****
Lisätiedot: Musamaailma
Tulossa ensi maanantaina: Tokai TJB-55 + Seymour Duncan ”Weather Report”
Testipenkissä: GJ2 Guitars
****
Amerikkalainen kitaraguru Grover Jackson on aito elävä legenda. Kun Jackson osti Wayne Charvelin pikkupajan (vuonna 1978), kukaan ei olisi uskonut, että miehen soittimet tulisivat luomaan vankan perustan heti kahdelle uudelle soitintyypille.
Usein ruuvikaulalla varustetut Charvel-soittimet olivat 1980-luvun Superstrato-ilmiön alkulähde.
Jackson-nimellä varustetut kitarat taas olivat korkeaoktaanisia Metal-kitaroita, joissa erinomainen soitettavuus meni usein käsi kädessä rohkean graafisen viimeistelyn kanssa. Legendaarisin Jackson on ehkä Randy Rhoadsin kanssa kehitelty Concorde/RR-malli.
Grover Jackson lähti 80-uvun loppupuolella uusiin haasteisiin ja suunnitteli kitaroita esimerkiksi Washburnille. Charvel- ja Jackson-brändit kuuluvat nykyään Fender-konsernille.
Nyt mies on palannut omille juurilleen: Grover Jackson on hiljattain perustanut uuden custompajan nimeltä GJ2 Guitars, joka keskittyy pienimuotoiseen sarjatuotantoon Kaliforniassa.
Nyt Kitarablogilla on suuri kunnia testata ensimmäiset Suomeen saapuneet GJ2-mallit!
****
GJ2 Glendora NLT (tämä versio 1.717 €, sis. gigbag) on tämän viisikon perinteisin, S-tyylinen malli.
Testiyksilön runko on erittäin kevyestä saarnista (maksullinen optio), ja se on saanut ylleen kiiltävän Antique White -viimeistelyn. Glendoran perusversio valmistetaan kevyellä lehmus-, leppä- tai poppelirungolla.
Ohuesti mattalakattu vaahterakaula on liitetty runkoon perinteisellä tavalla.
Glendoralla on perinnetietoinen, mutta samalla hyvin tyylikäs uusi tulkinta klassisesta viritinlavasta.
Kitaran laadukkaat virittimet tulevat Gotohilta.
Nykyaikainen vibratalla tulee myös Gotohilta. Vibrakampea ei tarvitse ruuvata blokkiin, vaan se pysyy paikallaan kuusiokoloavaimella säädettävän kauluksen ansiosta.
Palisanteriotelautaan on istutettu 22 jumbo-kokoista nauhaa.
Grover Jackson on kehittellyt GJ2-kitaroita varten uuden menetelmän saada pituussuunnalla muuttuvan kaarevuuden (engl. compound radius) otelautaan. Muuttuva kaarevuus auttaa parantamaan entisestään kitaran soitettavuutta, ja se estää isoissa venytyksissä ns. string choking -ilmiön, jossa seuraava nauha dempaa ei-toivotusti kielten värähtelyä.
GJ2 Guitars -malleissa käytetään tavallisesti omia Habanero-mikrofoneja. Testiyksilöön oli asennettu HSS-satsi, mutta Glendorat saa myös muilla yhdistelmillä, kuten esimerkiksi perinteisesti kokonaan yksikelaisilla tai vaikkapa kahdella humbuckerilla varustettuna.
Säädinosasto koostuu viisipykäläisestä kytkimestä, sekä master volumella ja tonella.
****
Glendora FR (tämä versio 1.930 €, sis. lightweight case) on Floyd Rosella varustettu versio Glendora-teemasta.
Testikitarassa käytetään sarjan perusrunkoa (lehmus, leppä tai poppeli), mutta muuten perusrakenne on sama kuin NLT-mallissa.
Lisäoptiona on Glendora-sarjassa tarjolla rungon värillä viimeistelty lavan yläpuoli.
GJ2 luottaa vain huippulaatuun – Floyd Rose -systeemi on Schallerin valmistama teräsversio.
Mikrofonit ovat GJ2:n Habanerot: kaksi yksikelaista, sekä tallahumbuckeri.
****
GJ2 Arete on Grover Jacksonin uusin luomus – kaula-läpi-rungon periaatteella rakennettu soitin. Arete-sarjan kitaroita on saatavilla kolmena eri perusversioina – 3-Star, 4-Star ja 5-Star.
Arete 4-Star (tämä versio 2.231 €, sis. lightweight case) on sarjan keskimmäinen malli, joka veistetään kokonaan etelä-amerikalaisesta mahongista. Kaula on koottu kolmestä vieräkkäisestä palasta, mikä lisää siihen lujuutta.
Sulavalinjainen runko koostuu kahdesta mahonkipalasta. Edullisemmassa Arete 3-Starissa käytetään sapele-puuta perusaineena, kun taas 5-Star-versio tarjoaa laajemman valikoiman runkopuuksi käytettäviä puulajeja.
Kitaralla on öljyviimeistely. Soittimen takalevyt ovat alumiinista.
Viritinlavassa on käytetty GJ2 Guitarsin ”näkymätön reunalistoitus”, jossa iso palisanterilevy on upotettu erittäin siististi kitaran mahonkilapaan.
Arete 4-Star -mallissa on aina vibrato mukana – joko sama Gotoh-talla kuin Glendora NTL:ssä tai teräksinen Floikka.
Mustilla mikrofonikehyksillä on strukturoitu pinta.
Reunalistoitettuun palisanteriotelautaan on upotettu Mini Bull’s Eye -nimisiä pyöreitä otemerkkejä ja 22 jumbo-kokoista nauhaa.
Arete 4-Star -mallissa on perusversiossa kaksi Habanero-humbuckeria, mutta optiona tarjotaan myös HSS- ja HSH-varustuksia.
Kolmiasentoinen vipukytkin istuu master volumen ja tone-säätimen välissä. GJ2 kutsuu säätimien nuppeja flying saucer -nupeiksi (= lentävä lautanen).
****
Rungon läpi menevä kaula kolmesta vierekkäisestä vaahterapalasta ja lehmussiivekkeet – tällaiset ovat GJ2 Concorde 4-Starin (tämä versio 2.768 €, sis. kova laukku) perusainekset.
Kaikissa Concorde-malleissa on täyspitkä 64,8 cm (25,5 tuumaa) mensuuri.
Concorde 4-Star on saatavilla viidessä eri värissä – Jet Black, Stark White, Antique White, Sports Car Red, sekä GJ Blue – ja kaikissa on joko kiinteä Gotoh-talla tai Floyd Rose -systeemi.
Metalliosat ovat 4-Starissa aina kromattuja.
Palisanteriotelauta tarjoaa 22 jumbo-kokoista nauhaa. Otemerkit ovat helmiäisjäljitemästä.
Volume-säätimen ufo-nuppi on juuri oikeassa paikassa plektrakäden pikkurilliä varten.
Kaksi Habanero-humbuckeria, master volume, master tone, sekä kolmiasentoinen vipukytkin – mitä muuta Rock-jumala tarvitsee?
Lähtöjakki on Concordessa erittäin kätevässä paikassa rungon alareunalla.
****
Tässä on GJ2 Guitarsin ultimatiivinen Heavy-kitara:
Concorde 5-Star (tämä versio 4.103 €, sis. kova laukku) on saatavilla – lisämaksua vasten – myös erikoisviimeisteltynä, Randy Rhoadsilta tuttulla liituraita-kuviolla.
Myös Concorde-mallien vibran ja elektroniikkalokeron kannet on tehty alumiinista.
5-Starissa metalliosien väri on kultainen. Testikitarassa on asennettu lukittavat Gotoh-virittimet (lisäoptio).
Reunalistoitettu otelauta, sekä viritinlavan koriste ovat eebenpuuta.
Tällaiseltä näyttää kultainen Schaller-Floikka läheltä katsottuna.
Concorde 5-Star tarjoaa 22 jumbo-kokoista nauhaa.
Otemerkit ovat aitoa helmiäistä.
…ja tässä vielä pieni vilkaisu elektroniikkalokeroon.
****
Höyhenenkevyt, saarnirunkoinen GJ2 Glendora NLT on mahtava S-tyylinen kitara vaativalle soittajalle!
Glendoran soitettavuus on ensiluokkaista, ja satiinipintaisen kaulan keskivahva, ovaali C-profiili tuntuu vanhalta ystävältä.
Akustisessa klangissa on mukana aimo annos saarnirungon tuomaa ”puuta” ja brilianttia diskanttia. Glendora NLT tukee dynaamista soittoa avoimella äänellään ja maiskuvalla atakillaan.
Myös GJ2:n Habanero-mikrofoneista voin vain hehkuttaa, niiden tarjoaman loistavan soundin ja mikrofonien täydellisen keskenäisen balanssin ansiosta.
Tässä yksi pätkä kaulamikrofonilla soitettuna:
Painossa, työnjäljessä tai soitettavuudessa en löytänyt minkäänlaista eroa Glendora-mallien välillä – yksi sana riittää kuvailuun: loistava!
Akustisessa soinnissa on Glendora FR:ssa havaittavissa tietynlaista, varmasti perusrungosta johtuvaa keskialueen pyöreyttä, sekä aavistuksen verran muhkeampi basso. Toisaalta teräs-Floikka lisää sekoitukseen vielä oman ripauksen preesensalueen tuoreutta.
Koska tallamikrofoni ei ole liian tehokas yksikelaisten suhteen, keskimikrofonin ja tallahumbuckerin yhteiseltä soundilta löytyy hyvin viehättäviä vivahteita:
Sulavarunkoinen ja kevyt Arete 4-Star on erittäin mukava soittaa sekä sylissä että hihnassa.
Öljyviimeistelyn ansiosta kitara tuntuu hyvin orgaaniselta. Tämä on kitara kauniin puun ystäville.
Kaulaprofiiliksi on valittu positiivisella tavalla harteikas ja hieman laakea D-poikkileikkaus, joka tuntuu mukavan tilaavalta otekädessä.
Areten akustinen soundi on lämmin ja avoin.
GJ2:n Habanera-humbuckerit edustavat selvästi boutique-vintage-osastoa, jossa hyvä soundi ja laaja dynamiikka menevät raa’an voiman edelle. Tämän ansiosta tarjoaa Arete 4-Star laajan valikoiman humbuckersoundeja, jotka sopivat sekä perinnetietoiselle että uudemman musiikin ystäville.
Firman UFO-nupit näyttävät ehkä hieman hassuilta, mutta ne ovat mielestäni käytössä erittäin käyttäjäystävällisiä ja tarkkoja.
Tässä on tallamikrofonilla soitettu esimerkki:
Ensikertalaiselle voi tulla yllätyksenä kuinka mukavasti Concorde 4-Star tuntuu soittimena hihnassa. Vaikka kitara näyttää kulmikkaalta, se ei tunnu siltä.
On kuitenkin myös totta, että Concorde ei ole ehkä luontevin valinta sohvakitaraksi, koska se ei oikein istu sylissä. Ja lavashowssa täyttyy varoa rungon yläkärjen terävyyttä. Mutta kun tietää nämä käyttörajoitteet, jää käteen kuitenkin erinomainen, kevyt ja hyvässä tasapainossa oleva live- ja studiokitara.
Täyteläinen D-profiili antaa otekädelle reilusti tukea ja soittimelle reilusti sustainea.
Concorden pitkä mensuuri, sen rungon läpi jatkuva vaahterakaula, sekä kitaran lukittava vibrasysteemi antavat tälle soittimelle selvästi täsmällisemmän – ja positiivisella tavalla neutraalimman – akustisen soinnin, jos vertaa esimerkiksi Gibson Flying V:hen.
Tällä alustalla loistavat Habanero-mikit onnistuvat täysin välittämään eteenpäin Concorden täsmällistä atakkia ja mureaa keskialuetta.
Kaulamikrofonista kuulee huilumaisia vivahteita, ilman minkäänlaista soundin puuroutumista:
Ergonomialtaan ja soitettavuudeltaan Concorden 5-Star-painos on miltei samanlainen kuin 4-Star-vaihtoehto.
Soundeissa löytyy kuitenkin selviä eroja, jotka johtuvat hyvin todennäköisesti kalliimman 5-Star-mallin eebenpuisesta otelaudasta. Tässä Concordessa löytyy vielä enemmän purevuutta preesensalueella ja lisäannos twängia atakissa, lisätuloksena syntyy vielä eloisampi sointi.
Tässä lyhyt näyte tallahumbuckerin soundista:
****
On ihan selvää, ettei Grover Jackson jaksa levätä vanhoilla laakereillaan. Uusi mallisto on syntynyt miehen pitkästä kokemuksesta sähkökitara-alalla, mutta Jacksonin katse kohdistuu eteenpäin, eikä taakse.
Uudet rakennusmenetelmät ja malliston monet detaljiparannukset ovat kokemuksen lisäksi tärkeä syy siihen, miksi GJ2 Guitarsin uudet kitarat ovat mielestäni parasta, mitä Grover Jackson on ikinä luonut.
Tällaisella laadulla on tietenkin hintansa, mutta pidän GJ2-kitaroiden hintoja pienen firman tuotantokapasiteettiin – ja tietysti kitaroiden ylivoimaiseen laatuun – nähden reiluna. GJ2 Guitars edustaa putiikkilaatua parhaimmillaan.
****
GJ2 Guitars
Glendora NLT – hinnat alk. 1.368 € (ilman laukkua)
Glendora FR – hinnat alk. 1.541 € (ilman laukkua)
Arete 4-Star – hinnat alk. 2.594 € (ilman laukkua)
Concorde 4-Star – hinnat alk. 2.779 € (ilman laukkua)
Concorde 5-Star – hinnat alk. 3.335 € (ilman laukkua)
Lisätiedot: Musamaailma
****
Plussat:
+ aitoa boutique-laatua
+ soitettavuus
+ soundi
+ runsaasti custom-optioita
+ Habanero-mikrofonit
Miinukset:
– Concorde-mallien G&G-laukkujen paino
Testipenkissä: Sterling SUB Ray4 + Ray5
Me basistit olemme Leo Fenderille aika paljon velkaa – herra Fender keksi sähköbasson uutena soitinlajina vuonna 1951, ja hän on mies peräti kolmen klassikkobasson takana.
Leo Fender jatkoi Fender-kautensa – jossa hän keksi mm. Fender Presarin ja Jazz-basson – jälkeen nimittäin Music Manissa, jossa hänen kehittämästä, aktiivisesta StingRay-bassosta kuoriutui aito klassikko. Vaikka aktiivibasso sinänsä ei ollut herra Fenderin keksintö (vaan Alembic-yhtiön luomus), vuonna 1976 julkaistu StingRay oli ensimmäinen etuvahvistimella varustettu mainstream-basso.
Vuodesta 1984 lähtien Music Man on ollut Ernie Ball -yhtiön omistuksessa. Nykyinen pomo – Sterling Ball – on tuonut markkinoille 2000-luvulla myös edullisimpia, Kauko-Idässä valmistettuja versioita Music Man -soittimista. Alamerkin nimi on Sterling (by Music Man).
****
Sterling-merkin upouusi SUB-sarja tarjoaa entistäkin edullisempia versioita Music Man -klassikoista.
Sterling SUB Ray4 (hintaluokka noin 360 €) on Indonesiassa rakennettu lisenssikopio nelikielisestä StingRay-bassosta. Ray4 on saatavilla joko kiiltävän mustana vaahteraotelaudalla, kiiltävän valkoisena palisanteriotelaudalla tai 1970-luvun tyylisesti pähkinäpuun ruskealla mattaviimeistelyllä ja palisanteriotelaudalla.
****
Sterling ei kerro, millaista puuta se käyttää SUB-sarjan soittimissa – spekseissä mainitaan vain ”hardwood body”. Toisaalta myös alkuperäisissä StingRayssä runkopuu vaihtuu saatavuuden (ja soittimen värityksen mukaan), ja siellä käytössä ovat saarni, leppä, lehmus ja poppeli.
Testiyksilön runko koostuu neljästä vierekkäisestä palasta, joiden syykuviot on sovitettu toisiinsa yllättävän hyvin.
SUB Ray4:n vaahterakaula on saanut ylleen kellertävän mattaviimeistelyn.
Kaulan kiinnitys on hyvin luja, isokokoisen aluslevyn ja kuuden puuruuvin ansiosta.
Klassikkolavan idea on helpottaa pääsyä g-kielen virityskoneeseen, sekä pienentää lapaa kaulapainoisuuden torjumiseksi.
Sterlingissä käytetään edullisia, mutta hyvin asiallisia aasialaisia kopioita avoimista Schaller-virittimistä.
Edulliseen hintaan suhtautettuna SUB Ray4:n nauhatyö on erinomainen. Palisanteriotelauta näyttää erittäin siistiltä, samoin basson pyöreät otemerkit.
Aidoista Musareista tuttu, todella kätevä kaularaudan säätöpyörä löytyy myös Sterling SUBeissa. Paketeihin kuuluvalla metallitangolla – tai vaikkapa pienellä ruuvimeisselillä – raudan säätäminen onnistuu muutamassa sekunnissa.
StingRayn pyöreänmuotoinen runko oli aikoinaan Leo Fenderin päivitetty versio Precisionista, ja se näyttää edelleen tyylikkäältä Ray-nelosessa.
SUB Ray4:n tallassa käytetään 70-luvulta tuttua valtavaa pohjalevyä. Levyn etuosaan asennettiin silloin tehtaalta säädettäviä sordinoja solukumista, Music Manin nykymalleissa pohjalevy on lyhennetty.
Isokokoinen humbuckermikrofoni on Sterling Ray4 -basson soundin sydän.
Kaksikelainen mikrofoni torjuu tehokkaasti kaikki ulkoiset häiriöäänet, ja sen sijainti tallan lähellä antaa soundille sen StingRaylle tyypillisen potkun ja preesensalueen naksahduksen.
Ray4:n säätimet istuvat omassa metallilevyssään – tarjolla on master volume, diskanttikorostus/-vaimennus, sekä bassokorostus/-vaimennus.
Sterling SUB -bassoissa etuvahvistimen piirilevy on saatu mahtumaan elektroniikkalokeroon. Hintaan nähden osien laatu ja työnjälki on ilahduttavan asiallinen.
Ray4:n paristolokero on upotettu rungon selkään säätimien ja mikrofonin väliin.
****
Vuonna 1988 Music Man laajensi StingRay-valikoimansa viisikielisella StingRay 5 -mallilla, jonka tunnusmerkkejä ovat sen harjanteilla varustetut runkosarvet ja nelikielistä versiota isompi pleksi.
****
Sterling SUB Ray5 (hintaluokka noin 390 €) on saatavilla joko kiiltävän mustana (vaahteraotelaudalla) tai mattaruskeana (palisanteriotelaudalla).
Testiyksilön viimeistely on erittäin siisti.
Myös viisikielisessä versiossa vaahterakaulassa on kellertävä mattaviimeistely.
SUB Ray-viitosessa paristolokero on sijoitettu diskanttisarven tyveen.
Tällaiselta näyttää viisikielinen versio Musari-lavasta.
Myös tässä mallissa on käytetty asiallisia Schaller-kopioita.
Nauhatyön laatu on Sterling Ray5:ssäkin hintaan nähden todella hyvällä tasolla.
StingRay edustaa mielestäni aidon klassikkosoittimen ajatonta kauneutta.
Viisikielisessä tallassa tallapalat ovat hieman pienempiä, koska kielten välinen etäisyys on hieman pienempi kuin nelikielisessä bassossa.
Sama tuttu rakenne, sama tuttu sijainti – vain hieman kookkaampi, tällainen on Ray5:n mikrofoni.
Alkuperäisessä StingRay 5 -bassossa on tavallisesti kolmiasentoinen kytkin, jolla voi puolittaa mikin tai vaihtaa kelojen kytkentää sarjasta rinnakkaiseen, sekä kolmialueinen EQ.
Kustannussyistä Sterling SUB Ray5 tarjoaa samat säätimet kuin nelikielinen sisarmallinsa – master volume, sekä kaksialueinen EQ.
****
Sterling SUB Ray4 -basson testiyksilö on valitettavasti painonsa suhteen raskaansarjalainen – tämä on juuri se 1970-luvun ominaisuus, jota ei olisi pitänyt tuoda takaisin. Toisaalta Sterling lupaa nettisivullaan, että SUB-bassoihin valitaan kevyitä puita runkopuuksi, niin voidaan toivoa, että tämä oli se yksilö, joka pääsi läpi vahingossa.
Muuten Sterling Ray4:n ergonomia on erittäin hyvä. Sterling on muuttanut SUB-bassojen kauloja alkuperäistä Musaria nähden aavistuksen verran kapeammaksi, mikä tekee Ray-nelosen kaulan profiilista hyvin Jazz-basson kaltaisen.
Testiyksilön soitettavuus on erittäin vaivatonta, ja sen tatsi säädetty mukavan kevyeksi (E: 2,1 mm/ g: 1,9 mm).
Painavasta rungosta huolimatta (vai juuri sen ansiosta?) SUB Ray4 -basson akustinen sointi on erittäin ryhdikäs ja tiukka. En tiedä mitä puulajia on tässä käytetty, mutta testisoittimen soundissa on aimo annos saarnirunkoisen Musarin atakista ja tuoreudesta!
Basson herkullisesta akustisesta äänestä syntyy erittäin dynaaminen ja vahva sähköinen olemus. Sterlingin etuvahvistin on yllättävän vähäkohinainen, ja uutukaisen taajuuskorjaimet toimivat hyvin musikaalisesti (itse asiassa jopa paremmin kuin ensimmäisten 70-luvun Musarien vastineet). Luvassa on siis aito StingRay-soundi hyvin pienellä budjetilla.
Bassomestari Tony Levin (esim. Paul Simon, Peter Gabriel, John Lennon, King Crimson) on yksi uskollisimmista StingRay-faneista. Olen soittanut tämän jutun soundiesimerkit basistilegendan hengessä. Pätkät on äänitetty suoraan äänikortin kautta sekvensseriin ilman lisä-EQ:ta:
Testissä käynyt Sterling SUB Ray5 on viisikieliseksi bassoksi jopa yllättävän kevyt! Tämän basson kohdalla firman lupaus kevyistä runkopuista on siis lunastettu.
Aidon Musarin tavoin myös Ray-viitosen kaulaprofiilissa on riittävästi lihaa. Pyöreä, keskipaksu D-profiili on hyväksi basson soinnille, ja se kaula tuntuu ainakin omasta mielestäni erittäin hyvältä.
Tehtaalla testisoittimen kaularauta oli säädetty liian tiukaksi, eikä kielten intonaatio ollut ihan kohdillaan. Säätämiseen meni kuitenkin vain muutama minuutti, minkä jälkeen SUB-sarjan viisikielinenkin oli kevyt soittaa (H: 2,6 mm/g: 1,9 mm) ja itsensä kanssa vireessä.
Suorassa vertailussa Ray4:n kanssa viisikielisen SUB-basson akustisessa soundissa oli hieman enemmän keskialueen pyöreyttä, mutta yleisilme on Ray5:ssäkin tunnistettavasti Musari-mainen.
Vahvaääninen humbucker ja basson laadukas etuvahvistin toimivat myös Sterling Ray5 -mallissa erittäin hyvin yhteen. Lopputulos on varsin maukas versio aiheesta. SUB Ray5 tarjoaa aidon StingRay 5 -kokemuksen murto-osalla alkuperäisen USA-basson hinnasta.
****
On mielestäni erittäin hienoa, että Sterling (by Music Man) on onnistunut näiden SUB-bassojen myötä tarjoamaan myös alle-500-euron-hintaluokassa autenttisen StingRay-kokemuksen! Ray4 ja Ray5 eivät ole pelkkiä USA-Musareiden näköispainoksia, vaan oikeita aktiivi-bassoja, joilla pääsee varsin edullisesti melko lähelle esikuvan soitettavuuteen ja soundiin.
****
Sterling (by Music Man) SUB Ray4 + Ray5
SUB Ray4 – hintaluokka noin 360 €
SUB Ray5 – hintaluokka noin 390 €
Maahantuoja: EM Nordic
Suuri kiitos DLX Musiikille testisoittimien lainasta!
****
Plussat (molemmat bassot):
+ hinta-laatu-suhde
+ nauhatyö
+ soitettavuus
+ laadukas etuvahvistin
+ soundi
Miinukset (vain Ray4):
– testiyksilön paino
****
Review: Tokai AJG-88
****
Are you looking for something off the beaten path of Strat- and Les Paul-clones? One interesting guitar might be the Tokai AJG-88 – an homage to the Fender Jazzmaster, factory-modded for the modern player.
****
The Tokai AJG-88 (current price in Finland: 1,099 €) is a bolt-on-neck instrument with a long scale.
We find a one-piece maple neck fastened to a streamlined alder body, crafted from three side-by-side pieces.
The Tokai comes in an all-gloss finish: The neck has been sprayed with clear lacquer, with the body showing off a sumptuous three-tone sunburst.
One welcome nod to the 21st century is the AJG-88’s truss rod access, which has been moved from the traditional body-facing end of the neck up to the headstock for easy accessibility.
The AJG-88 comes equipped with a nice set of sealed Gotoh tuners.
The chocolate-coloured rosewood fingerboard sports 22 medium-jumbo frets, which have been expertly seated and well polished. That’s full full marks for Tokai’s fretwork!
The classic screw-on neck joint coupled with Japanese workmanship…
Up to this point Tokai’s AJG-88 may have looked like a full-on Jazzmaster-copy, but the pickups, wiring and the choice of bridge make quite clear that this Tokai has its own, more contemporary, thing going.
Original Jazzmasters feature a front-mounted vibrato paired with a rocking bridge, designed to work correctly with the fat string gauges of yore (.012 or bigger). Putting a .009-set on a vintage-type Jazzmaster will lead to all sorts of problems, from rattling bridge saddles to strings not staying in their respective grooves – not good for sustain or tone.
On the Tokai AJG-88 these problems won’t occur, because this model is equipped with a tune-o-matic and stopbar combination (made by Gotoh). As a result the tuning is rock solid regardless of string gauges or tuning preferences. Tuning down for Metal isn’t a problem for the Tokai.
Both the original Jazzmaster, as well as its younger sister the Jaguar, were equipped with singlecoil pickups and rather complicated electronics with a separate rhythm-circuit for their neck pickup.
Instead of a dizzying array of knobs and switches, Tokai offer you two genuine Seymour Duncan humbuckers. The neck pickup is their famous Jazz-model (SH-2N), with the slightly chunkier-than-vintage Jeff Beck-model (SH-4) placed next to the bridge.
A three-way toggle switch and master volume and tone controls – nice and easy does it…
****
I can only recommed giving the Tokai AJG-88 a spin. If you haven’t tried a Jazzmaster-style guitar before, you’ll be surprised at the well-balanced ergonomics that this large-bodied classic holds in store. The feel is different – in a very good way – and the AJG-88 is easy to hold, both standing up and sitting down.
The neck profile is a nice, medium-thickness vintage-style ”D”. Thanks to the excellent fretwork our test sample came with a really low action (low E: 1.6 mm, high e: 1.0 mm), yet was free from fret buzz.
Acoustically Tokai’s AJG-88 sounds open with a tight bottom end, as well as a charming, slightly hollow mid-range.
Played with a clean amp the Tokai’s neck pickup gives you warm and full tones with a nicely rounded top end. As is the case with most two-humbucker guitars, putting the AJG-88’s toggle in the centre position will result in the most useable clean rhythm tones. The sound is open and airy, with a nice helping of plectrum attack. The bridge pickup on its own displays a chunky mid-range colour – quite useable for clean tones, but, naturally, not as biting and wiry as a Fender-type singlecoil.
This Tokai really loves overdriven sounds, with the excellent-sounding humbuckers dishing out the goods aplenty for all your Blues-, Rock- and Metal-needs. This isn’t your granddad’s Jazzmaster – this Tokai really knows how to rock:
Tokai’s AJG-88 is a classy quality-guitar from Japan. I found it to be a very intriguing and well-executed mix of Fenderish looks and playability, coupled with Gibson-style tones, and offered at a fair price.
****
Tokai AJG-88
1,099 €
Finnish distributor: Musamaailma
****
Pros:
+ Made in Japan
+ value for money
+ workmanship
+ playability
+ Seymour Duncan pickups
+ sound
****
Review: Tokai TTE-55
****
Tokai’s TTE-55 is the company’s newest made-in-Japan Tele-type guitar. The TTE-55 isn’t meant to be a dead-on copy of a Tele from a certain period, but rather something like a Tokai ”best-of-vintage-T” model.
****
You can get the Tokai TTE-55 (current price in Finland: 848 €) with either a one-piece maple neck – as on our White Blonde review sample – or equipped with a rosewood ’board.
The finish of the hardware is dependent on the body’s colour – in our case here the Tokai sports gold coloured hardware, which embues this Tele with a good dose of Mary Kaye -style panache.
The 1950s-type neck is screwed to a Sixties-type, bound alder body.
The fine Kluson-copies have one major advantage over more recent designs: The nifty safety posts prevent any sharp string ends from sticking out.
The neck’s silky-smooth satin finish is a much more modern feature, as are the 21 jumbo-sized frets. Top marks to Tokai for the quality of their fretwork!
Timeless beauty – this is a sight I never tire of…
Not all vintage Tele-bridges are the same – the originals went through several different incarnations between the Fifties and now, especially when it comes to the material chosen for the bridge saddles. Tokai’s TTE-55 sports brass saddles, which is the favourite choice for juicy tone among vintage-anoraks.
You can’t get more classic than a Tele-type guitar’s pickup combination: The neck pickup is a narrow unit with its own shielding metal cover, while the chunkier bridge pickup hangs suspended from the bridge plate.
In 1967 the Tele’s switching was changed to the now-classic format of a three-way blade switch for neck/both/bridge-selection, coupled with a master volume and a master tone control.
There’s plenty of quality on offer on the inside, too, with a VLX-switch and two GF-potentiometers keeping everything ship-shaped.
Vintage-freaks will dig the cloth-covered pickup leads.
****
Our test sample is of medium weight – not the lightest Tele ever, but still really comfortable.
The Tokai TTE-55’s neck profile is right down my alley, being a well rounded and full ”D”. There’s enough girth to support your left hand nicely, but not so much as to make the neck feel too fat or hard to play .
The neck’s contemporary finish and the modern fret size result in a very bend-friendly guitar with a great action (E: 1,9 mm/e: 1,7 mm).
There’s always a bit of compromise to deal with, when it comes to a Tele-type guitar’s intonation, due to the shared bridge saddles. But this hasn’t prevented this guitar type to become a true classic – the compromises one can deal with easily.
It’s build like a Tele, it looks like a Tele, and, yes, the Tokai TTE-55 also sounds like a Tele. The neck pickup’s tone is well rounded, with a charming amount of wood to its voice. Put the switch in the middle position, and you’ll be funking with Prince. And the bridge pickup on its own is bang on the money for all your Country-, Rockabilly- and Blues-needs.
Tokai’s TTE-55 is a great choice for virtually any musical genre, with the exception of Hard Rock and Metal.
In light of this review, I can only conclude that the Tokai TTE-55 is a top quality instrument, which offers a whole lot of Tele-goodness at a very moderate price.
****
Tokai TTE-55
848 €
Finnish distributor: Musamaailma
****
Pros:
+ value-for-money
+ workmanship
+ component quality
+ neck profile
+ sound
Cons:
– the traditional Tele-compromise when it comes to exact intonation
Testipenkissä: Tokai TTE-55
****
Japanissa valmistettu Tokai TTE-55 on firman uusin Tele-tyylinen kitara. TTE-55 ei ole yhden tietyn Tele-aikakauden jäljitelmä, vaan Tokain tyylikäs ”Best of” -ratkaisu.
****
Tokai TTE-55 (848 €) on saatavilla joko yksiosaisella vaahterakaulalla – niin kuin White Blonde -värinen testiyksilö – tai palisanteriotelaudalla.
Rungon väristä riippuu myös metalliosien väri – tässä tapauksessa kaikki metalliosat ovat kullanväriset, mikä antaa soittimelle varsin juhlallisen ulkonäön.
1950-luvun tyylinen vaahterakaula on kiinnitetty vankalla ruuviliitoksella 1960-luvun tyyliseen, reunalistoitettuun leppärunkoon.
Laadukkaiden Kluson-kopioden suuri etu on, että terävät kieltenpäät on upotettu turvallisesti viritystapeihin.
Mattaviimeisteltyyn kaulaan on asennettu 21 jumbo-kokoista nauhaa. Erittäin siisti nauhatyö saa täydet pisteet!
Ajatonta kauneutta on aina kaunista katsella…
Vintage-tyylisestä Tele-tallasta on olemassa muutamia eri versioita, mikä tulee tallapalojen materiaaliin. Tokai käyttää TTE-55-mallissaan Tele-fanien keskuudessa suosituinta vaihtoehtoa messinkitallapaloilla.
Mikrofonivarustus on sekin jo pitkään ollut klassikko: kaulan lähelle on sijoitettu melko kapea, metallikuorella varustettu mikrofoni, kun taas leveämpi tallamikrofoni on kiinnitetty suoraan tallan pohjalevyyn.
Vuoden 1967:n kytkentä on Tele-tyylisissä kitaroissa se kultastandardi – kolmiasentoinen kytkin, sekä master volume ja master tone.
Pölysuojattu VLX-kytkin ja laadukkaat GF-potentiometrit takaavat, että Tokain huoltoväleistä tulee tosi pitkät.
Vintage-fanit taas iloitsevat mikkijohtojen kangaseristyksistä.
****
Testisoitin kuuluu painonsa suhteen mukavaan keskikastiin – se ei ole raskas kitara, muttei myöskään erityisen kevyt.
Tokai TTE-55:n kaulaprofiili on suoraan minun henkilökohtaiselta suosikkiosastolta – se on pyöreä ja täyteläinen D-profiili. Kaulassa on juuri sillä oikealla tavalla paksuutta, joka tukee sopivasti vasenta kättä, olematta kuitenkaan liian paksu tai raskas soittaa.
Nykypäiväiset paksut nauhat, sekä kaulan satiinipintainen viimeistely, tekevät hyvin säädetyn (E: 1,9 mm/e: 1,7 mm) kitaran soittamisesta helppoa. Etenkin venytykset onnistuvat huomattavasti paremmin kuin pienillä vintage-tyylisillä nauhoilla.
Tele-tyylisen kitaran intonaatiossa on aina tietynlainen kompromissi, kun tallassa on ainoastaan kolme tallapalaa, mutta tämä ei estänyt, että tästä kitaratyypistä tuli klassikko. Kompromissin kanssa voi hyvinkin elää.
Se on rakennettu kuin Tele, se näyttää Teleltä, ja, kyllä, Tokai TTE-55 myös kuulostaa Teleltä. Kaulamikrofonin soundi on herkullisen pyöreä, mutta samalla myös notkea. Kytkimen keskiasennosta taas saa selville, mista Prince sai aikoinaan oman Funkynsä. Ja tallamikrofonin twang on herkkua Countryn, Rockabillyn ja Bluesin ystäville.
Tokai TTE-55 sopii loistavasti lähes kaikkiin musiikkityyleihin – ainoastaan Metal-osastolle en suosittelisi tätä vintage-tyylistä mallia.
Tämän testin perusteella voin vain todeta, että Tokai TTE-55 on hyvin laadukas ja perinnetietoinen Tele-tyylinen kitara erittäin kohtuulliseen hintaan.
****
Tokai TTE-55
848 €
Maahantuoja: Musamaailma
****
Plussat:
+ hinta-laatu-suhde
+ työnjälki
+ osien laatu
+ kaulaprofiili
+ soundi
Miinukset:
– perinteinen Tele-kompromissi soundin ja intonaation välillä
Testipenkissä: Tokai AJG-88
****
Etsitkö mielenkiintoista vaihtoehtoa ainaisille Stratocaster- ja Les Paul -johdannaisille? Ratkaisu pulmaasi voisi hyvinkin olla Tokai AJG-88 – firman valmiiksi modattu kunnianosoitus Fender Jazzmasterille.
****
Tokai AJG-88 (1.099 €) on pitkällä mensuurilla varustettu ruuvikaulainen sähkökitara.
Soitin on rakennettu vaahterakaulasta, sekä sulavanlinjaisesta, kolmesta vierekkäisestä palasta kootusta rungosta.
Sekä kaulaa että runkoa on viimeistelty vintage-tyylisesti kiiltävällä lakalla: kaulaan käytetään kirkaslakkaa, kun taas runko on saanut ylleen erittäin kauniin kolmivärisen liukuvärityksen.
Yksi selvä parannus esikuvaansa nähden on Tokain nykyaikainen kaularauta, jota voi mukavasti säätää suoraan lavan puolelta.
AJG-88 on varustettu Gotohin laatuosilla – virittimet ovat nykyaikaisia suljettuja malleja.
Palisanteriotelautaan on asennettu 22 medium jumbo -nauhaa. Tokain nauhatyö on ensiluokkaista.
AJG-88:ssa on käytössä perinteinen ruuviliitos, joka on toteutettu japanilaisella tarkkuudella.
Tähän asti Tokai AJG-88 olisi voinut kuvailla suoraksi Jazzmaster-kopioksi, mutta soittimen elektroniikka, mikrofonivarustus, sekä tallaratkaisu tekevät selväksi, että testikitara menee paljon nykyaikaisempaan suuntaan.
Alkuperäisessä Jazzmasterissa on edestä asennettu vibrato sekä keinuva talla, joka toimii oikeastaan vain vintage-tyylisellä kielisatsilla (012 tai isompi) tyydyttävästi. Nykysetillä Jazzmaster-tallan tallapalat usein liikkuvat ja sirisevät, kielet tahtovat hypätä ulos uristaan, ja seurauksena sustain kärsii.
Tokai AJG-88 -kitaralla sellaiset ongelmat eivät pääse edes syntymään, koska soitin on varustettu vankalla Gotoh-tallalla ja -kieltenpitimellä. Viritys pitää ja sustainea riittää tämän ansiosta, riippumatta musiikkigenrestä tai soittotyylistä. Gotohin laadukas parivaljakko kestää mukisematta myös matalat Metal-viritykset.
Jazzmasterilla oli P90-tyylisiä, häiriöherkkiä mikrofoneja, ja sen Jaguar-sisarmallilla parannettuja kapeita yksikelaisia. Molemmissa malleissa oli monimutkainen kytkentä erillisine säädinosastoineen vain kaulamikrofonille.
Epäsuosittujen alkuperäisten ratkaisujen sijaan, Tokai tarjoaa kaksi aitoa Seymour Duncan -humbuckeria – kaulassa Jazz-malli (SH-2N) ja tallan vieressä vintagea tuhdimpaa Jeff Beck -mikrofoni (SH-4).
Elektroniikka on virtaviivaistettu niin, että AJG-88:ssä on tarjolla kolmiasentoinen vipukytkin, sekä master volume ja tone -säätimet.
****
Jos et ole koskaan kokeillut Jazzmaster-tyylistä kitaraa, voin vain suositella Tokai AJG-88:n kokeilemista. Isokokoisen rungon ja erilaisen geometriansa ansiosta soittokokemus on positiivisella tavalla hieman erilainen. Virtaviivaista, 1950-luvun autoista vaikutteita saanutta soitinta on joka tapauksessa erittäin mukava soittaa sekä istuen että seisten.
Kaulaprofiiliksi on valittu mukava, vintage-tyylinen ja keskipaksu ”D”. Erinomaisen nauhatyön ansiosta kielet on voitu säätää erittäin matalaksi (matala E: 1,6 mm, korkea e: 1,0 mm), ilman että kielet rämisisivät häiritsevästi akustisessa soitossa.
Tokai AJG-88:n akustinen ääni on avoin, ja sillä on tiukka bassorekisteri, sekä hyvin viehättävä, hieman ontto keskirekisteri.
Puhtaaseen vahvstinkanavaan soitettuna saa Tokain kaulamikrofonilta kauniita täyteläisiä soundeja, joissa on kuitenkin myös riittävästi diskantin tuomaa hohtoa. Kuten monissa kahdella kaksikelaisilla varustetuissa kitaroissa, myös AJG-88:ssa vipukytkimen keskiasennosta saa soittimen parhaita puhtaita. Keskiasennossa sointi on avoin, ja sillä on kauniisti selkeyttä lisäävää atakkia. Vintagea hieman vahvempi tallahumbuckeri tarjoaa tehonsa lisäksi myös selvästi tiheämpää keskirekisteriä – enemmän kuin käyttökelpoinen clean-soundi, siis, vaikka se ei tarjoakaan F-tyylistä twängiä tai purevuutta.
Tämä Tokai todella tykkää säröstä, ja soittimen humbuckerit tarjoavat erittäin maukkaita Blues-, Rock- ja Metal-soundeja. Tällaista voimaa ja sustainea on tavallisesti turha hakea perinne-Jazzmasterista, mutta AJG-88 on heti valmis kovaan menoon.
Tokai AJG-88 on todella hieno laatukitara Japanista. Se on mielestäni erittäin toimiva sekoitus Fender-tyylisestä ulkonäöstä (ja soitettavuudesta) ja Gibson-tyylisestä soundista, ja se tarjoaa roimasti vastinetta rahelle.
****
Tokai AJG-88
1.099 €
Maahantuoja: Musamaailma
****
Plussat:
+ japanilainen laatusoitin
+ hinta
+ työnjälki
+ soitettavuus
+ Seymour Duncan -mikrofonit
+ soundi
****
Review: Rotosound 1960s Reissue Fuzz
****
The Rotosound 1960s Reissue Fuzz is a reissue of a legendary effect pedal which originally never made it to full-blown production. The great sound of the few existing pre-production prototypes, their scarcity, and the fact that this pedal has been spotted repeatedly on a certain Mr Jimmy Page’s equipment list have made this fuzz the stuff of legends.
At last year’s Musikmesse in Frankfurt Rotosound announced a limited run of 2,000 Fuzz reissues, assembled by hand at the company’s UK plant.
Rotosound’s Fuzz (current price in Finland 349 €) is an old-school guitar effect – meaning it’s huge and built like a tank.
The large casing makes it possible to place the controls well out of your stomping foot’s way.
The major drawback of course is that this Fuzz takes up considerable space on your pedalboard.
One in, one out – no need for anything more.
When Rotosound say ”1960s Reissue” they mean it – the pedal runs on batteries only.
So, you’d better be equipped with a spare 9 V block at your next gig, and better take along the correct screwdriver also!
The sticker on the bottom gives you each pedal’s number in the sequence of 2,000. Quality is guaranteed by the Rotosound chairman himself, Mr Jason How.
Everything is lined up neat and tidy – that’s boutique-level workmanship for you!
This is what Fuzz-anoraks fantasize about: Original NOS germanium transistors are at work here!
Old germanium transistors are famed for their fat clipping tone and musically organic behaviour, sounding less bland and brutal than newer silicone-based designs.
****
The fuzz is the forefather of all overdrive and distortion pedals, and one of the first ever effects available for guitar.
Modern overdrive and distortion effects try to mimic the natural distortion and break-up of valve amplifiers, with a gradual onset, nice harmonics and a good helping of compression.
A fuzz pedal is a much rawer affair, more like the Neanderthal of distortion. A fuzz uses the hard clipping of an overloading transistor to mess up your guitar’s tone. The end result is much more grating and less compromising, more all-or-nothing. A good fuzz has lots of hair on its chest, and it snarls and bites with a good dose of aggression.
In my view, the Rotosound Fuzz clearly belongs in the top echelons of Fuzzdom. Its tone is pleasingly dense, and there’s a nice fat bottom to go with its uncompromising top end.
For a fuzz pedal the Rotosound reacts surprisingly nicely to guitar volume changes. If you keep the Fuzz-control at a moderate level, you will be able to turn down to almost completely clean from your guitar. The Rotosound 1960s Reissue is also reassuringly low on hiss and extraneous noise.
Here are two sound examples:
Rotosound Fuzz – Telecaster (with volume control)
For me the Rotosound 1960s Reissue Fuzz is one of the best fuzzes I’ve ever come across. Yes, its price may be steep, but your money will buy you an instant collectible that sounds even better than it looks. For a fuzz the Rotosound is surprisingly rich on nuances and tonal variations.
****
Rotosound 1960s Reissue Fuzz
349 €
Finnish distributor: F-Musiikki
****
Pros:
+ hand-assembled
+ instant collectible
+ sturdy build
+ accurate reissue
+ NOS germanium transistors
+ sound
Cons:
– not cheap
– size
– batteries-only
Testipenkissä: Rotosound 1960s Reissue Fuzz
****
Rotosoundin 1960s Reissue Fuzz on uusintapainos legendaarisesta fuzz-pedaalista, joka ei silloin oikeastaan tullutkaan varsinaiseen tuotantoon. Vanhojen prototyyppien erinomainen soundi, niiden harvinaisuus, ja sellainen pieni seikka, että juuri tämä pedaali on nähty Jimmy Pagen efektiarsenaalissa, ovat kuitenkin johtaneet siihen, että Rotosound Fuzz -pedaalista on tullut legendaarinen.
Viime vuonna Rotosound on esitellyt Frankfurtin Musiikkimessuilla Fuzzin uusitapainosta, joka rakennetaan vanhojen kytkentäkaavojen mukaan rajoitetussa erässä (2.000 kpl) käsityönä Englannissa.
Rotosound Fuzz (349 €) on vanhan tyylin mukaan valmistettu kitaraefekti – se on vankaa tekoa ja valtavan kokoinen.
Suurikokoisen peltikotelon etu on, että jalkakytkintä polkiessa ei varmasti osu vahingossakaan efektipedaalin säätimiin.
Haittapuolena taas on, että Rotosound Fuzz tarvitsee paljon tilaa pedaalilaudassa.
Yksi tulo ja yksi lähtö, enemmän ei fuzzeissa tarvita.
Rotosoundin vintage-uskollisuus menee niin pitkälle, ettei Fuzziin ole lisätty edes mahdollisuutta käyttää ulkoista virtalähdettä.
Tuoretta 9 voltin paristoa on siis syyttä kantaa aina mukanaan, samoin kuin pohjalevyn poistamiseen tarvittua ruuvimeisseliä.
Tarra pohjalevyssä kertoo Rotosound-pedaalin järjestysnumeroa 2.000:een rajoitetussa painoksessa. Fuzzin laadun takaa Rotosoundin pomo itse, Mr Jason How.
Pedaalin sisäinen siisteys tarjoaa iloa silmille, ja kielii huolellisesta laatutyöstä!
Tämä on fuzz-fanaatikkojen märkä unelma: aidot, käyttämmättömät (engl. New Old Stock tai NOS), germanium-pohjaiset vintage-transistorit!
Vanhoilla germanium-transistoreilla on legendaarinen asema fuzz-herkkusuiden keskeydessä, koska näillä transistoreilla on omaleimainen käyttäyttäminen klippaamisessa ja täyteläisempi soundi kuin useimilla uudemmilla silikoni-pohjaisilla malleilla.
****
Fuzz-efekti on kaikkien säröpedaalien esi-isä, ja yksi ensimmäisistä kitarapedaaleista ylipäätänsä.
Nykyaikaiset säröpedaalit (engl. overdrive tai distortion) pohjautuvat luonnolliseen, vahvistimen yliohjauksesta johtuvaan säröön, jossa liian voimakas signaali vahvistinputkissa aiheuttaa alkuperäisen signaalin ”vääntämiseen”. Yliohjauksesta syntyy silloin sointia rikastuttavia yliääniä ja sustainia pidentävää kompressiota.
Suhteellisen hienovaraisesti toimivan nykyaikaisen säröpedaalin verrattuna vanha kunnon fuzz-efekti toimii kuin luolamiehen nujia. Fuzz nimittäin pohjautuu kokonaan transistorin yliohjauksesta johtuvaan klippaamiseen, jonka soundi on selvästi rankempi ja purevampi. Hyvällä fuzzilla on runsaasti rintakarvoja ja aggressiivisuutta.
Rotosound Fuzz -pedaali kuuluu mielestäni fuzz-pedaalien aatelistoon. Sen soundi on herkullisen tiheä, ja runsaan diskantin tueksi löytyy myös sopivasti botnea.
Fuzziksi Rotosound reagoi yllättävän hyvin myös kitaran volumepotikan muutoksiin – jos fuzzia on annosteltu maltillisesti saa soinnin lähes puhtaaksi kitaran volumella. Rotosound-pedaalin laatua kuulee myös efektin suhteellisen vähäisestä kohinasta.
Tässä kaksi esimerkkisoundia:
Mielestäni Rotosound 1960s Reissue Fuzz on yksi hienoimmista fuzz-pedaaleista ikinä. Hinta on melko korkea, mutta vastineeksi saa oikean laatupelin, jolla on aitoa keräilyarvoa. Fuzziksi Rotosoundin pedaali on varsin sävykäs ilmestys, joka tarjoaa rivi-fuzzeihin verrattuna runsaasti soundillisia vivahteita.
****
Rotosound 1960s Reissue Fuzz
349 €
Lisätiedot: F-Musiikki
****
Plussat:
+ käsintehty laatupedaali
+ keräilyarvo
+ vankkaa tekoa
+ tarkka uusintapainos
+ NOS germanium-transistorit
+ soundi
Miinukset:
– korkea hinta
– isokokoinen
– vain paristokäyttöinen
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 