Archive for ‘testi’

11/06/2019

Testipenkissä: Tokai TST-50 Relic

Tällä kertaa Kitarablogilla oli ilo tutustua upouuteen erikoiserään, joka tehdään Tokain japanilaisesta TST-50 Stratokopiosta. Erikoismallin nimi on TST-50 Relic (1.699 €; topattu pussi kuuluu hintaan), ja kitara on saatavilla kahdella mikrofonivaihtoehdolla – ostaja voi valita Seymour Duncanin SSL-1- ja SSL-3-setin välillä.

****

Monen kitaristin mielestä TST-50 on yksi maailman parhaimmista Stratokopiosta, ja vanhoille japanilaisille Tokaille on jopa omat vintage-markkinat.

Uusi Tokai TST-50 Relic vie nyt asiat vielä pidemmälle tarjoamalla soittimia, joilla on kevyesti ”vanhennetut” metalliosat, hieman naarmuuntunut pleksi (ja mikkikuoret), sekä viimeistely aidolla nitrolakalla.

Tämän Relic-mallin perusajatus ei ole tarjota raskaasti keinovanhennettua kitaraa, vaan tässä haetaan sitä ”closet classic” -mojoa. Tokai TST-50 Relic on kuin vuonna 1961 uutena ostettu Strato, jota on soitettu vuosi tai kaksi kotioloissa, ja joka on sitten työnnetty sängyn alle ja unohdettu.

Erikoiserä on saatavilla ainoastaan Sonic Bluessa.

TST-50 Relic:n perusainekset ovat leppärunko, ruuvattu vaahterakaula, sekä ruusupuinen otelauta.

Otelaudassa on vintage-tyylinen radius (7,25 tuumaa) ja se tarjoaa 21 medium-jumbo-kokoista nauhaa (Dunlop 6130). Kaularaudan säätöruuvi löytyy kaulaliitoksen luona.

Erinomaiset Gotoh-virittimet näyttävät hieman kuluneilta, mutta ne eivät ole läheskään niin likaiset (tai jopa ruostuneet) kuin joissakin rajummissa relic-kitaroissa.

Sama pätee myös erikoisvalmisteiselle Gotoh-vibratallalle.

Tokai Guitars Nordic tarjoaa Tokai TST-50 Relic -mallia kahtena versiona:

SSL-1-versiossa löytyy luonnollisesti yksi setti Seymour Duncan SSL-1 -mikrofoneja, jotka ovat firman uudelleenpainos Fenderin alkuperäisistä myöhäisen 50-luvun ja varhaisen 60-luvun Stratomikeistä. Näissä mikrofoneissa on siis erikorkuisia Alnico V -magneetteja, joilla on pyöristetyt yläreunat. Keskimikki on käämitty vastasuuntaan mikä tarkoittaa, että väliasennoissa ulkopuoliset häiriöt katoavat. Tallamikki taas on teholtaan muita mikrofoneja hieman kuumempi.

SSL-3-setti on Seymour Duncanin Hot Strat -versio, jossa on vintagea pidemmät, samankokoiset Alnico V -magneetit, käännetty keskimikki, sekä hieman kuumempi tallamikki.

Jostain syystä testiin saapuneessa SSL-3-versiossa on kiiltävät säätöruuvit, kun taas SSL-1:llä varustetussa Tokai TST-50 Relic:ssä säätöruuvit ovat pikkasen ruosteiset, mikä sopii paremmin mallin yleisilmeeseen.

Säätimet toimivat perinteisellä tavalla – master volume, kaksi tonea (kaula- ja keskimikille), sekä viisiasentoinen mikrofonikytkin.

Tokai TST-50 Relic:n hintaan kuuluu laadukas pussi erillisellä sisäpussilla.

****

Minulla on hyvä vanha ystävä, joka omistaa aidon vuoden 1964 Stratocasterin (sekin on viimeistelty sonic blue -värityksellä). Olen itse saanut soittaa kyseisellä kitaralla useampaan otteeseen ja täytyy sanoa, että Tokain kopio samasta aiheesta on erinomaisen onnistunut.

Jotkut Relic-version ominaisuuksista vaikuttavat pikkuseikoilta, mutta tällaisessa closet classic -tyylisessä soittimessa ne ovat erityisen tärkeitä. Hyvä esimerkki tästä on testikitaroiden lakkaus:

Kaulan puu on jätetty kolhuttomaksi, mutta silti kaula tuntuu vanhalta, mikä johtuu ohuesta, puolihimmeästä nitrolakasta. Relicin runko taas on kiiltävä, mutta puun syyt näkee ja tuntuu hyvin pidetyn vanhan soittimen tavoin. Minusta on vain hyvä, että Tokai ei ole lisännyt TST-50 Relic -malleihin keinotekoisia painaumia ja naarmuja. Nämä kitarat tulevat varmasti saamaan aitoja jälkiä soittamisen kautta.

Tokain kaulaprofiili on täydellinen uudelleenpainos varhaisen 1960-luvun Stratokaulasta – se on erittäin mukava, hieman ovaali C. Molemmat testikitarat ovat kevyitä.

Työnjälki, säädöt, sekä soitettavuus ovat molemmissa versioissa ensiluokkaista.

SSL-1-version soundissa on aitoa vintage-mojoa. Kitara on erittäin dynaaminen, ja ääni on kuivahko maiskuttavalla atakilla ja aimolla annoksella purevuutta:

SSL-3-version signaalitaso ei ole silmiinpistävästi kuumempi kuin SSL-1-kitarassa. Mikkisetin Hot Strat -nimitys tulee pitkälti mikkien voimakkaalta keskialueelta. Tämä on paksumpi ja lihaksikkaampi näkemys Straton soundista:

Käytin demobiisissä molempia TST-50 Relic -versioita. Klippi perustuu Beatles-klassikkobiisin ”And Your Bird Can Sing” kuuluisaan kitarasooloon, jota John Lennon ja George Harrison soittivat kahdella sonic blue -värisellä Fender Stratocasterilla. Vahvistimena toimi Bluetone Shadows Jr. -kombo ja sen eteen oli laitettu Shure SM57 -mikrofoni:

****

Tokai TST-50 Relic on erinomainen uudelleenpainos 1960-luvun klassikkokitarasta. Kitarassa on aito vintagekitaran tuntuma, ilman että kaulaan tai runkoon olisi lisätty keinotekoisesti naarmuja. TST-50 Reliciltä saa rutkasti vanhan sähkökitaran lumoa, ilman aidon vintagesoittimen suurta hintalappua. Lisäbonuksena uuden Tokain kanssa ei tule sitä pelkoa, että kyseessä olisi hujaus tai eri kitaroista ja osista kasattu ”Palacaster”, joka on myyty arvosoittimena.

****

Tokai Japan TST-50 Relic SSL-1 & SSL-3

1.699 € (topattu pussi kuuluu hintaan)

Lisätiedot: Musamaailma

****

Plussat:

+ työnjälki

+ aito nitrolakka

+ soitettavuus

+ kaksi eri mikkiversiota tarjolla

+ soundi

Miinukset:

– vain yksi värivaihtoehtoSave

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

05/06/2019

Review: Tokai TST-50 Relic

This time Kitarablogi.com had the pleasure to receive a special run model of Tokai’s Japanese TST-50 Strat-style guitar for testing. The special model in question is called the TST-50 Relic (1,699 €; includes gig bag), and the guitar is available with two different Seymour Duncan pickup sets – either loaded with SSL-1s or a set of SSL-3s.

****

For many guitar fans the model designation TST-50 is synonymous with ”one of the finest Strat-copies in the world”, and there is a considerable market for vintage Tokais.

The Tokai TST-50 Relic takes things even further by offering instruments with lightly aged hardware, slightly scratched pickguard and pickup covers, as well as a genuine nitro lacquer finish.

The basic idea is not to offer a beaten up, abused electric guitar; Tokai is going for the look that wet dream of many guitar collectors – the vintage Strat, bought new in 1961, played for a little while, and then forgotten beneath the bed or in a closet.

Currently the TST-50 Relic is only available in Sonic Blue (just like John’s and George’s Strats).

The basic ingredients of the TST-50 Relic are an alder body and a maple neck with a rosewood fingerboard.

The ’board has a vintage radius (7.25″) and comes with 21 medium-jumbo frets (Dunlop 6130). Truss rod adjustment is at the neck’s body end.

The excellent Gotoh machine heads are deliberately, but lightly tarnished, but devoid of any over-the-top filth or rust.

The same goes for the custom-made Gotoh vintage vibrato bridge.

Tokai Guitars Nordic offers the Tokai TST-50 Relic in two versions:

The SSL-1 version comes loaded with a set of Seymour Duncan SSL-1 pickups, which is the company’s recreation of a late-50s/early-60s set of Fender Stratocaster single-coils. This means we find staggered height Alnico V magnets with bevelled top edges, a reverse-wound/reverse-polarity middle unit for hum-cancelling in the in-between settings, and a slightly overwound bridge pickup.

The SSL-3 set is Seymour Duncan’s ”Hot Strat” set that offers taller-than-vintage Alnico V magnets with level tops, a RW/RP middle pickup and a slightly hotter bridge unit.

For some strange reason the SSL-3 equipped Tokai comes with shiny, modern-type height adjustment screws, while the SSL-1 TST-50 Relic sports slightly rusty vintage-style screws.

The control setup is what you’d expect in an instrument like this, offering a master volume knob, two tone controls, and a five-way pickup switch.

Tokai’s TST-50 Relic comes with its own well-padded gig bag and a protective inner shroud.

****

A good friend of mine owns a genuine 1964 Fender Stratocaster – which, funnily enough, is finished in Sonic Blue – which I’ve had the pleasure to play on a number of occasions, and I must say that Tokai are hitting all the right marks with their ”family heirloom” style Relic-version.

Many of these features are subtle, yet make all the difference in the world. Take the lacquer finish, for example:

On the neck the finish has an immaculate played-in feel, halfway between a gloss and a matte finish. The body is glossy, but it has that sunken in look of an old guitar, instead of the completely flat finish you’d normally expect on a brand-new instrument. The Tokai TST-50 Relic’s thin finish invites you to play the guitar and add some genuine battle scars of your own, instead of fake relicing out of the box.

The neck profile is a dead ringer for an early-60s Strat – a charming, slightly oval C. Both TST-50 Relics are comfortably lightweight.

The workmanship, setup, and playability of both versions proved top notch.

The SSL-1 version gives you a faithful recreation of a vintage Strat’s sound. The guitar sounds very dynamic and dry, while offering ample cluck and bite:

The SSL-3 version isn’t that much louder than its SSL-1 counterpart. Its Hot Strat-tag comes from the forceful mid-range it provides. This is a fatter and bigger take on the familiar Strat-theme:

The demo song features both versions of the TST-50 Relic. The clip is based on the classic Beatles track ”And Your Bird Can Sing” and it was recorded with a Bluetone Shadows Jr. combo and a Shure SM57:

****

The Tokai TST-50 Relic gives you plenty of that vintage-style Strat-vibe, without resorting to any embarrassing fake dings and scratches. The TST-50 Relic feels and sounds very much like a 60-years old instrument, but comes with a far friendlier price tag. And you won’t have to worry that you might have spent all your money on a fake or a bitser.

****

Tokai Japan TST-50 Relic SSL-1 & SSL-3

1,699 € (including gig bag)

Finnish distributor: Musamaailma

****

Pros:

+ workmanship

+ genuine lacquer finish

+ playability

+ two pickup options

+ sound

Cons:

– only available in Sonic BlueSave

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

21/05/2019

Nyt Rockway-blogissa: Viiden edullisten T-tyylisten kitaroiden katsaus

Rockway-juttu löytyy TÄSTÄ.

21/05/2019

Review: Bluetone Amps Fried Eye & Bugaboo distortion pedals

Finnish valve amp specialist Bluetone Custom Amplifiers has broken new ground by releasing a trio of handmade pedal effects, comprising a delay/reverb-unit, called Echoes, as well as two different preamp/distortion boxes, the Fried Eye and the Bugaboo.

****

Bluetone’s Fried Eye Distortion (269 €) offers two high-quality effects in one box:

The boost circuit can be run separately from the pedal’s distortion side. It offers a considerable amount of boost (up to 12 dB), which is adjustable with the pedal’s Boost control.

But the Fried Eye Distortion’s main raison d’être is, of course, its comprehensive distortion section. The pedal’s distortion circuit is a solid-state version of the acclaimed Bluetone Fried Eye tube amplifier’s crunch channel. Its aim is to give you a wide range of Marshall-inspired crunch and distortion tones.

Bluetone’s Fried Eye Distortion pedal runs on nine to eighteen volts DC supplied by a PSU (not included) via a standard 2.1 mm plug (centre negative). A look under the hood reveals a large circuit board and clean and neat wiring.

Soundwise the Fried Eye pedal hits the bull’s-eye in my opinion, offering a wide range of Marshall-type tones from a light crunch to full blast. The effect’s three-band EQ works really well in tailoring the effects sound to your musical needs.

This short audio clip gives you an idea of the Fried Eye’s basic sound with the Gain control set to 12 o’clock. The first half showcases the distortion side on its own, with the boost kicking in for the second half. I used a Hamer USA Studio Custom with the bridge humbucker engaged. The clip was recorded direct off a Blackstar HT-1R’s speaker emulated output:

The Muse-inspired demo song shows you how the Fried Eye performs in a band mix. I used a Bluetone Shadows Jr. combo and a Shure SM57 to record all guitar tracks.

The demo features the following guitars:

• rhythm guitars – Hamer USA Studio Custom (left channel), Gibson Melody Maker SG (centre), Fender Stratocaster (right channel)

• reverse guitar – Gibson Melody Maker SG

• lead guitar – Hamer USA Studio Custom, Morley wah-wah

****

The Bluetone Bugaboo Distortion pedal (249 €) is based on the company’s none-more-Metal Bugaboo valve amplifier’s crunch channel.

The Bugaboo is aimed more squarely at the Hard Rock- and Metal-crowd, offering much more gain and a lot more juicy compression than the Fried Eye pedal.

The wiring inside our review unit looks a bit less tidy, due to the long wires going from the circuit board to the pots and switches. I’d like to stress, though, that this specific pedal is a very early production model that has been superseded by a more compact version (but with completely identical specs and features) recently!

The Bugaboo-pedal, too, runs on nine to eighteen volts DC supplied by a PSU (not included) via a standard 2.1 mm plug (centre negative).

Bluetone’s Bugaboo does exactly what is says on the tin:

This pedal turns any amp into a fire breathing thing of beauty, offering plenty of gain. The three-band EQ has been bolstered by two very nifty mini-switches. Bite offers a presence boost that will help your guitar to cut through even the densest mix, while Tight helps you keep the bottom end from becoming too boomy.

This short audio clip gives you an idea of the Bugaboo’s basic sound with the Gain control set to 12 o’clock, Bite engaged and Tight turned off. I used a Hamer USA Studio Custom with the bridge humbucker engaged. The clip was recorded direct off a Blackstar HT-1R’s speaker emulated output:

The demo song shows you how the Bugaboo performs in a band mix. All guitar tracks were recorded direct off a Blackstar HT-1R’s speaker emulated output. The song contains the following guitar tracks:

• Rhythm guitars – Fender Stratocaster (left) & Gibson Melody Maker SG (right)

• Lead guitar – Hamer USA Studio Custom

****

In my view, the clean, business-like look of the new Bluetone-pedals is a clear bonus, especially on stage. Sure, the Fried Eye and Bugaboo don’t sport any flashy paint jobs that scream ”Hey, man, I’m a weird boutique pedal”, but at least you can tell instantly what type of pedal you’re dealing with, and which knob (or switch) does what.

In terms of their sounds both units are winners, each offering a wide array of different shades of distortion, with the Fried Eye being a bit more ”Rock” and the Bugaboo a tad more ”Metal” in character. These are professional grade, handmade effect pedals at a fair price.Save

Save

Save

Save

Save

20/05/2019

Testipenkissä: Tokai LSS-47C + LS-98S

On totta, että joidenkin mielestä kopiokitaroiden tekeminen ei ole kovin reilua toimintaa. Toisaalta on myös totta, että kopiokitaroille löytyy niin suuri kysyntä, että monet isot brändit ovat jo pitkään kopioineet itse itseään. Parhaat esimerkit tästä ovat Fenderin Squier, Gibsonin Epiphone, PRS Guitarin SE-mallisto ja Music Manin Sterling by Music Man -soittimet.

On myös olemassa brändejä, jotka tekevät hyvinkin laadukkaita kopioita klassikkosoittimista, kuten Greco, Nash Guitars, Rock ’n’ Roll Relics tai Maybach. Tunnetuin nimi kopiobrändien keskuudessa on varmaan Tokai, jonka laajasta tarjonnasta löytyy sekä edullisia kitaroita ja bassoja, sekä korkealaatuisia käsintehtyjä jäljennöksiä.

Tällä kertaa saimme testiin kaksi eri P-90-yksikelaisilla varustettua sähkökitaraa – edullisen Tokai LSS-47C:n (505 €) ja japanilaisen Goldtopin, Tokai LS-98S:n (1.276 €; kova laukku kuuluu hintaan).

****

Kiinalaista Tokai LSS-47C:tä voisi luonnehtia erääksi best of -koipoksi 1950-luvun Gibson Les Paul Specialista. Kitaran peruslinja mukailee vuosien 1955-57 single-cut-mallia, keltainen väri tulee suoraan double-cut-versiosta (1958-60), ja kopion esikompensoitu palkkimainen talla on lainattu LP Specialin seuraajalta, SG Specialista.

Tokaissa runkoon liimattu kaula on veistetty kovasta vaahterasta, kun taas reunalistoitetun otelaudan puulajiksi on ilmoitettu (kestovärjättyä) jatobaa. Jatoba on eteläamerikkalainen puulaji, jota usein kutsutaan myös brasilialaiseksi kirsikaksi, vaikka todellisuudessa tämä puu kuuluu palkokasveihin. Viime aikoina jatobasta on tullut suosittu korvike CITES-listatulle ruusupuulle edullisissa ja keskihintaisissa kielisoittimissa.

Soittimen tasakanttinen runko on tehty mahongista.

Virittimet ovat hyvin toimivia Kluson-kopioita, kun taas tallaksi on valittu nykyaikainen versio Gibsonin 1960-luvun ”salama-tallasta”, jossa on kompensaatio ei-punotulle g-kielelle.

LSS-47C:n P-90-mikrofoneilla on mustat muovikuoret. Kitaran setti on päivitetty versio alkuperäisestä, jossa molempien mikkien käyttäminen samanaikaisesti mykistää ulkoisia häiriöääniä.

Ainoa, pieni kritiikin kohteeni on soittimen hieman liian isot, ja reunoissa pikkasen epäsiistit kolot mikrofoneille.

Kitarassa löytyy kolmiasentoinen kytkin, sekä kummallekin mikrofonille omat volume- ja tone-säätimet.

****

Japanilainen Tokai LS-98S on erittäin laadukas ja pikkutarkka uudelleenpainos vuoden 1956 Les Paul Standardista, siis mallista, joka tunnetaan nykyään nimellä LP Goldtop. LS-98S:een valitut puut ja komponentit ovat kauttaaltaan korkealaatuisia, ja työnjälki on erittäin huolellinen.

Kitaran yksiosainen mahonkikaula on liimattu mahonkirunkoon pitkällä sormella (long tenon). Soittimen reunalistoitettu kaareva kansi on vaahterasta, kun taas sen otelauta on aitoa intialaista ruusupuuta.

Toisin kuin vuoden 1958-60 LP Standardeissa, joilla on tavallisesti punaiseksi petsattuja runkoja ja kauloja, Goldtop-malleissa on miltei aina ”luonnollinen” viimeistely (= ruskea tasoite ja kiiltävä lakka sen päällä).

Tämän kitaran kaikki metalliosat on valittu Gotoh-malliston laadukkaammasta päästä.

LS-98S:n Tokai P-90 Mark II -mikrofoneissa on alnico-magneetteja. Alkuperäisen kaavan mukaan molemmat mikit on valmistettu täysin identtisillä spekseillä.

Laadukas kova laukku kuuluu LS-98S:n hintaan.

****

Testissä käynyt Tokai LSS-47C on todella kevyt ja erittäin mukava soitin.

Kaulaprofiili on suhteellisen matala, mutta pyöreä D, siis juuri sitä mitä Gibson-slangissa kutsutaan vuoden 1960 profiiliksi. Kun tähän lisätään vielä otelaudan 12 tuuman radius, testikitaran kiitettävä nauhatyö, sekä pro-luokan säädöt, lopputulos on erittäin vaivaton ja bendauksille suotuisa.

Vaikka kyseessä on verrattaen edullinen soitin, kuulostavat Tokain mikrofonit yllättävän hyviltä. Niissä on juuri oikea annos purevuutta, voimaa ja basson lämpöä, että ne pystyvät tyydyttämään P-90-soundin ystäviä. Kaula- ja tallamikin keskinäinen balanssi on myös todella hyvä.

****

Painonsa suhteen Tokai LS-98S on keskipainoisten kitaroiden tukevammasta päästä. Soittimen paino ei tässä vielä ole mielestäni ongelma, mutta tämän Tokain kyllä huomaa aina, kun se roikkuu hihnasta.

Työn laatu on yhdellä sanalla sanottu erinomainen. Se, että Tokain Goldtopin pyöreä C-kaulaprofiili maltillisella paksuudella on lähempänä vuoden 1959 LP Standardia, kuin hyvin paksua 1956 Goldtop -kaulaa, on varmasti enemmistölle vain hyvä asia.

Niin kuin monissa aidoissa, P-90-mikrofoneja käyttävissä LP Goldtopissa, myös Tokai LS-98S:n tapauksessa kaulamikrofoni soi selvästi kovemmalla kuin tallamikki. Tämä johtuu mikrofonien asennustavasta ja mikrofonikolojen syvyydestä – minkä takia kaulamikkiä ei pysty ruuvaamaan vielä syvemmälle runkoon – sekä siitä, että kaulamikrofonit sijaitsevat lähempänä kielten keskiväliä, jossa kielten liikerata on suurempi. Yleinen ratkaisu tähän Goldtop-ongelmaan/-ominaisuuteen on nostaa tallamikrofonin naparuuveja korkeammalle, sekä laittaa kaulumikin volume-säädin lukemaan 8,5.

Paksun vaahterakantensa ansiosta P-90-mikeillä varustettu Goldtop soi kirkkaammin kuin monet ehkä odottaisivat, etenkin tallamikin kautta. Tällä kitaralla kattaa laajan soundivalikoiman helposti ja suvereenisti, ja sopii lähes kaikkiin genreihin Jazzista ja Countrysta Bluesiin ja Rockiin.

****

LSS-47C ja LS-98S antavat vastauksen kysymykseen miksi Tokai on arvostetuin klassikkokopioiden valmistaja:

LSS-47C on hyvin edullinen versio legendaarisesta LP Specialista. Tämä soitin ei ehkä ole riittävän tarkka jäljennös useimmille vintage-faneille, mutta sen soitettavuus on vaivaton ja kitaran soundeissa on runsas annos mojoa.

LS-98S taas on pro-luokan uudelleenpainos vuoden 1956 LP Goldtopista. Tämä soitin on mainio osoitus japanilaisesta tarkkuudesta ja työnjäljestä – tämä on kerrassaan upea kitara erittäin kohtuulliseen hintaan.

****

Tokai Guitars LSS-47C + LS-98S

Tokai LSS-47 – 505 €

Tokai LS-98S – 1.276 € (kova laukku kuuluu hintaan)

Maahantuoja: Tokai Guitars Nordic/Musamaailma

****

LSS-47C – Plussat:

+ paino

+ nauhatyö

+ soundi

+ hinta-laatu-suhde

Miinukset:

– pieni epäsiisteys mikrofonikoloissa

****

LS-98S – Plussat:

+ työnjälki

+ viimeistely

+ soitettavuus

+ soundi

+ hinta-laatu-suhde+ value for money• Made in Japan
• Body: Mahogany
• Top: Maple
• Neck: One Piece Mahogany Set-Neck, Long Tenon
• Fingerboard: Rosewood
• Frets: 22
• Bridge: LS-VB, LS-VT Tailpiece
• Neck Pickup: P-90 MK2
• Bridge Pickup: P-90 MK2
• Electronics: 2x Volume, 2x Tone, 3-way Switch
• Inlays: Pearloid
• Pickguard: Cream
• Bindings: Cream, Body & Neck
• Headstock: Black with Logo Inlay & Gold Text
• Hardware Color: Chrome
• Color: Gold Top (GT)
• Case includedSave

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

16/05/2019

Lue Rockway-blogissa: Akaasian lumous

Kolmen kokopuisen akaasia-/koa-ukulelen testi löytyy TÄÄLTÄ.

Save

08/05/2019

Review: Tokai LSS-47C + LS-98S

While some may question the ethics behind copying classic guitar models, the fact is that there definitely is a market for such instruments. This is underlined by the licensed copies and sub-brands many well-known companies produce. There’s Fender’s Squier, Gibson’s Epiphone, PRS Guitar’s SE range and Music Man’s Sterling by Music Man, to name just a few.

Some companies have even made a name for themselves as makers of copy guitars, such as Greco, Nash Guitars, Rock ’n’ Roll Relics and Maybach. Probably the best known name in this field is Tokai, who make both affordable copies, as well as handcrafted high-quality replicas.

This time we’ll have a look at two different P-90 models – the affordable Tokai LSS-47C (current price in Finland: 505 €) and a Japanese ”Goldtop”, the Tokai LS-98S (1,276 €; case incl.).

****

The Chinese Tokai LSS-47C could be seen as a ”best of” version of Gibson’s 1950s Les Paul Special. We find the general outline of a 1955-57 single-cut model, a yellow finish very reminiscent of the 1958-60 double-cut, combined with the pre-compensated bridge used on the follow up instrument, the SG Special.

The set neck has been made from hard rock maple, while the bound fingerboard is carbonised (dyed) jatoba. Jatoba is a South-American tree that is also called Brazilian Cherry, even though it actually belongs to the bean family of plants. Recently, Jatoba has seen wider use as a replacement for rosewood on many affordable and mid-priced guitars and basses.

The slab body has been crafted from mahogany.

While the machine heads are decent Kluson copies, the bridge is a lightweight lightning bar wrapover model, pre-compensated for modern string sets with a plain g-string.

The P-90 singlecoil pickups sit inside black soapbar covers. This is a modern set with reverse-wound/reverse-polarity pickups, which makes the middle setting hum-free.

My only small criticism would concern the slightly oversized and not super tidy pickup routs on the LSS-47C.

The passive controls comprise the classic Gibson set of a three-way toggle plus volume and tone controls for each pickup.

****

The Tokai LS-98S is a high-quality replica of a 1956 Les Paul Standard, called the LP Goldtop these days. The woods and components chosen for the LS-98S are top grade and the attention to detail is stunning.

We find a one-piece mahogany neck, glued into the mahogany body with a long tenon. The guitar’s carved top is maple, while the bound fretboard is made from rosewood.

In contrast to post-1957 LP Standards, which usually come with the neck and body back dyed with red filler, most Goldtops sport a ”natural” look (i.e. brown pore filler).

The machine heads, the stopbar tailpiece and the tuneomatic bridge all come from Gotoh’s professional grade range.

The P-90s on the LS-98S are alnico-powered Tokai P-90 Mark II units. True to vintage specs the guitar uses identical pickups in both positions.

The LS-98S come in its own high-quality case.

****

Our review sample of the Tokai LSS-47C is really light in weight and very comfortable to play.

The neck profile is a relatively thin D, or what Gibson fans would describe as a 60s profile. Combined with the 12-inch fretboard radius, the well-dressed frets and the excellent set-up, this makes the LSS-47C a really bend-friendly instrument.

Despite having a rather affordable pedigree, the pickups on this Tokai sound surprisingly good, offering the typical combination of grit, power and roundness so loved by P-90 fans. There is also a nice balance in output levels between the neck pickup and the bridge unit.

****

In terms of its weight, the Tokai LS-98S lies in the heavier side of medium. The weight isn’t really an issue per se, but you sure notice it whenever you have this Tokai strapped on.

The workmanship is simply flawless and leaves nothing to be desired. The neck profile is much closer to a late-59 LP neck than the clubby profile of a genuine 1956 Goldtop, meaning we’re dealing with a very comfortable, rounded C of medium depth.

As on many Gibson originals from the early to mid-Fifties, the Tokai LS-98S’ neck P-90 sounds a fair deal louder than its bridge pickup. This is due to the way the identical units are suspended inside the body – which means the neck pickup can’t be screwed quite far enough into the body – as well as the neck unit’s placement closer to the strings’ mid-point. You simply have to adjust the neck pickup’s volume control to 8.5 to even out the signal levels.

The thick maple top makes a P-90-equipped Les Paul-style guitar sound brighter than you’d probably expect, especially with the bridge pickup selected. This guitar can really take you from warm Jazz to spiky Country, and on to Blues and Rock sounds, without the slightest problem.

****

The LSS-47C and LS-98S give you a very good idea why Tokai is the top name in copy guitars:

The LSS-47C is a very reasonably priced version of a classic LP Special. It may not be ”vintage correct” in many of its details, but it plays and sounds very well, and gives you a lot of that classic flavour.

The LS-98S is a professional grade recreation of a 1956 LP Goldtop. Made with typical Japanese attention to detail, this is a stunning guitar at an extremely fair price.

****

Tokai Guitars LSS-47C + LS-98S

Tokai LSS-47 – 505 €

Tokai LS-98S – 1,276 € (case included)

Distributor: Tokai Guitars Nordic/Musamaailma

****

LSS-47C – Pros:

+ weight

+ fretwork

+ sound

+ value for money

Cons:

– pickup routs a little untidy

****

LS-98S – Pros:

+ workmanship

+ finish

+ playability

+ sound

+ value for money+ value for money• Made in Japan
• Body: Mahogany
• Top: Maple
• Neck: One Piece Mahogany Set-Neck, Long Tenon
• Fingerboard: Rosewood
• Frets: 22
• Bridge: LS-VB, LS-VT Tailpiece
• Neck Pickup: P-90 MK2
• Bridge Pickup: P-90 MK2
• Electronics: 2x Volume, 2x Tone, 3-way Switch
• Inlays: Pearloid
• Pickguard: Cream
• Bindings: Cream, Body & Neck
• Headstock: Black with Logo Inlay & Gold Text
• Hardware Color: Chrome
• Color: Gold Top (GT)
• Case includedSave

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

08/04/2019

Review: Harjunpää Violinbirch A 011 + Vikingman A 025

To my knowledge there is currently only one boutique maker in Finland concentrating solely on electric basses – Harjunpää Bass from the small southern town of Nurmijärvi.

Harjunpää Bass is a special case among its peers, because bass builder Jouko Harjunpää isn’t a young luthier schooled at IKATA Institute, but a middle-aged entrepreneur and bassist, who is now fulfilling a lifelong ambition. His drive comes from his love of the instrument, of Finnish wood and of creating something beautiful by hand. Harjunpää’s idiosyncratic instruments are the results of an ongoing development and refinement process, and they can be enjoyed both as musical instruments and works of art.

****

This review could have just as well been titled “The Sound of Birch”, because Jouko Harjunpää is a great fan of the different species and variants of Finnish birch wood. Both instruments tested – the blonde Violinbirch, as well as the dark Vikingman – have been made completely from birch, with the exception of their wenge top nuts.

The Violinbirch has been crafted in its entirety from curly birch, while the Vikingman sports a plain birch neck with a curly birch fretboard, mated to body made from birch burl and flamed birch.

As we’re talking about a one-man business, where instruments are made by hand, output is naturally limited. Jouko Harjunpää doesn’t like to apply the term ”price” to the amount of money changing hands between maker and customer. In his view the term ”starting value” would be more appropriate. The customer pays for the starting value, and then each bass value will start its own life, just like in the field of fine arts. The starting values for these basses are 2,500 euros for the Violinbirch and 3,500 euros for the Vikingman.

By pure chance both of the Harjunpääs tested are medium scale instruments (32 inches/81.3 cm), which are not all that common these days. A medium scale bass usually tends to sound similar in clarity and sustain to a long scale instrument, but the string action will feel a little more bendy, which suits some virtuosos.

Both basses feature full two-octave fretboards with expertly finished jumbo frets (Jescar 2.0).

In addition to their breathtakingly beautiful woods, and their compact bodies, both Harjunpääs have been built with Jouko Harjunpää’s special bolt-on neck joint. The Tuning Fork -joint uses a tempered steel plate, roughly shaped like a flattened tuning fork, that has been sunk into the neck’s butt end as an anchor for the joint’s six bolts. According to the maker, this steel plate makes the vibrational transfer between the neck and the body much faster than in a traditional bolt-on or set neck joint. The results are a clear and fast attack, a long sustain, and excellent string-to-string separation.

The Vikingman’s headstock is Harjunpää’s older design, based on the shape of the neck joint’s ”tuning fork”. Recently Jouko Harjunpää has come up with a very elegant and practical open headstock, which has been used for the Violinbirch model.

The machine heads are semi-open Wilkinsons.

Both basses sport top quality ABM-type bridges with lock screws for each bridge saddle.

Artesound pickups have been installed on both Harjunpää instruments:

The Violinbirch comes equipped with a Music Man-style large humbucker. The controls are passive and comprise master volume and master tone.

The Vikingman offers a pair of soapbar humbuckers connected to an Artesound active preamp. In addition to a three-way toggle, there are controls for master volume, bass, middle and treble (cut and boost).

****

The workmanship on both Harjunpää instruments is excellent, and most prominent in the fretwork, finishing and playing feel. These basses are made with the beauty of the woods and the overall design front and centre, which sometimes calls for unusual solutions. Take the Vikingman’s bridge as an example – due to the body’s arching the back of the bridge doesn’t lie flat on the body, but has to be shimmed. At first this may look a little strange, but it doesn’t seem to have any negative impacts on the strength of the installation or on the sound.

Both instruments balance nicely in your lap. The long body horn on the bass side makes strapped on balance outstanding. The Vikingman is a tad heavier than the Violinbirch, but still what I’d consider a light bass.

There are differences in the neck profile and the sound of each bass:

The Violinbirch sports a muscular, slightly flattish profile with a nut width of 43 mm.

Played acoustically the Violinbirch’s sound is all about clarity seasoned with a nice dose of mid-range gnarl.

Through an amp the Violinbirch comes across with a strong voice with plenty of attitude in the middle register.

The Vikingman’s neck profile could be described as chunkier version of a Jazz Bass neck. The neck is very round at its narrow nut (35 mm), but it gets wider and much flatter as you go up towards the body.

The Vikingman’s acoustic voice is very clear, too, but here the general character is rounder, and fuller in the lower mids.

Artesound’s preamp delivers a moderate output, which is good news for clean headroom. Despite its fuller acoustic tone, the Vikingman sounds a little clearer than the more aggressive Violinbirch. Thanks to the excellent preamp you can access a wide range of different sounds on this instrument.

****

Here is the demo song in audio form:

****

If your central object of desire is a heavy relic reissue of a Fender Jazz, chances are you won’t fancy on of Harjunpää Bass’ idiosyncratically beautiful instruments.

Based on this review I can say that Harjunpääs are top drawer, modern basses, which offer the perfect balance between bass chunk and top end clarity. In my opinion Harjunpää basses are great-sounding Finnish works of art.

****
Harjunpää Bass Violinbirch & Vikingman

Violinbirch – starting value 2,500 €

Vikingman – staring value 3,500 €

Pros (both basses):

+ handmade in Finland

+ Finnish wood (except top nut)

+ workmanship

+ playability

+ soundSave

Save

Save

Save

Save

Save

Save

06/04/2019

Review: Raato Custom PenetRaatoR 6 Multiscale

Kitarablogi jumped at the opportunity to take a new Raato Custom Guitars PenetRaatoR Multiscale 6 for a spin.

****

The PenetRaatoR 6 Multiscale (prices starting at 3,270 €; this guitar: 3,900 €) is a handcrafted electric solidbody guitar, which offers each string its own scale length. Here the bottom E-string has a scale length of 27.75 inches, while the treble e-string’s scale is 26.5 inches. A previous review explains the ideas behind multi-scale guitars in more detail.

I must say that I rather like Raato Guitar’s crossbreed of Gibson and B. C. Rich elements, which make for a stylish instrument. The body’s core is crafted from basswood, with an added pear back and figured maple top.

This model’s neck consists of three long strips of wood – a centre piece of hard rock maple flanked on both sides by sapele mahogany.

The PenetRaatoR sport’s a very strong bolt-on neck joint using six screws and washers.

The neck has received an oil-and-wax finish. The body, as well as the headstock’s facing, have been bleached and finished with a thin satin lacquer.

One of the custom options on this PenetRaatoR is Raato Custom Guitars’ Lichtenberg Figure process used on the body and headstock face.

Putting Lichtenberg figures into wood is a relatively dangerous procedure (”don’t try this at home”), in which an electrical current is carefully used to produce lightning-like burns in the wood. You can take a look at the process in this Raato Guitars VIDEO.

Mika Ruotsalainen has gone even a bit further by filling the figures on the front with a gorgeous mixture of blue resin and holo-glitter flakes.

The PenetRaatoR 6 Multiscale’s fretboard is made of African ebony, and it sports two octaves’ worth of expertly finished jumbo-sized frets.

This guitar comes with glow-in-the-dark side dots – and company logo – made of Luminlay.

Locking Hipshot Grip-Lock machine heads make sure you tuning stays spot on, even in the middle of Metal Mayhem.

The well designed hardtail bridge is also a Hipshot product.

This PenetRaatoR comes with a pair of Bare Knuckle Pickups’ Nailbomb humbuckers with ceramic magnets. You can already guess from the name that these pickups are meant for all types of Hard Rock and Metal genres.

The review guitar’s controls are spartan and to the point:

We find a three-way toggle pickup switch, as well as a master volume control with an integrated push/pull-switch for pickup splitting.

This is what a boutique class control cavity should look like. The soldering is clean as a whistle, and the electric shielding is thorough.

****

Despite Raato Custom Guitars’ PenetRaatoR 6 Multiscale being a rather large electric guitar, its weight is surprisingly moderate. The instrument sits comfortably in the lap, proving equally well-balanced hanging on a strap.

This guitar’s lucky owner (thank you for the loan!) has chosen an asymmetrical neck profile for his own Raato guitar. The neck, which is thicker on the bass side, fits very nicely into my own hand.

The workmanship on this guitar is top notch throughout. Take the fretwork on the PenetRaatoR, for example, that makes this instrument very fast and easy to play. The owner requested his guitar be set up for drop-C tuning.

Played acoustically this Raato displays a fast and precise attack followed by long and smooth sustain.

Bare Knuckles’ considerable expertise in the field of pickup making is clearly evident in the Nailbombs’ sounds, which is couples merciless power with a high degree of musicality. Yes, these are high-octane pickups, but one-dimensional there not.

Here’s a clean audio clip that starts off with the split settings (neck, both, bridge), before switching to the full humbuckers:

The Raato PenetRaatoR 6 Multiscale has been crafted to rock hard, and rock it does indeed:

****

It is very clear to me, judging by this review, that Raato Custom Guitars stands for top class workmanship combined with a fresh and fearless approach, when it comes to body shapes and different finishes. PenetRaatoR 6 Multiscale is a fine example of what a boutique grade modern Metal guitar can be.

****

Raato Custom PenetRaatoR 6 Multiscale

Prices starting from 2,890 € (traditional scale) and 3,270 € (multiscale)

Reviewed guitar: 3,990 €

Contact: Raato Custom Guitars

****

Pros:

+ handmade in Finland

+ wide range of custom options available

+ workmanship

+ playability

+ soundSave

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

02/04/2019

Testipenkissä: Harjunpää Violinbirch A 011 + Vikingman A 025

Suomessa toimii tällä hetkellä minun tietääkseni ainoastaan yksi soitinpaja, joka on erikoistunut pelkästään sähköbassoihin – Harjunpää Bass Nummijärveltä.

Harjunpää Bass on monessa mielessä erikoinen yritys, sillä Jouko Harjunpää ei ole IKATA:ssa käynyt nuori rakentaja, vaan keski-ikäinen yrittäjä ja basisti, jolle omien soittimien tekeminen on sydänasia. Keskiössä ovat rakkaus bassoon, suomalaiseen puuhun ja omilla käsillä tekemiseen. Jatkuvan kehityksen kautta syntyvät yksilölliset sähköbassot, joita voi ihailla sekä soittimina että taide-esineinä.

****

Tämän jutun otsikko olisi hyvin voinut olla “Kotimaisen koivun soundi”, koska Jouko Harjunpää on suuri eri koivun puulajien ystävä. Molemmissa testisoittimissa – vaaleassa Violinbirch-mallissa ja tummassa Vikingman-bassossa – vain satula on tehty toisesta puulajista (wengestä).

Violinbass-malli on tehty kokonaan visakoivusta, kun taas Vikingmanissä koivukaula visakoivuotelaudalla on liitetty koivupahkasta ja visakoivusta tehtyyn runkoon.

Koska kyseessä ovat yksilöllisesti käsintehdyt soittimet, ja yhden miehen paja, on tuotanto hyvin rajoitettu. Jouko Harjunpää ei haluaisi puhua soittimien hinnasta hintana. Hänen mukaan asiakas maksaa soittimen lähtöarvosta, jonka jälkeen harvinaisen käsintehdyn basson arvo lähtee elämään oman elämänsä, niin kuin esimerkiksi taide-esineissä. Näiden kahden soittimien lähtöarvot ovat 2.500 euroa (Violinbirch) ja 3.500 euroa (Vikingman).

Sattumoisin molemmissa Harjunpäissä on keskipitkä mensuuri (32 tuumaa/81,3 cm), jota näkee nykyisissä sähköbassoissa hyvin harvoin. Keskipitkä mensuuri soi yleensä lähes yhtä selkeällä äänellä kuin tavallinen pitkä mensuuri (34 tuumaa/86,4 cm), mutta kielet ovat hieman taipuisempia, mikä on joidenkin bassovirtuoosien mieleen.

Molemmat soittimet tarjoavat kahden oktaavin otelautoja, joihin on huolellisesti asennettu jumbokokoiset nauhat (Jescar 2.0).

Henkeäsalpaavien puuvalintojen, sekä hyvin kompaktien runkojen lisäksi, molemmissa bassoissa on luonnollisesti Harjunpää-soittimien soundin kulmakivi – Jouko Harjunpään itse kehittämä äänirautaliitos. Vastakappaleena kaulaliitoksen jämäkille pulteille toimii tässä kaulapuuhun upotettu, etäisesti äänirautaa muistuttava, teräslevy. Rakentajan mukaan tämä teräslevy siirtää kielten värähtelyä paljon vapaammin edestakaisin kuin perinteinen ruuvi- tai liimaliitos. Lopputuloksena kielet soivat pidempään ja soundi on hyvin erotteleva.

Vikingmanin viritinlapa on pajan vanhempi malli, jossa kärki esittää kaulaliitoksen ääniraudan muotoa. Harjunpää Bass on siirtynyt hiljattain Violinbirchilläkin nähtävään avoimeen malliin, mikä helpottaa soittimen virittämistä.

Puoliavoimet virityskoneistot tulevat Wilkinsonin tuotannosta.

Molemmissa bassoissa käytetään laadukkaita ABM-tyylisiä talloja lukittavilla tallapaloilla.

Mikrofonit tulevat Artesoundin valikoimasta:

Violinbirchiin on asennettu Music Man -tyylinen isokokoinen humbuckeri. Elektroniikka on passiivinen ja se tarjoaa master volume- ja tone-säätimet.

Vikingman taas tarjoaa kaksi soapbar-kokoista humbuckeria ja Artesoundin aktiivielektroniikka. Kolmiasentoisen mikkikytkimen lisäksi löytyy master volume, sekä kolmialueinen EQ (bass, middle, treble).

****

Molemmissa Harjunpää-bassoissa on yhteistä erittäin laadukas työnjälki, joka tuntuu ja näkyy ehkä parhaiten viimeistelyssä, nauhatyössä ja soittotuntumassa. Näitä bassoja tehdään käsin selvästi puun ja ulkomuodon ehdoilla, mikä johtaa välillä epätavallisiin ratkaisuihin. Esimerkiksi Vikingmanin tallan takaosa ei istu kokonaan soittimen voimakkaasti kaartuvan rungon päällä. Tämä näyttää ensisilmäyksellä hieman mielenkiintoiselta, mutta ratkaisulla ei näytä olevan negatiivista vaikutusta kiinnityksen lujuuteen tai basson soundiin.

Molempien soittimien tasapaino on istuessa todella hyvä ja hihnalta roikkuen pitkien yläsarvien ansiosta erinomainen. Vikingman on pikkasen Violinbirch-mallia painavampi, mutta molemmat bassot ovat kevyttä sorttia.

Kaulaprofiilissa ja soundissa löytyy sen sijaan selkeitä eroja mallien välillä:

Violinbirchin kaulaprofiili on hieman laakea, mutta mukavasti lihaksikas ja harteikas tapaus 43 millin levyisellä satulalla.

Akustisesti soitettuna Violinbirchin soundi on hyvin erotteleva ja keskialueella on sopiva annos murinaa.

Vahvistimen kautta Violinbirchin soundi on vahva ja keskirekisterissä löytyy runsaasti asennetta.

Vikingmanin kaulaprofiili on kuin punttisalissa käynyt Fender Jazz -basson kaula. Kapean satulan kohdalla (35 mm) kaula on hyvin pyöreä, mutta profiilista tulee leveämpi ja laakeampi runkoa kohti mentäessä.

Myös Vikingmanin äänessä on runsaasti erottelevuutta, mutta tässä perussoundi on pyöreämpi ja alamiddlessä täyteläisempi.

Vahvistimen kautta Artesoundin aktiivielektroniikan signaalitaso on mukavan maltillinen. Vikingmanin perussoundi on basson akustisesta soundista huolimatta hieman kirkkaampi kuin passiivisessa Violinbirchissä. Kahden mikrofonin ja laadukkaan etuvahvistimen ansiosta soittimen tarjoama soundiskaala on erittäin laaja.

****

Tässä vielä demobiisi audiona:

****

Jos sydämesi lyö relikoidulle vuoden 1962 Jazz-basson uudelleenpainokselle, Harjunpää Bass -pajan omintakeisen kauniit luomukset eivät luultavasti ole sinun heiniäsi.

Harjunpää-bassot ovat tämän testin perusteella nykyaikaisia huippubassoja, joiden vahvuus löytyy soundin muhkeuden ja erottelevuuden esimerkillisessä suhteessa. Minun mielestäni nämä Harjunpäät ovat silkkaa soivaa suomalaista taidetta.

****
Harjunpää Bass Violinbirch & Vikingman

Violinbirch – lähtöarvo 2.500 €

Vikingman – lähtöarvo 3.500 €

Plussat (molemmat bassot):

+ suomalaista käsityötä

+ suomalaiset puulajit (paitsi yläsatula)

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ soundi

Save