Akustinen lap steel -kitara on mielenkiintoinen haaste

****

Jos oma kitaransoitto tuntuu polkevan paikallaan, on usein hyvä idea laajentaa omaa horisonttia – joko kokeilemalla itselleen uutta genreä tai perehtymällä uuden kielisoittimen saloihin. Astumalla ulos tutuista kuvioista voi helposti löytää uusia lähestymistapoja ja tuoreita ideoita omaan soittoon.

Minua alkoi jonkin aikaa sitten kiinnostaa lap steel -kitaroiden soittaminen, ja jostain syystä niiden soundin kannalta etenkin Weissenborn-tyylisiä, akustisia lajin edustajia.

Noin sata vuotta sitten saksalaissyntyinen, kalifornialainen soitinrakentaja Herman Weissenborn keksi keinon, kuinka saadaan akustisesta Havaji-kitarasta enemmän volyymiä irti: Weissenborn jatkoi yksinkertaisesti soittimen kaikukoppaa otelaudan alla satulaan asti. Kun kerran lap steeleissä kaula makaa soittajan sylissä, voi käyttää sitä tällä tavalla hyväksi.

Weissenbornin soittimet jäivät silloin valitettavasti melko nopeasti resonaattori- (Dobro, jne.) ja sähkökitaroiden jalkoihin, mutta viime aikoina niiden omaperäinen soundi on saanut kokea jonkinsorttisen renessanssin, etenkin Ben Harperin ja Xavier Ruddin ansiosta.

Uuden suosion ansiosta saa nykyään myös edullisia Weissenborn-kopioita monelta pieneltä yritykseltä. Nykykäytännön mukaisesti nämä soittimet rakennetaan Kiinassa maahantuojien toiveiden mukaan, jotka sitten brändäävät kitarat omilla logoillaan.

On toki olemassa myös juuri Weissenborn-tyylisiin kitaroihin erikoistuneita kitararakentajia, joilta saa hyvin laadukkaita versioita aiheesta. Googlaamalla selviää (”Weissenborn guitar”).

Koska Weissenborn-tyylisille soittimille ei tietääkseni tällä hetkellä ole suomalaista maahantuojaa, löysin itselleni tätä juttua varten yhteistyökumppanin Saksasta: Bediaz Music on pieni, lap steel -kitaroihin erikoistunut liike, jolta saa vintage- ja boutique-kitaroiden lisäksi myös omia, Kiinassa valmistettuja Bediaz-soittimia.

****

Bediaz Weissenborn – full front

Testissä käynyt Bediaz Black Gloss on firman edullisin malli (289 €).

Tämä kitara on kitaranmuotoinen Weissenborn-kopio, mutta on olemassa myös ns. Teardrop-malleja, jotka muistuttavat muodoltaan hyvin paljon irlantilaisia mandoliineja. Lisäksi on saatavilla myös erikoissyviä tai –leveitä vaihtoehtoja.

Bediaz Weissenborn – back angle

Niin kuin kaikissa tämän hintaluokan Weissenborn-soittimissa, myös tässä Bediaz-mallissa kitaran isokokoinen kaikukoppa on rakennettu täysin vanerista. Tässä tapauksessa käytetään kauttaaltaan mahonkia.

Ainoa puuosa, joka näissä soittimissa ei ole ontto, on kitaran viritinlapa, joka on liimattu ”kaulaan” kiinni suurin piirtein ensimmäisen ”nauhan” kohdalla.

Bediaz Weissenborn – neck

Edullinen ei kuitenkaan tarkoita halpaa tai rumaa: Bediaz-kitara on suurilta osin erittäin siististi rakennettu ja viimeistelty soitin, jolla on kauniisti kiiltävää musta lakkaus, sekä tyylikkäät reunalistat vaahterasta.

Nauhamerkit näyttävät nekin olevan vaahterasta. Niiden joukosta löytyy pari hieman epäsiistiä tapausta, mutta siitä on lap steel kitaroissa ainoastaan lievää kosmeettista haittaa, eikä sellainen ole tässä hintaluokassa kovinkaan epätavallista.

Bediaz Weissenborn – headstock

Myös testisoittimen logo on jäänyt hieman epäsiistiksi, mutta se ei varmastikaan haittaa soittamista.

Bediazin korkea satula on aitoa naudanluuta.

Bediaz Weissenborn – tuners

Nykyaikaisten virittimien ansiosta kitaran virittäminen on helppoa.

Bediaz Weissenborn – soundhole

Kaikuaukon rosettina toimivat yksinkertaisen tyylikkäät valkoiset renkaat.

Bediaz Weissenborn – interior

Bediaz-kitaran sisäinenkin siisteys ja työnjälki ovat nekin hintaluokkaan nähden hyvällä tasolla.

Bediaz Weissenborn – bridge

Weissenborn-talla on tavallisen teräskielisen selvästi korkeampi sisar. Tässä Bediaz-soittimessa se on kahdesta päällekkäisestä palisanteripalasta veistetty malli.

****

Tällaiselta Weissenborn voi kuulosta parhaissa tapauksissa:

****

Lap steel -kitaran soittaminen avaa ovet ihan uuteen soittokokemukseen ja lähestymistapaan.

Tietyllä tavalla lap steel -maailma on tavallista kitaraa rajoitetumpi, koska ollaan koko ajan sidottuna soittimelle valittuun viritykseen, eikä steel-rauta anna kovinkaan helppoja keinoja rikkoa virityksen rajoja. Jos ollaan esimerkiksi avoimessa duurivirityksessaä, mollisoinnun aikaan saaminen toimii joko mykistämällä tai käyttämällä rinnakkaista duurisointua käyttämällä (esim. Em –> G).

Toisaalta tonebar-raudalla saa myös ihan uutta vapautta käyttää mikrotonaalisia askelmia tavallisten duuri- ja molliasteikoiden ulkopuolella. Juuri tämän ansiosta akustiset lap steel -kitarat ovat saavuttaneet uuden suosionsa Bluesissa ja maailmanmusiikin genressä.

Vaativinta lap steelin soittamisessa onkin juuri sen tasan oikean sävelkorkeuden löytäminen – puhtaan soiton saavuttamiseen menee rutkasti aikaa. Minäkin olen vasta matkalla sinne…

😉

Bediaz Weissenborn – beauty shot

Koska Weissenborn-tyylisillä soittimilla ei ole kiinteää kaulaa, ne eivät kestä korkeiden avoimien virityksien kieltenvetoa (ainakaan tavallisella kielisatsilla). Parhaiten sopivat aluksi varmasti sellaiset viritykset kuin avoin-D (D-A-D-f#-a-d), avoin-C (C-G-C-e-g-c), avoin-G (D-G-D-g-h-d) tai Dadgad. Oikeat lap steel -ketut käyttävät toki eri biiseihin erilaisia virityksiä, ja kirjoittavat usein biisejä myös ihan omien viritysten varassa.

Löydät lisätietoa soitintyypistä, sen historiasta ja eri virityksistä esimerkiksi TÄSTÄ tai googlaamalla.

Bediaz Black Gloss -kitaralla on hyvin raikas ääni pienellä keskialueen korostuksella. Matalakoppaiseksi akustiseksi tällä Weissenborn-kopiolla on yllättävän iso soundi.

Tonebars

Lap steel -kitaran lopulliseen sointiin vaikuttaa melko paljon myös millainen tonebar on käytössä. Ensikokeiluissa yritin soittaa perinteisellä putkilomaisella raudalla, mutta minulla oli vaikeuksia pitää sitä kädessä. Hankin sitten Shubbin SP-1 raudan, jolla soittamiseni onnistuu paljon paremmin, koska saan pidettyä sen tukevasti kädessä. Jotkut soittajat pitävät kuitenkin myös kevyemmistä keraamisista tonebareista.

Bediaz Weissenborn – back beauty

Vaikka itsestäni ei ehkä koskaan tule loistavaa lap steel -kitaristia, on minun mielestä Weissenborn-kopion soittaminen kuitenkin erittäin hauska ja mieltä avartava kokemus. Edullisella Bediaz-kitaralla pääsee vaivattomasti kokeilemaan uutta soitintyyppiä – kitara on nätti ja se soi hyvin. Ja jos uusi soittoharrastus vie mennessään, voi aina myöhemmin investoida vielä parempaan malliin.

****

Äänitin kaksi soundiesimerkkiä pelkästään Bediaz-kitaralla:

Bediazin Weissenborn-kopio ehti myös jo mukaan yhteen biisidemoon:

****

Suuri kiitos Bediaz Musicille avustuksesta tämän jutun toteuttamisessa!

Testipenkissä: Boss DA-2 + MO-2 + TE-2

****

Boss DA-2

Boss DA-2 Adaptive Distortion (135 €) on firman uusien MDP-efektien (Multi-Dimensional-Processing) säröpedaali, jossa särön soundi muokataan tulosignaalin mukaan. Tässä ei kuitenkaan ole kyse Boss Dyna Drive -kaltaisesta efektistä, jossa soittovoimakkuus vaikuttaa särön runsauteen, vaan DA-2 hienosäätää särön soundia soitetun rekisterin mukaan.

Tätä saavutetaan splittaamalla tulosignaalia eri taajuuskaistoihin, joita prosessoidaan erikseen, aina optimaalista tulosta silmällä pitäen. Pääajatus tässä on, että lopputulos kuulostaisi samalla sekä mehukkaalta että hyvin selkeältä, ilman perinteisillä säröpedaaleilla usein esiintyvää puuroutumista. Ja tämä kaikki riippumatta siitä soitetaanko sooloa, sointuja tai matalia riffejä.

Boss DA-2 – angle

Monimutkaisesta digitaalisesta prosessoinnista DA-2:n sisällä ei onneksi huomaa käytössä mitään, vaan pedaali tuntuu tavalliselta Boss-pedaalilta. Tarjolla on neljä nuppia, joilla säädetään särön määrää, pedaalin kaksikaistaista EQ:ta, sekä lähtösignaalin tasoa.

Käytössä voi ihan ensiksi todeta, että Bossin prosessori on ilmeisesti huipputehokas, koska soittotuntuma on täysin vapaa latency-ilmiöstä. Itseasiassa DA-2:n ”digitaalisuus” ja yleinen toiminta on niin sulava, että ensikokeilulla voi iskeä jopa lievä pettymys, kun efektistä tuntuu puuttuvan se iso ”wau-faktori”.

Huolellisempi tutustuminen tuo kuitenkin selkeästi esiin, että Boss Adaptive Distortion todella onkin erittäin laadukas ja selkeä-ääninen tapaus. Myös runsaalla särön määrällä kielten välinen erottelevuus on ensiluokkaista. Lisäksi DA-2 ei käytännössä kohise lainkaan, mikä on iso plussa etenkin rankan musiikin ystäville. Erittäin mehukas uutuuspedaali siis!

Tässä on esimerkki puhtaan vahvistinkanavan kanssa soitettuna:

…ja tässä lisätään pedaali särökanavan eteen:

****

****

Boss MO-2

Myönnän – kelvollisia säröpedaaleja voi rakentaa myös täysin analogisesti, mutta MO-2 Multi Overtone -kaltainen, mielenkiintoinen modulaatioefekti saa aikaiseksi ainoastaan käyttämällä uusinta uutta nykyteknologiaa.

Boss MO-2 -pedaalia (155 €) on vaikea lokeroida vanhojen käsitteiden mukaan – efekti toimii nimittäin jossain oktaaverin, pitch shifterin, kitarasynan ja choruksen välimaastossa. Efekti generoi keinotekoisesti ylä- ja/tai alaääniä tulosignaalista, käyttötilasta riippuen (kolmipykäläinen Mode-kytkin), joita voi myös hienovirittää Detune-säätimellä, ja joiden sointiin voi vaikuttaa Tone-säätimellä. Balance-nupilla voi sitten määritellä kuivan signaalin ja ylä-äänien suhdetta.

Boss MO-2 – angle

Bossin MO-2 on melko monipuolinen efekti, jolla saa aikaiseksi monta eri soundia. Tarjolla on sekä tutuntuntuiset vaihtoehdot, kuten esimerkiksi 12-kielisen kitaran matkiminen tai oktaaverilta kuulostavat efektit, että hyvin tiheästi soivat sitar- tai syna-kaltaiset soundit.

Kokeileminen kannattaa todellakin, koska tämän mausterasian tuotokset ovat vaikeita kuvailla pelkillä sanoilla. On mielestäni kuitenkin selvä, että MO-2:sta löytyy monta erilaista käyttötapaa kitaristin työkalupakissa.

Tässä esimerkki ykkösmoodista (alussa efektoimaton soundi):

…ja tässä kolmosmoodi:

****

****

Boss TE-2

Boss TE-2 Tera Echo (175 €) on firman sadas pikkupedaali! Se on mielestäni erittäin mielenkiintoinen efekti, jolla saa aikaiseksi ihan omalla, houkuttelevalla tavalla pulputtavaa jälkikaikua – jossain moduloidun delayn ja digikaiun ensiheijastuksien väliltä.

S-Time-nupilla (= Spread Time) säädetään kaikuhännän yleistä pituutta ja toistojen nopeutta, kun taas Feedback-säätimellä voi syöttää osan efektoidusta signaalista takaisin uudelleen efektoitavaksi. Tone- ja Effect Level -nuppien tarkoitus lienee selväksi.

Boss TE-2 – angle

Myös Tera Echon soundia on vaikea pukea sanoihin. Voin kuitenkin todeta, että pidän suuresti tämän efektin pehmeästä soundista, joka on selvästi hieman erikoinen, mutta joka samalla ei peitä varsinaista soittoa alleen.

Tässä esimerkki lyhyellä S-Time-asetuksella:

… ja tässä pitkällä S-Time-asetuksella:

TE-2:een on myös lisätty Freeze-toiminta: pitämällä kytkintä alas painettuna voi käyttää pedaalin kaikua myös soundimattona. Freeze-ominaisuuta esitellään tässä tuotevideossa:

****

Uusi MDP-kolmikko on oiva osoitus Bossin väsymättömästä kekseliäisyydestä kitarapedaalien sarakkeella. Boss tarjoaa jälleen kerran hyvin mielenkiintoisia ja soundimaailmaa laajentavia mausterasioita kompaktissa muodossa.

****

Boss DA-2, MO-2 ja TE-2

DA-2: 135 €

MO-2: 155 €

TE-2: 175 €

Maahantuoja: Roland Scandinavia

****

Plussat (kaikki mallit):

+ kompakti koko

+ äänenlaatu

+ helppo käyttää

+ toimii myös 9 V paristolla

Testipenkissä: LTD SCT-607B Stephen Carpenter Signature

****

ESP LTD SCT-607B – beauty 2

Deftones-yhtiön kitaristi Stephen Carpenter on pitkän linjan ESP/LTD-mies, jolle on vuosien varrella kertynyt useampi nimikkomalli.

Carpenterin uusin nimikkokitara – seitsenkielinen Telecaster-johdannainen – on nimeltään LTD SCT-607B.

****

ESP LTD SCT-607B – full front

Korealainen LTD SCT-607B (1.132 €) ei ole tavallinen Tele-kopio, vaan rankkaan riffailuun erikoistunut Heavy-elukka.

Kitarassa on pitkä baritonimensuuri (27″/68,6 cm), jolla saadaan matala H-kieli soimaan puhtaasti.

ESP LTD SCT-607B – full back

Kitaran vaahterakaula jatkuu yhtenäisenä koko leppärungon läpi, minkä ansiosta kielet kiinnitetään niiden molemmista päistä samaan puuhun.

ESP LTD SCT-607B – headstock

Taakse kallistuvaan lapaan on upotettu brändin logo, jonka vieressä näkyy herra Carpenterin allekirjoitus.

Satula on veistetty grafiittipitoisesta muoviseoksesta, joka vähentää ratkaisevasti kitkaa virittämisessä.

ESP LTD SCT-607B – tuners

Ladukkaat lukkovirittimet pitävät kitaran hyvässä vireessä. Niiden ansiosta myös kielten vaihtaminen sujuu nopeammin kuin tavallisella koneistolla.

ESP LTD SCT-607B – fretboard

SCT-607B:n lapa, otelauta ja rungon etupuoli on siististi reunalistoitettu hyvin näyttävällä helmiäismuovilla.

Kitaran eebenpuuotelautaan on istutettu 24 jumbo-kokoista nauhaa. Nauhatyö on erittäin huolellinen.

ESP LTD SCT-607B – body back side view

Kaula-läpi-rungon rakenteen ansiosta kaulan ja rungon liitoskohtaa on voitu muotoilla erittäin sulavaksi.

Carpenter-mallissa on rungon takapuolella mukavuusviiste.

ESP LTD SCT-607B – neck angle

Vaikka LTD:n kaula ei ole liimakaula, se on suunniteltu hyvin taidokkaasti niin, että kaulassa on liimakaulaisista kitaroista tuttu kaulakulma.

Kaulakulmaa käytetään usein silloin, kun soittimella on Gibson-tyylinen talla.

ESP LTD SCT-607B – EMG pickups

Stephen Carpenter tarvitsee oman soundinsa varten tehokkaita, häiriövapaita mikrofoneja, joilla on selkeä äänimaailma. Toisin sanoin – LTD SCT-607B -mallissa käytetään kahta aktiivista EMG 81-7 -humbuckeria.

Koska selkeys on matalissa virityksissä ja baritonikitaroissa valttia, on Carpenter-mallissa kaulamikrofoni siirretty keskimikrofoniksi. Toimiiko tällainen yhdistelmä? Se nähdään kohta…

ESP LTD SCT-607B – battery compartment

Runkopuuhun upotettujen kierreholkkien ansiosta paristolokeron avaaminen sujuu hyvin ja puuta rasittamatta.

ESP LTD SCT-607B – controls

Carpenter-nimikkokitaran säätimet on asennettu perinteiseen metallilevyyn.

ESP LTD SCT-607B – electronics

Levyn alta paljastuvat EMG:n omat erikoispotikat volumelle ja tonelle, sekä laadukas kolmiasentoinen kytkin.

Elektroniikkalokeron häiriösuojausta on hoidettu tehokkaasti grafiittipitoisella maalilla.

ESP LTD SCT-607B – bridge

Lukkiuttuva TonePros-talla on erittäin vankkaa tekoa.

****

ESP LTD SCT-607B – full front 2  ESP LTD SCT-607B – full back 2

ESP:n LTD SCT-607B on hyvin laadukas, nykyaikainen pro-tason soitin, jossa yhdistyvät tyylikkäästi tutun klassikon perinteiset piirteet ja metallimiehen erikoisvaatimukset seitsenkieliselle kitaralle.

Tavallista pidemmästä ja leveämmästä kaulastaan huolimatta LTD:n Carpenter-malli on vain hyvin lievästi kaulanpainoinen, ja kitara asettuu mukisematta mukavaan soittoasentoon. Testiyksilön painosta päätellen kannattaa kuitenkin hankkia leveä hihna paremman kantomukavuuden vuoksi.

SCT-607B:n kaulaprofiiliksi on valittu suhteellisen leveää, mutta samalla melko matalaa U-profiilia.

Kun vaihtuu suoraan kuusikieliseltä kitaralta seitsenkieliselle, kaula tuntuu alussa aina hyvin leveältä. Myös hieman pienempi kielten välinen etäisyys, sekä (LTD:n tapauksessa) pidempi mensuuri tekevät kitarasta ihan alussa vähän vieraan tuntuisen. Lyhyen ”sisäänajojakson” jälkeen pääsee kuitenkin erittäin hyvin sinuksi SCT-607B:n kaulan kanssa.

Testikitara saapui tutkittavaksi loistavassa trimmissä (ala-H: 2,2 mm/ylä-e: 1,8 mm), minkä ansiosta LTD:n soitettavuus oli erinomainen.

ESP LTD SCT-607B – body side view

LTD SCT-607B:n akustinen sointi on hyvin rikas: kitaran atakki on erittäin selkeä, ja soittimen äänessä on eloisa, flyygelimäinen perusluonne. Sustainea on vaikka muille jakaa.

Vahvistimen kautta soitettuna tuli ainakin minulle yllätyksenä, että LTD:n puhdas soundi on niin kaunis ja vivahteikas, vaikka soittimessa käytetään kahta aktiivista humbuckeria näin lähellä vierekkäin. Perinne-Telelle tyypillistä suurta eroa kaula- ja tallamikrofonin soinnin välillä on tässä toki turha hakea, mutta mielestäni kannattaa todellakin kokeilla kaikki Carpenter-mallin tarjoamia puhtaita vaihtoehtoja läpi, koska sieltäkin löytyy monia hyviä soundeja.

Tässä esimerkissä käytän molempaa mikrofonia:

LTD SCT-607B – puhdas soundi

****

Seitsenkielinen, musta kitara – check! Runsaasti säröä – check! Haara-asento, ja eikun menoks…

ESP:n LTD SCT-607B suorastaan rakastaa rankkaa riffailua ja kaikenlaista kieliakrobatiaa. Stephen Carpenterin nimikkokitarassa on mielestäni aineksia tulla monen kitaristin lempityökaluksi, koska tästä soittimesta lähtevät uskomattoman maukkaita särösoundeja. Pitkän mensuurin ja aktiivimikityksen tuoma selkeys helpottaa huomattavasti myös hyvin rankkojen särösoundien päällekkäin kasaamista, ilman että kokonaiskuva puurottaisi ongelmallisesti.

LTD SCT-607B – videon ääniraita

LTD SCT-607B – videon kitararaidat

ESP LTD SCT-607B – body angle

Mielestäni LTD:n SCT-607B on erittäin onnistunut ja tyylikäs heavykitara, jota on suunniteltu alusta asti toimivaksi seitsenkieliseksi soittimeksi. Lopputuloksena on syntynyt laatukitara, jossa kaikki yksityiskohdat ovat kohdillaan. Tämä on nykyaikainen soitin suurella soundilla.

****

LTD SCT-607B Stephen Carpenter

1.132 €

Maahantuoja: Musamaailma

****

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ klassinen ulkonäkö

+ baritonimensuuri

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ soundi

Miinukset:

– testiyksilön paino

ESP LTD SCT-607B – beauty shot

Testipenkissä: Eden WTX-264 + EX112 (EGRW1264)

****

Eden-logo

Bassovahvistimiin keskittyvän Eden Electronicsin tuotteita on jälleen saatavilla Suomessa.

Monille basisteille Eden on jo tuttu nimi, joka tuo mieleen USA:ssa valmistettuja huippuluokan vahvistimia ja kaappeja. Edenilla on kuitenkin mallistossaan myös hyvin kompakteja ratkaisuja, joihin ei tarvitse ison staran budjettia.

Eden WTX-264 – opener

Onko koskaan ollut parempi aika olla basisti kuin nykyään? Tänä päivänä ei välttämättä tarvitse roudata valtavia nuppeja ja kaappeja saadakseen lavalle tai studiolle ison bassosoundin.

Hyvä esimerkki tästä on Eden Electronicsin Gig Ready -bundle, jolla on mallitunnus EGRW1264. Edenin EGRW1264-setti (katuhinta noin 790 €) tarjoaa peräti 260 wattia laatusoundia erittäin kompaktissa muodossa.

Wtx264gigbag

Settiin kuuluu myös topattu olkalaukku nupille. Basso yhteen käteen, kaappi toiseen ja nuppi ollalle – roudaus ei ole koskaan ollut näin helppoa.

****

Eden WTX-264 – full front

Eden EGRW1264 -setti koostuu WTX-264-nupista ja EX112-kaapista. Molemmat valmistetaan lisenssillä Kiinassa, minkä ansiosta setin hinta on muusikoille niin ystävällinen.

Tällä hetkellä setin nuppia tai kaappia ei voi (vielä?) ostaa Suomessa erikseen.

Eden WTX-264 – side view

Eden WTX-264 on 260-wattinen (300 W peak), D-luokan päätevahvistimella varustettu bassonuppi. Laite on ultrakevyt ja painaa vain kaksi kiloa. Jatkuvasti pyörivä tuuletin on vastuussa nupin asianmukaisesta jäähdytyksestä.

Eden WTX-264 – full back

Edenin EX112-kaappi on sekin painoltaan varsinainen kärpässarjalainen. Mattopäällysteinen kaappi painaa vain 15 kiloa, ja sitä on erittäin helppo kantaa sen kahvasta. Refleksikaapin 12-tuumainen kaiutin on firman omasta tuotannosta.

Eden EX112 – speaker input

EX112:n tehonkestoksi ilmoitetaan 300 wattia, ja sen impedanssi on neljä ohmia. Kaapilla on plugitulo.

Eden WTX-264 – side view 2

Eden-kaapissa on reilunkokoiset kulmasuojat mustasta muovista, sekä kaiuttimen edessä erittäin vahva metalliritilä.

Eden WTX-264 – front panel

Vaikka Eden WTX-264 on pinikokoinen nuppi, sillä on kuitenkin täysi kattaus ominaisuuksien suhteen:

Heti nupin gain-säätimen jälkeen tulee Edenin kuuluisa Enhance-säädin, jolla säädetään erikoisfiltterin vaikutusta. Enhance-säätimellä lisätään soundiin hyvin matalat bassot ja preesensalueen keskikaistaa, samanaikaisesti kun (hyvin usein) kumisevat alemman keskialueen taajuudet vaimennetaan. Lopputulos on hyvällä tavalla tuotetun-kuuloinen, amerikkalainen bassosoundi.

Enhance-sätimeen on myös piilotettu nupin automaattisen kompressorin päälle/pois-painokytkin. Oivaa kompressoria voi säätää vähemmän/enemmän-periaatteella muuttamalla signaalin gainea.

Kolmialueisen EQ-osaston bassokaistan ja keskialueen säätimiin on upotettu nostokytkin. Bass-nupin nostokytkimellä laitetaan tarvittaessa WTX-264:n dynaaminen bassoboosteri päälle, kun taas keskialueen säädin antaa valintamahdollisuuden EQ:n keskitaajuuden suhteen (500 Hz tai 2 kHz).

Säätimien alle on sijoitettu efektilenkin, aux-tulon ja viritymittarilähdön liittimet, sekä nupin punainen mykistyskytkin.

Eden WTX-264 – EQ-knobs

Tältä Edenin Enhance-, Bass Boost ja Mid-Shift-toiminnot kuulostavat käytännössä (soitan tässä passiivista Jazz-bassoani):

Neutraaliasento –-> Enhance –-> Bass Boost –-> Mid-Shift

Eden WTX-264 – back panel

Takapaneelista löytyy kaappilähtöjen ja kuulokelähdön lisäksi vielä tulo jalkakytkimelle – tuplapedaalilla voi mykistää vahvistimen ja/tai laittaa lennossa Enhance-toiminnon päälle tai pois – sekä balansoitu XLR-lähtö mikserille omalla signaalitason säätimellä.

Eden WTX-264 – inside view

****

Eden WTX-264 – teaser

Eden EGRW1264 on vallan mainio pikkustäkki, jolla on riittävästi tehoa pieniä ja keskikokoisia keikkoja varten, ja joka on studioissa ihan kuin kotonaan. Kovaotteisessa Metal-bändissä tulevat varmasti jossain vaiheessa fysiikan lait vastaan, mutta muuten en näe mitään rajoiteitta Eden-stäkin käytössä.

Enhance-toiminto toimii hyvin, jos sitä annostellaan maltillisesti – täysin avattuna sointi voi muuttaa jo hieman ponnettommaksi. Loistavalla EQ-osastolla saa sitten säädettyä omat soundit kohdalleen.

Sisäänrakennettu kompressoi on maukas ”säädä-kerran-ja-unohda-sen-jälkeen” tapaus, joka kiinteyttää bassosoittosi mukavan musikaalisella ja tuoreella otteella.

Jos tekee mieli laadukasta, amerikkalaistyylistä soundia, niin Edenin pikkustäkki on mielestäni erinomainen – ja varsin edullinenkin – portti siihen maailmaan.

Tässä muutama esimerkki Eden EGRW1264 -setin soundeista (soitettu japanilaisella Jazz-bassolla):

Fingerstyle

Reggae

Slap

Plectrum

****

Eden EGRW1264 Gig Ready -pikkustäkki

katuhinta noin 790 €

Maahantuoja: EM Nordic

Kiitos DLX Musiikille testilaitteiden lainaamisesta!

****

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ erittäin kompakti

+ kevyt

+ topattu laukku kuuluu hintaan

+ työnjälki

+ soundi

Miinukset:

– tuulettimen käyntiääni voi olla häiritsevä studiossa

Testipenkissä: Roland Cube Lite

****

cube_lite_front_gal

Upouusi Roland Cube Lite (155 €) on Cube-perheen nuorin jäsen, ja suositun Micro Cube -harjoitusvahvistimen pikkuveli.

Muista Roland Cubeista poiketen Cube Lite ei ole neliön muotoinen, vaan tyylikäs stereofoninen (2.1) harjoitusvahvistin muistuttaa ulkonäöltään enemmän firman akustiselle kitaralle tarkoitettuja komboja. Erittäin kompaktiin laitteeseen ei mahtunut paristolokeroa subwooferin takia – Cube Lite toimii ainoastaan pakettiin kuuluvalla virtalähteellä.

cube_lite_top_gal

Cube Liten vahvistintarjonta on supistettu kolmeen laadukkaaseen COSM-mallinnukseen, joiden nimet ovat JC Clean, Crunch ja Extreme. Drive- ja Volume-säätimien lisäksi on tarjolla erilliset nupit bassotaajuuksille ja diskantille.

Pikkuvahvistimen efektiosastolta saa joko chorusta tai kaikua.

cube_lite_back_gal

Rolandin kaikki liittimet löytyvät takapaneelista: tavallisen kitaratulon ja minikokoisen kuulokelähdön väliin on sijoitettu i-Cube Link -niminen tulo omalla volume-säätimellä.

i-Cube Linkin ansiosta Roland Cube Lite pystyy kommunikoimaan suoraan iPhonen, iPadin tai iPod Touchin kanssa. Vahvistin voi silloin toimia suoraan puhelimen/tabletin äänikorttina – siihen tarvitaan ainoastaan paketista löytyvää johtoa.

Rolandin ilmainen Cube Jam -app tekee iPhonesta/iPadista ja Cube Litesta i-Cube-tulon kautta kätevän ja helppokäyttöisen harjoituskeskuksen.

Tavallisella stereojohdolla pystyy käyttämään kombon i-Link-tuloa myös perinteisena stereotulona muiden mp3- tai cd-soittimien kanssa.

****

cube_lite_angle_gal

Roland Cube Lite on hyvin kompakti ja kevyt laite. Sen muovikotelo ei ole ehkä yhtä kestävän oloinen kuin esimerkiksi Micro Cube, sen sijaan sopii Cube Liten kauniimpi ulkokuori huomattavasti paremmin yhteen Applen i-laitteiden kanssa.

Pikkukombosta lähtee uskomattoman täyteläinen ääni, kiitos 2.1-järjestelmän subwooferin. Cube Liten äänen laatu on samalla tasolla hyvien mikrokokoisten hifi-laitteiden kanssa, paitsi ehkä hieman stereokuvan leveydessä, joka on tässä vähän suppeampi hyvin lähellä toisiaan olevien kaiuttimien takia.

Cube Liten kolme COSM-kanavaa kattavat käytännössä kitarasoundien koko spektrin suvereenisti. Kukaan ei varmasti jätä keikkatilanteessa isoa laatuvahvistitaan kotiin Cube Liten takia, mutta tällaisen pienen kotivahvistimen puitteissa soundit toimivat loistavasti treenaamiseen tai kevyeen demoiluun. Efektiosastossa olisin mielellään nähnyt choruksen ja kaiun lisäksi vielä ehkä jonkin delayn – mutta kaikkea ei voi aina saada.

cube_jam_iphone_gal

Jo yksinään pikku-Roland on oikein kiva harjoituskaveri, mutta mainio Cube Jam -sovellus antaa touhuun roimasti lisää käteviä toimintoja.

Cube Jamissa voi käyttää iPhonen tai iPadin koko musiikkikirjastoa taustanauhana harjoitteluun (paitsi kopiosuojattuja tiedostoja). Taustan nopeutta voi säätää, samoin sen sävelkorkeutta, ja A/B-napilla pystyy looppaamaan halutun kohdan biisissä. Center Cancel -toiminnolla taas voi monesta kappaleesta poistaa laulun tai soolokitaran lennossa.

Oma lempiominaisuuteni on kuitenkin Cube Jam -appin äänitys ja miksaus, jolla voi tallentaa omaa soittoa. Sovellus pitää jokaista ottoa taustabiisin kansiossa. Lopuksi voi valita parhaan ottoksen, sekä säätää kitarasignaalin tasoa ja master-tasoa sopiviksi. Tämän jälkeen saa painamalla Mixdown-nappia valmiin miksauksen uutena Wav-tiedostona (44,1 kHz/16 Bit) puhelimen (tai tabletin) muistiin.

Myös päällesoitto on mahdollista: kun asettaa juuri miksatun kappaleen uudeksi taustabiisiksi, voi tämän päälle äänittää uuden kitaraosuuden. Ainoa miinuspuoli tässä touhussa on, että kitararaita on säädetty kiinteäksi stereokuvan keskelle, koska Cube Jam on tarkoitettu pääsääntöisesti kitaraharjoitteluun, eikä ping-pong-äänitykseen.

Äänitin tätä juttua varten ensin iMacilla Garagebandissa Blues-taustan, jonka vein sen jälkeen iPadille. Äänitin sitten kitaraosuuden soittamalla Epiphone Casino -kitaraani Roland Cube Lite -kombon läpi (Crunch-kanava kaiulla) Cube Jam -ohjelmaan, jossa biisi on lopuksi myös miksattu. Tältä se kuulostaa:

Martin’s Cube Jam Blues

Crunch + Reverb + Epiphone Casino

****

Tässä ovat vielä Zoom H1:llä äänitetyt esimerkit kombon JC Clean- ja Extreme-vaihtoehdoista:

JC Clean + Chorus + Fender Stratocaster

Extreme + Fender Stratocaster

cube_lite_table_gal

Mielestäni Roland Cube Lite on erittäin kätevä harjoituskumppani, jonka hankinta kannattaa etenkin silloin, kun on jo käytössä Cube Jam -sovelluksen kanssa yhteensopiva Apple iLaite.

****

Roland Cube Lite

155 €

Maahantuoja: Roland

****

Plussat:

+ COSM-vahvistinmallinnukset

+ 2.1-stereojärjestelmä

+ ulkoinen äänikortti iPhonelle/iPadille

+ pienikokoinen

+ Cube Jam -sovellus

Miinukset:

– ei toimi paristoilla

Review: Yamaha THR5A, THR10C and THR10X

****

Yamaha – New THR-amps

Yamaha’s popular series of THR practice amps has recently got three new members:

The brass-metallic coloured THR5A is a 5 Watts combo aimed specifically at electroacoustic guitars, and features digital microphone modelling, amongst other things.

The regular Yamaha THR10 has now gotten two sister models. The black THR10C concentrates on ”classic” and ”boutique” tones to satisfy the friends of classic Sixties and Seventies Rock and Blues. The army-green THR10X is aimed squarely at the connoisseurs of all things hard and heavy, concentrating on Hard Rock-, Metal- and Thrash-tones.

****

The main design concept is uniform across the THR-range:

Yamaha THR10X – side view

All combos have a sturdy metal chassis with plastic sides. The overall design clearly takes a lot of cues from today’s high-end tube Hi-Fi gear.

All THRs come equipped with a digital tuner.

Yamaha THR5A – back view

All of the small amps feature a built-in USB-soundcard, which can be utilised for recording purposes (Steinberg’s Cubase AI comes with each amp), as well as for using the amp as your personal stereo system.

With the help of Yamaha’s THR Editor software you can also programme your own amp settings via the USB-port. As an added bonus, the THR Editor gives you access to some hidden functions (like the noise gate, or in the THR5A’s case also additional effects) that cannot be accessed from the front panel.

Yamaha THR5A – battery compartment

The Yamahas can be run on AA-batteries, if necessary. The THR5A’s battery compartment has been placed on the combo’s back…

Yamaha THR10X – battery compartment

…while on all THR10-models it has been sunk into the amp’s base plate.

Naturally, a quality, laptop-type PSU is supplied with all models.

****

Yamaha THR5A – full front

Regardless of the fact that the Yamaha THR5A (current price in Finland: 199,99 €) is one of the world’s smallest acoustic amps, it is still packed chock-full with tasty features.

Yamaha THR5A – controls

The THR5A offers you four different virtual microphones to turn your piezo’s tone into the sound of a mic’ed up acoustic. Three settings are meant for steel-string acoustics, with the fourth being reserved for nylon-string electroacoustic guitars.

The last Mic Type selection reads ”EG Clean”, being a clean electric guitar amp model for your occasional Jazz Box meanderings.

The Blend-control lets you change the balance between the dry piezo signal and the modelled virtual mic.

Offering only a single master tone the THR5A’s EQ-section is rather spartan, but the effect section is far better endowed: The Effect knob gives you compression, chorus or a combination of both. Delay/Reverb delivers delay, reverb and a combination effect.

You can adjust delay times using the Tap Tempo button on the far left.

****

Yamaha THR10C – front

The vintage-inclined Yamaha THR10C (current price in Finland: 299,99 €) is larger than the THR5A, and it also offers more features.

Yamaha THR10C – controls

The THR10C comes loaded with five guitar amp models, whose names already give you a very good idea of their soundscape:.

In addition, there’s one bass amp model, as well as a setting for acoustic guitar. The neutral sounding Flat-selection is a good choice if you want to amplify a synth or digital piano.

The THR10C’s EQ-section is a three-band affair, while the effect department offers eight different effects. Turning the Effect-knob gives you access to a chorus, a flanger, a phaser and a tremolo effect. Delay/Reverb offers you tape echo, spring reverb, hall reverb, as well as a echo/reverb-combination setting.

All THR10-models sport five memory slots to store your favourite amp settings.

The Output-section offers you two volume controls, with one being the guitar section’s master volume and the other dealing with the signal coming in via USB (or the auxiliary input).

****

Yamaha THR10X – full front

It may be small, but it still is fierce – the Yamaha THR10X (current price in Finland: 299,99 €) is tailoured to all Rock and Metal.

Yamaha THR10X – controls

The THR10X’s Amp-department holds in store five high gain amp models, each with its own tonal footprint, with differences in areas such as bass punch and overall compression.

A Clean model is also supplied for the occasional ballad or two, along with a Bass amp and the Flat setting.

The THR10X features the same type of three-band EQ as it’s sister model.

The effect department is also nearly identical, save for the THR10X’s brighter Delay-effect.

****

Yamaha THR10C – running

I think it’s great that Yamaha have designed their entire THR-range as stereophonic combos, because this way the amps also have a clear appeal as ”lifestyle accessories”. As pure guitar amps, stereo brings out the depth in some effects, especially reverbs, but when used as a personal micro-Hi-Fi stereo is the only way to go.

Yamaha’s decades-long experience in the Hi-Fi-field really shows in the sound of these small combos. The sound is full, clear, punchy and dynamic. The tiny THR5A already sounds better than most built-in computer sound systems, even if the breadth of the stereo picture isn’t as wide, and the bass response as deep as in the larger combos. The THR10s really hit the sonic jackpot, and will blow many micro-Hi-Fis off the table, hands down. For a guitarist the THR-series is a stylish way to combine an mp3-boombox with a practice amp.

****

THR5A

I must admit that the THR5A’s raison d’être is not quite clear to me. At home you normally wouldn’t need to use and amp with an acoustic guitar, but on the other hand this tiny combo really doesn’t cut it at, say, a pub gig. Maybe the THR5A is meant mainly for busking.

On the other hand I can’t deny that this dwarf’s virtual microphones sound surprisingly realistic, so maybe this combo’s main function is to serve as a specialised soundcard in your home or project studio. The amp’s cool mic modelling really manages to turn those dry and upfront piezo tones into something organic and beautiful.

The effects also sound very good.

I have recorded these examples with a Zoom H1 recorder. I played a Taylor 110CE:

Yamaha THR5A – Condenser + Compressor + Hall

Yamaha THR5A – Dynamic + Compressor + Hall

Yamaha THR5A – Tube + Compressor + Hall

****

THR10C

Ooh, man, I really dig this combo! I wouldn’t change a single amp model on the Yamaha THR10C – each sounds great and has plenty of depth and character.

The effects also sound great, with the spring reverb coming over especially realistically.

These three examples have been recorded using a Les Paul -style guitar:

Yamaha THR10C – British Blues + Hall

Yamaha THR10C – Class A + Chorus + Tape Echo

Yamaha THR10C – Deluxe + Tremolo + Spring Reverb

****

THR10X

Some jokers occasionally quip that all Heavy and Metal guitar tones sound alike.

The truth is nevertheless that there are all sorts of different types of overdriven and distorted guitar tones to be found in Hard Rock, Metal and Thrash. The most distinct differences are usually found in the mid-range character and the bass response of saturated distortion tones.

To my knowledge, Yamaha’s THR10X is the world’s first and only practice amp devoted specifically to full-on Hard Rock and Metal. And what a great job it does!

These three examples have been recorded using a Les Paul -style guitar:

Yamaha THR10X – Brown II + Hall

Yamaha THR10X – Power II + Flanger + Delay

Yamaha THR10X – Southern Hi + Phaser + Delay

****

Yamaha THR10C – close-up

In my opinion these new THR-models are a great move by Yamaha. These specialised combos will satisfy those guitarists who have wished for more of their own genre in the same combo, while leaving the successful basic models – the THR5 and THR10 – untouched, and the overall concept of the THR-series intact.

****

Three new Yamaha THR -models

• THR5A – 199,99 €

• THR10C and THR10X – 299,99 €

Finnish distributor: F-Musiikki

****

Pros (all models):

+ sturdy chassis

+ USB-soundcard

+ quality of amp/mic models

+ quality of effects

+ great sound as micro-Hi-Fis

+ value-for-money

Testipenkissä: Tokai TTE-55

****

Tokai TTE-55 – beauty shot

Japanissa valmistettu Tokai TTE-55 on firman uusin Tele-tyylinen kitara. TTE-55 ei ole yhden tietyn Tele-aikakauden jäljitelmä, vaan Tokain tyylikäs ”Best of” -ratkaisu.

****

Tokai TTE-55 – full front

Tokai TTE-55 (848 €) on saatavilla joko yksiosaisella vaahterakaulalla – niin kuin White Blonde -värinen testiyksilö – tai palisanteriotelaudalla.

Rungon väristä riippuu myös metalliosien väri – tässä tapauksessa kaikki metalliosat ovat kullanväriset, mikä antaa soittimelle varsin juhlallisen ulkonäön.

Tokai TTE-55 – full back

1950-luvun tyylinen vaahterakaula on kiinnitetty vankalla ruuviliitoksella 1960-luvun tyyliseen, reunalistoitettuun leppärunkoon.

Tokai TTE-55 – headstock

Laadukkaiden Kluson-kopioden suuri etu on, että terävät kieltenpäät on upotettu turvallisesti viritystapeihin.

Mattaviimeisteltyyn kaulaan on asennettu 21 jumbo-kokoista nauhaa. Erittäin siisti nauhatyö saa täydet pisteet!

Tokai TTE-55 – tuners

Ajatonta kauneutta on aina kaunista katsella…

Tokai TTE-55 – bridge

Vintage-tyylisestä Tele-tallasta on olemassa muutamia eri versioita, mikä tulee tallapalojen materiaaliin. Tokai käyttää TTE-55-mallissaan Tele-fanien keskuudessa suosituinta vaihtoehtoa messinkitallapaloilla.

Tokai TTE-55 – pickups

Mikrofonivarustus on sekin jo pitkään ollut klassikko: kaulan lähelle on sijoitettu melko kapea, metallikuorella varustettu mikrofoni, kun taas leveämpi tallamikrofoni on kiinnitetty suoraan tallan pohjalevyyn.

Tokai TTE-55 – controls

Vuoden 1967:n kytkentä on Tele-tyylisissä kitaroissa se kultastandardi – kolmiasentoinen kytkin, sekä master volume ja master tone.

Tokai TTE-55 – switch and pots

Pölysuojattu VLX-kytkin ja laadukkaat GF-potentiometrit takaavat, että Tokain huoltoväleistä tulee tosi pitkät.

Vintage-fanit taas iloitsevat mikkijohtojen kangaseristyksistä.

****

Tokai TTE-55 – beauty shot 2

Testisoitin kuuluu painonsa suhteen mukavaan keskikastiin – se ei ole raskas kitara, muttei myöskään erityisen kevyt.

Tokai TTE-55:n kaulaprofiili on suoraan minun henkilökohtaiselta suosikkiosastolta – se on pyöreä ja täyteläinen D-profiili. Kaulassa on juuri sillä oikealla tavalla paksuutta, joka tukee sopivasti vasenta kättä, olematta kuitenkaan liian paksu tai raskas soittaa.

Nykypäiväiset paksut nauhat, sekä kaulan satiinipintainen viimeistely, tekevät hyvin säädetyn (E: 1,9 mm/e: 1,7 mm) kitaran soittamisesta helppoa. Etenkin venytykset onnistuvat huomattavasti paremmin kuin pienillä vintage-tyylisillä nauhoilla.

Tele-tyylisen kitaran intonaatiossa on aina tietynlainen kompromissi, kun tallassa on ainoastaan kolme tallapalaa, mutta tämä ei estänyt, että tästä kitaratyypistä tuli klassikko. Kompromissin kanssa voi hyvinkin elää.

Se on rakennettu kuin Tele, se näyttää Teleltä, ja, kyllä, Tokai TTE-55 myös kuulostaa Teleltä. Kaulamikrofonin soundi on herkullisen pyöreä, mutta samalla myös notkea. Kytkimen keskiasennosta taas saa selville, mista Prince sai aikoinaan oman Funkynsä. Ja tallamikrofonin twang on herkkua Countryn, Rockabillyn ja Bluesin ystäville.

Tokai TTE-55 sopii loistavasti lähes kaikkiin musiikkityyleihin – ainoastaan Metal-osastolle en suosittelisi tätä vintage-tyylistä mallia.

Tokai TTE-55 – puhdas

Tokai TTE-55 – säröllä

Tämän testin perusteella voin vain todeta, että Tokai TTE-55 on hyvin laadukas ja perinnetietoinen Tele-tyylinen kitara erittäin kohtuulliseen hintaan.

Tokai TTE-55 – back beauty

****

Tokai TTE-55

848 €

Maahantuoja: Musamaailma

****

Plussat: 

+ hinta-laatu-suhde

+ työnjälki

+ osien laatu

+ kaulaprofiili

+ soundi

Miinukset:

– perinteinen Tele-kompromissi soundin ja intonaation välillä

Review: AKG WMS470 Instrumental Set

AKG WMS470 – opener

The AKG WMS470 Instrumental Set is the company’s new mid-price wireless system for guitarists and bassists. The system consists of the PT470 bodypack transmitter and the SR470 diversity receiver. The AKG WMS470 (current street price in Finland approx. 550 €) is a pro-level system offering plethora of handy features. AKG’s main focus point, however, is to ensure the highest possible reliability in all situations. The engineers have managed to couple this with an ease-of-use that makes the WMS470 Instrumental Set suitable for wireless novices, as well as seasoned pros.

****

AKG PT470 – front

A wireless system is always made up of a transmitter and a receiver.

The WMS470 comes with AKG’s lightweight PT470 transmitter. The Instrumental Set naturally contains the company’s special MKG L guitar lead compatible with the PT470.

For some strange reason I experienced problems with the phone plug – it wouldn’t stay put in a closed, tubular Switchcraft jack. There is the slight possibility of the jack socket being faulty, as the plug worked well on all my other instruments. Besides, soldering on a different phone plug is a simple operation to carry out, so I wouldn’t worry too much about this glitch.

AKG PT470 – back view

There’s a nifty little window on the back of the PT470, which allows you to ascertain quickly, whether a battery is currently inserted, and which type of battery it is. AKG promise up to 14 hours of continuous service from a regular alkaline AA-sized battery. For use with rechargeables AKG also offer their CU 400 recharging station (as an optional accessory), which allows you to recharge the battery without having to remove it from the bodypack.

AKG PT470 – gain control + battery

The tiny gain control above the battery allows you to adjust the correct amount of signal gain for your chosen instrument.

AKG PT470 – switch

Between the PT470’s antenna and the input jack you can see a small infrared sensor, which hints at one of the WMS470’s cool features. This AKG wireless disposes of the need to manually set the transmission frequency for both the transmitter and the receiver. Here you only have to set the channel at the receiver, which then tunes/programmes the transmitter remotely via an infrared signal. This saves time and reduces the possibility of an inadvertent foul-up.

The slider switch gives you three operating modes to choose from – OFF, MUTE/PRG (while muted, the transmitter is also on standby for remote programing) and ON.

AKG PT470 – mute jack

While the PT470’s On/Off/Mute-switch has been deliberately designed with a stiff action, it can also be completely taken out of the equation. Inserting a blind plug (comes with the set) into the Mute-input disengages the transmitter’s switch and locks the PT470 in its current operating mode. This helps to prevent accidental on-stage muting.

****

AKG SR470 + PSU

The AKG SR470 receiver is a so-called diversity receiver. This means it uses two discreet antennae with their own gain stages for reception. The unit’s electronics constantly monitor the radio signal coming off each antenna and automatically (and completely silently) switches to the antenna which offers the best radio signal quality at any given moment.

One point which puzzles me regarding many modern pieces of equipment, is the prevalent use of wall-wart AC adapters with flimsy leads. This isn’t a brand-specific issue – you see it across the board. I cannot help, but wonder how reliable these thin power cords really are, when it comes to big productions and touring.

Notwithstanding its power supply, the AKG SR470 itself seems like a roadworthy piece of gear, with its metal chassis. Included with the Instrumental Set are a pair of rack mount brackets, if you want to install the SR470 in your effects rack.

AKG SR470 – back panel

The SR470’s back panel offers two different audio outputs:

There’s a balnaced XLR-output, which is a good choice for hooking up straight to a mixing console. In addition to the volume knob on the front panel there’s also a 30 dB pad available on the back panel, in case the output signal is still too hot.

The unbalanced output is the right choice for direct connection to your amp.

AKG SR470 – connectors

Screw-on connectors make sure that all everything stays firmly in place.

AKG SR470 – volume knob out

The volume control on the SR470’s front panel…

AKG SR470 – volume knob in

…is spring-loaded so you won’t have to worry about accidentally changing your volume settings.

AKG SR470 – parameter knobs

The pushbuttons on the SR470’s front panel are for menu navigation and adjustment of parameters. Pressing the middle button also toggles between the set-up and lock modes.

****

Firing up the AKG WMS470 system is really fast and easy. With only a few pushes of the navigation buttons you activate the receiver’s automatic set-up mode, which sees the SR470 automatically scanning for clean frequencies. You select a frequency and send the correct data to the PT470 via the IR-remote. Then you only have to set the correct gain and audio levels, and you’re good to go.

Naturally the AKG:n WMS470 Instrumental Set also allows for complete manual set-up by a technician, if this system is only one part of a large production. AKG’s WMS-systems allow for running up to 48 individual systems simultaneously with up to 16 channels in the same group (= specific frequency band).

AKG PT470 – up and running

The AKG’s many user-friendly features really make life easier. One good example is battery life, which is indicated clearly (given in hours left) in the PT470’s display, with a low battery warning kicking in early enough.

AKG’s Pilot-function is a great way to make absolutely sure the right signal is picked up by the right receiver. When Pilot is switched on a digital pilot signal is transmitted by the bodypack, which works like a key code. The receiver will then only output a signal if it comes from this transmitter with its specific pilot signal. This is good news in hectic situations, like when playing festivals, where you want to be sure that you’re not picking up anyone else’s signal by mistake.

AKG WMS470 – Instrumental Set

In my opinion the AKG WMS470 Instrumental Set is a very well-designed system. Once your audio gain settings have been adjusted for your instrument, and the output volume set for your amp, set-up is quick and easy at the gig.

The WMS470 system proved to work extremely reliably and with top drawer audio quality.

There’s really no comparison to wireless systems from the 1990s or early 2000s, which were often prone to audio artifacts. The AKG WMS470 has a clean, crisp and natural sound, and it leaves all of your dynamics nuances, as well as your instrument’s natural timbre, intact.

I didn’t experience any drop-outs – or any other problems, for that matter – instead the system proved to work faultlessly and extremely reliably.

****

AKG WMS470 Instrumental Set

current street price in Finland approximately 550 €

Finnish distributor: Studiotec

****

Pros:

+ easy to use

+ reliable

+ sound

+ runs on a single AA-battery (PT470)

+ low power consumption (PT470)

+ rack mount kit included (SR470)

+ Pilot-function

Cons:

– flimsy PSU (SR470)

Testipenkissä: Mannedesign PFM + RDV

Mannedesign – logo

Mannedesign on italialaisen Manne Guitarsin edullisempi, Kauko-Idässä valmistettu kitaramerkki.

Mannedesignin valikoimaan kuuluu sähkösoittimien ohella myös pieni akustisten kitaroiden mallisto, josta valittiin tällä kertaa kaksi kitaraa testiin: Parlour-kokoinen Mannedesign PFM, sekä Roberto Dalla Vecchian nimikko-Dreadnought RDV.

****

Mannedesign PFM – full front 2

Kauttaaltaan kokopuinen Mannedesign PFM (660 €) on suunniteltu Blues-, Folk- ja juurimusiikin ystäville, jotka hakevat soittimestaan juuri sitä autenttista 1930-luvun soundia.

Setrikannen mattaviimeistelty tumma sunburst-väritys antaa kitaralle hienosti lisää katu-uskottavuutta.

Mannedesign PFM – full back 2

PFM-mallin mahonkikaula on veistetty yhdestä pitkästä palasta, johon on lisätty viritinlavan yläosa, sekä toinen pala kaulakorkoa varten. Kaulan ja rungon liitoskohta on perinteen mukaisesti 12. nauhan kohdalla.

Rungon sivut ja pohja on tehty kauniista mahongista.

Mannedesign PFM – headstock

Lavan etupuoli on päällystetty palisanterilla, johon on upotettu vaahterasta veistetty Mannedesign-logo.

Satula aitoa naudanluuta.

Mannedesign PFM – tuners

Ladukkaat vintage-tyyliset virittimet tulevat Gotohilta. Nykyaikaisena parannuksena niissä löytyy virittimien kireyttä säätävät ruuvit.

Mannedesign PFM – fretboard

Mannedesignin palisanteriotelautaan on siististi asennettu 19 keskikokoista nauhaa.

Mannedesign PFM – body angle

PFM-mallin koppa on koristeltu upealla loimuvaahtera-reunalistoituksella. Rosetti taas on taidokkaasti kasattu aidoista helmiäispaloista.

Mannedesign PFM – bridge

Palisanteritallan alareuna on ikäänkuin viritinlavan yläreunan peilikuva – molemmissa on pyöreä lovi.

Kompensoitu tallaluu on – satulan lailla – tehty naudanluusta, mikä on edelleenkin yksi parhaista materiaaleista tähän tarkoitukseen.

Mannedesign PFM – back beauty

****

Mannedesign RDV – full front 2

Roberto Della Vecchia on italialainen Fingerstyle-mestari, jonka tuotantoon kannattaa ehdottomasti tutustua!

Della Vecchian Mannedesign RDV -nimikkomalli (950 €) on erittäin tyylikäs, perinteisistä ainesosista tehty Dreadnought-teräskielinen. Kitaran kokopuiseen kanteen käytetään laadukasta AA-luokan sitkakuusta.

Mannedesign RDV – full back

RDV:n mahonkikaula on veistetty yhdestä palasta, lukuunottamatta kaulakorkoa, joka on ekologisista syistä erillinen pala.

Rungon kokopuiset sivut ja pohja on veistetty kuvankauniista intialaisesta palisanterista.

Kitaran koppa on viimeistelty kiiltävällä lakalla, kun taas kaulassa on satiinipintainen viimeistely.

Mannedesign RDV – headstock

Reunalistoitetun lavan koristeeksi käytetään eebenpuuta, sekä helmiäisesta tehtyä upotusta.

Mannrdrsign RDV – tuners

Kullanvärisillä Gotoh-virittimillä on eebenpuuta matkivia muovinuppeja.

Mannedesign RDV – fretboard

Eebenpuisen otelaudan reunalistoitus on vaahteraa. RDV:ssä on 20 keskikokoista nauhaa.

Mannedesign RDV – binding + heel cap

Rungon pohjaan on upotettu hieno mustavalkoinen keskilinjan koriste. Reunalistoitus on veistetty vaahterasta.

Mannedesign RDV – binding

Kannessa käytetään vaahterareunalistan lisäksi vielä kaunista herringbone-koristereunaa.

Mannedesign RDV – rosette

Rosetin keskimmäiseen renkaaseen on käytetty aitoja helmiäispaloja.

Mannedesign RDV – bridge

RDV:n talla on samanmuotoinen kuin PFM-mallissa käytetty vastine, mutta tällä kertaa se on veistetty sysimustasta eebenpuusta.

Mannedesign RDV – body back angle

****

Mannedesign PFM – full front

Mannedesign PFM -mallilla on Parlour-kitaroille tyypillinen keskipitkä mensuuri (63 cm), jonka ansiosta kitaran 012-satsin kieliä pystyy venyttämään vielä suhteellisen helposti. Mielipiteitä usein jakaavan, perinteisen V-tyylisen kaulaprofiilin sijaan PFM on varustettu yleispätevällä – ja hyvin mukavalla – D-profiililla. Kaulan leveys on satulan kohdalla 4,4 cm, ja E-kielten välinen etäisyys tallassa 5,4 cm – tämän kitaran kanssa tulee siis hyvin helposti toimeen. Testikitaran tatsia oli säädetty erittäin mukavaksi (E: 1,9 mm/e: 1,5 mm).

Mannedesign PFM on tyypillinen Parlour-kitara sanan parhaassa merkityksessä. Kitaran soinnissa on hyvin kuiva ja yskivä atakki, sekä keskialuevoittoinen, hieman honottava yleissoundi. Sormisoittoa harrastavat Folk-kitaristit tykkävät varmasti PFM-mallin kevyestä bassorekisteristä, koska sen ansiosta soiton erottelevuus säilyy kaikissa tilanteissa. Plektrasoitossa taas tämän Mannedesignin jäntevä sointi lyö itsensä hyvin läpi, ja sen soundi sopii erinomaisesti Ragtime-musiikkiin tai varhaiseen Blues-meininkiin. Äänityskäytössäkin PFM voi olla loistava työkalu, jolla saadaan komppikitarat istutettua ilmaavammin miksaukseen.

Mannedesign PFM – sormisoitto

Mannedesign PFM – plektralla

Mannedesign PFM – beauty shot

Mannedesign PFM – back beauty

****

Mannedesign RDV – full front

Mannedesign RDV -kitaralla on luonnollisesti Dreadnoughtin perinteinen pitkä mensuuri (65 cm). Roberto Della Vecchian erikoistoive oli sormityylille mukavampi, väljempi E-kielten välinen etäisyys (5,9 cm) kuin monissa muissa tämän lajin kitaroissa. Näin oikealle kädelle on tuntuvasti enemmän tilaa toteuttaa myös hieman hankalampia sovituksia. Kaulaprofiili on ainakin minun käteeni mukavasti sopiva ovaali C. Myös Della Vecchia -malli saapui testiin loistavassa trimmissä (E: 2,0 mm/e: 1,5).

Palisanterikoppainen Dread’ kuusikannella on yleensä melkoinen voimanpesä, niin kuin esimerkiksi Mannedesignin RDV. Täällä tarjotaan hyvin muhkeata bassorekisteriä, lämmintä keskialuetta sekä hyvin tuoretta diskantin loistoa. RDV on loistava esimerkki laadukkaasta Dreadnought-soundista, ja se tarjoaa sekä paljon volyymiä että tarkkaa ja hyvin eloisaa dynamiikan toistoa.

Mannedesign RDV – sormisoitto

Mannedesign RDV – plektralla

Mannedesign RDV – beauty shot

Mannedesign RDV – back beauty

****

Mannedesign-soittimilla on Suomessa vielä melko matala profiili. Tämän testin perusteella voin kuitenkin vain suositella lämpimästi lähempää tutustumista brändin akustisiin kitaroihin.

****

Mannedesign PFM + RDV

PFM – 660 €

RDV – 950 €

Maahantuoja: Nordsound

****
Plussat (molemmat mallit):

+ hinta-laatu-suhde

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ soundi

****

Mannedesign PFM – logo

Review: Vox AmPhones

Vox Amphones – and guitar

Vox Amplification have given their headphone practice amps a new twist by taking their successful AmPlugs and transplanting them directly into a pair of quality headphones. So now they give us the Vox AmPhones (current street price in Finland approx. 120 € each), made in co-operation with Audio-Technica.

At this moment the AmPhone-range comprises three guitar models – the white and grey AmPhone Twin, the silver/brown AmPhone AC30, as well as the none-more-black AmPhone Lead – plus…

Vox Amphones – Bass

…a red and black AmPhone-model tailored for use with electric bass.

Vox Amphones – battery compartment

In standard headphone use the Vox AmPhones naturally don’t require batteries. The headphone amp, on the other hand, runs on a pair of AAA-batteries, which are inserted into the right side headphone.

Vox Amphones – plugs

All of the Voxes are equipped both with a mini phone jack, as well as the standard size counterpart.

Vox Amphones – switch + effect control

The headphone amp’s electronics and corresponding controls have been fitted into the left side can. Next to the power switch you will find the effect control, along with a mini auxiliary input jack.

The guitar AmPhones offer three different effects along the control’s travel – chorus, delay and reverb – as well as effects off. At the point where one effect changes to another you will hear a small chirping noise as an audible pointer, which is a cool way to do it. Modulation and delay times are fixed, but Vox have managed to come up with workable compromises. The effects sound very nice.

The AmPhone Bass model has a compressor as its sole effect, with the control adjusting the amount of compression, and thus the loudness of the signal. The compressor has been designed specifically for bass use, and works surprisingly well.

Vox Amphones – controls

On the other side of the lead, all Voxes feature gain, tone and volume controls.

****

Vox Amphones – opener

The Vox Amphones are comfortable headphones, and are still pretty lightweight, in spite of the added batteries and electronics hidden inside.

Producing the AmPhones in co-operation with a renowned maker, such as Audio-Technica, has really paid off, as the headphones sound very good. Personally, I would like to see slightly more substantial, tougher leads on the Voxes, but the AmPhones work just fine regardless.

The practice amps will run about 16 hours on fresh alkaline batteries for the guitar models, and up to 20 hours for the bass model.

To my ears the AmPhones’ guitar (and bass) sounds are even better than what the AmPlugs have to offer:

The Twin model has just the right kind of top end chime in clean settings, as well as charming filth when driven hard. The AmPhone AC30 has more clean bite, as well as bags of gain for all those Brian May -style escapades. And it surely comes as no surprise that the AmPhone Lead is a dead ringer for a Marshall stack. Even getting a punchy bass tone going is really easy with the AmPlug Bass – something you can’t take for granted with headphones!

Here are links to Vox’ own soundbites:

AmPhone Twin

AmPhone AC30

AmPhone Lead

AmPhone Bass

****

I must say I feel that the Vox AmPhones are an even more exciting product than the company’s very successful AmPlugs, because the headphones offer you a real all-in-one piece of equipment. You’ve got a great headphone amp and a decent pair of cans all rolled into one easy-to-use product. Now you can switch from listening to music to practicing without skipping a beat – that’s handy in my book!

****

Vox AmPhone – headphone amps

Current street price approximately 120 €

Finnish distributor: EM Nordic

Thanks to DLX Music Helsinki for the loan of the test samples!

****

Pros:

+ headphone sound

+ amp sounds

+ quality of effects 

+ comfortable to wear

+ cool concept

Cons:

– skinny lead

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑