Testipenkissä: Raato Guitars Fuzzrocity

Raato Custom Guitars on tunnettu pajan nykytarpeisiin tehdyistä huippulaadukaista sähkö- ja bassokitaroistaan. Raato Guitarsin pomo Mika Ruotsalainen on hiljattain lisänyt kolme efektipedaalia brändin valikoimaan – yhden trebleboosterin, sekä pari fuzzia.

Upouusi Raato Fuzzrocity (268 €) on Fuzz Face -tyylinen piipohjainen fuzz-särö nykyajan kitaristeille. Tässä yhteydessä ”Fuzz Face -tyylinen” tarkoittaa nimenomaan efektin soundimaailma, sillä Fuzzrocity ei ole missään nimessä jonkun vintage-pedaalin klooni.

Kun kävin pajalla, Mika näytti minulle muutaman työn alla olevan Fuzzrocity-pedaalin. Hän käyttää erittäin laadukkaita osia, sekä oman suunnittelun mukaan tehtyjä piirilevyjä. Myös pedaalien grafiikat etsataan itse Raato Guitarsilla. Toimiakseen Raato-pedaalit tarvitsevat Boss-standardin mukaista yhdeksän voltin virtalähdettä.

Hyvä vintage Fuzz Face voi olla taivaallinen soundikokemus, mutta valitettavasti sillä ei ole paljon mahdollisuuksia säätää sitä soundia, kun tarjolla on ainoastaan Fuzz- ja Volume-säätimet. Riippuen soittajan musikkillisista tarpeista, sekä käytetystä kitarasta ja vahvistimesta, vintage-fuzz voi kuulostaa liian terävältä tai liian mutaiselta, etenkin nykyaikaisten alavireisten (tai seitsenkielisten) kitaroiden kanssa.

Lisäksi vanhat Fuzz Facet voivat aiheuttaa ongelmia yhteiskäytössä wah-pedaalin kanssa. Pedaalien välinen impedanssin yhteensopimattomuus voi aiheuttaa korvia raastavaa ulinaa.

Raato Fuzzrocity on suunniteltu nykykitaristin tarpeita silmällä pitäen – pedaali tarjoaa laajan valikoiman herkullisia säröjä, sekä paljon säätövaraa eri genrejä ja tarpeita varten. Efektistä löytyy neljä säädintä:

BIAS antaa sinun säätää piitransistorien käyttöjännitettä, kun taas HPF tarkoittaa ylipäästösuodatinta, jolla voit poistaa särösignaalista mahdollisesti häiritseviä bassotaajuuksia. FUR vastaa tavallista fuzz- tai gain-säädintä tulosignaalille, kun taas LEVEL ohjaa lähtösignaalin voimakkuutta.

Lisäksi Fuzzrocitysta löytyy kolmisuuntainen minikytkin, joka antaa sinulle kaksi eri treble-filtteriä (sekä ohituksen keskiasennossa), jolla voi kesyttää tarvittaessa signaalin diskanttia.

Saat nykyaikaisen version Fuzz Face soundista, kun BIAS on lähes täysillä ja HPF pois päältä, jolloin FUR ja LEVEL toimivat vintage-faced Fuzz- ja Volume-säätimien tavalla. Ehdottaisin, että laitat tässä tapauksessa diskanttifiltterin kytkimen ala-asentoon.

Raato Fuzzrocity tarjoaa kuitenkin paljon laajemman kattauksen eri fuzz-soundeja, kun ottaa kaikki säätimet käyttöön.

BIAS-säätimen asetuksilla on erittäin suuri vaikutus tämän pedaalin luonteeseen ja dynamiikkaan. Matalilla BIAS-asetuksilla saat ”kuolevan pariston” soundeja, joissa esiintyy vahva geittaaminen ja hyvinkin rakeinen särösoundi. Avaamalla BIASia fuzz-sounds muuttuu kiinteämmäksi ja dynaamisemmaksi. Monet nyky-rock- ja metal-kitaristit hyötyvät pedaalin HPF-säätimestä, joka on tärkeä työkalu, silloin kun halutaan pitää mutaisia bassotaajuuksia aisoissa. FUR-säädin käyttäytyy – luonnollisesti – vuorovaikutteisesti BIAS-säätimen kanssa, ja sen soundien skaala ulottuu ”rikkinäisen sitarin” soundeista mietojen overdrive-soundien kautta tuomiopäivän fuzziin. Kolmiasentoinen treble-kytkin toimii hienosti purevuuden annostelijana.

Mika Ruotsalainen on suunnittelut Raato Fuzzrocity -pedaalinsa toimimaan saumattomasti myös vintage-tyylisten wah-wah-pedaalien kanssa, niin kuin kuulee tämän jutun alussa olevassa videossa, jossa käytin Voxin V845 suoraan Fuzzrocityyn.

Jutun lopussa oleva video taas näyttää, kuinka hyvin Fuzzrocity reagoi kitaran volume-säätimen muutoksiin.

Minun mielestäni Raato Guitarsin Fuzzrocity-särö on täysosuma, koska sillä saa erittäin laajan valikoiman erilaisia vintage-vivahteisia fuzz-soundeja, täysin ilman vintage-klooneille tyypillisiä ongelmia monissa nykypäivän genreissä.

Fuzzrocity-pedaali on piensarjoissa käsin tehty efekti, ja saatavilla hyvin järkevällä hinnalla. Pedaalilla on selkeästi luottotyökalun ainekset.

Review: Raato Guitars Fuzzrocity

Raato Custom Guitars is a Finnish maker of ultramodern handcrafted electric guitars and basses. Recently Raato’s main man Mika Ruotsalainen has introduced three effect pedals – a treble booster, as well as a pair of fuzz-boxes.

The Raato Fuzzrocity (268 €) is a Fuzz Face-flavoured silicon fuzz made for the modern guitarist. When I say ”Fuzz Face-flavoured” I mean the character of the fuzz sound, but the Fuzzrocity is not a clone of a vintage Fuzz Face.

Mika showed me a few Fuzzrocity pedals he was working on, when I visited his workshop, and I could see he was using high-quality parts and bespoke pcbs to assemble his pedals. The custom graphics are also etched into the pedals’ casings right there in the workshop. The pedal is powered by a Boss-standard 9V power supply.

A vintage Fuzz Face can be a thing of beauty, but it doesn’t offer much scope for adjustment, offering only Fuzz- and Volume-controls, without any option to adjust the resulting fuzz sound itself. Depending on the player’s requirements and equipment a vintage fuzz can sound too bright or too muddy, especially with modern downtuned (or seven-string) guitars.

Additionally, many original Fuzz Faces have a tendency to self-oscillate when used in conjunction with a wah-wah, due to impedance mismatching caused – in most cases – by the wah-pedal.

The Raato Fuzzrocity has been designed from the ground up to give you all of that delicious sound, while also offering plenty of scope for adjustment. There are four controls on offer:

BIAS lets you adjust the operating voltage for the silicon transistors, while HPF stands for ”high-pass filter” and lets you dial out any bottom end that might be clogging up your sound. FUR corresponds to your regular fuzz- or gain-control for the input signal, and LEVEL controls the output level.

Additionally, there’s a three-way mini-toggle that gives you two low-pass filter setting (plus bypass in the middle position) to tame the signals treble content, if necessary.

To get a modern version of a Fuzz Face sound, start off with the BIAS around 4 o’clock and the HPF turned to 7 o’clock. With this setting FUR and LEVEL correspond to a two-knob fuzz’s Fuzz- and Volume-controls, respectively. I’d recommend you set the three-way toggle to the downward position in this case.

But there’s a much wider array of tones to be gleaned from the Raato Fuzzrocity by using the controls to their fullest.

Settings of the BIAS-control have a very large bearing on the character and dynamics of this pedal. Set low BIAS will give you the sound of a ”dying” battery with plenty of gating and graininess. Turning BIAS up gradually will give you firmer fuzz sounds and more dynamic variation. For modern applications with drop-tuned and/or seven-string electrics and baritones, the HPF-knob is a crucial tool to keep any unwanted wooliness at bay. The FUR-control is – naturally – interactive with the BIAS settings, and it will take you all the way from ”broken sitar” tones and mild overdrive to doomsday fuzz. The three-way treble switch is really useful in tailoring the table content to suit your needs.

Mika Ruotsalainen has designed the Raato Fuzzrocity to work well with vintage-style wah-pedals, as you can easily hear in the video at the top of this review, where I have a Vox V845 running directly into the Fuzzrocity.

The video at the bottom of this video will show you for its part how well the Fuzzrocity responds to changes at your guitar’s own volume control.

In my view the Raato Fuzzrocity is a success on all fronts, because it manages to give you a wide variety of vintage-inspire fuzz sounds, without the drawbacks of vintage clones, and with far greater scope for adjustments.

The Fuzzrocity is handcrafted in Finland in very limited numbers and sold at a very reasonable price. This could easily become your go-to fuzz from now on.

Raato Guitars Fuzzrocity – Demo Song

Here’s a demo featuring the Raato Fuzzrocity Silicon Fuzz. The Raato Fuzzrocity is handmade in Finland.

• Rhythm guitars – Squier Sonic Mustang SS & Harley Benton DC-60 Jnr

• Harmony guitars – Hamer USA Studio Custom

• Lead guitar – Jackson JS32 Dinky Archtop

• Pedals used – Raato Fuzzrocity & Vox V845 Wah-Wah

• Amp used – Bluetone Black Prince Reverb

• Mic used – Shure SM7B

Play-along – ”Spanish Eyes”

The tab I use is read as follows:
• plain numbers are ”channel blown”; 2 = second channel blow
• minus numbers are ”channel drawn”; -4 = fourth channel draw
• brackets mean ”slider pressed in”; (-7) = seventh channel draw with the slider pushed in

Hohner Chrometta 8 – testi tulossa Rockway-blogiin

Hohner Chrometta 8 on firman edullisin kromaattinen huuliharppu.
Demobiisin akustiset kitarat ja huuliharppuraidat on äänitetty Shure 545SD -mikrofonilla, sekä Cranborne Audion EC2 -etuvahvistimella.

****

Chrometta 8 on äänitetty Shure SM7B -mikrofonilla, sekä Thoman FetAmp -etuvahvistimella.

****

Tässä biisissä Hohner Chrometta 8 on äänitetty Shure 565SD:llä. Miksauksessa on lisätty hieman säröä.

****

Mikrofoni on AKG C3000.

Testipenkissä: Hohner PentaHarp

Vanhan koulukunnan bluesiin kuuluu luonnollisesti huuliharppu, joko puhtaana PA:n kautta tai sitten murealla säröllä höystettynä pienen tweed-vahvistimen läpi soitettuna.

Ihme kyllä perinteisesti bluesia on soitettu tahallaan väärinkäyttämällä iloisia kansanlauluja varten keksittyä duuri-pohjaista soitinta. Perushuuliharppu on kymmenreikäinen soitin ns. Richter-vireessä. Böömiläinen Joseph Richter keksi tätä viritystä noin 200 vuotta sitten juuri sitä varten, että sillä pystyi soittamaan sekä melodian, että perussoinnut vaivattomasti.

Joskus 1880-90 luvulla muusikot Yhdysvalloissa keksivät, että aloittamalla huuliharpun skaalaa toisesta reiästä vetämällä – ns cross harp -soitto – ja bendaamalla muutama soittimen äänistä, duuri-soittimesta tuli suhteellisen helposti bluesille sopiva soitin. ”Suhteellinen” on tässä yhteydessä se ratkaiseva sana, koska bendaamiselle tarvittavat tekniikat – oikea hengitys, oikea suun muoto, oikea kielen käyttö – vaativat jonkin verran opettelua ja harjoittelua.

Huuliharppujen valmistajat ovat jo pitkään tarjonneet eri genreille sopivia hieman muunneltuja virityksia, niin kuin esimerkiksi Seydelin rock-musiikille optimoitu Wilde-viritys, mitkä kaikki kuitenkin ovat Richter-virityksen johdannaisia, joissa kaikissa bendaukset ovat yhä tärkeässä osassa.

Hohnerin PentaHarp (hinta noin 55 €) menee tässä selvästi pidemmälle. Tässä on huuliharppu, joka on tarkoitettu vaivattomaan blues- ja rock-soittoon, ilman tarvetta bendaamiselle tai muille erikoistekniikoille. PentaHarpin kanssa riittää, että pystyy puhaltamaan ilmaa tasaisesti ulos (ja vetämään sisään).

Hohner PentaHarp perustuu firman erittäin suosittuun Special 20 -malliin. Soittimen sininen runko viittaa siihen, että kyseessä on erikoisesta huuliharpusta.

PentaHarpin viritys tarjoaa hieman kolmen oktaavin verran pentatonista molli-skaalaa, johon on lisätty alennettu kvartti (ns. blue note). Kitaristien keskuudessa niin suositussa E-bluesissa äänet ovat siis: e-g-a-ais/b- h-d, minkä jälkeen sama toistuu seuraavassa oktaavissa.

PentaHarpilla pystyy siis soittamaan ongelmitta kitaristille tutulla ”in the box” -ajatelulla, ilman mitään kommervenkkejä soittotekniikan osalta. Hohner on perustanut PentaHarpille oman nettisivuston, jossa voi tutustua laajemmin mallin tuomien mahdollisuuksiin.

Hohnerin PentaHarp on laadukas soitin, joka tarjoaa perusharppua helpomman tavan tutustua bluesharpun soittamiseen. Jos haluat esimerkiksi lisätä silloin tällöin huuliharppua omaan soittoosi, ilman bendauksien opettelua, PentaHarpilla kyllä onnistuu.

PentaHarpin viritys tekee tästä huuliharpusta kuitenkin myös hieman rajoitetun, koska soittimella ei voi vaihtaa bluesista tai rockista suoraan folkille tai kantrille. PentaHarpissa ei oikeastaan onnistu vaivaton sointujen tai terssistemmojen soittaminen, koska vierekkäiden kanavien soittaminen ei aina soi harmonisella tavalla, toisin kuin Richter-harpuissa.

Hohnerin PentaHarp on hyvä soitin aloittelijoille, koska oikeiden nuottien etsimisen sijaan uusi bluesharpisti voi/täyttyy keskittyä hyvän perustekniikkaan, nimittäin oikean kanavan löytämiseen ja tasaiseen sisään- ja uloshengittämiseen. Etenkin liian voimakas ilman sisään vetäminen voi aiheuttaa tahattomia bendauksia tai ongelmia äänen syttymisen kanssa – huuliharpun virityksestä riipumatta.

****

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑