Kategoria: guitar porn

Turenki Tonefest 2011

Tänään suomalaisen kitararakentamisen parhaimmisto kokoontui Turengin tunnelmallisessa Vanhassa Asemassa.
Laadukkaiden soittimien ja vahvistimien lisäksi tarjolla oli myös livemusiikki.

Turenki Tonefest oli suuri yleisömenestys – toivottavasti tavataan ensi vuonna uudestaan!

kuvat: Miloš Berka

***

Tässä tsekkaan Mad Professorin uusia pedaaleja Mad Professor -vahvistimen läpi. Tonefestin vetäjä ja Mad Professorin puuhamies Harri Koski katsoo vierestä.

Uusi Snow White on tämän hetken mehukkaimpia Auto Wah -pedaalia!

***

Maailman parhaat Selmer-tyyliset Gypsy Jazz -kitarat tulevat AJL-Guitarsilta Kokkolasta.

Niiden lisäksi Ari-Jukka Luomaranta on myös erikoistunut orkesterikitaroihin.

***

Anders Liljeströmin upouudessa, kompaktissa Tvango-mallissa asuu suuren orkesterikitaran sielu.

Mikrofoniksi on valittu Lollar Pickupsin versio Gibson CC -mikrofonista.

***

Amfisoundilla on aina esillä erittäin tuoreita ideoita viimeistelyissä.

***

Soitinpaja JaSeSoin erikoinen mandoliini herätti huomiota – soittimella on kolmen ääniaukojensa ansiosta ilmavan kaunis ääni.

***

Lottosella oli esillä laaja valikoima erilaisia kitaroita.

Kannattaa tsekata Juha Lottosen uutta, täydellä mensuurilla varustettua matkakitaraa.

***

Olav Löfin kitarassa on 12-kieliseltä lainattu oktaavikieli g-kielelle.

***

Sale Custom Guitarsin Rising Horse muistuttaa aika lailla Yngwien lempikitaraa…

***

Monster Amp ja Visual Clone Guitars – iloa myös silmille.

***

Hämeenlinnalaisen Finlandia Instrumentsin loistava Byrdland-tyylinen kitara teki minuun suuren vaikutuksen.

***

Luonnollisesti myös Ruokangas Guitars oli paikalla. Kuvamme epäonnistuivat valitettavasti, minkä takia tässä on Ruokankaan oma kuva Unicorn Classic -mallista:

2

Classic Guitars, part 7: Gibson ES-175

The Gibson ES-175 is the Gibson guitar, that has been in continuous production for the longest.

When it was first introduced in 1949 it was a single-pickup model, with a P-90 in the neck position. The ES-175 was meant to be an electric Jazz-guitar from the start, so the body was constructed from laminated, pressed maple, instead of featuring a solid carved top. The neck is mahogany and the bound fingerboard made from rosewood.

For the first few years the guitar was equipped with a pre-compensated ebony bridge, later models feature a tune-o-matic bridge.

Two different tailpieces can be found on an ES-175: at first it featured a trapeze, like the Gibson at the top, later models were equipped with the special T-shaped tailpiece of the Epiphone below, but since the 1970s both types have been used on and off.

In 1953 the original ES-175 was joined by the now classic two-pickup model, the ES-175D. From 1957 onwards both models have been equipped with humbucking pickups.

In 1971 the single-pickup model was deleted from Gibson’s range, and the two-pickup model’s designation thus changed to ES-175 without the ”D”.

The ES-175 is an absolut classic among full-body Jazz-guitars, and its has become the yardstick most newcomers have to live up to.

In Rock-circles Steve Howe of Yes is by far the most famous user.

From 1952 to ’58 the ES-175 also had a foxier sister, called the ES-295:

The ES-295 is built exactly like an ES-175, except for the all-gold finish, the cream pickguard, and the fact that the original incarnation featured the long Les Paul -trapeze-bridge.

Most people associate this model with early Rock’n’Roll as well as Country-music. Elvis Presley’s original guitarist, Scotty Moore, was often spotted with an ES-295.

Save

0

Tokai LC-85 – Sounds! [][][][][] Tokai LC-85 – Soundeja! [][][][][]

Tokai LC-85 neck PU clean (kaulamikki puhtaana)

Tokai LC-85 both PUs clean (molemmat mikit puhtaina)

Tokai LC-85 bridge PU clean (tallamikki puhtaana)

πππππππππππ

Tokai LC-85 neck PU crunch (kaulamikki säröllä)

Tokai LC-85 both PUs crunch (molemmat mikit säröllä)

Tokai LC-85 bridge PU crunch (tallamikki säröllä)

πππππππππππ

Tokai LC-85 bridge PU lead (soolosoundi soitettu tallamikillä)

More information on the guitar HERE.

Lisätiedot löydät TÄSTÄ tai suoraan Musamaailmalta.

0

Tokai LC-85 Ltd Ed – parempi kuin alkuperäinen?

Ovelien vaihtokauppojen ansiosta yksi minun pojista on saanut ostettua itselleen Tokai LC-85 -kitaran.

LC-85-malli on yksi firman kalleimmasta kitaroista, joita valmistetaan Japanissa käsityöllä. Tämä Tokai on ”kunnianosoitus” kahdella humbuckerilla varustetulle Gibson Les Paul Custom -kitaralle.

Limited edition -version yksiosainen mahonkikaula on viimeistelty öljyämällä, tavallisissa malleissa se on lakattu kiiltävän mustaksi.

Eebenpuiseen otelautaan on asennettu 22 jumbo-kokoista nauhaa, sekä neliskulmaisia otemerkkejä helmiäisjäljitelmästä. Juha Lottonen on oston jälkeen hionut soittimen nauhat ja asentanut kitaralle uuden satulan luusta.

Runko on valmistettu perinteisellä tavalla: paksun mahonkisen takaosan päälle on liimattu vaahterakansi. Mustavalkoinen reunaloitus näyttää kyllä juhlavalta.

Käytetyn kitaran kultaisilla metalliosilla on asiaankuuluvat kulumanjäljät, niin kutsuttu ”patina”. Tallaksi on valittu Gotohin tune-o-matic. Mikrofonit taas ovat Tokain omia, vintage-tyylisiä PAF-Vintage Mark II -malleja.

Ja tässä kuvassa näkyy LC-85:n Gotoh-virittimiä…

Tämän kitaran soitettavuus on ensiluokkainen – kevyt ja notkea.

Tokain PAF-tyyliset mikrofonit kuulostavat isoilta ja eloisilta, ja niissä on maltillinen teho. Tästä syntyy fantastinen humbucker-soundi, jolla on oiva annos pirteyttä, kiitos vaahterakannen (jonka alkuperäinen Les Paul Custom sai vasta 1960-luvun loppumetreillä) ja eebenpuisen otelaudan.

Ainoastaan hieman jäykässä, laatikkomaisessa kytkimessä olisi mielestäni vielä pikkusen parantumisen varaa.

Aion lisätä lähipäivinä vielä esimerkkisoundeja blogille…

Tokain maahantuoja on Suomessa Musamaailma. Uusimmassa Riffi-lehdessä (6/2011) on mukana monisivuinen Tokai-liite!

1

Tokai LC-85 Ltd Ed – Even better than the real thing?

Through some rather clever bargaining on his part, one of my sons recently got his hands on this – a Tokai LC-85.

The LC-85 is one of the top-end, Made-in-Japan-Tokais, and is their – shall we say – ”tribute” to the post-1969 Gibson Les Paul Custom.

We have a one-piece mahogany neck, which in this limited edition version is oil-finished, instead of lacquered in black.

The ebony fingerboard carries jumbo frets, as well as pearloid fret markers. Master luthier Juha Lottonen has given this guitar a fret polishing, as well as a new bone nut.

The body is made from a mahogany back and a carved maple top. Black and white binding gives the guitar a deluxe look.

As this guitar was acquired used the gold-coloured plating on the hardware shows some cool signs of wear. The bridge is a Gotoh tune-o-matic. The pickups are Tokai’s own PAF-Vintage Mark II -models.

And here’s a look at the sealed Gotoh-tuners…

This guitar plays like a dream – the feel is really effortless and fluid.

Tonally the Tokai PAF-style pickups sound great and lively, and they have a vintage style, medium output. It’s a fantastic humbucker tone with a little added sprinkle of bite, brought to the mix by the maple top and the ebony fretboard.

The only thing probably worth upgrading sometime, may be the slightly stiff, boxed three-way toggle selector.

Stay tuned for some soundbites in the near future…

1

Epiphone Phant-o-matic

Uusi Epiphone Phant-o-matic on My Chemical Romance -bändin kitaristin, Frank Ieron, nimikkomalli. Kitara perustuu Epiphone Wilshire -malliin, mutta sillä on Les Paul Custom -tyylinen kaula, täyskokoiset humbuckerit, mykistysnappi sekä Gibson ES-345:stä tuttu Varitone-kytkin.

The new Epiphone Phant-o-matic has been developed with My Chemical Romance’s Frank Iero. The model is based on the Epiphone Wilshire, but features a Les Paul Custom -neck, full-sized humbuckers and a kill-switch, as well as the Varitone-switch first seen on the Gibson ES-345.

0

Schecter PT – the guitar that started it all

The year was 1979 and The Who’s Pete Townshend was looking for a sturdier and lighter guitar than his modded Gibson Les Paul Deluxe.

Townshend’s then guitar technician Alan Rogan went out and bought a humbucker-equipped Telecaster-style guitar made from Schecter parts in New York.

Pete fell in love with the guitar, and a while later commisioned more guitars using Schecter parts from British luthier Roger Giffin.

When Giffin went to the USA to work for Gibson’s West Coast Custom Shop, Schecter started building the Townshend-model themselves (before this they had mostly manufactured parts, and only a handful one-off-guitars).

Schecter is still manufacturing the PT-model, these days it’s part of their mid-priced Diamond-series.

0

Schecter PT – firman kulmakivi

The Who -yhtyeen kitaristi Pete Townshend oli etsimässä vuonna 1979 kestävämmän ja kevyemmän kitaran kuin hänen silloin käyttämä modifioitu Gibson Les Paul Deluxe.

Townshendin silloinen kitarateknikko Alan Rogan hanki pomolleen Schecter-osista kasatun, Telecaster-tyylisen kitaran kahdella humbuckerilla.

Pete innostui kitarasta niin, että pyysi brittiläisen kitararakentajan Roger Giffiniä valmistamaan hänellä vielä muutama soitin lisää Schecter-osista.

Kun Giffin sai työtä Gibson Custom Shopilta, Schecter itse aloitti Townshend-kitaran valmistuksen piensarjassa, josta alkoi firman varsinainen taival kitaravalmistajana (ennen sitä ne möi vain kitaraosia).

Schecter valmistaa vielä nykyäänkin PT-mallia osana Kaukoidassä valmistetusta Diamond-sarjasta.

2

Squier Musicmaster Bass – Sounds!

The Squier Vista Musicmaster Bass (introduced in 1997) has been produced only for a short time, despite having been one of the best bang-for-the-buck-machines in the stable.

The original Fender Musicmaster Bass from 1971 was Fender’s most inexpensive short-scale bass at the time (probably ever). Many were sold as part of a two-piece set, which included a low-powered practice amp.

Squier’s version was one of the company’s first instruments made in China, and featured several genuine improvements over the Fender original.

The Squier features through-body stringing resulting in better sustain.

Instead of the Fender’s spartan two-saddle bridge, here we have an intonation-friendly four saddle bridge.

The headstock is finished in the same tasty seafoam green as the body.

The decent, full-sized tuners are good replicas of 1970s Schallers.

The best bit, though, is the Squier Vista Musicmaster Bass’ pickup. The Fender had been equipped with a rather weak Strat-style pickup. The Squier went for the singlecoil Precision Bass pickup, that had been on the first P-Basses (1951-56) – the result is a very healthy output and a full-bodied sound.

I used a Sans Amp Bass Driver for the Pro Tools -soundbites:

Musicmaster/fingerstyle

Musicmaster/plectrum

^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^

Squier’s current bass lineup includes the Bronco Bass, which is clearly derived from the Musicmaster. The Bronco’s bridge is the 70s two-saddle type and the pickup comes from a guitar (!) – it’s a Bullet-series Strat-pickup.

0

Squier Musicmaster -basson soundeja

Squierin 1997 vain lyhyesti markkinnoille tuotu Vista-sarjan Musicmaster-basso tarjoaa erittäin hyvän vastineen pienelle hinnalle.

Alkuperäinen Fender Musicmaster Bass tuli ulos vuonna 1971, ja tämä lyhytskaalainen basso oli silloin firman edullisin basso. Saatavana oli myös Musicmaster-setti, jossa myytiin basson lisäksi pientä harjoitusvahvistinta.

Squier Musicmaster oli yksi firman ensimmäisistä Kiinassa tuotetuista soittimista, ja sillä oli muutama parannettu yksityiskohta alkuperäiseen Fenderiin nähden.

Kielet kiinnitetään Squierissa rungon läpi, mikä parantaa soittimen sustainea.

Yksinkertaisen, kahdella tallapalalla varustetun alkuperäisosan sijaan käytetään tässä tallassa neljä tallapalaa, minkä ansiosta intonaatio on täsmällinen.

Lapa on viimeistelty tyylikkäästi samassa Seafoam Green -sävyssä kuin runko.

Isokokoiset avoimet virittimet ovat varsin käyttökelpoisia kopioita 1970-luvun Schallereista.

Parasta Squier Vista Musicmaster -bassossa on kuitenkin sen mikrofonivarustus. Alkuperäisessä Fenderissä oli melko heikkotehoinen, Strato-tyylinen mikrofoni. Squierissa taas käytetään samaa mikrofonia kuin ensimmäisissä Precision-bassoissa (1951-56) – ja soundi on erittäin mehukas ja itsevarma.

Ääniesimerkit tallennettiin Sans Amp Bass Driver -boksin kautta Pro Toolsiin:

Musicmaster/sormisoitto

Musicmaster/plektralla

^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^

Squierin mallistossa on ollut viime vuosina Bronco-niminen basso, joka on Musicmasterin johdannainen. Broncon tallassa on vain kaksi tallapalaa ja mikrofonina toimii Bullet-sarjan Stratomikrofoni.

0

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑