UralKit Les Love Electra pedal – Demo Track

Here’s a demo of the Tonefest 2025 version of Uraltone’s UralKit Les Love Electra overdrive pedal. The demo is based on the Finnish version of Neil Young’s ”Cinnamon Girl”, called ”Kanelipuun alla” by Kirka.

• All guitar tracks were recorded using the UralKit Les Love Electra pedal

• Guitars used: Jet Guitars JT-350 SH & Harley Benton DC-60 Jr

• Amp used: Bluetone Black Prince Reverb

• Mic used: Sennheiser e609 Silver

Testipenkissä: Raato Guitars Fuzzrocity

Raato Custom Guitars on tunnettu pajan nykytarpeisiin tehdyistä huippulaadukaista sähkö- ja bassokitaroistaan. Raato Guitarsin pomo Mika Ruotsalainen on hiljattain lisänyt kolme efektipedaalia brändin valikoimaan – yhden trebleboosterin, sekä pari fuzzia.

Upouusi Raato Fuzzrocity (268 €) on Fuzz Face -tyylinen piipohjainen fuzz-särö nykyajan kitaristeille. Tässä yhteydessä ”Fuzz Face -tyylinen” tarkoittaa nimenomaan efektin soundimaailma, sillä Fuzzrocity ei ole missään nimessä jonkun vintage-pedaalin klooni.

Kun kävin pajalla, Mika näytti minulle muutaman työn alla olevan Fuzzrocity-pedaalin. Hän käyttää erittäin laadukkaita osia, sekä oman suunnittelun mukaan tehtyjä piirilevyjä. Myös pedaalien grafiikat etsataan itse Raato Guitarsilla. Toimiakseen Raato-pedaalit tarvitsevat Boss-standardin mukaista yhdeksän voltin virtalähdettä.

Hyvä vintage Fuzz Face voi olla taivaallinen soundikokemus, mutta valitettavasti sillä ei ole paljon mahdollisuuksia säätää sitä soundia, kun tarjolla on ainoastaan Fuzz- ja Volume-säätimet. Riippuen soittajan musikkillisista tarpeista, sekä käytetystä kitarasta ja vahvistimesta, vintage-fuzz voi kuulostaa liian terävältä tai liian mutaiselta, etenkin nykyaikaisten alavireisten (tai seitsenkielisten) kitaroiden kanssa.

Lisäksi vanhat Fuzz Facet voivat aiheuttaa ongelmia yhteiskäytössä wah-pedaalin kanssa. Pedaalien välinen impedanssin yhteensopimattomuus voi aiheuttaa korvia raastavaa ulinaa.

Raato Fuzzrocity on suunniteltu nykykitaristin tarpeita silmällä pitäen – pedaali tarjoaa laajan valikoiman herkullisia säröjä, sekä paljon säätövaraa eri genrejä ja tarpeita varten. Efektistä löytyy neljä säädintä:

BIAS antaa sinun säätää piitransistorien käyttöjännitettä, kun taas HPF tarkoittaa ylipäästösuodatinta, jolla voit poistaa särösignaalista mahdollisesti häiritseviä bassotaajuuksia. FUR vastaa tavallista fuzz- tai gain-säädintä tulosignaalille, kun taas LEVEL ohjaa lähtösignaalin voimakkuutta.

Lisäksi Fuzzrocitysta löytyy kolmisuuntainen minikytkin, joka antaa sinulle kaksi eri treble-filtteriä (sekä ohituksen keskiasennossa), jolla voi kesyttää tarvittaessa signaalin diskanttia.

Saat nykyaikaisen version Fuzz Face soundista, kun BIAS on lähes täysillä ja HPF pois päältä, jolloin FUR ja LEVEL toimivat vintage-faced Fuzz- ja Volume-säätimien tavalla. Ehdottaisin, että laitat tässä tapauksessa diskanttifiltterin kytkimen ala-asentoon.

Raato Fuzzrocity tarjoaa kuitenkin paljon laajemman kattauksen eri fuzz-soundeja, kun ottaa kaikki säätimet käyttöön.

BIAS-säätimen asetuksilla on erittäin suuri vaikutus tämän pedaalin luonteeseen ja dynamiikkaan. Matalilla BIAS-asetuksilla saat ”kuolevan pariston” soundeja, joissa esiintyy vahva geittaaminen ja hyvinkin rakeinen särösoundi. Avaamalla BIASia fuzz-sounds muuttuu kiinteämmäksi ja dynaamisemmaksi. Monet nyky-rock- ja metal-kitaristit hyötyvät pedaalin HPF-säätimestä, joka on tärkeä työkalu, silloin kun halutaan pitää mutaisia bassotaajuuksia aisoissa. FUR-säädin käyttäytyy – luonnollisesti – vuorovaikutteisesti BIAS-säätimen kanssa, ja sen soundien skaala ulottuu ”rikkinäisen sitarin” soundeista mietojen overdrive-soundien kautta tuomiopäivän fuzziin. Kolmiasentoinen treble-kytkin toimii hienosti purevuuden annostelijana.

Mika Ruotsalainen on suunnittelut Raato Fuzzrocity -pedaalinsa toimimaan saumattomasti myös vintage-tyylisten wah-wah-pedaalien kanssa, niin kuin kuulee tämän jutun alussa olevassa videossa, jossa käytin Voxin V845 suoraan Fuzzrocityyn.

Jutun lopussa oleva video taas näyttää, kuinka hyvin Fuzzrocity reagoi kitaran volume-säätimen muutoksiin.

Minun mielestäni Raato Guitarsin Fuzzrocity-särö on täysosuma, koska sillä saa erittäin laajan valikoiman erilaisia vintage-vivahteisia fuzz-soundeja, täysin ilman vintage-klooneille tyypillisiä ongelmia monissa nykypäivän genreissä.

Fuzzrocity-pedaali on piensarjoissa käsin tehty efekti, ja saatavilla hyvin järkevällä hinnalla. Pedaalilla on selkeästi luottotyökalun ainekset.

Review: Raato Guitars Fuzzrocity

Raato Custom Guitars is a Finnish maker of ultramodern handcrafted electric guitars and basses. Recently Raato’s main man Mika Ruotsalainen has introduced three effect pedals – a treble booster, as well as a pair of fuzz-boxes.

The Raato Fuzzrocity (268 €) is a Fuzz Face-flavoured silicon fuzz made for the modern guitarist. When I say ”Fuzz Face-flavoured” I mean the character of the fuzz sound, but the Fuzzrocity is not a clone of a vintage Fuzz Face.

Mika showed me a few Fuzzrocity pedals he was working on, when I visited his workshop, and I could see he was using high-quality parts and bespoke pcbs to assemble his pedals. The custom graphics are also etched into the pedals’ casings right there in the workshop. The pedal is powered by a Boss-standard 9V power supply.

A vintage Fuzz Face can be a thing of beauty, but it doesn’t offer much scope for adjustment, offering only Fuzz- and Volume-controls, without any option to adjust the resulting fuzz sound itself. Depending on the player’s requirements and equipment a vintage fuzz can sound too bright or too muddy, especially with modern downtuned (or seven-string) guitars.

Additionally, many original Fuzz Faces have a tendency to self-oscillate when used in conjunction with a wah-wah, due to impedance mismatching caused – in most cases – by the wah-pedal.

The Raato Fuzzrocity has been designed from the ground up to give you all of that delicious sound, while also offering plenty of scope for adjustment. There are four controls on offer:

BIAS lets you adjust the operating voltage for the silicon transistors, while HPF stands for ”high-pass filter” and lets you dial out any bottom end that might be clogging up your sound. FUR corresponds to your regular fuzz- or gain-control for the input signal, and LEVEL controls the output level.

Additionally, there’s a three-way mini-toggle that gives you two low-pass filter setting (plus bypass in the middle position) to tame the signals treble content, if necessary.

To get a modern version of a Fuzz Face sound, start off with the BIAS around 4 o’clock and the HPF turned to 7 o’clock. With this setting FUR and LEVEL correspond to a two-knob fuzz’s Fuzz- and Volume-controls, respectively. I’d recommend you set the three-way toggle to the downward position in this case.

But there’s a much wider array of tones to be gleaned from the Raato Fuzzrocity by using the controls to their fullest.

Settings of the BIAS-control have a very large bearing on the character and dynamics of this pedal. Set low BIAS will give you the sound of a ”dying” battery with plenty of gating and graininess. Turning BIAS up gradually will give you firmer fuzz sounds and more dynamic variation. For modern applications with drop-tuned and/or seven-string electrics and baritones, the HPF-knob is a crucial tool to keep any unwanted wooliness at bay. The FUR-control is – naturally – interactive with the BIAS settings, and it will take you all the way from ”broken sitar” tones and mild overdrive to doomsday fuzz. The three-way treble switch is really useful in tailoring the table content to suit your needs.

Mika Ruotsalainen has designed the Raato Fuzzrocity to work well with vintage-style wah-pedals, as you can easily hear in the video at the top of this review, where I have a Vox V845 running directly into the Fuzzrocity.

The video at the bottom of this video will show you for its part how well the Fuzzrocity responds to changes at your guitar’s own volume control.

In my view the Raato Fuzzrocity is a success on all fronts, because it manages to give you a wide variety of vintage-inspire fuzz sounds, without the drawbacks of vintage clones, and with far greater scope for adjustments.

The Fuzzrocity is handcrafted in Finland in very limited numbers and sold at a very reasonable price. This could easily become your go-to fuzz from now on.

Raato Guitars Fuzzrocity – Demo Song

Here’s a demo featuring the Raato Fuzzrocity Silicon Fuzz. The Raato Fuzzrocity is handmade in Finland.

• Rhythm guitars – Squier Sonic Mustang SS & Harley Benton DC-60 Jnr

• Harmony guitars – Hamer USA Studio Custom

• Lead guitar – Jackson JS32 Dinky Archtop

• Pedals used – Raato Fuzzrocity & Vox V845 Wah-Wah

• Amp used – Bluetone Black Prince Reverb

• Mic used – Shure SM7B

Review: Vox V845 Wah-Wah

Alkuperäistä, laajempaa Rockway-juttua voi lukea TÄÄLLÄ.

Three examples showing the different basic styles of wah-pedal use:
• ”Papa…” – whacka-whacka Motown/Funk
• ”Voodoo…” – expressive wah-wah use
• ”Money…” – so-called ”cocked” wah-wah (pedal parked in one position)
****
• Vox V845 wah-wah
• Mad Professor Simble Overdrive
• Ibanez 850 Fuzz Mini
• Fender (Japan) Stratocaster and Hamer USA Studio Custom guitars
• Juketone True Blood valve combo

The Vox V845 is an interesting wah-pedal for at least three reasons – it’s made by the inventors of the wah-wah, it is very affordable (around 70-75 euros in Finland), and it is much lighter than regular Vox- or Dunlop-made wah-wahs (only 900 g compared to approx. 1.6 kg).

This drastic difference in weight is achieved by using a plastic core for both the main casing and the treadle. This core is then coated with an aluminium-based coating that gives the V845 the traditional look of a wah.

Electronically the Vox V845 is virtually identical to a vintage Vox-wah, apart from being built with a couple of PCBs and modern components.

An important improvement over the originals from the 1960s and 70s is the addition of a DC input, which allows you to power the V845 from a modern power supply.

The Vox V845 looks like a wah-wah, feels like a wah-wah, so it’s no surprise that it also sounds like a genuine Vox-wah. The V845 switches on and off in the traditional way by giving the switch beneath the treadle a push in the toe-down position. The sound is big and warm, and, typical for a Vox, a little less abrasive in the top end than a standard Dunlop Cry Baby. What’s not to like?

I’ve been using the Vox V845 for four years by this point, and it hasn’t given me any trouble so far. Check it out!

****

Here are two recent recordings I’ve used the V845 on:

****

Uraltone Tonefest 2024 Overdrive Plus

Finnish company Uraltone ran a DIY pedal workshop at this year’s Tonefest Helsinki, where you could assemble this overdrive/distortion pedal kit.
The three-way mini-switch gives you regular distortion, slightly overdriven boost, and distortion with asymmetrical clipping.
All guitar tracks recorded using the Uraltone Tonefest Overdrive Plus pedal:
• main rhythm guitar (centre): Harley Benton DC-60 Junior; Juketone Trueblood
• rhythm guitar (left): Harley Benton DC-60 Junior; Bluetone Black Prince Reverb
• rhythm guitar (right): Squier Sonic Mustang SS; Bluetone Black Prince Reverb
• lead guitar: Jackson JS32 Dinky; Vox V845 wah; Bluetone Black Prince Reverb
• microphone: Shure SM7B

Testipenkissä: Bluetone Compura Guitar Compressor

Yllättävän monelle kompressori on jotenkin mystinen laite, joka käyttää musta magiaa soundin muokkaamiseksi. Todellisuudessa kompressori (yleiskielessä: kompura) on (puoli-) automaattisesti toimiva signaalitasoon vaikkuttava piiri, jolla kavennetaan signaalin dynamiikka – siis: hiljaisten ja kovien äänien välinen ero – toivotulla tavalla.

Etenkin puhtailla kitarasoundeilla kompressorista voi olla paljon apua, silloin kun kaivataan lisää sustainea, tukevampaa soundia, tai vaikkapa rauhallisempaa äänikuvaa. Esimerkiksi monille kantrikitaristeille kompura on lähes pakollinen varuste, jolla saadaan nopeat lickit, joissa usein sekoittuvat otetut äänet ja avoimet kielet, kuulostamaan tasaisempana ja sliipattuina.

Kitaristille tarjotaan nykypäivänä monta eri kompuraa pedaalin muodossa, joista suurin osa toimii ”enemmän tai vähemmän” -periaatteella, ehkä vielä lisätyllä atakki-kytkimellä.

Suomalainen Bluetone Compura (330 €) lähestyy aihepiiriä toiselta kulmalta tarjoamalla laajasti säädettävän studiokompressorin kitarapedaalissa. Kuusi säädintä voivat aluksi näyttää hieman pelottavalta, mutta kun niiden toimintaa käy ensin rauhallisesti läpi, niin homma alkaa nopeasti selvenemään.

• GAIN on Compuran esivahvistus. Tässä ei ole kyse säröstä, vaan siitä, että eri kitaroissa (ja bassoissa) on eri mikrofonien vuoksi erilaiset lähtötasot. Gain-säätimellä pystyy siis optimoimaan valitun kitaran signaalitasoa kompressiopiiriä varten.

• THRESHOLD (kyllä, kuvan varhaisessa tuotantomallissa on pieni kirjoitusvirhe) tarkoittaa kynnystasoa. Threshold-tason alle jäävä signaali pysyy kompressoimatta, kun taas kynnyksen ylle menevät osuudet puristetaan dynamiikan osalta kasaan.

• RATIO on kompressiosuhteen säädin. Studiokompressoreissa lukee ratio-säätimen vieressä tavallisesti numeerinen suhde, jossa esimerkiksi ”1:1” tarkoittaa, ettei kompressoida lainkaan, kun taas ”8:1” tarkoittaa, että jos tulosignaalin taso nousee kahdeksan desibeliä kynnystason yli signaalia kompressoidaan niin, että lähtötaso nousee vain yhden dB:n verran. Bluetone Compurassa säädöt tehdään korvakuulolla.

• ATTACK ja RELEASE säätävät kuinka nopeasti kompressori alkaa vaikuttamaan signaalin tasoon sen jälkeen, kun kynnystaso ensin ylittyy (Attack-säädin), sekä silloin kun tulosignaalin taso taas laskee kynnystason alle (Release-säädin). Attack-säätimellä pystyy siis vaikuttamaan esimerkiksi siihen, kuinka paljon äänten atakista säilyy muuttumattomana, kun taas Release-säädin vaikuttaa siihen kuinka nopeasti kompressiopiiri ”nollauttuu” signaalipiikkien välissä.

• VOLUME-säädin on Bluetone Compura -pedaalissa lähtötason säädin, siis sama säädin jota kutsutaan monessa studiokompressorissa make-up gainiksi. Volume-nuppia säädetään korvakuulolla omien tarpeiden – esimerkiksi signaaliketjun muiden efektien – mukaan. Jotkut tykkäävät käyttää kompressorit miedoina boostereina, kun taas toiset haluavat, että kompressorin toiminta on signaalitason osalta lähes huomaamaton.

****

Studiossa kompressorin mittaristo on hyvin tärkeä työväline, josta saa tietoa siitä kuinka ”kuuma” tulosignaali on, kuinka monta desibeliä signaalin dynamiikka puristetaan kasaan, ja millä tasolla efektin lähtösignaali on.

Kitarapedaalissa tällainen mittarointi on minusta usein tarpeeton; usein värikkäät mittarit lattialla jopa vievät soittajan huomiota pois kaikkein tärkeämmästä – omasta soundista.

Tärkein on minun mielestäni se että muistetaan, ettei ole olemassa ”ainoa oikea tapa” käyttää sellaista kompressoria kuin Bluetonen Compura, koska mukana on aina kokonainen kasa muuttajia, kuten soitin, oma soittotatsi, musiikkigenre, muu signaalitie, käytössä oleva vahvistin jne.

Kun ottaa itselleen ensin hieman tutustumis- ja kokeiluaikaa Bluetone Compuran kanssa, löytyy hyvin helposti ja nopeasti sellaiset parametrien asetukset, jotka toimivat sinun omassa musiikillisessa työympäristössä. Se mikä sinun mielestäsi toimii sinun omassa musiikissa, on oikea riippumatta siitä, mitä toiset ehkä sanovat.

Helsingissä käsintehty Bluetone Compura ei ole halpakompura, vaan huippulaadukas pro-tason kompressoripedaali, joka tarjoaa studiokompressoreista tuttua säädettävyyttä kompaktissa muodossa. Siihen nähden laitteen hinta on jopa edullinen.

****

• Puhtaat komppiosuudet ja soolokitara – Fender ’62 Telecaster Custom Reissue
• Puhtaat ja säröiset komppiosuudet – Fender ’57 Stratocaster Reissue
• Vahvistin – Bluetone Black Prince Reverb
• Pedaalit – Bluetone Compura, Mad Professor Simble OD
• Mikrofoni – Shure SM7B
• Mikkivahvistin – Cranborne Audio Camden EC2
• Interface – Universal Audio Volt 2

****

DEMO CLIP 1
Kompressorin ansiosta puhdas kitarariffi tulee kokonaiskuvassa paremmin esiin.
Aluksi neljä tahtia ilman kompressoria.
****
DEMO CLIP 2
Puhtaan vahvistimeen soitettu wah-wah ei aiheuta niin paljon säröä/klippausta, jos käytetään kompressoria wahwah:n ja vahvistimen välissä.
Aluksi neljä tahtia ilman kompressoria.
****
• Kitara – Fender ’57 Stratocaster Reissue
• Vahvistin – Bluetone Black Prince Reverb
• Pedaalit – Bluetone Compura, Vox V845
• Mikrofoni – Shure SM7B
• Interface – Universal Audio Volt 2

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑