Warwickin Pro- ja Artist-sarjat rakennetaan nykyään kustannussyistä Etelä-Koreassa, minkä ansiosta firma on onnistunut tarjoamaan myös saksalaistuotantoa edullisempia bassoja. Mutta, onko korealainen Warwick todella täysverinen Warwick? Lue eteenpäin…
****
Warwick Corvette Standard Ash (873 €) on saksalaisen (Warwick-sarjan) Corvette Bolt On -mallin edullisempi korealainen, Pro Series -vastine.
Nimensä mukaisesti Corvette Standard Ash -basson runko veistetään suosaarnista.
Soittimen kaula valmistetaan kolmesta pitkästä ovangkolpalasta joiden väliin on liimattu kaksi ohutta ekangaviilua koristeeksi. Molemmat puulajit tulevat Länsi-Afrikasta.
Corvetten kaula on kiinnitetty ruuvaamalla. Saarnirunkoon lisätty pyöreä viiste tekee liitokohdasta sulavan.
Warwickin öljy- ja vahaviimeistely tuo ovangkolin upeat syykuviot herkullisesti esiin.
Korealaisissa Warwickeissa käytetään ne samoja laatuosia kuin kalliimmissa saksalaisissa sarjoissa.
Corvette Standard Ashin virittimet tulevat Schallerilta.
Pro-meininki jatkuu myös lavan toisella puolella – kaularautaan pääsee ilman ruuvaria käsiksi, ja satulaksi on valittu Warwickin oma, helposti säädettävä Just-A-Nut-III-malli.
Wengeotelauta ja jumbo-kokoiset nauhat kellopronssista – jo tämän kuvan perusteella jokainen basisti varmaan tietää, että kyseessä on aito Warwick-basso.
Firman omaa tallamallia käytetään lähes kaikissa Warwick-soittimissa. Intonaation ja kielikorkeuden lisäksi pystyy tässä tallassa myös säätämään kielten välisiä etäisyyksiä itselleen sopivaksi.
Corvette Standardin J-kokoiset mikrofonit tulevat saksalaisvalmistajalta MEC.
Basson elektroniikka on täysin passiivinen, ja se tarjoaa säätimet master volumelle, mikrofonibalanssille, sekä master tonelle.
Erittäin siististä elektronilokerosta löytyy MEC:n erikoisvalmisteisia potentiometrejä.
Warwickin oljypohjaisen mattaviimeistelyn nimi on Nirvana Black.
Soittimen mukana tulee firman User Kit -tasku, josta löytyy käyttöohjeen lisäksi kaikki säätämiseen tarvittavat kuusiokoloavaimet, sekä hihnalukot.
****
Riippumatta siitä tuleeko basso Saksasta tai Koreasta, asetetaan jokaiselle Warwick-soittimelle erittäin tiukat laatukriteerit.
Yksi keskeisimmistä on käytettyjen puiden laatu, ja tähän kuuluu virheettömän ulkonäön lisäksi myös tarkan määritetty painoraja. Tämän ansiosta Warwick-bassojen kanssa ei koskaan tule ikäviä yllätyksiä painon suhteen, eikä soittomukavuudesta tingitä.
Myös ergonomialtaan Corvette Standard Ash on aito Warwick – soitin istuu erittäin mukavasti soittajan kehoa vasten, ja kompaktin rungon pitkä yläsarvi pitää soittimen hyvässä tasapainossa hihnassa.
Corvetten kaulaprofiili alkaa satulan lähellä hyvin lihaksikkaana, mutta silti hoikkana U-muotona, joka muuttuu leveämmäksi ja selvästi laakeammaksi runkoon päin siirtyessä. Kaulan öljyviimeistely tuntuu hyvin miellyttävältä.
Tässä mallissa kaula on asennettu runkoon niin, että kielten alta jää riittävästi tilaa släppaukselle, ja muutkin yleiset soittotyylit sujuvat Corvette Standardin kanssa kuin tanssi.
Akustisessa äänessä on aimo annos keskialueen rouheutta selkeällä, pianomaisella klangilla höystettynä.
Kuten esimerkkipätkistä kuuluu, Corvetten akustinen luonne säilyy ehjänä myös basson vahvistetussa soundissa. Soundiesimerkit on äänitetty linjasoittona SansAmp Bass Driver DI -boksin (ja Focusrite Saffire 6 USB -äänikortin) kautta suoraan tietokoneeseen. Jokainen pätkä alkaa kaulamikrofonista:
Tässä testissä tuli minulle hyvinkin selväksi se, että Koreassakin osataan rakentaa täysverisiä Warwick-bassoja. Pro-sarjalainen ei ole toisen luokan Warwickilainen, vaan tuo meille basisteille sen aidon Warwick-kokemuksen oman kukkaroomme ulottuville. Hinnasta on tingitty, mutta laadusta ei – ja hyvä niin!
Yksi tämänvuotisen Frankfurt Musikmessen kuumimmista uutuuksista oli italialaisen valmistajan DV Markin digitaalinen kitaranuppi, Multiamp.
DV Mark Multiamp -nupissa ydistyvät pro-luokan vahvistin- ja kaappimallinnukset, laadukkaat efektit, sekä erittäin tehokas – mutta samalla myös uskomattomman kevyt – viidensadan watin päätevahvistin.
****
Multiampin (1.380 €) ulkoinen olemus on luottamusta herättävä ja erittäin siisti. Nupin koko kotelo on valmistettu taitetusta metallista, ja etupaneeli on viimeistelty kermanvaaleaksi.
Multiamp sopii sekä suoraan kitarakaapin (tai vaikkapa pöydän) päälle laitettavaksi että laiteräkkiin. Hyvin asialliset räkkiraudat kuuluvat pakettiin.
Ilahduttavan hiljainen tuuletin pitää huolen tehokkaan päätevahvistimen jäähdytyksestä.
****
DV Mark Multiampin etupaneeli on suunniteltu käyttäjälle ystävälliseksi.
Selkeän etupaneelin ja erittäin loogisesti toimivan käyttöliittymän ansiosta, tavallinenkin pulliainen tulee tämän digitaalisen nupin kanssa yllättävän nopeasti toimeen.
Etupaneelin vasen puoli on varattu täysin nupin vahvistinosiolle.
Digitaalisten säätimien mainioiden lediketjujen ansiosta, nuppien asetukset näkyvät selkeästi myös pimeällä lavalla. Ainoastaan päätevahvistimeen (ja kuulokevolyymiin) vaikuttava Master-säädin on perinteinen, analoginen potikka.
Multiampin kolmesta ”kanavanupista” voisi syntyä sellainen väärä vaikutelma, että jokaisessa patchissa olisi valmiiksi ohjelmoitu kolme vahvistinkanavaa. Todellisuudessa nupin patcheissa on aina kerrallaan pelkästään yksi vahvistin-plus-efektit-ketju.
Channel-nappien idea on jäsennellä Multiampin vahvistinmallinnuksia niin, että kitaristi tietää heti jo kanavan statusledistä, minkätyypisestä soundista on kyse.
Ykköskanavaan on koottu kaikki puhtaat vahvistinvalinnat.
DV Markin oman Triple 6 -vahvistimen lisäksi on mallinnettu viisi kuuluisaa vahvistinta, joita tunnistaa helposti Multiamp-vastineiden nimistä.
Kakkoskanavasta löytyy viisi mallinnusta sellaisista vahvistimista (tai niiden kanavista), joiden sointi ulottuu melko puhtaasta jo selkeästi säröpuoleen.
Kolmannen kanavan tarjonta keskittyy sitten vain ja ainoastaan rankkojen genrejen soundeihin.
Vahvistinosion viereen on sijoitettu Multiampin selkeä, taustavalaistettu näyttö.
Perusnäkymässä näytetään valitun patchin koko efektiketju, joka koostuu maksimissaan kahdeksasta eri efektistä.
Signaalikulku vastaa lukemisjärjestystä – siis: vasemmassa yläkulmassa oleva efekti on ketjun ensimmäinen ja oikeassa alakulmassa sijaitse ketjun viimeinen palikka (Multiamp-sanastossa: Slot). Yliviivattu efektipalikka on tällä hetkellä pois päältä.
Patchien ohjelmointi, efektien valinta ja niiden hienosäätäminen, sekä patchien tallennus ja manuaalinen valinta hoidetaan näillä painonapeilla ja punaisella Value-säätimellä.
DV Mark Multiamp -patcheja voi siirtää eri laitteiden välillä myös SD-kortilla. DV Mark tarjoaa jo nyt Multiamp Ambassador -sivullaan (sekä myös pääsivullaan) eri artistien ohjelmoimia presettejä ladattavaksi ilmaiseksi.
DV Mark Multiamp -nuppia voi käyttää joko monofonisena tai stereona. Monokäytössä vahvistimen pääteteho voi maksimissaan olla 500 wattia (8 Ω), kun taas stereona nupista irtoaa vastaavasti 250 wattia per sivu (4 Ω).
DI- ja linjalähtöjen lisäksi takapaneelista löytyy myös liittimet ulkoiselle efektilaitteelle, sekä MIDI-liittimet ja USB-portti.
Multiamp ei valitettavasti pysty striimaamaan audiota USB:n kautta, mutta olen kuulut huhuja tulevasta softaeditorista, joka hyödyntäisi luonnollisesti laitteen USB-porttia.
MIDIä taas tarvitaan livekäytössä midi-kontrolleria varten, jotta pystyy vaihtamaan Multiampin patcheja lennossa.
****
Vahvistin- ja kaappimallinnuksien lisäksi DV Mark Multiamp tarjoaa tällä hetkellä 19 eri efektityyppiä Slot-palikoiden täytteeksi, ja valikoima ulottuu kompressorista ja kohinaportista kaiun ja eri viive-efektien kautta eri säröpedaaleille tai vaikkapa auto-wahille.
Joissakin mallintavissa vahvistimissa on ehkä tätäkin enemmän efektytyyppejä tarjolla, mutta Multiampissä on selkeästi satsattu efektien kohdalla laatuun, eikä määrään. Sitä paitsi on DV Markilta luvattu firmware-päivityksien mukaan myös uusia efektejä – viime päivityksessä lisättiin esimerkiksi parametrinen EQ!
Parametrien ruuvailua helpottaa suuresti, että DV:ltä on onnistettu mahtumaan valitun efektityypin kaikkia parametrejä yhteen ikkunaan.
Toisaalta olisin etenkin efektien ja kaappiostaston yhteydessä toivonut parempaa käyttöohjetta. Nykyinen käyttöopas (englannin- ja italiankielinen) on hyvin lyhyt, eikä se esimerkiksi kerro lainkaan mitään efektien parametrien toiminnasta tai säätövarasta. Nyt jää vain jokaisen parametrin kokeileminen, ennen kun saa selvää valitun efektityypin kaikista mahdollisuuksista ja toiminnoista.
DI-käytössä studiossa (tai lavalla) ilman fyysistä kaappia Multiampin kaappimallinnus osoittautuu oivaksi työkaluksi, joka tarjoaa monipuolista säätövaraa, jolla voi antaa signaalille sen kuuluisan loppusilauksen.
Pelkään kaappisimulaation lisäksi saadaan Cab-palikasta myös monta eri mallinnettua mikrofonimallia, sekä mahdollisuuden vaikuttaa virtuaalimikin sijaintiin kaiuttimen edessä (On Axis/Off Axis/Far).
****
Tämän testin perusteella voin todeta, että DV Markin Multiamp on erinomainen työkalu laajan soundikirjoa tarvitsevalle kitaristille. Nuppi tarjoaa erittäin laadukkaita vahvistin- ja kaappimallinnuksia, sekä pro-luokan efektejä, omien patchien raaka-aineeksi.
Vahvistinvaihtoehtojen autenttisuudesta on mielestäni turha väitellä, jos ei ole mahdollisuus vertailla suoraan Multiampin ja mallinnettujen vahvistimien välillä. Multiampin vahvistimissa on kuitenkin kieltämättä kaikkia näitä ominaisuuksia, joita kummastakin fyysisestä mallista odottaisi kuulevan.
Nuppi reagoi uskollisesti soittodynamiikkaan, ja se kuulostaa hyvin luonnolliselta riippumatta sitä, mennäänkö linjalähtöjen kautta studiomonitoreille vai fyysisen kitarakaapin läpi.
Tässä kaksi puhdasta esimerkkiä Multiampin CH1-soundeista Fender Stratocasterilla soitettuna:
Äänitin kaksi klippiä CH2-vaihtoehtojen kautta Epiphone Casinolla:
…ja lopuksi kaksi särösoundin esimerkkiä CH3-vaihtoehdoista Hamer Studio Custom -kitaralla soitettuna:
****
Live-käyttöä varten joutuu ensin hieman funtsimaan Multiampin Midi-toimintoja, koska käyttöohjeessa ei lue mitään tähän teemaan liittyvää.
Onneksi Multiamp toimii sulavassa yhteistyössä käytännössä kaikkien Midi-laitteiden kanssa. Lattiakontrolleri liitetään nupin Midi In -porttiin, minkä jälkeen valitaan vain Recall-napilla minkä muistipankin patcheja halutaan käyttää – enempää ei tarvita. Polkaisu kontrolleriin, ja oikea patchi on valittu.
Patchien vaihtaminen Midi-kommennoilla käy ilman minkäänlaista viivettä, ja myös täysin ilman naksahduksia audiosignaalissa.
****
Mielestäni DV Mark Multiamp on loistava laite, joka saa soittajan puolelleen sen erinomaisilla soundeilla, suurella teholla, kevyellä painolla ja suurella käyttäjäystävällisyydellään. Vahvistin sopii hyvin sekä studioon että keikalle.
Käyttöohje tarvitsee mielestäni päivittämistä – ja joidenkin mielestä sisäinen viritysmittari olisi tervetullut lisä tähän pakettiin – mutta tämä ei himmennä DV Mark Multiampin loistavuutta minun silmissäni.
Kitarablogi’s Bass Book presents nine different electric basses in photographs and sound samples. Check out quality instruments by makers such as Kataja Custom Shop (Finland), Lakland, Mannedesign, Rickenbacker, Schecter, Spector and Tokai.
Download you free copy HERE or get it at the iBookstore.
Bass Bookissa esitellään yhdeksän eri bassoa kuvilla ja soundeilla. Soittimien kirjo ulottuu suomalaisesta Kataja Custom Shopista Laklandiin, Mannedesignista Rickenbackeriin, ja Schecterista Spectorin kautta Tokai-bassoon.
Lataa kirja tästä LINKISTÄ tai suoraan iBookstorelta.
There are a lot of changes in store for ESP/LTD-instruments in 2013, because ESP have decided to reshuffle and restructure their whole product range.
In future the name ESP will only appear on the headstocks of Japanese ESP Custom Shop instruments. ESP’s Standard series will be renamed E-II.
New for LTD in 2013 is their Made-in-Japan Elite series, which has been designed to offer the very best of what this brand has to offer.
Kitarablogi has received a brand-new LTD Elite ST-1 -guitar for review. The model is available in two permutations – either equipped with a rosewood ’board neck and active EMG-pickups (LTD Elite ST-1/R EMG) or (like our review sample) sporting a maple fretboard and passive Seymour Duncan pickups (LTD Elite ST-1/M).
****
The brand-new LTD Elite ST-1/M (1.387 €) is a stunningly beautiful guitar, which manages to blend successfully an air of timelessness with the appeal of a sleek widdle-machine.
This version is released in two different finishes – the blue Aqua Marine and the See-Through Black Cherry of our test sample – while the EMG-version is only available in See-Through Black.
The basic ingredients making up the Elite ST-1 follow a traditional recipe: A bolt-on maple neck and an alder body.
The sleek ESP-neck joint makes excursions to the dusty end of the fingerboard just that bit more comfy.
The front of the body is spruced up by a maple top carrying a quilt maple veneer.
By leaving the edges of the maple top uncoloured you get what is known as ”fake binding”.
The ST-1 is equipped with 24 jumbo frets. The quality of the fretwork is exemplary, and the same holds true for the finish of the neck, which blends a satin-lacquered back with a gloss-finished fretboard.
Quality is also the name of the game when it comes to the guitar’s hardware.
The chrome-plated, sealed tuning machines are Gotoh units.
The Floyd Rose vibrato is the top-drawer Original-version, made from steel in Germany by the Schaller company.
This is what a well-installed locking nut looks like.
The string retainer bar pulls the strings down onto the nut, so the tuning doesn’t change when a string lock is opened or closed.
Seymour Duncan is the brand of choice for the LTD Elite ST-1/M when it comes to pickups:
The neck and middle units are stack-coil STK-S4-models, which promise genuine singlecoil tone bar the usual hum. The bridge humbucker is the company’s excellent, hotter-than-vintage Custom-model (SH-11).
The LTD’s truss rod can be adjusted without any component removal. Simply turn the wheel between the 24th fret and the neck pickup, using something like a small screwdriver or a nail.
The ST-1’s comprises a five-way switch, as well as master volume and tone controls.
The jack plate has been sunk into the side of the body, making it easy to secure your guitar lead between the guitar and your strap.
All LTD Elite series instruments are sold with their own quality hard case!
****
The LTD’s specs sheet mentions a ”thin U-profile”, which calls to mind the 1990s and dreadful, hand-tiring ”speed necks”.
I needn’t have worried, though, because in fact the Elite ST-1’s neck turns out to be a reasonably chunky affair – very good for both playing comfort and good sustain. I would call this neck profile a ”medium-thickness D”.
The review instrument arrived with an excellent set-up, making the guitar very easy to play. Even though the action was adjusted quite low (E: 1,6 mm/e: 1,4 mm), the Elite’s acoustic tone was superb and totally free of fret rattling. The fat and tall frets feel great and provide a fast launch pad for your fingerboard excursions.
A cheap – or badly installed – Floyd Rose bridge can be a real headache, when it comes to tuning stability and sound.
Luckily, the excellent LTD Elite doesn’t suffer from any vibrato-related problems, making this instrument a real showcase for Japanese quality and workmanship. The guitar plays great and sounds fantastic, and the vibrato bridge works like a dream, even if you like to abuse your whammy bar.
The beautiful voice of the ST-1 carries over nicely into a clean amp’s signal. The sound sample starts with the neck pickup:
In an overdriven and distorted context the Elite ST-1’s hum-cancelling stack-coil pickups are a real treat. The Seymour Duncans give you authentic and wiry Strat-type tones, but completely free from hum and buzz.
Switching to the Custom-humbucker is like engaging an additional afterburner for that extra kick:
At first the reorganisation of all things ESP might be a bit confusing, but I’m sure we’ll all get to grips with the new nomenclature quickly. One thing is clear, though:
The LTD Elite ST-1 is one of the best Superstrat-style guitars that I’ve ever had the pleasure to play. This LTD is a top-drawer, professional instrument with a fantastic feel and outstanding tone.
Based on this review it seems clear that the Elite-series really offers you the best of LTD at a fair price.
All of the five guitar tracks on this tune have been played using the LTD Elite ST-1:
Mannedesign is the more affordable, Far Eastern-produced brand of Italian company Manne Guitars.
Apart from Mannedesign’s wide array of electric guitars and basses the brand’s model range also includes several steel-string acoustics, two of which are featured in this review:
The Parlour-sized Mannedesign PFM and Roberto Dalla Vecchia’s signature-Dreadnought, the RDV.
****
The Mannedesign PFM (660 €) is an all-solid, small-bodied instrument for the Blues-, Folk- and Roots-guitarist, who is looking for a vintage-toned guitar.
The deep and rich matte finish on the PFM’s cedar top embues the instrument with a good dose of street credibility.
The mahogany neck is one-piece, save for the upper half of the headstock, and a another piece used to get the neck heel up to its full length. The neck joint is a the 12th fret, just like it was on many guitars in the 1930s.
The back and rims of the soundbox have been crafted from beautiful solid mahogany.
The headstock sports a rosewood veneer, which has been beautifully inlaid with a maple Mannedesign-logo.
TRhe top nut has been carved from genuine bone.
Gotoh supplies this model’s quality open tuning machines, which are a well-designed update on vintage tuners.
The Mannedesign’s rosewood fingerboard holds 19 well-seated, medium-sized frets.
The PFM’s body has been adorned with stylish flame maple binding, while the guitar’s beautiful rosette sports abalone inlays.
The characteristic dip of the Mannedesign’s headstock is mirrored in the rosewood bridge’s design.
The compensated bridge saddle has been made – just like the top nut – from bovine bone, which is still one of the best materials for this purpose.
****
Roberto Della Vecchia is an Italian Fingerstyle-wizard – I can only recommend hopping over to his website to check the man out!
Della Vecchia’s Mannedesign RDV -signature model (950 €) is a gorgeous Dreadnought guitar carefully crafted from traditional materials. AA-quality sitka spruce is used for the guitar’s solid top.
The RDV’s mahogany neck is one-piece, save for a separate bit used to make up the neck heel.
The solid Indian rosewood used for the back and the rims is stunningly beautiful.
The body of the guitar comes with a gloss finish, while the neck has been finished with a matte lacquer.
The headstock facing is black ebony, inlaid with a mother-of-pearl Mannedesign-logo.
The RDV comes equipped with gold-coloured Gotoh tuners with ebony-styled plastic tuning buttons.
Maple binding frames the ebony fingerboard. The RDV is equipped with 20 medium-sized frets.
The back’s centre line has been inlaid with a very beautiful black-and-white motif.
In addition to the maple edge binding the top also sports very crisp-looking herringbone purfling.
The rosette’s central ring is made up of genuine mother-of-pearl.
The RDV’s bridge is the same design we’ve already seen on the PFM, but this time crafted from deep black ebony.
****
As most do Parlour-sized guitars, the Mannedesign PFM has a medium-length scale of 63 cm, which makes bending the 012-gauge strings relatively easy to bend. Instead of a ”vintage-correct” – and often loathed – V-profile neck, Mannedesign have opted for a more sensible and nice-feeling middle-of-the-road D-profile. The guitar’s nut width measures 4,4 cm, while the string spacing (E to e) at the bridge stands at 5,4 cm – good for both plectrum player, as well as fingerstylists. The test sample was set up with a very friendly action (E: 1,9 mm/e: 1,5 mm).
The Mannedesign PFM is a typical Parlour-guitar in the best possible sense. The guitar’s sound is quite dry and has a barking attack, with a strong and slightly nasal overall mid-range focus. Fingerstyle-guitarists will love the relatively light bass register, which keeps things transparent. When using a plack, you will be positively surprised by how well the PFM is able to cut through and project – great for Ragtime and early Blues. The Mannedesign PFM also records really well, because it doesn’t clutter the low-mid and bass registers.
****
The Mannedesign RDV has the long scale (63 cm) typical of a Dreadnought. Roberto Della Vecchia requested a slightly wider-than-usual string spread at the bridge (5,9 cm) to accommodate the needs of fingerstyle players. The neck profile is a very nice, oval C. The Della Vecchia model’s set-up was superb, with a nice and comfortable action (E: 2,0 mm/e: 1,5).
Rosewood-bodied Dreads often turn out to be great ”shouters”, which also holds true for the RDV’s healthy volume levels. There’s plenty of lush bass on tap, with a warm mid-range and shimmering top-end to boot. The Mannedesign RDV is a prime exponent of the famous Dreanought-sound, offering you volume, character and dynamics in spades.
****
Mannedesign-instruments still have a rather low profile here in Finland. Still, based on this review I can only recommed a closer look at the brand’s acoustic offerings.
