Review: Roland Cube Lite

****

The brand-new Roland Cube Lite (current price in Finland: 155 €) is the latest model in Roland’s successful Cube-range, and the mega-selling Micro Cube’s little sibling.

Contrary to its name the Cube Lite isn’t square-shaped, but rather a stylish stereophonic (2.1) practice amp that looks more like the company’s acoustic combos. Due to its very compact size there wasn’t enough space left for batteries – the Cube Lite runs exclusively on its PSU, which is included in the package.

The Cube Lite offers you three different COSM-modelled amplifier choices, called JC Clean, Crunch and Extreme. Apart from the Drive- and Volume-controls you’ll also find a two-band EQ-section.

The combo’s effect selection has been simmered down to a chorus and a reverb.

All of the Roland’s inputs and outputs are found on the combo’s back panel: In addition to the regular guitar input and the mini-jack for the headphones, you’ll find an input labelled ”i-Cube Link” with its own small volume control next to it.

Thanks to the i-Cube Link Roland’s Cube Lite is able to communicate directly with your Apple iPhone, iPad or iPod Touch. When hooked up with the special lead found in the box, the combo becomes your iWhatsit’s sound card.

Roland offers you their Cube Jam-app – which turns your iPhone/iPad into your own guitar practicing and recording machine – for free download.

The Cube Lite will also work as your personal stereo, when using a standard stereo cable with mini-plugs connected to the i-Cube Link input.

****

Roland’s Cube Lite is a refreshingly compact and lightweight piece of gear. Granted, its plastic chassis may not be as trustworthy as the Micro Cube’s sturdier exterior, but on the other hand the Cube Lite will look much nicer in your living room.

I was blown away by the surprisingly full-bodied sound coming off the combo’s speakers – thanks in no small part, I’d reckon, to the 2.1-system’s subwoofer. The sound quality is definitely on a par with most personal hi-fi systems, except maybe in terms of the Cube Lite’s slightly narrower stereo spread.

The combo’s three COSM-models cover virtually all bases of electric guitardom. I don’t think anyone will leave their gig rig at home in favour of the Cube Lite, but this dwarf is well up for inspiring training sessions and on-the-spot song demoing. I kind of missed a delay as an additional effect option, but you can’t have everything, now, can you?

While this little Roland already works fine as a stand-alone practice amp, the cool Cube Jam-app adds a lot of fun and value to the whole package.

Cube Jam can use your iPhone’s/iPad’s whole music library as backing track material (except for copy-protected files). The app allows you to change playback speed and transpose your backing track, as well as to run a loop using the A/B-function. Center Cancel does what it says on the tin – you can dial out parts like the main vocal or lead guitar on-the-fly.

My favourite Cube Jam-features are Record and Mixdown, which allow you to play along to the backing track and record the whole thing. The app automatically stores each pass as a separate take, which makes it possible to select the best take for eventual mixdown, using the two virtual faders. Pressing the Mixdown-button creates a new WAV-file (44.1 kHz/16-bit) and stores it in your iThingy’s memory.

You can even overdub by selecting the latest mix as your new backing track and adding a new guitar track on top. The only drawback here is that the newly recorded track is always panned to centre, but that’s a compromise I could live with, as this app is meant mainly for practice and not for multitrack recording purposes.

I had prepared a backing track for this review using my iMac’s Garageband-software. I exported the backing track onto my iPad, and then recorded a guitar solo, playing my Epiphone Casino through the Roland Cube Lite (on Crunch), while recording it all onto Cube Jam.

Here’s what the Cube Jam-mix sounds like:

And here’s the guitar track on its own:

****

Here are two examples of the JC Clean- and Extreme-models played with a Stratocaster, and recorded with a Zoom H1:

****

In my opinion the Roland Cube Lite is a fine little practicing amp. You’ll get the most fun out of it if you’re already an Apple iPhone or iPad user, but the Cube Lite also works nicely as a stand-alone combo.

****

Roland Cube Lite

155 €

Finnish distribution: Roland

****

Pros:

+ COSM-models

+ 2.1 stereo system

+ external sound card for iPhone/iPad

+ compact

+ Cube Jam-app

Cons:

– no battery option

14/05/2013 2

Testi tulossa: EBS Billy Sheehan Signature Drive

****

Lisätiedot: F-Musiikki

14/05/2013 0

Review: Tokai AJG-88

****

Are you looking for something off the beaten path of Strat- and Les Paul-clones? One interesting guitar might be the Tokai AJG-88 – an homage to the Fender Jazzmaster, factory-modded for the modern player.

****

The Tokai AJG-88 (current price in Finland: 1,099 €) is a bolt-on-neck instrument with a long scale.

We find a one-piece maple neck fastened to a streamlined alder body, crafted from three side-by-side pieces.

The Tokai comes in an all-gloss finish: The neck has been sprayed with clear lacquer, with the body showing off a sumptuous three-tone sunburst.

One welcome nod to the 21st century is the AJG-88’s truss rod access, which has been moved from the traditional body-facing end of the neck up to the headstock for easy accessibility.

The AJG-88 comes equipped with a nice set of sealed Gotoh tuners.

The chocolate-coloured rosewood fingerboard sports 22 medium-jumbo frets, which have been expertly seated and well polished. That’s full full marks for Tokai’s fretwork!

The classic screw-on neck joint coupled with Japanese workmanship…

Up to this point Tokai’s AJG-88 may have looked like a full-on Jazzmaster-copy, but the pickups, wiring and the choice of bridge make quite clear that this Tokai has its own, more contemporary, thing going.

Original Jazzmasters feature a front-mounted vibrato paired with a rocking bridge, designed to work correctly with the fat string gauges of yore (.012 or bigger). Putting a .009-set on a vintage-type Jazzmaster will lead to all sorts of problems, from rattling bridge saddles to strings not staying in their respective grooves – not good for sustain or tone.

On the Tokai AJG-88 these problems won’t occur, because this model is equipped with a tune-o-matic and stopbar combination (made by Gotoh). As a result the tuning is rock solid regardless of string gauges or tuning preferences. Tuning down for Metal isn’t a problem for the Tokai.

Both the original Jazzmaster, as well as its younger sister the Jaguar, were equipped with singlecoil pickups and rather complicated electronics with a separate rhythm-circuit for their neck pickup.

Instead of a dizzying array of knobs and switches, Tokai offer you two genuine Seymour Duncan humbuckers. The neck pickup is their famous Jazz-model (SH-2N), with the slightly chunkier-than-vintage Jeff Beck-model (SH-4) placed next to the bridge.

A three-way toggle switch and master volume and tone controls – nice and easy does it…

****

I can only recommed giving the Tokai AJG-88 a spin. If you haven’t tried a Jazzmaster-style guitar before, you’ll be surprised at the well-balanced ergonomics that this large-bodied classic holds in store. The feel is different – in a very good way – and the AJG-88 is easy to hold, both standing up and sitting down.

The neck profile is a nice, medium-thickness vintage-style ”D”. Thanks to the excellent fretwork our test sample came with a really low action (low E: 1.6 mm, high e: 1.0 mm), yet was free from fret buzz.

Acoustically Tokai’s AJG-88 sounds open with a tight bottom end, as well as a charming, slightly hollow mid-range.

Played with a clean amp the Tokai’s neck pickup gives you warm and full tones with a nicely rounded top end. As is the case with most two-humbucker guitars, putting the AJG-88’s toggle in the centre position will result in the most useable clean rhythm tones. The sound is open and airy, with a nice helping of plectrum attack. The bridge pickup on its own displays a chunky mid-range colour – quite useable for clean tones, but, naturally, not as biting and wiry as a Fender-type singlecoil.

This Tokai really loves overdriven sounds, with the excellent-sounding humbuckers dishing out the goods aplenty for all your Blues-, Rock- and Metal-needs. This isn’t your granddad’s Jazzmaster – this Tokai really knows how to rock:

Tokai’s AJG-88 is a classy quality-guitar from Japan. I found it to be a very intriguing and well-executed mix of Fenderish looks and playability, coupled with Gibson-style tones, and offered at a fair price.

****

Tokai AJG-88

1,099 €

Finnish distributor: Musamaailma

****

Pros:

+ Made in Japan

+ value for money

+ workmanship

+ playability

+ Seymour Duncan pickups

+ sound

****

13/05/2013 1

Testipenkissä: Zoom A3

****

Uusi Zoom A3 on firman uusimman sukupolven mallintava etuvahvistin ja efektipedaali akustisille kitaroille.

Zoom A3:n käyttölogiikka on pitkälti samanlainen kuin firman sähkökitaralle tarkoitetussa MS-50G-pedaalissa, mutta ominaisuuksiltaan uutuus tarjoaa monia uusia ominaisuuksia, joita on kehitetty varta vasten akustiselle kitaralle.

****

Uutuuspedaali (katuhinta noin 170 €) tarjoaa uskomattoman paljon pienessä koossa, mutta samalla käyttäjälle ystävällisellä tavalla. Kaikilla tärkeimmillä toiminnoilla on omat säätimensä ja/tai napinsa, minkä ansiosta valikkojen välinen hyppäily on pidetty A3:ssa minimissä.

Zoomin kolme pääpilaria on sen erittäin laadukas, kaksikanavainen etuvahvistin kolmialueisella EQ:lla, laitteen monipuolinen digitaalinen kitaramallinnus, sekä sen runsas efektiosasto.

Tämän lisäksi on tarjolla vielä tehokas (12 dB) boosteri omalla EQ:lla, sekä kierronpoistaja, jolla voi vaimentaa jopa kolme eri feedbacktaajuutta samanaikaisesti. Myös digitaalinen viritysmittari on mahdutettu mukaan.

Zoom A3 on ohjelmoitava laite, ja se tarjoaa 20 muistipaikkaa omille patcheille. Patcheja voi myös ketjuttaa A/B-List-tilassa niin, että omassa setissä käytettäviä patcheja voi vaihtaa lennossa kytkinpolkaisulla.

Efektipedaali toimii joko pakettiin kuuluvalla yhdeksän voltin virtalähteellä, tai sitten vaihtoehtoisesti neljällä AA-paristolla.

A3:n etupuolelta löytyy laitteen mikrofonitulo – johon voi kytkeä phantomvirran (+24V tai +48V) kondensaattorimikrofoneja varten – balansoitu XLR-lähtö (maadoituskytkimellä), sekä liitin virtalähteelle.

Soittimen sisäiselle mikrofonille on omistettu oma tulo Zoomin oikeassa kyljessä. Kolmiasentoisella kytkimellä voi kytkeä päälle etuvahvistimen esisuodatusta piezo- tai magneettiselle mikrofonille, tai päästää muokkaamaton signaali eteenpäin (Flat).

Zoomin toisesta laidasta löytyy stereofoniset jakkilähdöt (vasempaan jakkiin voi kytkeä suoraan myös kuulokkeet), sekä USB-portti firmwarepäivityksiä varten.

****

Jokaiseen Zoom A3:n efektipatchiin kuuluu maksimissaan kolme yksittäistä efektiä, joista ensimmäinen voisi olla esimerkiksi yksi laitteen 28:sta digitaalisista kitaramalleista, toinen yksi kolmesta mikrofonimallinnuksista (SM57, C414, U87) ja kolmas vaikkapa kaiku.

Zoomia voi toki käyttää myös ”pelkkänä” efektilaitteena, ilman kitara- ja mikkimallinnuksia, jolloin patchin kaikki kolme palikkaa vapautuvat puhtaaseen efektikäyttöön. Tarjolla on 40 eri efektityyppiä laidasta laitaan – kompressorista chorukseen ja pitch shifteristä kaikuun. Jokaista efektityyppiä voi räätälöidä omien tarpeiden mukaan, ja efektien laatu on kauttaaltaan hyvin korkea.

Veikkaisin kuitenkin, että monien käyttäjien näkökulmasta mielenkiintoisin ominaisuus Zoom A3:ssa on juuri sen digitaalinen kitaramallinnus. Ja syystäkin, sillä mallinnusosastoa on helppo käyttää, ja sen tuottama soundi useimmissa tapauksissa jopa ällistyttävän autenttinen.

Mallinnusosaston toimivuuden kannalta on tietysti hyvin tärkeää, että soitetun kitaran tulosignaali on mahdollisen laadukas, ja kitaran piezomikrofonin ja/tai kitaran eteen laitetun mikrofonin tasot on säädetty sopiviksi.

Tämän jälkeen fyysisen kitaran soinnin muuttaminen toisen kitaratyypin soundiksi on hyvin helppoa: Ensin valitaan 16-pykäläisestä kiertokytkimestä sen koppatyypin, joka vastaa eniten käytettyä fyysistä kitaraa – esimerkiksi ”Mold Body”, jos käytössä on Ovation-malli, tai vaikkapa ”YMH”, kun soitetaan yhden Yamahan LL-malleista.

Tämän jälkeen valitaan patchin ensimmäiselle efektilohkolle Type-napeilla sen Zoomin tarjoamista 28 kitaramallista – esimerkiksi J-45, LG-2 tai F-55 – joksi halutaan tulosignaalia muuttaa.

Jos fyysiseltä kitaralta tulee pelkästään piezosignaali A3:een, voi lisätä lopputulokseen vielä aimo annoksen autenttisuutta käytämällä patchia toisessa lohkossa yhden Zoomin kolmesta virtuaalimikrofoneista. Virtuaalimikrofonin kohdalla pystyy säätämään, onko kitara läheltä mikitetty vai ei, ja onko virtuaalimikki laitettu virtuaalisen kaikuaukon eteen vai suunnattu virtuaalikitaran tallaa kohti.

Tässä ovat kolme esimerkkipätkää Zoom A3:n mallinnuksista:

Ensimmäiseksi äänitin sähkökitaraa muistuttavaa Godin Acousticasteria, jossa on LR Baggs -mikrofonijärjestelmä. Virtuaalikitaramallien järjestys – efektoimattoman osion jälkeen – on D-28, OM-28, 00-18 ja SJ-200. Virtuaalimikrofoniksi valitsin Zoomin versiota C414-studiomikrofonista:

Toinen esimerkki on äänitetty Takamine N-20 -jumbolla ja fyysisellä AKG C3000 -mikillä. Myös tämä pätkä alkaa muokkaamattomalla osiolla, minkä jälkeen seuraa samat virtuaalikitarat samassa järjestyksessä kuin yllä:

Kolmas – ja viimeinen – esimerkki on äänitetty C3000:n kautta Tanglewood TW28-CSN -kitaralla. Virtuaalikitarat ovat jälleen samat (ja samassa järjestyksessä) kuin muissa pätkissä:

****

Mielestäni uusi Zoom A3 kuuluu selvästi pienten, akustisille kitaroille tarkoitettujen, multiefektien aatelistoon. A3 on erinomainen työkalu sekä livekäytössä lavalla että akustisten raitojen tuotantokeskukseksi studiossa. Zoomia on helppo käyttää, ja sen efektit kuulostavat erittäin terveeltä. Kierronpoistaja toimii tehokkaasti, ja sooloboosteri omalla tone-asetuksella on todella tervetullut lisäys tällaiselle multiefektille.

Parasta A3:ssa on omasta mielestäni kuitenkin sen kitaramallinnusosasto. Mallinnuksen luonnollisuus ja autenttisuus on erittäin hyvällä mallilla. Moniin muihin systeemiin verrattuna Zoomin suurin etu on sen monipuolisuudessa ja mallien runsaudessa. On hyvin vaivatonta löytää omalle kitaralle sopiva koppa-asetus, ja virtuaalikitaroiden määrä luo jo lähes liikkaakin valinnanvaraa. Myös tahallisesta väärinkäyttämisestä – valitsemalla tulopuolella väärää koppatyyppiä – voi saada monta käyttökelpoista soundia aikaiseksi.

Kokeileminen kannattaa siis.

****

Zoom A3

Katuhinta noin 170 €

Maahantuoja: Studiotec

****

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ etuvahvistimen laatu

+ phantomsyöttö

+ virtuaalikitaroiden soundi

+ efektien laatu

+ EQ:n säätimet suoraan etupaneelissa

+ Boost- ja Anti-Feedback-toiminnot

****

10/05/2013 4

Tulossa toukokuussa * Coming up in May * PRS SE Custom 24-7

****

Lisätiedot: EM Nordic

09/05/2013 0

Tulossa… +++ Coming up… +++ LTD Elite ST-1

****

Lisätiedot: Musamaailma

08/05/2013 0

Review: Tokai TTE-55

****

Tokai’s TTE-55 is the company’s newest made-in-Japan Tele-type guitar. The TTE-55 isn’t meant to be a dead-on copy of a Tele from a certain period, but rather something like a Tokai ”best-of-vintage-T” model.

****

You can get the Tokai TTE-55 (current price in Finland: 848 €) with either a one-piece maple neck – as on our White Blonde review sample – or equipped with a rosewood ’board.

The finish of the hardware is dependent on the body’s colour – in our case here the Tokai sports gold coloured hardware, which embues this Tele with a good dose of Mary Kaye -style panache.

The 1950s-type neck is screwed to a Sixties-type, bound alder body.

The fine Kluson-copies have one major advantage over more recent designs: The nifty safety posts prevent any sharp string ends from sticking out.

The neck’s silky-smooth satin finish is a much more modern feature, as are the 21 jumbo-sized frets. Top marks to Tokai for the quality of their fretwork!

Timeless beauty – this is a sight I never tire of…

Not all vintage Tele-bridges are the same – the originals went through several different incarnations between the Fifties and now, especially when it comes to the material chosen for the bridge saddles. Tokai’s TTE-55 sports brass saddles, which is the favourite choice for juicy tone among vintage-anoraks.

You can’t get more classic than a Tele-type guitar’s pickup combination: The neck pickup is a narrow unit with its own shielding metal cover, while the chunkier bridge pickup hangs suspended from the bridge plate.

In 1967 the Tele’s switching was changed to the now-classic format of a three-way blade switch for neck/both/bridge-selection, coupled with a master volume and a master tone control.

There’s plenty of quality on offer on the inside, too, with a VLX-switch and two GF-potentiometers keeping everything ship-shaped.

Vintage-freaks will dig the cloth-covered pickup leads.

****

Our test sample is of medium weight – not the lightest Tele ever, but still really comfortable.

The Tokai TTE-55’s neck profile is right down my alley, being a well rounded and full ”D”. There’s enough girth to support your left hand nicely, but not so much as to make the neck feel too fat or hard to play .

The neck’s contemporary finish and the modern fret size result in a very bend-friendly guitar with a great action (E: 1,9 mm/e: 1,7 mm).

There’s always a bit of compromise to deal with, when it comes to a Tele-type guitar’s intonation, due to the shared bridge saddles. But this hasn’t prevented this guitar type to become a true classic – the compromises one can deal with easily.

It’s build like a Tele, it looks like a Tele, and, yes, the Tokai TTE-55 also sounds like a Tele. The neck pickup’s tone is well rounded, with a charming amount of wood to its voice. Put the switch in the middle position, and you’ll be funking with Prince. And the bridge pickup on its own is bang on the money for all your Country-, Rockabilly- and Blues-needs.

Tokai’s TTE-55 is a great choice for virtually any musical genre, with the exception of Hard Rock and Metal.

In light of this review, I can only conclude that the Tokai TTE-55 is a top quality instrument, which offers a whole lot of Tele-goodness at a very moderate price.

****

Tokai TTE-55

848 €

Finnish distributor: Musamaailma

****

Pros:

+ value-for-money

+ workmanship

+ component quality

+ neck profile

+ sound

Cons:

– the traditional Tele-compromise when it comes to exact intonation

07/05/2013 1

Musikmesse 2013 – Zoom MS-60B

Zoomin uutuuspedaali MS-60B on erittäin kompakti multiefekti bassolle.

Mausterasia tarjoaa 58 eri efektiä ja vahvistinmallinnuksia omien patchien pohjaksi, ja patchissa voi käyttää jopa neljä efektiä samanaikaisesti. Laitteen käyttäjälle ystävällinen käyttöliittymä on lainattu suoraan Zoomin suositusta MS-50G -kitaraefektistä.

Lisätiedot: Studiotec

24/04/2013 0

Testipenkissä: Boss DA-2 + MO-2 + TE-2

****

Boss DA-2 Adaptive Distortion (135 €) on firman uusien MDP-efektien (Multi-Dimensional-Processing) säröpedaali, jossa särön soundi muokataan tulosignaalin mukaan. Tässä ei kuitenkaan ole kyse Boss Dyna Drive -kaltaisesta efektistä, jossa soittovoimakkuus vaikuttaa särön runsauteen, vaan DA-2 hienosäätää särön soundia soitetun rekisterin mukaan.

Tätä saavutetaan splittaamalla tulosignaalia eri taajuuskaistoihin, joita prosessoidaan erikseen, aina optimaalista tulosta silmällä pitäen. Pääajatus tässä on, että lopputulos kuulostaisi samalla sekä mehukkaalta että hyvin selkeältä, ilman perinteisillä säröpedaaleilla usein esiintyvää puuroutumista. Ja tämä kaikki riippumatta siitä soitetaanko sooloa, sointuja tai matalia riffejä.

Monimutkaisesta digitaalisesta prosessoinnista DA-2:n sisällä ei onneksi huomaa käytössä mitään, vaan pedaali tuntuu tavalliselta Boss-pedaalilta. Tarjolla on neljä nuppia, joilla säädetään särön määrää, pedaalin kaksikaistaista EQ:ta, sekä lähtösignaalin tasoa.

Käytössä voi ihan ensiksi todeta, että Bossin prosessori on ilmeisesti huipputehokas, koska soittotuntuma on täysin vapaa latency-ilmiöstä. Itseasiassa DA-2:n ”digitaalisuus” ja yleinen toiminta on niin sulava, että ensikokeilulla voi iskeä jopa lievä pettymys, kun efektistä tuntuu puuttuvan se iso ”wau-faktori”.

Huolellisempi tutustuminen tuo kuitenkin selkeästi esiin, että Boss Adaptive Distortion todella onkin erittäin laadukas ja selkeä-ääninen tapaus. Myös runsaalla särön määrällä kielten välinen erottelevuus on ensiluokkaista. Lisäksi DA-2 ei käytännössä kohise lainkaan, mikä on iso plussa etenkin rankan musiikin ystäville. Erittäin mehukas uutuuspedaali siis!

Tässä on esimerkki puhtaan vahvistinkanavan kanssa soitettuna:

…ja tässä lisätään pedaali särökanavan eteen:

****

Myönnän – kelvollisia säröpedaaleja voi rakentaa myös täysin analogisesti, mutta MO-2 Multi Overtone -kaltainen, mielenkiintoinen modulaatioefekti saa aikaiseksi ainoastaan käyttämällä uusinta uutta nykyteknologiaa.

Boss MO-2 -pedaalia (155 €) on vaikea lokeroida vanhojen käsitteiden mukaan – efekti toimii nimittäin jossain oktaaverin, pitch shifterin, kitarasynan ja choruksen välimaastossa. Efekti generoi keinotekoisesti ylä- ja/tai alaääniä tulosignaalista, käyttötilasta riippuen (kolmipykäläinen Mode-kytkin), joita voi myös hienovirittää Detune-säätimellä, ja joiden sointiin voi vaikuttaa Tone-säätimellä. Balance-nupilla voi sitten määritellä kuivan signaalin ja ylä-äänien suhdetta.

Bossin MO-2 on melko monipuolinen efekti, jolla saa aikaiseksi monta eri soundia. Tarjolla on sekä tutuntuntuiset vaihtoehdot, kuten esimerkiksi 12-kielisen kitaran matkiminen tai oktaaverilta kuulostavat efektit, että hyvin tiheästi soivat sitar- tai syna-kaltaiset soundit.

Kokeileminen kannattaa todellakin, koska tämän mausterasian tuotokset ovat vaikeita kuvailla pelkillä sanoilla. On mielestäni kuitenkin selvä, että MO-2:sta löytyy monta erilaista käyttötapaa kitaristin työkalupakissa.

Tässä esimerkki ykkösmoodista (alussa efektoimaton soundi):

…ja tässä kolmosmoodi:

****

Boss TE-2 Tera Echo (175 €) on firman sadas pikkupedaali! Se on mielestäni erittäin mielenkiintoinen efekti, jolla saa aikaiseksi ihan omalla, houkuttelevalla tavalla pulputtavaa jälkikaikua – jossain moduloidun delayn ja digikaiun ensiheijastuksien väliltä.

S-Time-nupilla (= Spread Time) säädetään kaikuhännän yleistä pituutta ja toistojen nopeutta, kun taas Feedback-säätimellä voi syöttää osan efektoidusta signaalista takaisin uudelleen efektoitavaksi. Tone- ja Effect Level -nuppien tarkoitus lienee selväksi.

Myös Tera Echon soundia on vaikea pukea sanoihin. Voin kuitenkin todeta, että pidän suuresti tämän efektin pehmeästä soundista, joka on selvästi hieman erikoinen, mutta joka samalla ei peitä varsinaista soittoa alleen.

Tässä esimerkki lyhyellä S-Time-asetuksella:

… ja tässä pitkällä S-Time-asetuksella:

TE-2:een on myös lisätty Freeze-toiminta: pitämällä kytkintä alas painettuna voi käyttää pedaalin kaikua myös soundimattona. Freeze-ominaisuuta esitellään tässä tuotevideossa:

****

Uusi MDP-kolmikko on oiva osoitus Bossin väsymättömästä kekseliäisyydestä kitarapedaalien sarakkeella. Boss tarjoaa jälleen kerran hyvin mielenkiintoisia ja soundimaailmaa laajentavia mausterasioita kompaktissa muodossa.

****

Boss DA-2, MO-2 ja TE-2

DA-2: 135 €

MO-2: 155 €

TE-2: 175 €

Maahantuoja: Roland Scandinavia

****

Plussat (kaikki mallit):

+ kompakti koko

+ äänenlaatu

+ helppo käyttää

+ toimii myös 9 V paristolla

23/04/2013 1

Musikmesse 2013 – LTD XJ-6

LTD:n erittäin näyttävä uutuusmalli XJ-6 on suorasukkainen ja virtaviivainen sähkökitara.

LTD XJ-6:ssa on suosaarnirunko ja ruuvattu vaahterakaula palisanteriotelaudalla. Uutukaisen mikrofonit tulevat Seymour Duncanilta, ja ne ovat keskivahvoja SM-3-minihumbuckereita. Volume- ja tone-potikoiden väliin on sijoitettu minikytkin mikrofonien puolitukseen.

Lisätiedot: Musamaailma

22/04/2013 0