Archive for ‘perustietoa’

09/03/2015

Kielten vaihtaminen teräskielisessä kitarassa

String change steel string – start

Kielten vaihtamiseen tarvitaan teräskielisessä kitarassa kielisatsin lisäksi terävän leikkurin, sekä viritysmittarin. Halpa muovikampi nopeuttaa virittimien kääntämistä.

Metalliviivoittimella taas mitataan ennen kuin aloitetaan kielten korkeus 12:n nauhan kohdalla. Mittaamisen ansiosta kaularaudan säätäminen helpottuu huomattavasti, jos uusi kielisatsi on ohuempi tai paksumpi kuin vanha. Parasta olisi kuitenkin aina vaihtaa samanpaksuiset kielet päälle – näin soittotuntuma pysyy muuttamattomana, eikä kaularautaa tarvitse silloin tavallisesti säätää.

String change steel string – loosening string

Mielestäni on helpointa ottaa ensin kaikki kielet pois.

Jotkut väittävät, että akustisissa kitaroissa kaikkien kielten yhtäaikainen poistaminen olisi jotenkin soittimelle vahingollista, mutta itse olen aina (vuodesta 1977 lähtien) vaihtanut kielet näin, enkä ole tähän mennessä vielä rikkonut yhtäkään kitaraa. Myös Martin Guitarsin omassa videossa poistetaan heti koko kielisatsi.

String change steel string – cutting old string

Kun kielet ovat täysin löysiä, leikkaan ne keskeltä poikki.

Tämä ei ole välttämättömyys, mutta minusta lyhyet pätkät ovat helpompia käsitellä kuin täyspitkät kitaran kielet.

String change steel string – winder pin puller

Teräskielisissä kitaroissa kielet on kiinnitetty tallaan ns. tallanastoilla (engl. bridge pin), jotka voivat olla muovista, luusta, puusta tai metallista.

Tallanastojen nostamiseen on lähes kaikissa viritinvivuissa pieni syvennys. Tavallisesti tallanasta ja kielen ball-end-rengas ovat näin jumissa, että vipua ei kannata käyttää nastan nostamiseksi, ainakaan heti.

String change steel string – push end in

Useimmissa tapauksissa kielen saa pois käsipelillä:

Työnnä ensin kielen hieman tallan läpi runkoon.

String change steel string – pull pin out 1

Tämä vapauttaa yleensä tallanastan ball-end-renkaan lukituksesta, ja nastan voi nostaa helposti ulos.

String change steel string – pull pin out 2

Jos tallanastaa ei saa – yrityksistä huolimatta – pois käsipelillä, suosittelisin talouspaperin (tai ohuen kangaspalan) käyttämistä tallan ja tallanastan suojaksi.

tak-n20-bridge

Joissakin kitaroissa – etenkin tietyissä Ovation- ja Takamine-malleissa – löytyy myös nastattomia tallaratkaisuja. Näissä talloissa kielet pujotetaan yksinkertaisesti tallan takaosan läpi.

String change steel string – take string off machine head

Tämän jälkeen poistetaan vanhat kielet myös virittimien tapeista.

Kun kaikki vanhat kielet on poistettu, voi tarvittaessa öljytä otelaudan ja tallan sopivalla otelautaöljyllä.

String change steel string – put pin in

Uudet kielet kiinnitetään aina ensin soittimen tallaan, laittamalla ball-endin ja tallanastan paikoilleen.

String change steel string – pull on string

Seuraavaksi kieli vedetään kevyesti ulospäin, samalla kun pidetään tallanastaa paikalla. Näin kiilataan se tallanasta ball-endin avulla kiinni tallaan.

String change steel string – stringing 1

Lavalla kieli työnnetään virittimen läpi…

String change steel string – stringing 2

…vedetään viritintapin ympäri…

String change steel string – stringing 3

…ja lukitaan paikoilleen vetämällä sitä rungosta poispäin.

String change steel string – stringing 4

Yksi käsi painaa kielen alas, kun toinen kiertää sen kireäksi. Kielen pitää kiertää tapin ympäri ylhäältä yhä alemmas.

String change steel string – keep pin in place

Kun viritin alkaa kiristää kieltä yhä enemmän, otan toisen käteni pois lavalta, jotta voin tarvittaessa estää tallanastan nousemista ulos tallasta.

String change steel string – cut off end

Suosittelen ylijäävän palan poistamista – kun kieli on viritetty – katkaisemalla sen läheltä viritintappia. Sen jälkeen taivutan varovaisesti kielityngän hieman kohti lapaa. Ole varovainen, katkaistu kieli on hyvin terävä!

Laitan uudet kielet kitaralle tavallisesti pareittain – ensin E-e, sitten A-h ja viimeiseksi D-g.

String change steel string – strings on machine heads

Onnistunut lopputulos näyttää tällaiselta.

String change steel string – pin height

Tallanastat istuvat tasaisesti tallassa.

String change steel string – string stretching

Kielet pitävät vireen nopeammin, jos niitä venytetään ensimmäisten viritysten yhteydessä: ensin viritetään, sitten venytetään… neljän-viiden kerran jälkeen virityksen pitäisi alkaa asettua.

Otekäsi pitää kielen alhaalla venymisen yhteydessä, jottei satulaan kohdistuisi liikkaa rasitusta.

****

Kun kitara on viritetty, voidaan tarkistaa vielä uusien kielten korkeus 12:n nauhan yllä.

Jos kielten korkeus on selvästi suurempi kuin ennen kielten vaihtamista, uusi kielisatsi oli luultavasti paksumpi kuin vanha. Silloin kannattaa kiristää kaularautaa (sopivalla avaimella) noin neljänneskierrosta (korkeintaan puolen kierroksen).

Jos kielten korkeus on selvästi pienempi kuin ennen kielten vaihtamista, uusi kielisatsi oli luultavasti ohuempi kuin vanha. Silloin kannattaa löysätä kaularautaa (sopivalla avaimella) noin neljänneskierrosta (korkeintaan puolen kierroksen).

Kaularaudan tarkoitus on säätää kaulan loivaa kaarevuutta (ns. neck relief). Vaikka kaulan reliefilla on suora vaikutus kielten korkeuteen, kaularauta ei ole varsinaisesti tarkoitettu säätämään kielten korkeutta. Kielten korkeuden oikeaoppinen muuttaminen on soitinrakentajan homma, ja sitä hoidetaan hiomalla (tai vaihtamalla) soittimen tallaluu.

09/03/2015

Changing strings on a steel-string guitar

String change steel string – start

Here’s what you need:

In addition to a fresh set of strings, you should have a wire cutter and a tuner at the ready. An inexpensive string winder makes the process much faster.

A steel rule will come in handy, should you want to double-check your ”before” and ”after” setups. Measure your string height at the 12th fret (top of fret to bottom of string) before taking the old strings off. That way you will be able to use the steel rule to ascertain that your setup has stayed unchanged. Alternatively, you could also measure the neck relief at the seventh fret directly, by using a capo at the first fret, while pressing down the low E-string at the 14th fret.

Ideally, though, you should stick to the exact same string gauge (and even string brand) to avoid inadvertently changing the playability of your acoustic guitar.

String change steel string – loosening string

I find it most convenient to take off all strings at once.

There are some people who claim that taking all six strings off at the same time may cause damage to your instrument. Let me tell you, I have been changing strings on steel-string guitars since 1977, always removing the whole set at once, and have never had any problems at all. Even Martin Guitars suggest you do it this way in their own video, and they should know!

String change steel string – cutting old string

Once the strings are completely loose and flabby, I cut them in half.

This isn’t something you must do, but I find the shorter lengths easier to handle, than having to deal with the whole string.

String change steel string – winder pin puller

For the largest part, steel-string acoustics come with pin bridges. The bridge pins – made out of plastic, bone, wood or even metal – keep the ball-ends locked into place.

Most string winders sport a small cut-out for lifting the bridge pins. I’d suggest, though, that you first try extracting the pins by hand, because, very often, the ball-ends have jammed the pins in place fairly tightly. Trying to pull them out directly might damage your string winder or the bridge pins, or, even worse, the bridge itself.

String change steel string – push end in

Most of the time you will be able to extract the bridge pins by hand:

Start by pushing the ball-end down (into the body) by a centimetre, or so.

String change steel string – pull pin out 1

Usually, this is all that’s needed to unjam the bridge pin.

String change steel string – pull pin out 2

If a pin really is stuck, and can’t be lifted out with your fingers, I’d strongly suggest using a piece of tissue paper (or a piece of cloth) as a cushion to protect the pin and the bridge’s surface.

tak-n20-bridge

Some acoustic guitars come equipped with a pinless bridge – most notable Ovation and some Takamines. With these bridges, all you have to do is pull the ball-ends out of the back of the bridge.

String change steel string – take string off machine head

At the headstock end you have to untie the strings and take them off the tuner posts.

If your guitar’s fretboard and/or bridge feel (or look) a little dry, now would be the perfect time for applying a little fretboard oil.

String change steel string – put pin in

You start putting on a new string by feeding the ball-end into the appropriate bridge hole, while inserting the bridge pin.

String change steel string – pull on string

By pulling the string up a little, while holding the pin down, you will conveniently get the ball-end to jam the bridge pin in place.

String change steel string – stringing 1

Next you feed the string through the tuner’s post…

String change steel string – stringing 2

…pull the string away from the body, and around the post…

String change steel string – stringing 3

…and, finally, lock the string end in place.

String change steel string – stringing 4

Keep the string pressed downwards, while you’re turning the crank. Each new winding should pass under the one before it.

String change steel string – keep pin in place

When the string starts getting taut, I move my hand from the headstock to the bridge, to make sure the bridge pin stays firmly in place.

String change steel string – cut off end

I’d recommend cutting off the surplus string in close proximity to the tuning post. Then I bend the stub down towards the headstock face. Be careful, a cut-off string is very sharp!

I put on the fresh strings in pairs, working my way away from the nut – first the two e-strings, then the pair of A and b, and lastly the D- and g-strings.

String change steel string – strings on machine heads

This is what the result should look like at the headstock end.

String change steel string – pin height

The bridge pins should sit at a uniform height above the surface of the bridge.

String change steel string – string stretching

Getting new strings to stay in tune is a much faster process, if you stretch each string carefully. It works like this: First you tune to pitch, then you stretch each string, and retune again. Once you’ve repeated this process four to five times, you should be ready to go.

Your fretting hand should hold down the string you’re stretching at the first or second fret to avoid damage to the top nut.

****

Once the guitar is in tune you could check the string action at the 12th fret and compare it with the values measured with the old string set.

If the action is noticeably higher, chances are you’ve put on a heavier gauge set of strings. You need to compensate for the stronger string pull by tightening the truss rod (with the correct tool) by a quarter of a turn (or half a turn, at the most).

If the action is noticeably lower, chances are you’ve put on a lighter gauge set of strings. You need to compensate for the weaker string pull by loosening the truss rod (with the correct tool) by a quarter of a turn (or half a turn, at the most).

The truss rod is meant solely for neck relief adjustment. Even though adjusting the neck relief does have an impact on the action, string height adjustment isn’t really what the truss rod is meant for. Adjusting the action on a steel-string acoustic is usually a job for a luthier, and is achieved by changing the height of the bridge saddle.

22/01/2015

The Fender Telecaster – tone at the expense of intonation?

Why do we need intonation adjustment?

On string instruments, the fret spacing along the fretboard is calculated according to a mathematical formula. This formula is theoretical, though, and doesn’t take into account variables, such as string tension (tuning), string thickness (gauge) and string height (action). These variables make the actual pitch of a string, which is pressed down against a fret, deviate from the theoretically correct pitch. To compensate for this pitch offset, you need some sort of intonation adjustment that sets the correct intonation (or octave compensation) for each string.

Martin_D-42K_2006_brdt_opt

On acoustic guitars correct intonation is achieved by an angled bridge saddle, often carefully shaped to fine-tune the compensation further.

Jazz guitar bridge

Early electric guitars were basically modified archtop acoustics, which carried on using traditional rosewood (or ebony) archtop bridges with carved ”steps” presetting the intonation. Overall intonation adjustment was carried out by moving the whole bridge carefully closer to (or further away from) the neck.

****

Fender 52 Reissue

The advent of the – much clearer-sounding – solidbody electric guitar necessitated a more precise approach to the problem of intonation adjustment.

52 Tele Bridge

Leo Fender’s novel Esquire/Broadcaster/Telecaster-bridge featured a mounting plate for the bridge pickup, as well as individual action adjustment for each string, and octave compensation in string pairs.

Fender_Custom_Shop_52_Telecaster_Nocaster_Blonde_R10539_1

Fender’s Telecaster bridge assembly plays a huge part in this model’s distinctive, twangy tone, laying the foundation for the model’s classic status.

close-up Fender bridge

brucke-und-ta

Over the course of the 1950s and 60s, Fender experimented with different saddles – smooth brass, smooth steel, threaded steel, and steel saddles with a single notch per string – but the basic, three-saddle formula stayed firmly in place. You got fantastic tone, but not perfectly spot-on intonation.

****

70s Fender six-saddle

Twenty years after the original launch of Fender’s first solidbody electric, things had evolved.

In 1952 the original three-saddle bridge was less of a compromise, because the regular string sets of that time (012s or 013s) had a wound g-string. With a wound g-string the biggest step in intonation adjustment was between the b- and the g-string, and, as they were catered for by different saddles, a good, working compromise could be found.

By the late Sixties, ”slinky” string sets with plain g-strings had become the norm. This shifted the intonation step between the highest wound string and the lowest plain string onto a single, rigid bridge saddle (for the D- and g-string).

Fender retained the traditional three-saddle bridge on its standard Telecaster, but introduced six-saddle bridges on many of its new models in the Seventies. Pictured above is the six-saddle bridge from a (second version) Custom Telecaster (introduced in 1972).

Although this bridge finally offered perfect intonation, some players criticised this type of bridge for ”sounding” thinner (or brighter) than the original version. This might also have been due to changes in the precise specifications of the bridge pickup at that time, though.

Hipshot 6-saddle

Modern Fender 6-saddle

More recent six-saddle designs by makers like Hipshot, Gotoh or Fender are based on a thicker bridge plate. These are perfectly serviceable, modern designs, which offer precise intonation. Many Tele-anoraks still steer clear of these bridge types, however, because the more rigid bridge plate tends to tame the bridge pickup’s twang noticeably.

****

Another approach to better intonation on a Telecaster is to keep the twang-enhancing three-saddle ashtray bridge in place, but modify the saddles.

Joe Barden angled

Pickup specialist Joe Barden came up with angled brass saddles in his design for the late Tele-master Danny Gatton.

Wilkinson

Graph Tech

Wilkinson’s and Graph Tech’s designs have two different, preset jump-off points per saddle – one for each string.

These three approaches (Barden, Wilkinson, and Graph Tech) work very well in providing good intonation, while keeping the Telecaster-tone intact, as long as you use string sets with a plain g-string.

pivoting brass saddles

Mastery stainless steel

If you want to retain your three-saddle twang, but want to have more freedom in choosing your string gauges, the best way to go are saddles with an angle adjustment. Good examples are Wilkinson’s replacement brass saddles (above), or this stainless steel Tele-bridge by Mastery.

****

p1_u2nu2p1fg_so

How come that the vintage-type Fender Telecaster, with all its intonation flaws, is still in production and still very successful? The answer is that people have always been creative in working out solutions to design shortcomings.

In the Telecaster’s case this means finding a way to ”sweeten” the guitar’s slightly flawed intonation.

Here are three (of a myriad of) possible approaches:

1.) The fifty percent approach

After you’ve put on a set of new strings, use your digital tuner to set the (12th fret) intonation correctly for both E-strings, as well as the g-string (I call them the most critical strings). Then tune your guitar by tuning the open E-strings and the g-string to pitch. The remaining three strings (A, D, and b) are then tuned, so that the pitch at the seventh fret is correct (giving you E, a, and f#).

The A-, D-, and b-strings will be a little off in their intonation going up (or down) from the seventh fret, but overall the pitch will be much sweeter, than if you had tuned these strings to their correct open string pitches. You can then fine-adjust your sweetening by ear, using first position chords as a reference.

2.) Tuner sweetening

After you’ve put on a set of new strings, use your digital tuner to set the (12th fret) intonation, so that each string pair is slightly off in an approximately even way. With the E- and A-pair this would mean that the E-string’s intonation comes out slightly sharp, while the A-string’s intonation is a tiny bit flat. The next pair would see the D-string a bit flat, while the (plain) g-string is a tad sharp. The last pair would have the b-string a bit sharpish, with the e-string a little flat. Then tune the guitar by tuning all strings, so the pitch is correct at the seventh fret.

Now all strings will be a little off in their intonation going up (or down) from the seventh fret, but overall the pitch will be much sweeter, than if you had tuned them to their correct open string pitches. You can then fine-adjust your sweetening by ear, using first position chords as a reference.

3.) Sweetening to the A

After you’ve put on a set of new strings, use your digital tuner to set the (12th fret) intonation, so that each string pair is slightly off in an approximately even way. With the E- and A-pair this would mean that the E-string’s intonation comes out slightly sharp, while the A-string’s intonation is a tiny bit flat. The next pair would see the D-string a bit flat, while the (plain) g-string is a tad sharp. The last pair would have the b-string a bit sharpish, with the e-string a little flat. Then tune your guitar by first tuning the open A-string to pitch. Next, tune all the other strings by ear, using the A-string as your reference:

• E-string at the fifth fret against open A

• D-string at the seventh fret against open A (or A-string 12th fret harmonic)

• g-string at the second fret against open A (or A-string 12th fret harmonic)

• b-string at the tenth fret against open A (or A-string 12th fret harmonic)

• e-string at the fifth fret against open A (or A-string 12th fret harmonic)

You can then fine-adjust your sweetening by ear, using first position chords as a reference.

****

Remember, none of the above tuning tips is set in granite. Tuning and intonating a three-saddle Telecaster is a dark art, and most players have developed their own way of sweetening their guitar’s intonation. Let your ears be your guide!

Fender-American-Special-Telecaster-Olympic-White-Maple004

17/09/2014

In pictures – AJL-Guitars

AJL-Guitars – Olli Soikkeli model

(picture courtesy of AJL-Guitars)

AJL-Guitars – headstocks

(picture courtesy of AJL-Guitars)

AJL-Guitars – 19%22 Master 400

(picture courtesy of AJL-Guitars)

****

In the autumn of 2013 Kitarablogi had the pleasure of visiting Ari-Jukka Luomaranta’s AJL-Guitars workshop in Kokkola.
Here are some of the pictures I took on that occasion:

AJ + Model XO 2

AJL Guitars – wood 2

AJL Guitars – top-grade maple

AJL Guitars – tops + fretboards

AJ + neck blanks

AJL Guitars – headstock joint

AJL Guitars – neck glue line

AJL Guitars – 3-pc maple neck blanks

AJL Guitars – different side dots

AJ + top

AJL Guitars – ladder bracing

AJL Guitars – neck angle

AJL Guitars – backs

AJL-Guitars – back and rim sample

(picture courtesy of AJL-Guitars)

AJL Guitars – back bracing

AJL Guitars – raw soundboxes

AJL Guitars – soundboxes 3

AJL Guitars – rosettes

AJL Guitars – bundles of binding

AJL Guitars – close-up binding

AJL Guitars – tuners

AJL Guitars – bridge blanks

AJL-Guitars – X-O bridge

AJL Guitars – AJL tailpiece

AJ + highly figured guitar

AJL-Guitars – XO-model soundhole

(picture courtesy of AJL-Guitars)

AJL Guitars – Swingmaster PU

AJL Guitars – Swingmaster innards

AJL Guitars – handmade case

AJ + Model XO

Find out more about AJL-Guitars on their WEBSITE or on FACEBOOK.
AJL-Guitars will also be at The Holy Grail Guitar Show in Berlin, Germany, in November!

11/09/2014

Kitaravahvistimen mikittäminen –– Miking your guitar amp

21/08/2014

Seymour Duncan SA-1 Acoustic Tube in action!

Seymour Duncan SA-1 + Tanglewood TW28-CSN

Ostin itselleni hiljattain Seymour Duncanin SA-1 Acoustic Tube -mikrofonin, koska etsin helppoa mikkiratkaisua akustisia keikkoja varten. Huomasin, että netistä löytyy melko vähän tietoa tästä magneettisesta mikrofonista, siksi tämä tietoisku:

SA-1 on humbuckermikki kahdella päällekkäisillä keloilla (ns. stack-rakenne), jolla on sisäänrakennettu volume-säädin.

Pidän siitä, että Acoustic Tube -mikrofonilla on vain lyhyt johto, joka loppuu laadukkaan jakkiin. Jakkia voi kiinnittää esimerkiksi kitarahihnaan, ja sitten voi käyttää tavallista kitarajohtoa SA-1:stä DI-boksiin, mikseriin tai akustiseen vahvistimeen.

Parasta tässä mikrofonissa on kuitenkin sen soundi, joka on yllättävän luonnollinen, kun ottaa huomioon, että kyseessä on suhteellisen edullinen, pelkästään magneettisesti toimiva mikki.

Lisätietoja saa Musamaailmalta.

****

****

I recently went out and bought myself a Seymour Duncan SA-1 Acoustic Tube pickup, because I needed an easy-to-use pickup solution for acoustic live gigs. Strangely, there’s not that much information on this pickup available on the Internet, which is why I decided to give you a short decription of the SA-1:

The SA-1 is a stacked humbucker pickup featuring a built-in volume control.

I like the fact that Duncan’s Acoustic Tube comes with only a short pickup lead that ends in a high-quality phone jack. You can tape the jack to your guitar strap and then run a normal guitar cable from the SA-1 to your DI Box, mixing console or acoustic amplifier.

The best thing about this soundhole pickup is its sound, though, which is very natural and offers plenty of sparkle – especially considering that the SA-1 is a relatively affordable, purely magnetic pickup.

Seymour Duncan products are distributed in Finland by Musamaailma.

SA1-xlarge

05/12/2013

Meet the makers: Amfisound Guitars

Amfisound Guitars is run by two master luthiers in the outskirts of the northern Finnish city of Oulu.

Sampo Leppävuori (say ’SUM-poe’) and Tomi Korkalainen (’Tommy’) met while studying at the Ikaalinen College of Crafts and Design. They became friends and decided to set up shop together near Sampo’s hometown.

Amfisound is able to offer a very wide selection of different guitar and bass models, because the company combines both Sampo’s and Tomi’s strengths.

AMfisound – Sampo Leppävuori

Sampo Leppävuori loves classic bass and guitar designs, as you can see in Amfisound Guitars’ tasty Classic Line -models, such as the Halti-, Kaira-, Halla- and Kobalt-guitars.

These instruments are far from being straight copies of vintage guitars, though, as all Amfisound models feature a long list of updates and improvements (mostly in the hardware, electronics and pickup departments), as well as special Amfisound-features, such as the company’s special, heel-less set-neck joint.

Amfisound – Tomi Korkalainen

Tomi Korkalainen’s creative activities are mostly zoned in on the Metal and Hard Rock genres, where he strives to come up with the ultimate Metal-guitars in terms of playablity, tone and visual impact.

Amfisound’s Extreme Line of Metal axes – comprising such guitars, as the Routa, Atrain, Railo and Roster models – bears clear testament to Tomi’s creative genius.

****

Kitarablogi: What’s the philosophy behind Amfisound Guitars?

Tomi: We wanted to set in motion a fresh and youthful custom guitar culture in Finland. Being based up here in the north strengthens our North-European image and appeal, which we try to underline further by making our guitars very visual. We came up with our Finnish model names around 2003/2004. The model names are quite easy to get to grips with even for foreigners, and it’s cool to hear them spoken in different accents at trade shows.

KB: Your visual approach sets you apart from many other makers.

Sampo: We had to come up ourselves with practically all of our special finishes, treatments and woodworking techniques. And you still keep on learning something new while working on new designs. When it comes to making guitars for the Hard ’n’ Heavy -crowd, there was basically no precedent over here in Finland. We simply had to dig in and come up with all the solutions by ourselves. All this hard graft has reaped rewards and Amfisound instruments are held in high regard at home as well as abroad. It is also great to be involved in the evolution of the art and culture of guitar-making in Finland. Since we started our company, people’s attitudes towards Finnish Metal guitars have changed dramatically for the better, which is a good indicator for the kind of mind-boggling progress guitar-making in this country has seen. 

KB: How do you approach the building process?

Tomi: At the moment most of our instruments are ordered from abroad. Each order is treated individually, and each guitar is built by hand from start to finish. We don’t build in production runs, and we never use prefabricated bodies or necks, which is actually a great advantage for our customers. Our instruments are played by a lot of great artists from all sorts of different musical genres, in Finland and abroad. Our branding has taken a large leap in my opinion, when we introduced our current, round company logo. For us it means that we can make Amfisound Guitars a real Finnish guitar brand, instead of us being merely some small custom maker from northern Finland.

****

Amfisound Guitars’ range of models offers a very broad scope for customisation, because Sampo and Tomi want to make sure that each and every customer gets exactly the guitar or bass he or she wants.

Amfisound’s unbelievable custom finishes are fast becoming the stuff of guitar legend. These guys are real wizards when it comes to using the spray gun and the airbrush! Regardless of whether you want an instrument that looks like and ancient piece of wood, complete with runic writings, or rather a real shocker in neon green with leopard spots, the dynamic duo of Amfisound will do it with style.

****

Besides making their own models Amfisound Guitars also take on repair and customising work.

****

Amfisound Guitars – raw wood

Every Amfisound instrument once started out as a heap of wooden planks.

Amfisound Guitars – arctic birch

Amfisound very often use native Finnish wood species, like figured arctic birch and black alder, in their body designs, alongside more exotic timber, such as African mahogany (khaya ivorensis).

Amfisound Guitars – ebony blanks

Here’s a close-up of a stack of ebony fingerboard blanks. Naturally, Amfisound has all the necessary paperwork to prove it comes from legal sources.

Amfisound Guitars – korina blanks

If you’d rather have something more exotic for your guitar’s body, there are such alternatives as korina, which is also known as (black) limba.

Amfisound Guitars – jigs + templates

A lot of work has gone into Sampo’s and Tomi’s own routing templates, jigs and fixtures. Most of the building process at Amfisound Guitars is old-school instrument-making.

Amfisound Guitars – jigs + fixture semi-solid Halti

A semi-solid version of the Amfisound Halti is in the works. The routing template gives you a good view on all the cavities that will be covered by the carved top.

gluing neck blank

On through-neck designs the neck blank is glued together from three strips of maple.

fretboard blanks

Here we have some rosewood and ebony fingerboards with the fret slots already sawn.

copy router

For some more demanding operations a copy carver is used to ensure consistency.

In this picture a Halti-model receives its deep neck joint cutaway…

rough shaping of carved top

…while here the copy carver is used to rough out the dished shape of the top.

marking pu cavity

But often only handwork will do for an Amfisound guitar:

The outlines of an Atrain-guitar, as well as the positions of the bridge and the pickups, are drawn onto the wood with a pencil.

thru-neck neck joint

A wood rasp is a good tool to start shaping a smooth neck heel, if you know what you do.

pickup routing bass

A router table is used for a lot of things in guitar-building:

Here a pickup cavity is routed into a bass body…

neck cavity routing

…while this picture shows a neck slot being cut…

pickup routing

…and this picture shows a pickup cavity and the necessary recesses for a vibrato being routed out.

Amfisound Guitars – Tomi drum sanding

Tomi makes sure the outlines of this Railo-body are crisp and clean.

sanding

body contouring

Many spots need hand-sanding, though.

fret crowning

After levelling a special file is used to put the rounded playing surface back into the frets.

airbrush

Stunning visuals need a good amount of planning and a very steady hand.

airbrush 2

Amfisound – Finnish Flag finish

Amfisound – custom finish 2

When it comes to graphic finishes, at Amfisound only the sky’s the limit.

Amfisound Guitars – Sampo scrapes binding

Sampo scrapes the fingerboard binding after the finish has dried.

binding scraping

Same procedure, different guitar.

bridge and string retainer drilling

The holes for the switches, pots and the hardware are drilled quite late in the process.

assembly 2

assembly

A Sustainer-equipped guitar in final assembly.

making of booklet

Amfisound offer their customers the option to order a Building Process -book along with their guitar or bass, detailing its genesis from raw wood into a fine instrument.

****

Amfisound’s Sampo Leppävuori and Tomi Korkalainen are both members of The Finnish Guild Of Luthiers.

****

Here are a few examples of finished instruments (photos: Amfisound).

Amfisound Halla:

Halla Filtertron

Halla

****

Amfisound Halti:

Halti Burltop

Halti neck joint

Halti Goldtop

Halti graphic finish

Halti Arcticia

Halti Arcticia

****

Amfisound Kobalt:

Kobalt P90

****

Amfisound Kaira:

Kaira 8-string

Kaira HSH graphic finish

****

Kelo-finish:

Kaira Kelo

Railo aged

****

Amfisound Routa Karelia:

Routa Karelia old wood spray finish

Routa Karelia pink zebra

Routa Karelia Deluxe

****

Amfisound Routa Original:

Routa Original 8-string

Eight-string!

****

Amfisound Roster:

Roster Camo

****

Amfisound Kuru:

Kuru 5-string

Kuru

Kuru Arcticia

Kuru Arcticia

****

More basses:

Jazz bass

Tele bass

04/12/2013

Lähikuvassa: Amfisound Guitars

Amfisound Guitars on kahden soitinrakentajamestarin yhdessä vetämä kitarapaja Oulun Haukiputaassa.

Sampo Leppävuori ja Tomi Korkalainen tapasivat IKATA:n kitararakennuslinjalla, ystävystyivät, ja päätyivät perustamaan oman yrityksensä Pohjois-Suomeen, Sampon kotiseudulle.

Amfisoundin mallisto on erittäin laaja, koska Sampon ja Tomin eri mieltymykset ja vahvat alueet täydentävät toisiaan.

AMfisound – Sampo Leppävuori

Sampo Leppävuori saa inspiraatiota klassikkokitara- ja -bassomalleista, joihin esimerkiksi Amfisoundin Classic Line -malliston Halti-, Kaira-, Halla- ja Kobalt-kitarat perustuvat.

Näissä kitaroissa ei kuitenkaan ole kysymys väsyneistä kopioista tai vintage-voodoon metsästämisestä, koska Amfisound-kitaroissa on pitkä lista detaljipäivityksiä (esim. mikrofoneissa ja metalliosissa) ja omia ominaisuuksia (esim. puuvalinnoissa ja kaulaliitoksissa).

Amfisound – Tomi Korkalainen

Tomi Korkalainen taas on parivaljakon vannoutunut heavymies, joka visioi ja toteuttaa metallikitaristeille äärimmäisen hienoja erikoissoittimia – ei ainoastaan soitettavuuden ja soundin kannalta, vaan myös mikä tulee kitaroiden ulkonäköön.

Tomin käsiala näkyy parhaiten Amfisoundin Extreme Line -mallistossa, johon kuuluvat mm. sellaiset soittimet kuin Routa, Atrain, Railo ja Roster.

****

Kitarablogi: Mikä on Amfisound Guitarsin filosofia?

Tomi: Haluttiin luoda Suomeen varsinainen täysin uusi ja nuorekas customkitara-kulttuuri. Pohjoinen sijainti edesauttaa myös pohjois-eurooppalaista imagoa, koska varsinkin visuaalisuus näyttelee suurta osaa työssämme. Mallien suomalaiset nimet keksittiin vuonna 2003-2004. Nimet ovat helposti lausuttavia myös ulkomaalaisille, ja onkin hienoa messuilla aina kuulla jos jonkinlaista versiota näistä.

KB: Visuaalisuudella näyttää olevan iso rooli teidän soittimissa.

Sampo: Kaikki erikoispintakäsittelyt ja puuntyöstötaidot on pitänyt opiskella itse käytännön kautta. Tämä opiskelu on jatkuvaa ja jatkuu edelleen. Varsinkin heavykitara-alalla Suomessa ei ole ollut minkäänlaista historiaa, joten kaikki tämä on pitänyt opiskella ja luoda itse. Kova työ on tuottanut tulosta ja olemme saaneet suurta arvostusta niin Suomessa kuin ulkomaillakin. On myös itse ollut ilo seurata kuinka paljon tämä on vaikuttanut tämähetkisen suomalaisen soitinrakennuskulttuurin kehittymiseen. Asenteet varsinkin heavykitaroiden suhteen ovat parantuneet firman perustamisen ajoista 100%. Se kertoo kyllä alan huimasta kehityksestä Suomessa.

KB: Millainen on Amfisoundin toimintaperiaate? Perustuuko toimintanne sarjatuotantoon?

Tomi: Tällä hetkellä suurin osa tilauksista menee ulkomaille ja jokainen tilaus on aina yksilö, joka valmistetaan käsin alusta loppuun saakka. Sarjatyötä tai valmiita aihioita emme tee, emmekä käytä ollenkaan. Tämä tuo todella paljon lisäarvoa asiakkaalle. Meillä on myös aika laaja ja nimekäs artistiperhe. Löytyypi artisteja kevyen ja raskaan musiikin nimiä niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Vuonna 2007 muutettiin myös se meidän vanha logo uudeksi ympyränmuotoiseksi logoksi. Pidän tuota itse merkittävänä tapahtumana, koska silloin viimeistään päästiin kehittämään omaa brändiä suomalaisena kitaramerkkinä. Haluttiin tehdä Amfisound-merkkistä kitaraa eikä pysyä ainoastaan paikallisena soitinrakentajana.

****

Amfisound Guitarsin omille kitaramalleille tarjoamat kustomointimahdollisuudet ovat lähes loputtomat, koska Sampo ja Tomi haluavat, että jokainen asiakas saa juuri sellaisen kitaran tai basson, jonka hän itse haluaa.

Uskomattoman hienot graafiset viimeistellyt ovat muuten Amfisoundin erikoisalaa. Riippumatta siitä onko hakusessa kitara, joka näyttää monta sataa vuotta vanhalta mökin ovelta, jossa on riimukirjoitukset, tai haluaako asiakas limettivihreän soittimen leopardikuviolla, Amfisoundilta sellaisen saa.

****

Oman kitaratuotannon ohella Amfisoundissa hoidetaan laadukkaasti myös sähkökitaroiden ja -bassojen korjaukset ja kustomoinnit.

****

Amfisound Guitars – raw wood

Jokainen Amfisound-kitara on joskus ollut pelkkä puulankkujen kasa.

Amfisound Guitars – arctic birch

Amfisound käyttää ulkomaisten jalopuulajien (kuten khaya-mahongin) ohella usein myös kotimaisia puulajeja, kuten tervaleppää ja loimukoivua, runkopuuksi.

Amfisound Guitars – ebony blanks

Tässä kuvassa näkyy otelauta-aihiot eebenpuusta.

Amfisound Guitars – korina blanks

Oman kitaran voi myös tilata hieman harvinaisemmasta puusta veistettynä. Tässä näkyy kaksi korina-lankkua.

Amfisound Guitars – jigs + templates

Sampo ja Tomi luottavat perinteisiin rakennusmenetelmiin, mikä tarkoittaa, että jokaiseen Amfisound-soittimeen valmistukseen menee paljon käsityötä.

Pajassa käytetään itse tehtyjä jigejä ja sapluunoita jyrsimelle.

Amfisound Guitars – jigs + fixture semi-solid Halti

Tällaiset ovat Halti-kitaran puoliakustisen version kanavat ja kolot, jotka jäävät valmiissa kitarassa kaarevan kannen alle.

gluing neck blank

Kaula-läpi-rungon-rakenteisten soittimien kaulat liimataan kolmesta vierekkäisestä vaahterapalaista.

fretboard blanks

Eeben- ja ruusupuisia otelautoja nauhaurilla.

copy router

Joitakin vaativia työvaiheita varten käytetään kopiojyrsintä tasaisen laadun varmistamiseksi.

Tässä kuvassa Halti-kitaran syvä kaulaliitos saa muotonsa…

rough shaping of carved top

…kun taas tässä kitaran kanteen jyrsitään raakaversio sen lopullisesta kaarevuudesta.

marking pu cavity

Käsityöllä on kuitenkin erittäin tärkeä asema Amfisound-soitinten valmistuksessa:

Tässä kuvassa Atrain-mallin ulkomuodot, sekä mikrofonien ja tallan paikat merkitään suoraan puuhun lyijykynällä.

thru-neck neck joint

Osaavissa käsissä raspi on sulavan kaulaliitoksen alku.

pickup routing bass

Jyrsimellä työstetään runkoon kaikki tarvittavat kolot, niin kuin esimerkiksi mikrofonikolot…

neck cavity routing

…kaulataskut…

pickup routing

…sekä elektroniikkalokerot ja kolot vibratalloille.

Amfisound Guitars – Tomi drum sanding

Tomi hioo Railo-kitaran ulkoreunat hiomakoneella.

sanding

body contouring

Monet kohtat vaativat kuitenkin loppusilauksen hiomapaperilla käsin.

fret crowning

Tasoittamisen jälkeen palautetaan nauhaviilulla nauhojen puolipyöreätä profiilia.

airbrush

Onnistunut grafiikka vaati tarkkaa suunnittelua ja erittäin rauhallista kättä.

airbrush 2

Amfisound – Finnish Flag finish

Amfisound – custom finish 2

Amfisoundin graafisissa viimeistelyissä vain taivas on rajana.

Amfisound Guitars – Sampo scrapes binding

Sampo siistimässä otelaudan reunalistoja lakkauksen jälkeen.

binding scraping

Sama työvaihe, mutta toinen soitin.

bridge and string retainer drilling

Säätimille ja tallalle tarvitsemat reiät porataan vasta melko myöhäisessä vaiheessa.

assembly 2

assembly

Sustainer-elektroniikalla varustetun, keinotekoisesti esikulutetun kitaran loppuasennus.

making of booklet

Amfisound-soittimen omistaja voi halutessaan tilata myös oman kitaran (tai basson) rakentamisesta kertovan kuvakirjan.

****

Amfisoundin Sampo Leppävuori ja Tomi Korkalainen ovat Suomen Soitinrakentajien Killan jäseniä.

****

Tässä vielä muutama kuva valmiista Amfisound-soittimista (kuvat: Amfisound).

Amfisound Halla:

Halla Filtertron

Halla

****

Amfisound Halti:

Halti Burltop

Halti neck joint

Halti Goldtop

Halti graphic finish

Halti Arcticia

Halti Arcticia

****

Amfisound Kobalt:

Kobalt P90

****

Amfisound Kaira:

Kaira 8-string

Kaira HSH graphic finish

****

Kelo-viimeistely:

Kaira Kelo

Railo aged

****

Amfisound Routa Karelia:

Routa Karelia old wood spray finish

Routa Karelia pink zebra

Routa Karelia Deluxe

****

Amfisound Routa Original:

Routa Original 8-string

8-kielinen

****

Amfisound Roster:

Roster Camo

****

Amfisound Kuru:

Kuru 5-string

Kuru

Kuru Arcticia

Kuru Arcticia

****

Muita bassoja:

Jazz bass

Tele bass

12/06/2013

Mikä ihmeen ”vintage”?

No1 Guitar Center Vintage

Kitara- ja bassopiireissä käytetään usein sanaa ”vintage”: vintage-sitä, vintage-tätä, vintage-tyylinen, vintage-mainen…

Mitä ”vintage” oikeistaan tarkoittaa? Miten ns. vintage-ilmiö syntyi?

****

Vintage Gibsons

Mikä ihmeen vintage?

Webster’s-sanakirjan mukaan vintage tarkoittaa vuosikertaa, ja alun perin sana käytettiin ainoastaan viiniharrastajien piireissä. 1960-luvulla termi siirtyi myös vanhoille autoille, etenkin surffarien ja hotrod-fanien keskuudessa.

Nykyään vintage-sanaa käytetään yleisesti sellaiselle vanhoille esineelle, jolla on nostalginen arvo, ja joka tuo mieleen niitä (menneitä) ”hyviä vanhoja aikoja”. Usein tällaisilla tavaroilla on myös keräilyarvo.

…ja juuri tässä viimeisessä tarkoituksessa vintage-termiä käytetään myös kitaristien välillä.

****

Vintage Gibson 2011

Ilmiön synty

Vintage-himo ja -tietoisuus syntyivät ilmiöinä 1970-luvulla ensi alkuun sähkökitarapuolella, mutta se laajensi nopeasti myös akustisille kitaroille (ja muille kielisoittimille).

Vielä seiskytluvun alkupuoleen saakka vanhat, käytetyt kitarat myytiin USA:ssa juuri sellaisina – vanhoina ja käytettyinä kitaroina – mutta tämän jälkeen samoista soittimista tuli arvoesineitä. Mistä se johtui?

Taustalla ovat kaksi päätekijää:

• Gibson Les Paul -villitys

• kitaratehtaiden siirtyminen suurille yrityksille

****

Les Paul

Gibson Les Paul -villitys

1950- ja 60-luvulle uskottiin vielä lujasti siihen, että uusi on aina parempi kuin vanha. Uskottiin kehitykseen ja parempaan tulevaisuuteen.

Tämän valossa ei ole mikään ihme, että alkuperäisessä Gibson Les Paul (Regular/Standard) -mallissa tehtiin muutoksia lähes joka vuosi sen lyhyessä elinkaareessa (1952-60).

Les Paul oli Gibson Guitarsin ensimmäinen lankkukitara, ja alussa haettiin vielä soittimen loppullista, definitiivistä kokonaisuutta. Tallaratkaisua muutettiin useamman kerran, ja yksikelainen P-90-mikrofoni sai lähteä firman uuden PAF-humbuckerin tieltä.

Vasta 1958 Les Paul -kitara oli saanut sen loppulliset (nykyään legendaariset) speksit, mutta ihme kyllä uudistettu liukuvärinen Sunburst-versio ei mennyt myyntiin läheskään niin hyvin kuin odotettiin. Gibsonin johtoportaassa tultiin siihen päätökseen, että syy tähän oli kitaran ”vanhanaikaisuus”. Alkuperäisen Les Paulin valmistus lopetettiin, ja sen tilalle tuli vuonna 1961 uusi Les Paul -malli, jonka tunnetaan nykyään nimellä Gibson SG.

Uusi SG-malli möi hyvin, ja Gibsonilla oltiin hyvin tyytyväisenä ratkaisuun. Kuuskytluvun toisen puoliskon Gibson Les Paul -villitys tuli firmalle kuin puun takaa.

Keef Les Paul

Villitys syntyi ensin Isossa Britanniassa, jossa 60-luvun alussa purettiin sodan jälkeistä tuontikieltoa, joka koski monia USA:n tuotteita – myös soittimia. Ilmiön ensiasteita havaittiin, kun Rolling Stones -yhtiön Keith Richards osti käytetyn Les Paul -mallin (vm. 1959), ja alkoi käyttää sitä näkyvästi (esimerkiksi Satisfaction-biisissä).

Clapton Bluesbreakers

Varsinainen lähtölaukaus villitykseen oli kuitenkin Eric Claptonin ilmiömäinen soitto John Mayall And The Bluesbreakers -albumissa (tunnetaan myös nimellä Beano-levy), joka sai Blues-faneja himoitsemaan sankarikitaristin kitaraa ja soundia. Les Paul Standard -kitarasta tuli erittäin haluttu ja arvostettu soitin.

Ikävä kyllä mallin valmistus oli jo vuosia sitten lopetettu, eikä uusia soittimia oli saatavilla, minkä seurauksena käytettyjen Les Paul -kitaroiden hinta alkoi nousta tuntuvasti. Kitaran suhteellinen harvinaisuus ja sen soundista syntynyt maine saivat vintage-ilmiön (sekä kitarakeräilyn) rattaat hitaasti käyntiin. Kitaratehtaiden siirtyminen suurille yrityksille laittoi tämän jälkeen kunnon vettä tähän myllyyn.

****

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kitaratehtaat myyntiin

Kuuskytluvun Beat Boomin ansiosta suurissa yhdysvaltalaisissa yrityksissä herättiin siihen, että soitinbisneksessä liikkuu paljon rahaa. Soitinvalmistajilla taas oli laajentamispaineita, koska useimmissa tapauksissa tilauksien määrä ylitti jo firmojen tuotantokapasiteetin, ja ulkopuolista investointia haettiin aktiivisesti.

Näistä yhtälöistä syntyi USA:ssa 1960-luvun loppupuoliskolla suuri aalto soitintehtaiden myyntejä, fuusioita ja – valitettavasti – myös konkursseja. Tunnetuimpia tapauksia ovat Fenderin myynti mediajätti CBS:lle (Columbia Broadcasting Systems), sekä Gibsonin emoyhtiön (Chicago Musical Instruments) fuusioituminen Ecuadorilaisen panimon (!) ECL:n kanssa uudeksi Norlin-yhtiöksi.

Aikomukset olivat näissä molemmissa tapauksissa pelkästään hyviä: haluttiin taata investointien kautta soitinvalmistajien mahdollisuuksia innovointiin, päivittää tehtaiden vanhenevaa laitekantaa, sekä suurentaa tuotantokapasiteettia laajentamalla tehtaita.

Aluksi näitä tavoitteita myös saavutettiin, mutta melko pian isojen yrityksien rakenteet ja paineet voittojen maksimointiin alkoivat murentaa soittimien laatua.

Tällaiset muutoksen huonompaan suuntaan olivat Fender Stratocasterin tapauksessa esimerkiksi kaulan kiinnitys kolmella ruuveilla, hyvin paksu polyesterilakka, huonoimmat mikrofonit, sekä valumetallista valmistettu uusi vibratalla.

Three-bolt

Gibson Les Paulissa listaan kuului esimerkiksi jyrkempi kaulakulma, loivempi lapakulma, ohut ja kapea kaulaprofiili, moniosainen mahonki- tai vaahterakaula (yksiosaisen mahonkikaulan sijaan), sekä kaksikerroksiset mahonkirungot.

pancake

Monet rivimuusikot eivät huomanneet näitä muutoksia tai eivät pitäneet niitä huonoina, mutta kasvava joukko kitarafaneja ja soitinmyyjiä alkoivat kritisoida näitä muutoksia jo 70-luvun alkupuolella. Näissä piirreissä syntyi sellainen tunne, että valmistajat eivät halua tai kykene rakentamaan yhtä hyviä soittimia kuin aiemmin (”They don’t make them like they used to.”). Kiinnostuksen keskipiste alkoi siirtyä uusimmista malleista vanhoihin 50- ja 60-luvun kitaroihin, ja nämä soittimet muuttoivat silloin melko ripeästi asemansa käytetyistä kitaroista vuosikertakitaroihin.

Vintage-ilmiö oli syntynyt ja siirtyi ajan kanssa keräilijöiden (ja kitaralegendojen) sisäpiireistä laajemman yleisön tietoisuuteen.

Monet isot kitaravalmistajat heräsivät sekä omien laatuongelmiinsa että vintage-ilmiöön vasta 1980-luvun alussa, ja silloin ilmiöstä syntyi taas uusi soitinlaji – uusintapainokset, tai englanniksi vintage reissues.

Fender Road Worn Strat

14/05/2013

Changing strings on a ukulele