Testipenkissä: Yamaha THR5A, THR10C ja THR10X
****
Yamahan suosittu THR-harjoitusvahvistimien perhe on hiljattain saanut kolme uutta jäsentä:
Messinginhohtoinen THR5A on viisiwattinen pikkukombo akustiselle kitaralle, joka on varustettu mm. mikrofonimallinnuksilla.
Yamaha THR10 on saanut kaksi rinnakaismallia, joista musta THR10C on tarkoitettu 1960- ja 70-luvun Rock- ja Blues-klasikkosoundien ystäville, kun taas armeijanvihreän THR10X:n erikoisalaa ovat Hard Rock-, Metal- ja Thrash-genrejä.
****
Koko THR-malliston pääpiirteet ovat yhteisiä:
Komboilla on kestävä kotelo taitetusta metallista, sekä muovista. Vahvarien tyylitelty ulkonäkö on saanut selviä vaikutteita high end -audiolaitteista.
Kaikissa THR-komboissa on sisäinen viritysmittari.
Kaikissa THR:eissä on sisäänrakennettu usb-äänikortti. Komboja voi käyttää sekä kitararaitojen tietokonepohjaiseen äänittämiseen (Steinberg Cubase AI kuuluu hintaan) että muusiikin kuunteluun.
Yamahan THR Editor -softalla pystyy usb:n kautta myös ohjelmoimaan oman THR-kombonsa. Softalla pääsee käsiksi myös muutamaan ”piilotettuun”, sisäiseen parametriin (esimerkiksi kohinaportin asetuksiin), sekä THR5A:n tapauksessa myös lisäefekteihin.
Yamaha-komboja voi käyttää myös AA-paristoilla. THR5A:ssa paristolokero sijaitsee laitteen takaseinässä…
…kun taas THR10-malleissa se on upotettu vahvistimen pohjaan.
Laadukas virtalähde kuuluu luonnollisesti kaikissa malleissa pakettiin.
****
Vaikka Yamaha THR5A (199,99 €) on yksi maailman pienimmistä vahvistimista akustisille kitaroille, on kärpässarjalaiseen kuitenkin mahdutettu pitkä lista ominaisuuksia.
THR5A tarjoaa neljä virtuaalimikrofonia pietsomikrofonilla varustetuille akustisille. Näistä kolme on tarkoitettu käytettäviksi teräskielisten kanssa, ja viimeinen on erikoistunut nailonkielisiin.
Mic Type -valitsimen viimeinen pykälä – EG Clean – on puhtaan kitarakombon vahvistinmallinnus, jonka voi valita silloin, kun haluaa soittaa THR5A:n kautta sähkökitaraa.
Blend-säätimellä voi asettaa pietsosignaalin ja mikkimallinnuksen keskenäistä suhdetta.
Pikku-Yamahan EQ-osasto on yhdellä Tone-säätimellä hyvin pelkistetty, sen sijaan kombo tarjoaa peräti kuutta efektiä. Effect-lohkosta saa joko kompressorin tai choruksen tai sitten yhdistelmän näistä kahdesta. Delay/Reverb-osasto tarjoaa nimensä mukaisesti viivettä, kaikua tai viiveen ja kaiun komboefektiä.
Viiveajan voi säätää kätevästi Tap Tempo -napilla.
****
Vintage-puoleen kallistuva Yamaha THR10C (299,99 €) on hieman THR5A:ta isompi värkki, ja isoveljellä on myös enemmän ominaisuuksia tarjottavana.
THR10C:ssä on viisi vahvistinmallinnusta, joiden nimistä saa jo hyvän vihjeen, millaisia soundeja on odotettavissa.
Niiden lisäksi löytyy basistille myös kelpo bassovahvistinmalli, sekä yksi akustiselle kitaralle tarkoitettu asetus. Neutraali Flat-pykälä taas sopii hyvin esimerkiksi synan vahvistamiseen.
THR10C:n EQ-osasto on kolmialueinen, kun taas efektejä on tarjolla kahdeksan kappaletta. Effect-puolelta löytyy chorus, flanger, phaser ja tremolo, kun taas Delay/Reverb-lohkosta irtoavat nauhakaiun, jousikaiun ja hallikaiun vaihtoehtoja, kuten myös yksi viiveen ja kaiun yhdistelmä.
Kaikissa THR10-malleissa on viisi muistipaikkaa soittajan omia luomuksia varten.
Output-osasto tarjoaa peräti kaksi volume-säädintä – yksi kitarapuolelle ja toinen usb-väylältä (tai Aux-tulolta) tulevalle ulkoiselle signaalille.
****
Pieni, mutta pippurinen Yamaha THR10X (299,99 €) on optimoitu metallimiehille (ja tietysti -naisillekin) sopivaksi.
THR10X:n Amp-lohkosta löytyy peräti viisi erilaista high gain -särökanavaa, joista jokaisella on oma soundinsa, sekä erilaisia luonteita esimerkiksi basson tiukkuudessa tai kompressoinnissa.
Satunnaista heavy-balladihetkiä varten mukaan on mahdutettu myös yksi puhdas virtuaalivahvistin, sekä Bass- ja Flat-asetukset.
Myös THR10X:ssä on kolmialueinen taajuskorjain.
Efektiosastot ovat lähes samat kuin THR10C-kombossa, THR10X:n kirkkaampaa Delay-efektiä lukuunotamatta.
****
Mielestäni on erittäin hienoa, että Yamaha on suunnittellut koko THR-mallistonsa stereofoniseksi, koska nämä kombot toimivat tällä tavoin loistavasti myös lifestyle-lisälaitteina. Stereofonia tarjoaa kitarakäytössä etenkin laajempia kaikuja, mutta erittäin tärkeää se onkin musiikin toistossa.
Yamaha-konsernin pitkä kokemus laadukkaiden hifi-laitteiden valmistajana kuuluu selvästi. Soundi on mehevä, puhdas ja dynaaminen. Pieneltä THR5A-kombolta saa jo huomattavasti paremman musiikkinautinnon kuin tavallisista tietokonekaiuttimista, vaikka stereokuva ei ole niin leveä, eikä bassotoisto niin muhkea kuin THR10-sarjalaisilla. Isojen kombojen soundi taas on todella ällystättävä ja pyyhkii monet pikkustereot pöydältä. Kitaristille Yamahan THR-sarjalaiset korvaavat tyylikkästi mp3-soittimen vahvistinjärjestelmää, samalla kun toimivat laadukkaina kotivahvistimina.
****
THR5A
Pienen, elektroakustiselle tarkoitetun vahvistimen järkevyydestä voi toki olla montaa mieltä, kun kotona soitettaessa vahvistinta yleensä ei tarvita eikä haluta. Keikoissa taas Yamaha THR5A:n kokoinen laite on yleensä tehojensa vuoksi melko alakynnessä. Kombon olemassaolon tarkoitus on kenties katusoitossa.
Toisaalta täytyy myöntää, että pikku-Yamahan mikrofonimallinnukset toimivat yllättävän hienosti ja uskottavasti, joten on ehkä luontevinta käyttää THR5A-komboa elektroakustiselle erkoistuneena äänikorttina kotiäänityksissä tai projektistudiossa. Vahvarin mikrofonimallinnukset nimittäin onnistuvat kiitettävästi pietsosysteemin kuivuuden ja suorasukkaisuuden poistamisessa.
Myös pikkukombon efektiosasto toimii hyvin, ja tarjoaa akustiselle sopivimmat efektit.
Ääniesimerkit on äänitetty Zoom H1 -tallentimilla. Käytin Taylor Guitarsin 110CE-mallia:
Yamaha THR5A – Condenser + Compressor + Hall
Yamaha THR5A – Dynamic + Compressor + Hall
Yamaha THR5A – Tube + Compressor + Hall
****
THR10C
Mahtavaa meininkiä! En vaihtaisi Yamaha THR10C:n vahvistinmallinnuksista yhtäkään pois – jokainen vahvistintyyppi kuulostaa hyvältä ja vastaa ainakin omat odotukseni siihen.
Myös efektien laatu on hieno sekä modulaatioefektien kannalta että kaikujen ja viiveiden osilta. Jousikaiun mallinnuksessa on onnistettu mielestäni erittäin hyvin.
Kaikki kolme ääniesimerkkiä on soitettu Les Paul -tyylisellä kitaralla:
Yamaha THR10C – British Blues + Hall
Yamaha THR10C – Class A + Chorus + Tape Echo
Yamaha THR10C – Deluxe + Tremolo + Spring Reverb
****
THR10X
Pintapuoliset kriitikot väittävät, että kaikki Heavy- ja Metal-soundit kuulostavat samalta moottorisahalta.
Totuus on kuitenkin, että myös Hard Rockissa, Metal-genressä ja Thrashissa käytetään monia eri särösoundeja ja vivahteita. Etenkin keskialueen soinnissa ja basson tiukkuudessa on olemassa monta eri vaihtoehtoa.
Yamahan THR10X on tietääkseni maailman ainoa harjoitusvahvistin, joka on kokonaan omistettu raskaalle musiikille, ja se lunastaa kaikki lupauksensa avokätisesti!
Myös THR10X:n tapauksessa käytin LP-tyylistä kitaraa:
Yamaha THR10X – Brown II + Hall
Yamaha THR10X – Power II + Flanger + Delay
Yamaha THR10X – Southern Hi + Phaser + Delay
****
Uudet THR-mallit ovat mielestäni todella hyvä veto Yamahalta. Erikoismalleilla tyydytetään sellaisten kitaristien toiveita, jotka toivoivat tietyille genreille enemmän vaihtoehtoisia soundeja, kuin mihin yleishyödylliset perusmallit – THR5 ja THR10 – pystyvät, mutta ilman että THR-sarjan hyvin toimiva yleiskonsepti muuttuu.
****
Uudet Yamaha THR-mallit
• THR5A – 199,99 €
• THR10C ja THR10X – 299,99 €
Maahantuoja: F-Musiikki
****
Plussat (kaikki mallit):
+ vankka kotelo
+ usb-äänikortti
+ mallinnuksien laatu
+ efektien laatu
+ äänenlaatu musiikin toistossa
+ hinta-laatu-suhde
Testipenkissä: Tokai AJG-88
****
Etsitkö mielenkiintoista vaihtoehtoa ainaisille Stratocaster- ja Les Paul -johdannaisille? Ratkaisu pulmaasi voisi hyvinkin olla Tokai AJG-88 – firman valmiiksi modattu kunnianosoitus Fender Jazzmasterille.
****
Tokai AJG-88 (1.099 €) on pitkällä mensuurilla varustettu ruuvikaulainen sähkökitara.
Soitin on rakennettu vaahterakaulasta, sekä sulavanlinjaisesta, kolmesta vierekkäisestä palasta kootusta rungosta.
Sekä kaulaa että runkoa on viimeistelty vintage-tyylisesti kiiltävällä lakalla: kaulaan käytetään kirkaslakkaa, kun taas runko on saanut ylleen erittäin kauniin kolmivärisen liukuvärityksen.
Yksi selvä parannus esikuvaansa nähden on Tokain nykyaikainen kaularauta, jota voi mukavasti säätää suoraan lavan puolelta.
AJG-88 on varustettu Gotohin laatuosilla – virittimet ovat nykyaikaisia suljettuja malleja.
Palisanteriotelautaan on asennettu 22 medium jumbo -nauhaa. Tokain nauhatyö on ensiluokkaista.
AJG-88:ssa on käytössä perinteinen ruuviliitos, joka on toteutettu japanilaisella tarkkuudella.
Tähän asti Tokai AJG-88 olisi voinut kuvailla suoraksi Jazzmaster-kopioksi, mutta soittimen elektroniikka, mikrofonivarustus, sekä tallaratkaisu tekevät selväksi, että testikitara menee paljon nykyaikaisempaan suuntaan.
Alkuperäisessä Jazzmasterissa on edestä asennettu vibrato sekä keinuva talla, joka toimii oikeastaan vain vintage-tyylisellä kielisatsilla (012 tai isompi) tyydyttävästi. Nykysetillä Jazzmaster-tallan tallapalat usein liikkuvat ja sirisevät, kielet tahtovat hypätä ulos uristaan, ja seurauksena sustain kärsii.
Tokai AJG-88 -kitaralla sellaiset ongelmat eivät pääse edes syntymään, koska soitin on varustettu vankalla Gotoh-tallalla ja -kieltenpitimellä. Viritys pitää ja sustainea riittää tämän ansiosta, riippumatta musiikkigenrestä tai soittotyylistä. Gotohin laadukas parivaljakko kestää mukisematta myös matalat Metal-viritykset.
Jazzmasterilla oli P90-tyylisiä, häiriöherkkiä mikrofoneja, ja sen Jaguar-sisarmallilla parannettuja kapeita yksikelaisia. Molemmissa malleissa oli monimutkainen kytkentä erillisine säädinosastoineen vain kaulamikrofonille.
Epäsuosittujen alkuperäisten ratkaisujen sijaan, Tokai tarjoaa kaksi aitoa Seymour Duncan -humbuckeria – kaulassa Jazz-malli (SH-2N) ja tallan vieressä vintagea tuhdimpaa Jeff Beck -mikrofoni (SH-4).
Elektroniikka on virtaviivaistettu niin, että AJG-88:ssä on tarjolla kolmiasentoinen vipukytkin, sekä master volume ja tone -säätimet.
****
Jos et ole koskaan kokeillut Jazzmaster-tyylistä kitaraa, voin vain suositella Tokai AJG-88:n kokeilemista. Isokokoisen rungon ja erilaisen geometriansa ansiosta soittokokemus on positiivisella tavalla hieman erilainen. Virtaviivaista, 1950-luvun autoista vaikutteita saanutta soitinta on joka tapauksessa erittäin mukava soittaa sekä istuen että seisten.
Kaulaprofiiliksi on valittu mukava, vintage-tyylinen ja keskipaksu ”D”. Erinomaisen nauhatyön ansiosta kielet on voitu säätää erittäin matalaksi (matala E: 1,6 mm, korkea e: 1,0 mm), ilman että kielet rämisisivät häiritsevästi akustisessa soitossa.
Tokai AJG-88:n akustinen ääni on avoin, ja sillä on tiukka bassorekisteri, sekä hyvin viehättävä, hieman ontto keskirekisteri.
Puhtaaseen vahvstinkanavaan soitettuna saa Tokain kaulamikrofonilta kauniita täyteläisiä soundeja, joissa on kuitenkin myös riittävästi diskantin tuomaa hohtoa. Kuten monissa kahdella kaksikelaisilla varustetuissa kitaroissa, myös AJG-88:ssa vipukytkimen keskiasennosta saa soittimen parhaita puhtaita. Keskiasennossa sointi on avoin, ja sillä on kauniisti selkeyttä lisäävää atakkia. Vintagea hieman vahvempi tallahumbuckeri tarjoaa tehonsa lisäksi myös selvästi tiheämpää keskirekisteriä – enemmän kuin käyttökelpoinen clean-soundi, siis, vaikka se ei tarjoakaan F-tyylistä twängiä tai purevuutta.
Tämä Tokai todella tykkää säröstä, ja soittimen humbuckerit tarjoavat erittäin maukkaita Blues-, Rock- ja Metal-soundeja. Tällaista voimaa ja sustainea on tavallisesti turha hakea perinne-Jazzmasterista, mutta AJG-88 on heti valmis kovaan menoon.
Tokai AJG-88 on todella hieno laatukitara Japanista. Se on mielestäni erittäin toimiva sekoitus Fender-tyylisestä ulkonäöstä (ja soitettavuudesta) ja Gibson-tyylisestä soundista, ja se tarjoaa roimasti vastinetta rahelle.
****
Tokai AJG-88
1.099 €
Maahantuoja: Musamaailma
****
Plussat:
+ japanilainen laatusoitin
+ hinta
+ työnjälki
+ soitettavuus
+ Seymour Duncan -mikrofonit
+ soundi
****
Review: Rotosound 1960s Reissue Fuzz
****
The Rotosound 1960s Reissue Fuzz is a reissue of a legendary effect pedal which originally never made it to full-blown production. The great sound of the few existing pre-production prototypes, their scarcity, and the fact that this pedal has been spotted repeatedly on a certain Mr Jimmy Page’s equipment list have made this fuzz the stuff of legends.
At last year’s Musikmesse in Frankfurt Rotosound announced a limited run of 2,000 Fuzz reissues, assembled by hand at the company’s UK plant.
Rotosound’s Fuzz (current price in Finland 349 €) is an old-school guitar effect – meaning it’s huge and built like a tank.
The large casing makes it possible to place the controls well out of your stomping foot’s way.
The major drawback of course is that this Fuzz takes up considerable space on your pedalboard.
One in, one out – no need for anything more.
When Rotosound say ”1960s Reissue” they mean it – the pedal runs on batteries only.
So, you’d better be equipped with a spare 9 V block at your next gig, and better take along the correct screwdriver also!
The sticker on the bottom gives you each pedal’s number in the sequence of 2,000. Quality is guaranteed by the Rotosound chairman himself, Mr Jason How.
Everything is lined up neat and tidy – that’s boutique-level workmanship for you!
This is what Fuzz-anoraks fantasize about: Original NOS germanium transistors are at work here!
Old germanium transistors are famed for their fat clipping tone and musically organic behaviour, sounding less bland and brutal than newer silicone-based designs.
****
The fuzz is the forefather of all overdrive and distortion pedals, and one of the first ever effects available for guitar.
Modern overdrive and distortion effects try to mimic the natural distortion and break-up of valve amplifiers, with a gradual onset, nice harmonics and a good helping of compression.
A fuzz pedal is a much rawer affair, more like the Neanderthal of distortion. A fuzz uses the hard clipping of an overloading transistor to mess up your guitar’s tone. The end result is much more grating and less compromising, more all-or-nothing. A good fuzz has lots of hair on its chest, and it snarls and bites with a good dose of aggression.
In my view, the Rotosound Fuzz clearly belongs in the top echelons of Fuzzdom. Its tone is pleasingly dense, and there’s a nice fat bottom to go with its uncompromising top end.
For a fuzz pedal the Rotosound reacts surprisingly nicely to guitar volume changes. If you keep the Fuzz-control at a moderate level, you will be able to turn down to almost completely clean from your guitar. The Rotosound 1960s Reissue is also reassuringly low on hiss and extraneous noise.
Here are two sound examples:
Rotosound Fuzz – Telecaster (with volume control)
For me the Rotosound 1960s Reissue Fuzz is one of the best fuzzes I’ve ever come across. Yes, its price may be steep, but your money will buy you an instant collectible that sounds even better than it looks. For a fuzz the Rotosound is surprisingly rich on nuances and tonal variations.
****
Rotosound 1960s Reissue Fuzz
349 €
Finnish distributor: F-Musiikki
****
Pros:
+ hand-assembled
+ instant collectible
+ sturdy build
+ accurate reissue
+ NOS germanium transistors
+ sound
Cons:
– not cheap
– size
– batteries-only
Testipenkissä: Rotosound 1960s Reissue Fuzz
****
Rotosoundin 1960s Reissue Fuzz on uusintapainos legendaarisesta fuzz-pedaalista, joka ei silloin oikeastaan tullutkaan varsinaiseen tuotantoon. Vanhojen prototyyppien erinomainen soundi, niiden harvinaisuus, ja sellainen pieni seikka, että juuri tämä pedaali on nähty Jimmy Pagen efektiarsenaalissa, ovat kuitenkin johtaneet siihen, että Rotosound Fuzz -pedaalista on tullut legendaarinen.
Viime vuonna Rotosound on esitellyt Frankfurtin Musiikkimessuilla Fuzzin uusitapainosta, joka rakennetaan vanhojen kytkentäkaavojen mukaan rajoitetussa erässä (2.000 kpl) käsityönä Englannissa.
Rotosound Fuzz (349 €) on vanhan tyylin mukaan valmistettu kitaraefekti – se on vankaa tekoa ja valtavan kokoinen.
Suurikokoisen peltikotelon etu on, että jalkakytkintä polkiessa ei varmasti osu vahingossakaan efektipedaalin säätimiin.
Haittapuolena taas on, että Rotosound Fuzz tarvitsee paljon tilaa pedaalilaudassa.
Yksi tulo ja yksi lähtö, enemmän ei fuzzeissa tarvita.
Rotosoundin vintage-uskollisuus menee niin pitkälle, ettei Fuzziin ole lisätty edes mahdollisuutta käyttää ulkoista virtalähdettä.
Tuoretta 9 voltin paristoa on siis syyttä kantaa aina mukanaan, samoin kuin pohjalevyn poistamiseen tarvittua ruuvimeisseliä.
Tarra pohjalevyssä kertoo Rotosound-pedaalin järjestysnumeroa 2.000:een rajoitetussa painoksessa. Fuzzin laadun takaa Rotosoundin pomo itse, Mr Jason How.
Pedaalin sisäinen siisteys tarjoaa iloa silmille, ja kielii huolellisesta laatutyöstä!
Tämä on fuzz-fanaatikkojen märkä unelma: aidot, käyttämmättömät (engl. New Old Stock tai NOS), germanium-pohjaiset vintage-transistorit!
Vanhoilla germanium-transistoreilla on legendaarinen asema fuzz-herkkusuiden keskeydessä, koska näillä transistoreilla on omaleimainen käyttäyttäminen klippaamisessa ja täyteläisempi soundi kuin useimilla uudemmilla silikoni-pohjaisilla malleilla.
****
Fuzz-efekti on kaikkien säröpedaalien esi-isä, ja yksi ensimmäisistä kitarapedaaleista ylipäätänsä.
Nykyaikaiset säröpedaalit (engl. overdrive tai distortion) pohjautuvat luonnolliseen, vahvistimen yliohjauksesta johtuvaan säröön, jossa liian voimakas signaali vahvistinputkissa aiheuttaa alkuperäisen signaalin ”vääntämiseen”. Yliohjauksesta syntyy silloin sointia rikastuttavia yliääniä ja sustainia pidentävää kompressiota.
Suhteellisen hienovaraisesti toimivan nykyaikaisen säröpedaalin verrattuna vanha kunnon fuzz-efekti toimii kuin luolamiehen nujia. Fuzz nimittäin pohjautuu kokonaan transistorin yliohjauksesta johtuvaan klippaamiseen, jonka soundi on selvästi rankempi ja purevampi. Hyvällä fuzzilla on runsaasti rintakarvoja ja aggressiivisuutta.
Rotosound Fuzz -pedaali kuuluu mielestäni fuzz-pedaalien aatelistoon. Sen soundi on herkullisen tiheä, ja runsaan diskantin tueksi löytyy myös sopivasti botnea.
Fuzziksi Rotosound reagoi yllättävän hyvin myös kitaran volumepotikan muutoksiin – jos fuzzia on annosteltu maltillisesti saa soinnin lähes puhtaaksi kitaran volumella. Rotosound-pedaalin laatua kuulee myös efektin suhteellisen vähäisestä kohinasta.
Tässä kaksi esimerkkisoundia:
Mielestäni Rotosound 1960s Reissue Fuzz on yksi hienoimmista fuzz-pedaaleista ikinä. Hinta on melko korkea, mutta vastineeksi saa oikean laatupelin, jolla on aitoa keräilyarvoa. Fuzziksi Rotosoundin pedaali on varsin sävykäs ilmestys, joka tarjoaa rivi-fuzzeihin verrattuna runsaasti soundillisia vivahteita.
****
Rotosound 1960s Reissue Fuzz
349 €
Lisätiedot: F-Musiikki
****
Plussat:
+ käsintehty laatupedaali
+ keräilyarvo
+ vankkaa tekoa
+ tarkka uusintapainos
+ NOS germanium-transistorit
+ soundi
Miinukset:
– korkea hinta
– isokokoinen
– vain paristokäyttöinen
First View: Blackstar ID:60 TVP
****
****
Testi ilmestyy perjantaina!
A review will come out soon!
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 