdolle sekä ulkoiselle kaiutinkaapille. Putkien jäähdytykseen tarvittu ilma kulkee takakannen pienestä aukosta ja kantokahvan edessä sijaitsevan muoviritilän kautta.
Kuten monissa nykyaikaisissa pikkustyrkäreissä myös AC4 C1 Blue -kombon putkiin on vaikea päästä. Putkien vaihtamista varten täytyy nimittäin irrottaa koko takakansi, minkä jälkeen pääsee suoraan piirilevyillä istuviin putkiin käsiksi. Käyttöohje neuvookin sähköiskun välttämiseksi kääntymään putkivaihdon tarpeessa valtuutetun tekniikon puoleen.
Kaiuttimena toimii AC4 Bluessa jo TV-mallista tuttu kymmentuumainen Celestion VX10 -kaiutin.
Etupaneeli tarjoaa yhden kitaratulon, sekä säätimet gaineille, bassolle, diskantille sekä master volumelle.
****
Vox lupaa AC4 Blue -kombolle aidon Top Boost -soundin pikkupakkauksessa, ja pikkuvahvistin lunastaa tämän lupauksen avokätisesti. Tästä styrkkarista löytyy kaikki ne soundit, jotka tekivät AC30:sta legendaarisen, mutta nyt ne ovat saatavilla myös pienellä volyymillä, juuri koti- tai projektistudioon sopivaksi.
AC4 C1 BL:n puhtaat soundit helisevät kauniisti, mutta niissä on aina mukana myös se Voxeille tyyppillinen pikkuannos rouhevuutta. Tehokkailla humbuckereilla on syytä pitää kitaran omat volyymit maltillisenä, muuten AC4:sta alkaa kuulla kevyen Blues-särön sävyjä.
Minun makuuni pikku-Voxin perussoundissa voisi olla hivenen verran vähemmän yläpään terävyyttä, mutta sain diskantin kuitenkin hyvin toimivalla Treble-säätimellä riittävästi aisoihin.
Avaamalla Gain-säätimen astutaan sitten reippaasti säröpuolelle, jossa AC4 Bluen gain-varat vievät meitä kermaisesta Bluesista 1970-luvun Rockille ja varhaiseen Heavy-osastoon. Moderneja Metal-soundeja on turha etsiä tästä kombosta, eikä AC4 ole semmoiseen tarkoitettukaan. Brian May -tyylisiin solosoundeihin suosittelisin säröpedaalin lisäämistä kitaran ja kombon väliin.
Neljällä putkiwatilla pystyy muuten jo hyvinkin ärsyttämään kerrostalon naapureita – siis tarvittaessa AC4 Bluen kanssa voi lähteä soittamaan myös pienempiä keikkoja mikittämällä pikkukomboa.
Tässä muutama soundiesimerkki (pätkissä aloitetaan aina kaulamikrofonilla):
Rammstein-kitaristi Paul Landers on saanut Gibsonilta oman nimikkosoittimensa.
Tuhti kaula on veistetty mahongista, ja otemerkitön otelauta on apassista (obeche). Runko taas on valmistettu perinteisellä tavalla paksusta mahonkitakaosasta ja kaarevasta vaahterakannesta.
Paul Landers Les Paul on varustettu kovaa kyytiä kestävillä metalliosilla: virittimet ovat lukittavat Grover-koneistot, ja Tune-o-Matic-talla tulee TonePros:n mallistolta.
Landers-mallissa käytetään kaksi aktiivista EMG-mikrofonia – EMG 60 kaulamikrofonina ja EMG 81 tallahumbuckerina.
Rammstein-kitaristille riittää yksi volume-säädin tallamikrofonin lähellä.
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 