Archive for ‘testi’

17/09/2020

Review: Farida Old Town OT-12 and OT-25

The world of steel-string guitars is dominated by Dreadnoughts. This is no wonder, as D-sized guitars are great all-rounders that can be used in almost all genres of music. The size that’s one size smaller – usually called an OM-, 000- or Grand Auditorium-guitar – as well as larger Jumbos are also widely available in most price segments.

Guitars with smaller bodies than Martin Guitars’ Size 000 are far harder to find in the lower and middle price ranges, because most brands see them as marginal products for a few specialist players.

This is where Farida Guitars’ brand-new Old Town series steps up to the plate. True, there are a couple of Gibson-ish round-shoulder Dreads among the models, too, but the main focus of the Old Town series is on small-bodies steel-string acoustics, in the style of classics from the 1930s and 40s. The good news for left-handers is that several models are available for southpaws, too, without an extra charge.

We received two models for this review – a Martin Size 0-sized Farida OT-12 (423 €) …

… and a  Gibson LG-2-style Farida OT-25 (738 €). Both guitars come in a deep and rich sunburst finish.

****

Farida’s OT-12 is an affordable Old Town-version of Martin’s classic Size 0 guitar. The set neck joins the body at the 14th fret. The body is 46 cm long, with its maximal breadth measuring on 34.3 cm, and a maximal depth of 10.8 cm. This means the OT-12 is larger than a genuine parlour guitar, but a small guitar nonetheless.

The guitar sports an X-braced solid spruce top, as well as a back and sides made from laminated mahogany. There’s a nato neck with an unbound acacia fretboard. The scale length is – as per original – a little shorter than on a typical D-sized guitar (24.7”/62.4 cm). There are 19 well-seated and nicely polished medium-sized frets on the fretboard.

The machine heads on the OT-12 are vintage-style, open three-on-a-plate tuners with faux ivory knobs. The top nut has been carved from genuine bovine bone, and it measures 44 millimetres breadth.

The bridge, too, has been crafted from solid acacia, and it comes equipped with a compensated bone saddle, which is an authentic choice. The factory strings are a high-quality D’Addario EJ-16-set (012-053).

****

There is one Gibson steel-string model that was extremely successful in decades past, but which nobody seems to talk about anymore. I’m talking about the Gibson LG-2, that was renamed the Gibson B-25 in 1961. The same US-made model was also sold in the Sixties as the Epiphone FT-45 Cortez. T. Rex’ Marc Bolen was often seen playing this very model in the early Seventies.

Farida’s version of the LG-2 – the Farida OT-25 – is an all-solid instrument with an X-braced spruce top and solid mahogany back and sides. The OT-25’s cubic capacity is very similar to a Martin Size 00 body, but the geometry is different. Instead of the wide shoulders and high waist of the 00, the OT-25 is shaped more like a figure eight, with its waist moved more towards the body’s middle lengthwise. The body’s length is 48 cm, its largest width 36 cm, and its largest depth measures 11.2 cm.

This guitar also sports a nato neck, but here the fingerboard has been made from South-American pau ferro. The scale length, number of frets, fret size and quality of the fretwork on the Farida OT-25 is identical to the OT-12.

The headstock shape, type of tuning heads and the top nut also correspond with the OT-12.

The bridge on this Farida has been carved from pau ferro, and it features a compensated bridge saddle made from genuine bone. The factory strings are a high-quality D’Addario EJ-16-set.

****

I must say that I’m very impressed by the workmanship and quality displayed on the review samples of Farida’s Old Town series. It would be easy to mistake both of these guitars for much more expensive instruments.

I received both guitars straight from Vantaan Musiiki’s warehouse, still factory packed. I’m amazed by the high level of quality control at Farida’s factory – there were no sharp frets or other issues. I tuned the guitars up to pitch, and the action on both models came to rest at exactly what the quality control card read (low-E: 2.6 mm; treble-e: 2.1 mm), and the action stayed this way over the whole time I spent with the guitars.

Both Faridas feature a full and rounded C-profile neck. Playability is top notch, as both guitars offer plenty of scope to really dig in and make the most of each instrument’s dynamic range. Still, should you require a lower action, there’s more than enough height left in the bridge saddles to accommodate you easily.

The Farida OT-12 sits a little bit more ”into” the player’s body, due to its shorter scale and higher waist, than the OT-25.

The OT-12’s sound is clearly bigger than that of a parlour guitar with a nice amount of ”kick”. Naturally, there’s a great deal less bass frequency content here than in a Dreadnought-size guitar. Feisty use of a pick might even turn out a little harsh at times, but fingerstyle playing greatly benefits from the greater clarity – and tighter bass – of small guitars. The OT-12 never gets wooly or boomy, which is also a definite plus in the studio.

The sound of the Farida OT-25 is probably a bit more versatile, compared to the OT-12, because there is little bit more going on in terms of its low mids and bottom end. The sound is still punchy and tight, but there’s additional texture and complexity here. In my view, the OT-25 would be an outstanding choice as the trusty workhorse of a singer-songwriter, as well as a go-to instrument in the studio. This guitar has a beautiful tone, whether you use a plectrum or your fingers.

****

Farida Old Town

OT-12 – 423 €

OT-25 – 738 €

Finnish distributor: Musiikki Silfverberg

Pros:

+ workmanship

+ finish

+ playability

+ sound

12/09/2020

Testipenkissä: Farida Old Town OT-12 ja OT-25

Teräskielisten maailma on tiukasti Dreadnought-kokoisten soittimien hallinnassa. Se ei ole ihme, sillä D-kokoiset kitarat ovat loistavia yleissoittimia, joilla voi soittaa kattavasti kaikissa musiikkityyleissä. Nykyään myös Dreadnoughtista seuraava pienempi koko – jota kutsutaan OM-, 000- tai Grand Auditorium -kitaraksi – sekä isommat Jumbo-kitarat on saatavilla lähes kaikissa hintaluokissa.

Martin Guitarsin 000-kokoa pienempiä koppamalleja sen sijaan on hankalampi löytää edullisista ja keskihintaisista markkinasegmenteistä, koska monille valmistajille ne ovat marginaalituotteita suhteellisen pienelle asiakasryhmälle.

Farida Guitarsin upouusi Old Town -sarja on tässä mielessä todella tervetullut poikkeus. Toki Old Town -sarjalaisista löytyy myös Gibson-tyylisiä Roundshoulder Dreadnought -kitaroita, mutta mallistossa painopiste on juuri sellaisissa pienissä soittimissa, joiden suosion huippu oli 1930- ja 40-luvulla. Hyviä uutisia myös vasenkätiselle, koska useasta Old Town sarjalaisesta on saatavilla myös vasenkätinen versio ilman lisäveloitusta.

Saimme testiin kaksi mallia – Martin Size 0 -kokoisen Farida OT-12:n (423 €) …

… sekä Gibson LG-2 -tyylisen Farida OT-25:n (738 €) – jotka on viimeistelty erittäin kauniilla tummalla sunburst-värityksellä.

****

Farida OT-12 on Old Town -sarjan hieman edullisempi versio Martinin klassisesta Size 0 -kitarasta. Kaula on liimattu runkoon 14. nauhan kohdalla. Rungon pituus on 46 cm, sen suurin leveys on 34,3 cm ja kopan suurin syvyys 10,8 cm. OT-12 on siis aitoja parlour-kitaroita isompi, mutta silti melko pienikokoinen soitin.

Tässä mallissa on x-rimoitettu kokopuinen kuusikansi, sekä sivut ja pohja kauniista mahonkivanerista. Kaula on nato-mahonkia, jonka päälle on liimattu akaasiaotelauta. Mensuuri on – alkuperäisen mukaan – hieman D-mallia lyhyempi (24,7”/62,4 cm), ja otelautaan on siististi asennettu 19 medium-kokoista nauhaa.

OT-12:n virittimet ovat vintage-tyylisiä, avoimia koneistoja yhteisellä aluslevyllä (ns. strip tuner) ja norsunluuta muistuttavilla muovinupeilla. Satula on tehty aidosta naudanluusta, ja sen leveys on 44 milliä.

Myös akaasiatallan kompensoitu tallaluu on aitoa luuta, mikä on sekä autenttinen että soundiltaan hyvä ratkaisu. Kieliksi on valittu laadukas D’Addarion EJ-16-setti (012-053).

****

Gibsonin teräskielisten akustisien joukosta on yksi taannoin erittäin suosittu (ja pitkään myynnissä ollut) malli, josta nykyään ei yleensä puhuta kovin usein. Kyseessä on pienikoppainen Gibson LG-2, joka vaihtoi vuonna 1961 nimensä Gibson B-25:ksi. Samasta kitarasta oli 1960-luvulla saatavilla myös Epiphone-painos, nimeltään FT-45 Cortez.

Faridan versio aiheesta – Farida OT-25 – on todella laadukas soitin kokopuisella kopalla (x-rimoitettu kuusikansi, sekä sivut ja pohja mahongista). Kopan tilavuuden näkökulmasta OT-25 on samaa luokka kuin Martinin Size 00, mutta rungon geometria on melko erilainen. Tämä koppamuoto on paljon pyöreämpi kahdeksikko, jossa kaulanpuoleinen osa on lähes samankokoinen kuin tallanpuoleinen osa. Kopan pituus on 48 cm ja suurin leveys on 36 cm, kun taas suurin syvyys on vain 11,2 cm.

Tässäkin mallissa on natokaula, mutta otelauta on veistetty eteläamerikkalaisesta pau ferrosta. Nauhoja löytyy 19 kappaletta ja niiden koko on medium. Nauhatyö on kiitettävällä tasolla. OT-25:n mensuuri on sama kuin OT-12-kitarassa.

Viritinlapa, virityskoneistot ja kitaran satula ovat samanlaisia kuin testin toisessa mallissa.

Tässä Faridassa myös tallapuuksi on valittu pau ferro. Kompensoitu satula on aitoa naudanluuta. Kielisatsi on tässäkin D’Addarion EJ-16.

****

Testin perusteella olen hyvin vakuuttunut Farida Old Town -sarjan työnjäljestä ja laadusta, joiden ansiosta näitä malleja voisi helposti luulla selvästi kalliimmaksi kuin mitä ne ovat.

Sain molemmat Faridat suoraan Vantaan Musiikin varastosta alkuperäispakkauksissaan. Jopa kielten ruosteenestopaperit olivat vielä avaamatta paikoillaan.

Testiyksilöiden perusteella voin vain nostaa hattua Faridan laadunvalvonnalle. Virittämiseen jälkeen kummankin soittimen säädöt olivat prikulleen laadunvalvontakorttien arvoissa (basso-E: 2,6 mm; diskantti-e: 2,1 mm), ja ne pysyivät muuttumattomina koko testiajan yli.

Kaulaprofiili on molemmissa kitaroissa sama pyöreä ja mukavan täyteläinen C. Soittotuntuma on mielestäni todella hyvä, koska Faridat tarjoavat tatsin suhteen runsaasti dynaamista liikkumavaraa, jopa raskaalle plektrakädelle. Tallaluissa on kuitenkin riittävästi korkeutta, että pehmeällä tatsilla soittava kitaristi voisi laittaa kielet vielä lähemmäksi otelautaa, ilman ongelmia.

Farida OT-12 istuu Martin-tyylisellä kopallaan hieman enemmän oikealle sylissä kuin matalamman vyötärön omaava OT-25.

OT-12-mallin soundi on selvästi parlour-kitaroita isompi ja potkua löytyy runsaammin. Soundissa on – luonnollisesti – selkeästi vähemmän bassoa kuin Dreadnoughteissa. Plektralla komppaaminen voi välillä soida kenties jo hieman terävästi, mutta sormisoitossa hyvin tiukka basso on ehdottomasti etu, koska soundi ei puuroudu. Myös lähimikityksessä liika basso voi tuoda hankaluuksia, minkä takia monille soittajille pienikoppainen teräskielinen on salainen ase studiossa.

Farida OT-25 -kitaran soundi on minusta ehkä OT-12-mallia monipuolisempi, koska äänessä on aavistuksen verran enemmän pehmeyttä ja tiukka, mutta kuitenkin lempeämpi bassoalue. Minun mielestäni OT-25 olisi oiva valinta sekä laulaja-lauluntekijälle uskolliseksi työjuhdaksi että yleiskitaraksi studiossa. Tämä kitara soi kauniisti sormisoitossa, mutta se ei myöskään pelkää plektroja.

Pitkänä miehenä voi välillä unohtaa, että on myös pienikokoisempia kitaristeja, kuten lapset/nuoret ja monet naiset. Myös heille on varmasti ilahduttava uutinen, että Faridan OT-12- ja OT-25-kaltaisia pienikoppaisia, mutta laadukkaita soittimia löytyy.

****

Farida Old Town

OT-12 – 423 €

OT-25 – 738 €

Maahantuoja: Musiikki Silfverberg

Plussat:

+ työnjälki

+ viimeistely

+ soitettavuus

+ soundi

24/06/2020

Testipenkissä: Mooer SD75

Viime vuosina Mooer on onnistunut saamaan vankan jalansijan edullisien, mutta silti laadukkaiden kitaraefektien valmistajana. Brändinä firma tuli aluksi tunnetuksi mikrokokoisista pedaaleistaan, mutta Mooer valmistaa myös isompia multiefektejä.

Vuoden 2018 Hornet-mallisto antoi jo vihjeen siitä, että Mooerilta oli tulossa uusia tuotteita, ja nyt firman ensimmäiset ”täysikasvuiset” mallintavat kitarakombot ovat ilmestyneet – Mooer SD30 ja SD75.

****

Upouusi Mooer SD75 (378 €) on hybridikombo digitaalisella etuasteella ja transistoripohjaisella päätevahvistimella (75 W; A/B-luokka).

Kauniista kaksivärisestä kaiutinkotelosta löytyy 12-tuumainen Mooer-kaiutin 100 watin tehonkestolla (8 Ω).

SD75 painaa vain 18 kiloa.

Kombon takapaneeli tarjoaa liittimet lisäkaiuttimelle, efektilenkille, balansoidulle DI-lähdölle (kytkettävällä kaiutinsimulaatiolla), sekä USB-portti firmware-päivitykseen.

Mooerin säädinpaneeliin pääsee ylhäältä:

Mustaan osaan on aseteltu vahvistimen näyttö, Value-pyörä, sekä taustavalaistut painonapit, joilla pääsee käsiksi kombon ohjelmamuistiin, sekä etuvahvistimen kaikkiin vahvistin- ja efektiosioihin. Napinpainaluksilla pääsee myös Mooerin Jam Mode -tilaan, jossa voi käyttää vahvistimen sisäistä audioloopperia (150 sekuntia äänitysaikaa) ja SD75:n rumpukonetta/metronomia (40 rumpupatternia; 10 eri metronomivaihtoehtoa). Uutuuskombossa on myös sisäinen kromaattinen viritysmittari.

Vahvistimen pääsäädöt tehdään tässäkin perinteisillä säätimillä – tarjolla on Gain, Volume, Bass, Middle, Treble, Presence ja Master. Kaikkien säätimien asetukset – paitsi Masteria – voi tallentaa efektiasetuksien lisäksi SD75:n presetmuistiin, joka tarjoaa 40 muistipaikkaa.

Mooer SD75 -kombossa on myös Bluetooth-valmius:

Kombon mukaan tulee Mooerin Airswitch jalkakytkin neljällä kytkimellä, jolla pystyy vaihtamaan presettejä ja ohjata loopperia. Bluetoothin kautta pystyy myös striimaamaan audiota älylaitteista.

****

Veikkaisin, että käytännössä jokainen kitaristi kokeilee ensin tällaisen vahvistimen tehtaalla ladatut preset-ohjelmat läpi, ennen kuin kokeilee itse mallintavan vahvistimen ohjelmointia. Kyllä tehdasohjelmista saa jonkinlaisen käsitteen Mooer SD75 -kombon tarjoamista mahdollisuuksista, vaikka mielestäni lähes kaikki presetit ovat tässä liian bombastisia minun makuun.

Minusta tutustumista varten kannattaa valita yksi presetti ja painaa kaikki efektiosiot pois päältä. Tämän jälkeen voi ensin valita yhden vahvistinmalleista ja ruuvata sen parametreja rauhassa kuntoon. Seuraavaksi voi sitten mennä kaikki efektiosiot läpi ja kokeilla mitä kaikkea kivaa sieltä löytyy.

Mooerin vahvistinkokoelmaan kuuluu 25 eri mallinnusta. Pedaalivalikoima taas koostuu OD/DS-osiosta (yksi puhdas boosti, sekä seitsemän eri säröä), yhdeksän modulaatioefektiä (choruksesta kehämodulaattoriin), viisi viivettä (nauhakaiusta ducking delayhin), sekä kuusi eri kaikua. Jokaisesta efektiosiosta voi valita yhden efektin.

Parametrien säätäminen on hyvin helppoa taustavalaistujen nappien ja kätevän Value-pyörän ansiosta. Jokaisessa vahvistinmallissa pystyy vaikuttamaan seitsemään parametriin, joihin sisältyvät SD75:n kuusi fyysistä säädintä, sekä sen lisäksi kohinasalpa. Pedaaliefektit on jätetty tahallaan helppokäyttöisiksi, ja ne tarjoavat ainoastaan kolme parametria, niin kuin monet fyysiset pedaalitkin.

Myös muutoksien tallentaminen ja presetin nimeäminen on nopeaa ja helppoa, minkä ansiosta esimerkiksi asetuksien hiominen treeneissä on vaivatonta, ja muutokset voi tallentaa keikkoja varten kahdella painalluksella. Ohjelmamuistossa on tilaa 40 presetille – kymmenen pankkia neljällä presetillä – mikä tarkoittaa, että komboon pystyy ohjelmoimaan etukäteen vaikkapa koko bändisetin verran eri kitarasoundeja.

Mooer SD75:n Jam Mode -tila on kätevä lisä jammailuun, harjoitteluun tai uusien ideoiden kehittämiseen. Kombon sisäinen loopperi toimii todella hyvin. Rumpukoneen soundi ei ehkä ole parasta studiolaatua, mutta se toimii kokonaisuutta (ja hintaa) nähden hyvin.

Johdoton Mooerin Airswitch -kytkin on tässä hintaluokassa harvinainen herkku, jonka ansiosta kitaristin jalkoihin jää yksi johto vähemmän.

Mooerin SD75 kuulostaa todella hyvältä. Kombo tarjoaa mielestäni loistavaa vastinetta rahallesi. Kaksitoistatuumaisen kaiuttimensa ja tuhdin päätevahvistimensa ansiosta SD75 olisi fantastinen valinta coverbändin kitaristille tai bändiluokalle tai vaikkapa (vuokraus-) harjoituskämpälle.

Kuulen jo kysymyksen: ”Onko uusi Mooer parempi kuin kallis vahvistin ja muutama boutique-luokan pedaali?” Vastaukseni on – tietysti – ei ole! Hei, hieman realismia kehiin, tämä on todella edullinen peli.

Mutta:

Näillä spekseillä, tällä hinnalla, ja näillä soundeilla Mooer SD75 on erittäin hyvä valinta viikonlopun kitarasankareille, jolla on tiukka budjetti.

• Komppikitarat: Fender Telecaster (vasen kanava) & Arvo 2-P90 (oikea kanava)
• Soolokitara: Epiphone G-400 Bigsby-vibratolla
• Kitararaidoissa käytetään ainoastaa Mooer SD75 -kombon omia efektejä
• Äänitetty Shure SM57 -mikrofonilla

****

• Komppikitarat: Epiphone SG (G-400; vasen kanava) & Fender Stratocaster (oikea kanava)
• Likkikitarat: Arvo Guitars 2-P90
• Soolokitara: Arvo 2-P90
• Kitararaidoissa käytetään ainoastaa Mooer SD75 -kombon omia efektejä
• Äänitetty Shure SM57 -mikrofonilla

****

Mooer SD75

378 €

Maahantuoja: Musamaailma

****

Plussat:

+ laaja soundivalikoima

+ helppo käyttää

+ sisärakennettu loopperi ja rumpukone

+ DI-lähtö kaiutinmallinnuksella

+ soundi

+ hinta

Minukset:

– rumpusoundien laatuSave

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

09/06/2020

Review: Mooer SD75

Over the past decade Mooer has built a brand reputation for making cost-effective guitar effects of very decent quality. The company made considerable inroads into the market with its micro-sized pedals, but has since also introduced several successful multi-effect units.

Mooer’s Hornet-range of small practice amps – launched in 2018 – already hinted at things to come, and now the company has widened its product range by introducing two ”grown-up” modelling guitar combos – the SD30 and SD75.

****

The Mooer SD75 (current price in Finland: 378 €) is a hybrid combo that combines a digital preamp section with a solid-state power amp (75 W; Class A/B).

The stylish two-tone, open back cabinet is loaded with a 12-inch Mooer speaker rated at 100 watts (8 Ω).

The SD75 weighs 18 kilos.

The SD75’s back panel sports connectors for an optional external speaker, a serial effects loop, a balanced DI output (speaker emulated) with a ground lift switch, and a USB-port for firmware updates.

The Mooer’s control panel is top-facing, with its black portion offering access to the combo’s patch memory, as well as all of the preamp’s effect blocks. The backlit buttons on the left of the display also let you activate the SD75’s Jam Mode section, which comprises a 150 second audio looper and a simple drum pattern player/metronome, featuring 40 drum patterns and 10 different metronome styles. The built-in chromatic tuner, on the other hand, is accessed by a button just above the Treble knob.

The combo sports seven control knobs – Gain, Volume, Bass, Middle, Treble, Presence, and Master. All knob settings, save for the Master control, can be saved in one of the SD75’s 40 patch memory slots, along with all the other preamp parameters.

The Mooer SD75 also runs a Bluetooth section, which allows you to use a four-switch Mooer Airswitch unit for bank and patch preset switching, as well as for streaming audio from an external device, such as a smartphone.

****

The first thing virtually all of us will do, when first trying out a programmable amp, is to make a quick journey through the factory-installed presets. The Mooer SD75’s presets will give you an idea of the combo’s scope of different sounds, even if they seem to have been concocted to wow teenage guitarists.

I would strongly suggest you try out the Mooer by selecting any of the patches and turning off all the preamp blocks. I would then start exploring all the effect blocks by choosing an amp model first, adjusting its settings to your own taste, and then experiment with the effects in the other blocks.

In addition to its 25 different amp models the Mooer offers eight gain effects in the OD/DS-section (a clean boost plus seven drives/distortions), nine modulation effects (including ring modulation and pitch shifting), five delays (from tape all the way to ducking), and six different reverbs. You are limited to one effect per block.

Editing is very easy using the backlit buttons and the black Value-knob. The amp models offer seven parameters each, namely the six storable physical knobs plus a noise gate. The pedal effect sections have been kept deliberately easy to programme by offering only three parameters each, just like on many physical effect pedals.

Saving (and naming) your own presets is fast and easy, too, which means that you can store your settings during rehearsals with minimal fuss, and then recall them on stage. The patch memory of 40 presets – arranged as ten banks of four patches each – means that you should probably be able to store all your amp settings for your band’s set list in advance.

The Mooer SD75’s Jam Mode is a cool add-on for getting your creative juices flowing. The looper works really great, while the drum machine serves its purpose in the context of this amp, even if the drum sounds are quite bassy.

Mooer’s Airswitch Bluetooth switch unit is a very classy addition reducing the number of cables at the player’s feet.

Mooer’s new SD75 guitar combo sounds great and really offers amazing value for the money. With a 12-inch speaker and a healthy 75 watts power section, the SD75 would be a fantastic choice for any covers band guitarist on a tight budget, or as the resident combo in a band school.

Will the Mooer trump a top-class guitar amp along with some boutique effect pedals? No, of course not! Look at the price tag and be realistic. But as an all-in-one solution for weekend warriors and guitar heroes on a budget, the Mooer SD75 is hard to beat.

• Rhythm guitars: Fender Telecaster (left channel) & Arvo 2-P90 (right channel)
• Lead guitar: Epiphone G-400 with Bigsby vibrato
• All guitar tracks use only the Mooer SD75’s internal effects
• Recorded with a Shure SM57

****

• Rhythm guitars: Epiphone SG (G-400; left channel) & Fender Stratocaster (right channel)
• Lick guitars: Arvo Guitars 2-P90 (handmade Finnish guitar)
• Lead guitar: Arvo 2-P90
• All guitar tracks use only the Mooer SD75’s internal effects
• Microphone used: Shure SM57

****

Mooer SD75

378 €

Finnish distributor: Musamaailma

****

Pros:

+ wide variety of available sounds

+ easy to use

+ built-in looper and drum section

+ built-in DI-output

+ sound

+ price

Cons:

– mediocre drum soundsSave

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

26/05/2020

Hagström HJ-800 & Green Fat Bob Rockway-testissä

Löydät testin TÄÄLTÄ.

Save

16/02/2020

Testipenkissä: Manuel Rodriguez Model A

Guitarras Manuel Rodriguez on hyvin arvostettu klassisten ja Flamenco-kitaroiden valmistaja, joka tekee niiden lisäksi myös cajoneja. Alun perin Manuel Rodriguez perusti yrityksensä vuonna 1905 Madridissa. Yhdeksänkymmentä vuotta myöhemmin hyvin menestynyt kitarapaja muutti Esquivias nimiseen kaupunkiin (Toledon maakunnassa), jonne he olivat rakentaneet itselleen nykyaikaiseen soitinvalmistukseen sopivat isot tuotantotilat.

Manuel Rodriguezin Model Clásica A on kokopuisella kannella varustettu espanjalainen klassinen kitara, joka on tarkoitettu jo selvästi edenneelle soittajalle.

****

MR Model A (650 €) -kitara tarjoaa kaikki tärkeimmät espanjalaisen laatukitaran tunnusmerkit.

Testikitaran kaula on veistetty erittäin kauniista afrikkalaisesta mahongista, ja sillä on espanjalainen kaulakorko. Soittimen kaula on tehty perinteisellä tavalla, jossa yksiosaiseen pitkään aihioon on lisätty erillisiä paloja korkoa ja viritinlavan ylempää osaa varten.

Kokopuinen kansi on laadukasta kanadalaista seetriä.

Model A:n ainoa myönnytys hintalapulle näkyy kopan pohjassa ja sivuissa, jotka on tehty vanerista. Vaikka kyse ei siis ole kokopuusta, on tähän malliin käytetty intialainen ruusupuu erittäin kaunista – sekä ulkopuolelta että sisältä päin katsottuna.

Sekä kannessa että pohjassa on monikerroksista puista reunalistoitusta.

Manuel Rodriguezin perinteiset virityskoneistot toimivat hyvin luotettavasti.

Viritinlavan etupuoli on koristeltu ruusupuuviilulla. Kitaran otelauta on eebenpuuta.

Satulan lisäksi myös Model A:n kompensoitu (!) tallaluu ovat aitoa naudanluuta.

Talla on veistetty kuvankauniista ruusupuusta.

Manuel Rodriguezin värikäs ja hienostunut rosetti on hyvin tyylikäs lisäys.

Koko soitin on kiiltäväksi lakattu.

****

Manuel Rodriguezin Model A on mielestäni erittäin hieno vaihtoehto täysin kokopuusta tehdylle klassiselle kitaralle.

Tässä on kyse herkästi resonoivasta, isoäänisestä soittimesta, jossa myös työnjälki on kiitettävällä tasolla.

Kaulaprofiiliksi on valittu hivenen verran nykyaikaisempi ja pyöreämpi versio perinteisestä, suhteellisen kulmikkaasta versiosta. Satulan kohdalla kaulalla on kyllä perinteinen 52 millin leveys, mutta tässä puuttuvat ne klassiselle kitaralle hyvin tyypilliset kulmikkaat hartiat.

Kielten korkeus oli testiyksilössä 3.6 mm basso-E:ssä ja 3.3 mm diskantti-e:ssä. Nämä säädöt ovat soittajalle ystävällisiä, mutta jättävät kuitenkin runsaasti varaa hyvin dynaamiselle soitolle ilman nauhojen aiheuttamaa särinää.

Kompensoidun tallaluun ansiosta Model A soi erittäin puhtaasti koko otelaudassa.

Niin kuin kokopuisella kannella varustetut akustiset kitarat yleensä, myös Manuel Rodriguezin A kaipasi aluksi hieman sisäänsoittoa, ennen kuin kitaran keskialueelta katosi viimeiset rippeet uudenkarheasta kireydestä. Kannattaa siis soittaa tätä mallia intensiivisesti muutaman päivän ajan, ennen kuin Model A:n ääni nousee täyteen kukoistukseen. Tässä kitarassa on kyllä niin viehättävän selkeä ja laulava ääni, että on jo melkein hankala lopettaa soittamista. Tehdasvarustukseen kuuluvat Savarez-kielet tuntuvat todella hyviltä ja pitävät vireensä kiitettävästi.

****

Manuel Rodriguez Clásica A on erittäin laadukas tapaus, joka näyttää hyvin kauniilta, ja joka soi erittäin kauniilla äänellä.

Joissakin forumeissa väitetään, että vaneripohjaisessa klassisessa kitarassa olisi automaattisesti lattea ja eloton ääni. Pötyä, sanoisin minä. MR:n Model A soi kuin unelma – tämä on hyvin dynaaminen ja inspiroiva soitin!

****

Manuel Rodriguez Model A

650 €

Lisätiedot: Musamaailma

Plussat:

+ aito espanjalainen soitin

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ soundiSave

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

10/02/2020

Review: Pickat Artisan plectrums

Whenever we guitarists contemplate matters of tone, we tend to focus on the advantages and drawbacks of different instruments, pickups, amplifiers, effects, and maybe even our strings. But the humble plectrum (also called a pick) only comes up sporadically in discussions.

In a way this is rather strange, as the plectrum plays a vital role in producing the sound in the first place. The pick is in direct contact with the strings, setting things in motion, so to speak. A plectrum’s size, shape and stiffness all have a direct bearing on how the plectrum feels and on the instrument’s perceived playing feel. This is why picks are available in all sorts of shapes and sizes, and made of a whole range of different materials.

Players of early string instruments had to use natural materials – like bone, tortoise shell or tree bark – for their picks. Man-made plastics opened up a plethora of new materials for plectrum production, resulting in the wide variety of modern plectrums, most of which are being made using celluloid, nylon, delrin or acrylic.

Even though more than 90 percent of the world’s picks are currently mass-produced in a number of large factories, some guitarists still prefer the different feel of handcrafted plectrums made from alternative materials, like stone, metal or wood.

One such small workshop belongs to Finnish pick maker Christian Jansson, who makes his Pickat plectrums by hand from local rowan.

Rowan wood is suitably stiff and hard-wearing for guitar picks, and it is also a lightweight wood. Thanks to rowan’s very lively grain each Pickat plectrum has its own distinct look.

As you can easily see in the photo above, the Pickat Artisan model (6.50 €) is a little bit longer, but also a slight bit narrower, when compared to the most common, shield-shaped plectrum style. The Pickat Artisan is gently tapered from its back towards the tip, starting with a thickness of close to 2 mm and measuring approximately 1.5 mm at the tip. Well-designed bevels at strategic spots on the pick’s lower regions make for a very precise and fast playing feel.

An additional bonus of the Pickat Artisans is the great grip they provide, thanks to the rowan itself, as well as the hand-applied finish and the burnt-in branding.

Everybody develops their own comfort zone by getting used to playing with the same type of pick for years, which is why it took me a few minutes to get to grips with the Artisan’s different dimensions and the wood’s intrinsic stiffness and rebound.

I’m used to playing with slightly thinner and more flexible nylon plectrums (0.88 mm), which is why getting pinched harmonics right with the Pickats took a little bit of time. Still, I got to grips with the Artisan model really quickly.

Discussing the tonal differences between a wooden and a plastic plectrum on the sound of an electric guitar is always somewhat difficult, especially if your chosen genre means lots of distortion or a long effects chain between you instrument and the amp. In these cases your choice will probably be swayed by the ergonomics and the playing feel of the Pickat.

Swapping picks while playing a steel-string acoustic guitar (or a mandolin) makes the differences in sound surprisingly obvious. The Pickat Artisan adds a charming warm bottom end to the picture, without the sound turning mushy. The trebles are clean and clear, but also smooth as silk. The Pickat Artisan also seems to attenuate most of any unwanted top end clankiness.

Here are three audio clips played on a cedar-topped jumbo (a Takamine N-20) and recorded with a pair of Røde M5 condenser mics:

Celluloid plectrum

Nylon plectrum

Pickat Artisan

Based on test driving these picks for a couple of months I can only recommend checking out these Pickats. The playing feel of plectrums is a very subjective matter, meaning the Pickat Artisan won’t be for everyone. But there is so much these handmade, Finnish rowan picks can do for your sound, especially if you’re playing an acoustic instrument. The Pickat Artisan will add roundness, depth and a charming top end sheen to your tone. These Pickat plectrums seem sturdy and they won’t leave behind any plastic waste at the end of their lifespan.

****

Pickat Artisan plectrums

6.50 €

Manufacturer: Pickat

Pros:

+ handcrafted in Finland

+ made from local wood

+ playing feel

+ reasonably rugged

+ soundSave

Save

Save

Save

Save

Save

Save

16/01/2020

Review: Manuel Rodriguez Model A

Guitarras Manuel Rodriguez is a well-known maker of classical and Flamenco guitars, as well as cajons. Originally, Manuel Rodriguez was founded in Madrid in 1905. By 1994 the company had outgrown their original workshops, and made the move to a large, purpose-built facility in Esquivias in the the province of Toledo (central Spain).

The Manuel Rodriguez Model Clásica A is a solid-topped Spanish guitar aimed at the ambitious student or amateur, who wants to move up a few steps from the guitar he (or she) has started learning on.

****

The MR Model A (current price in Finland: 650 €) bears all the important hallmarks of a quality Spanish classical guitar.

The neck – which features a Spanish Heel – has been crafted from a gorgeous looking piece of African mahogany. The neck is a one-piece affair, save for the traditional addition of small pieces for the lower heel portion and part of the headstock.

The solid top uses tight-grained, bookmatched Canadian red cedar.

The only concession to price in the Model A comes in its use of laminated back and sides. But even if this isn’t solid wood, the Indian rosewood used is breathtakingly beautiful, both from the outside as well as looking in through the soundhole.

Both the top and the back sport intricate wooden binding.

The machine heads are traditional and of very decent quality.

The headstock veneer is rosewood, while the fingerboard has been made from a thick slab of ebony.

Both the top nut and the compensated (!) bridge saddle have been crafted from genuine bone.

Once again, very beautiful Indian rosewood is the material of choice for the Model A’s bridge.

Manuel Rodriguez’ intricate and colourful soundhole rosette is a very stylish touch.

The whole guitar comes in a natural gloss finish.

****

The Manuel Rodriguez Model A ticks all the right boxes if you’re looking for a high-quality alternative to an all-solid classical guitar.

This is a resonant and beautiful instrument that displays top-notch workmanship in every detail.

The neck profile is a slightly friendlier, more modern version of the traditional squarish design. The nut width is kept at a traditional 52 mm, but the transition between the flat back of the neck into its shoulders has been made a lot smoother and much less angular.

The action has been set at 3.6 mm for the low E-string and at 3.3 mm for the treble E. This gives you a player-friendly playing feel, but leaves enough fretboard clearance to really dig in for loud passages without fret buzz.

The compensated bridge saddle gives the Model A a very true intonation.

Being a solid-topped instrument, the Manuel Rodriguez A required a little bit of playing in to open up the guitar’s mid-range, but spending a few days of intensive playing will reap the rewards. This guitar has a charming clear and sweet voice that just makes you want to carry on playing. The factory-installed Savarez strings feel great and keep their tuning.

****

The Manuel Rodriguez Clásica A is a top-quality guitar. This instrument looks beautiful and plays like dream.

Don’t let anybody tell you that a laminated back automatically results in a dull and lifeless tone. The MR Model A’s sound is beautiful, dynamic and utterly inspiring!

****

Manuel Rodriguez Model A

650 €

Finnish distributor: Musamaailma

Pros:

+ made in Spain

+ workmanship

+ playability

+ sound

Save

Save

Save

Save

Save

14/01/2020

Testipenkissä: Pickat Artisan -plektrat

Kun kitaristit puhuvat soundista, he puhuvat todella paljon eri soittimista, mikrofoneista, vahvistimista, efekteistä ja kielistä, mutta yksi osa-alue jää kovin usein huomaamatta – plektrat.

Plektrasoitossa plektralla on tärkeä rooli äänien ja soinnin tuottamisessa, koska se on suorassa kosketuksessa kieliin. Plektran koko, muoto ja jäykkyys vaikuttavat suoraan plektran – mutta myös kitaran – soittotuntumaan. Tämän takia plektroja saa nykyään monissa eri muodoissa ja paksuuksissa, sekä monista eri materiaaleista valmistettuina.

Kielisoittimien alkuaikoina plektroja valmistettiin luonnonmateriaaleista, kuten luusta, kilpikonnan kilvistä tai puunkuoreista. Muovin keksiminen avasi uusia mahdollisuuksia plektrojen tuotannossa, minkä ansiosta nykyaikaisia plektroja tehdään suurilta osin selluloidista, nylonista, delrinistä tai akryylistä.

Vaikka yli 90 prosenttia maailman plektroista valmistetaan massatuotannolla eri tehtaissa, löytyy kuitenkin myös tilaa erilaisille käsintehdyille plektroille vaihtoehtoisista materiaaleista (esim. kivestä, metallista tai puusta).

Yksi tällainen pieni valmistaja on espoolainen yrittäjä Christian Jansson, joka valmistaa käsintehtyjä Pickat-plektroja suomalaisesta pihlajasta.

Pihlajan puu on plektrojen tekoon sopivasti jäykkä ja kestävä, mutta samalla hyvin kevyt. Syykuvioiden eloisuuden ansiosta jokaisella Pickat-plektralla on hyvin yksilöllinen ulkonäkö.

Kuten kuvasta näkyy, on Pickatin Artisan -plektra (6,50 €) hieman pitempi, mutta samalla myös vähän kapeampi kuin maailmalla eniten käytetyt kilven- tai vaakunanmuotoiset mallit. Pickatin paksuus muuttuu pitkittäisleikkauksessa, niin että plektra on paksumpi tyven kohdalla (lähes kaksi millimetriä) kuin kärjessä (juuri puolitoista milliä). Tarkoin mietityt sivujen ja kärjen viisteet tekevät soittotuntumasta hyvin sulavan ja tarkan.

Paljon hikoileville muusikoille Pickat Artisan -plektrat tarjoavat lisäbonuksena mukavasti pitoa, mikä johtuu pihlajasta materiaalina, sekä plektrojen pintakäsittelystä ja plektrojen polttomerkeistä.

Jokainen meistä on tottumuksensa vanki, minkä vuoksi uudenlaisen plektran käyttöönotto vaatii aina muutaman minuutin. Eri muodot, materiaalit ja paksuudet muuttavat aina hieman soittotuntumaa ja soittokäden asentoa.

Olen tottunut käyttämään hieman ohuempia ja taipuisampia nylonplektroja (0,88 mm), minkä takia esimerkiksi pinch harmonics -tekniikan käyttöä sähkökitarassa vaati aluksi Pickatilla hieman harjoitusta. Pääsin kuitenkin hyvin nopeasti jyvälle Pickat-plektrojen käytön kanssa.

Sähkökitaran kanssa soundillinen ero muovi- ja puuplektran välillä voi olla ehkä hieman hankala havaita, etenkin jos oma genre vaatii käyttämään paljon säröä tai jos kitaran ja vahvistimen välissä on isompi määrä efektejä. Silloin ratkaiseva seikka on varmasti Pickat-plektran ergonomia ja soittotuntuma.

Teräskielisellä akustisella kitaralla (tai mandoliinilla) ero muovin ja Pickatin välillä on yllättävän selkeä. Artisan-plektran ansiosta kitaran äänessä on enemmän pyöreyttä, ilman häiritsevää bassojen kuminaa. Diskantti on selkeä, mutta hyvin silkkinen, ja Pickatin ansiosta häviää liiallisen terävä kilinä ja kolina.

Tässä on kolme klippiä, joita on soitettu seetrikantisella jumbolla (Takamine N-20) ja äänitetty kahdella Røde M5 -mikrofonilla:

Selluloidiplektra

Nylonplektra

Pickat-plektra

Muutaman kuukauden kokeilun perusteella voin vain suositella tutustumista Pickat Artisan -plektroihin. Plektrojen soittotuntuma on luonnollisesti hyvin subjektiivinen makuasia, eikä nämä puuplektrat voi miellyttää kaikkia. Juuri akustisista soittimista suomalaisesta pihlajasta tehty Pickat voi kuitenkin loihtia esiin entistäkin lämpimämpiä ja syvempiä soundeja. Pickat-plektrat tuntuvat hyvin kestäviltä, eikä plektrojen elinkaaren lopussa synny luonnolle haitallista muoviroskaa.

****

Pickat Artisan -plektra

6,50 €

Valmistaja: Pickat

Plussat:

+ suomalaista käsityötä

+ tehty kotimaisesta puusta

+ soittotuntuma

+ kestävyys

+ soundiSave

Save

25/11/2019

Testipenkissä: Esteve Organic Eco-Series Jucar ja Segura

****

Esteven uudet Segura- (vasemmalla) ja Jucar-mallit (oikealla)

Jostain syystä me kitaristit olemme yllättävän vanhanaikaisia, mitä tulee työkaluihimme sopiviin puulajeihin. Tämä perinnetietoisuus on erityisen totta, kun puhutaan kitaraperheen vanhimmasta jäsenestä – klassisesta kitarasta. Meidän silmissä ”kunnon klassisessa kitarassa” pitää olla Etelä-Amerikkalainen mahonki- tai ”espanjalainen” seetrikaula, eebenpuinen otelauta (ja talla), kuusi- tai seetrikansi, sekä sivut ja pohja ruusupuusta.

Valitettavasti osa näistä perinteisistä materiaaleista hupenevat kasvavalla vauhdilla, ja osa näistä puulajeista alkaa olla jopa uhattuna. Vaikka monet syyt tähän kehitykseen eivät ole kitarateollisuuden aiheuttamia, kitaristit loppujen lopuksi maksavat isomman hinnan harvinaisista puulajeista, ja esim. jonkun lajin CITES-merkintä tarkoittaa paperisotaa ulkomaihin suuntaaville keikkaileville muusikoille.

Onneksi monet kitaranvalmistajat ovat ottaneet muuttuneiden aikojen haasteet aktiivisesti vastaan. Jatkuvasti kasvava ryhmä brändejä tarjoaa nykyään klassisia kitaroita uusista, ei-uhatuista ja/tai kestävästi viljellyistä puulajeista.

Yksi todella hyvä esimerkki on perinteinen espanjalainen kitaranvalmistaja Guitarras Esteve. Firman upouuteen Organic Eco -sarjaan kuuluu kolme käsintehtyä klassista mallia, jotka on tehty perinteisin menetelmin yhtiön pajassa Valenciassa, ei-perinteisiä puulajeja käyttäen. Loppusilauksen uudelle mallistolle antaa Esteven uusi ympäristöystävällinen vesiohenteinen mattaviimeistely.

Meillä oli mahdollisuus testata kahta uutta Esteve-kitaraa:

Esteve Jucar (679 €) on kokopuisella kannella varustettu soitin, kun taas Esteve Segura -malli (895 €) on kokonaan kokopuusta veistetty klassinen kitara.

Esteve Jucar

Esteve Segura

****

Ekologiseen teemaan sopivaksi Esteven Organic-uutuussoittimet on nimetty kolmen Valencian alueen läpi virtaavan joen mukaan.

Jucarin kokopuinen kansi on tehty seetristä, mikä on tämän mallin ainoa perinteinen puuvalinta.

Kaikukopan sivut ja pohja ovat metsälehmusta, joka on varsin yleinen puulaji Euroopassa. Koska luonnollisesti kermanvaalea koppa olisi ehkä näyttänyt liian erikoiselta, on Esteve Jucar -mallissa lehmusvaneri saanut ylleen pähkinäruskean petsauksen.

Kitaran kaula on veistetty okumesta, jota käytetään usein afrikkalaisen mahongin korvaajana.

Uusi Esteve Segura on seetrikannella varustettu kokonaan kokopuinen klassinen kitara muusikoille ystävällisellä hinnalla.

Seguran sivuihin ja pohjaan on käytetty ovangkolia, joka on afrikkalainen ruusupuun sukulainen.

Kaulapuuksi on valittu tässä khaya ivorensis, toinen yleinen mahongin korvaaja Afrikasta.

Kuva: Guitarras Esteve

Kuten mainitsin jo jutun alussa, perinteestä poikkeavista puulajeista huolimatta, Organic Eco -kitaroiden perusrakenne on hyvinkin perinteinen. Aidossa espanjalaisessa kitarassa kaulaliitos on koko prosesssin alku ja keskipiste.

Kitaran kaulaa ei tässä menetelmässä liimata valmiin kopan erilliseen kaulablokkiin rakentamisen loppuvaiheessa, niin kuin monissa muissa akustisissa kitaroissa. Estevellä käytetään sen sijaan ns. espanjalaista korkoa (Spanish Heel), jossa koko kaikukoppa – sivut, pohja ja kansi – liimataan kiinni suoraan kaulaan, mikä mahdollistaa – ainakin teoriassa – paremman värähtelyjen siirron soittimen läpi.

Ehkä silmiinpistävä merkki Organic-sarjan erilaisuudesta on näiden soittimien erinäköiset otelaudat ja tallat. Eebenpuun tai ruusupuun sijasta Jucarissa ja Segurassa käytetään wengeä, joka on hyvin eloisia syykuvioita omaava afrikkalainen puulaji.

Esteve tekee tämän sarjan satulat ja tallaluut aidosta naudanluusta.

Nykyään nähdään monissa edullisissa klassisissa kitaroissa liimatarralla toteutettuja rosetteja. Näissä keskihintaisissa Esteveissä käytetään kuitenkin aitoja, erivärisistä puista kasattuja rosetteja.

Jucarissa löytyy vaaleampi versio…

…kun taas Seguran kaikuaukon koristus on hieman värikkäämpi.

Molempiin malleihin asennetaan tehtaalla laadukkaita Savarez-kieliä Ranskasta.

****

Sekä Esteven Jucar- että Segura-mallissa löytyy satulan kohdalla muutamaa milliä perinteistä kapeampi kaulaprofiili. Paperilla muutos vaikuttaa hyvin pieneltä, mutta kapeampi kaula tuntuu selkeästi helpommalta soittaa. Kaulan profiili sinänsä pysyy kuitenkin vankasti perinteisenä – profiili on suhteellisen matala ja sen hartiat melko kulmikkaat.

Koska kaikki Organic-kitarat tehdään käsityönä, on selvää että yksilöiden välillä esiintyy pieniä eroavaisuuksia kaulojen tuntumissa ja soittimien säädöissä.

Testissä käyneen Esteve Jucarin kaula on hieman Seguran vastinetta matalampi. Kaula tuntuu myös pysyvän lähes samanpaksuisena koko matkan runkoa kohti.

Testiyksilön säädöt olivat suoraan paketista erittäin mukavat (basso-E: 3,1 mm; diskantti-e: 2,7 mm), ilman rajoitteita soittimen dynamiikalle taikka minkäänlaista räminää.

Jostain kumman syystä pidän Jucarin eloisesta, ruskeasta lehmusvanerikopasta pikkasen enemmän kuin Seguran vihertävästä, mutta kokopuisesta ovangkolista.

Esteve Jucarin ääni on iso ja selkeä, ja tarjolla on vaneripohjaiseksi klassiseksi kitaraksi yllättävän iso dynaaminen spektri. Alamidlessä on Jucarin soundissa pieni korostus, joka paksuntaa kitaran botnea oikein mukavalla tavalla.

****

Testissä käyneen Esteve Seguran kaula taas alkaa jo yläsatulan kohdalla hivenen paksumpana, kun vertailee Jucariin. Kaulaan tulee myös hiukan enemmän paksuutta runkoa kohti mentäessä.

Myös Seguran säädöissä ei todellakaan ole valittamiseen varaa (basso-E: 3,7 mm; diskantti-e: 3,1 mm), minkä ansiosta soittaja pystyy hyödyntämään tämän kitaran suuria volyymi- ja dynamiikkavaroja sydämensä kyllyydestä.

On lähes uskomatonta, miten vapaasti nämä Estevet hengittävät. Veikkaisin että tämä on seuraus huolellisesta työnjäljestä, sekä Organic Eco -kitaroiden erittäin ohuesta viimeistelystä. Tämä kaksikko haluaa musisoida sinun kanssasi. Tässä ei tarvitse tehdä ylimääräistä työtä saadakseen kitarat soimaan.

On minusta aina hyvin opettavaista, kun voi vertailla kahta hyvinkin samantyyppistä soitinta. Kokopuisella kannella varustettu Jucar on kyllä todella hieno kitara, joka tarjoaa roimasti vastinetta rahallesi, mutta kokonaan kokopuusta veistetty Segura on soundiltaan ja dynamiikaltaan selvästi vielä pari askelta Jucaria edellä.

Esteve Segura -mallista löytyy iso ja dynaaminen soundi, hyvällä kokopuiselle klassiselle ominaisella laajennetulla bassotoistolla.

****

Minusta on hieno nähdä miten luovasti tällainen perinteinen kitarabrändi kuin Esteve vastaa haasteeseen löytää uusia ja laadukkaita vaihtoehtoja perinteisille soittopuille.

Minun mielestäni firman uudet Organic Eco -sarjalaiset tarjoavat juuri sen oikean sekoituksen perinteistä espanjalaista kitaranrakentamista, ekologisesti kestäviä puulajeja ja nykyaikaisia, ympäristölle vaarattomia viimeistelyjä.

Esteve Jucar- ja Segura-mallit tuovat klassisia eko-kitaroita boutique- ja custom-pajoilta tavalliseen muusikon ulottuville. Ekologisen valinnan tekeminen kitaraostoksessa ei ole koskaan ollut niin helppo ja edullinen.

****

Esteve Organic Eco-Series Jucar ja Segura

Ekologisesti kestävät klassiset kitarat

Esteve Jucar: 679 €

Esteve Segura: 895 €

Maahantuoja: Musiikki Silfverberg

Suuret kiitokset Vantaan Musiikille testisoittimien lainaamisesta!

Plussat (molemmat kitarat):

+ konsepti

+ materiaalit

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ soundiSave

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save