Testipenkissä: Vox Mark III + Mark V

****

Voxin 1960-luvun Mark III- ja Mark V -kitarat – jotka tunnetaan myös nimillä Teardrop (Mark III) ja Phantom (Mark V) – ovat jälleen saatavissa musiikkikaupoista. Brittiboomi-mallien tunnetuimmat käyttäjät olivat 1960-luvulla Rolling Stonesien Brian Jones (Mark III) ja Hollies-yhtiön Tony Hicks (Mark V).

Todella ilahduttavaa on, että uusi Vox-kaksikko on saatavilla erittäin maltillisella hinnalla.

****

Vox Mark III (355 €) muistuttaa symmetrisellä rungollaan hieman kreikkalaista busukia.

Uusintapainos valmistetaan lyhyellä 22-tuuman (610 mm) mensuurilla, minkä ansiosta se sopii hyvin myös nuorten soittimeksi.

Lehmusrunkoon ruuvattu kaula on veistetty vaahterasta, ja Teardropin otelauta on palisanteria.

Legendaarinen Vox-lavan uusi versio on hieman pienempi kuin alkuperäinen ja mielestäni paljon alkuperäistä kätevämpi.

Nykyaikaisissa suljetuissa virittimissä on valkoisia muovinuppeja.

Vox Mark III on varustettu nykyaikaisella vibratallalla.

Tehtaalta Mark III ja Mark V lähtevät kolmella jousella varustettuina, mutta topatussa pussissa on pakattu vielä yksi jousi mukaan.

Vintage-snobit eivät luultavasti tykkää tämän vibran ohuesta blokista, koska sanotaan, että sustainin kannalta massiivisempi on parempi. Toisaalta myös Floyd Rose -vibroissa käytetään vintagea ohuempaa blokkia.

Vox-mallin kolmesta yksikelaisista voi varmasti odottaa raikasta soundia kuuskytluvun hengessä.

Elektroniikka koostuu yhdestä viisipykäläisestä kytkimestä, sekä master tone- ja master volume -säätimistä.

****

Kulmikkaan Vox Mark V:n (355 €) perusresepti on periaatteessa sama kuin Mark kolmosessa.

Myös Fantomin lehmusrunkoon on lisätty mukavuusviiste soittajan kylkiluita/vatsaa varten.

Mark-mallien kaulat ovat samanlaisia, aina kiiltävää viimeistelyä myöten.

Mark V:ssa kolmikerroksinen pleksi ympäröi kitaran vibratallaa.

Vox-soittimien nauhatyö on yllättävän laadukasta, kun katsoo Mark-mallien hintalappuja. Nauhat on kiillotettu ja niidet päät on pyöristetty huolellisesti.

Vox Mark V Phantom -kitarassa käytetään samoja mikrofoneja…

…sekä samaa elektroniikkaa kuin Mark III Teardropissa.

Topattu pussi kuuluu Mark-malleissa hintaan!

****

Vox Mark III on erittäin kompakti kitara, ja testissä käynyt yksilö mukavan kevyt. Rungon pyöreän muotoilun takia Teardrop ei ole ehkä maailman luontevin ”sohvakitara”, mutta hihnan varressa kitaraa on hyvin mukava kantaa.

Lyhyen skaalan ja kiiltäväksi lakatun, pyöreällä D-profiililla varustetun kaulan ansiosta tällä Voxilla on samantyyppiset vibat kuin esimerkiksi Fenderin Mustang-mallissa, ja tehdaskieliä (010-satsi) on erittäin helppoa venyttää. Vaikka kielet oli säädetty hyvin lähelle otelautaa (E: 1,6 mm/e: 1,3 mm), Mark III Teardrop soi puhtaasti ja rämisemättä. Vibratalla toimii maltillisesti käytettynä hyvin, mutta Floyd Rosen haastajaksi sitä ei tietenkään ole.

Vox Mark III:n akustinen ääni on hyvin Fender-mainen, mutta samalla kauniin lämmin.

Vox Teardrop -mallin puhdas soundi sopii vaikkapa rautalankaan tai funk-musiikkiin:

Säröpuolella homman nimi on Vintage Rock:

****

Vox Mark V on sylissä hieman vastahakoinen tapaus, ja hyvän soittoasennon löytämiseen menee tovi. Kevyt testiyksilö roikkuu kuitenkin hihnassa todella hyvässä tasapainossa.

Phantomin soittotuntuma on erittäin lähellä Teardrop-mallia, nimittäin vintage-tyylinen ja mukava. Testiyksilössä intonaatio oli säädetty kahdelle kielelle hieman nuotin vierestä, mutta homma hoitui nopeasti ristiruuvarilla. Kitaran tatsi oli säädetty myös Vox Mark V:ssa hyvin kevyeksi (E: 1,6 mm/e: 1,1 mm). Jos haluaa soittotuntumasta vielä kiinteämmän, suosittelisin pykälän paksumman 011-satsin käyttämistä.

Molemmat Vox-kitarat kuulostavat miltei samalta, sekä akustisesti että vahvistimen kautta soitettuina.

Tällainen on Mark V Phantomin puhdas soundi pienen Marshall-kombon kautta soitettuna:

Mark V:n Rock-soundista löytyy mukavasti karkeutta ja asennetta:

****

Vox Mark -mallien erikoisten runkomuotojen takia voisi helposti erehtyä lokeroimaan Teardrop- ja Phantom-kitarat pelkiksi ”musiikkivideo-kitaroiksi”.

Totuus on kuitenkin, että sekä Mark III että Mark V toimivat ilahduttavan hyvin Pop-, Beat-, Blues- ja Classic Rock -genreissä. Uudet Voxit tarjoavat roimasti vastinetta rahalle, koska niiden soitettavuus ja soundi ovat enemmän kuin kohdillaan. Suosittelen!

****

Vox Mark -sarjan kitarat

Vox Mark III Teardrop – 355 €

Vox Mark V Phantom – 355 €

Maahantuoja: EM Nordic

Suuri kiitos DLX Musiikille testisoittimien lainaamisesta!

****

Plussat (molemmat mallit):

+ ulkonäkö

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ soundi

+ topattu pussi kuuluu hintaan

Miinukset (molemmat mallit):

– eivät istu kovin luontevasti sylissä

27/02/2014 1

Tulossa – Vox Mark III & Mark V

****

Maahantuoja: EM Nordic

24/02/2014 0

Tulossa – Boss DS-1X + OD-1X

****

Lisätietoja: Roland

24/02/2014 0

Review: Tokai ATE-33N Thinline

****

Tokai Guitars are known for their well-made copies of classic guitar and bass models.

The brand-new Tokai ATE-33N Thinline is part of Tokai’s more affordable Chinese-made range, and represents their version of a Thinline Tele-type guitar.

****

The Tokai ATE-33N Thinline (current price in Finland 437 €) is a real looker and will delight fans of the natural look, despite its moderate price tag.

Roger Rossmeisl – known for his classic Rickenbacker designs – hit upon the concept of the Thinline Telecaster in the late 1960s when working for Fender. The original version was made with a body which featured three large pockets routed out from the back. A separate, glued-on solid piece of wood served as the body’s back.

Tokai approaches the construction of the ATE-33N Thinline the other way around: the pockets are routed into the front of the alder body, which then receives a beautiful, five millimetre thick swamp ash top. This solid ash top was made from three side-by-side pieces on our test sample, with the nicely matched grain efficiently disguising the glue lines.

The body of Tokai’s ATE-33N Thinline sports a gloss finish, while the neck has received a thin satin finish.

This Tokai is no slave to vintage fashion – truss rod adjustment is at the headstock end of the neck, which is a far more practical solution.

These nice Kluson-copies work fine.

The maple fingerboard has a larger radius (meaning it’s flatter) and fatter frets than its Sixties counterpart, making the ATE-33N easier to play. Especially string bending is far more comfortable with this type of neck.

The neck joint is a traditional four screw affair.

From a sonic standpoint, the traditional three-saddle, bent sheet-metal bridge that doubles as a pickup frame is probably a Tele-style guitar’s most important ingredient.

With these bridges octave compensation is always a matter of compromise, but most guitarists learn to live with the design’s limitations.

The ATE-33N Thinline is equipped with two singlecoil pickups that use soft steel slugs as polepieces and bar magnets stuck to the bottom of the bobbin.

Here’s a look at Tokai’s three-position switch and the guitar’s master volume and tone controls.

****

Now seems to be the perfect time to buy an electric guitar, judging by the sheer quality displayed by the very favourably priced Tokai ATE-33N Thinline.

The ATE-33N Thinline seems to tick all the right boxes with ease:

The satin-finished maple neck feels great. It’s rounded D-profile provides a sturdy fundament for tone and sustain, and it is comfortable to play, too. This model’s well-dressed frets and the fretboard’s flatter radius make a slinky set-up possible. Our test sample measured 1.4 mm for the low E and 1.2 mm for the high e (at the 12th fret), and it played well and without string rattles all across the neck.

Played acoustically you can clearly hear the open character of the hollowed out thinline body. Naturally, a T-style thinline won’t win a shouting match over a ES-335, but the hollowed out pockets do still make a discernible difference in this Tokai.

There’s lots of talk on guitar forums about the nastiness of many budget Tele-pickups, but I can only state that Tokai’s set of Mk3-pickups perform rather well. The neck pickup is war and round, but never muddy or one-dimensional. The bridge unit dishes out the Country twang with the right amount of bite and conviction. And the Tokai also nails my favourite Tele tone – the chimey middle setting with both pickups on. This means that changing the Tokai pickups for some aftermarket brand wouldn’t be my first priority, at least…

Here’s a taste of the ATE-33N Thinline’s clean tones, starting with the neck pickup and moving on from there:

And here’s a bit of Rock riffing:

****

In my opinion the Tokai ATE-33N Thinline scores high in the value-for-money stakes. It is a beautiful-looking instrument that plays very well indeed.

I have to admit having some reservations about the pickups before plugging in, but the sound of the Mk3-units has really won me over. This Tokai dishes out all the T-style tones we’ve come to expect from a traditionally styled and built example.

And should you decide to upgrade the pickups, regardless, the ATE-33N Thinline will prove to be a great starting point for any such ventures.

****

Tokai ATE-33N Thinline

437 €

Finnish distributor: Musamaailma

****

Pros:

+ outstanding value for money

+ workmanship and finishing

+ playability

+ sound

****

11/02/2014 1

”Pisara” ja ”Fantomi” tulivat takaisin – Vox Mark III ja Mark V

1960-luvun legendaariset Vox III– (aka Teardrop) ja Mark V -mallit (aka Phantom) ovat tulleet takaisin, uusina edullisina versioina.

Kitaroissa on ruuvikaula vaahterasta palisanteriotelaudalla, sekä lehmusrunko. Molemmat mallit ovat lyhytskaalaisia (61 cm), ja niissä on kolme yksikelaista mikrofonia ja moderni Strato-tyylinen vibratalla.

Kitaroiden lisäksi Vox tarjoaa nyt myös lyhytskaalaisia Mark III ja Mark V -bassoja.

****

Maahantuoja: EM Nordic

05/02/2014 0

Namm 2014 – Boss DS-1X + OD-1X

****

Lisätietoja: Roland

31/01/2014 0

Testipenkissä: LTD James Hetfield Snakebyte

****

James Hetfield on muusikko, joka ei varmastikaan enää kaipaa esittelyä. Mies on Metallican keulahahmo, vokalisti, lauluntekijä ja kitaristi, ja hän on vaikuttanut ratkaisevasti koko Metal-genren kehitykseen.

Metallica-bändin kitaristit – Hetfield ja hänen kolleegansa Kirk Hammet – ovat tehneet jo pitkään yhteistyötä ESP Guitarsin kanssa. LTD James Hetfield Snakebyte on tämän yhteistyön tuorein hedelmä.

****

James Hetfield soitti Metallican alkuaikoina Gibsonin Explorer-mallia, ja kitarasankari näköään pitää edelleen kyseisen kitaran kulmikkaista muodoista.

LTD James Hetfield Snakebyte (1.096 €) on perusteellisesti päivitetty nykyaikainen metallikitara, jolla on kuitenkin selkeitä Explorer-vaikutteita.

Kitaran runko ja sen liimaliitoksella runkoon kiinnitetty kaula ovat mahonkia, kun taas Snakebyten sysimusta otelauta on veistetty eebenpuusta.

Mukavuuden – ja kevyemmän painon – nimessä LTD:n runko on Gibson-klassikkoon verrattuna pienempi.

Rungon bassopuolen pitkä ja loiva viiste on vaikea vangita valokuvaan, mutta se on omiaan tekemään Hetfield-mallista mukavan.

Sperzel-lukkovirittimet on valittu Snakebyte-malliin niiden laadun ja toimintavarmuuden takia.

Tone Prosin talla ja kieltenpidin lukitaan säätämisen jälkeen vankasti paikoilleen kuusiokoloruuveilla. Näin kitaran säädöt pysyvät muuttumattomina myös rankassa lavashowssa.

LTD Snakebyteen on asennettu 22 jumbokokoista nauhaa. Testikitaran nauhatyö oli ensiluokkaista.

James Hetfield on ollut jo todella pitkään EMG:n aktiivimikkien käyttäjä. Muutama vuosi sitten hän sai myös oman EMG JH ”Het” -humbuckersetin, joka on tietenkin käytössä myös uudessa nimikko LTD:ssä.

JH-N-kaulamikrofoni on kehitelty käyttämään EMG 60 -mikrofonia lähtökohtana, mutta Hetfield-mikissä on yksittäisiä keraamisia magneetteja ja paksumpia keloja. EMG 81 taas on toiminut JH-B-tallamikrofonin ponnahduslautana, mutta tässä käytetään keraamisten tankomagneettien lisäksi vielä teräksisiä napapaloja.

Lopputulokseksi luvataan lämpimämpi perussoundi, entistäkin enemmän lähtötehoa, sekä selkeämpää atakkia.

Aha, kaksi säädintä ja kolmiasentoinen vipukytkin – asia selvä, eikö niin…

Ei niin nopeasti! Kytkin kyllä toimii perinteisellä tavalla, mutta potikat eivät ole master volume ja master tone, vaan kummankin mikin oma volume säädin.

James Hetfieldillä ei ole tarvetta sävynsäätimeen kitarassaan, koska hänen kitarateknikkonsa säätää kaikki tärkeät vahvistin- ja efektiasetukset omatoimisesti settilistan mukaan. Mestarille jää näin soittamisen ja laulamisen lisäksi lavalla vain oikean mikrofonin valinta.

Paristolokeron kansi kiinnitetään asianmukaisesti koneruuveilla, mikä on puuruuveja huomattavasti kestävämpi ratkaisu.

****

On totta, että vuonna 1958 ilmestynyt Gibson Explorer oli melkoinen edelläkävijä uskaliaan muotoilunsa ansiosta. Mutta on myös totta, että suurikokoinen kitaraklassikko tuntuu hihnassa usein kuin mahan edessä roikkuvalta massiiviselta yöpöydältä.

Hetfieldin nimikkomalli on mielestäni onnistunut erittäin hyvin säilyttämään Explorerin metallimuusikolle niin tärkeää kulmikasta imagoa. LTD Snakebyte on kuitenkin huomattavasti kompaktimpi sähkökitara, joka on esikuvaansa nähden helpompi kantaa ja soittaa.

Hetfield Snakebyte soitettavuus on erittäin hyvällä mallilla, niin kuin pro-luokan soittimesta sopii odottaakin. Kaulaprofiiliksi on valittu mukavan täyteläinen ”C”. Tatsi on säädetty testiyksilössä mukavan kevyeksi. Kymppisatsilla kielten korkeus on 12. nauhan kohdalla 1,8 mm (matala E) ja 1,6 mm (korkea e-kieli), ja kielet soivat puhtaasti ja täysin rämisemättä koko otelaudan pituudella.

Testikitaran akustinen soundi löi minut ihanuudellaan täysin ällikällä. Äänessä on erittäin tarkka, pianomainen atakki, sekä avoin ja tasainen sustain-vaihe.

EMG:n aktiivinen ”Het” Set -parivaljakko on erittäin suuritehoinen, mutta mikrofonit tarjoavat kuitenkin hyvin kauniita ja avoimia clean-soundeja ilman häiritsevää keskialueen honottamista:

High Gain -kanavaan soitettuna LTD Snakebytestä irtoaa – yllätys, yllätys – James Hetfieldin legendaarinen Metal-soundi, josta löytyy rutkasti potkua ja preesensalueen purevuutta:

****

LTD James Hetfield Snakebyte on mielestäni selvästi pro-luokan täsmätyökalu laatutietoiselle metallimiehelle (ja -naiselle). Tämä ei ehkä ole maailman monipuolisin sähkökitara, mutta rankkojen tyylien kitaristeille se tarjoaa suorinta tie musiikilliseen nirvanaan.

****

LTD James Hetfield Snakebyte

1.096 €

Maahantuoja: Musamaailma

****

Plussat:

+ työnjälki

+ paino

+ soitettavuus

+ akustinen sointi

+ vahvistettu soundi

Miinukset:

– ei tone-säädintä

10/01/2014 1

Huomenna: LTD Snakebyte

09/01/2014 0

Testipenkissä: Tokai ATE-33N Thinline

****

Tokai Guitars on tunnettu hyvin laadukkaista ”kunnianosoituksista” klassikkokitaroille.

Upouusi Tokai ATE-33N Thinline on malliston edullisemmasta, Kiinassa valmistetusta päästä, ja se on Tokain versio puoliakustisesta T-tyylisestä kitarasta.

****

Tokai ATE-33N Thinline (437 €) tarjoaa reilusti silmänruokaa kauniin puun ystävillä, vaikka kyse ei todellakaan ole kalliista kitarasta.

Mallitunnuksen N-kirjain viitaa soittimen viimeistelyyn pelkällä kirkaslakalla (engl. natural), kun taas ohutkoppaisista puoliakustisista käytetään englannin kielessä tavallisesti Thinline-termiä.

Rickenbackeristakin tuttu Roger Rossmeisl kehitti 1960-luvun lopussa Fenderille Tele Thinline -runkoa, jossa runkoon jyrsittiin kolme kookasta koloa selkäpuolelle, ennen kun rungon takapuolelle liimattiin kokopuukansi.

Tokain menetelmä on juuri päinvastainen: leppärunkoon on jyrsitty edestä Thinlinen kolot, minkä jälkeen etupuoleen on liimattu varsin näyttävä, viiden millin paksuinen saarnikansi. Kokopuinen saarnikansi on testikitarassa tehty kolmesta vierekkäisestä palasta, jotka on sovitettu niin huolellisesti yhteen, että liimasaumat huomaa vain lähietäisyydeltä kopan reunoja katsellen.

Tokai ATE-33N Thinlinen koppa on viimeistelty kiiltävällä lakalla, kun taas soittimen vaahterakaulalla on yllään ohut satiinipintainen viimeistely.

Kaularaudan säätö hoituu nykyaikaisesti lavan etupuolelta.

Laadukkaat Kluson-kopiot toimivat kiitettävästi.

Vaahteraotelaudan radius on isompi (= loivempi) ja kitaran nauhat paksummat kuin 1960-luvun vastineessa, mikä tekee ATE-33:sta helpompi soittaa. Etenkin kielten venytykset onnistuvat tällaisella alustalla huomattavasti helpommin.

Tokain kaulaliitos on perinteinen.

T-tyylisen kitaran soundin kannalta yksi tärkeimmistä ainesosista on se perinteinen peltitalla kolmella tallapalalla, johon tallamikrofoni on upotettu.

Vaikka tällaisen tallan intonaatio on aina jonkinnäköinen kompromissi, pidetään sitä edelleenkin kunnon Tele-soundin perustana.

Edullisessa ATE-33N Thinlinessa käytetään vintage-mikrofonien sijaan sellaiset versiot, jossa erilliset napamagneetit on korvattu mikrofonin alle kiinnitetyllä pitkällä tankomagneetilla.

Tokaissa löytyy kolmiasentoisen kytkimen vierestä master volume- ja master tone -säätimet.

****

Nykypäivänä näyttää soitinkaupoissa todellakin olevan ostajan markkinat, kun alle viidelläsadalla eurolla saa näin laadukkaan kitaran kuin Tokai ATE-33N Thinline.

Tokain ATE-33N Thinline on kuin pelkkien napakymppien kertymä:

Satiinipintainen vaahterakaula tuntuu todella hyvältä. Kaulan D-profiilissä on riittävästi massaa hyvän soundin perustaksi, mikä tekee soittotuntumasta myös mukavan. Nykyaikainen nauhoitus mahdollistaa – otelaudan loivan kaarevuuden kanssa – tässä kitarassa matalat säädöt (E: 1,4 mm/e: 1,2 mm) kymppisatsilla ilman minkäänlaisia ongelmia.

Akustisesti soitettuna Tokain Thinline-runko lisää soundiin selvästi hieman ilmavuutta keskialueessa, vaikka T-tyyliset Thinlinet eivät luonnollisesti koskaan soi akustisesti niin voimakkaasti kuin ”oikea”, isokokoinen semiakustinen.

Vaikka kitarafoorumeissa usein maristaan edullisista Tele-mikrofoneista, ovat Tokain TE-Vintage Mk3 -mikrofonit osoittautuneet käyttötestissä oikein hyvin soiviksi valinnoiksi. Etumikrofoni on lämmin ja pyöreäsoundinen, mutta ei koskaan tylsä tai mutainen, kun taas tallamikrofonista saa irti juuri sen oikean annoksen twängiä ja purevuutta. Oma suosikkisoundini Teleissä on valitsimen keskiasento, joka toimii myös tässä Tokaissa erittäin hyvin! En ainakaan itse vaihtaisi Tokain omia mikrofoneja heti muka-parempiin…

Tässä esimerkkipätkä ATE-33N Thinlinen puhtaasta soundista (kaulamikki aloittaa):

Ja tässä hieman Rock-riffailua:

****

Mielestäni Tokain ATE-33N Thinline tarjoaa erinomaista vastinetta maltillisen hintaansa nähden. Tämä kitara on laadukkaasti toteutettu, kaunis soitin erittäin mukavalla soitettavuudella.

Minun täytyy myöntää että olin testin alussa hieman skeptinen mallin edullisia mikrofoneja kohtaan, mutta huoleni osoittautui täysin turhaksi. Tokaista irtoaa kunnon Tele-soundi, joka toimii tilanteessa kuin tilanteessa (ehkä raskasta metallia lukuunottamatta).

Ja jos sydän kuitenkin tulisi kaipaamaan joskus hieman esoteerisempaa mikrofonivalintaa, tarjoaa ATE-33N Thinline ainakin todella laadukasta alustaa mikkipäivitykselle.

****

Tokai ATE-33N Thinline

437 €

Maahantuoja: Musamaailma

****

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ työnjälki ja viimeistely

+ soitettavuus

+ soundi

****

19/12/2013 1

Review: Hagström Viking P + Pat Smear Signature

Hagström Guitars’ new models, which had been announced at Frankfurt Musikmesse 2013, have finally arrived in Finland a few weeks ago!

Kitarablogi had the pleasure of receiving two of these guitars for testing:

The Viking P is a new version of Hagström’s very popular semi-acoustic, and it comes equipped with two Custom P-50 singlecoil pickups.

The Pat Smear Signature is a solid-body electric tailored to the Foo Fighters-guitarist’s needs.

****

The Hagström Viking is probably the company’s best-known guitar model, not least because of Elvis Presley’s use of a Viking during his legendary ’68 Comeback Special TV show.

The brand-new Hagström Viking P (street price in Finland around 650 €) adds a pair of P-90-style singlecoils to the mix.

The Viking P’s maple neck is glued into the body, which is made in traditional style from form-pressed plywood maple.

A solid wood centre block – made of what looks like nato or meranti – runs the full length of this instrument.

”Beautiful”, ”classic” and ”timeless” are fitting adjectives to describe Hagström’s bound headstock.

Graph Tech’s self-lubricating Black Tusq-material has been chosen for the Viking P’s nut.

The Hagström-branded tuning machines are modern enclosed units that work very well.

The deep black fingerboard of the Viking P has been crafted from Hagström’s proprietary Resinator-material, which is a composite of birch fibres and resin. Resinator aims to be a man-made alternative to ebony, offering similar properties in terms of stability, looks and sound.

The ’board sports 22 medium-sized frets, which have been installed cleanly and finished well.

Hagström have chosen a stylish and practical way of installing their own Custom P-50 pickups on this semi:

Instead of opting for traditional, so-called dog ear covers, which are screwed to the guitar’s top, the Viking P comes with two black soap bar units. Originally developed for solid-body guitars, soap bar pickups offer the advantage of height adjustment via two Phillips-head screws placed between the adjustable pole pieces. With traditional dog ears the only means of adjusting pickup balance is by using the pole pieces – and often this leaves the bridge unit sounding a tad weaker than the neck pickup.

The three-way toggle switch has been placed on the Viking’s top horn.

The solid centre block cuts down feedback howl very effectively, and it also allows for the use of sturdy hardware.

The control setup is traditional, offering separate volume and tone pots for each pickup.

****

The Hagström Pat Smear Signature (street price in Finland around 670 €) takes the company’s F-200-model as its starting point.

Pat liked the general shape of the F-200, but requested a thicker mahogany body with a bound maple top. In terms of thickness, we’re talking similar dimensions as on a PRS Guitars Custom 22, for example.

The Smear Signature features a set mahogany neck.

Any way you look at it – the Hagström headstock sure looks classy.

Pat Smear’s signature can be found on the back of the headstock.

It’s a Resinator fingerboard with 22 medium-sized frets on the Smear Signature also, but the position markers are large pearloid blocks here.

Mr Smear selected a pair of vintage-voiced Hagström Custom 58 -humbuckers for his signature model.

A special feature of this guitar is the toggle switch installation through a hole in the pickguard.

Even though the Pat Smear Signature isn’t equipped with a vibrato, the guitar comes with a roller bridge to ensure maximum tuning stability and string life.

Hagström’s idiosyncratic tailpiece is made up of six brass string retainers mounted onto a plexiglass plate.

There are four controls on the Smear-model, instead of the F-200’s single pair of master volume and master tone.

Both review guitars come with high-quality switches and pots.

****

Both review guitars suffered from a very slight bout of fretboard shrinkage due to dry weather conditions. It seems that Hagström’s Resinator composite doesn’t only look and feel like ebony, but also reacts to changes in air humidity in a similar fashion. Fretboard shrinkage isn’t a real ”fault” per se, but rather something that happens to a large proportion of new guitars. Luckily, your friendly guitar repair shop can take care of the sharpish fret ends easily and inexpensively.

The Hagström Viking P is of medium weight, and balances well in the lap or on a strap.

The neck profile is a flattish D, which feels great.

Straight out of the shipping-box the setup was spot-on. The Hagström Viking P comes factory-equipped with a 010-gauge string set. Thanks to the flat (15″) fingerboard radius and the low action (low E: 1.9 mm/high e: 1.6 mm) this Viking is a really comfortable player.

Due to its semi-acoustic build, the Viking P’s unamplified voice is quieter and closer to a solid-body than the acoustic performance of all-hollow thinlines, such as the Gibson ES-330 or the Epiphone Casino. Acoustically, the Viking P sounds clear and fresh.

Hagström’s fantastic Custom P-50 pickups add a nice shot of warmth and roundness to the mix, without clouding the Viking’s inherent clarity and dynamics.

There are great clean sounds on tap:

But the fun doesn’t end there, as the Viking P also delivers when it comes to the crunchy side of things, with its fat midrange and dynamic punch:

Due to the physical limitations inherent in single-coil pickups, high-gain sounds are always a somewhat tricky endeavour in P-90-equipped guitars. The sound is really great, but you have to decide for yourselves how much how much hum and buzz you can stomach:

****

Hagström’s Pat Smear Signature feels very comfortable, thanks to its rounded body shape and moderate weight.

This guitar’s neck is a slightly more rounded affair, when compared to the neck profile on Viking P, making it feel even better, in my opinion.

Again, the setup was great straight out of the box – a low action, such as the one on the Smear Signature (low E: 1.6 mm/high e: 1.4 mm), only works as well as it does here when the frets are level. This guitar plays like a dream.

Acoustically, this Hagström speaks with a strong and clear voice. The Smear-model features a healthy attack coupled with long and even sustain.

I really like Hagström’s vintage-voiced Custom 58-humbuckers, because their moderate output level leaves enough room for the guitar’s acoustic clarity and dynamics to shine through:

The crunchy tones of the Pat Smear Signature manage to combine clarity and Rock-muscle in a very appealing fashion:

****

These new Hagström-models are very welcome additions to the company’s range of models.

Of these two, the Viking P leans somewhat more in the vintage direction tonally, dishing out a delicious and rootsy P-90-fuelled alternative to Hagström’s regular Viking. The Pat Smear Signature is a signature model that can work for many friends of double-humbucker solid-bodies, even if you’re not familiar with the man’s oeuvre.

In any case, both Hagström-models are quality instruments at prices even the amateur can afford.

****

Hagström Viking P + Pat Smear Signature

Viking P – street price in Finland approx. 650 €

Pat Smear Signature – street price in Finland approx. 670 €

Finnish distributor: EM Nordic

A big thank you to DLX Music Helsinki for supplying the review instruments!

****

Pros (both models):

+ workmanship

+ playability

+ Hagström-pickups

+ sound

+ value-for-money

Cons (only Viking P):

– single-coil hum in high-gain

12/12/2013 1