

Squier-juttu ja Bullet Stratocaster HT -kitaran testi löytyy TÄSTÄ.

Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog
Juttuja kitaroista ja bassoista
The electric bass guitar – and especially a sunburst 1970 Fender Jazz Bass – was my first musical love. My father Jaroslav was the drummer of a professional show band in Germany, and as a child I was lucky to make the occasional trip to rehearsals, recording studios and some afternoon gigs with him. I loved the music, the instruments and the microphones, but most of all I loved to look at the bass player’s (Pavel) Fender Jazz with its huge chrome covers.
I took the roundabout way to becoming a bassist myself, first playing the violin, then the guitar, then the double bass and the piano. In 1985 I bought my first bass guitar – a Japanese Jazz Bass-copy, and I never looked back. That bass is still my go-to instrument.
Over time Tokai Japan instruments have become legendary in their own right. Tokai managed to offer the type of vintage-inspired instruments that guitarists and bassists in the 1970s were craving for, but couldn’t find from US manufacturers. To this day Tokai stands for top quality at a musician-friendly price.
****
You could call the fretless Tokai TJB-55 FL (1.238,– €) Tokai’s unofficial Jaco Pastorius ”signature model” judging by its looks.
The fretted Tokai TJB-55 (999,– €) we received for this review is finished in a gorgeous metallic finish, called ocean turquoise metallic, which sits somewhere between green and silver.
The basic ingredients in both TJB-55 versions are high quality, traditional choices. True to their 1960s designation, both instruments feature alder bodies paired with maple necks.
The ribcage chamfer is very deep and soft.
In contrast to vintage basses both necks here sport a thin satin finish. This is a welcome nod to most modern bass players, who prefer matte finishes to the glossy necks from way back, which are often described as a bit sticky.
The machine heads on the TJB-55s are Gotohs which manage to retain a vintage look, while being smaller and lighter than original Klusons, Fenders or Schallers on vintage basses.
The regular Tokai TJB-55 sports 20 medium-sized frets in its beautiful rosewood fingerboard. The fretwork is top notch.
The fretless TJB-55 FL features fret lines made from maple; a welcome addition, especially for the occasional fretless player.
On forums – where else – you repeatedly find claims that rosewood might be too soft a wood for a fretless bass and roundwound bass strings. I own a well-loved and much-played 1976 Fender Precision Fretless, which – despite some light grooves in the ‘board – still plays fine.
Gotoh’s well-made version of an early-Seventies Fender bridge fits the bill on both the TJB-55 and the TJB-55 FL.
The legendary status of Jazz Basses is founded on two things – their great ergonomic properties, and their juicy yet transparent single-coil pickups.
Both Tokais come with a pair of the company’s own, excellent JB-Vintage Mark III pickups that promise vintage-style tones. The bridge pickup is reverse wound/reverse polarity to the neck unit, so the combination of both pickups is humbucking.
The quality of the electronic parts and the neatness of the wiring is a sight for sore eyes. Tokai even goes as far as equipping the pickups with period-correct (early-Sixties) wires with waxed cloth insulation.
A high-quality gig bag comes supplied with both models. Inside the side pocket of the TJB-55 FL’s bag you will find a three-ply white pickguard, should you prefer that look.
****
I don’t know how Tokai does it, but it has managed – once again – to imbue both basses with heaps of that proverbial “vintage mojo”, even though we’re looking at brand-new instruments here. The combination of top notch parts, along with the company’s proven track record, seems to make for a fantastic mix in both TJB-55s.
These two Tokais offer the best of all the great features of an early-Sixties Jazz Bass. The workmanship on both TJB-55s is second to none, the playability is very comfortable, and the sounds deliver big time. If you’re looking for some top-drawer “Jazz action”, you should definitely try one of these basses out.
****
Sähköbasso – ja etenkin sunburst-värinen vuoden 1970 Fender Jazz Bass – oli elämäni ensimmäinen rakkaus. Isäni Jaroslav oli ammattirumpali saksalaisessa showbändissä, ja sain lapsena olla välillä mukana harjoituksissa, studioissa ja joissakin iltapäiväkeikoilla. Rakastin musiikkia, soittimia, mikrofoneja – mutta pääasiallinen katseenvangitseja minulle oli orkesterin basistin Pavelin Jazz-basso.
Kävin kiertotietä pitkin basistiksi; olin ensin viulisti, sitten kitaristi ja vielä kontrabasisti, mutta ensimmäinen kunnon soitin, jonka hankin omilla rahoillani vuonna 1985 oli japanilainen Jazz-basson kopio. Tämä satojen keikkojen basso on yhä minun lempisoitin.
Japanilaisista Tokai-soittimista on tullut ajan myötä legendaarisia. 1970-luvun lopussa Tokai tarjosi juuri sellaisia laadukkaita, vintage-tyylisiä sähkökitaroita ja -bassoja, joita soittajat halusivat, mutta joita ei silloin saatu Yhdysvalloista. Mutta myös nykyään japanilaiset Tokai-soittimet tarjoavat muusikoille laadukasta vintagea soittajalle ystävällisellä hintalapulla.
****
Nauhaton Tokai TJB-55 FL (1.238,– €) on kuin Tokain epävirallinen ”nimikkomalli” Jaco Pastoriukselle, legendaariselle nauhattoman Jazz-basson soittajalle.
Tämän testin nauhallinen Tokai TJB-55 (999,– €) on viimeistelty upealla metallivärillä – ocean turquoise metallic – joka on sinertevän hopea.
Molemmissa TJB-55-versioissa perusainekset ovat hyvin laadukkaita. Kuuskytluvulle uskollisesti bassojen rungot ovat leppää, kun taas ruuvikaulat veistetään kovasta vaahterasta.
Rungon mukavuusviiste on hyvin syvä ja mukava.
Kaulan viimeistely poikkea hieman vintage-reseptistä, sillä kumpikin basso tarjoaa ohuen mattapinnan muusikon otekädelle. Useat nykybasistit pitävät 1950-70-lukujen kiiltävän viimeistelyn liian ”tahmealta”, minkä vuoksi Tokai-bassojen satiinipintainen matta on hyvä valinta.
TJB-55-bassojen virittimet tulevat Gotoh:n mallistosta, ja ne yhdistävät onnistuneesti vintage-Schallereiden ulkonäköä hieman pienemmällä painolla. Lopputulos on entistäkin parempi balanssi.
Tokai TJB-55:n ruusupuiseen otelautaan on istutettu 20 medium-kokoista nauhaa. Nauhatyö on ensiluokkaista.
Tokai TJB-55 FL:n otelautaan taas on asennettu vaahteralinjat, jotka helpottavat – etenkin aloittelevan – fretless-basistin osumatarkkuutta.
Jotkut väittävät, että nauhatomaan bassoon ei sovi ruusupuuta, koska tämä puulaji olisi muka liian pehmeä nykyaikaiselle roundwound-kielille. Oma nauhaton bassoni on kuitenkin paljon soitettu vuoden 1976 Fender Precision Fretless, ja vaikka sen ruusupuuotelaudassa on pieniä uria, se ei haittaa menoa – ainakaan vielä – lainkaan.
Laadukas versio 1970-luvun Fender-tallasta istuu luonnollisesti erittäin hyvin vintage-tyliseen TJB-55 ja TJB-55 FL:ään.
Loistavan erogonomian lisäksi yksikelaisten mikrofonien maukas sointi seisoo Jazz-basson suosion keskipisteessä.
Molemmpiin Tokai-bassoihin on asennettu firman kuuluisia JB-Vintage Mark III -mikrofoneja, jotka lupaavat autenttisia 1960-luvun Jazz Bass -soundeja. Tokain mikit toimivat yhdessä käytettyinä humbuckerin tapaan hurinattomasti.
Tokai menee jopa niin pitkään, että mikrofonien johdot ovat 1960-luvun alussa käytetty malli, jossa eristys on hoidettu vahalla kyllästetyllä kangaskudoksella.
Laadukas keikkapussi kuuluu Tokai TJB-55 -bassoissa hintaan. TJB-55 FL:n mukaan tulee myös kolmikerroksinen valkoinen pleksi, jota voi asentaa itse, jos basson ”alaston” ulkonäkö ei jostain syystä miellytä.
****
En tiedä miten Tokai Japan sen tekee, mutta sekä TJB-55:ssä että TJB-55 FL:ssä on runsaasti sitä kuuluisa ”vintage-mojoa”, vaikka kyseessä on upouudet sähköbassot. Ilmeisesti näissä soittimissa kaikki laadukkaat osat ja firman pitkä kokemus vintage-kopioissa yhdistyvät suvereenisti laadukkaan lopputulokseen.
Jazz-bassojen parhaat ominaisuudet ja niiden klassisimmat soundit on onnistettu ikäänkuin tislaamaan näihin huippubassoihin. Tokain toteutus on kauttaaltaan laadukas, sekä bassojen soundit ja soitettavuus ensiluokkaista. Kannattaa siis ehdottomasti tutustua Tokai TJB-55 -bassoihin, jos on kiinnostunut pro-laadun Jazz-bassoista.
****
I’ve recorded a short demo song featuring five classic Shure vocal microphones:
• The Shure 55SH Series II (as used by Elvis Presley and countless others)
• The Shure 545SD (as used by Brian Wilson on ”Pet Sounds”)
• The Shure 565SD (Freddie Mercury’s favourite live mic)
• The Shure SM57 (as used by Peter Gabriel on ”So”)
• The Shure SM58 (as used by Roger Daltrey and countless others)
I sing the line ”Listen to this mic – listen to this mic” twice using each mic. The sequence of mics is the same as in the list above.
****
The vocals were recorded with a Cranborne Audio Camden EC2 rack preamp plugged into a Universal Audio Volt 2 audio interface. The vocals were recorded with the playback coming from a pair of Genelec near-field monitors. The mics were used handheld and without any additional wind- or pop shields.
Esittelen tässä lyhyessä demobiisissä viisi klassista laulumikkiä Shurelta:
• Shure 55SH Series II (mm. Elvis Presley:n käyttämä)
• Shure 545SD (Brian Wilsonin mikki mm. ”Pet Sounds” -levyllä)
• Shure 565SD (Freddie Mercury:n lempimikki)
• Shure SM57 (mm. Peter Gabriel käyttämä ”So” -levyllä)
• Shure SM58 (esim. Roger Daltrey:n lempimikrofoni)
Laulan jokaisella mikrofonilla kaksi kertaa fraasin ”Listen to this mic – listen to this mic”. Järjestys on sama kuin yllä olevalla listalla.
****
Äänitin lauluääntäni Cranborne Audio Camden EC2 -räkkietuasteella Universal Audio Volt 2 interface kautta Garagebandiin. Tausta pyöri Genelec-lähimonitoreissa. Pidin mikrofonit kädessäni, enkä käyttänyt ylimääräisiä pop- tai tuulifilttereitä.
Testi tulossa Rockway-blogiin!
Kun Hisatake Shibuya avasi Electric Sound Products -myymälänsä Tokiossa vuonna 1975, hän ei varmaankaan olisi uskonut, että firmasta tulisi tulevaisuudessa yksi maailman isoimmista sähkökitara- ja -bassobrändeistä.
Alussa oli tee-se-itse-kitarantekijöille kitaraosia myyvä liike, nyt ESP Guitars on erittäin iso kielisoitinvalmistaja vaikuttavalla portfoliolla:
ESP Guitars- ja Custom Shop -brändien alla tehdään huippusoittimia Japanissa ja Yhdysvalloissa, E-II kitarat ja bassot ovat tarkoitettuja ammattisoittajille ja vaativille harrastajille, ja LTD Guitars tarjoaa erittäin laajan valikoiman edullisia ja keskihintaisia soittimia, jotka sopivat sekä aloittavalle kitaristille että hintatietoiselle edistyneelle soittajalle.
Monet LTD-brändin soittimista ovat suunnattuja Hard Rock- ja Metalli-muusikoille, mutta ESP:llä on myös perintötietoisempi ala-brändi, joka on tähän asti jäänyt meillä ehkä hieman tuntemattomaksi. Tämän brändin nimi on GrassRoots, ja Kitarablogilla oli nyt mahdollisuus ottaa peräti seitsemän eri mallia testiin. Kaikki soittimet myydään omassa laadukkaassa keikkakassissa. Edetään aakkosjärjestyksessä.
****
GrassRoots JB-55R (515 €) on firman näkemys Fender Jazz-bassosta.
Testibasso on erittäin komea kapistus, jolla on kolmikerroksinen musta pleksi, sekä hyvinkin laadukkaasti toteutettu kermanvaalea viimeistely. Rungon syvät viisteet etu- ja takapuolella tekevät bassosta hyvin aistokkaan, ja soittomukavuuden näkövinkkelistä GrassRootsin JB-55R tuntuu kallimmalta kuin mikä sen on.
Basson perusainekset ovat perinteisiä – leppärunkoon on liitetty vaahterakaula ruuviliitoksella.
GrassRoots-soittimien tarkoitus näyttää olevan, että muusikko saa myös tässä hintaluokassa soittimesta sen täydellisen ”vintage-kokemuksen”, mikä on minusta erittäin hyvä. Jotkut edulliset brändit nimittäin varustavat soittimensa varsin geneerisillä ”keskitien ratkaisuilla” kaulaprofiilin suhteen. Tällaiset kaulat eivät tunnu mitenkään persoonaalliselta, eikä niistä oppii, mitkä erot soittotuntumassa vanhoilla klassikkosoittimilla todellisuudessa ensiintyy.
GrassRoots taas on valinnut JB-55R:n kaulaprofiiliksi juuri sitä oikeanlaista, kapeaa ja solakkaa profiilia, joka kuuluu Jazz-bassoon. Kaula on myös viimeistelty kiiltävällä kirkaslakalla, ja sitä on vedetty – perinteen mukaan – myös otelaudan reunoihin.
Erittäin kauniiseen ruusupuuotelautaan on asennettu 20 vintage-tyylistä nauhaa.
GrassRoots JB-55R:n avoimet virittimet ja sen perinnetalla ovat laadukkaita versioita 1970-luvun alkuperäisistä.
GrassRootsin omilla yksikelaisilla mikrofoneilla käytetään alnico-magneetteja. Tallamikki on oikeaoppisesti laitettu alkuperäiseen, 60-luvun paikkaansa. Fender Jazz-bassoissa oli 70-luvulla tallamikki siirretty jostain ihme syystä pari senttiä lähemmäksi tallaa, mikä muutti mikin soundia liian ohueksi – ainakin minun mielestäni. Kolmen säätimen passivinen elektroniikka on perinteiden mukainen – kaksi volume plus master tone.
Olen aina ollut suuri Jazz-bassojen fani ja voin onneksi todeta, että GrassRoots JB-55R on upea versio aiheesta hyvin muusikoille ystävällisellä hinnalla.
Musamaailma, joka tuo GrassRoots-soittimet maahan, on tunnettu siitä, että kaikki soittimet säädetään firman varastossa soittokuntoon, mikä on hyvinkin usein ratkaiseva seikka juuri edullisissa ja keskihintaisissa kielisoittimissa.
JB-55R:n soitettavuus on näin ollen ensiluokkaista suoraan paketista ja keikkakassista vedettynä. Tämä basso on heti valmis toisitoimintaan. JB-55R:n soundikin on juuri sitä mitä haen Jazz-bassosta – dynaaminen ja erotteleva, mutta silti lämmin. Se on siis täysosuma!
****
GrassRoots LP-60S (559 €) on brändin näkemys legendaarisesta vuoden 1960 Gibson Les Paul Standardista.
Koska aidon mahongin ja loimuvaahteran hinnat ovat jatkuvassa nousussa, soitinvalmistaja ovat joutuneet käyttämään luovia ratkaisuja alle 1.500 euroa maksavien Gibson-tyylisten soittimien valmistuksessa. Joidenkin brändien ratkaisut ovat kuitenkin parempia kuin toisten.
Minun mielestäni GrassRoots on laittanut LP-60S-mallissaan asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen.
Ehkä yllättävin seikka on, että tässä GrassRoots-kitarassa käytetään yksiosaista mahonkikaulaa, ihan niin kuin sen esikuvassaan. Kaulan rakenne ja materiaali on tärkeämpi faktori kielisoittimen soundissa kuin mikä usein luullaan, mikä tekee tästä valinnasta niin tärkeän. Yritin löytää piilossa olevia liimasaumoja, mutta ei, tämä kaula on yksiosainen!
Tässä hintaluokassa on kuitenkin jossain säästettävä puiden valinnoissa, ja GrassRootsin LP-60S:ssä säästöt kohdistuvat – järkevästi – runkoon. Rungon takaosa koostuu neljästä vierekkäisistä paloista, joiden syykuviot on kuitenkin sovitettu huolellisesti yhteen. Täysipuinen vaahterakansi on saanut ylleen erittäin hienoa viilua loimuvaahterasta.
Virityskoneistojen ja vintage-kokoisten nauhojensakin suhteen GrassRootsin LP-60S pysyy perinteisiin uskollisena. Myös tässäkin soittimessa on kaunis ruusupuinen otelauta, joka on tässä kitarassa reunalistoitettu.
En ole ehkä paksuhkon mustan kaularaudan kannen suurimpia ystäviä, mutta se on vain pikkuinen kosmeettinen seikka.
Minun täytyy myös mainita, että LP-60S:n viimeistely on erittäin onnistunut; tämä kitara ei näytä, eikä myöskään tunnu lainkaan muoviselta!
Syykuvioiden perusteella tälle yksilölle voisi antaa nimeksi vaikkapa ”nuoli”…
Kitaran humbuckerit ovat GrassRootsin itse valmistamia. Mikkien soundi oli minulle valtavan iso yllätys, koska ne kuulostavat selvästi paremmalta kuin mikä osasin odottaa tässä hintaluokassa. Humbuckerit eivät ole liian tehokkaita, vaan ne soivat avoimella ja dynaamisella äänellä, jossa on juuri se oikea sekoitus kauneutta ja karheutta. Mikrofonien ansiosta GrassRoots LP-60S on juuri niin monipuolinen kitara kuin ne vanhat Les Paulit, ennen kun niistä tehtiin pelkkiä Blues- ja Rock-soittimia.
Myös soittotuntumaltaan GrassRootsin LP-60S on hyvin autenttinen, kitaran mukavan tuntuisen vuoden 1960 kaulaprofiilin, pienten nauhojen ja erinomaisen setupin ansiosta.
Tämä GrassRoots on mielestäni mainio tapa tutustua LP-tyylisten kitaroiden maailmaan.
****
”Voiko se olla totta?” Kyllä, ne meni ja teki LP Standardista matkakitaran!
GrassRoots LPS-Mini (379 €) ikäänkuin ottaa firman LP-60S-mallia ja muokkaa sitä matkakitaraksi, jolla on 20,5 tuuman mensuuri (52.1 cm), sekä pikkuinen paristokäyttöinen vahvistin omalla kaiuttimella kaulamikrofonin paikalla. Mikrofonivalitsin ei tässä soittimessa toimi – se on lisätty pelkästään ulkonäön vuoksi.
LPS-Mini on tehty samalla pieteetillä kuin täysikokoinen LP-60S, kaikki mitat on vain pienetty. Ainoastaan kaulan leveys on säilynyt lähes muuttumattomana, muuten aikuisilla olisi liian hankalaa soittaa LPS-Miniä.
Pikkukitaran toteutus on kauttaltaan laadukasta, minkä ansiosta GrassRootsin LPS-Mini on oikea soitin, eikä lelu tai kivalta näyttävä esine.
Kytkin ei tee mitään, mutta säätimet sen sijaan toimivat:
Kumpikin tallamikin säätimistä toimii niin kuin tavallisesti; eli: käytössä on tallamikrofonin voimakkuus- ja diskanttisäädin, riippumatta siitä onko GrassRoots-kitaran oma vahvistin (”Speak Up”) käytössä vai ei.
”Kaulamikin tonesäädin” ei vaikuta soundiin, mutta siihen yhdistetty nostokytkin laittaa Speak Up -järjestelmän päälle tai pois. Kun Speak Up -vahvistin on päälle kitaran ”kaulamikin volumesäädin” säätää vahvistimen volyymiä.
LPS-Minin nostokytkimellä voi vain valittaa sisäisen vahvistimen ja ulkoisen vahvistimen välillä. Kitaralla ei ole mahdollista käyttää molemmat vaihtoehdot samanaikaisesti.
Testatussa GrassRoots LPS-Mini -kitarassa on päällä 011-paksuinen kielisetti ja se on viritetty standardivireeseen. Soittotuntuma on yllättävän ”normaali”, vaikka mensuuri on niin paljon ”alkuperäistä” lyhyempi.
Jos haluaa, voi myös kokeilla korkeampia virityksiä ohuimilla kielillä.
Testijakson aikana palasin aina uudelleen tähän GrassRootsiin, koska LPS-Mini on niin kätevä ja hauska kitara – olohuoneen sohvalla, mutta muuallakin.
Jos minulta kysyy, niin sisäänrakennettu vahvistin ja kaiutin eivät ehkä ole LPS-Minin tärkein ominaisuus. Speak Up -järjestelmän soundi ei ole sinänsä ”huono”, mutta kaikki, jotka ovat kerrankin kokeilleet yhden-parin watin paristovahvistimia, tietäävät, että niiden soundi ei tavallisesti ole riittävän täyteläistä.
”Kunnon” vahvistimella asiat näyttävät kuitenkin täysin erilaiselta; silloin LPS-Ministä tulee täysiverinen sähkökitara, jolla on yllättävän iso ja tarkka LP-soundi.
****
GrassRoots PB-55R (515 €) on varhaisen 1960-luvun Presarin täydellinen kaksoisolento. Kaikki tärkeät tunnusmerkit löytyvät:
Basson kolmiosainen leppärunko on saanut ylleen herkullisen kolmivärisen sunburst-viimeistelyn, plektrasuoja on kilpikonnakuvioinen, ja runkoon on liitetty vaahterakaula ruusupuisella otelaudalla.
Otelauta on tässäkin bassossa hyvin kaunis!
Kiiltävällä lakalla viimeistelyllä kaulalla on P-bassolle tyypillinen, leveähkö ja laakeahko profiili. Täydellistä!
PB-55R-bassoon on asennettu neljä avointa virittintä, sekä 20 vintage-kokoista nauhaa.
Basso saapui testiin erinomaisillä säädöillä.
PB-55R:n talla on hyvä versio Fenderin alkuperäisestä 1960-luvun loppupuolelta.
GrassRootsissa on käytössä firman oma, alnico-magneeteillä varustettu split-coil mikrofoni. Mikin signaalia syötetään master volumen ja master tonen kautta lähtöjakkiin.
Hyvä P-basso on varsin inspiroiva soitin, joka sopii miltei kaikkiin tilanteisiin ja musiikkigenreihin, sillä se on monipuolisempi kuin mitä monet uskovat.
Testjakson jälkeen voin vain todeta, että GrassRootsin PB-55R todellakin on erinomainen P-basso!
Jos näytät minulle 60-luvun tyylisen Presarin, niin mieleeni juolahtaa heti sellaiset basistit kuin James Jamerson (Motown), Bob Babbitt (Motown), Donald ”Duck” Dunn (Stax), sekä Tommy Cogbill (Muscle Shoals). Työhuoneestani kuultiin tuntikausia pelkästään vanhoja Soul-, Motown- ja R&B-klassikoita.
Tämä on uskomattoman inspiroiva basso!
****
GrassRootsin SE-50R (469 €) perustuu selvästi 1960-luvun alkupuolen Fender Stratoon. GrassRootsilta saa SE-50R-mallia useammalla eri viimeistelyllä – jokainen niistä yhtä kaunis kuin testikitaran Candy Apple Red.
Perusainekset ovat SE-50R:nkin tapauksessa uskollisia perinteelle. Kitaran runkoon käytetään leppää, kun taas ruuvikaulan materiaali on vaahtera ja otelauta on ruusupuuta.
Rungon syvät viisteet tekevät GrassRoots SE-50R:stä erittäin mukavan.
Kahdessa seikassa SE-50R eroa aidosta 60-luvun Stratosta:
Virittimet ovat kyllä kauniita kopioita vanhoista Klusoneista, mutta GrassRootsin tapauksessa firma on valinnut versiot ilman alkuperäisen halkaistua ”Safeti-Post” -tappeja. Onko tämä tärkeä ero? Ei minun mielestäni…
Toinen seikka on, että kitaran otelaudan radius ei ole yhtä jyrkkä kuin alkuperäisissä kuuskytluvun Fendereissä. Alkuperäinen radius – 7,5 tuumaa – on tässä vaihtunut loivempaan 9,5 tuuman mittaan, mikä helpottaa kielten bendaamista tuntuvasti.
SE-50R:ssä käytetään alnico-mikrofoneja, joilla on perinteisesti eri pituisia magneetteja. Minulla oli jonkin aikaa sitten testissä sama kitaramalli toista blogia varten, jolloin GrassRoots käytti vielä toisia mikrofoneja samanpituisilla magneetteilla/napapaloilla. Nämä uudemmat mikrofonit ovat soundillisesti selkeä parannus vanhoihin nähden.
Kytkin on nykyaikaista viisiasentoista mallia, ja väliasennoista (kaksi ja neljä) saa häiriövapaita yhdistelmiä. Volume-säätimen lisäksi löytyy kaula- ja keskimikille oma sävysäädin. Alkuperäisen kaavan mukaan tallamikrofoni menee aina suoraan volume-säätimelle.
SE-50R:n vintage-tyylinen vibratalla on laadukas versio alkuperäistä kunnon täysikokoisella vibrablokilla, mikä tulee varmasti vaikuttamaan positiivisesti soundiin.
GrassRoots SE-50R -malli on sekin sellainen kitara, jota on vaikeaa olla soittamatta koko ajan. Testiyksilö ei ole ehkä kevein soittamani S-tyylinen kitara, mutta sen soundi on kerrassaan herkullista!
Autenttisen ovaalin C-profiilin, 9,5-tuumaisen otelautaradiuksen, sekä erinomaisen setupin ansiosta kitaran soittotuntuma on hyvinkin vaivatonta.
Jos hakusessa on S-tyylinen kitara tässä hintaluokassa, suosittelisin että käyt kokeilemassa GrassRootsin SE-50R-mallia.
****
Muista testisoittimista poiketen GrassRootsin SN-CTM (549 €) on nykyaikainen kitara – se on HSS-Superstrato, joka perustuu ESP Guitarsin omaan Snapper-malliin.
SN-CTM:n runko on lehmusta, johon on lisätty edessä loimuvaahteravaneri ja kermanvaalea reunalistoitus. Kiiltävä viimeistely on läpikuultava musta.
Vaahterakaulassa on ohut mattaviimeistely. Nykyaikainen ruuviliitos on ESP:n oma Star Cut -liitos, joka on huomattavasti sulavampi kuin vintage-tyylinen vastine.
GrassRoots SN-CTM:n muita nykyaikaisia ominaisuuksia ovat esimerkiksi kitaran Blackwood-otelauta. Blackwood on patentoitu komposiitti puusta ja hartsista, joka näyttää ruusupuulta, mutta joka on yhtä kova ja sileä kuin eebenpuu.
Kitara tarjoaa peräti 24 nauhaa. Kaularaudan säätäminen on tehty erittäin helpoksi, kaulan ja kaulamikin välisen säätöpyörän ansiolla.
Tässä kitarassa käytetään nykyaikaista vibratallaa, joka istuu kahta ruuvia vasten, ja jolla on ohuempi, Floyd Rose -tyylinen vibrablokki.
Mikrofoniksi on valittu SN-CTM-malliin GrassRootsin oma HSS-settiä. Passivielektroniikka koostuu viisiasentoisesta kytkimestä, master volumesta ja master tonesta. Tone-potikasta löytyy myös nostokytkin, jolla tallahumbuckeria saa puolitettua.
GrassRootsin SN-CTM on monipuolinen soitin nykyaikaiselle kitarasankarille.
Soittotuntuma on erinomainen ja hyvin nopea, hyvien säätöjen, mutta myös nykyaikaisen matalan (mutta ei liian ohuen) D-profiilin ansiosta.
SN-CTM:n perussoundi on hieman kirkkaampi kuin vintage-Stratoissa, mikä on tervetullut ominaisuus, etenkin high-gain-soundeissa ja pitkien efektiketjuen kanssa.
****
GrassRootsin TE-50R (469 €) on oiva valinta, jos tekee mieli 50-/60-luvun taitteen ”White Guard Tele”.
TE-50R on uskollinen uusintapainos varhaisen kuuskytluvun Telestä, muutamalla järkevällä parannuksilla, joista yksi on nykyaikainen Electrosocket-tyylinen jakki.
Ensimmäiset Telecasterit tehtiin 50-luvun alussa läpikuultavalla Butterscotch-viimeistelyllä ja suhteellisen paksulla mustalla pleksillä. Saman vuosikymmenen lopussa Telet näyttivät kuitenkin samalta kuin GrassRoots TE-50R -malli – peittävä kermanvaalea viimeistely (Antique Blonde), sekä kolmikerroksinen valkoinen pleksi.
Niin kuin SE-50R-mallissa, myös TE-50R:stä löytyy 21 vintage-kokoista nauhaa, sekä yläsatula aidosta luusta.
Virittimet ovat laadukkaita versioita vanhoista Klusoneista.
Kaulaprofiili on pyöreä ja tukeva, muttei liian paksu. Minä ainakin tykkään siitä!
TE-50R:n vintage-tyylisestä ashtray-tallasta löytyy yksi oiva lisäominaisuus:
Soittaja voi valita perinteisen Tele-kielityksen – rungon läpi – ja vuosien 1958/59 version välillä, jolloin vedettiin kielet tallan takareunan kautta. Esimerkiksi Jimmy Pagen vanhassa Telessä oli tällainen harvinaisempi talla.
Tele-kitaroiden twängistä iso osa johtuu mallin omaleimaisesta tallasta, jonne tallamikrofonikin on kiinnitetty. Tele-mallien monipuolisuus taas johtuu pitkälti siitä, että kitaran mikrofonit ovat keskenään niin erilaisia. Tallamikrofoni on isosoundinen ja tallamikrofoniksi varsin paksu, kun taas kaulamikki on yleensä paljon ”kohteliaampi” ja soundiltaan hieman huilumainen. Juuri tämä ero mahdollistaa sen, että perinne-Tele voi hyppiä vaivattomasti Country-musiikin, Bluesin, Stadionrokin ja puhtaan Jazzin välillä.
GrassRoots TE-50R:n säätimet menevät vuoden 1967 jälkeisen kaavan mukaisesti – kolmiasentoinen valitsin, sekä master volume ja master tone.
GrassRootsin omat Tele-mikrofonit kuuluvat mielestäni selkeästi tämän hintaluokan parhaimmistoon.
GrassRootsin TE-50R on taas kerran osoitus siitä, miksi juuri nyt on parasta aikaa olla kitaristi.
Tässä on tarjolla erittäin reiluun hintaan erittäin hieno soitin.
When Hisatake Shibuya opened his Electric Sound Products shop in 1975 in Tokyo, I doubt he could have envisioned that his company would grow into one of the largest manufacturers of electric guitars and basses in the world.
What started as a shop selling aftermarket parts for DIY guitar-makers, has turned into one of the most respected guitar companies with an impressive brand portfolio:
There’s ESP Guitars, which caters for the top market segment with Japanese and US-made models, E-II Guitars with guitars for professionals and ambitious amateurs, and LTD Guitars with a very wide range of affordable-to-mid-price modern instruments for anyone from a beginner to a pro.
While many LTD-brand guitars cater mostly for the Hard Rock and Metal crowd, there’s also a slightly lesser-known ESP-brand offering traditional electric guitars and basses with musician-friendly price tags. This brand is called GrassRoots, and we will take a closer look at no less than seven different models in this review. All instruments come with a quality ESP gigbag included. We’ll proceed alphabetically.
****
The GrassRoots JB-55R (current price in Finland: 515 €) is the brand’s version of a Fender Jazz Bass.
Our review sample is a real looker with its expertly applied vintage white finish and three-ply black pickguard. The GrassRoots JB-55R’s sensuous body curves and contours would make you think you’re dealing with a bass from a higher price segment.
The basic ingredients of this bass are very traditional – an alder body with a bolt-on maple neck.
It seems that GrassRoots is keen to give you the full-on ”vintage experience”, which in my view is only a good thing. Some affordable and mid-priced brands give their basses generic middle-of-the-road neck profiles that plaster over the distinct differences between different classic models.
GrassRoots, on the other hand, has wisely chosen to give the JB-55R the genuine, strongly-tapered slender neck profile that you’d expect to find on a Jazz Bass. The neck has also been finished in a fine gloss finish that extends – vintage-style – to the fingerboard’s sides.
The fretboard is a beautiful slab of rosewood, which holds 20 vintage-sized frets.
The GrassRoots JB-55R’s tuning machines, as well as the bridge, are very decent copies of the 1970s originals.
GrassRoots’ own single-coil pickups are proper alnico-powered units placed in the vintage-correct 1960s spacing. During the Seventies Fender had moved the bridge pickup a couple of centimetres closer to the bridge, which made it sound a little bit too thin for my taste. The passive JB control setup of volume, volume, and tone is present on the GrassRoots bass, too.
I have always been a huge fan of Jazz Basses, and the GrassRoots JB-55R is a great version for a very fair price.
Musamaailma – GrassRoots’ Finnish distributor – have always made it a point of giving all of their instruments a professional setup, which often makes a world’s difference in the affordable and mid-price market segments.
The JB-55R plays effortlessly, right out of the box; this instrument is ready for action, right from the word ”go”. The bass also sounds exactly like I like my Jazz Basses to sound – dynamic, defined, and warm. This bass ticks all the right boxes in my book!
****
The GrassRoots LP-60S (current price in Finland: 559 €) is the company’s take on one of the most legendary electric guitars of all time – the Gibson Les Paul Standard.
With the prices of both genuine mahogany and figured maple rising continuously, due to their scarcity, manufacturers of Gibson-style guitars in the sub-1,500 Euro bracket have to make a number of compromises in the detailed build of their instruments. Some brands make better choices than others.
In my opinion, GrassRoots hits it right on the money with their LP-60S model!
The most surprising feature on the GrassRoots guitar is a one-piece mahogany neck, which is one of the most important factors, when it comes to the fat tone of this style of guitar. I looked for hidden glue lines, but found none – this seems to be the genuine article!
Naturally, you cannot expect a one- or two-piece mahogany body – or a solid flame maple top – on an instrument of this price. The LP-60S’ back has been made of four side-by-side pieces of mahogany, with a lot of care given to match the wood grain to achieve a uniform look. There is a solid maple top, clearly visible beneath the vintage-correct narrow binding in the cutaway, but the spectacularly figured visible part is a veneer.
The GrassRoots LP-60S sticks faithfully to the vintage recipe, when it comes to the machine heads, the bound rosewood fretboard (again beautifully grained), and the vintage-size frets, too.
The thick, one-piece truss rod cover may not make my list of favourites, but at least it’s unobtrusive.
I should also mention the quality of the finish on the LP-60S, which is a gloss finish that manages not to look or feel plasticky or cheap in any way.
If this guitar were mine (I wish!), I’d call it ”Arrow” due to the special flame top veneer.
The humbuckers on this GrassRoots have been made in-house. The sound simply blew me away, as it managed to steer far away from all the pitfalls usually associated with affordable humbuckers. These units are mid-powered, open-sounding pickups, with the right mix of grit, dynamics and clarity. This makes the GrassRoots LP-60S as versatile as the Les Paul was designed to be, before it became branded as a Blues and Rock guitar.
The GrassRoots LP-60S gives you a surprisingly authentic playing experience, thanks to its very comfortable 60s neck profile, its vintage-type frets, and the excellent setup.
If you want to find out what all the fuss is about, when it comes to LP-type instruments, I think you should try the GrassRoots first.
****
”They haven’t, have they?” Oh, yes, they have gone and made a travel guitar of the LP Standard!
The GrassRoots LPS-Mini (current price in Finland: 379 €) takes the company’s LP-60S and transforms it into a 20.5-inch scale (52.1 cm) instrument with an added small internal guitar amp, and a speaker where you’d expect the neck pickup. The pickup selector is not wired into the circuit, and has been added to make the guitar look like a real LP.
In terms of its build the LPS-Mini closely follows its larger sister, only with everything scaled down, except for the neck width, which has been retained at reasonable measures to keep the instrument playable for adults, too.
The workmanship is excellent, making the GrassRoots LPS-Mini a serious instrument, and not a toy or miniature replica.
The pickup switch may be a dummy, but the controls are not:
The bridge pickup controls function just as you’d expect, giving you volume and tone, regardless of whether you use GrassRoots’ internal ”Speak Up” amp and speaker or an external amplifier.
The ”neck tone” knob doesn’t change the guitar’s sound, but its integrated push/pull-switch turns the Speak Up-system on and off. The ”neck volume” controls the internal amplifier’s volume level, when the Speak Up-system is turned on.
On the LPS-Mini you can only use either the internal amp or an external amplifier; it’s not possible to use both simultaneously.
The GrassRoots LPS-Mini comes set up with a 011 string set in standard tuning, giving you a surprisingly ”normal” playing feel, regardless of the much shorter scale length.
You can also choose to set up your own LPS-Mini with thinner strings and tune it a few steps up, if you prefer to do so.
During my couple of weeks with the GrassRoots instruments I found myself coming back to the LPS-Mini time and again. This is a fun instrument for noodling on your sofa, or anywhere for that matter.
In my view, the built-in guitar amp is not the LPS-Mini’s major selling point. The Speak Up’s sound isn’t ”bad” per se, but if you’ve ever played any battery-powered one-watt guitar amp, you will surely have noticed that the sound isn’t really meaty or satisfying.
Through a regular guitar amp the LPS-Mini really springs to life, giving you a surprisingly full and detailed Les Paul-style sound.
****
The GrassRoots PB-55R (current price in Finland: 515 €) is a dead ringer for a classic early-Sixties Fender Precision Bass, with all the classic’s hallmarks present.
We have a three-piece alder body finished in a luscious three-tone sunburst, a large tortoise-patterned pickguard, and a bolt-on maple neck with a rosewood fingerboard.
Look at the beautiful grain on that fingerboard!
The gloss-finished neck comes with the correct wider and much flatter neck profile – compared to a JB – that I like to see on any P-style bass guitar.
The PB-55R sports open machine heads and 20 vintage-style frets.
The test sample’s setup is great.
The bridge is a very decent version of Fender’s own mid-Sixties model.
GrassRoots uses its own alnico-loaded split-coil pickup on the PB-55R. The pickup’s signal is fed through a master volume and a master tone control.
A great P-bass is a thing of beauty, a trusty instrument that will follow you into any musical situation, a bass that is much more versatile than its simplicity would make you think.
Based on my time with the GrassRoots PB-55R, I can only say that this is a great P-bass.
For me a three-tone sunburst, ”rosewood-neck”, tortie-guard P-bass is strongly connected to players, such as James Jamerson (Motown), Bob Babbitt (Motown), Donald ”Duck” Dunn (Stax), and Tommy Cogbill (Muscle Shoals). I was off playing old Soul- and R&B-tunes for hours on end.
What an inspiring bass!
****
The GrassRoots SE-50R (current price in Finland: 469 €) is the company’s faithful recreation of an early-60s Fender Stratocaster. GrassRoots offers the SE-50R in a number of classic finishes, each of which equally stunning as this flawless Candy Apple Red.
The SE-50R follows the time-tested original formula of blending an alder body with a maple neck and rosewood fretboard.
The deep contours make sure the GrassRoots’ body will snuggle up right against you.
The SE-50R deviates from the vintage-Sixties blueprint in two details:
The machine heads are fine copies of vintage Kluson-tuners, but GrassRoots has chosen to use regular string posts, without the ”Safeti-Posts” usually found on the originals. Does this matter? Not a bit!
The beautiful rosewood board comes with a flatter-than-vintage 9.5-inch radius, which makes string bending noticeably easier.
The SE-50R uses alnico-powered single-coil pickups with period-correct staggered slug magnets. When I last reviewed a GrassRoots Strat for another publication, the brand was using different pickups with flush magnets/polepieces. The newer pickups are a definite improvement in terms of their sound.
We find a modern five-way blade switch, with positions two and four giving you buzz-free pickup combinations. The controls are a master volume, plus separate tone controls for the neck and middle pickups. As on most vintage-type Strats, the bridge pickup has no tone control.
The vintage-style vibrato bridge is a very decent version with a proper, full-sized vibrato block for good tone and bags of sustain.
The GrassRoots SE-50R is another hard-to-put-down guitar. The test sample may not be the lightest S-type guitar I have ever played, but it has the tone!
The excellent setup, the period-correct oval C-profile, and the 9.5-inch fretboard radius turn playing the SE-50R into an easy ride.
If you’re currently looking for a Strat in this price bracket, you should really give one of these GrassRoots SEs a try!
****
The GrassRoots SN-CTM (current price in Finland: 549 €) is a HSS-guitar, based on ESP’s original Snapper-series of ”Superstrats”.
This is a double-cut instrument with an basswood body and a maple neck.
The body front has a quilted maple veneer and creme-coloured binding, wth the front and back finished in a gloss see-through black.
The neck sports a thin satin finish. The neck joint is ESP’s modern ”Star Cut” affair, which is much less bulky than a vintage-type bolt-on.
As the SN-CTM is a modern guitar it also comes with a few up-to-date features, such as the Blackwood fingerboard. Blackwood is a trademarked environmentally friendly wood-composite, which looks a lot like rosewood, but is as hard and smooth as ebony.
The GrassRoots SN-CTM has 24 frets, as well as an easy-access truss rod adjuster right next to the neck pickup.
The vibrato bridge is also a modern knife-edge, two-post affair, featuring cast-metal bridge saddles and a thinner, Floyd Rose-style vibrato block.
The SN-CTM comes with an alnico-loaded GrassRoots HSS-pickup set, connected to a five-way switch, as well as master volume and tone controls. The tone control also hides a push/pull-switch, which enables you to split the humbucker into single-coil mode.
The GrassRoots SN-CTM is a versatile instrument for the modern fret wizard.
The guitar’s playability is excellent and fast, in no small measure down to the great setup and the neck’s flat, but not too thin, D-profile.
The SN-CTM sounds a little bit brighter than a vintage-type Strat, making it a better choice for some modern applications, especially if the signal chain includes many effect pedals.
****
The GrassRoots TE-50R (current price in Finland: 469 €) is a great guitar if you’re looking for a vintage-style ”white guard” Tele.
The TE-50R closely follows the classic recipe of an early-60s Telecaster with a couple of very sensible updates, like the chunky Electrosocket-style jack receptacle, which is much sturdier than the original punched-metal socket.
Original Telecasters started out in the early-1950s with punk ash bodies sporting a semi-transparent Butterscotch finish and black pickguards. By the late Fifties the guitar had evolved into the form the GrassRoots TE-50R represents – an alder body with an opaque creamy finish (Antique Blonde) and a three-ply white scratchplate.
Just as the SE-50R, the GrassRoots TE-50R, too, comes with 21 vintage-size frets and a genuine bone top nut.
The tuning machines are modern versions of vintage Kluson-tuners.
The neck profile is rounded and chunky, but not too fat. I like it very much!
The vintage-type ashtray bridge features steel saddles. It also lets you choose between the classic Telecaster-stringing (through the body) and stringing from the back of the bridge, like on some 1958/59 Teles (including Jimmy Page’s).
A large part of the ”twang” of T-type guitars has to do with the idiosyncratic bridge setup, where the bridge single-soil is suspended in the ashtray. A lot of what makes Teles so versatile is down to the two different types of pickup it uses – a fat and twangy bridge pickup coupled with a much narrower, flutey-sounding neck unit. Thanks to the different tonalities of its pickups, a T-style guitar can jump effortlessly between Country, Blues, Stadium Rock and clean Jazz.
The controls on the TE-50R follow the post-67 standard with a three-way switch, a master volume and a master tone control.
GrassRoots’ own pickups are some of the best T-type units I have heard in this price range.
The GrassRoots TE-50R is a very good example of why things have never been better for us guitarists.
This guitar offers astonishing value at a very fair price. This is a great Tele-type guitar that punches far above its price bracket.
Here’s a cover version of the Smokey Robinson & The Miracles classic ”The Tears Of A Clown” featuring two GrassRoots (by ESP) basses – the PB-55R and the JB-55R.
Both basses were recorded using a Cranborne Audio Camden EC2 preamp with a little ”Mojo Thump” mixed in.