Here’s a cool video by TheMinosK of the new Les Paul Studio ’70s Tribute in action:
Gibson Les Paul Studio ’70s Tribute -video
Ajakiri Kitarr – uus number on ilmunud!
Something for the Estonian-speaking fans of all things guitar.
Check out Ajakiri Kitarr’s website HERE!
Review: Yamaha CPX1000 + APX1200
Yamaha’s CPX- ja APX-lines have received new additions recently in the form of Chinese-made top models carrying the model numbers of 1000 and 1200, respectively.
Kitarablogi picked up a Mini-Jumbo-bodied CPX1000…
…as well as a shallow-bodied APX1200.
****
Yamaha’s CPX-series – which is also known as the Compass-series – originally was designed to appeal to the Country fraternity in the States. As a result of the APX-range’s success in the 1990s many Country pickers got in touch with the company, and asked for a larger, showier sister model, equipped with the same pickup and preamp, but featuring a fatter neck profile. And Yamaha duly obliged…
The brand-new CPX1000 (current rrp in Finland: 869 €, available in limited numbers) sure is a pretty thing: The solid spruce top is finished in a fetching Brown Sunburst, with the same deep shading applied to the back which is made from laminated flame maple. The nato neck sports a bound rosewood fretboard.
The headstock is inlaid with a compass, as a reference to the name of the series.
The gold-coloured, sealed tuners are of very decent quality and complement the guitar’s great looks nicely.
The inlay work and fretting have been executed to Yamaha’s customary high standards.
This clean and crisp workmanship is carried on throughout the whole guitar – look and the top binding or the intricate soundhole rosette for further proof.
The bridge on the CPX1000 is rosewood dyied black. Note the fine bear claw -grain on the spruce top.
Clean workmanship is evident inside the Yamaha’s soundbox as well.
I don’t care if this is laminated flame maple, or not. It’s gorgeous in my book in any case…
This guitar comes with Yamaha’s SRT-System 63 preamp, which allows you to blend between the dry piezo tone and three virtual studio microphones. The Focus/Wide-switch lets you choose between a close-miked sound and a counterpart with a bit more virtual room in the mix. The preamp is also equipped with a digital tuner and an automatic feedback defeater (A.F.R.).
The SRT-system runs on two AA-sized batteries.
****
The Yamaha APX1200 (currently available at a special price of 999 € from F-Musiikki, limited quantities) is the new top dog, the ultimate APX-guitar. The APX-range had been developed as an unabashed electro-acoustic guitar for the electric guitarist. The models all sport shallow bodies – for comfort and feedback protection – as well as more electric-style neck profiles.
In the APX1200’s case the whole guitar is made from solid woods – spruce for the top and Indian rosewood for the back and sides.
The headstock is bound and features a front-facing made of rosewood.
The tuners on the APX1200 are the same, nice models as on the CPX, but this time the tuner buttons have been fashioned from an ebony-style plastic material.
The luscious ebony fingerboard with its gorgeous pearl and abalone inlays leaves you in no doubt about this guitar’s top-of-the-line pedigree.
The stuck-on, self-healing plastic rosette is the only feature of the APX-line that has long since divided the guitar playing masses. Some say it’s a practical and modern addition to a contemporary guitar, others think it’s butt-ugly – you make up your mind.
The APX-bridge looks quite similar to the CPX’s model.
An extremely clean interior speaks volumes of Yamaha’s stringent quality control.
The APX1200 is equipped with the same Yamaha SRT-system.
As befits the top model, the APX1200 is sold in its own soft case.
****
The differences between the CPX1000 and APX1200 in feel and sound – both acoustic and amplified – are quite clear.
The neck profile on the CPX is a rounded, C-shaped affair, with a tiny whiff of a V-style spine. The neck is also finished in high-gloss lacquer, which gives the guitar a traditional steel-string feel.
APX’s neck profile is a noticeably flatter, more angular D. This type of profile – as well as the satin finish – make an electric guitarist feel right at home. The shallow body also makes it easier to adjust to the APX1200 when switching from a solid-body electric.
In the acoustic stakes the CPX1000 clearly gets the upper hand over the APX1200, thanks to its more voluminous body. Despite the laminated back and sides the Compass-model sounds warmer and deeper than the APX, with plenty more volume on offer.
Fingerpickers will also like the CPX better, due to its more airy string-spacing at the bridge – 57 mm (E–e) on the CPX as opposed to the APX’s narrower 53 mm.
The APX1200, on the other hand, takes to powerful strumming in a loud Rock-context like a duck to water. This guitar has a very punchy attack, and thanks to its slightly thinner bottom end the overall sound stays transparent and fresh. The mid-range, on the other hand, is juicier on the APX, no doubt thanks to its solid rosewood back and sides. The CPX’s laminated flame maple dishes out a slightly drier tone.
Yamaha’s SRT-system works great. The virtual microphones manage to do away completely with annoying piezo-quackiness and one-dimensional, lifeless tone, in favour of of a signal very much like the genuine, miked-up tone of the guitar chosen. Check out the YouTube-video at the end of this review for the direct injected sound of both guitars’ SRT-systems.
This is what the models sound like recorded acoustically:
In my opinion both Yamahas represent excellent value-for-money. The choice between models depends on what you plan to use the guitar for.
If you’re into Folk, Jazz, Country, acoustic Blues or other unplugged-styles of music, which call for dynamic and traditional acoustic guitar tones, the warmer and fuller tone of the CPX1000 might be your safer bet.
If, on the other hand, you’re after the perfect guitar for acoustic outings in a Rock- or Alternative-context, where the guitar has to survive in a crossfire of stage monitors and guitar stacks, the APX1200 will come up trumps with its smaller body and punchy sound.
****
Yamaha CPX ja APX electro-acoustic guitars
Maahantuoja: F-Musiikki
****
CPX1000
Current price in Finland 869 €
Pros:
+ value-for-money
+ workmanship
+ playability
+ acoustic sound
+ SRT-preamp
Cons:
– laminated back and sides
****
APX1200
Current special price 999 € at F-Musiikki
Pros:
+ value-for-money
+ workmanship
+ playability
+ acoustic sound
+ SRT-preamp
Cons:
– limited acoustic volume
****
Uutuudet: Gibsonilta tribuutteja 1970-luvulle
Gibson jatkaa menneiden vuosikymmenien juhlimista edullisilla erikoismalleilla. Uusinta ovat 1970-luvun tribuutteja, joita on saatavilla peräti kolmena kappaleena.
Les Paul Studio ’70s Tribute -mallissa on mahongista ja vaahterasta veistetty runko ilman reunalistoituksia. Sekä kaula että otelauta ovat vaahteraa, viimeksi mainitun tapauksessa kyse on lämpökäsiteltystä puusta.
1970-luvun tavoin viritinlapa on huomattavasti isompi kuin 1950-luvun (ja nykypäivänkin) malleissa yleensä. Kaulaprofiilikin on teeman mukainen – kaula alkaa hyvin kapeana ja ohuina satulan kohdalla, mutta kasvaa nopeasti paksuutta ja leveyttä matkalla runkoa kohti.
SG Special ’70s Tribute on SG-malliston vastine Les Paul ’70s Tribute -kitaralle. Tässäkin mallissa sekä kaulaa että otelautaa on veistetty vaahterasta.
SG ’70s -tribuutissa käytetään samaa kapeaa kaulaprofiilia kuin Les Paulissa. Kaulaprofiilin lisäksi myös SG:n pienet neliskulmaiset otemerkit on lainattu suoraan 1970-luvun SG-kitaroista.
Vaikka Firebird Studio ’70s Tribute -mallissa käytetään reverse-tyylistä mahonkirunkoa, tämän kitaran vaahterakaula on liitetty runkoon liimaamalla, kun taas vanha klassikko oli kaula-läpi-rungon malli.
Kaikkiin kolmeen malliin on asennettu upouudet minihumbuckerit. Niiden ulkonäkö on hyvin lähellä 70-luvun alkuperäisiä mikrofonia, mutta uusissa malleissa käytetään mikrofonikuorien alla veitsenterän tyylisiä pitkiä magneetteja. Alkuperäisissä 70-luvun minihumbuckereissa taas oli keloissa vain napapaloja ja magneetti itse oli kiinnitetty kelojen alle.
Uusille Dual Blade Alnico II -humbuckerille luvataan mehukas ja dynaaminen soundi, jossa on enemmän kirkkautta kuin tavallisissa humbucker-mikrofoneissa.
****
Lisätiedot: Into-Luthman
Testipenkissä: Yamaha CPX1000 + APX1200
Yamahan CPX- ja APX-sarjoihin on hiljattain lisätty uusia, Kiinassa valmistettuja huippumalleja, joiden mallitunnukset ovat 1000 ja 1200.
Kitarablogi testasi Mini-Jumbo-koppaisen CPX1000-kitaran…
…sekä matalakoppaisen APX1200-mallin.
****
CPX-kitaroita – joita tunnetaan myös Compass-nimellä – kehiteltiin aikoinaan yhdysvaltalaisille Country-soittajille sopiviksi. APX-sarjan 1990-luvun menestyksen myötä monet kitaristit ottivat yhteyttä Yamahaan. He toivoivat isommalla kopalla ja hieman tuhdimmalla kaulalla varustettua kitaraa, johon oli asennettu APX:n laadukas mikrofonisysteemi.
Uusi CPX1000-kitara (suositushinta 869 €, rajoitettu erä) on komea ilmestys: Brown Sunburst -värinen, kokopuinen kuusikansi on yhdistetty loimuvaahterasivuihin ja -pohjaan. Nato-mahonkisessa kaulassa on reunalistoitettu otelauta palisanterista.
Compass-sarjaan viittaen viritinlavan etupuoleen on upotettu kaunis kompassiruusu.
Kullanväriset, suljetut virittimet toimivat jouhevasti ja sopivat väriltään kitaran prameaan ulkonäköön kuin nakutettu.
Sekä nauhoitus että otelaudan upotukset edustavat Yamahan tunnuksenomaista korkeaa työnlaatua.
Lisää siistiä työtä löytyy reunalistoituksesta, kaikuaukon rosetista ja läpinäkyvästä plektrasuojasta.
Tässä on CPX1000:n mustaksi värjätty palisanteritalla. Tässä kuvassa näkee hyvin kannen bear claw -kuvioinnin, josta monet kitaristi tällä hetkellä näyttävät tykkäävän. Se on loimuvaahteran tai -koivun kaltainen, kasvun aikana tapahtuva ilmiö, jonka syykuviot muistuttavat karhun puuhun jättämiä raapimisjälkiä – tämän takia siis bear claw -nimitys (= karhunkynsi).
Yamahan esimerkkillinen siisteys vallitsee myös CPX1000:n kopan sisällä.
Kopan reunoihin, sekä pohjaan valmistukseen on käytetty erittäin kaunista vaneria loimuvaahterasta.
Kitaraan on asennettu firman omaa mallintava SRT-System 63 -etuvahvistinta. Suoran pietsosignaalin sijaan voi valita kolmesta eri mallinnetusta mikrofonista, joiden virtuaalista etäisyyttä kitaraan voi muuttaa lähimikkitetystä (Focus) kauemmaksi poimitettuun soundiin (Wide). Lisäksi on tarjolla myös sisäinen viritysmittari, sekä automaattinen feedback-poistaja (A.F.R.).
SRT-etunen toimii kahdella AA-paristoilla.
****
Yamaha APX1200 (F-Musiikin tämänhetkinen tarjoushinta 999 €, rajoitettu erä) on tämän hetken ultimatiivinen APX-kitara. APX-sarja luotiin taannoin sähkökitaristin elektroakustiseksi kitaraksi, jolla on hieman pienempi kaulaprofiilli ja huomattavasti matalampi koppa kuin perinteisessä Dreadnought-mallissa.
APX:n tapauksessa koko koppa on kokopuusta – tässä käytetään kuusikannen lisäksi intialaista palisanteria.
Viritinlapa on reunalistoitettu ja päälystetty palisanteriviilulla.
APX1200:n virittimet ovat samaa mallia kuin CPX:ssä – nupit ovat tässä vaan keinotekoisesta eebenpuusta.
Upeat otemerkit helmiäisistä ja kuvankaunis eebenpuinen otelauta tekevät heti selväksi, että tämä on APX-malliston huippumalli.
Kanteen liimattu korkea rosetti naarmuttamattomasta muovista on jakanut mielipiteitä niin kauan, kun APX-sarja on ollut olemassa. Joidenkin mielestä se on oiva keksintö, ja nykyaikaisen kaunis lisäys, toisten mielestä taas muovirengas pilaa kitaran ulkonäön täysin.
APX:n talla näyttää lähes samalta kuin CPX:n vastineessa.
Sama siisteys myös tässä palisanterikopassa…
APX1200:kin on asennettu Yamahan SRT-etuvahvistin.
Sarjan parhaan mallin hintaan kuuluu myös kätevä laukku, joka on kovan laukun ja topatun pussin risteytys.
****
Soitettavuudessa, sekä akustisessa ja vahvistetussa soundissa on selkeät erot CPX1000:n ja APX1200:n välillä.
CPX:n kaulaprofiili on pyöreä ja keskipaksu ”C”, jossa on mukana aavistus V-tyylisestä selkärangasta. Kaula on myös viimeistelty kiiltävällä lakalla. Tästä syntyy mukavasti perinteinen teräskielisen tuntuma.
APX:n kaulaprofiili taas on huomattavasti matalampi, harteikas ”D”. Tällainen profiili ja kaulan mattapintainen viimeistely antaa vannotulle sähkökitaristille ystävällisemmän vaikutelman APX1200:sta. Myös mallin pienempi koppa helpottaa lavalla akustisen ja lankkukitaran välisia vaihtoja.
Täysin akustisesti CPX1000 ohittaa APX1200-mallin, isomman koppansa ansiosta. Compass-mallin soundi on lämpimämpi ja syvempi, ja kitarasta lähtee yksinkertaisesti myös enemmän ääntä.
Myös näppäily on CPX:ssä mukavampi, koska E-kielten välinen etäisyys on tässä mallissa 57 mm, kun taas APX:ssä kielietäisyys on neljä milliä kapeampi (53 mm).
APX1200 on sen sijaan kuin luotu plektrasoittoon Rock-ympäristössä. Tästä kitarasta lähtee hyvin täsmällinen atakki ja ääni on ohuemman alarekisterin ansiosta hyvin selkeä. Keskiäänet taas ovat – kokopuisen palisanterikopan ansiosta – hieman mehukkaampia kuin CPX:n kuivempi vaahteraääni.
APX:n pienempi koppa ei ole feedback-ulinalle niin herkkä kuin isompi CPX, mikä voi olla lavalla hyvinkin toivottu ominaisuus.
Yamahan SRT-mikkisysteemi toimii loistavasti, ja se pitää perinteisistä pietsosysteemeistä tuttua soundin latteutta ja atakin nahksahtelua tehokkasti loitolla. You Tube -videon (jutun lopussa) olen äänittänyt suoralla linjasoittolla, joissa molemissa kompikitarassa oli käytössä virtuaalimikrofoni yksi Wide-mikityksessa, ja soolokitaroissa mikrofoni kaksi Focus-mikityksellä.
Tältä kitarat kuulostavat akustisesti:
Mielestäni molemmat Yamahat ovat hyvin laadukkaita elektroakustisia kitaroita, ja valinta niiden välissä riippuu suurilta osin musiikkityylistä ja käyttötarkoituksesta.
Jos kyseessä on Folk, Jazz, Country, akustinen Blues tai muu sellainen Unplugged-tyylinen kokoonpano, jossa soitetaan paljon muitakin akustisia soittimia maltillisella volyymillä ja paljon soittodynamiikka käyttäen, on CPX1000:n ”akustisempi” luonne ja lämpimämpi soundi ehkä parempi valinta.
Jos taas hakusessa on Rock- tai Alternative-bändin laulajan komppikitara, joka täyttyy elää kovan monitoroinnin ja kitarastäkkien ristitulessa, on pienikoppainen ja täsmällistä soundia omaava APX1200 kuin omassa elementissään.
****
Yamaha CPX- ja APX-elektroakustiset kitarat
Maahantuoja: F-Musiikki
****
CPX1000
suositushinta 869 €, rajoitettu erä
Plussat:
+ hinta-laatu-suhde
+ työnjälki
+ soitettavuus
+ akustinen soundi
+ SRT-järjestelmä
Miinukset:
– sivut ja pohja vanerista
****
APX1200
F-Musiikin tämänhetkinen tarjoushinta 999 € (sh. 1.395 €), rajoitettu erä
Plussat:
+ hinta-laatu-suhde
+ työnjälki
+ soitettavuus
+ akustinen soundi
+ SRT-järjestelmä
Miinukset:
– akustinen volyymi
****
Testipenkissä: Vox AC4 Blue
Tässä se siis on – upouusi Vox AC4 C1 Blue. Kuulen jo melkein lukijoiden kysymykset: ”Hä? Taas yksi AC4? Onko eroja valkoiseen AC4:een uuden värimaailman lisäksi?”
On kenties hieman hämmentävää, että firman mallistossa on useita samannimisiä tuotteita, mutta kuten usein elämässä, myös Vox-malleissa tärkeitä tietoja saa mallitunnuksen lisäyksistä.
Tällä hetkellä Voxilla on viisi Vox AC4 -nimistä putkivahvistinta tuotannossaan: Vox AC4 TV – josta on olemassa kolme versiota (pikkustäkki, AC4 TV Mini ja AC4 TV) – on edullisin vaihtoehto, joka on tarkoitettu mallintavien pikkustyrkkäreiden täysputkiseksi kilpailijaksi.
Skaalan toisessa päässä on Vox AC4 HW, joka on tyylikäs käsinjuotettu (HW = hand-wired) peli vintage-faneille. Alkuperäisen AC4:n lailla myös AC4 HW on varustettu 12-tuumaisella Celestion-kaiuttimilla.
Uusi AC4 C1 Blue on sijoitettu näiden kahden mallin väliin. Voxin C-sarja koostuu legendaarisien vahvistinmallien uusintapainoksista, joissa mallien ominaisuudet on kehitetty eteenpäin nykyaikaista kitaristia varten.
****
Vox AC4 Blue (katuhinta 349 €) on kuvankaunis kombo, jonka ulkonäkö on lainattu yhdestä 1960-luvun erikoispainoksesta, jolla oli sininen vinyylipäällystys ja vaaleanharmaa etukangas.
Etuasteputkina toimivat kaksi 12AX7-mallia, kun taas päätevahvistin on rakennettu yhden EL84-putken ympärille. Päätetehoksi ilmoitetaan neljä wattia (rms) 16 ohmiseen kaiuttimeen tai kaappiin.
Kombon kotelo on lähes täysin suljettu, ja takakannesta löytyy ainoastaan liittimet sähköjohdolle sekä ulkoiselle kaiutinkaapille. Putkien jäähdytykseen tarvittu ilma kulkee takakannen pienestä aukosta ja kantokahvan edessä sijaitsevan muoviritilän kautta.
Kuten monissa nykyaikaisissa pikkustyrkäreissä myös AC4 C1 Blue -kombon putkiin on vaikea päästä. Putkien vaihtamista varten täytyy nimittäin irrottaa koko takakansi, minkä jälkeen pääsee suoraan piirilevyillä istuviin putkiin käsiksi. Käyttöohje neuvookin sähköiskun välttämiseksi kääntymään putkivaihdon tarpeessa valtuutetun tekniikon puoleen.
Kaiuttimena toimii AC4 Bluessa jo TV-mallista tuttu kymmentuumainen Celestion VX10 -kaiutin.
Etupaneeli tarjoaa yhden kitaratulon, sekä säätimet gaineille, bassolle, diskantille sekä master volumelle.
****
Vox lupaa AC4 Blue -kombolle aidon Top Boost -soundin pikkupakkauksessa, ja pikkuvahvistin lunastaa tämän lupauksen avokätisesti. Tästä styrkkarista löytyy kaikki ne soundit, jotka tekivät AC30:sta legendaarisen, mutta nyt ne ovat saatavilla myös pienellä volyymillä, juuri koti- tai projektistudioon sopivaksi.
AC4 C1 BL:n puhtaat soundit helisevät kauniisti, mutta niissä on aina mukana myös se Voxeille tyyppillinen pikkuannos rouhevuutta. Tehokkailla humbuckereilla on syytä pitää kitaran omat volyymit maltillisenä, muuten AC4:sta alkaa kuulla kevyen Blues-särön sävyjä.
Minun makuuni pikku-Voxin perussoundissa voisi olla hivenen verran vähemmän yläpään terävyyttä, mutta sain diskantin kuitenkin hyvin toimivalla Treble-säätimellä riittävästi aisoihin.
Avaamalla Gain-säätimen astutaan sitten reippaasti säröpuolelle, jossa AC4 Bluen gain-varat vievät meitä kermaisesta Bluesista 1970-luvun Rockille ja varhaiseen Heavy-osastoon. Moderneja Metal-soundeja on turha etsiä tästä kombosta, eikä AC4 ole semmoiseen tarkoitettukaan. Brian May -tyylisiin solosoundeihin suosittelisin säröpedaalin lisäämistä kitaran ja kombon väliin.
Neljällä putkiwatilla pystyy muuten jo hyvinkin ärsyttämään kerrostalon naapureita – siis tarvittaessa AC4 Bluen kanssa voi lähteä soittamaan myös pienempiä keikkoja mikittämällä pikkukomboa.
Tässä muutama soundiesimerkki (pätkissä aloitetaan aina kaulamikrofonilla):
****
Vox AC4 C1 Blue
katuhinta 349 €
Maahantuoja: EM Nordic
Kiitos DLX Music Helsingille testivahvistimen lainasta!
Plussat:
+ aito Vox Top Boost -soundi
+ pieni koko
+ Master Volume
+ ulkonäkö
+ hinta-laatu-suhde
Miinukset:
– putkien vaihtamisen hankaluus
****
****
Review: Zoom B3
****
The red Zoom B3 (current price in Finland: 219 €) is a multi-effect for bass, and the bass equivalent of Zoom’s grey G3 guitar pedal.
Both effect boards are based on the same user-friendly interface and they share their basic structure. Central to the B3 is the idea to combine a huge palette of different effects with the ease-of-use of three traditional single-effect pedals side-by-side.
The Zoom B3’s offers astounding flexibility: each of the pedal’s three sections offers a whopping 111 different effect types, which can be assigned freely according to taste and personal requirements. The selection of effect types, as well as adjusting their parameters, is fast and easy thanks to the pushbuttons above each display, as well as the control knobs below the displays.
A chain of three effects is called a patch in Zoom-speak, with the B3 offering 100 freely programmable memory slots for patches.
The back panel sports a surprising array of connectors: the input jack can be switched to accept high gain active circuits alongside traditional passive basses. The output jacks can be run in stereo or mono, and the left side jack also doubles as a headphones output. Additionally, the B3 also features a professional balanced XLR-output for direct injection into a mixing console. Using two small pushbuttons you can decide, whether to send the dry or wet signal to the mixer, and you can safely cut the ground connection to defeat hum from grounding problems. The USB-port can be used to exchange effect patches between the B3 and your computer (Win/Mac).
Additionally the Zoom can also be run as a USB-soundcard for direct recording into your sequencer.
There are three ways to power the Zoom B3 – using the supplied power supply, using four AA-batteries or utilizing USB-power.
The Zoom B3 has two main display modes – Patch and Home. In Patch-mode you use the footswitches to select an effect patch. Using either the middle or the right side switch on their own you step down or up one patch at a time. You can also jump ten patches at once by stepping onto the left and middle or the middle and right footswitch simultaneously – this is as intuitive as it is quick.
Home-mode shows you the effects used in the chosen patch side-by-side, and the footswitches can be used to switch each effect on or off separately. Home-view is also the place where you can fine-tune each effect’s parameters or create a new patch from scratch.
I found the Zoom’s graphic design and user-interface really easy to use – the icons used for the effect- and amp-types give you a very good idea of where each effect is heading sonically, and the control settings in the icons follow the actual current parameter values.
As you can see in these pictures…
…the B3 offers a wide variety of different effects and modelled amplifiers.
As compressors are an important part of many a bassist’s signature sound, this effect is offered in several different permutations, with each featuring its own tonal fingerprint.
In addition to its effects and amp models the red Zoom also sports a chromatic tuner, a simple rhythm box/metronome…
…an a 40-second looper, which can also be synched to the internal rhythm machine.
As a bonus Steinberg’s Sequel LE -sequencer (Win/Mac) is included in the box. Zoom also offers its own Edit & Share editor software for download, which runs on both Windows and Mac, and which enables you to edit patches, as well as share them with other B3-users.
****
In my opinion the Zoom B3 is a very well-designed multi-effect for bass, and one of the best units currently on offer in its price bracket. The effects on offer sound great and the range of different effects on offer is very broad. Being designed especially for bass, the B3 always preserves the signal’s punch.
The user-interface is very intuitive and easy to grasp – you can really enjoy the B3’s the wealth of different effects, because you get to grips with the unit straight away. Making your own patches is fast, easy and enjoyable.
This all makes the Zoom B3 a great choice regardless of your own musical preferences.
All examples have been recorded using my trusty Japanese Squier Jazz Bass, going via the XLR-output into Apple Garageband:
Zoom B3 – clean amp (Mark Bass -style)
Zoom B3 – drum machine pattern
****
Zoom B3
Current price in Finland: 213 €
Finnish distributor: Studiotec
****
Pros:
+ sound
+ sturdy build
+ compact size
+ wide variety of amp models and effect types
+ intuitive user-interface
+ can be run on batteries
+ USB-soundcard
****
Uusi basso vanhalle legendalle – Warwick Jack Bruce Survivor
Warwickin Jack Bruce Survivor yhdistää vanhan Gibson EB-3 -basson rungon pitkäskaalaiseen Warwick-kaulaan. Nimikkomallissa on kaksi yksikelaista mikrofonia, sekä MEC:n etuvahvistin kaksialueisella EQ:lla.
Maahantuoja: Musamaailma
Testipenkissä: Zoom B3
****
Punainen Zoom B3 (hinta: 219 euroa) on multiefekti bassolle ja harmaan G3-kitaraefektin sisarmalli.
Molemmissa laitteissa on sama, soittajaystävällinen käyttölogiikka ja perusrakenne. B3:n keskeinen ajatus on se, että se on, runsaasta varustelustaan huolimatta, yhtä helppokäyttöinen kuin kolme vierekkäistä efektilootaa.
Zoom B3:n suuri etu on sen muunneltavuus: kukin kolmesta efektistä tarjoaa peräti 111 efektityyppiä, joita voi vapaasti yhdistellä omien tarpeiden mukaan. Efektityyppien valinta ja parametrien säätäminen tapahtuu kätevästi suurien näyttöjen yllä olevien painonappien ja alle sijoitettujen säätimien avulla.
Kolmen efektin yhdistelmää kutsutaan Zoomissa patchiksi, ja B3 tarjoaa 100 muistipaikkaa vapaasti muunneltaville patcheille.
Pedaalin takapaneelista löytyy yllättävän laaja valikoima erilaisia tuloja ja lähtöjä: jakkituloon voi liitää sekä perinteisiä passiivisia soittimia että aktiivielektroniikalla varustettuja bassoja. Jakkilähtöistä saa joko stereo- tai monofonista signaalia, ja vasemman kanavan lähtöön voi kytkeä myös korvakuulokkeet. Jakkilähtöjen lisäksi voi käyttää B3:n balansoitua xlr-lähtöä, ja sen viereissä sijaitsevien kytkimien avulla voi määrittää, tuleeko signaaliin efektejä vai ei, ja onko maadoitus kytketty vai ei. Usb-portin kautta voi vaihtaa patcheja tietokoneen (Win/Mac) ja B3:n välillä.
Lisäksi laitetta voi myös käyttää ulkoisena äänikorttina, ja täten äänittää suoraan sekvensseriin.
Zoom B3 saa virran joko virtalähteestä (kuuluu hintaan), neljästä AA-paristosta tai tietokoneelta usb:n kautta.
Zoom B3:ssa on kaksi eri päänäkymää – Patch ja Home. Patch-näkymässä siirrytään efektipatchistä toiseen. Kun painaa ainoastaa keskimmäistä tai oikeaa jalkakytkintä alas efektiohjelma vaihtuu edeltävään tai seuraavaan patchiin. Polkemalla samanaikaisesti joko vasenta ja keskimmäistä tai keskimmäistä ja oikeaa kytkintä B3 siirtyy kerralla kymmenen efektipaikkaa taakse- tai eteenpäin – intuitiivista ja nopeaa toimintaa siis.
Home-näkymässä taas B3 näyttää käytössä olevan patchin yksittäiset efektit vierekkäin, jolloin jalkakytkimillä voi potkaista lennossa efektejä päälle tai pois. Home-näkymä on myös se tila, jossa hienosäädetään efektien parametrejä tai luodaan kokonaan uusia efektipatcheja.
Zoom B3:n graafinen toteutus on mielestäni erittäin onnistunut – efekti- ja vahvistintyyppien ikonit antavat heti hyvän tuntuman siitä, mistä efektistä on kyse, ja niiden namikat vastaavat efektien tämänhetkisiä asetuksia.
Kuten näistä kuvista jo näkyy…
…on B3:n efektityyppien ja vahvistimallien tarjonta todella laaja.
Esimerkiksi bassosoundille usein niin tärkeä kompressori on edustettuna monena eri versiona, joilla kaikilla on oma karakteerinsä.
Maukkaiden efektien lisäksi punaisesta Zoomista löytyy vielä tarkka kromaattinen viritysmittari, harjoituskäyttöön sopiva metronomi/rytmikone…
…sekä 40:n sekunnin loopperi, jonka voi tahdistaa tarvittaessa sisäiseen rytmikoneen.
Lisäarvoa pakettiin tuovat helppokäyttöinen Steinberg Sequel LE -audiosekvensseri (Win/Mac), sekä Zoomin oma Edit & Share -softaeditori, jolla Windows- ja Mac-käyttäjät voivat luoda, etsiä ja järjestää patcheja tietokoneella.
****
Mielestäni Zoom B3 on erittäin onnistunut multiefekti bassistille, ja se sijoittuu hintaluokassaan selvästi parhaimmistoon. Efektivalikoima on todella laajamittainen ja efektien laatu kiitettävää tasoa. Basson signaalissa säilyy potku ja Zoomin oma kohina on käytännössä olematon.
Myös B3:n käyttöliittymä on mielestäni todella onnistunut – tässä lootassa efektien runsaudesta voi todellakin nauttia, eikä uusien patchien luomiseen menee tolkuttomasti aikaa, vaan touhuun pääsee käytännössä heti mukaan.
Zoom B3 on siis laadukas pakettiratkaisu kaikille basisteille, riippumatta musiikkityylistä.
Seuraavat pätkät on äänitetty Squier Jazz -bassolla (vm. 1985) suoraan XLR-lähdön kautta Apple Garagebandiin:
Zoom B3 – puhdas vahvistin (Mark Bass -malli)
****
Zoom B3
213 €
Maahantuoja: Studiotec
****
Plussat:
+ soundi
+ kestävä rakenne
+ pieni koko
+ laaja vahvistin- ja efektivalikoima
+ intuitiivinen käyttöliittymä
+ toimii myös paristoilla
+ USB-äänikortti
****
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 