• Riff guitar parts (panned slightly left and right): Hamer USA Studio Custom • Rhythm and lead guitars: Squier Bullet Stratocaster • Guitar amp: Bluetone Shadows Jr • Mic: Shure 545SD • Mic preamp: Cranborne Audio Camden EC2 • The Squier Bronco Bass was recorded direct with the EC2
To many the Glam Rock genre was born with the release of T. Rex’ eponymous album in December 1970, as well as with the band’s two standalone singles ”Ride A White Swan” (10/1970) and ”Hot Love” (02/1971). The album ”Electric Warrior” (released in September ’71) – and especially its huge hit single ”Get It On (Bang A Gong)” – then shot the band into the stratosphere.
Marc Bolan’s idiosyncratic vocal delivery, charged with unveiled eroticism, was an important ingredient in the band’s success, but for many the real magic happened in the T. Rex guitar sound. Probably the most important ingredient in Bolan’s tone was a rather rare British fuzz box, called the John Hornby Skewes Shatterbox. Even though the Shatterbox was a two-in-one box that added a switchable treble booster to the fuzz, Marc Bolan tended to rely on the fuzz effect only, while using a Dallas Rangemaster for boosting purposes.
Fans of the T. Rex guitar sound were facing a dilemma; Rangemaster copies aren’t that hard to come by, but Shatterbox Fuzz copies are almost impossible to find. That is, until now…
The brand-new Bluetone Rattlebox Fuzz (220, – €) is a slightly modernised version of the original 1960s Shatterbox.
Bluetone’s Rattlebox contains a sensibly updated version of the Shatterbox’ original fuzz circuit. The Rattlebox is extremely easy to use, because it sports only two controls – Swell (the gain control) and Fuzz (the volume).
The Bluetone Rattlebox’ circuit is designed around three silicon transistors. The built-quality is top notch, without resorting to any point-to-point-voodoo. This effect runs on any Boss-type nine-volt power supply.
****
What does the Bluetone Rattlebox offer you that you cannot get from other fuzz pedal?
Compare to a silicon Fuzz Face, for example, the Rattlebox sounds much fatter, and its bite is situated in a slightly lower frequency range.
Speaking of which: Fuzz Faces – and similar designs – are usually used with the gain turned up full or almost full. Then you use you guitar’s volume control to find your personal sweet spot.
This ”pedal to the metal” approach doesn’t work that well, when applied to the Bluetone Rattlebox. There are two reasons for this:
For one, Bluetone’s new fuzz react very interactively to the pickup feeding the signal to the pedal, and, secondly, the ”wrong” choice of Swell setting will make the pedal gate rather easily, sometimes even sounding like a broken guitar cable.
The Rattlebox is best approached by carefully going over the settings across the whole range of the Swell control to find the best spots to achieve the desired sound with your guitar.
In this example I recorded a silicon Fuzz Face clone (first half) and the Bluetone Rattlebox (second half) with the controls turned full up on both pedals. With these settings the Rattlebox leaves clearly audible gating artefacts with the guitar’s (SG Junior copy) own volume turned down.
****
You can get beautiful and creamy rhythm sounds from the Bluetone Rattlebox, as the demo song proves. The lead guitar’s strong gating, on the other hand, is used here deliberately to accentuate each note’s start and finish.
• Riffikitarat (stereokuvassa hieman vasemmalla ja oikealla): Hamer USA Studio Custom • Komppi- ja soolokitarat: Squier Bullet Stratocaster • Vahvistin: Bluetone Shadows Jr • Mikrofoni: Shure 545SD • Mikkivahvistin: Cranborne Audio Camden EC2 • Squier Bronco -basso äänitetty suoraan EC2:n kautta
Monien mielestä Glam Rock -genren lähtölaukaus oli T. Rex -bändin vuoden 1970 joulukuussa ilmestynyt albumi ”T. Rex”, sekä yhtiön singlet ”Ride A White Swan” (10/1970) ja ”Hot Love” (02/1971). Syyskuussa 1971 ilmestynyt albumi ”Electric Warrior” – ja etenkin sen sinkku ”Get It On (Bang A Gong)” – lähetti T. Rexiä sitten lopullisesti rakettimaiseen nousuun.
Marc Bolanin omintakeisen, eroottisesti latautuneen laulutyylin lisäksi, T. Rexin menestys perustui pitkälti Bolanin rouheaan kitarasoundiin. Tämän kitarasoundin tärkeä ainesosa oli melko harvinainen brittiläinen John Hornby Skewes Shatterbox Fuzz -pedaali. Vaikka Shatterboxissa oli fuzzin lisäksi vielä treble booster -osio, Bolan käytti mieluummin pelkästään Shatterboxin fuzz-osiota, jonka jälkeen hän ajoi signaalinsa vielä erillisen Dallas Rangemasterin kautta vahvistimeen.
T. Rex -fanien ongelma on pitkään ollut että, vaikka Rangemasterin kopioita on suhteellisen laajasti saatavilla, Shatterbox Fuzzin uusia versioita on ollut tähän mennessä erittäin hankala löytää.
Upouusi Bluetone Rattlebox Fuzz (220, – €) on nykyaikaistettu versio 60-luvun Shatterboxista.
Bluetone Rattleboxista löytyy pieteetillä päivitetty versio esikuvan fuzz-osiosta. Rattlebox on erittäin helppoa käyttää, kun laitteesta löytyy vain Swell- (gain) ja Fuzz-säätimet (volume).
Bluetone Rattleboxin fuzz-piiri on toteutettu kolmella piitransistorilla (engl.: silicon). Toteutus ja työnjälki on kauttaltaan ensiluokkaisen siisti. Rattlebox toimii ainoastaan ulkoisella yhdeksän voltin virtalähteellä.
****
Mitä erikoista Bluetone Rattlebox sitten tarjoaa muihin, enemmän tunnetuihin fuzz-laatikoihin nähden?
Esimerkiksi pii-Fuzz Faceen verrattuna Rattlebox tarjoaa runsaasti enemmän bassoa, ja sen purevuutta löytyy hieman matalammasta keskirekisteristä.
Fuzz Face -tyyliset fuzzit käytetään usein näin, että gainia laitetaan täysille (tai lähes täysille), minkä jälkeen käytetään kitaran volume-säädintä ns. sweet spotin hakemiseen.
Tämä ”nupit kaakkoon” -tyylinen lähestymistapa ei toimi kovin hyvin Rattleboxin kanssa kahdesta syystä:
Ensinnäkin tämä Bluetone-fuzz reagoi hyvin interaktiivisesti eri kitaroiden mikrofoneihin, ja toiseksi ”huonosti” asetettu Swell-arvo johtaa suhteellisen rankkaan geittaukseen, joka voi ääritapauksessa jopa kuulostaa rikkinäiseltä lähtöjakilta.
Rattleboxia kannattaa siis käyttää enemmän niin, että etsii rauhassa eri kitaroiden kanssa ne pisteet Swell-säätimen koko kaaresta, jossa soundi on omasta mielestä paras mahdollinen.
Tässä yksi soundiesimerkki Fuzz Face -kloonista (ensimmäinen puolisko) ja Bluetone Rattleboxista (toinen puolisko), jossa molempien pedaalien säätimet on avattu täysin. Näillä säädöillä ei pysty soittamaan SG Junior -tyylisellä kitaralla hiljaisia fraaseja, ilman Rattleboxin geittaamista.
****
Demobiisi kuitenkin todistaa, että oikeilla Swell-säädöillä löytyy Bluetone Rattleboxista myös herkullisia mietoja särösoundeja. Soolokitara taas käyttää pedaalin geittaamista tehokeinona, jolla alleviivataan jokaisen nuotin alku ja loppu.
The electric bass guitar – and especially a sunburst 1970 Fender Jazz Bass – was my first musical love. My father Jaroslav was the drummer of a professional show band in Germany, and as a child I was lucky to make the occasional trip to rehearsals, recording studios and some afternoon gigs with him. I loved the music, the instruments and the microphones, but most of all I loved to look at the bass player’s (Pavel) Fender Jazz with its huge chrome covers.
I took the roundabout way to becoming a bassist myself, first playing the violin, then the guitar, then the double bass and the piano. In 1985 I bought my first bass guitar – a Japanese Jazz Bass-copy, and I never looked back. That bass is still my go-to instrument.
Over time Tokai Japan instruments have become legendary in their own right. Tokai managed to offer the type of vintage-inspired instruments that guitarists and bassists in the 1970s were craving for, but couldn’t find from US manufacturers. To this day Tokai stands for top quality at a musician-friendly price.
****
You could call the fretless Tokai TJB-55 FL (1.238,– €) Tokai’s unofficial Jaco Pastorius ”signature model” judging by its looks.
The fretted Tokai TJB-55 (999,– €) we received for this review is finished in a gorgeous metallic finish, called ocean turquoise metallic, which sits somewhere between green and silver.
The basic ingredients in both TJB-55 versions are high quality, traditional choices. True to their 1960s designation, both instruments feature alder bodies paired with maple necks.
The ribcage chamfer is very deep and soft.
In contrast to vintage basses both necks here sport a thin satin finish. This is a welcome nod to most modern bass players, who prefer matte finishes to the glossy necks from way back, which are often described as a bit sticky.
The machine heads on the TJB-55s are Gotohs which manage to retain a vintage look, while being smaller and lighter than original Klusons, Fenders or Schallers on vintage basses.
The regular Tokai TJB-55 sports 20 medium-sized frets in its beautiful rosewood fingerboard. The fretwork is top notch.
The fretless TJB-55 FL features fret lines made from maple; a welcome addition, especially for the occasional fretless player.
On forums – where else – you repeatedly find claims that rosewood might be too soft a wood for a fretless bass and roundwound bass strings. I own a well-loved and much-played 1976 Fender Precision Fretless, which – despite some light grooves in the ‘board – still plays fine.
Gotoh’s well-made version of an early-Seventies Fender bridge fits the bill on both the TJB-55 and the TJB-55 FL.
The legendary status of Jazz Basses is founded on two things – their great ergonomic properties, and their juicy yet transparent single-coil pickups.
Both Tokais come with a pair of the company’s own, excellent JB-Vintage Mark III pickups that promise vintage-style tones. The bridge pickup is reverse wound/reverse polarity to the neck unit, so the combination of both pickups is humbucking.
The quality of the electronic parts and the neatness of the wiring is a sight for sore eyes. Tokai even goes as far as equipping the pickups with period-correct (early-Sixties) wires with waxed cloth insulation.
A high-quality gig bag comes supplied with both models. Inside the side pocket of the TJB-55 FL’s bag you will find a three-ply white pickguard, should you prefer that look.
****
I don’t know how Tokai does it, but it has managed – once again – to imbue both basses with heaps of that proverbial “vintage mojo”, even though we’re looking at brand-new instruments here. The combination of top notch parts, along with the company’s proven track record, seems to make for a fantastic mix in both TJB-55s.
These two Tokais offer the best of all the great features of an early-Sixties Jazz Bass. The workmanship on both TJB-55s is second to none, the playability is very comfortable, and the sounds deliver big time. If you’re looking for some top-drawer “Jazz action”, you should definitely try one of these basses out.
Sähköbasso – ja etenkin sunburst-värinen vuoden 1970 Fender Jazz Bass – oli elämäni ensimmäinen rakkaus. Isäni Jaroslav oli ammattirumpali saksalaisessa showbändissä, ja sain lapsena olla välillä mukana harjoituksissa, studioissa ja joissakin iltapäiväkeikoilla. Rakastin musiikkia, soittimia, mikrofoneja – mutta pääasiallinen katseenvangitseja minulle oli orkesterin basistin Pavelin Jazz-basso.
Kävin kiertotietä pitkin basistiksi; olin ensin viulisti, sitten kitaristi ja vielä kontrabasisti, mutta ensimmäinen kunnon soitin, jonka hankin omilla rahoillani vuonna 1985 oli japanilainen Jazz-basson kopio. Tämä satojen keikkojen basso on yhä minun lempisoitin.
Japanilaisista Tokai-soittimista on tullut ajan myötä legendaarisia. 1970-luvun lopussa Tokai tarjosi juuri sellaisia laadukkaita, vintage-tyylisiä sähkökitaroita ja -bassoja, joita soittajat halusivat, mutta joita ei silloin saatu Yhdysvalloista. Mutta myös nykyään japanilaiset Tokai-soittimet tarjoavat muusikoille laadukasta vintagea soittajalle ystävällisellä hintalapulla.
****
Nauhaton Tokai TJB-55 FL (1.238,– €) on kuin Tokain epävirallinen ”nimikkomalli” Jaco Pastoriukselle, legendaariselle nauhattoman Jazz-basson soittajalle.
Tämän testin nauhallinen Tokai TJB-55 (999,– €) on viimeistelty upealla metallivärillä – ocean turquoise metallic – joka on sinertevän hopea.
Molemmissa TJB-55-versioissa perusainekset ovat hyvin laadukkaita. Kuuskytluvulle uskollisesti bassojen rungot ovat leppää, kun taas ruuvikaulat veistetään kovasta vaahterasta.
Rungon mukavuusviiste on hyvin syvä ja mukava.
Kaulan viimeistely poikkea hieman vintage-reseptistä, sillä kumpikin basso tarjoaa ohuen mattapinnan muusikon otekädelle. Useat nykybasistit pitävät 1950-70-lukujen kiiltävän viimeistelyn liian ”tahmealta”, minkä vuoksi Tokai-bassojen satiinipintainen matta on hyvä valinta.
TJB-55-bassojen virittimet tulevat Gotoh:n mallistosta, ja ne yhdistävät onnistuneesti vintage-Schallereiden ulkonäköä hieman pienemmällä painolla. Lopputulos on entistäkin parempi balanssi.
Tokai TJB-55:n ruusupuiseen otelautaan on istutettu 20 medium-kokoista nauhaa. Nauhatyö on ensiluokkaista.
Tokai TJB-55 FL:n otelautaan taas on asennettu vaahteralinjat, jotka helpottavat – etenkin aloittelevan – fretless-basistin osumatarkkuutta.
Jotkut väittävät, että nauhatomaan bassoon ei sovi ruusupuuta, koska tämä puulaji olisi muka liian pehmeä nykyaikaiselle roundwound-kielille. Oma nauhaton bassoni on kuitenkin paljon soitettu vuoden 1976 Fender Precision Fretless, ja vaikka sen ruusupuuotelaudassa on pieniä uria, se ei haittaa menoa – ainakaan vielä – lainkaan.
Laadukas versio 1970-luvun Fender-tallasta istuu luonnollisesti erittäin hyvin vintage-tyliseen TJB-55 ja TJB-55 FL:ään.
Loistavan erogonomian lisäksi yksikelaisten mikrofonien maukas sointi seisoo Jazz-basson suosion keskipisteessä.
Molemmpiin Tokai-bassoihin on asennettu firman kuuluisia JB-Vintage Mark III -mikrofoneja, jotka lupaavat autenttisia 1960-luvun Jazz Bass -soundeja. Tokain mikit toimivat yhdessä käytettyinä humbuckerin tapaan hurinattomasti.
Tokai menee jopa niin pitkään, että mikrofonien johdot ovat 1960-luvun alussa käytetty malli, jossa eristys on hoidettu vahalla kyllästetyllä kangaskudoksella.
Laadukas keikkapussi kuuluu Tokai TJB-55 -bassoissa hintaan. TJB-55 FL:n mukaan tulee myös kolmikerroksinen valkoinen pleksi, jota voi asentaa itse, jos basson ”alaston” ulkonäkö ei jostain syystä miellytä.
****
En tiedä miten Tokai Japan sen tekee, mutta sekä TJB-55:ssä että TJB-55 FL:ssä on runsaasti sitä kuuluisa ”vintage-mojoa”, vaikka kyseessä on upouudet sähköbassot. Ilmeisesti näissä soittimissa kaikki laadukkaat osat ja firman pitkä kokemus vintage-kopioissa yhdistyvät suvereenisti laadukkaan lopputulokseen.
Jazz-bassojen parhaat ominaisuudet ja niiden klassisimmat soundit on onnistettu ikäänkuin tislaamaan näihin huippubassoihin. Tokain toteutus on kauttaaltaan laadukas, sekä bassojen soundit ja soitettavuus ensiluokkaista. Kannattaa siis ehdottomasti tutustua Tokai TJB-55 -bassoihin, jos on kiinnostunut pro-laadun Jazz-bassoista.
Tech 21 NYC tunnetaan erinomaisista analogisista SansAmp-vahvistin- ja kaiutinsimulaatioistaan, jotka ovat tehneet kitaran (tai basson) soittamisen ilman fyysistä vahvistinta mahdolliseksi kauan ennen digitaalisten mallintajien tai impulssivastetekniikan tuloa. Tech 21:n huippukompaktien Fly Rig -multiefektien valikoima perustuu yhtiön SansAmp-teknologiaan, ja ne tarjoaa keikkailevalle muusikolle koko signaaliketjun, joka mahtuu kätevästi gigbägin sivutaskuun.
Tech 21:n uusi Character Plus -sarja lähestyy hyvin samanlaista teemaa hieman eri näkökulmasta. Jokainen neljästä Character Plus -pedaalista (369 €, kpl) tarjoaa kitaristille ajattoman, klassisen vahvistimen ja lattiaefektin yhdistelmän. Character-nuppi, josta nämä pedaalit ovat saaneet nimensä, antaa sinun mennä portaattomasti valitun vahvistimen useiden eri versioiden läpi, ja uutuuspedaalien kaksikanavainen olemus helpottaa esimerkiksi komppi- ja soolosoundin säätämistä etukäteen.
EQ-osio on jaettu kunkin pedaalin molempien kanavien kesken, mikä saattaa näyttää paperilla hieman rajoittavalta, mutta osoittautui melko ongelmattomaksi tosielämässä.
Character Plus -sarjassa on perinteiset jakit signaalin tuloa ja lähtöä varten, jos haluat käyttää efektin fyysisen vahvistimen edessä. Balansoidulla XLR-ulostulolla taas voi lähettää SansAmp-signaalin eteenpäin audiointerfacelle tai mikserille.
****
Tech 21 Screaming Blonde on sarjan Fender-vaikutteinen tapaus. Kummankin kanavan Character-säädin pyyhkäisee läpi erilaisia Fender-tyylisiä soundeja – Tweedistä Blackfaceen – ja säätimellä on myös vaikutusta kanavan gain-rakenteeseen.
Scream-kytkin aktivoi Tube Screamer -tyylisen overdrive-särön, joka on optimoitu toimimaan saumattomasti Screaming Blonden vahvistinkanavien kanssa, minkä ansiosta tämä poljin on loistava valinta kaikkeen tanssibändistä Texas- tai Chicago-bluesiin.
****
Tech 21 Mop Top Liverpool viittaa nimessään Beatlesiin, ja sekä nimi että timanttikangaskuvioinen grafiikka taas viittaavat Vox-tyyliseen SansAmp-piiriin. Toisin kuin muissa Character Plus -pedaaleissa, Mop Top Liverpoolista löytyy kaksi hieman erisoundista kanavaa. Tämä tarkoittaa, että pedaali mahdollistaa minkä tahansa tyypillisen AC30-äänen – Shadowsista aina Rory Gallagheriin tai Queeniin – varsinkin kun ylimääräinen Boost-osio on itse asiassa myös kaksi boosteria yhdessä pakkauksessa.
Vastapäivään kello 12 alkaen Boost-säädin lisää soundin runsaasti keskialuetta, kun taas myötäpäivään se lisää diskanttia signaaliin. Pari taajuudenvaihtopainiketta tekee Liverpool Mop Topista vielä entistäkin monipuolisemman.
****
Tech 21 Fuzzy Brit vie asiat selvästi klassiseen Hendrix-soundin suuntaan, koska se sisältää kaksi Marshall-tyylistä kanavaa ja niiden lisäksi Fuzzface-tyylisen särön.
Character-säädin tarjoaa myös tässä joukon erilaisia, mutta yhtä klassisia versioita Marshall-murinasta ”Beanosta” aina ”Ladylandiin” ja 1970-luvun Metaliin.
Fuzz-piiri perustuu silikoni-Fuzzfaceen, mutta lisämausteena toimii tässä Tone-säätö, jonka avulla voit kesyttää liian terävää diskanttia.
****
Tech 21 English Muffy vie asiat tiukasti 1970-luvun rock-alueelle, sillä pedaali tarjoaa klassinen Hiwatt-stäkin ja Big Muff Pi -särön yhdistelmä. Vaikka tämä pedaali on selkeästi suunnattu David Gilmour -faneille, se sopii erittäin hyvin mm. Who-tyylisen menoon.
Character-control vie sinut puhtaista soundeista (kello 7–10) rapeisiin rock-sävyihin (kello 11:stä ylöspäin). Korkeimmissa Character-asetuksissa mukaan kuvaan astuu vielä keskialueen boosteri.
Eri Big Muff -vuosikerrat voivat erota soundissa melkoisesti toisistaan, mutta Tech 21:n versio kuulostaa ainakin hyvin muhkealta ja kermaiselta.
****
Demokappaleena Tech 21 English Muffylle soitin lyhyen instrumentaaliversion Whon klassikkokappaleesta ”Won’t Get Fooled Again”:
• Komppikitara (vasen kanava): Arvo Original, Channel A, ilman Fuzzia • Komppikitara (oikealla): Kasuga (ES-335-kopio), Channel B, ilman Fuzzia • Likki-kitara (vasen): Kasuga, Channel B with Fuzzilla • Likki-kitara (oikea): Fender Telecaster, Channel B, ilman Fuzzia • Soolokitara: Hamer USA Studio Custom, Channel A Fuzzilla • Basso: Rickenbacker 4003, Tech 21 Bass Driver DI • Kaiut ja delayt lisätty miksausvaiheessa
****
Tässä on minun versioni Paul McCartneyn raga-vaikutteisesta kitarasoolosta Beatlesin kappaleessa ”Taxman”:
• Vasen komppikitara (Fender Stratocaster): Channel B ja Boost • Oikea komppikitara (Gibson Melody Maker SG): Channel A ja Boost • Soolokitara (Epiphone Casino): Channel B ja Boost • Basso (Rickenbacker 4003): Tech 21 Bass Driver DI • Kaiut lisätty miksausvaiheessa • Lauluraidat äänitetty Shure SM57 -mikrofonilla
• Komppikitara (vasen): Arvo Original, Channel B, ilman säröä • Komppikitara (oikea): Kasuga ES-335-kopio, Channel A, ilman säröä • Soolokitara: Fender Stratocaster, Channel A säröllä • Basso: Rickenbacker 4003, Tech 21 Bass Driver DI • Kaiut ja delayt lisätty miksausvaiheessa
****
Tässä on lyhyt instrumentaaliversio kappaleesta ”All Along The Watchtower” Jimi Hendrixin tyyliin:
• Komppikitara: Fender Telecaster, Channel A, ilman Fuzzia • Puhdas soolokitara: Fender Stratocaster, Channel B, ilman Fuzzia • Slidekitara: Strat, Channel B Fuzzilla • Wah-kitara: Strat, Morley M2 Wah, Channel B Fuzzilla • Basso: Rickenbacker 4003, Tech 21 SansAmp Bass Driver DI • Kaiut, delayt ja tremolot lisätty miksausvaiheessa
****
Vietettyään jonkin aikaa tämän Tech 21:n SansAmp Character Plus -sarjan kvartetin kanssa, minusta tuntuu, että näiden polkimien pääjuttu on, kuinka hämmästyttävän hyvin ne toimivat. Saat erittäin käyttökelpoiset soundit käytännössä suoraan kädenkäänteessä. Character Plus -pedaalit eivät aseta käytännössä mitään esteitä soundin kuulemisen pään sisällä ja tämän soundin ”nauhalle” vangitsemisen välillä. Muutama pieni nuppien säätö ja olet valmis äänittämään.
Toki, jos haluat kokeilla erilaisia mikrofonityyppejä ja niiden sijoittelua, voit tehdä sen fyysisen vahvistimen tai digitaalisen mallinnusplugarin avulla, mutta aina on olemassa vaara, että saatat menettää ”luovan kipinän” ennen kuin kaikki on laitettu valmiiksi.
Tech 21 SansAmp Character Plus -sarjassa on kyse sujuvuudesta ja helppoudesta, erinomaisesta soundista tinkimättä.
Tech 21 NYC is known for its excellent analogue SansAmp amplifier- and speaker-simulations that have made playing guitar (or bass, for that matter) live without a physical amp possible, long before the advent of digital modellers or impulse response technology. Tech 21’s range of ultra-compact Fly Rig multi-effects builds on the company’s SansAmp technology to provide the gigging musician with a whole signal chain that fits in a gig bag’s side pocket.
Tech 21’s new Character Plus range approaches a very similar theme from a slightly different angle. Each of the four Character Plus pedals (current price in Finland 369 € each) offers the guitarist a timeless, classic amp and stomp box combination. The Character-knob, which is what gives the four pedals their name, lets you swipe through a wide variety of different permutations of the chosen amp, and the twin-channel layout makes it easy to dial in, say, a rhythm and a lead sound to switch between.
The EQ section is shared between both channels of each pedal, which may look a little limiting on paper, but proved to be pretty unproblematic in real-life use.
The Character Plus Series pedals each sport 1/4″ phone jacks for input and output, if you want to run the pedal as an effect in front of your physical amp, with a balanced XLR-output provided to connect the pedal to a mixing console or an audio interface.
****
The Tech 21 Screaming Blonde is the series’ Fender-flavoured offering. The Character-control in each channel sweeps through different Fender-style sounds – from ”Tweed” to ”Blackface” – and also has a bearing on the channel’s gain structure.
The Scream switch activates a Tube Screamer-style overdrive that has been optimised to work seamlessly with the Screaming Blonde’s amp channels, making this pedal a great choice for anything from function bands to Texas or Chicago Blues.
****
The Tech 21 Mop Top Liverpool references the Beatles in its name, and both the name as well as the diamond cloth pattern graphics hint at a Vox-style SansAmp-circuit. In contrast to the other three Character Plus pedals, the Mop Top Liverpool features two slightly differently voiced channels. This means that the pedal makes any typical AC30-sound available – from the Shadows all the way to Rory Gallagher or Queen – especially as the additional Boost-section is actually also two boosters in one.
Counterclockwise from 12 o’clock the booster adds a mid-range boost, while clockwise will add a treble booster to your circuit. A pair of frequency shift buttons makes the Liverpool Mop Top even more versatile.
****
The Tech 21 Fuzzy Brit takes proceedings well and truly into classic Hendrix territory by bringing two channels of Marshall-style goodness and a switchable Fuzzface-type fuzz effect to the table.
Again, the Character control gives you a whole range of different, but equally classic, versions of Marshall-thunder from ”Beano” all the way to ”Ladyland”, and beyond.
The Fuzz-circuit is based on a silicon Fuzzface, but with the added advantage of a Tone-control, which lets you tame any excessive top end response.
****
The Tech 21 English Muffy takes things firmly into 1970s Rock territory by featuring the classic combination of a Hiwatt-stack and a Big Muff Pi. Even though this combination is clearly aimed at David Gilmour fans, this hard rocking SansAmp also works a treat for Who-style power playing.
The Character-control takes you from clean tones (7-10 o’clock) to crunchy Rock tones (upwards of 11 o’clock) with the highest Character settings adding an upper-mid boost.
Different Big Muff iterations can vary quite considerably in sound, but the Tech 21 version sounds fat and creamy.
****
As a demo song for the Tech 21 English Muffy I played a short instrumental version of the Who’s classic track ”Won’t Get Fooled Again”:
• Rhythm guitar (left): Arvo Original (Finnish guitar brand), Channel A, no Fuzz • Rhythm guitar (right): Kasuga (ES-335 copy), Channel B, no Fuzz • Lick guitar (left): Kasuga, Channel B with Fuzz • Lick guitar (right): Fender Telecaster, Channel B, no Fuzz • Lead guitar: Hamer USA Studio Custom, Channel A with Fuzz • Bass: Rickenbacker 4003, Tech 21 Bass Driver DI • Reverbs and delays added during mix down
****
Here’s my version of Paul McCartney’s raga-influenced guitar solo on the Beatles track ”Taxman”:
• Rhythm guitar left (Fender Stratocaster): Channel B with Boost • Rhythm guitar right (Gibson Melody Maker SG): Channel A with Boost • Lead guitar (Epiphone Casino): Channel B with Boost • Bass guitar (Rickenbacker 4003): Tech 21 Bass Driver DI • Reverb added during mix down • Vocals recorded with a Shure SM57
****
I opted for a Shuffle Blues to feature the Screaming Blonde’s sound:
• Rhythm guitar (left): Arvo Original (handmade Finnish guitar), Channel B, no OD • Rhythm guitar (right): Kasuga ES-335-copy, Channel A, no OD • Lead guitar: Fender Stratocaster, Channel A with overdrive • Bass: Rickenbacker 4003, Tech 21 Bass Driver DI • Delays and reverbs were added during mix down
****
Here’s a short instrumental version of ”All Along The Watchtower” in the style of Jimi Hendrix:
• Rhythm guitar: Fender Telecaster, Channel A, no Fuzz • Cleanish lead: Fender Stratocaster, Channel B, no Fuzz • Slide lead: Strat, Channel B with Fuzz • Wah lead: Strat, Morley M2 Wah, Channel B with Fuzz • Bass: Rickenbacker 4003, Tech 21 SansAmp Bass Driver DI • Reverbs, delays and tremolos added during mix down
****
After spending some time with this quartet comprising Tech 21’s SansAmp Character Plus Series, I feel that the main point behind these pedals is how amazingly well they work. You get maximum useable sound with practically no fuss whatsoever. The Character Plus pedals put virtually no obstacles between hearing the sound in your head and committing this sound ”to tape”. A few little knob tweaks and you’re ready to roll.
Sure, if you want to experiment with different microphone types and placements, a physical amp or digital modelling software will let you do that, but there’s always the danger you might lose the ”creative spark” before everything is set up.
The Tech 21 SansAmp Character Plus Series is all about getting things done, smoothly and easily, without sacrificing your tone.
LTD Guitarsin Phoenix-sarja on ollut olemassa jo yli kymmenen vuotta, mutta firma on hiljattain päivittänyt näiden Firebird-tyylisten soittimien ilmettä ja myös useat detaljiratkaisut, minkä ansiosta uudistunut mallisto on mielestäni jopa houkuttelevampi kuin ennen.
Viime kahden vuoden aikana LTD on myös lisännyt uusi vaihtoehtoja Phoenix-mallistoonsa. Oli siis korkea aika tutustua näihin kitaroihin perusteellisemmin.
LTD Phoenix-1000 Vintage White (hinta: 1.082 €) on testissä käyneen trion eniten ”perinteinen” malli, johon on asennettu kaksi passiivista Seymour Duncan -mikrofonia.
LTD:n Phoenix Arctic Metal (hinta: 1.099 €) kuuluu brändin suoraviivaiseen Arctic Metal -sähkökitaramallistoon ja sen kohderyhmä ovat metalligenren soittajat. Kitarasta löytyy aktiivinen EMG-tallahumbucker.
Näissä kolmessa soittimissa on monta yhteistä ominaisuutta:
Phoenix-sarjalaiset on rakennettu kaula-läpi-rungon-periatteella. Se tarkoittaa, että kitaran kaula ja rungon kohotettu keskiosa koostuu kolmesta vierekkäisistä mahonkipalasta, jotka jatkuvat koko matkan lavan kärjeltä hihnatappiin saakka. Kaksi hieman ohuempaa siivekettä on lisätty keskiosan molempiin puoliin rungoksi. Kumpikin siiveke koostu kahdesta tai kolmesta vierekkäisestä mahonkipalasta, mikä pitää tuotantokustannukset maltillisina.
Yksi selvä ero Gibson Firebird -malliin nähden on, että LTD Phoenix -kitaroiden rungon takaosaa on jätetty täysin tasainksi, ilman etupuolen keskiosan pykälää, mikä tekee Phoenixeistä mukavamman soittaa. Kitaroiden viiste kylkiluille on asianmukaisen syvä, ja rungon etupuolelta löytyy jopa sulava mukavuusviiste käsivarrelle.
Kaikissa LTD Phoenix -malleissa on ”vasenkätinen” viritinlapa, sekä kitkaa vähenevä yläsatula.
Kitaran otelaudat on veistetty eebenpuusta – Arctic Metalin tapauksessa otelaudassa ei ole otemerkkejä, paitsi sen sivuun upotetut ja pimeydessä hohtavat isot pisteet, kun taas kummassakin Phoenix-1000-kitarassa löytyy ESP/LTD:n tyylikkäitä lippu-upotuksia, sekä reunalistoitus.
Kitaroiden 22 jumbokokoista nauhaa ovat ruostamatonta terästä (!), mikä on tässä hintaluokassa hyvin harvinainen herkku. Mensuurin pituus on kaikissa Phoenix:eissä 25,5 tuumaa (64,8 cm).
LTD Phoenix -kitaroiden lukkovirittimet vaikuttavat hyvin laadukkailta.
TonePros:n valmistama tune-o-matic-tallan ja stoptail-palkin parivaljakko on lukittavaa sorttia.
Kaikissa kolmessa Phoenix-malleissa on mukana nostokytkin lisäsoundeja varten. Voit lukea seuraavassa osiossa, mikä nostokytkin tekee testissä olevissa soittimissa.
Passiivimikityksen ansiosta Vintage White -mallia voisi kutsua Phoenix-sarjan eniten perinnehenkiseksi soittimeksi.
Kaulamikrofoniksi on valittu Seymour Duncanin Phat Cat, joka on P-90-kaltainen ”paksu” yksikelainen humbuckerkoossa. Tallamikrofoni on Duncanin Custom-malli, joka on PAF-henkinen soundiltaan, mutta hieman ”kuumempi” tapaus. Tone-säätimen nostokytkin puolittaa nostetussa asennossa tallamikkiä yksikelaiseksi, minkä ansiosta kitarasta lähtee peräti viisi erittäin käyttökelpoista soundia.
Järjestys: kaulamikki – molemmat mikit puolitetulla humbuckerilla – molemmat mikit täydellä tallamikillä – puolitettu humbucker – täysi tallamikki
Meidän kitaristien keskuudelta löytyy yhä henkilöitä, jotka väittää että aktiivimikit kuulostavat tylsiltä ja elottomilta. Aktiivimikeiltä kuulema puuttuu kunnon karakteeri.
Haluaisin kysyä heiltä onko kukaan heistä tutustunut edes yhtään niistä inspiroivista aktiivimikkeistä jotka tulivat markkinoille viimeisen 20 vuoden aikana?
Vaikka Phoenix Arctic Metal -kitaran kohderyhmä löytyy varmaan hevimuusiikin ystävien keskuudelta, olen aivan varma, että EMG 81TW -aktiivimikki voisi olla erittäin toimiva ratkaisu monessa eri genreissä.
EMG:n malli 81TW on nerokas uusi sisarmalli firman Model 81 -klassikkomikrofonista, ja se tarjoaa nyt kaksi autenttista soundivaihtoehtoa. EMG 81TW on kolmikelainen (!) aktiivimikki, josta saa sekä kunnon humbuckersoundi että aidon yksikelaisen ääni, silloin kun nostokytkin on ylhäällä. Parasta tässä on, että yksikelaismoodissa yksi humbuckerin keloista toimii fantomikelana, minkä ansiosta myös EMG 81TW:n singlecoil-soundi on täysin hurinaton!
Black Cherry -mallin tärkein ominaisuus on aktiivinen Fishman Fluence -mikkivarustus. Fishmanin Fluence-sarjassa on yhdistetty aktiivimikrofonien perinteiset hyvät puolet – matala impedanssi, suurempi dynamiikka, sekä (usein) korkeampi lähtötaso – firman akustisista etuvahvistimista aktiivimikkeihin siirettyyn hurinapoistoon ja soundimallinnukseen.
Tämä tarkoittaa LTD Phoenix-1000:n tapauksessa, että kitarasta saa peräti kuusi eri humbuckersoundia:
Kun tone-säätimen nostokytkin on ylhäällä mikit toimivat Classic-moodissa, jossa saa ”passiivisoundeja – alnico kaulamikki, molemmat yhdessä tai keraaminen tallamikki yksin.
Silloin kun nostokytkin on alhaalla mikrofonit toimivat Modern-moodissa, jolloin voi valita ”aktiivimikki” soundeista.
Kuulen jo narinan: ”Mikä uutta tässä on? Aktiivi-/passiivikytkimet on jo niin nähty!” Totta, mutta:
Fishman Fluence -mikrofonien kytkin kytkee ainoastaan eri mikkisoundien välillä, teknisesti Fluence-mikit pysyvät molemmissa moodeissa aktiivisena. Tämä tarkoittaa, että myös ”passivisoundeissa” voi hyödyntää aktiivimikityksen etuja – mikkien impedanssi ei muutu moodien välillä. Vain peruskarakteeri muuttuu keskialuevoittoisesta ”passiivisoundista” aktiivi-moodin tarjoamaan isompaan bassoon ja avoimempaan diskanttiin.
Järjestys: ”Classic” kaulamikki – molemmat – tallamikki; ”Modern” kaulamikki – molemmat – tallamikki
****
Soitettavuuden ja ergonomian suhteen kaikki kolme Phoenix-kitarat lähtevät samalta viivalta. Kaulaprofiili tuntuu erittäin mukavalta, olessaan toimiva ristisiitos 1950-luvun Gibson-pyöreyttä ja 1960-luvun Fender-vaivattomuutta. Rosterinauhat tuntuvat eritäin sulavilta ja nopeilta, ja Phoenix-mallien suhteellisen tasainen otelautaradius (13,8 tuumaa/350 mm) edesauttaa kielten bendauksia.
Henkilökohtainen suosikkini tästä triosta on varmaan LTD Phoenix Arctic White -malli, koska tykkään siitä virtaviivaisuudesta ja suoraviivaisuudesta, jonka yhdellä mikillä varustetut sähkökitarat tarjoavat. Jos tarvitset lajemman soundivalikoiman musiikkityyli ratkaisee luultavasti – jos pysyt enemmän särösoundien puolella LTD Phoenix-1000 See-Thru Black Cherry on hyvin luonteva valinta, kun taas erittäin hyvien clean-soundien ystävät kallistuvat kenties enemmän LTD Phoenix-1000 Vintage White:n suuntaan.
Kaikki kolme LTD-kitarat ovat joka tapauksessa erinomaisia pro-luokan laatukitaroita. Kokeileminen varmasti kannattaa!
LTD Guitars’ Phoenix Series has been around for over a decade now, but recently the company has given this Firebird-inspired guitar range a cosmetic and electronic overhaul that – at least in my opinion – makes the instruments even more attractive.
Over the past couple of years LTD has also diversified the model range, prompting us at Kitarablogi.com to take a closer look at the current crop of Phoenixes.
The LTD Phoenix-1000 Vintage White (current price in Finland: 1,082 €) is the most ”traditional” of the trio of models on review in this article, sporting a pair of passive Seymour Duncan pickups.
LTD’s Phoenix Arctic Metal (current price in Finland: 1,099 €) is part of the company’s stripped-down Arctic Metal range of guitars aimed at Metal guitarists. It comes with a single active EMG pickup.
All three models share many features between themselves:
The Phoenix Series instruments are neck-through guitars, built around a neck and central body core made of three long strips of mahogany going from the tip of the headstock all the way down to the end of the body. Two slightly thinner wings are then added on either side of the through-neck as the guitar’s body. The body wings have been glued from two to three side-by-side blocks of mahogany for each wing to keep down production costs and to make more economical use of the available timber.
In contrast to a Gibson Firebird an LTD Phoenix has a level back without the stepped neck core, which makes the LTDs much more comfortable to carry and play. The Phoenix models also have a deeper ribcage contour on the back of the body, as well as a nice smooth forearm chamfer on its front.
The LTD Phoenixes feature reverse headstocks and friction-reducing nuts.
All models come with Macassar ebony fingerboards – in the Arctic Metal’s case the ’board has been left unadorned, except for its special glow-in-the-dark side dots, while both Phoenix-1000 versions sport ESP/LTD’s stylish flag inlays and binding.
The 22 jumbo-size frets are made from stainless steel, which is still a rather deluxe feature in this price range. The scale length on all Phoenix guitars is 25.5 inches/64.8 cm.
All LTD Phoenix models come with a very smooth set of locking machine heads.
The tune-o-matic bridge and tailpiece combination are locking units made by TonePros.
All three Phoenix models come equipped with a push/pull-switch for additional sounds, read about the details in the section below.
Thanks to its passive pickups the Vintage White could be described as the Phoenix Series’ most traditional guitar.
The neck pickup is a Seymour Duncan Phat Cat, which is a humbucker-sized P-90 singlecoil. The Duncan Custom in the bridge position is a slightly hotter version of a typical PAF-style humbucker. The tone control’s push/pull-switch lets you choose between the full humbucker for full power and the split humbucker for faux singlecoil tones. This gives you five different tonal variations that cover a surprisingly wide amount of musical ground.
Sequence: neck PU – both with split humbucker – both with full humbucker – split bridge PU – full bridge PU
There are still quite of lot of incorrigible doubters, who never cease to claim that active pickups sound dull and lifeless, without any real character.
C’mon guys, have you ever really tried any of the plethora of inspiring active pickups that have come out over the past two decades?
Even though the Phoenix Arctic Metal is aimed squarely at the players preferring heavier genres of music, I’m sure the active EMG 81TW will go a long way in winning over guitarists from many different styles.
The EMG 81TW is an ingenious new version of the company’s classic Model 81 humbucker that offers two authentic-sounding variants in one pickup. The EMG 81TW is a three-coil design giving you the full humbucker tone, as well as a genuine singlecoil (not a split humbucker) sound when you pull the volume pot’s push/pull-switch up. By using one of the humbucker coils as a phantom coil during singlecoil use, the Model 81TW manages to give you noiseless singlecoil action!
The special feature of the Black Cherry model is the pair of active Fishman Fluence humbuckers. Fishman’s Fluence pickups bring together the traditional advantages of active pickups – low impedance, larger dynamics, (often) higher output – with hum-reduction and microphone/pickup modelling technology transferred from the company’s preamps for acoustic instruments.
In the LTD Phoenix-1000’s case this means you get six different basic tonalities:
With the tone control’s switch in the ”up” position you get classic (read: passive) alnico neck humbucker, classic ceramic bridge humbucker, and both classic ’buckers on in the toggle switch’s middle position.
With the push/pull-switch in ”down” you get modern (read: active) counterparts of the sounds mentioned above.
Now you might ask: ”What’s the buzz? We’ve seen active/passive switching before!” And right you are – but this isn’t what’s happening with the Fishman Fluence humbuckers. The Fluence pickups stay active all the time, which means that the ”passive” tones are delivered with the same advantages active pickups offer. And there’s no drop in the nominal output levels between the classic and modern modes, only the basic tonality changes from a chunkier mid-range in classic mode to more bottom end punch and treble bite in modern mode.
Sequence: ”Classic” neck PU – both – bridge PU; ”Modern” neck PU – both – bridge PU
****
In terms of playability and handling there’s virtually nothing to divide this trio of LTD Phoenixes. They all come with a great-feeling neck that’s somewhere between a chunky late-Fifties Gibson neck profile and an early-Sixties Fender neck. The stainless steel frets offer a super-smooth playing surface, and the Phoenixes’ flat 13.8″/350 mm fingerboard radius couldn’t be any more eager to please during string bending.
My personal favourite of these three instruments would be the LTD Phoenix Arctic White, because I simply love the no-nonsense, no-compromise attitude of single pickup guitars. If you need a wider variety of tonal options your choice would depend on whether you are more of an out-and-out Rock and Metal player (LTD Phoenix-1000 See-Thru Black Cherry), or whether clean and only slightly overdriven sounds are also a vital part of your tonal arsenal (LTD Phoenix-1000 Vintage White).
In any case, all three guitars are fantastic players and quality instruments that will never leave you feel wanting. Try one now!
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 