Tässä muutama soundiesimerkki Jazz-bassosta, joita on äänitetty Sans Amp Bass Driver DI -boksin kautta Pro Toolsiin.
Minun Jazz-basso on japanilainen Standard-malli vuodelta 1985. Kielet ovat Rotosoundin Swing Bass:et.
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog
Juttuja kitaroista ja bassoista
Tässä muutama soundiesimerkki Jazz-bassosta, joita on äänitetty Sans Amp Bass Driver DI -boksin kautta Pro Toolsiin.
Minun Jazz-basso on japanilainen Standard-malli vuodelta 1985. Kielet ovat Rotosoundin Swing Bass:et.
………………………………………………………………………………………………………………………………
Vaikka se ei ole ihan uusi, on tämä microsaitti kauniisti tehty.
Even though it isn’t exactly new, I still dig this microsite.
Epiphonelta on tulossa uusia malleja, joita pitäisi olla saatavilla lähiaikoina – juuri oikealla hetkellä joulutoiveitamme varten:
Epiphone will be releasing some tasty new models – just in time for your Christmas wish-lists:
****
Pete Townshend -faneille tarjotaan viimein kunnon Epiphone-versio vanhasta SG Special -kitarasta. Reunalistoitettu, liimattu kaula, kaksi P-90-mikrofonia sekä kiinteä talla – todella jeeeeees!
At last Epiphone is releasing a Pete Townshend -style SG Special with a bound fretboard, a glued-in neck, two P-90s and a wraparound bridge – Who-tastic!
****
Les Paul Ultra III on päivitetty versio Ultra kakkosesta. Ultra III:lla on vielä paremmat humbuckerit sekä USB-lähtö (NI:n Guitar Rig LE -ohjelmapaketti kuuluu hintaan).
The Les Paul Ultra III is a further improvement on the Ultra II. The Ultra III has even better humbuckers, as well as a USB-port (NI’s Guitar Rig LE is included in the package).
****
Ja puoliakustisen kitaran ystäville on tarjolla Epiphonen oma versio ES-339-mallista, jolla on ES-335:n rakenne, mutta pienemmällä kopalla klassikkoon verrattuna.
Friends of semis are treated to the Epiphone ES-339, which is basically an ES-335, only with a smaller body.
Once you’ve learnt how to get to grips with a guitar, learning to play a different stringed instrument is relatively straightforward, broadening your outlook in the process.
Take the mandolin, for example – a great second instrument for any guitarist. Its courses (pairs of strings) are tuned to the same pitch as the strings of a violin – g-d-a-e – which throws all your scale and chord shapes right overboard.
There are three different basic types of mandolin: the bowlback Italian mandolin is the senior member of the family, and closely related to Middle Eastern instruments, such as the saz.
The Portugese/Irish mandolin is build with a straight back, much like a guitar, making it easier to hold and play.
The carved-top Bluegrass-mandolin is an American invention from the very last years of the 19th Century, taking its cue from the building principles behind a violin. Orville Gibson’s (1856–1918) quality mandolins laid the groundwork for what was to become the famous Gibson-brand. Renowned musician and luthier Lloyd Loar finalised the Gibson-mandolin around 1920.
My own mandolin is a Chinese-made, all solid wood Kentucky KM-630, pattered after a typical F-Style Gibson-mandolin.
It features a spruce top as well as a back and sides made from maple.
The headstock is replete with fine inlay work.
The well-applied finish really shows off the back’s figuring (flame).
The maple neck too is finished in a rich sunburst.
Gold-coloured tuners round off the picture.
When shopping for a mid-price Bluegrass-mandolin check the neck for straightness, as well as the quality of the fretting. Make sure the free-standing bridge is OK and works as it should. The relatively hard string pull, along with transport/storage in too dry a place can sometimes lead to a cracked or collapsing bridge.
****
Here’s a recording featuring my KM-630:
Lucy (Frank Badenius/Martin Berka)
****
Check out these links for further info:
A genuine Gibson/Lloyd Loar -mandolin from 1923
Kun kerran kitaristina musiikin tuottaminen kielisoittimella on tullut tutuksi, on toisen kielensoittimen soittamisen oppiminen suhteellisen helppo, mutta samalla horisonttia laajentava kokemus.
Esimerkiksi mandoliini on oiva kakkossoitin kitaristille. Sen kieliparit viritetään samoille sävelkorkeuksille kuin viulussa – g-d-a-e – minkä vuoksi soinnut ja skaalojen soormitukset menevät heti uusiksi.
On olemassa kolme päätyypejä: kulhomaisella, kaarevalla kopalla varustettu italialainen mandoliini on soittimen vanhempi alkuperäinen muoto, joka on sukua Lähi-Idän kielisoittimille (esimerkiksi saz).
Portugalilainen/irlantilainen mandoliini on tasakanttinen, kitaratyylinen ratkaisu, joka on helpompi pitää sylissä.
Kaarevalla kannella ja pohjalla varustettu Bluegrass– tai Archtop-mandoliini kehiteltiin 1800-luvun loppumetreillä Yhdysvalloissa, ja sen lähtökohta oli viulussa. Orville Gibsonin (1856–1918) laadukkaat mandoliinit ovat nykyisen Gibson-firman alkupiste. Soittaja ja soitinrakentaja Lloyd Loar sitten kehitti Gibson-mandoliineja loppullisen muotoon 1910-luvun loppussa.
Oma mandoliinini on Kiinassa rakennettu, kokopuinen Kentucky KM-630, jonka esikuva on ollut Gibsonin koristettu F-malli.
Kansi on kuusesta ja sivut sekä pohja vaahterasta.
Lavassa on runsaasti kauniita helmiäisupotuksia.
Pohjan hieno viimeistely tuo esiin loimuvaahteran näyttävät syykuviot.
Myös vaahterakaula on saanut ylleen sunburst-värityksen.
Kullanväriset virittimet antavat soittimelle viimeisen silauksen.
Kun ostaa edullisen Bluegrass-mandoliinin kannattaa tarkistaa, että kaula on suora, nauhat kunnossa, eikä vapaasti kannella seisova talla vioittunut. Kielten voimakas veto sekä liian kuiva ilma kuljetuksen tai varastoinnin aikana voivat nimittäin johtua siihen, että talla repii tai korkeussäädön kierretangot löystyvät tallapuussa.
Suomessa suurin mandoliinivalikoima löytyy Millbrook Musiikista, joka tuo myös maahan esimerkiksi Kentucky– ja Eastman-soittimet.
****
Tässä hauskassa biisissä soitan mandoliinia:
Lucy (san. Frank Badenius/säv. Martin Berka)
****
Tässä vielä muutama mielenkiintoinen linkki aiheesta kiinnostuneille:
Aito Gibson/Lloyd Loar -mandoliini vuodelta 1923
Post- Les Paul & Mary Ford and pre-Beatles the Everly Brothers were, without doubt, the Pop music sensation in the USA. The brothers – Phil and Don – provided a great mix of Rock’n’Roll -raucousness and Country -cleanliness to reach mass appeal. Their hits are true Pop gems and their golden vocal harmonies are legendary, inspiring many other acts, such as Simon and Garfunkel and the Beatles.
In 1962 Gibson released a signature model, based on a downsized Super Jumbo body, and featuring two large pickguards, star-shaped inlays and a pin-less, adjustable bridge. The large tortoise-pattern pickguards dampen the spruce top somewhat. In conjunction with the maple back and rims this results in a great strummer with a very precise attack and a transparent mid-range, extremely well suited to accompany vocals, and belting out those strummed Everly-riffs.
There were also versions with white pickguards.
In the late Sixties Gibson changed the pickguards’ size and shape, and also started offering the Everly Brothers -model in natural finish alongside the original black.
The Gibson Everly Brothers -model is one of the few cases of an acoustic guitar having its own owners’ club. Proud users include stars like Paul McCartney and Albert Lee.
Epiphone and Orville have issued their own reissues over the years – called the SQ-180 and Don Everly Signature.
Gibson Acoustic is offering a brand-new Billie Joe Armstrong Signature J-180, which is basically an Everly Brothers -model with an added Fishman -pickup system. A review of this model will be published in Riffi-magazine in our issue 5/2011.
For thorough information on the Gibson ES-330, ES-335, ES-345 and ES-355 go here.