Tokain Jazz Sound -bassoilla on – ansaittu – maine erinomaisina tulkintoina Fenderin klassikkomallista. Seymour Duncan taas on kiistämättä tunnetuin nimi kitara- ja bassomikrofonien maailmassa.
Molempien firmojen maahantuoja on Musamaailma, joka tarjoaa nyt kaksi uutuusmallia yhdistettyinä valmiiksi modatuksi paketiksi:
Japanilainen Tokai TJB-55 on varustettu Seymour Duncan Custom Shop ”Weather Report” mikrofonisetillä.
****
Tokai TJB-55 (hinta ”Weather Report” -mikrofoneilla: 1.177 €, perusversion hintaluokka noin 850 €) on firman kevyesti nykyaikaistettu versio 1970-luvun Jazz-bassosta. Tällä hetkellä malli on saatavilla joko mustana vaahteraotelaudalla (ja mustilla blokkeilla) tai kolmivärisellä liukuvärityksellä, jolloin basson otelauta on veistetty palisanterista.
Rungossa on kiiltävä viimeistely, kun taas kaulassa on nykyaikainen, satiinipintainen lakkaus.
Ensisilmäykseltä TJB-55:n kromatut virittimet vaikuttavat vintage-kopioilta.
Todellisuudessa kyseessä on kuitenkin Gotohin kevyempi vastine, jolla on vintageen verrattuna hieman sirompi viritystappi…
…sekä pienempi pohjalevy.
Virityskoneistojen pienempi paino parantaa soittimen balanssia entisestään.
Tokai TJB-55 tarjoaa mielenkiintoisen variaation tutusta teemasta – vaikka otemerkit ovat 1970-luvun tyylisesti isot suorakaiteet, on jätetty palisanterilauta 60-luvun tavalla ilman reunalistoitusta.
Nauhatyö on kiitettävällä tasolla, ja otelautaan on asennettu 20 medium-kokoista nauhaa.
Vintage-tyylinen kaulaliitos on toteutettu hyvin tarkasti ja lujasti.
Perinteinen – ja monien mielestä ruma – metallinen maadoitusliuska tallan ja tallamikrofonin välillä on Tokaissa korvattu sisäisellä maadoitusjohdolla.
Leo knew best! Jostain syystä tämä vanha tallamalli ei lakkaa toimimasta, vaikka se onkin melko yksinkertainen designiltaan.
Testibasson salainen ase on Musamaailmassa jälkiasennettu Seymour Duncan Weather Report Jaco Jazz Bass -mikrofonisetti, joka on mikkigurun uusintapainos Jaco Pastoriukselle 1980-luvulla kustomoiduista kuuskytluvun Fender-mikrofoneista.
Kumpikin yksikelainen on kevyesti ylikäämitty (lue: soundiltaan tuhdimpi ja signaalitasoltaan voimakkaampi kuin vintagemikki), vaikkakin setin tallamikrofoni on vielä hivenen verran kuumempi kuin kaulamikki.
Mustat muoviset mikrofonikuoret on kevyesti esikulutettu, samoin kuin magneettien kirkaslakkapinta.
Vanhoissa Fender-bassoissa kuitulevyistä ja magneeteista koostuva kelarunko on saannut ylleen kirkaslakkakerroksen, ennen kuin käämilankaa alettiin kelata magneettien ympäri. Näissä Seymour Duncan Custom Shop mikrofoneissa käytetään alkuperäistä valmistusmenetelmää autenttisuuden nimessä.
Tokain TJB-55 tarjoaa klassista Jazz-basso passivisuutta – kummallekin mikrofonille oma volume-säädin, sekä yhteinen master tone.
Konepellin alta löytyy huolellista työnjälkeä ja laadukkaita osia.
****
Myönnän sen – olen aina ollut Jazz-basson suuri ystävä! Minusta tämä soitintyyppi on yksinkertaisesti kaunein, ergonomisesti parhaiten toimiva ja soundiltaan yleispätevin kaikista passiivisista klassikkomalleista. Se toimii mielestäni aina!
Tokain TJB-55 on erinomainen lajinsa edustaja, joka tarjoaa kaikki tälle soitintyypille ominaiset edut, kuten esimerkiksi hyvin solakan kaulaprofiilin.
Seymour Duncan Weather Report -mikkisetin tarkoitus ei tietenkään ole muokata soittimen JB-tyylistä soundia joksikin ihan muuksi, vaan tarjota laadukkaan version Jazz-basson soinnista Jaco Pastoriuksen maun mukaan.
Tarjolla on hieman ryhdikkäämpi ja myös pikkuisen tuhdimpi muunnelma aiheesta, joka maistuu ainakin allekirjoittaneelle. Etenkin tallamikrofonissa on mukana myös Jaco-soundille niin tärkeä lisäannos nasaalista keskialuetta.
Mikrofonisetin absoluutisesta autenttiuudesta en voi päätellä kovinkaan paljon, koska en ole koskaan soittanut Pastoriuksen bassoilla. Tämän testin perusteella voin kuitenkin todeta, että Weather Report -setillä varustetulla Tokai TJB-55 -bassolla pääsee lähellä mestarin soundia.
Rumpu- ja perkussioraitojen lisäksi tässä pätkässä soi vain ja ainoastaan testin Tokai-basso:
Testin päätelmä on minun mielestäni, että Tokai TJB-55 -basso ja Seymour Duncanin Weather Report -mikrofonisetti on erittäin toimiva yhdistelmä – myös monelle muulle basistille kuin pelkästään Jaco-faneille.
****
Tokai TJB-55 + Seymour Duncan Weather Report Jaco Pickup Set
Amerikkalainen kitaraguru Grover Jackson on aito elävä legenda. Kun Jackson osti Wayne Charvelin pikkupajan (vuonna 1978), kukaan ei olisi uskonut, että miehen soittimet tulisivat luomaan vankan perustan heti kahdelle uudelle soitintyypille.
Usein ruuvikaulalla varustetut Charvel-soittimet olivat 1980-luvun Superstrato-ilmiön alkulähde.
Jackson-nimellä varustetut kitarat taas olivat korkeaoktaanisia Metal-kitaroita, joissa erinomainen soitettavuus meni usein käsi kädessä rohkean graafisen viimeistelyn kanssa. Legendaarisin Jackson on ehkä Randy Rhoadsin kanssa kehitelty Concorde/RR-malli.
Grover Jackson lähti 80-uvun loppupuolella uusiin haasteisiin ja suunnitteli kitaroita esimerkiksi Washburnille. Charvel- ja Jackson-brändit kuuluvat nykyään Fender-konsernille.
Nyt mies on palannut omille juurilleen: Grover Jackson on hiljattain perustanut uuden custompajan nimeltä GJ2 Guitars, joka keskittyy pienimuotoiseen sarjatuotantoon Kaliforniassa.
Nyt Kitarablogilla on suuri kunnia testata ensimmäiset Suomeen saapuneet GJ2-mallit!
****
GJ2 Glendora NLT (tämä versio 1.717 €, sis. gigbag) on tämän viisikon perinteisin, S-tyylinen malli.
Testiyksilön runko on erittäin kevyestä saarnista (maksullinen optio), ja se on saanut ylleen kiiltävän Antique White -viimeistelyn. Glendoran perusversio valmistetaan kevyellä lehmus-, leppä- tai poppelirungolla.
Ohuesti mattalakattu vaahterakaula on liitetty runkoon perinteisellä tavalla.
Glendoralla on perinnetietoinen, mutta samalla hyvin tyylikäs uusi tulkinta klassisesta viritinlavasta.
Kitaran laadukkaat virittimet tulevat Gotohilta.
Nykyaikainen vibratalla tulee myös Gotohilta. Vibrakampea ei tarvitse ruuvata blokkiin, vaan se pysyy paikallaan kuusiokoloavaimella säädettävän kauluksen ansiosta.
Palisanteriotelautaan on istutettu 22 jumbo-kokoista nauhaa.
Grover Jackson on kehittellyt GJ2-kitaroita varten uuden menetelmän saada pituussuunnalla muuttuvan kaarevuuden (engl. compound radius) otelautaan. Muuttuva kaarevuus auttaa parantamaan entisestään kitaran soitettavuutta, ja se estää isoissa venytyksissä ns. string choking -ilmiön, jossa seuraava nauha dempaa ei-toivotusti kielten värähtelyä.
GJ2 Guitars -malleissa käytetään tavallisesti omia Habanero-mikrofoneja. Testiyksilöön oli asennettu HSS-satsi, mutta Glendorat saa myös muilla yhdistelmillä, kuten esimerkiksi perinteisesti kokonaan yksikelaisilla tai vaikkapa kahdella humbuckerilla varustettuna.
Säädinosasto koostuu viisipykäläisestä kytkimestä, sekä master volumella ja tonella.
****
Glendora FR (tämä versio 1.930 €, sis. lightweight case) on Floyd Rosella varustettu versio Glendora-teemasta.
Testikitarassa käytetään sarjan perusrunkoa (lehmus, leppä tai poppeli), mutta muuten perusrakenne on sama kuin NLT-mallissa.
Lisäoptiona on Glendora-sarjassa tarjolla rungon värillä viimeistelty lavan yläpuoli.
GJ2 luottaa vain huippulaatuun – Floyd Rose -systeemi on Schallerin valmistama teräsversio.
Mikrofonit ovat GJ2:n Habanerot: kaksi yksikelaista, sekä tallahumbuckeri.
****
GJ2 Arete on Grover Jacksonin uusin luomus – kaula-läpi-rungon periaatteella rakennettu soitin. Arete-sarjan kitaroita on saatavilla kolmena eri perusversioina – 3-Star, 4-Star ja 5-Star.
Arete 4-Star (tämä versio 2.231 €, sis. lightweight case) on sarjan keskimmäinen malli, joka veistetään kokonaan etelä-amerikalaisesta mahongista. Kaula on koottu kolmestä vieräkkäisestä palasta, mikä lisää siihen lujuutta.
Sulavalinjainen runko koostuu kahdesta mahonkipalasta. Edullisemmassa Arete 3-Starissa käytetään sapele-puuta perusaineena, kun taas 5-Star-versio tarjoaa laajemman valikoiman runkopuuksi käytettäviä puulajeja.
Kitaralla on öljyviimeistely. Soittimen takalevyt ovat alumiinista.
Viritinlavassa on käytetty GJ2 Guitarsin ”näkymätön reunalistoitus”, jossa iso palisanterilevy on upotettu erittäin siististi kitaran mahonkilapaan.
Arete 4-Star -mallissa on aina vibrato mukana – joko sama Gotoh-talla kuin Glendora NTL:ssä tai teräksinen Floikka.
Mustilla mikrofonikehyksillä on strukturoitu pinta.
Reunalistoitettuun palisanteriotelautaan on upotettu Mini Bull’s Eye -nimisiä pyöreitä otemerkkejä ja 22 jumbo-kokoista nauhaa.
Arete 4-Star -mallissa on perusversiossa kaksi Habanero-humbuckeria, mutta optiona tarjotaan myös HSS- ja HSH-varustuksia.
Kolmiasentoinen vipukytkin istuu master volumen ja tone-säätimen välissä. GJ2 kutsuu säätimien nuppeja flying saucer -nupeiksi (= lentävä lautanen).
****
Rungon läpi menevä kaula kolmesta vierekkäisestä vaahterapalasta ja lehmussiivekkeet – tällaiset ovat GJ2 Concorde 4-Starin (tämä versio 2.768 €, sis. kova laukku) perusainekset.
Kaikissa Concorde-malleissa on täyspitkä 64,8 cm (25,5 tuumaa) mensuuri.
Concorde 4-Star on saatavilla viidessä eri värissä – Jet Black, Stark White, Antique White, Sports Car Red, sekä GJ Blue – ja kaikissa on joko kiinteä Gotoh-talla tai Floyd Rose -systeemi.
Metalliosat ovat 4-Starissa aina kromattuja.
Palisanteriotelauta tarjoaa 22 jumbo-kokoista nauhaa. Otemerkit ovat helmiäisjäljitemästä.
Volume-säätimen ufo-nuppi on juuri oikeassa paikassa plektrakäden pikkurilliä varten.
Kaksi Habanero-humbuckeria, master volume, master tone, sekä kolmiasentoinen vipukytkin – mitä muuta Rock-jumala tarvitsee?
Lähtöjakki on Concordessa erittäin kätevässä paikassa rungon alareunalla.
****
Tässä on GJ2 Guitarsin ultimatiivinen Heavy-kitara:
Concorde 5-Star (tämä versio 4.103 €, sis. kova laukku) on saatavilla – lisämaksua vasten – myös erikoisviimeisteltynä, Randy Rhoadsilta tuttulla liituraita-kuviolla.
Myös Concorde-mallien vibran ja elektroniikkalokeron kannet on tehty alumiinista.
5-Starissa metalliosien väri on kultainen. Testikitarassa on asennettu lukittavat Gotoh-virittimet (lisäoptio).
Reunalistoitettu otelauta, sekä viritinlavan koriste ovat eebenpuuta.
Tällaiseltä näyttää kultainen Schaller-Floikka läheltä katsottuna.
Concorde 5-Star tarjoaa 22 jumbo-kokoista nauhaa.
Otemerkit ovat aitoa helmiäistä.
…ja tässä vielä pieni vilkaisu elektroniikkalokeroon.
Glendoran soitettavuus on ensiluokkaista, ja satiinipintaisen kaulan keskivahva, ovaali C-profiili tuntuu vanhalta ystävältä.
Akustisessa klangissa on mukana aimo annos saarnirungon tuomaa ”puuta” ja brilianttia diskanttia. Glendora NLT tukee dynaamista soittoa avoimella äänellään ja maiskuvalla atakillaan.
Myös GJ2:n Habanero-mikrofoneista voin vain hehkuttaa, niiden tarjoaman loistavan soundin ja mikrofonien täydellisen keskenäisen balanssin ansiosta.
Tässä yksi pätkä kaulamikrofonilla soitettuna:
Painossa, työnjäljessä tai soitettavuudessa en löytänyt minkäänlaista eroa Glendora-mallien välillä – yksi sana riittää kuvailuun: loistava!
Akustisessa soinnissa on Glendora FR:ssa havaittavissa tietynlaista, varmasti perusrungosta johtuvaa keskialueen pyöreyttä, sekä aavistuksen verran muhkeampi basso. Toisaalta teräs-Floikka lisää sekoitukseen vielä oman ripauksen preesensalueen tuoreutta.
Koska tallamikrofoni ei ole liian tehokas yksikelaisten suhteen, keskimikrofonin ja tallahumbuckerin yhteiseltä soundilta löytyy hyvin viehättäviä vivahteita:
Sulavarunkoinen ja kevyt Arete 4-Star on erittäin mukava soittaa sekä sylissä että hihnassa.
Öljyviimeistelyn ansiosta kitara tuntuu hyvin orgaaniselta. Tämä on kitara kauniin puun ystäville.
Kaulaprofiiliksi on valittu positiivisella tavalla harteikas ja hieman laakea D-poikkileikkaus, joka tuntuu mukavan tilaavalta otekädessä.
Areten akustinen soundi on lämmin ja avoin.
GJ2:n Habanera-humbuckerit edustavat selvästi boutique-vintage-osastoa, jossa hyvä soundi ja laaja dynamiikka menevät raa’an voiman edelle. Tämän ansiosta tarjoaa Arete 4-Star laajan valikoiman humbuckersoundeja, jotka sopivat sekä perinnetietoiselle että uudemman musiikin ystäville.
Firman UFO-nupit näyttävät ehkä hieman hassuilta, mutta ne ovat mielestäni käytössä erittäin käyttäjäystävällisiä ja tarkkoja.
Tässä on tallamikrofonilla soitettu esimerkki:
Ensikertalaiselle voi tulla yllätyksenä kuinka mukavasti Concorde 4-Star tuntuu soittimena hihnassa. Vaikka kitara näyttää kulmikkaalta, se ei tunnu siltä.
On kuitenkin myös totta, että Concorde ei ole ehkä luontevin valinta sohvakitaraksi, koska se ei oikein istu sylissä. Ja lavashowssa täyttyy varoa rungon yläkärjen terävyyttä. Mutta kun tietää nämä käyttörajoitteet, jää käteen kuitenkin erinomainen, kevyt ja hyvässä tasapainossa oleva live- ja studiokitara.
Täyteläinen D-profiili antaa otekädelle reilusti tukea ja soittimelle reilusti sustainea.
Concorden pitkä mensuuri, sen rungon läpi jatkuva vaahterakaula, sekä kitaran lukittava vibrasysteemi antavat tälle soittimelle selvästi täsmällisemmän – ja positiivisella tavalla neutraalimman – akustisen soinnin, jos vertaa esimerkiksi Gibson Flying V:hen.
Tällä alustalla loistavat Habanero-mikit onnistuvat täysin välittämään eteenpäin Concorden täsmällistä atakkia ja mureaa keskialuetta.
Kaulamikrofonista kuulee huilumaisia vivahteita, ilman minkäänlaista soundin puuroutumista:
Ergonomialtaan ja soitettavuudeltaan Concorden 5-Star-painos on miltei samanlainen kuin 4-Star-vaihtoehto.
Soundeissa löytyy kuitenkin selviä eroja, jotka johtuvat hyvin todennäköisesti kalliimman 5-Star-mallin eebenpuisesta otelaudasta. Tässä Concordessa löytyy vielä enemmän purevuutta preesensalueella ja lisäannos twängia atakissa, lisätuloksena syntyy vielä eloisampi sointi.
Tässä lyhyt näyte tallahumbuckerin soundista:
****
On ihan selvää, ettei Grover Jackson jaksa levätä vanhoilla laakereillaan. Uusi mallisto on syntynyt miehen pitkästä kokemuksesta sähkökitara-alalla, mutta Jacksonin katse kohdistuu eteenpäin, eikä taakse.
Uudet rakennusmenetelmät ja malliston monet detaljiparannukset ovat kokemuksen lisäksi tärkeä syy siihen, miksi GJ2 Guitarsin uudet kitarat ovat mielestäni parasta, mitä Grover Jackson on ikinä luonut.
Tällaisella laadulla on tietenkin hintansa, mutta pidän GJ2-kitaroiden hintoja pienen firman tuotantokapasiteettiin – ja tietysti kitaroiden ylivoimaiseen laatuun – nähden reiluna. GJ2 Guitars edustaa putiikkilaatua parhaimmillaan.
Me basistit olemme Leo Fenderille aika paljon velkaa – herra Fender keksi sähköbasson uutena soitinlajina vuonna 1951, ja hän on mies peräti kolmen klassikkobasson takana.
Leo Fender jatkoi Fender-kautensa – jossa hän keksi mm. Fender Presarin ja Jazz-basson – jälkeen nimittäin Music Manissa, jossa hänen kehittämästä, aktiivisesta StingRay-bassosta kuoriutui aito klassikko. Vaikka aktiivibasso sinänsä ei ollut herra Fenderin keksintö (vaan Alembic-yhtiön luomus), vuonna 1976 julkaistu StingRay oli ensimmäinen etuvahvistimella varustettu mainstream-basso.
Vuodesta 1984 lähtien Music Man on ollut Ernie Ball -yhtiön omistuksessa. Nykyinen pomo – Sterling Ball – on tuonut markkinoille 2000-luvulla myös edullisimpia, Kauko-Idässä valmistettuja versioita Music Man -soittimista. Alamerkin nimi on Sterling (by Music Man).
****
Sterling-merkin upouusi SUB-sarja tarjoaa entistäkin edullisempia versioita Music Man -klassikoista.
Sterling SUB Ray4 (hintaluokka noin 360 €) on Indonesiassa rakennettu lisenssikopio nelikielisestä StingRay-bassosta. Ray4 on saatavilla joko kiiltävän mustana vaahteraotelaudalla, kiiltävän valkoisena palisanteriotelaudalla tai 1970-luvun tyylisesti pähkinäpuun ruskealla mattaviimeistelyllä ja palisanteriotelaudalla.
****
Sterling ei kerro, millaista puuta se käyttää SUB-sarjan soittimissa – spekseissä mainitaan vain ”hardwood body”. Toisaalta myös alkuperäisissä StingRayssä runkopuu vaihtuu saatavuuden (ja soittimen värityksen mukaan), ja siellä käytössä ovat saarni, leppä, lehmus ja poppeli.
Testiyksilön runko koostuu neljästä vierekkäisestä palasta, joiden syykuviot on sovitettu toisiinsa yllättävän hyvin.
SUB Ray4:n vaahterakaula on saanut ylleen kellertävän mattaviimeistelyn.
Kaulan kiinnitys on hyvin luja, isokokoisen aluslevyn ja kuuden puuruuvin ansiosta.
Klassikkolavan idea on helpottaa pääsyä g-kielen virityskoneeseen, sekä pienentää lapaa kaulapainoisuuden torjumiseksi.
Sterlingissä käytetään edullisia, mutta hyvin asiallisia aasialaisia kopioita avoimista Schaller-virittimistä.
Edulliseen hintaan suhtautettuna SUB Ray4:n nauhatyö on erinomainen. Palisanteriotelauta näyttää erittäin siistiltä, samoin basson pyöreät otemerkit.
Aidoista Musareista tuttu, todella kätevä kaularaudan säätöpyörä löytyy myös Sterling SUBeissa. Paketeihin kuuluvalla metallitangolla – tai vaikkapa pienellä ruuvimeisselillä – raudan säätäminen onnistuu muutamassa sekunnissa.
StingRayn pyöreänmuotoinen runko oli aikoinaan Leo Fenderin päivitetty versio Precisionista, ja se näyttää edelleen tyylikkäältä Ray-nelosessa.
SUB Ray4:n tallassa käytetään 70-luvulta tuttua valtavaa pohjalevyä. Levyn etuosaan asennettiin silloin tehtaalta säädettäviä sordinoja solukumista, Music Manin nykymalleissa pohjalevy on lyhennetty.
Isokokoinen humbuckermikrofoni on Sterling Ray4 -basson soundin sydän.
Kaksikelainen mikrofoni torjuu tehokkaasti kaikki ulkoiset häiriöäänet, ja sen sijainti tallan lähellä antaa soundille sen StingRaylle tyypillisen potkun ja preesensalueen naksahduksen.
Ray4:n säätimet istuvat omassa metallilevyssään – tarjolla on master volume, diskanttikorostus/-vaimennus, sekä bassokorostus/-vaimennus.
Sterling SUB -bassoissa etuvahvistimen piirilevy on saatu mahtumaan elektroniikkalokeroon. Hintaan nähden osien laatu ja työnjälki on ilahduttavan asiallinen.
Ray4:n paristolokero on upotettu rungon selkään säätimien ja mikrofonin väliin.
****
Vuonna 1988 Music Man laajensi StingRay-valikoimansa viisikielisella StingRay 5 -mallilla, jonka tunnusmerkkejä ovat sen harjanteilla varustetut runkosarvet ja nelikielistä versiota isompi pleksi.
****
Sterling SUB Ray5 (hintaluokka noin 390 €) on saatavilla joko kiiltävän mustana (vaahteraotelaudalla) tai mattaruskeana (palisanteriotelaudalla).
Testiyksilön viimeistely on erittäin siisti.
Myös viisikielisessä versiossa vaahterakaulassa on kellertävä mattaviimeistely.
SUB Ray-viitosessa paristolokero on sijoitettu diskanttisarven tyveen.
Tällaiselta näyttää viisikielinen versio Musari-lavasta.
Myös tässä mallissa on käytetty asiallisia Schaller-kopioita.
Nauhatyön laatu on Sterling Ray5:ssäkin hintaan nähden todella hyvällä tasolla.
StingRay edustaa mielestäni aidon klassikkosoittimen ajatonta kauneutta.
Viisikielisessä tallassa tallapalat ovat hieman pienempiä, koska kielten välinen etäisyys on hieman pienempi kuin nelikielisessä bassossa.
Sama tuttu rakenne, sama tuttu sijainti – vain hieman kookkaampi, tällainen on Ray5:n mikrofoni.
Alkuperäisessä StingRay 5 -bassossa on tavallisesti kolmiasentoinen kytkin, jolla voi puolittaa mikin tai vaihtaa kelojen kytkentää sarjasta rinnakkaiseen, sekä kolmialueinen EQ.
Kustannussyistä Sterling SUB Ray5 tarjoaa samat säätimet kuin nelikielinen sisarmallinsa – master volume, sekä kaksialueinen EQ.
****
Sterling SUB Ray4 -basson testiyksilö on valitettavasti painonsa suhteen raskaansarjalainen – tämä on juuri se 1970-luvun ominaisuus, jota ei olisi pitänyt tuoda takaisin. Toisaalta Sterling lupaa nettisivullaan, että SUB-bassoihin valitaan kevyitä puita runkopuuksi, niin voidaan toivoa, että tämä oli se yksilö, joka pääsi läpi vahingossa.
Muuten Sterling Ray4:n ergonomia on erittäin hyvä. Sterling on muuttanut SUB-bassojen kauloja alkuperäistä Musaria nähden aavistuksen verran kapeammaksi, mikä tekee Ray-nelosen kaulan profiilista hyvin Jazz-basson kaltaisen.
Testiyksilön soitettavuus on erittäin vaivatonta, ja sen tatsi säädetty mukavan kevyeksi (E: 2,1 mm/ g: 1,9 mm).
Painavasta rungosta huolimatta (vai juuri sen ansiosta?) SUB Ray4 -basson akustinen sointi on erittäin ryhdikäs ja tiukka. En tiedä mitä puulajia on tässä käytetty, mutta testisoittimen soundissa on aimo annos saarnirunkoisen Musarin atakista ja tuoreudesta!
Basson herkullisesta akustisesta äänestä syntyy erittäin dynaaminen ja vahva sähköinen olemus. Sterlingin etuvahvistin on yllättävän vähäkohinainen, ja uutukaisen taajuuskorjaimet toimivat hyvin musikaalisesti (itse asiassa jopa paremmin kuin ensimmäisten 70-luvun Musarien vastineet). Luvassa on siis aito StingRay-soundi hyvin pienellä budjetilla.
Bassomestari Tony Levin (esim. Paul Simon, Peter Gabriel, John Lennon, King Crimson) on yksi uskollisimmista StingRay-faneista. Olen soittanut tämän jutun soundiesimerkit basistilegendan hengessä. Pätkät on äänitetty suoraan äänikortin kautta sekvensseriin ilman lisä-EQ:ta:
Testissä käynyt Sterling SUB Ray5 on viisikieliseksi bassoksi jopa yllättävän kevyt! Tämän basson kohdalla firman lupaus kevyistä runkopuista on siis lunastettu.
Aidon Musarin tavoin myös Ray-viitosen kaulaprofiilissa on riittävästi lihaa. Pyöreä, keskipaksu D-profiili on hyväksi basson soinnille, ja se kaula tuntuu ainakin omasta mielestäni erittäin hyvältä.
Tehtaalla testisoittimen kaularauta oli säädetty liian tiukaksi, eikä kielten intonaatio ollut ihan kohdillaan. Säätämiseen meni kuitenkin vain muutama minuutti, minkä jälkeen SUB-sarjan viisikielinenkin oli kevyt soittaa (H: 2,6 mm/g: 1,9 mm) ja itsensä kanssa vireessä.
Suorassa vertailussa Ray4:n kanssa viisikielisen SUB-basson akustisessa soundissa oli hieman enemmän keskialueen pyöreyttä, mutta yleisilme on Ray5:ssäkin tunnistettavasti Musari-mainen.
Vahvaääninen humbucker ja basson laadukas etuvahvistin toimivat myös Sterling Ray5 -mallissa erittäin hyvin yhteen. Lopputulos on varsin maukas versio aiheesta. SUB Ray5 tarjoaa aidon StingRay 5 -kokemuksen murto-osalla alkuperäisen USA-basson hinnasta.
****
On mielestäni erittäin hienoa, että Sterling (by Music Man) on onnistunut näiden SUB-bassojen myötä tarjoamaan myös alle-500-euron-hintaluokassa autenttisen StingRay-kokemuksen! Ray4 ja Ray5 eivät ole pelkkiä USA-Musareiden näköispainoksia, vaan oikeita aktiivi-bassoja, joilla pääsee varsin edullisesti melko lähelle esikuvan soitettavuuteen ja soundiin.
There are a lot of changes in store for ESP/LTD-instruments in 2013, because ESP have decided to reshuffle and restructure their whole product range.
In future the name ESP will only appear on the headstocks of Japanese ESP Custom Shop instruments. ESP’s Standard series will be renamed E-II.
New for LTD in 2013 is their Made-in-Japan Elite series, which has been designed to offer the very best of what this brand has to offer.
Kitarablogi has received a brand-new LTD Elite ST-1 -guitar for review. The model is available in two permutations – either equipped with a rosewood ’board neck and active EMG-pickups (LTD Elite ST-1/R EMG) or (like our review sample) sporting a maple fretboard and passive Seymour Duncan pickups (LTD Elite ST-1/M).
****
The brand-new LTD Elite ST-1/M (1.387 €) is a stunningly beautiful guitar, which manages to blend successfully an air of timelessness with the appeal of a sleek widdle-machine.
This version is released in two different finishes – the blue Aqua Marine and the See-Through Black Cherry of our test sample – while the EMG-version is only available in See-Through Black.
The basic ingredients making up the Elite ST-1 follow a traditional recipe: A bolt-on maple neck and an alder body.
The sleek ESP-neck joint makes excursions to the dusty end of the fingerboard just that bit more comfy.
The front of the body is spruced up by a maple top carrying a quilt maple veneer.
By leaving the edges of the maple top uncoloured you get what is known as ”fake binding”.
The ST-1 is equipped with 24 jumbo frets. The quality of the fretwork is exemplary, and the same holds true for the finish of the neck, which blends a satin-lacquered back with a gloss-finished fretboard.
Quality is also the name of the game when it comes to the guitar’s hardware.
The chrome-plated, sealed tuning machines are Gotoh units.
The Floyd Rose vibrato is the top-drawer Original-version, made from steel in Germany by the Schaller company.
This is what a well-installed locking nut looks like.
The string retainer bar pulls the strings down onto the nut, so the tuning doesn’t change when a string lock is opened or closed.
Seymour Duncan is the brand of choice for the LTD Elite ST-1/M when it comes to pickups:
The neck and middle units are stack-coil STK-S4-models, which promise genuine singlecoil tone bar the usual hum. The bridge humbucker is the company’s excellent, hotter-than-vintage Custom-model (SH-11).
The LTD’s truss rod can be adjusted without any component removal. Simply turn the wheel between the 24th fret and the neck pickup, using something like a small screwdriver or a nail.
The ST-1’s comprises a five-way switch, as well as master volume and tone controls.
The jack plate has been sunk into the side of the body, making it easy to secure your guitar lead between the guitar and your strap.
All LTD Elite series instruments are sold with their own quality hard case!
****
The LTD’s specs sheet mentions a ”thin U-profile”, which calls to mind the 1990s and dreadful, hand-tiring ”speed necks”.
I needn’t have worried, though, because in fact the Elite ST-1’s neck turns out to be a reasonably chunky affair – very good for both playing comfort and good sustain. I would call this neck profile a ”medium-thickness D”.
The review instrument arrived with an excellent set-up, making the guitar very easy to play. Even though the action was adjusted quite low (E: 1,6 mm/e: 1,4 mm), the Elite’s acoustic tone was superb and totally free of fret rattling. The fat and tall frets feel great and provide a fast launch pad for your fingerboard excursions.
A cheap – or badly installed – Floyd Rose bridge can be a real headache, when it comes to tuning stability and sound.
Luckily, the excellent LTD Elite doesn’t suffer from any vibrato-related problems, making this instrument a real showcase for Japanese quality and workmanship. The guitar plays great and sounds fantastic, and the vibrato bridge works like a dream, even if you like to abuse your whammy bar.
The beautiful voice of the ST-1 carries over nicely into a clean amp’s signal. The sound sample starts with the neck pickup:
In an overdriven and distorted context the Elite ST-1’s hum-cancelling stack-coil pickups are a real treat. The Seymour Duncans give you authentic and wiry Strat-type tones, but completely free from hum and buzz.
Switching to the Custom-humbucker is like engaging an additional afterburner for that extra kick:
At first the reorganisation of all things ESP might be a bit confusing, but I’m sure we’ll all get to grips with the new nomenclature quickly. One thing is clear, though:
The LTD Elite ST-1 is one of the best Superstrat-style guitars that I’ve ever had the pleasure to play. This LTD is a top-drawer, professional instrument with a fantastic feel and outstanding tone.
Based on this review it seems clear that the Elite-series really offers you the best of LTD at a fair price.
All of the five guitar tracks on this tune have been played using the LTD Elite ST-1:
ESP/LTD-tuoteperhe elää vuonna 2013 murroksessa, koska ESP on päättänyt jakaa eri sarjansa uudelleen.
Tulevaisuudessa ESP tulee esiintymään brändinä ainoastaan japanilaisen ESP Custom Shop -soittimissa. ESP:n Standard-sarjan soittimille on luotu uusi brändi: E-II.
Uusi on myös LTD:n japanilainen Elite-sarja, joka on suunniteltu edustamaan LTD-soittimien absoluutista parhaimmistoa.
Saimme testiin uunituoreen LTD Elite ST-1 -kitaran. Malli on saatavilla kahtena versiona, joko palisanteriotelaudalla ja EMG-mikrofoneilla varustettuna (LTD Elite ST-1/R EMG) tai – testikitaran lailla – vaahteraotelaudallisena ja Seymour Duncan -mikeillä (LTD Elite ST-1/M).
****
Upouusi LTD Elite ST-1/M (1.387 €) on kyllä häkellyttävän upea kitara, jossa yhdistyvät ajaton kauneus ja huipputrimmatun soittimen ominaisuudet herkullisella tavalla.
Tätä mallia saa kahdella eri värillä – sininen Aqua Marine tai testisoittimen See-Through Black Cherry – kun taas EMG-version viimeistely on läpikuultava See-Through Black.
Elite ST-1:n perusainekset ovat hyvinkin perinteiset: ruuvikaula on veistetty vaahterasta, ja kitaran runko on leppää.
Kaulaliitos taas on veistetty perinteistä katsoen huomattavasti sulavampaan muotoon.
Rungon etupuolella komeilee quilt-kuvioisella loimuvaahteraviilulla päällystetty vaahterakansi.
Kannen reunat on jätetty taidokkaasti värjäämättä, mistä syntyy kaunis ”reunalistoitus” (engl. fake binding).
ST-1:n vaahteraotelautaan on asennettu 24 jumbo-kokoista nauhaa. Nauhatyön laatu on esimerkillinen, samoin kuin kaulan viimeistely, jossa mattapintainen kaulan takaosa yhdistyy kiiltävään lakkaukseen otelaudassa.
Myös metalliosien sarakkeella LTD Elitessä luotetaan ainoastaan vankkaan laatuun.
Kromatut virittimet tulevat Gotohin japanilaisesta tuotannosta.
Kitaran Floyd Rose -vibratalla on se aito, saksalaisen Schallerin valmistama teräksinen Floyd Rose Original -malli.
Tältä näyttää huolellisesti asennettu lukkosatula.
Lavanpuoleinen palkki vetää kielet oikeassa kulmassa satulan yli, minkä ansiosta soittimen vire ei muutu lukkojen avaamisessa tai sulkemisessa.
LTD Elite ST-1/M -mallin mikrofonit tulevat Seymour Duncanin valikoimasta:
Kaula- ja keskimikki ovat STK-S4-mallia, joissa kaksi päällekkäistä kelaa pitävät hurinan loitolla. Tallamikki taas on Duncanin loistava, hieman vintagea tuhdimpi Custom-malli (SH-11).
Kaularaudan säätö hoidetaan ST-1:ssä kätevästi kääntämällä kaulamikrofonin ja viimeisen nauhan välistä pyörää.
ST-1:n kytkentä koostuu viisiasentoisesta mikkivalitsimesta, sekä master volume ja master tone -säätimistä.
Lähtöjakki on asennettu rungon reunaan niin, että johto voidaan viedä luontevasti soittimen ja hihnan välistä eteenpäin vahvistimeen.
LTD Elite -sarjan soittimissa laadukas laukku kuuluu hintaan!
****
LTD:n spekseissä lukee kaulaprofiilin kohdalla ”ohut U-profiili”, ja jotenkin tämä kuvaus tuo minulle mieleen 1990-luvun karseita, kättä väsyttäviä ”vauhtikauloja”. Mutta ei ole syytä paniikkiin, sillä Elite ST-1:n kaula tarjoaa riittävästi ”lihaa” mukavaa soittotuntumaa ja hyvää sustainea varten! Itse käyttäisin mieluummin ilmaisun ”keskivahva D-profiili” tämän kaulan kuvaamiseen.
Testikitara oli erinomaisessa trimmissä ja erittäin helpposoittoinen. Akustisesti LTD ST-1 soi kauniisti ja täysin rämisemättä, vaikka kielet oli säädetty hyvin matalalle (E: 1,6 mm/e: 1,4 mm). Paksut ja korkeat jumbo-nauhat luovat nopean soittoalustan, jossa kielten venyttäminen sujuu kuin tanssi.
Halpa – tai huonosti asennettu – Floikka voi helposti pilata kitaran soundin, ja tehdä virittämisestä suoranaista helvettiä.
Laadukas LTD Elite ei tunne tällaisia ongelmia lainkaan, sillä se on varustettu laatuosilla ja rakennettu japanilaisella pikkutarkkuudella. Kitara soi eloisasti ja pitkään, ja sen jouhevasti toimiva vibrato pitää vireen esimerkillisesti rankasta kammen käytöstä huolimatta.
ST-1:n kaunis akustinen ääni säilyy hyvin puhtaan vahvistinkanavan läpi soitettuna (liikkeelle lähdetään kaulamikrofonista):
Särökäytössä Elite ST-1:n hurisemattomat stack coil -mikrofonit ovat huima etu, jos vertaa niihin perinteisten yksikelaisten toimintaa. Erinomaisista Seymour Duncan etu- ja keskimikrofoneista lähtee aito, tuore Strato-tyylinen sointi, mutta täysin häiriöäänistä vapaana.
Custom-humbuckerin valinta viisiasentoisella kytkimellä taas polkaise kitaran turboa päälle, ja meno vaan kuin paranee:
ESP:n brändien uudelleen strukturoiminen voi olla ensialkuun kitaristeille hieman hämäävää, mutta yksi asia tuli tässä testissä hyvinkin selvää:
LTD Elite ST-1 on yksi parhaimmista Superstrat-tyylisistä kitaroista, joilla minulla oli koskaan iloa soittaa. Tämä LTD on selvästi pro-luokan soitin erinomaisella soittotuntumalla ja laadukkaalla äänellä.
Elite-sarjaan myötä LTD tarjoaa japanilaista huippulaatua reiluun hintaan.
Tämän biisin viisi kitararaitaa on kaikki soitettu LTD Elite ST-1:llä:
Zoom’s A3 is the company’s brand-new, next-generation modelling effects unit for acoustic guitar.
The Zoom A3’s user interface is very similar to the one used in their MS-50G-pedal for electric guitar, but in terms of its features the A3 offers a whole plethora of stuff developed specially for use with acoustic guitars.
****
Zoom have managed to pack an unbelievable amount of processing prowess into its new compact contender (current street price in Finland approx. 170 €), yet the A3 is still easy to use. The most vital functions have been given their own knobs and pushbuttons, which makes the A3 easy to use and cuts back on unnecessary menu-jumping at the same time.
The Zoom’s main sections are the quality dual preamp with its three-band EQ, the pedal’s versatile guitar-modelling department, as well as the A3’s large assortment of effects.
Additionally, the pedal offers a switchable solo boost (up to 12 dB) with its own tone control, an automatic feedback remover (that can defeat up to three different frequencies simultaneously) and a digital tuner.
The Zoom A3 is a programmable unit, which can store up to 20 patches. The patches can also be lined up in an A/B-list, which enables you to select patches for on-the-fly switching.
The effect pedal comes with its own power supply unit, but it can also be run on four AA-size batteries.
The A3’s microphone input – which can run phantom power (+24V or +48V) for condenser mics – and the unit’s balanced XLR-output (with a dedicated ground lift switch) have been placed on the front panel.
Your guitar’s output goes into the Zoom’s pickup input on the unit’s right hand side. A three-way slider lets you select two pre-EQ curves – magnetic or piezo – as well as a linear option (flat).
The stereo outputs have been placed on the opposite side, next to the USB-port for (firmware updates).
****
Each of the A3’s patches can run up to three different effects simultaneously, so you could use the first slot for one of the Zoom’s 28 virtual guitars, the second slot for one of three virtual microphones (SM57, C414, U87) and the third for something like a reverb.
On the other hand, you can also use the A3 as a ”pure” multieffect, by not using any digital guitar-modelling and creating patches with three effects in them. You can choose from 40 different effect types – from compression and chorus all the way to pitch-shifting and reverb. The sound quality is very good, and each effect offers plenty of leeway for precise adjustment.
Still, I think the A3’s biggest selling point is its excellent modelling section, which makes it possible to achieve astonishingly realistic results with only a few clicks of a button.
To work properly the modelling section needs a clean guitar signal, so the first thing is to make sure you’ve got the input gain settings for your straight guitar output and/or the mic put in front of your guitar just right.
Once the levels are OK, miraculously changing the character of your guitar is quick and easy: First, use the rotary switch above the Zoom’s display to select the body type corresponding best to the guitar you’re using – for example, choose ”Mold Body” if you’re playing an Ovation or ”YMH” if your guitar is a Yamaha LL-series instrument.
Next, you select a virtual guitar of your liking for the first effect slot in the chosen patch. You can access all of the A3’s 28 virtual guitars by using the Type-buttons. The guitars are displayed using their model names – like J-45, LG-2 or F-55 – as well as by an icon in the display.
If you’re using only a direct piezo signal as a starting point, you can add a good dose of authenticity by selecting a virtual microphone for the second effect slot of the patch. Each of the three virtual mics lets you choose between close- and ambient-miking, and whether the mic has been placed in front of the virtual sound-hole or near the virtual guitar’s bridge.
I have recorded three audio examples to give you an idea of the modelling technology’s sound:
The first clip features a Godin Acousticaster with an LR Baggs piezo system. First you’ll hear the straight piezo signal, followed by the these virtual guitars: A D-28, an OM-28, a 00-18 and an SJ-200. I’ve used Zoom’s virtual version of an AKG C414, and a touch of reverb:
The second clip has been recorded with me playing my Takamine N-20 -jumbo into a real condenser mic (an AKG C3000). The sequence of virtual guitar models is the same as above:
In the third clip I play my Tanglewood TW28-CSN -dreadnought, with the physical microphone and the sequence of virtual guitars staying the same:
****
In my opinion the Zoom A3 is a very serious contender for the title of ”Best compact multieffect for acoustic guitar”. It is a fantastic little tool for both live use and in the studio, where it can act as your own production centre for acoustic guitars. The Zoom is very easy to use and it sounds great. The on-board anti-feedback circuitry works very nicely and the solo boost is a handy tool to have in a unit such as this.
The best bit is, nonetheless, the A3’s surprisingly organic-sounding modelling section. The Zoom’s biggest advantage, when compared to other similar effect units, lies in its versatility and the wide range of different virtual guitars on offer. It is very easy to find a good body-style match for your physical guitar’s input signal, and the amount of different virtual guitar models makes it almost hard to choose. The option to creatively misuse the Zoom A3 – by selecting the ”wrong” body-type for your input signal – is also fun, and yields some nice new flavours.
But, don’t listen to me, go out and give it a try yourselves.
The brand-new Roland Cube Lite (current price in Finland: 155 €) is the latest model in Roland’s successful Cube-range, and the mega-selling Micro Cube’s little sibling.
Contrary to its name the Cube Lite isn’t square-shaped, but rather a stylish stereophonic (2.1) practice amp that looks more like the company’s acoustic combos. Due to its very compact size there wasn’t enough space left for batteries – the Cube Lite runs exclusively on its PSU, which is included in the package.
The Cube Lite offers you three different COSM-modelled amplifier choices, called JC Clean, Crunch and Extreme. Apart from the Drive- and Volume-controls you’ll also find a two-band EQ-section.
The combo’s effect selection has been simmered down to a chorus and a reverb.
All of the Roland’s inputs and outputs are found on the combo’s back panel: In addition to the regular guitar input and the mini-jack for the headphones, you’ll find an input labelled ”i-Cube Link” with its own small volume control next to it.
Thanks to the i-Cube Link Roland’s Cube Lite is able to communicate directly with your Apple iPhone, iPad or iPod Touch. When hooked up with the special lead found in the box, the combo becomes your iWhatsit’s sound card.
Roland offers you their Cube Jam-app – which turns your iPhone/iPad into your own guitar practicing and recording machine – for free download.
The Cube Lite will also work as your personal stereo, when using a standard stereo cable with mini-plugs connected to the i-Cube Link input.
****
Roland’s Cube Lite is a refreshingly compact and lightweight piece of gear. Granted, its plastic chassis may not be as trustworthy as the Micro Cube’s sturdier exterior, but on the other hand the Cube Lite will look much nicer in your living room.
I was blown away by the surprisingly full-bodied sound coming off the combo’s speakers – thanks in no small part, I’d reckon, to the 2.1-system’s subwoofer. The sound quality is definitely on a par with most personal hi-fi systems, except maybe in terms of the Cube Lite’s slightly narrower stereo spread.
The combo’s three COSM-models cover virtually all bases of electric guitardom. I don’t think anyone will leave their gig rig at home in favour of the Cube Lite, but this dwarf is well up for inspiring training sessions and on-the-spot song demoing. I kind of missed a delay as an additional effect option, but you can’t have everything, now, can you?
While this little Roland already works fine as a stand-alone practice amp, the cool Cube Jam-app adds a lot of fun and value to the whole package.
Cube Jam can use your iPhone’s/iPad’s whole music library as backing track material (except for copy-protected files). The app allows you to change playback speed and transpose your backing track, as well as to run a loop using the A/B-function. Center Cancel does what it says on the tin – you can dial out parts like the main vocal or lead guitar on-the-fly.
My favourite Cube Jam-features are Record and Mixdown, which allow you to play along to the backing track and record the whole thing. The app automatically stores each pass as a separate take, which makes it possible to select the best take for eventual mixdown, using the two virtual faders. Pressing the Mixdown-button creates a new WAV-file (44.1 kHz/16-bit) and stores it in your iThingy’s memory.
You can even overdub by selecting the latest mix as your new backing track and adding a new guitar track on top. The only drawback here is that the newly recorded track is always panned to centre, but that’s a compromise I could live with, as this app is meant mainly for practice and not for multitrack recording purposes.
I had prepared a backing track for this review using my iMac’s Garageband-software. I exported the backing track onto my iPad, and then recorded a guitar solo, playing my Epiphone Casino through the Roland Cube Lite (on Crunch), while recording it all onto Cube Jam.
Here’s what the Cube Jam-mix sounds like:
And here’s the guitar track on its own:
****
Here are two examples of the JC Clean- and Extreme-models played with a Stratocaster, and recorded with a Zoom H1:
****
In my opinion the Roland Cube Lite is a fine little practicing amp. You’ll get the most fun out of it if you’re already an Apple iPhone or iPad user, but the Cube Lite also works nicely as a stand-alone combo.
If you feel your guitar-playing is stuck in a rut, it might be a good idea to broaden your horizon – either by immersing yourself in a new genre, or by taking up a different string-instrument.
For some time I have been interested in lap steels, and for some reason – probably due to their their special sound – especially in Weissenborn-type, acoustic lap steels.
About 100 years ago a Californian luthier (of German origin), named Hermann Weissenborn, came up with an idea to make the then-popular acoustic lap steel guitar louder: Weissenborn simply extended the body into the neck, all the way up to the top nut. As the neck was sort of redundant on a lap steel anyway, the luthier figured, he might as well use it to further amplify the instrument’s voice.
Although the new instrument worked very well, Weissenborns were supplanted relatively quickly by even louder designs, such as resonators and electric steel guitars. Over recent years interest in Hermann Weissenborn’s invention has been growing slowly but steadily, thanks to this guitar’s idiosyncratic looks and sounds being featured by such musicians as Ben Harper and Xavier Rudd.
Thanks to this renaissence, new and affordable Weissenborn-copies are readily available for the beginner. Most of these guitars are built in China to the distributors’ specifications and then branded with the respective company’s logo.
There are also a few luthiers out there who build high-quality replicas of Weissenborn-type lap steels for the connoisseur – check Google (”Weissenborn guitar”).
At the moment of writing no Finnish distributor is importing Weissenborn-style guitars, so I got some support for preparing this article from Germany: Bediaz Music are a small, specialised company, dealing mostly in acoustic lap steels – starting with vintage Weissenborns and modern boutique-versions – but the guys are also importing their own range of affordable Bediaz-branded instruments.
****
I decided to get acquainted with a Bediaz Black Gloss, the company’s most affordable model (289 €).
This is a copy of the guitar-shaped Weissenborn, but Bediaz also offer Teardrop-models, as well as deep-bodied and/or wider alternatives.
At this price point you cannot expect solid-wood bodies. The Bediaz has a body build from laminated mahogany, and sports a gloss black finish.
Only the guitar’s headstock – which is glued into the hollow neck near the first fret – is a solid piece of wood.
Affordable doesn’t mean cheap, though:
The Bediaz displays a very clean build (for the most part), and looks rather fetching with its luscious finish and the stylish, contrasting maple binding.
The fret lines seem to be maple, too. There were a couple of slightly wobbly-looking fret lines, but this is a mere cosmetic glitch on a lap steel, and nothing to worry about in this price range.
The silkscreened silver logo also isn’t the crispest either, due to some bleed, but this also is a very minor cosmetic niggle, which surely won’t spoil our fun.
A chunky bit of bovine bone has been used for the Bediaz’ tall top nut.
Tuning is simple and steady, thanks to the modern sealed tuning machines.
Stylishly understated white rings make up this instrument’s rosette.
The Bediaz also displays rather clean workmanship on the inside – something which isn’t always a given in this low price bracket.
A Weissenborn-bridge is a steel-string bridge’s taller sister. On the Bediaz it has been crafted from a sandwich of two pieces of rosewood.
****
This is what a Weissenborn can sound like in the right hands:
****
Playing a lap steel guitar opens up the gates to a new kind of playing-experience, and forces you to readjust your approach.
In a certain way, a lap steel is much more restricted than a standard (Spanish) guitar, as you’re always tied closely to your chosen tuning, with the bar giving you only a little room for breaking out of the key you’re in. If you’re in an open major-tuning, for example, achieving minor chords requires you to apply string muting, if you want to go somewhere else than the parallel minor tonic chord (like: Em –> G).
On the other hand, the tone bar frees you from the constraints of the traditional western 12-semitone scale, making it possible to find notes outside our usual major/minor-tonalities. This is one of the reasons why acoustic lap steels are gaining a growing following among Blues-guitarists and World-musicians.
Playing in tune and hitting the correct pitch takes a lot of practice on a lap steel, though. I, for my part, am still on the way there…
😉
Due to their hollow neck Weissenborn-type guitars are a little more delicate when it comes to the rigours of string-pull. High-pitched open tunings should only be attempted with lighter gauge strings. It’s best to start your Weissenborn-journey with lower tunings, such as open D (D-A-D-f#-a-d), open C (C-G-C-e-g-c), open G (D-G-D-g-h-d) or DADGAD. Many lap steel buffs also use their own – often ”secret” – tunings to fit their own signature sound and style.
The Bediaz Black Gloss has a nice fresh and open tone with a charmingly raunchy mid-range. For a standard-depth acoustic Weissenborn-copy the sheer volume on offer is a positive surprise.
A lap steel’s sound is also defined by which tone bar is used, and the bar also has an influence on the guitar’s playability. I have taken my first steps using a classic bullet-shaped tone bar – the sound was good, but I found the bar hard to hold. I have since switched to a Shubb SP-1 bar, which I find much easier to hold and manoeuvre. Other players swear by much lighter ceramic tone bars, so check them out as well.
While I don’t kid myself into thinking I might become a great lap steel guitarist, I still find playing the Bediaz-Weissenborn very refreshing and fun.
The affordable Bediaz-guitar makes it easy to start your own path down a new road – it’s a pretty and well-sounding instrument. And once you progress you can always step up to an even better model.
****
Here are two tracks I recorded on the Bediaz:
The Bediaz Weissenborn-copy even made it onto a song demo already:
****
I’d like to thank Bediaz Music for their vital support in making this article happen!
Are you looking for something off the beaten path of Strat- and Les Paul-clones? One interesting guitar might be the Tokai AJG-88 – an homage to the Fender Jazzmaster, factory-modded for the modern player.
****
The Tokai AJG-88 (current price in Finland: 1,099 €) is a bolt-on-neck instrument with a long scale.
We find a one-piece maple neck fastened to a streamlined alder body, crafted from three side-by-side pieces.
The Tokai comes in an all-gloss finish: The neck has been sprayed with clear lacquer, with the body showing off a sumptuous three-tone sunburst.
One welcome nod to the 21st century is the AJG-88’s truss rod access, which has been moved from the traditional body-facing end of the neck up to the headstock for easy accessibility.
The AJG-88 comes equipped with a nice set of sealed Gotoh tuners.
The chocolate-coloured rosewood fingerboard sports 22 medium-jumbo frets, which have been expertly seated and well polished. That’s full full marks for Tokai’s fretwork!
The classic screw-on neck joint coupled with Japanese workmanship…
Up to this point Tokai’s AJG-88 may have looked like a full-on Jazzmaster-copy, but the pickups, wiring and the choice of bridge make quite clear that this Tokai has its own, more contemporary, thing going.
Original Jazzmasters feature a front-mounted vibrato paired with a rocking bridge, designed to work correctly with the fat string gauges of yore (.012 or bigger). Putting a .009-set on a vintage-type Jazzmaster will lead to all sorts of problems, from rattling bridge saddles to strings not staying in their respective grooves – not good for sustain or tone.
On the Tokai AJG-88 these problems won’t occur, because this model is equipped with a tune-o-matic and stopbar combination (made by Gotoh). As a result the tuning is rock solid regardless of string gauges or tuning preferences. Tuning down for Metal isn’t a problem for the Tokai.
Both the original Jazzmaster, as well as its younger sister the Jaguar, were equipped with singlecoil pickups and rather complicated electronics with a separate rhythm-circuit for their neck pickup.
Instead of a dizzying array of knobs and switches, Tokai offer you two genuine Seymour Duncan humbuckers. The neck pickup is their famous Jazz-model (SH-2N), with the slightly chunkier-than-vintage Jeff Beck-model (SH-4) placed next to the bridge.
A three-way toggle switch and master volume and tone controls – nice and easy does it…
****
I can only recommed giving the Tokai AJG-88 a spin. If you haven’t tried a Jazzmaster-style guitar before, you’ll be surprised at the well-balanced ergonomics that this large-bodied classic holds in store. The feel is different – in a very good way – and the AJG-88 is easy to hold, both standing up and sitting down.
The neck profile is a nice, medium-thickness vintage-style ”D”. Thanks to the excellent fretwork our test sample came with a really low action (low E: 1.6 mm, high e: 1.0 mm), yet was free from fret buzz.
Acoustically Tokai’s AJG-88 sounds open with a tight bottom end, as well as a charming, slightly hollow mid-range.
Played with a clean amp the Tokai’s neck pickup gives you warm and full tones with a nicely rounded top end. As is the case with most two-humbucker guitars, putting the AJG-88’s toggle in the centre position will result in the most useable clean rhythm tones. The sound is open and airy, with a nice helping of plectrum attack. The bridge pickup on its own displays a chunky mid-range colour – quite useable for clean tones, but, naturally, not as biting and wiry as a Fender-type singlecoil.
This Tokai really loves overdriven sounds, with the excellent-sounding humbuckers dishing out the goods aplenty for all your Blues-, Rock- and Metal-needs. This isn’t your granddad’s Jazzmaster – this Tokai really knows how to rock:
Tokai’s AJG-88 is a classy quality-guitar from Japan. I found it to be a very intriguing and well-executed mix of Fenderish looks and playability, coupled with Gibson-style tones, and offered at a fair price.
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 