Archive for ‘musiikki’

18/05/2017

Testipenkissä: Source Audio Gemini, LA Lady ja Nemesis

Source Audio on amerikkalainen kitara- ja bassoefektien valmistaja, jolla on uudenlainen ja kokonaisvaltainen lähestymistapa efektipedaaleihin.

Koska ihminen usein vierastaa asioita jotka tuntuvat vieraalta, Source Audion digitaaliset One Series -pedaalit näyttävät ulkoisesti täysin tavallisilta, perinteisiltä efektipedaaleilta. Todellisuudessa kuitenkin One-sarjan pedaalien fyysinen ulkokuori on vain jäävuoren huippu, ja pinnan alta löytyy asian ydin.

Source Audion filosofian voisi muotoilla seuraavasti: ”Maksimaalinen muokattavuus, maksimaalinen ohjattavuus ja paras mahdollinen äänenlaatu.”

Ominaisuuksien ja käyttömahdollisuuksien suhteen Series One -pedaalien tarjoama skaala on niin valtavan laaja, että tällainen testi voi vain hieman raottaa ovea Source Audion ihmeelliseen maailmaan.

****

Source Audio Gemini (152,15 €) vaikuttaa ulkoisesti melko tavalliselta chorus-pedaalilta.

Fyysisessä standalone-laitteessa on valittavissa kolme eri chorus-moodia – vintage-tyylinen Classic, hieman täyteläisempi Dual, sekä todella muhkea Quad. Tavallisten choruksen syvyys- ja nopeussäätimien lisäksi tarjolla on Tone- ja Mix -säätimet, joista jälkimmäisellä säädetään kuivan ja efektoidun signaalin suhdetta.

 

LA Lady (152,15 €) on One-sarjan overdrive-pedaali.

Myös LA Ladystä löytyy kolmiasentoinen moodikytkin eri särötyyleille (Classic, Crunch, Smooth), sekä neljä säädintä (Drive, Level, Bass, Treble).

Source Audion Nemesis -pedaalin (296,65 €) isompi fyysinen olemus antaa jo ymmärtää, että sen mustan kuoren alla tapahtuu mielenkiintoisia asioita.

Standalone-laitteena Nemesis tarjoaa peräti 12 eri viive-efektiä, perinteisestä Slapbackista ja Analogista vahvasti efektoituihin moodeihin kuten Helix ja Shifter. Kolme säädintä ohjaa laitteen delayosaston parametreja (Time, Feedback, Mix) ja toinen kolmikko on omistettu modulaation säätämiselle (Mod, Rate, Intensity).

Päälle/pois-kytkimen lisäksi pedaalista löytyy Tap Tempo -jalkakytkin. Asetetun tempon saa jaettua eri tavoin kolmiasentoisella pikkukytkimen asennon mukaan. Vaihtoehdot ovat neljäsosa, pisteellinen kahdeksasosa, sekä kahdeksasosatrioli.

Kytkimien väliin on sijoitettu Nemesiksen efektien pikavalinta, johon voi tallentaa kahdeksan eri itsetehtyä esiasetusta.

Kaikki One Series -pedaalit ovat aidosti stereofonisia, mikä tarkoittaa Source Audio -efektien tapauksessa sitä, että kuiva ja efektoitu signaali ovat molemmat aidosti stereona. Kyse ei siis ole pelkästään lähtösignaalin vaiheen kääntämisestä tai efektisignaalin edestakaisesta panoroinnista, vaan vasemmasta ja oikeasta kanavasta voi kustakin tulla oma, itsenäinen signaalinsa.

Kaikkia kolmea pedaalia voi käyttää ainoastaan virtalähteen varassa (kuuluu pakettiin), sillä ne tarvitsevat toimiakseen vakaata sähkösyöttöä.

Control Input -tulo on Source Audion omia kontrollereita varten, kun taas mini-USB:n kautta pystyy päivittämään efektin firmwaren (Windows/OS X).

Nemesis Delay tarjoaa näiden lisäksi vielä täysikokoisen Pedal In -jakin ekspressiopedaalia tai presettien vaihtokytkintä varten.

Nemesiksessä on myös valmiiksi täysi midi-integraatio.

****

Kuten mainitsin jo jutun alussa, fyysiset pedaalit – ja niiden esillä olevat ominaisuudet – ovat Source Audion maailmassa vain jäävuoren huippu. Kukin pedaali onkin tosiassa tietyn efektityypin digitaalinen prosessori, ja käyttäjällä on mahdollisuus vaikuttaa jokaiseen parametriin – jopa reaaliaikaisesti – mobiililaitteella ja/tai Souce Audion kontrollereilla.

Source Audion Neuro-applikaatiolla pääsee säätämään One-sarjan efektien kaikkia parametrejä Android- tai iOS-mobiililaitteelta käsin.

Pedaalien mukana tulee audiojohto, joka kytketään puhelimen tai tabletin kuulokelähdön ja efektin oikeanpuoleisen tulojakin välille. Jos käytössä on useampi Source Audio -pedaali, mobiililaitetta ei tarvitse erikseen kytkeä jokaiseen efektiin, vaan Neuro pystyy kommunikoimaan kaikkien samassa ketjussa olevien Source Audio -pedaalien kanssa, riippumatta siitä, mihin pedaaliin puhelin on kytketty. Neurolla voi kuitenkin ohjailla samanaikaisesti vain yhtä pedaalia. Ensin valitaan muokattava pedaali, sitten tehdään siihen tarvittavat muutokset, minkä jälkeen voi halutessaan valita toisen pedaalin muokattavaksi.

Vaikka parametreja ja vaihtoehtoja on tarjolla hyvinkin runsaasti, on Source Audion Neuroa yllättävän helppo käyttää. Itse suosisin ehkä tabletin käyttöä Neuron alustana, koska applikaation grafiikka näyttää isommalla näytöllä hieman selkeämmältä, mutta myös puhelimella tulee mainiosti toimeen.

Neurolla pääsee Gemini Choruksen tapauksessa käsiksi esimerkiksi efektialgoritmin valintaan, erilliseen tremoloon, alipäästösuodattimeen, modulaatiotyypiin (siniaalto, kanttiaalto, dynaaminen filtteri) tai nelikaistaiseen täysiparametriseen taajuuskorjaimeen.

Neuro-appsilla voi ladata myös One-sarjan muiden modulaatioefektien (Lunar Phaser ja Mercury Flanger) patchit Geminiin. Chorus-pedaalista tulee silloin phaser- tai flanger-pedaali.

Tässä lyhyt klippi muutamasta modulaatiopatchista:

LA Ladyn parametrivalikoima on Neuron kautta jopa laajempi kuin Geminissä, mutta pedaalin tärkein ominaisuus on varmastikin kahden ”särömoottorin” samanaikainen käyttö. Kuhunkin moottoriin voi valita oman särötyyppinsä applikaation laajasta valikoimasta (perinnefuzzista nykyaikaiseen distortioniin), jota voi itsenäisesti muokata esim. täysiparametrisellä EQ:lla.

I/O Routing Option -valikosta voi valita omaan käyttöön sopivan kytkennän. Sen lisäksi, että pedaalia voi ajaa monona tai stereona, on myös mahdollista valita, asettaako särömoottorit rinnakkain vai sarjaan. Rinnakkaiskytkennässä voi yhdistää eri särötyyppien ominaisuuksia mieltymyksiensä mukaan, kun taas sarjakytkennässä voi jälkimmäistä moottoria boostata ensimmäisellä, jolloin saadaan huomattavasti säröytyneempi lopputulos.

Kuten Geminissäkin, LA Ladyssa voi Neuro-applikaation avulla käyttää myös One-sarjan muiden säröpedaalien (Kingmaker Fuzz ja Aftershock Bass Distortion) patcheja.

Tässä lyhyt klippi muutamasta säröpatchista:

Neuron avulla Nemesis Delayn efektialgoritmien määrää saa kasvatettua kahdestatoista 24:ään. Mukana ovat silloin myös hyvin moniulotteiset rytmiset variaatiot (Complex Rhythmic) tai villit pitch shift -soundit (Compound Shifter), sekä lisää lo-fi-soundeja (Oil Can, Lo-Fi Retro, Warped Record, Binson).

Lisäparametreja löytyy esim. feedback-syötön soundin, pyyhkäisysuodattimen toiminnan tai virtuaalisen nauhakaiun särön ja kohinan säätämiseen.

Myös Nemesiksessä on tarjolla monta eri signaalin reititysvaihtoehtoa.

Tässä lyhyt klippi muutamasta viivepatchista:

****

Neuro-applikaatio ei ole kuitenkaan ainoa tapa, jolla Source Audion pedaaleja pystyy ohjaamaan.

Perinteisen ekspressiopedaalin lisäksi, firman valikoimasta löytyy myös tällaisia lisälaitteita:

Hot Hand 3 -kontrollerilla ohjataan parametreja (oikean) käden huitaisuilla. Hot Handin sormuksessa on kolmiulotteinen kiihtyvyysanturi ja sen kantama on noin 30 metriä.

Neuro Hub on Source Audion pienikokoinen pedaalikomentokeskus, johon voi ladata 128 yhden tai useamman (maksimissaan viiden) pedaalin patch-asetusta (ns. skeneä). Neuro Hubin skenejä pystyy vaihtamaan lennossa esim. midi-käskyllä. Hub Manager -softa (Windows, OS X) mahdollistaa skenejen ja pedaalien asetusten muokkaamisen tietokoneelta käsin, USB-väylää käyttäen.

Source Audio tarjoaa skenejen vaihtamiseen myös oman midi-kytkimensä nimeltä Soleman.

****

Source Audion kokonaisvaltainen konsepti on niin laaja, että tämäntyylinen testi voi tarjota vain pienen pintaraapaisun aiheeseen. Olen varma, että olisin voinut jatkaa pedaalien testijaksoa vielä usealla viikolla, ilman että homma olisi mennyt pitkäveteiseksi.

Tämä kolmikko tarjoaa jo suoraan paketista runsaasti vastinetta rahalle. Gemini Chorus ja LA Lady Overdrive tarjoavat kumpikin kolme erilaista efektityyppiä ja runsaasti säätövaraa laajan soundivalikoiman löytymiseen. Nemesis Delay on 12 delay-tyypillään, sisäisillä muistipaikoillaan, sekä omalla modulaatio-osastollaan jo sellaisenaan todellinen lippulaivaluokan viivepedaali.

Tavalliselle pulliaisille standalone-laitteiden ominaisuudetkin riittäisivät varmaan jo mainiosti, etenkin kun soundin laatu ei todellakaan jätä toivomiseen varaa.

Source Audion Neuro-applikaatio ja firman eri kontrollerit tekevät One Series -pedaaleista täysimittaisia soundilaboratorioita, joissa vain soittajan mielikuvitus on rajana. Efektipedaalien uusi aikakausi on alkanut…

****

Source Audio One Series -efektipedaalit

Gemini Chorus – 152,15 €

LA Lady Overdrive – 152,15 €

Nemesis Delay – 296,65 €

Maahantuoja: Musamaailma

Plussat (kaikki pedaalit):

+ soundi

+ muokattavuus

+ monipuolisuus

+ kokonaiskonsepti

+ toimivat myös stereona

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

17/05/2017

Kitarablogi’s Ukulele Round-up 2017

Welcome to Kitarablogi.com’s ukulele round-up! Summer’s just around the corner, and the uke is the perfect little instrument to take along to the beach or to a BBQ party.

Originally, I had hoped to flesh out a more tightly defined round-up of ukuleles of a certain price and/or size. The new additions to the CITES-treaty, which deal with rosewood (among other things), and the still-growing popularity of the uke here in Finland, have forced me to make concessions, taking into account current availability.

This is a round-up of affordable ukuleles between 80 and 290 €. The aim of this article is not to find the ”best” or ”worst” instrument, but rather to give you a cross-section of currently available brands and models in this price segment in Finland.

We will proceed alphabetically…

****

Baton Rouge is a relatively young brand from Germany, specialising in ukuleles and steel-string guitars. Baton Rouge do their R&D and final quality control in Germany, but the instruments are actually made in their own factory in China.

We received our review instruments from Vantaan Musiikki.

Baton Rouge’s V4 Sun model range comes with gorgeous looking bodies made from curly mahogany. The very thin satin finish gives these ukes a satisfying tactile feel.

V4 Sun instruments come with bodies that are deeper than standard. They also feature arched laminated backs. The sun-moniker is a nod to the beautiful laser-engraved soundhole rosette.

The concert-sized V4-C Sun plays really well. The neck profile is a very soft V.

Thanks to its deep body the V4-C Sun has a louder and deeper voice than you’d might expect from a concert uke in this price range.

If anything, the review sample of the Baton Rouge V4-T Sun looks even more luxurious than its smaller sibling.

Tenor ukuleles often find their way into the hands of fingerpickers, many of whom prefer slightly wider nut widths, like 38 or 40 mm. Despite its regular nut width of 35 mm the V4-T Sun’s neck never feels cramped.

Sadly, our review instrument suffered from a slightly too sharp neck angle, making the action impossibly low. I shimmed the bridge saddle for a much more manageable string height of a little over two millimetres, which put an end to string buzz and rattling. I’ve played a number of Baton Rouge guitars and ukes and have never before noticed any neck angle problems, so I’d write this off as ”the one that got away”.

The V4-T Sun’s neck profile is a rounded D.

With the shimmed bridge saddle the V4-T Sun displayed a healthy, warm and big tone.

****

Flight is a Chinese guitar and ukulele brand that is still quite new in Finland. In addition to its standard models Flight also offers aged ukuleles, as well as officially licensed Elvis Presley models.

The guitalele (also often spelled guitarlele) is the newest trend on the ukulele market, and marks something of a return to the uke’s roots. European immigrants brought their ”travel guitars” with them to their new home of Hawaii. Those instruments then became the forefathers of the modern ukulele. A guitalele is a tenor-sized six-string instrument, which is tuned to A (A-a), like a guitar with a capo on the fifth fret.

The Flight GUT350SP is a pretty and well made instrument. Despite its low price it even sports binding on the body and the fingerboard, as well as a neck with an adjustable truss rod.

The GUT350SP’s neck has been crafted from okoume (often called Gabon mahogany). The soundbox features a laminated spruce top and laminated back and sides made of sapele. The workmanship is crisp and clean.

The neck profile is reminiscent of a classical guitar – flattish and a bit angular. The instrument plays very well.

Flight’s GUT350SP maybe isn’t the loudest guitalele I’ve ever played, but it wins you over with its pretty voice and spot-on intonation.

The Flight NUS310 is an affordable soprano uke, and it even comes in its own stylish tweed bag.

The NUS310’s body is clearly wider than on most sopranos, in order to add a smidgen more bottom end to proceedings.

This is a well-made little instrument with effortless playability. The neck profile is a rounded C.

In my opinion the Flight NUS310 is a cool little soprano uke, offering a vintage-type sound and good intonation.

****

The Koki’o brand belongs to German uke-specialists RISA, who are best known for their electric and travel ukuleles. Koki’o is the Hawaiian name for the islands’ national flower the Hawaiian hibiscus. The brand offers a wide variety of different models.

The Koki’o Mahogany Concert is a well-made affordable concert ukulele.

The fretboard sports black binding. The rosette is made up of koki’o flowers, which have been laser-engraved into the uke’s mahogany top.

The Mahogany Concert comes with a deeper-than-standard body with an arched back. All Koki’o ukuleles come with two strap buttons installed. A very decent gig bag also comes with the instrument.

The neck profile is a comparatively thin, oval C.

The Koki’o Mahogany Concert sings with a beautiful and strong voice.

The Koki’o Mahogany Tenor is the Concert’s larger brother.

In terms of features, the Mahogany Tenor is virtually identical to the Concert, save for a slightly wider neck.

Our review sample must have slipped through quality control, because it comes with a strange cosmetic quirk. The body’s sides look like they’ve been bandsawed to a regular ukulele rim depth, before the worker realised his (or her) mistake, and then glued the pieces back on. The result is a very clean and thin saw/glue line all around the body. Structurally, there’s nothing wrong with this uke, it plays very well, but it just looks funny.

The Koki’o Mahogany Tenor has a chunky sound with a slightly husky mid-range.

****
Ortega is a large maker of acoustic string instruments, combining German engineering and quality control with Chinese production.

Ortega’s RU5 is the cheapest instrument in this round-up, but this isn’t borne out by its high standard of workmanship.

This is a surprisingly well-made and well-playing little instrument.

There’s black binding around the fretboard, while the body has received tasty looking binding in faux tortoise shell. The graphics in the lower bout of the spruce top have been made with a laser.

The RU5’s neck profile is a rounded D. The playability of this affordable concert model is great.

The Ortega RU5 has a strong and open voice with a nice dose of clarity.

Ortega’s new model, the RUMG, is a concert-sized uke with a reverse ”electric” headstock, and a body made from laminated mango. Mango may seem an interesting choice, but the woodgrain looks a lot like very light koa.

For the slightly higher price tag of the RUMG, you will get wooden binding and the nicest gig bag in this round-up, too.

The neck feels great with its profile being a mix of soft V and oval C.

Ortega’s RUMG is a real shouter with a warm, full-bodied mid-range, punching well above its price bracket.

****

Tanglewood is Britain’s best-selling brand with a huge range of affordable to mid-price string instruments, which are built in the Far East. Tanglewood’s portfolio includes four different ukulele model ranges, of which Cove Creek is probably the most vintage-inspired.

Tanglewood’s Cove Creek TU-2ST is the only gloss-finished uke in this round-up. This soprano’s basic design stays true to the classics, save for the wood choices for the soundbox. There’s a solid spruce top, coupled with back and sides made of laminated bubinga.

The workmanship on the TU-2ST is extremely crisp. This soprano looks and plays great.

The neck profile on this Cove Creek is comfortably round and clubby.

A solid wood top naturally requires some playing in before ”opening up”, but I can state that the Cove Creek TU-2ST sounded great right out of the box. For a delicious vintage-inspired soprano sound you need not look any further.

Tanglewood’s Cove Creek TU-10 is the only all-solid wood ukulele in this round-up, and it comes with its own case.

Even though the TU-10 is clearly the most ”expensive” uke in this round-up, it actually is quite a steal, if you take into account the professional features of this instrument, like its one-piece mahogany neck.

The Cove Creek TU-10 clearly is an homage to the classic period of the ukulele with its open headstock, its maple binding, its pearl rosette, and its rich satin finish.

The neck profile is a medium-thick U.

The Tanglewood Cove Creek TU-10 offers you warm clarity and dynamic punch straight out of the box. As it is an all-solid uke its sound will only get better the more you play it.

****

Looks like it’s a great time for buying your first ukulele. You can find decent instruments even in the sub-100 € price bracket that will play and sound well. There’s also a wide variety of different brands and different uke sizes available in Finland these days. What are you waiting for?

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

16/05/2017

Source Audio Gemini, LA Lady & Nemesis – more sounds

Save

12/05/2017

Kitarablogin ukulelekatsaus 2017

Tervetuloa Kitarablogi.comin ukulelekatsaukseen! Kesä on jo ovella, ja ukulele on täydellinen pikkusoitin rannalle, mökille tai grillijuhlaan.

Aluksi suunnittelin tekeväni tarkemmin rajatun katsauksen, jossa olisi ollut mukana kultakin valmistajalta kaksi, speksien ja hinnan perusteella, tarkoin valikoitua mallia. Juuri voimaan tulleet uudet lisäykset CITES-sopimukseen, jotka koskevat mm. ruusupuuta (palisanteria), yhdistettynä ukulelen suosion räjähdysmäiseen kasvuun, pakottivat minut muuttamaan suunnitelmiani maahantuojien varastotilanteita mukaileviksi.

Tässä katsauksessa esitellään edullisia ukuleleja, joiden hinnat vaihtelevat 80 ja 290 euron välillä. Katsauksen tarkoituksena ei ole löytää ”paras” soitin, vaan sen sijaan tehdä pienimuotoinen markkinan läpileikkaus, josta selviää millaisia ukuleleja tällä rahalla saa.

Edetään aakkosjärjestyksessä…

****

Baton Rouge on suhteellisen uusi merkki Saksasta, joka on erikoistunut ukulelejen lisäksi teräskielisiin kitaroihin. Soittimien suunnittelu ja laadunvalvonta on saksalaista käsialaa, mutta soittimet valmistetaan firman omalla pajalla Kiinassa.

Saimme testisoittimet lainaan Vantaan Musiikilta.

Baton Rougen V4 Sun -malliston soittimet ovat erittäin näyttäviä niiden kauniiden loimumahonkirunkojen ansiosta. Mattalakatut puupinnat on jätetty tarkoituksella hieman huokoisiksi, mikä antaa Baton Rouge -ukuleleille mukavan luonnollisen tuntuman.

V4 Sun -soittimissa on erikoissyvät, kaarevapohjaiset rungot. Sun-sana viittaa kauniiseen, auringon muotoisen rosettiin, joka on kaiverrettu kanteen laserilla.

Konserttikokoisen V4-C Sun -mallin soitettavuus on erinomainen. Kaulaprofiiliksi on valittu hyvin pehmeä, keskipaksu V.

Suuren koppansa ansiosta V4-C Sun soi hieman isommalla ja syvemmällä äänellä kuin ehkä odottaisi tämän hintaluokan konserttiukulelelta.

Testiin saapunut Baton Rouge V4-T Sun näyttää jopa vielä prameammalta kuin sen pienempi sisar.

Tenoriukulelet nähdään usein sormisoittajien käsissä. Monet heistä suosivat hieman leveämpiä otelautoja, 38 tai 40 mm satulan leveydellä, mutta 35 mm satulasta huolimatta V4-T Sunin kaula ei tuntunut minusta lainkaan ahtaalta.

Testisoittimessa oli valitettavasti hieman liian jyrkkä kaulakulma, minkä vuoksi se saapui testiin mahdottoman matalalla kieltenkorkeudella. Shimmaamalla tallaluuta hieman sain kielten korkeutta nostettua yli kaksi millimetriä, jolloin kielet lakkasivat rämisemästä nauhoja vasten. Olen kokeillut jo useampaa Baton Rouge -kitaraa ja -ukulelea, enkä ole tähän mennessä kohdannut ongelmia kaulan kulmissa – pidän tätä siis harvinaisena yksilövikana.

Kaulaprofiili on V4-T Sun -mallissa pyöreä D.

Shimmauksen jälkeen V4-T Sun soi erittäin terveellä ja voimakkaalla äänellä.

****

Flight on kiinalainen kitara- ja ukulelebrändi, joka on meille Suomessa vielä melko uusi tuttavuus. Perusmallien lisäksi Flight tarjoaa myös relikoituja ukuleleja, sekä virallisia Elvis Presley -malleja.

Guitalele (kirjoitetaan myös usein guitarlele) on uusin suuntaus ukulelemarkkinoilla, vaikka se onkin tavallaan paluu ukulelen juurille. Eurooppalaiset maahanmuuttajat toivat aikoinaan omia ”matkakitaroitaan” mukanaan Havaijille, joista sitten ukulelet kehittyivät. Nykyaikainen guitalele on kuusikielinen soitin tenorikokoisella kopalla. Viritys vastaa kitaraa, jossa on kapo viidennellä nauhalla (A-a).

Flight GUT350SP on hyvin siististi tehty soitin, joka tarjoaa maltillisesta hinnastaan huolimatta reunalistoitukset kopassa ja otelaudassa, sekä säädettävän kaularaudan.

GUT350SP:n kaula on veistetty okoumesta, joka tunnetaan myös nimellä gaboninmahonki. Koppa taas koostuu kuusikannesta ja sapellipohjasta (ja sivuista). Työnjälki on kauttaltaan siistiä.

Kaulaprofiili on lainattu klassisesta kitarasta – laakea ja suhteellisen leveä. Flightin soitettavuus on mukavan vaivatonta.

Flight GUT350SP ei ehkä ole kovaäänisin kaikista kokeilemistani guitaleleista, mutta sillä on hyvin kaunis ääni. Myös Flightin intonaatio on mukavasti kohdallaan.

Flight NUS310 on edullinen sopraanoukulele, joka myydään omassa laadukkaassa tweed-bägissään.

NUS310 eroaa keskivertosopraanosta leveämmällä rungollaan, jonka on tarkoitus lisätä pienikokoisen soittimen soundiin hieman muhkeutta.

Työnjälki on hyvin siistiä ja Flightin soittotuntuma on mukava. Kaulaprofiiliksi on valittu pyöreä C.

Minun mielestäni Flight NUS310 on mainio perussopraano vintage-tyylisellä soundilla ja hyvällä intonaatiolla.

****

Koki’o-brändin takana on saksalainen ukulelespesialisti RISA, joka on tunnettu erityisesti matka- ja sähköukuleleistaan. Koki’o on nimetty havajilaisen hibiskuksen mukaan, ja se tarjoaa laajan valikoiman akustisia ja mikitettyjä ukuleleja.

Koki’o Mahogany Concert on hyvin siististi tehty, edullinen konserttiukulele.

Otelauta on saanut koristeeksi mustan reunalistoituksen. Mallin rosetti koostuu koki’o-kasvin kukkasista, jotka on kaiverrettu laserilla mahonkikanteen.

Mahogany Concertissa on perinteistä syvempi runko kaarevalla, muotoon prässätyllä pohjalla. Koki’o:n kaikissa soittimissa on kaksi hihnatappia valmiiksi asennettuna. Myös laadukas topattu pussi kuuluu hintaan.

Kaulaprofiiliksi on valittu verraten ohut, ovaali C.

Koki’o Mahogany Concert soi hyvin kauniilla ja vahvalla äänellä.

Koki’o Mahogany Tenor on edellä mainitun Koki’o:n tenorikokoinen veli.

Ominaisuuksiltaan Mahogany Tenor vastaa lähes täysin Concertia, paitsi että Tenorissa on hieman leveämpi otelauta.

Testiyksilö näyttää olevan ns. maanantaikappale, vaikka soittimen työnjälki on sinänsä hyvin siistiä. Ukulelen sivuissa on nimittäin nähtävissä hieno sahausjälki/liimasauma. Joku on tehtaalla ilmeisesti sahannut sivut ensin perinteiselle ukulelelle sopiviksi, tajunnut sitten virheensä ja liimannut sen jälkeen molemmat sivut taas siististi yhteen. Vika on ainoastaan kosmeettinen, eikä se vaikuta lainkaan Mahogany Tenorin hyvään soitettavuuteen.

Koki’o Mahogany Tenor soi erittäin vahvalla, hieman savuisella äänellä.

****
Ortega on iso, kielisoittimiin erikoistunut saksalainen brändi, joka yhdistää saksalaista suunnittelua ja laadunvalvontaa kiinalaiseen tuotantoon.

Ortega RU5 on tämän katsauksen edullisin soitin, mitä on sen laadun perusteella vaikea uskoa.

Työnjälki on ukulelen hintaan nähden erinomaisen siistiä.

Otelauta on reunalistoitettu mustalla muovilla, kun taas kopan reunoja koristaa läpikuultava kilpikonna-kuvioitu muovilista. Kuusikannen grafiikka on kaiverrettu siihen laserilla.

RU5:n kaulaprofiiliksi on valittu pyöreä D. Konserttimallin soitettavuus on erinomainen.

Ortega RU5 soi kauniilla, selkeällä ja dynaamisella äänellä.

Ortegan uutuusmalli RUMG on konserttikokoinen ukulele käänteisellä sähkökitaran viritinlavalla, sekä mango-puusta tehdyllä kaikukopalla. Mango vaikuttaa ensisilmäykseltä ehkä hieman epätavalliselta valinnalta, mutta sen ulkonäkö muistuttaa aika lailla hyvin vaaleaa koa-puuta.

Epätavallisen puun lisäksi, tämän Ortegan hieman korkeampaan hintaan saa myös puiset reunalistoitukset otelaudan ja kopan ympärille, sekä tämän katsauksen selvästi laadukkaimman gigbagin.

Kaulan profiili on mukavan tuntuinen sekoitus pehmeää V:tä ja ovaalia C:tä.

Ortega RUMG:n armoton atakki ja soittimen täyteläinen keskialue tekevät tästä konserttiukulelesta erittäin vahvaäänisen.

****

Tanglewood on suuri kielisoitinbrändi Englannista, joka teettää omat luomuksensa Kiinassa ja muissa Aasian maissa. Tanglewoodilla on peräti neljä ukulelemallistoa, joista Cove Creek on ehkä perinnetietoisin.

Tanglewood Cove Creek TU-2ST on tämän katsauksen ainoa kiiltäväksi lakattu soitin. Ulkomuodoltaan perinteiseen sopraanoon on valittu kokopuinen kuusikansi, sekä bubingavaneriset sivut ja takakansi.

TU-2ST:n työnjälki on erittäin korkealla tasolla ja soitin saapui testiin erinomaisissa säädöissä.

Cove Creekin hyvin pyöreä ja keskipaksu kaulaprofiili tuntuu oikein mukavalta.

Kokopuinen kuusikansi vaatii luonnollisesti hieman pidempää sisäänsoittoa, mutta jo tämän testirupeaman perusteella voin todeta, että Cove Creek TU-2ST:stä lähtee herkullisen vanhahtava sopraanoukulelen soundi.

Tanglewood Cove Creek TU-10 on tämän katsauksen ainoa soitin kokopuisella kopalla ja kovalla laukulla.

Vaikka TU-10 on tämän ryhmän selvästi kallein soitin, on sen hinta itse asiassa melko edullinen, sillä tämä konserttiukulele tarjoaa pro-luokan ominaisuuksia, kuten esimerkiksi yksiosaisen mahonkikaulan.

Cove Creek TU-10 on perinteitä kunnioitava soitin avoimella viritinlavalla, vaahteraisella reunalistoituksella, helmiäisrosetilla, sekä kauniilla mattaviimeistelyllä.

Kaulaprofiiliksi on valittu keskipaksu U.

Tanglewood Cove Creek TU-10:n ääni soi erottelevasti, lämpimästi ja vahvasti jo suoraan paketista tulleena. Kokopuiselta soittimelta on odotettavissa vielä lisää soundin kypsymistä ja kukkimista säännöllisen soittamisen ansiosta.

****

Tämän katsauksen perusteella näyttää vahvasti siitä, että nyt olisi hyvä aika aloittaa ukulelen soittoharrastus. Jopa alle 100:n euron hintaluokassa on tarjolla laadukkaita soittimia, joilla soittaminen on hauskaa. Myös eri merkkejä, malleja ja kokovaihtoehtoja on nykyään Suomessakin laajalti saatavilla.

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

05/05/2017

Ensi viikolla ilmestyy Kitarablogin ukulelekatsaus

Save

02/05/2017

Testipenkissä: Mayson Guitars M3/OCE

Monille Mayson Guitars ei ole tuttu nimi.

Olen melko varma, että tilanne tulee muuttumaan lähitulevaisuudessa. Mayson on kiinalainen kitarabrändi, joka pyrkii kehittämään omat ratkaisunsa designin ja valmistusmenetelmien suhteen, pelkän kopionnin sijasta. Maysonin pääsuunnittelija on Alex Wang, jonka käsialaa ovat firman monet rakenteelliset ja tuotantoteknilliset parannukset. Tavoitteena on rakentaa laadukkaita teräskielisiä kitaroita muusikkoystävälliseen hintaan.

Mayson Guitarsin merkittävimmät innovaatiot koskevat firman patentoitua kaulan ruuviliitosta, kansien rimoituksia, sekä hieman syvempien kaikukoppien käyttämistä lämpimämmän soundin tuottamiseksi.

(photo: Mayson Guitars)

Kitarablogi sai Maysonin suomalaiselta maahantuojalta, NordSoundilta, Mayson M3/OCE -kitaran testiin.

****

Mayson M3/OCE (558 €; topattu pussi kuuluu hintaan) kuuluu valmistajan Luthier-sarjaan. Kyseisessä mallissa on Mayson Marquis -kokoinen koppa (vastaa Grand Auditorium -mallia) soololovella, sekä aktiivinen mikkijärjestelmä.

M3/OCE on hyvin tyylikäs ja näyttävä soitin, jossa on kokopuinen ovangkol -kansi, sekä vaneripohja ja -rimat samasta kauniista puusta. Ovangkol on ruusupuun kaukainen sukulainen (ei uhanalainen) Afrikasta.

Maysonin kaula on veistetty mahongista, ja sen otelautaan on käytetty intialaista palisanteria. Nauhojen profiili on perinteisen kapea.

Mayson kayttää kitaroissaan omavalmisteisia, avoimia viritinkoneistoja.

Virittimet on upotettu lavan puuhun, mikä estää hyvin tehokkaasti kaiken ei-toivotun liikkumisen sivusuunnassa.

Sekä satulaan, että kompensoituun tallaluuhun on M3/OCE:ssa käytetty aitoa naudanluuta.

Testisoittimeen on asennettu Maysonin oma MPC-6 Purecoustics mikrofonijärjestelmä.

Järjestelmän etuaste tarjoaa kolme säädintä – volume, basso ja diskantti.

Testikitaran ainoa pieni pistevähennys tulee sen irrallisesta paristopussista. Pussia paikallaan pitävä tarranauha oli irronnut kaulablokin vierestä, minkä vuoksi paristo roikkui ainoastaan johtimien varassa kitaran kopassa.

M3/OCE:ssä on tyylikäs rosetti ja puusta tehty reunalistoitus.

Laadukas kirkas viimeistely tuo ovangkolin kauniit syykuviot esiin.

****

Kyllä, kyllä, myönnän sen avoimesti:

Olen kauniiden puiden suuri ystävä, eikä Mayson M3 jätä tässä suhteessa todellakaan toivomisen varaa.

Kaunis ulkonäkö on M3/OCE:ssä kuitenkin vain osa erittäin toimivaa kokonaisuutta. Kitaran soitettavuus on erinomaisella tasolla, mistä on kiittäminen laadukasta nauhatyötä ja kaulan mukavaa D-profiilia.

Parasta tässä Maysonissa on mielestäni kuitenkin kitaran soundi. Testikitara soi täyteläisesti, mutta tarkasti, ja se tarjoaa aimon annoksen tuoreutta ja helinää diskantissa. M3/OCE:n sointia voisi kuvailla jopa flyygelimäiseksi.

Maysonin piezomikitys ja sen MPC-6 Purecoustics -etuaste toimivat moiteettomasti. Helppokäyttöisestä järjestelmästä saa hyvinkin käyttökelpoisen piezotulkinnan kitaran akustisesta soundista.

Tässä lyhyt näppäilypätkä, jonka äänitin AKG C3000 -mikrofonilla:

…ja sama näyte kitaran omalla mikrofonijärjestelmällä taltioituna:

Hieman plektrasoittoa AKG:lla nauhoitettuna:

…ja sama pätkä Purecoustics-järjestelmän kautta:

Demobiisi koostuu kolmesta stereoraidasta, joiden taltiointiin on käytetty kahta C3000-mikrofonia:

****
Minun mielestäni Mayson M3/OCE on todella hieno teräskielinen akustinen toimivalla piezoelektroniikalla, hyvinkin reiluun hintaan. Ovangkol -kopan ansiosta kitara näyttää yhtä kauniilta kuin se soi.

Se on siis kaikin puolin kokeilemisen arvoinen peli.

****
Mayson M3/OCE

558 € (topattu pussi kuuluu hintaan)

Maahantuoja: NordSound

Plussat:

+ erittäin kaunis ovangkol-koppa

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ akustinen soundi

+ mikitetty soundi

Miinukset:

– pariston vaihtaminen hieman työlästä

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

02/05/2017

Testipenkissä: Fender American Professional Series Telecaster & Stratocaster

On käytännössä mahdotonta ylikorostaa upouuden American Professional -sarjan merkitystä Fenderin mallistossa:

Tämä ei ole vain uutuussarja muiden joukossa, vaan American Professional -kitarat ja -bassot korvaavat firman pisimpään tuotannossa olleen, supersuositun American Standard -sarjan.

Uudessa sarjassa on Fenderin perusmallien – Telen, Straton, Presarin ja Jazz-basson – lisäksi tarjolla myös uudistetut versiot Jazzmaster- ja Jaguar-kitaroista.

Fenderin American Pro -soittimissa on monta päivitettyä ja paranneltua yksityiskohtaa, mutta tärkein uudistus löytyy kiistatta uusista, yksikelaisista V-Mod Single-Coils – mikrofoneista.

V-Mod-mikrofonisarjan kehityksestä vastasi Fenderin elektroniikkaguru Tim Shaw. Uutuusmikkejä luotaessa lähtökohtana oli “virittää” kukin mikrofoni sen kitarakohtaisen sijoittelun mukaan. Shaw vei kyseisen konseptin pidemmälle kuin tähän asti on totuttu – V-Mod -sarjassa kaula-, keski- ja tallamikrofonit eroavat toisistaan, ja osassa mikrofoneista on jopa käytetty erilaisia magneetteja basso- ja diskanttikielille.

****

Värityksestä riippuen, Fender American Professional Telecasterin (hinta-arvio: 1.700 €; kovalla laukulla) runko on joko leppää tai saarnia (testissä käynyt sunburst-yksilö oli saarnia).

Kaulavaihtoehtoina on yksiosainen vaahterakaula tai vaahterakaula ruusupuuotelaudalla.

American Professional Stratocaster -kitaran (hinta-arvio: 1.700 €; kovalla laukulla) runko on veistetty lepästä, ja myös tämä malli on saatavilla kokovaahteraisella tai ruusupuuotelaudalla varustetulla kaulalla.

Fender on pitkään käyttänyt erilaisia muoviseoksia satuloissaan, mutta uusissa American Pro -soittimissa on aidosta naudanluusta valmistetut satulat.

Soittimien kätevät, kaksisuuntaiset Biflex-kaularaudat ovat tuttuja American Standard -sarjasta.

Am Pro -kitaroissa käytetään nykyaikaisia virittimiä, joissa on eripituiset, porrastetut viritintapit, minkä ansiosta lavassa tarvitaan ainoastaan yhtä kieltenohjainta.

Uutuussarjassa otelautaradius on American Standardeista tuttu 9,5 tuumaa, mikä on erittäin toimiva kompromissi perinne-Fenderien ja nykyaikaisten, laakeampien otelautojen soittotuntumien välillä.

Otelautanauhojen mallia on sen sijaan vaihdettu:

American Professional -kitaroissa käytetään nauhaprofiilia, joka on lähes yhtä korkea kuin super-jumbo -profiili, mutta samalla selvästi jumboa kapeampi. Myös tässä haetaan parasta mahdollista kompromissia perkussiivisen Fender-atakin ja vaivattoman soitettavuuden välillä (etenkin kielten venytyksissä).

Am Pro Telecasterin talla on uudistettu. Uusi talla muistuttaa Telecasterien 50/60-luvun perinnetallaa, mutta se on toimivuudeltaan harppauksia tätä edellä.

Fenderin siirtyminen takaisin kolmeen messinkiseen tallapalaan lämmittää taatusti monen Tele-fanin sydäntä. Uudessa tallassa tallapalat ovat kuitenkin kompensoituja, mikä parantaa huomattavasti American Pro Telen intonaatiota.

Tallan reunoja on madallettu lähes koko matkalta, mutta takaosa on jätetty korkeammaksi pientä tallakantta varten (ei näy kuvassa).

Jos se vörkkii, älä sörki!

Am Pro Straton vibratalla on miltei identtinen kuin viime vuosien American Standardeissa. Se toimii kahden pylvään varassa, ja tallassa on vintage-tyyliset, muotoon taivutetusta teräksestä valmistetut, tallapalat. Vibrakampea ei tarvitse ruuvata, vaan se yksinkertaisesti työnnetään paikoilleen.

American Professional -kaulaliitoksessa on käytetty neljää ruuvia, minkä lisäksi siitä löytyy Tilt-Neck-ominaisuus.

Syvien viistoutuksien ansiosta Am Pro Straton runko on erittäin ergonominen.

Telecasterin molemmissa V-Mod-mikrofoneissa käytetään Alnico V -magneetteja basso- ja Alnico II -magneetteja diskanttikielille.

Tallamikrofoni on käämitty vastasuuntaan, minkä ansiosta mikkikytkimen ollessa keskiasennossa kitara toimii täysin häiriövapaasti.

SSS-Stratocasterin V-Mod-setti on hieman monimutkaisempi kuin Telessä:

Kaulamikrofoniin on valittu Alnico II bassokielille ja Alnico III diskanttikieliä varten, mikä antaa mikrofonille tiukan bassotoiston, sekä mukavan pyöreän yläpään. Keskimikin magneettityypeiksi on valittu Alnico II bassokielille ja Alnico V diskanttikielille, jotta kytkimen ”keskiasennoista” saisi mahdollisimman heleitä soundeja. Tallamikrofonissa käytetään kuutta Alnico V -magneettia, mikä antaa mikrofonille potkua ja purevuutta.

Uutuuskitarassa toinen tone-säädin vaikuttaa kaula- ja keskimikkien sointiin, kun taas toinen on varattu yksinomaan tallamikille.

****

Fender on myös uudistannut American Pron kaulaprofiileja:

Uusi, hieman totuttua soikeampi C-profiili tuntuu erinomaiselta, eikä lainkaan niin geneeriseltä kuin vanhojen American Standardien profiili. Kaulasta löytyy riittävästi lihaa, mutta se ei kuitenkaan ole liian paksu tai kömpelön tuntuinen.

Työnjälki, nauhatyö ja perussäädöt olivat testisoittimissa muilta osin todella korkealla tasolla, mutta jostakin syystä intonaatio ei ollut kohdallaan. Muutama minuutti viritysmittarin ja oikeankokoisen ruuvimeisselin kanssa, ja ongelma oli korjattu.

Minusta hyvän Telen soundissa on aimo annos puun kuivuutta ja hiukan muriseva keskialue. Mielestäni uusi American Pro Telecaster kuulostaa juuri siltä kuin sen pitääkin. Kitarasta löytyy runsaasti twängiä Kantria ja vanhaa Rock ’n’ Rollia varten, uhraamatta koskaan soundin herkullista tukevuutta.

Tweed-tyylinen kombo, puhdas:

Tweed-tyylinen kombo, särö:

Brittityylinen särö:

Uusi kaulaprofiili sopii täydellisesti myös Am Pro Stratoon. Tämä kitara haluaa tulla soitetuksi!

Ei voi muuta kuin ihailla Tim Shaw:n omistautumista ja pitkäjänteisyyttä, kun kuuntelee Stratocasterin V-Mod-mikrofonien tuottamia soundeja.

Joskus montaa erilaista kitaraa soittaneen kyynisyys saattaa saada valmistajien lupaukset innovaatiosta vaikuttamaan tyhjiltä. Lähes jokainen perinteisellä tavalla tehty S-tyylinen kitara soi Stratocasterin tavalla. Perussointi on helisevä ja hieman pureva yksittäisiä mikkejä valitessa, ja se muuttuu kuivemmaksi ja ontoksi silloin kun kaksi mikrofonia on samanaikaisessa käytössä.

Minun mielestäni Fender V-Mod -mikrofoneista kuulee selkeästi niiden väliset erot. Ensinnäkin kielten keskinäinen balanssi on näissä mikrofoneissa erinomainen, sekä signaalitason että soinnin näkökulmista. Myös yhdistelmäasetuksissa mikrofonit soivat todella hyvin yhteen, vaikka setin mikrofoneissa käytetäänkin eri magneettityyppejä.

Lopputuloksena on aito Stratocaster, jossa jokainen mikkikytkimen asento kuulostaa erittäin hyvältä.

Tweed-tyylinen kombo, puhdas:

Tweed-tyylinen kombo, särö:

Brittityylinen särö:

Demokappaleessa Telecasterilla soitetut komppiraidat ovat stereokuvassa vasemmalla, ja Stratocasterin komppiosuudet oikealla. Ensimmäinen soolo-osuus on soitettu Telellä, kun taas toisessa soi Strato.

****

Minun mielestäni American Professional Telecaster- ja Stratocaster kitarat ovat erittäin onnistuneita soittimia, jotka ovat selkeästi parempia American Standard -sarjan edeltäjiinsä nähden.

Nämä kitarat asettavat uuden standardin suurtuotannon lankkukitaroille, samalla lailla kuin niiden edeltäjät tekivät 1980-luvulla.

****

Fender American Professional Telecaster & Stratocaster

Hinta-arvio: 1.700 € (kova laukku kuuluu hintaan)

Lisätiedot: Fender

Iso kiitos DLX Musicille testikitaroiden lainaamisesta!

Plussat:

+ työnjälki

+ kaulaprofiili

+ soitettavuus

+ päivitetyt raudat

+ V-Mod-mikrofonit

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

24/04/2017

Ukulele Roundup 2017 – The Kitarablogi-video

21/04/2017

Ukulele Roundup 2017 – Now on SoundCloud

Save

17/04/2017

Testipenkissä: Bluetone Fried Eye 2+2 Reverb

bluetone-fried-eye-22-logo

Voisin aloittaa tämän testiartikkelin sen loppupäätelmällä:

Minun mielestäni Bluetonen vahvistinvelhot ovat tehneet yhden maailman parhaista vahvistimista, ja sen nimi on Fried Eye 2+2 Reverb Combo.

Minun korviini Fried Eye 2+2:n soundi on uskomattoman hyvä ja kombon tarjoama monipuolisuus suorastaan hämmästyttävää. Kyse on loistavasta soundista, täysin ilman hypeä!

Jos tämä tiivistelmä riittää sinulle, käväise oitis Bluetonen nettisivuilla tsekkaamassa styrkkarin speksejä.

Tai voit myös jatkaa lukemista…

****

bluetone-fried-eye-22-front-angle-1

Helsinkiläinen Bluetone on aito custom-paja, jossa valmistetaan käsityönä kitara- ja bassovahvistimia, sekä niille sopivia kaiutinkaappeja. Asiakas voi mukauttaa tilaamansa vahvistimen mieleisekseen, sekä ulkonäöllisesti, että spekseiltään, laajasta valikoimasta custom-optioita.

Testissä käynyt täysputkikombo (hinta noin 2.400 €; jalkakytkin ja suojahuppu kuuluvat hintaan) tarjoaa puhtaan Bluetone Clean -kanavan, sekä firman hot-rod-muunnelman Marshall-tyylisestä säröstä, nimeltään Fried Eye Crunch.

Nimen ”2+2” -lisäke tulee päätevahvistimen erikoisesta arkkitehtuurista. Bluetonella ei uskota, että perustavanlaatuisesti erilaisia vahvistinsoundeja pystyisi tuottamaan riittävän uskottavasti yhdellä pääteasteella, vaan aitoon soundiin tarvitaan aina myös etuasteen kanssa yhteensopiva, oikeanlainen pääte. Marshall-päätevahvistimella ei voi tuottaa aitoa Blackface-soundia, eikä Marshall-särökään oikein lähde lentoon 60-luvun Fender-päätevahvistimella. Autenttisiin soundeihin tarvitaan asiaankuuluvat putket ja oikeanlainen kytkentä.

Bluetonen 2+2-päätevahvistin koostuu kahdesta itsenäisestä pääteasteesta, joissa kussakin käytetään yhtä putkiparia. Puhdasta kanavaa käytettäessä, Fender-tyylinen 2 x 6L6GC -pääte herää eloon, kun taas säröpuolen tehot tuotetaan Marshall-tyylisellä 2 x EL34 -kytkennällä.

bluetone-fried-eye-22-electronics

(Kuva: Bluetone Amps)

Nykyään Bluetonella käytetään kahta eri vahvistinrakennusmenetelmä. Kalliimmat custom-vahvistimet rakennetaan yhä point-to-point-menetelmällä, mikä on hyvin aikaavievä prosessi. Upouuden Amp Designer -sovelluksen kautta tilatut vahvistimet taas tehdään modulaarisesti huippulaadukkailla piirilevyillä. Nämä piirilevytkin on juotettu käsin Bluetonen pajassa, mutta moduulien ansiosta vahvistimen kasaaminen on nopeampaa (ja edullisempaa), laadusta tinkimättä.

Fried Eye 2+2 Reverb -kombo on juuri tällainen modulaarinen Bluetone-styrkkari.

blutetone-fried-eye-22-reverb-back

Niin kuin monissa Bluetone-komboissa, myös Fried Eyessä käytetään avointa kaiutinkaappia.

bluetone-fried-eye-22-celestion-speaker

Testivahvistin on yksi ensimmäisiä Bluetoneja, joissa on käytetty neodyymimagneetilla varustettuja Celestion-kaiuttimia.

Kaksitoistatuumaisessa G12 NEO:ssa on Celestion Creamback -henkinen soundimaailma, mutta se painaa kevyemmän magneetin ansiosta huomattavasti vähemmän.

Fried Eye 2+2 Reverb -kombon jousikaiku käyttää MOD-firman tankkia Bluetonen omaan putkipiiriin kytkettynä.

bluetone-fried-eye-22-back-panel

Tässä Fried Eyessä on tarjolla myös muutama mielenkiintoinen ominaisuus kombon takapaneelissa:

Bluetonen Front End -boosteri (FE BOOST) vahvistaa tulosignaalia signaaliketjun alkupäässä.

Fried Eyen jalkakytkimellä aktivoitavaan efektilenkkiin on lisätty oma vahvistuspiiri ja Volume-säädin. Jos lenkkiin ei ole kytketty ulkoisia efektejä, voi sitäkin käyttää esimerkiksi soolo-osuuksien lisäboostina.

bluetone-fried-eye-22-pedalboard

Komboon kuuluu erittäin kestävän oloinen, kolmikytkiminen jalkakytkinyksikkö kanavanvaihtoa, kaikua ja efektilenkkiä varten.

****

bluetone-fried-eye-22-control-panel

Bluetone Fried Eye 2+2 Reverb -kombon etupaneelistakin löytyy runsaasti ominaisuuksia. Loogisen rakenteensa – ja selkeän tekstityksensä – ansiosta vahvistimen käyttö on silti todella helppoa.

Särökanava tarjoaa kolmikaistaisen EQ:n lisäksi Fat- ja Bright-piirit särösoundin hienosäätämiseen.

Puhtaan kanavan High/Low-kytkimellä voi valita kahdesta esivahvistustasosta, joilla on vaikutusta kombon puhtaaseen headroomiin.

Kummallekin kanavalle on omat Reverb-säätimensä – niin ei synny ristiriitoja puhtaan ja särösoundin kaikuasetusten välillä – sekä omat Masterinsa.

Kun käyttää harkiten kaikkia etu- ja takapaneelin tarjoamia ominaisuuksia, voi löytää uskomattoman määrän erilaisia soundi- ja gain-vaihtoehtoja. Jos valitsee arsenaaliin pari (tai kolme) erilaista kitaraa, voi Bluetonen Fried Eye 2+2 -kombolla saavuttaa käytännössä kaikki klassikkosoundit sähkökitaran pitkän historian varrelta (nykymetallin über-gain säröjä lukuunottamatta).

Bluetonen puhtaan kanavan soundivalikoima ulottuu putipuhtaasta kevyeen Blues-säröön.

Tässä klipissä käydään puhtaalla kanavalla eri gain-asetuksia läpi (Hamer USA Studio Custom -kitaralla). Järjestys on Low (kuiva) –> Low (kaiulla) –> High –> High + FE Boost –> High + FE Boost + FX Boost:

FX Loopin lisäboosterin ansiosta Fried Eye 2+2 -kombolla saa helposti nostettua soolo-osuudet esiin.

Tässä klipissä käydään särökanavalla eri gain-asetuksia läpi (Hamer USA Studio Custom -kitaralla). Järjestys on Crunch –> Crunch + FE Boost –> Crunch + FE Boost + FX Boost:

Kitaran volume-säätimen käyttö on Fried Eye –kombon läpi soitettaessa erittäin antoisaa puuhaa. Bluetone-vahvistin kuulostaa todella mehukkaalta ja dynaamiselta myös silloin, kun kitaran volyymiä on laskettu rutkasti:

Demobiisin komppiraidat on soitettu Gibson Melody Maker SG:llä (vasen kanava) ja Fender Stratocasterilla (oikea kanava). Soolo-osuuksia varten käytin nykyaikaista Tele-tyylistä lankkukitaraa. Särön määrää on säännöstelty kitaran volumella:

****

bluetone-fried-eye-22-front-angle-2

Minun mielestäni Bluetonen vahvistinvelhot ovat tehneet yhden maailman parhaista vahvistimista, ja sen nimi on Fried Eye 2+2 Reverb Combo.

Minun korviini Fried Eye 2+2:n soundi on uskomattoman hyvä ja kombon tarjoama monipuolisuus suorastaan hämmästyttävä. Kyse on loistavasta soundista, täysin ilman hypeä!

Herrat Kneckt ja Vauhkonen eivät leikki putkiguruja hyppimällä ympäriinsä korneissa peruukeissa tai kirjavissa vaateissa. He eivät myöskään vaadi, että vahvistimen tilaaja ensin lähettäisi mp3-tiedostoja omasta soitostaan, jotta voitaisiin päättää, onko soittaja riittävän ”hyvä” liittyäkseen ”Bluetone-kerhoon”.

Bluetonella tehdään korkeaa laatua vankalla ammattitaidolla. Nämä herrat ovat jatkuvasti etsimässä vielä parempia tapoja tehdä äärimmäisen hyviä putkivahvistimia – ilman hypeä, ilman bullsh*ttiä

Tämä on aito Suomessa rakennettu boutique-luokan kitarakombo, josta pyydetään mielestäni varsin maltillinen hinta.

****

Bluetone Fried Eye 2+2 Reverb Combo

Tämä versio: 2.400 € (jalkakytkin ja suojahupu sis. hintaan)

Lisätiedot: Bluetone Amps

Plussat:

+ käsintehty Suomessa

+ kevyt

+ useat boost-vaihtoehdot

+ monipuolinen

+ jousikaiun soundi

+ kummallekin kanavalle omat Reverb- ja Master-säätimet

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save