Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog
Juttuja kitaroista ja bassoista
Kitarablogi vierailee Frankfurtin Musikmessessä 12. – 14.03.2014.
Messun aikana löydät tuoreimmat kuvat Kitarablogin Facebook-sivulta.
****
Kitarablogi will be at Musikmesse Frankfurt March 12th through 14th.
During the Musikmesse-fair you’ll find regular picture updates on Kitarablogi’s Facebook page.
Bossin kuumimmat uutuudet NAMM 2014 -messuilta ovat kaksi erikoispainosta firman suosituimmista säröpedaaleista. Uusien mallien nimet ovat OD-1X Overdrive ja DS-1X Distortion, ja ne lupaavat entistä enemmän gainea, tiukempaa atakkia, sekä huomattavasti monipuolisempaa EQ-osastoa.
****
Vaikka kaunis Suomen kieli tuntee laajan sanavalikoiman kuvaamaan eri luonnonilmiöitä, kuten metsiä tai niittyjä, käytetään audiosignaalin yliohjaamisesta johtuvista muutoksista ainoastaan yhtä sanaa – särö – kun taas englanninkielisissä maissa puhutaan overdrivesta, distortionista ja fuzzista.
Fuzz-särö on näistä kolmesta tyypeistä se vanhin, ja tietyllä tavalla myös rankin vaihtoehto. Perinteistä fuzz-säröä saadaan aikaiseksi ajamalla signaalia rankkaan transistoriklippaamiseen. Lopputulos on melko aggressiivinen ja raastava, ja se toimii usein parhaiten riffeissä ja soololinjoissa (hyvä esimerkki tästä on Rolling Stones -yhtiön biisi ”Satisfaction”).
Overdrive- ja distortion-säröjen tarkoitus taas on tuottaa putkivahvistimia muistuttavia särösoundeja. Alun perin molempia sanoja käytettiin särön yleistermeinä, mutta juuri Boss-pedaalissa käytetyn systeemin ansiosta overdrive- ja distortion-sanojen käyttö on nykyään standardisoitu: Overdrive-särö on miedompi ja huomattavasti dynaamisempi kuin selkeästi enemmän kompressiota tarjoava, purevampi distortion-särö.
Boss keksi aikoinaan myös sen, että eri efektityypejä voisi erottaa toisistaan kätevästi värijärjestelmällä – overdrive-säröpedaalit ovat esimerkiksi aina keltaisia.
Upouusi Boss OD-1X Overdrive (155 €) on uuden sukupolven säröpedaali, joka tarjoaa huomattavasti monipuolisempaa soundia kuin sen esi-isät. Drive- ja Level-säätimien lisäksi on tarjolla erittäin tehokas kaksikaistainen ekvalisointi.
****
Uudistuksien perusteena on molemmissa Special Edition -pedaaleissa ollut Bossin patentoima digitaaliteknologia nimeltään MDP (Multi-Dimension Processing). Vasta MDP-teknologia mahdollistaa kitarasignaalin huippunopeata, monikaistaista prosessointia, jonka ansiosta jokaisen nuotin atakki säilyy ehjänä ja soinnut eivät puuroudu. Samalla on saatu pedaalien kohina vähennettyä rutkasti myös gain-säätimien ääripäässä.
Tummanoranssi Boss DS-1X Distortion -pedaali (155 €) tarjoaa neljä säädintä – Distortion, High, Low ja Level – ja sen soundi on optimoitu toimimaan myös nykyaikaisilla seitsen- tai kahdeksankielisillä sähkökitaroilla.
Molemmat pedaalit toimivat tutulla tavalla joko yhdeksän voltin paristolla (alkaaliparisto antaa noin yhdeksän tuntia soittoaikaa) tai virtalähteellä (ei kuulu hintaan).
****
SD-1:stä ja OD-3:stä tuttu, legendaarinen Boss Overdrive -soundi on vahvasti esillä myös uudessa OD-1X-pedaalissa, mutta uusi erikoispainos tarjoaa huomattavasti enemmän säätövaraa EQ-osastossaan, sekä hieman enemmän gainea. Lopputuloksena syntyy erittäin maukas ja dynaaminen särösoundi, joka on selvästi laajempi kuin mikä sen keskiäänivoittoisemmat edeltäjänsä pystyvät tarjoamaan.
OD-1X:n erittäin lämmin bassorekisteri soi mielestäni kauniisti tässä klipissä (Vox Mark III, Drive klo 9, High klo 10, Low klo 2):
Tallahumbuckeriin saa lisättyä myös annoksen purevuutta (Hamer USA Studio Custom, Drive klo 9, High klo 11, Low klo 12):
Drive täysille, ja jopa pienen Marshallin puhdas kanava soi stäkin lailla. Tässä on Vox-kitaralla soitettu pätkä:
Ja tässä käytetään kahdella humbuckerilla varustettua Hameria (Drive täysillä):
****
Boss DS-1X laajentaa perinteisen DS-1-pedaalin soundivarastoa erittäin mehevällä tavalla. Uutuuspedaali kompressoi tutulla, maiskuttavalla tavalla ja sen perussoundikin on meille kaikille tuttu tuhansista biiseistä. On kuitenkin helppo havaita DS-1X:n syvempi bassokaista, parannettua erottelevuutta, selkeämpää atakkia ja monipuolisempaa EQ:ta.
Jo Distortion-säätimen alkumetreissä on hyvin selvää, että DS-1X-pedaali tarjoaa enemmän säröä kuin sen Overdrive-veli (Vox Mark III, Dist klo 9):
Humbuckereilla soitettuna astuu jo tässä vaiheessa kuvaan uutuuspedaalin kermainen kompressointi (Hamer, Dist klo 9):
Vaikka Distortion-säädin on avattu tässä klipissä täysille, kohisee tässä klipissä pienen kombon puhdas kanava enemmän kuin Boss-uutuus (Vox Mark III):
Ja Metal-kitaristit iloitsevat varmasti myös DS-1X:n isosta, mutta tiukasta bassorekisteristä (Hamer, Dist täysillä):
****
Kitaristeilla ei voi koskaan olla liian monta kitaraa tai liian monta säröpedaalia – se on yksinkertaisesti niin! Boss Special Edition -pedaalien ansiosta voisi kuitenkin vapautua hieman tilaa soittajien pedaalilaudoissa, koska OD-1X:llä ja DS-1X:llä saa katettua näin laajan spektrin erilaisia särösoundeja. Riippumatta siitä, etsitäänkö perinne-Bluesille sopivaa kevytsäröä tai jotain paljon rankempaa matalaa Thrash-riffailua varten, olen melko varma, että tällä kaksikolla homma hoituu laadukkaasti.
****
Boss OD-1X + DS-1X – Special Edition -säröpedaalit
OD-1X: 155 €
DS-1X: 155 €
Lisätiedot: Roland
****
Plussat (molemmat pedaalit):
+ soundi
+ enemmän gainea
+ kaksikaistainen EQ
+ erittäin tarkka atakki
+ alhainen kohinataso
****
Saksalainen Warwick tarjoaa sähköbassojensa lisäksi myös laajan valikoiman erilaisia bassovahvistimia.
Valmistajan uusin aluevaltaus on erittäin kompaktien ja ultrakevyeiden bassonuppien lajityyppi, josta Warwick LWA 1000 on firman ensimmäinen.
****
Warwick LWA 1000 (789 €) on niin pieni ja kevyt (2,75 kg), että se mahtuu tarvittaessa jopa moneen gigbägin etutaskuun. Lisävarusteena on toki saatavilla myös räkkirautoja tai nupille sopiva topattu olkalaukku.
Nimensä mukaisesti LWA 1000 -nuppi tarjoaa jopa 1.000 wattia tehoa neljään ohmiin tai 500 kahdeksan ohmiseen kaappiin. Näin suurta tehoa on saatu pieneen pakkaukseen käyttämällä D-luokan päätevahvistinta.
Warwickin kaksikanavainen etuvahvistin taas on toteutettu mahdollisimman vähäsäröiseksi käyttämällä Hellborg-sarjasta lainattua A-luokan vahvistinpiiriä.
LWA 1000:n kanavat ovat täysin identtisiä ja niitä voi käyttää joko kahdella eri soittimella (kumpikin soitin menee silloin oman tulojakin kautta omalle kanavalle) tai sitten yhdellä bassolla pakettiin kuuluvalla jalkakytkimellä.
Kummallekin kanavalle on oma nelialueinen taajuuskorjainten osasto, joka tarjoaa 12 desibeliä vahvistusta tai vaimennusta per taajuuskaista.
Helppokäyttöinen kompressori on signaaliketjun viimeinen lenkki, ennen kun bassosignaali lähetetään päätevahvistimelle.
Aux In -tuloon voi liittää esimerkiksi mp3-soittimen harjoittamista varten. Kuulokelähdöllä pystyy harjoittelemaan myös hiljaisesti, ilman kaappia.
Warwick LWA 1000:n tyylikäs, pelkistetty ulkonäkö tuo mieleen high-end hifi-laitteitta. Nuppi on saatavilla sekä alumiinin hopeana että mustalla viimeistelyllä.
Pieni koko ei LWA:n tapauksessa tarkoita ”riisuttua versiota”, vaan takapaneelista löytyy kaikki tarvittava:
Neljästä jakkiliitimestä yksi on tarkoitettu viritysmittarille, kaksi on varattu ulkoista efektilenkkiä varten ja viimeinen on balansoimaton linjatasoinen lähtö. Warwick-nupilla on myös sisäänrakennettu DI-boksi Pre/Post-kytkimellä ja turvallisella maalenkin katkaisimella.
Paketissa löytyy nupin (ja virtajohdon) lisäksi jalkakytkin ja erittäin laadukas, pitkä TRS-plugijohto (ns. stereojohto).
Jalkakytkimen tuloon kytketään soittimesta tuleva johto, kun taas kytkimen lähdön ja LWA 1000:n tulon väliin laitetaan paketista löytyvä TRS-johto. Stereojohdon voi kytkeä kumpaan kanavaan vaan, nupin tulojakit tunnistavat mihin kanavaan signaali on menossa ja kytkevät kyseisen kanavan päälle.
Testasin Warwick LWA 1000 -vahvistinta saman valmistajan laadukkaan WCA 410 -kaapin kautta.
WCA 410 (436 €) on erittäin tuhti bassorefleksikaappi, joka on varustettu neljällä kymppituumaisella kaiuttimella, sekä neljätuumaisella diskanttitorvella.
****
Warwickin LWA 1000 tarjoaa valtavasti puhdasta voimaa erittäin kompaktissa formaatissa. Toisin kuin joidenkin muiden valmistajien bassovahvistimet, LWA välittää sähköbasson omaa soundia käytännössä täysin vääristämättä eteenpäin.
Jotkut basistit tykkäävät omia mausteita (särön tai omanlaisen taajuuskäyrän muodossa) lisäävistä vahvistimista, ja miksipä ei? Minä taas haen bassostyrkkarista juuri tällaista puhtautta, jota Warwick LWA 1000 -nuppi tarjoaa.
Kanavien EQ:t toimivat tehokkaasti ja sisäiset kompressorit toimivat mukavan musikaalisella tavalla.
Studiokäytössä arvostetaan varmasti myös tämän nupin prosessoriohjattua tuuletinta, joka toimii hiljaisesti, ja vain silloin, kun sitä tarvitaan.
Hyvän kuvan Warwickin voimasta saa, kun kuuntelee näitä ääninäytteitä läpi: taustalla treenikämpän kattovalaisimien ritilät sirisevät nimittäin mukana, vaikka LWA:n master-volyymi ei ole avattu edes puoleksi:
****
Warwick LWA 1000 on bassovahvistin minun makuun. Soundi on puhdas ja dynaaminen, ja äänenpainetta riittää vaikkapa muillekin jaettavaksi.
****
Warwick LWA 1000
789 €
Maahantuoja: Musamaailma
****
Plussat:
+ teho
+ koko
+ paino
+ puhdas soundi
+ jalkakytkin kuuluu hintaan
****
Rotosoundin loistava 1960s Reissue Fuzz -pedaali on nyt saanut kuusi efektiveljeä, jotka ovat kaikki efektiguru John Oramin käsialaa:
• The Wobbler on optinen tremolo pedaali, jolla on kaksi rinnakaista, silikoni- ja germanium-transistoreilla toteutettuja vahvistuspiiriä, joiden signaalia voi miksata portaattomasti.
• Phaser-pedaalin nimi on King Henry. Rotosound lupaa efektille erittäin maukasta soundia, jonka voi hienosäädellä Peak-nupilla.
• The Pusher on firman uusi kompressori, jota on varustettu omalla tone-säätimellä (Bite).
• Rotosoundin The Crusader maustaa soundisi syvällä ja lämpimällä choruksella.
• Analogiviiveen ystäville tarjotaan The Aftermath -nimistä pedaalia.
• Viimeinen efekti katrasta on kolmialueinen EQ-pedaali The Leveller.
****
Lisätiedot: F-Musiikki
****
****
Voxin 1960-luvun Mark III- ja Mark V -kitarat – jotka tunnetaan myös nimillä Teardrop (Mark III) ja Phantom (Mark V) – ovat jälleen saatavissa musiikkikaupoista. Brittiboomi-mallien tunnetuimmat käyttäjät olivat 1960-luvulla Rolling Stonesien Brian Jones (Mark III) ja Hollies-yhtiön Tony Hicks (Mark V).
Todella ilahduttavaa on, että uusi Vox-kaksikko on saatavilla erittäin maltillisella hinnalla.
****
Vox Mark III (355 €) muistuttaa symmetrisellä rungollaan hieman kreikkalaista busukia.
Uusintapainos valmistetaan lyhyellä 22-tuuman (610 mm) mensuurilla, minkä ansiosta se sopii hyvin myös nuorten soittimeksi.
Lehmusrunkoon ruuvattu kaula on veistetty vaahterasta, ja Teardropin otelauta on palisanteria.
Legendaarinen Vox-lavan uusi versio on hieman pienempi kuin alkuperäinen ja mielestäni paljon alkuperäistä kätevämpi.
Nykyaikaisissa suljetuissa virittimissä on valkoisia muovinuppeja.
Vox Mark III on varustettu nykyaikaisella vibratallalla.
Tehtaalta Mark III ja Mark V lähtevät kolmella jousella varustettuina, mutta topatussa pussissa on pakattu vielä yksi jousi mukaan.
Vintage-snobit eivät luultavasti tykkää tämän vibran ohuesta blokista, koska sanotaan, että sustainin kannalta massiivisempi on parempi. Toisaalta myös Floyd Rose -vibroissa käytetään vintagea ohuempaa blokkia.
Vox-mallin kolmesta yksikelaisista voi varmasti odottaa raikasta soundia kuuskytluvun hengessä.
Elektroniikka koostuu yhdestä viisipykäläisestä kytkimestä, sekä master tone- ja master volume -säätimistä.
****
Kulmikkaan Vox Mark V:n (355 €) perusresepti on periaatteessa sama kuin Mark kolmosessa.
Myös Fantomin lehmusrunkoon on lisätty mukavuusviiste soittajan kylkiluita/vatsaa varten.
Mark-mallien kaulat ovat samanlaisia, aina kiiltävää viimeistelyä myöten.
Mark V:ssa kolmikerroksinen pleksi ympäröi kitaran vibratallaa.
Vox-soittimien nauhatyö on yllättävän laadukasta, kun katsoo Mark-mallien hintalappuja. Nauhat on kiillotettu ja niidet päät on pyöristetty huolellisesti.
Vox Mark V Phantom -kitarassa käytetään samoja mikrofoneja…
…sekä samaa elektroniikkaa kuin Mark III Teardropissa.
Topattu pussi kuuluu Mark-malleissa hintaan!
****
Vox Mark III on erittäin kompakti kitara, ja testissä käynyt yksilö mukavan kevyt. Rungon pyöreän muotoilun takia Teardrop ei ole ehkä maailman luontevin ”sohvakitara”, mutta hihnan varressa kitaraa on hyvin mukava kantaa.
Lyhyen skaalan ja kiiltäväksi lakatun, pyöreällä D-profiililla varustetun kaulan ansiosta tällä Voxilla on samantyyppiset vibat kuin esimerkiksi Fenderin Mustang-mallissa, ja tehdaskieliä (010-satsi) on erittäin helppoa venyttää. Vaikka kielet oli säädetty hyvin lähelle otelautaa (E: 1,6 mm/e: 1,3 mm), Mark III Teardrop soi puhtaasti ja rämisemättä. Vibratalla toimii maltillisesti käytettynä hyvin, mutta Floyd Rosen haastajaksi sitä ei tietenkään ole.
Vox Mark III:n akustinen ääni on hyvin Fender-mainen, mutta samalla kauniin lämmin.
Vox Teardrop -mallin puhdas soundi sopii vaikkapa rautalankaan tai funk-musiikkiin:
Säröpuolella homman nimi on Vintage Rock:
****
Vox Mark V on sylissä hieman vastahakoinen tapaus, ja hyvän soittoasennon löytämiseen menee tovi. Kevyt testiyksilö roikkuu kuitenkin hihnassa todella hyvässä tasapainossa.
Phantomin soittotuntuma on erittäin lähellä Teardrop-mallia, nimittäin vintage-tyylinen ja mukava. Testiyksilössä intonaatio oli säädetty kahdelle kielelle hieman nuotin vierestä, mutta homma hoitui nopeasti ristiruuvarilla. Kitaran tatsi oli säädetty myös Vox Mark V:ssa hyvin kevyeksi (E: 1,6 mm/e: 1,1 mm). Jos haluaa soittotuntumasta vielä kiinteämmän, suosittelisin pykälän paksumman 011-satsin käyttämistä.
Molemmat Vox-kitarat kuulostavat miltei samalta, sekä akustisesti että vahvistimen kautta soitettuina.
Tällainen on Mark V Phantomin puhdas soundi pienen Marshall-kombon kautta soitettuna:
Mark V:n Rock-soundista löytyy mukavasti karkeutta ja asennetta:
****
Vox Mark -mallien erikoisten runkomuotojen takia voisi helposti erehtyä lokeroimaan Teardrop- ja Phantom-kitarat pelkiksi ”musiikkivideo-kitaroiksi”.
Totuus on kuitenkin, että sekä Mark III että Mark V toimivat ilahduttavan hyvin Pop-, Beat-, Blues- ja Classic Rock -genreissä. Uudet Voxit tarjoavat roimasti vastinetta rahalle, koska niiden soitettavuus ja soundi ovat enemmän kuin kohdillaan. Suosittelen!
****
Vox Mark -sarjan kitarat
Vox Mark III Teardrop – 355 €
Vox Mark V Phantom – 355 €
Maahantuoja: EM Nordic
Suuri kiitos DLX Musiikille testisoittimien lainaamisesta!
****
Plussat (molemmat mallit):
+ ulkonäkö
+ työnjälki
+ soitettavuus
+ soundi
+ topattu pussi kuuluu hintaan
Miinukset (molemmat mallit):
– eivät istu kovin luontevasti sylissä
EBS Swedenin uusin mausterasia tuo maukasta fuzzia basistin elämään.
****
EBS FuzzMo (169,90 €) on sähköbassoille suunniteltu fuzz-tyyppinen säröpedaali.
Kiinassa rakennettu efektiloota edustaa EBS:lle tyypillistä vankkaa tekoa, sen jämäkän oloisella jalkakytkimellä ja sulavasti toimivilla potikoilla.
Elektroniikan sähköntarpeen voi tyydyttää kolmella eri tavalla:
Jos on käytössä EBS:n Drome-, Gorm-, HD- tai TD-mallinen vahvistin, voi käyttää vahvistimen tarjoamaa phantom-syöttöä TRS-plugijohdon kautta. TRS-johto tulee silloin kytkeä FuzzMo:n lähdön ja vahvistimen tulon väliin.
FuzzMo-pedaali toimii toki myös perinteisesti yhdeksän voltin paristolla, mutta pariston vaihtamiseen tarvitaan ruuvimeisseliä, koska pohjalevy on ensin irrotettava.
Kolmas vaihtoehto on käyttää Boss-standardin mukaista virtalähdettä (9 V DC, miinus keskellä).
****
Vaikka EBS:n FuzzMo muistuttaa ulkoisesti firman Billy Sheehan -pedaalia, vaikuttavat fuzz-pedaalin säätimet kuitenkin hieman toisella tavalla soundiin.
”Mieto” ei ole FuzzMo:ssa homman nimi, sillä Gain-säätimen vaikutusalue menee keskivahvasta erittäin rankkaan fuzziin. Shape-nupilla säädetään säröefektin sointia, mutta kyseessä ei ole perinteinen tone-potikka, vaan yliohjauksessa syntyvän aaltomuodon säädin. Vasemmalla äärilaidalla on tarjolla orgaanisempi ja lämpimämpi kanttiaalto, kun taas toisessa ääripäässä lootasta lähtee kirkkaampi ja purevampi kolmioaalto.
Lopulliseen särösoundiin vaikuttaa vielä FuzzMo-logon alle sijoitettu minikokoinen vipukytkin:
Kun kytkin on vasemmassa asennossa, säröpedaalin EQ-osasto on pois päältä (FLAT). Keskiasennossa särösignaalissa vaimennetaan hieman keskialueen taajuuksia, kun taas oikealla laidalla (SCOOP) syntyy Trash-tyylinen, pureva särösoundi.
Nykyaikaisissa bassoefekteissä jaetaan bassosignaali usein heti tulon jälkeen kahteen. Puolet signaalista menee efektin läpi, kun taas toinen puoli miksataan ennen pedaalin lähtöä kuivana efektoituun signaaliin. Tämän menetelmän suuri etu on, että basson alkuperäinen dynamiikka ja pyöreys säilyy miltei ehjänä efektityypistä huolimatta.
Juuri tällä tavalla toimii myös EBS FuzzMo:
Volume-säätimellä asetetaan särösignaalin voimakkuutta ja Blendillä lisätään siihen sitten oman tarpeen mukaan basson puhdasta signaalia. Etenkin bassoille tarkoitetussa fuzz-pedaalissa tällainen ominaisuus on erittäin tervetullut, koska fuzz-piirit leikkaavat toimintaperiaatteensa takia etenkin soittodynamiikkaa melko rankasti. FuzzMo-pedaalilla ei synny ongelmia puuroutumisen kanssa, jollei juuri sitä halua.
Tässä on lyhyt esimerkkipätkä sormilla soitetusta Jazz-bassosta (molemmat mikrofonit täysille avattuna) ja hyvin miedolla fuzzilla:
Plektralla soitetuille Rickenbackerille lisäsin hieman enemmän, ja hieman purevampaa, säröä:
Puhtaan signaalin annostelun ansiosta EBS:n FuzzMo toimii myös mainiosti viisikielisen basson kanssa (EMG-mikrofoneilla varustettu Yamaha BB-malli):
On muuten syytä huomauttaa, että kaikissa esimerkkipätkissä Gain-säädin pysyi alle puoleksi avattuna. EBS-pedaalista lähtee tarvittaessa vielä huomattavasti rankempia soundeja!
FuzzMo on tyypillinen EBS-pedaali – se on kestävän oloinen laite laadukkaalla soundilla, joka sopii mainiosti likaisten bassosoundien ystäville.
****
EBS Sweden FuzzMo
169,90 €
Maahantuoja: F-Musiikki
****
Plussat:
+ vankka rakenne
+ toimii sekä paristolla, phantom-syötöllä ja virtalähteellä
+ bassolle optimoitu soundi
+ kolmiasentoinen EQ-kytkin
+ Blend-säädin
+ tarjoaa runsaasti fuzzia
Miinukset:
– pariston vaihtaminen vain ruuvimeisselillä
The humble ukulele’s popularity has been on the rise over the last few years, not least because these instruments are easy to carry around and plenty of fun to play.
This fact hasn’t gone unnoticed by British brand Tanglewood, who have recently broadened their range of ukes.
****
The quartet of ukes we’ve received for testing – the TU-1CE, the TU-3, the TU-3E and the TU-5 – are all part of Tanglewood’s mahogany-bodied Union-series.
All Union-series ukuleles have mahogany necks with glued-on neck heels and headstocks.
The fingerboards have been crafted from rosewood.
Tanglewood’s geared, open tuners work very well.
Ukuleles come with one of several different bridge designs, depending on the manufacturer.
Tanglewood has chosen the most practical ukulele bridge, which anchors the knotted string ends in little slots cut into the top of the bridge.
All Union-series ukuleles have a sound box made from laminated mahogany.
The instruments have received a clear satin finish.
****
Tanglewood’s TU-1CE (current price in Finland 116 €) is a soprano ukulele with a deep cutaway. It comes with a pickup and preamp installed.
The soprano is the smallest of the common four ukulele sizes. The TU-1CE has a scale of only 34.5 cm.
The workmanship on this Tanglewood (built in the Far East) is very good in relation to its low price. Look at that clean neck joint!
The TU-1CE sports 16 small frets, as well as dot position markers.
This soprano comes factory-equipped with top quality Aquila Nylgut strings.
The Tanglewood’s preamplifier is powered by a button cell and offers controls for volume and tone, as well as a chromatic tuner.
****
The Tanglewood TU-3 (119 €) is a concert-sized uke. A stylish hardcase is included in the price.
A Concert-ukulele is the next bigger size to a soprano.
This model has a 37.5 cm scale.
This TU-3 has an exceptionally nicely grained body…
…with a highly figured back.
****
The TU-3’s electroacoustic version – the Tanglewood TU-3E (129 €) – comes equipped with the same preamp model we’ve already seen on the TU-1CE.
The TU-3E’s fingerboard offers you 18 small frets.
The simple rosette found on all Union-series ukuleles complements the organic, woody look of the instruments very well.
The output jack is situated on the lower rim.
****
Just like the two Union concert-ukuleles, Tanglewood’s baritone uke, the TU-5-ukulelessa (149 €), also comes in its sturdy case.
The baritone is the largest traditional ukulele size, with the TU-5’s scale length measuring 51.2 cm.
The TU-5is equipped with 20 small frets. Our test sample came with a set of black nylon strings tuned to High-g-tuning (d4-g3-h3-e4), meaning that the fourth string is one octave above a regular guitar string.
****
This is what the TU-1CE sounds like when recorded with a condenser microphone:
The built-in piezo system results in a very decent direct sound:
This clips mixes the microphone with the piezo output:
****
I recorded the concert-sized Tanglewoodin TU-3 with an AKG C3000 and a Shure SM57:
****
Acoustically, the piezo-equipped TU-3E sounds virtually indentical to the all-acoustic TU-3:
Sadly, our test sample displayed some sort of trouble with its under-saddle transducer (probably an uneven bridge slot), which rendered the pickup sound rather useless, because the middle pair of strings was much louder than the two outermost strings:
Here’s a mix of the TU-3E’s electric and acoustic signals:
****
I recorded Tanglewood’s TU-5 baritone uke using an AKG C3000 condenser microphone and Shure’s dynamic model SM57:
****
Tanglewood’s Union-series ukes are well-made, lightweight instruments with a very down-to-earth charm.
Regardless of their low price tags these ukes are decent musical instruments, not toys!
I must say I enjoyed Tanglewood’s fat neck profiles a lot. These are neck a grown-up man can hold on to!
Judging by the fine performance of the TU-1CE’s pickup system, I’m willing to believe that the TU-3E’s underwhelming pickup sound is just a one-off oversight in quality control.
Still, the whole picture is really very positive, both in terms of workmanship and sound. The inclusion on classy-looking hard cases in the price of the three ”bigger” models on test makes these Tanglewoods even more enticing. In my view, Tanglewood’s Union-series ukuleles are a great, and affordable, way to get to know the Hawaiian cousin of the guitar.
****
Tanglewood Union-sarja ukuleles
Finnish distributor: Musamaailma
TU-1CE – 116 €
TU-3 – 119 €
TU-3E – 129 €
TU-5 – 149 €
****
Pros (all models):
+ workmanship
+ satin finish
+ fretwork
+ Aquila-strings (except for TU-5)
+ case included (not with TU-1CE)
+ TU-1CE: good-sounding piezo system
Cons:
– TU-3E: piezo system’s performance in review sample
– TU-5: spongy feel of factory-installed strings
****
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 