Deftones-yhtiön kitaristi Stephen Carpenter on pitkän linjan ESP/LTD-mies, jolle on vuosien varrella kertynyt useampi nimikkomalli.
Carpenterin uusin nimikkokitara – seitsenkielinen Telecaster-johdannainen – on nimeltään LTD SCT-607B.
****
Korealainen LTD SCT-607B (1.132 €) ei ole tavallinen Tele-kopio, vaan rankkaan riffailuun erikoistunut Heavy-elukka.
Kitarassa on pitkä baritonimensuuri (27″/68,6 cm), jolla saadaan matala H-kieli soimaan puhtaasti.
Kitaran vaahterakaula jatkuu yhtenäisenä koko leppärungon läpi, minkä ansiosta kielet kiinnitetään niiden molemmista päistä samaan puuhun.
Taakse kallistuvaan lapaan on upotettu brändin logo, jonka vieressä näkyy herra Carpenterin allekirjoitus.
Satula on veistetty grafiittipitoisesta muoviseoksesta, joka vähentää ratkaisevasti kitkaa virittämisessä.
Ladukkaat lukkovirittimet pitävät kitaran hyvässä vireessä. Niiden ansiosta myös kielten vaihtaminen sujuu nopeammin kuin tavallisella koneistolla.
SCT-607B:n lapa, otelauta ja rungon etupuoli on siististi reunalistoitettu hyvin näyttävällä helmiäismuovilla.
Kitaran eebenpuuotelautaan on istutettu 24 jumbo-kokoista nauhaa. Nauhatyö on erittäin huolellinen.
Kaula-läpi-rungon rakenteen ansiosta kaulan ja rungon liitoskohtaa on voitu muotoilla erittäin sulavaksi.
Carpenter-mallissa on rungon takapuolella mukavuusviiste.
Vaikka LTD:n kaula ei ole liimakaula, se on suunniteltu hyvin taidokkaasti niin, että kaulassa on liimakaulaisista kitaroista tuttu kaulakulma.
Kaulakulmaa käytetään usein silloin, kun soittimella on Gibson-tyylinen talla.
Stephen Carpenter tarvitsee oman soundinsa varten tehokkaita, häiriövapaita mikrofoneja, joilla on selkeä äänimaailma. Toisin sanoin – LTD SCT-607B -mallissa käytetään kahta aktiivista EMG 81-7 -humbuckeria.
Koska selkeys on matalissa virityksissä ja baritonikitaroissa valttia, on Carpenter-mallissa kaulamikrofoni siirretty keskimikrofoniksi. Toimiiko tällainen yhdistelmä? Se nähdään kohta…
Runkopuuhun upotettujen kierreholkkien ansiosta paristolokeron avaaminen sujuu hyvin ja puuta rasittamatta.
Carpenter-nimikkokitaran säätimet on asennettu perinteiseen metallilevyyn.
Levyn alta paljastuvat EMG:n omat erikoispotikat volumelle ja tonelle, sekä laadukas kolmiasentoinen kytkin.
Elektroniikkalokeron häiriösuojausta on hoidettu tehokkaasti grafiittipitoisella maalilla.
Lukkiuttuva TonePros-talla on erittäin vankkaa tekoa.
****
ESP:n LTD SCT-607B on hyvin laadukas, nykyaikainen pro-tason soitin, jossa yhdistyvät tyylikkäästi tutun klassikon perinteiset piirteet ja metallimiehen erikoisvaatimukset seitsenkieliselle kitaralle.
Tavallista pidemmästä ja leveämmästä kaulastaan huolimatta LTD:n Carpenter-malli on vain hyvin lievästi kaulanpainoinen, ja kitara asettuu mukisematta mukavaan soittoasentoon. Testiyksilön painosta päätellen kannattaa kuitenkin hankkia leveä hihna paremman kantomukavuuden vuoksi.
SCT-607B:n kaulaprofiiliksi on valittu suhteellisen leveää, mutta samalla melko matalaa U-profiilia.
Kun vaihtuu suoraan kuusikieliseltä kitaralta seitsenkieliselle, kaula tuntuu alussa aina hyvin leveältä. Myös hieman pienempi kielten välinen etäisyys, sekä (LTD:n tapauksessa) pidempi mensuuri tekevät kitarasta ihan alussa vähän vieraan tuntuisen. Lyhyen ”sisäänajojakson” jälkeen pääsee kuitenkin erittäin hyvin sinuksi SCT-607B:n kaulan kanssa.
Testikitara saapui tutkittavaksi loistavassa trimmissä (ala-H: 2,2 mm/ylä-e: 1,8 mm), minkä ansiosta LTD:n soitettavuus oli erinomainen.
LTD SCT-607B:n akustinen sointi on hyvin rikas: kitaran atakki on erittäin selkeä, ja soittimen äänessä on eloisa, flyygelimäinen perusluonne. Sustainea on vaikka muille jakaa.
Vahvistimen kautta soitettuna tuli ainakin minulle yllätyksenä, että LTD:n puhdas soundi on niin kaunis ja vivahteikas, vaikka soittimessa käytetään kahta aktiivista humbuckeria näin lähellä vierekkäin. Perinne-Telelle tyypillistä suurta eroa kaula- ja tallamikrofonin soinnin välillä on tässä toki turha hakea, mutta mielestäni kannattaa todellakin kokeilla kaikki Carpenter-mallin tarjoamia puhtaita vaihtoehtoja läpi, koska sieltäkin löytyy monia hyviä soundeja.
Seitsenkielinen, musta kitara – check! Runsaasti säröä – check! Haara-asento, ja eikun menoks…
ESP:n LTD SCT-607B suorastaan rakastaa rankkaa riffailua ja kaikenlaista kieliakrobatiaa. Stephen Carpenterin nimikkokitarassa on mielestäni aineksia tulla monen kitaristin lempityökaluksi, koska tästä soittimesta lähtevät uskomattoman maukkaita särösoundeja. Pitkän mensuurin ja aktiivimikityksen tuoma selkeys helpottaa huomattavasti myös hyvin rankkojen särösoundien päällekkäin kasaamista, ilman että kokonaiskuva puurottaisi ongelmallisesti.
Mielestäni LTD:n SCT-607B on erittäin onnistunut ja tyylikäs heavykitara, jota on suunniteltu alusta asti toimivaksi seitsenkieliseksi soittimeksi. Lopputuloksena on syntynyt laatukitara, jossa kaikki yksityiskohdat ovat kohdillaan. Tämä on nykyaikainen soitin suurella soundilla.
Japanissa valmistettu Tokai TTE-55 on firman uusin Tele-tyylinen kitara. TTE-55 ei ole yhden tietyn Tele-aikakauden jäljitelmä, vaan Tokain tyylikäs ”Best of” -ratkaisu.
****
Tokai TTE-55 (848 €) on saatavilla joko yksiosaisella vaahterakaulalla – niin kuin White Blonde -värinen testiyksilö – tai palisanteriotelaudalla.
Rungon väristä riippuu myös metalliosien väri – tässä tapauksessa kaikki metalliosat ovat kullanväriset, mikä antaa soittimelle varsin juhlallisen ulkonäön.
1950-luvun tyylinen vaahterakaula on kiinnitetty vankalla ruuviliitoksella 1960-luvun tyyliseen, reunalistoitettuun leppärunkoon.
Laadukkaiden Kluson-kopioden suuri etu on, että terävät kieltenpäät on upotettu turvallisesti viritystapeihin.
Mattaviimeisteltyyn kaulaan on asennettu 21 jumbo-kokoista nauhaa. Erittäin siisti nauhatyö saa täydet pisteet!
Ajatonta kauneutta on aina kaunista katsella…
Vintage-tyylisestä Tele-tallasta on olemassa muutamia eri versioita, mikä tulee tallapalojen materiaaliin. Tokai käyttää TTE-55-mallissaan Tele-fanien keskuudessa suosituinta vaihtoehtoa messinkitallapaloilla.
Mikrofonivarustus on sekin jo pitkään ollut klassikko: kaulan lähelle on sijoitettu melko kapea, metallikuorella varustettu mikrofoni, kun taas leveämpi tallamikrofoni on kiinnitetty suoraan tallan pohjalevyyn.
Vuoden 1967:n kytkentä on Tele-tyylisissä kitaroissa se kultastandardi – kolmiasentoinen kytkin, sekä master volume ja master tone.
Pölysuojattu VLX-kytkin ja laadukkaat GF-potentiometrit takaavat, että Tokain huoltoväleistä tulee tosi pitkät.
Vintage-fanit taas iloitsevat mikkijohtojen kangaseristyksistä.
****
Testisoitin kuuluu painonsa suhteen mukavaan keskikastiin – se ei ole raskas kitara, muttei myöskään erityisen kevyt.
Tokai TTE-55:n kaulaprofiili on suoraan minun henkilökohtaiselta suosikkiosastolta – se on pyöreä ja täyteläinen D-profiili. Kaulassa on juuri sillä oikealla tavalla paksuutta, joka tukee sopivasti vasenta kättä, olematta kuitenkaan liian paksu tai raskas soittaa.
Nykypäiväiset paksut nauhat, sekä kaulan satiinipintainen viimeistely, tekevät hyvin säädetyn (E: 1,9 mm/e: 1,7 mm) kitaran soittamisesta helppoa. Etenkin venytykset onnistuvat huomattavasti paremmin kuin pienillä vintage-tyylisillä nauhoilla.
Tele-tyylisen kitaran intonaatiossa on aina tietynlainen kompromissi, kun tallassa on ainoastaan kolme tallapalaa, mutta tämä ei estänyt, että tästä kitaratyypistä tuli klassikko. Kompromissin kanssa voi hyvinkin elää.
Se on rakennettu kuin Tele, se näyttää Teleltä, ja, kyllä, Tokai TTE-55 myös kuulostaa Teleltä. Kaulamikrofonin soundi on herkullisen pyöreä, mutta samalla myös notkea. Kytkimen keskiasennosta taas saa selville, mista Prince sai aikoinaan oman Funkynsä. Ja tallamikrofonin twang on herkkua Countryn, Rockabillyn ja Bluesin ystäville.
Tokai TTE-55 sopii loistavasti lähes kaikkiin musiikkityyleihin – ainoastaan Metal-osastolle en suosittelisi tätä vintage-tyylistä mallia.
Tämän testin perusteella voin vain todeta, että Tokai TTE-55 on hyvin laadukas ja perinnetietoinen Tele-tyylinen kitara erittäin kohtuulliseen hintaan.
Mannedesign on italialaisen Manne Guitarsin edullisempi, Kauko-Idässä valmistettu kitaramerkki.
Mannedesignin valikoimaan kuuluu sähkösoittimien ohella myös pieni akustisten kitaroiden mallisto, josta valittiin tällä kertaa kaksi kitaraa testiin: Parlour-kokoinen Mannedesign PFM, sekä Roberto Dalla Vecchian nimikko-Dreadnought RDV.
****
Kauttaaltaan kokopuinen Mannedesign PFM (660 €) on suunniteltu Blues-, Folk- ja juurimusiikin ystäville, jotka hakevat soittimestaan juuri sitä autenttista 1930-luvun soundia.
Setrikannen mattaviimeistelty tumma sunburst-väritys antaa kitaralle hienosti lisää katu-uskottavuutta.
PFM-mallin mahonkikaula on veistetty yhdestä pitkästä palasta, johon on lisätty viritinlavan yläosa, sekä toinen pala kaulakorkoa varten. Kaulan ja rungon liitoskohta on perinteen mukaisesti 12. nauhan kohdalla.
Rungon sivut ja pohja on tehty kauniista mahongista.
Lavan etupuoli on päällystetty palisanterilla, johon on upotettu vaahterasta veistetty Mannedesign-logo.
Satula aitoa naudanluuta.
Ladukkaat vintage-tyyliset virittimet tulevat Gotohilta. Nykyaikaisena parannuksena niissä löytyy virittimien kireyttä säätävät ruuvit.
Mannedesignin palisanteriotelautaan on siististi asennettu 19 keskikokoista nauhaa.
PFM-mallin koppa on koristeltu upealla loimuvaahtera-reunalistoituksella. Rosetti taas on taidokkaasti kasattu aidoista helmiäispaloista.
Palisanteritallan alareuna on ikäänkuin viritinlavan yläreunan peilikuva – molemmissa on pyöreä lovi.
Kompensoitu tallaluu on – satulan lailla – tehty naudanluusta, mikä on edelleenkin yksi parhaista materiaaleista tähän tarkoitukseen.
****
Roberto Della Vecchia on italialainen Fingerstyle-mestari, jonka tuotantoon kannattaa ehdottomasti tutustua!
Della Vecchian Mannedesign RDV -nimikkomalli (950 €) on erittäin tyylikäs, perinteisistä ainesosista tehty Dreadnought-teräskielinen. Kitaran kokopuiseen kanteen käytetään laadukasta AA-luokan sitkakuusta.
RDV:n mahonkikaula on veistetty yhdestä palasta, lukuunottamatta kaulakorkoa, joka on ekologisista syistä erillinen pala.
Rungon kokopuiset sivut ja pohja on veistetty kuvankauniista intialaisesta palisanterista.
Kitaran koppa on viimeistelty kiiltävällä lakalla, kun taas kaulassa on satiinipintainen viimeistely.
Reunalistoitetun lavan koristeeksi käytetään eebenpuuta, sekä helmiäisesta tehtyä upotusta.
Kullanvärisillä Gotoh-virittimillä on eebenpuuta matkivia muovinuppeja.
Eebenpuisen otelaudan reunalistoitus on vaahteraa. RDV:ssä on 20 keskikokoista nauhaa.
Rungon pohjaan on upotettu hieno mustavalkoinen keskilinjan koriste. Reunalistoitus on veistetty vaahterasta.
Kannessa käytetään vaahterareunalistan lisäksi vielä kaunista herringbone-koristereunaa.
Rosetin keskimmäiseen renkaaseen on käytetty aitoja helmiäispaloja.
RDV:n talla on samanmuotoinen kuin PFM-mallissa käytetty vastine, mutta tällä kertaa se on veistetty sysimustasta eebenpuusta.
****
Mannedesign PFM -mallilla on Parlour-kitaroille tyypillinen keskipitkä mensuuri (63 cm), jonka ansiosta kitaran 012-satsin kieliä pystyy venyttämään vielä suhteellisen helposti. Mielipiteitä usein jakaavan, perinteisen V-tyylisen kaulaprofiilin sijaan PFM on varustettu yleispätevällä – ja hyvin mukavalla – D-profiililla. Kaulan leveys on satulan kohdalla 4,4 cm, ja E-kielten välinen etäisyys tallassa 5,4 cm – tämän kitaran kanssa tulee siis hyvin helposti toimeen. Testikitaran tatsia oli säädetty erittäin mukavaksi (E: 1,9 mm/e: 1,5 mm).
Mannedesign PFM on tyypillinen Parlour-kitara sanan parhaassa merkityksessä. Kitaran soinnissa on hyvin kuiva ja yskivä atakki, sekä keskialuevoittoinen, hieman honottava yleissoundi. Sormisoittoa harrastavat Folk-kitaristit tykkävät varmasti PFM-mallin kevyestä bassorekisteristä, koska sen ansiosta soiton erottelevuus säilyy kaikissa tilanteissa. Plektrasoitossa taas tämän Mannedesignin jäntevä sointi lyö itsensä hyvin läpi, ja sen soundi sopii erinomaisesti Ragtime-musiikkiin tai varhaiseen Blues-meininkiin. Äänityskäytössäkin PFM voi olla loistava työkalu, jolla saadaan komppikitarat istutettua ilmaavammin miksaukseen.
Mannedesign RDV -kitaralla on luonnollisesti Dreadnoughtin perinteinen pitkä mensuuri (65 cm). Roberto Della Vecchian erikoistoive oli sormityylille mukavampi, väljempi E-kielten välinen etäisyys (5,9 cm) kuin monissa muissa tämän lajin kitaroissa. Näin oikealle kädelle on tuntuvasti enemmän tilaa toteuttaa myös hieman hankalampia sovituksia. Kaulaprofiili on ainakin minun käteeni mukavasti sopiva ovaali C. Myös Della Vecchia -malli saapui testiin loistavassa trimmissä (E: 2,0 mm/e: 1,5).
Palisanterikoppainen Dread’ kuusikannella on yleensä melkoinen voimanpesä, niin kuin esimerkiksi Mannedesignin RDV. Täällä tarjotaan hyvin muhkeata bassorekisteriä, lämmintä keskialuetta sekä hyvin tuoretta diskantin loistoa. RDV on loistava esimerkki laadukkaasta Dreadnought-soundista, ja se tarjoaa sekä paljon volyymiä että tarkkaa ja hyvin eloisaa dynamiikan toistoa.
Mannedesign-soittimilla on Suomessa vielä melko matala profiili. Tämän testin perusteella voin kuitenkin vain suositella lämpimästi lähempää tutustumista brändin akustisiin kitaroihin.