Testipenkissä: LTD Phoenix Arctic Metal, Phoenix-1000 Vintage White & Phoenix-1000 See-Thru Black Cherry

LTD Guitarsin Phoenix-sarja on ollut olemassa jo yli kymmenen vuotta, mutta firma on hiljattain päivittänyt näiden Firebird-tyylisten soittimien ilmettä ja myös useat detaljiratkaisut, minkä ansiosta uudistunut mallisto on mielestäni jopa houkuttelevampi kuin ennen.

Viime kahden vuoden aikana LTD on myös lisännyt uusi vaihtoehtoja Phoenix-mallistoonsa. Oli siis korkea aika tutustua näihin kitaroihin perusteellisemmin.

LTD Phoenix-1000 Vintage White

LTD Phoenix-1000 Vintage White (hinta: 1.082 €) on testissä käyneen trion eniten ”perinteinen” malli, johon on asennettu kaksi passiivista Seymour Duncan -mikrofonia.

LTD Phoenix Arctic Metal

LTD:n Phoenix Arctic Metal (hinta: 1.099 €) kuuluu brändin suoraviivaiseen Arctic Metal -sähkökitaramallistoon ja sen kohderyhmä ovat metalligenren soittajat. Kitarasta löytyy aktiivinen EMG-tallahumbucker.

LTD Phoenix-1000 See-Thru Black Cherry

LTD Phoenix-1000 See-Thru Black Cherry -kitara (hinta: 1.320 €) tarjoaa Fishmanin uusia aktiivisia Fluence-mikrofoneja Phoenix-sarjan soittimessa.

Näissä kolmessa soittimissa on monta yhteistä ominaisuutta:

Phoenix-sarjalaiset on rakennettu kaula-läpi-rungon-periatteella. Se tarkoittaa, että kitaran kaula ja rungon kohotettu keskiosa koostuu kolmesta vierekkäisistä mahonkipalasta, jotka jatkuvat koko matkan lavan kärjeltä hihnatappiin saakka. Kaksi hieman ohuempaa siivekettä on lisätty keskiosan molempiin puoliin rungoksi. Kumpikin siiveke koostu kahdesta tai kolmesta vierekkäisestä mahonkipalasta, mikä pitää tuotantokustannukset maltillisina.

Yksi selvä ero Gibson Firebird -malliin nähden on, että LTD Phoenix -kitaroiden rungon takaosaa on jätetty täysin tasainksi, ilman etupuolen keskiosan pykälää, mikä tekee Phoenixeistä mukavamman soittaa. Kitaroiden viiste kylkiluille on asianmukaisen syvä, ja rungon etupuolelta löytyy jopa sulava mukavuusviiste käsivarrelle.

Kaikissa LTD Phoenix -malleissa on ”vasenkätinen” viritinlapa, sekä kitkaa vähenevä yläsatula.

Kitaran otelaudat on veistetty eebenpuusta – Arctic Metalin tapauksessa otelaudassa ei ole otemerkkejä, paitsi sen sivuun upotetut ja pimeydessä hohtavat isot pisteet, kun taas kummassakin Phoenix-1000-kitarassa löytyy ESP/LTD:n tyylikkäitä lippu-upotuksia, sekä reunalistoitus.

Kitaroiden 22 jumbokokoista nauhaa ovat ruostamatonta terästä (!), mikä on tässä hintaluokassa hyvin harvinainen herkku. Mensuurin pituus on kaikissa Phoenix:eissä 25,5 tuumaa (64,8 cm).

LTD Phoenix -kitaroiden lukkovirittimet vaikuttavat hyvin laadukkailta.

TonePros:n valmistama tune-o-matic-tallan ja stoptail-palkin parivaljakko on lukittavaa sorttia.

Kaikissa kolmessa Phoenix-malleissa on mukana nostokytkin lisäsoundeja varten. Voit lukea seuraavassa osiossa, mikä nostokytkin tekee testissä olevissa soittimissa.

****

Phoenix-1000 Vintage White on kolmikon kevyin soitin, mutta erot testikitaroiden välillä ovat pieniä.

Passiivimikityksen ansiosta Vintage White -mallia voisi kutsua Phoenix-sarjan eniten perinnehenkiseksi soittimeksi.

Kaulamikrofoniksi on valittu Seymour Duncanin Phat Cat, joka on P-90-kaltainen ”paksu” yksikelainen humbuckerkoossa. Tallamikrofoni on Duncanin Custom-malli, joka on PAF-henkinen soundiltaan, mutta hieman ”kuumempi” tapaus. Tone-säätimen nostokytkin puolittaa nostetussa asennossa tallamikkiä yksikelaiseksi, minkä ansiosta kitarasta lähtee peräti viisi erittäin käyttökelpoista soundia.

Järjestys: kaulamikki – molemmat mikit puolitetulla humbuckerilla – molemmat mikit täydellä tallamikillä – puolitettu humbucker – täysi tallamikki

Meidän kitaristien keskuudelta löytyy yhä henkilöitä, jotka väittää että aktiivimikit kuulostavat tylsiltä ja elottomilta. Aktiivimikeiltä kuulema puuttuu kunnon karakteeri.

Haluaisin kysyä heiltä onko kukaan heistä tutustunut edes yhtään niistä inspiroivista aktiivimikkeistä jotka tulivat markkinoille viimeisen 20 vuoden aikana?

Vaikka Phoenix Arctic Metal -kitaran kohderyhmä löytyy varmaan hevimuusiikin ystävien keskuudelta, olen aivan varma, että EMG 81TW -aktiivimikki voisi olla erittäin toimiva ratkaisu monessa eri genreissä.

EMG:n malli 81TW on nerokas uusi sisarmalli firman Model 81 -klassikkomikrofonista, ja se tarjoaa nyt kaksi autenttista soundivaihtoehtoa. EMG 81TW on kolmikelainen (!) aktiivimikki, josta saa sekä kunnon humbuckersoundi että aidon yksikelaisen ääni, silloin kun nostokytkin on ylhäällä. Parasta tässä on, että yksikelaismoodissa yksi humbuckerin keloista toimii fantomikelana, minkä ansiosta myös EMG 81TW:n singlecoil-soundi on täysin hurinaton!

Järjestys: singlecoil – humbucker

LTD:n Phoenix-1000 See-Thru Black Cherry on kolmikon painavin soitin, vaikka erot testikitaroiden välillä ovat pieniä.

Black Cherry -mallin tärkein ominaisuus on aktiivinen Fishman Fluence -mikkivarustus. Fishmanin Fluence-sarjassa on yhdistetty aktiivimikrofonien perinteiset hyvät puolet – matala impedanssi, suurempi dynamiikka, sekä (usein) korkeampi lähtötaso – firman akustisista etuvahvistimista aktiivimikkeihin siirettyyn hurinapoistoon ja soundimallinnukseen.

Tämä tarkoittaa LTD Phoenix-1000:n tapauksessa, että kitarasta saa peräti kuusi eri humbuckersoundia:

Kun tone-säätimen nostokytkin on ylhäällä mikit toimivat Classic-moodissa, jossa saa ”passiivisoundeja – alnico kaulamikki, molemmat yhdessä tai keraaminen tallamikki yksin.

Silloin kun nostokytkin on alhaalla mikrofonit toimivat Modern-moodissa, jolloin voi valita ”aktiivimikki” soundeista.

Kuulen jo narinan: ”Mikä uutta tässä on? Aktiivi-/passiivikytkimet on jo niin nähty!” Totta, mutta:

Fishman Fluence -mikrofonien kytkin kytkee ainoastaan eri mikkisoundien välillä, teknisesti Fluence-mikit pysyvät molemmissa moodeissa aktiivisena. Tämä tarkoittaa, että myös ”passivisoundeissa” voi hyödyntää aktiivimikityksen etuja – mikkien impedanssi ei muutu moodien välillä. Vain peruskarakteeri muuttuu keskialuevoittoisesta ”passiivisoundista” aktiivi-moodin tarjoamaan isompaan bassoon ja avoimempaan diskanttiin.

Järjestys: ”Classic” kaulamikki – molemmat – tallamikki; ”Modern” kaulamikki – molemmat – tallamikki

****

Soitettavuuden ja ergonomian suhteen kaikki kolme Phoenix-kitarat lähtevät samalta viivalta. Kaulaprofiili tuntuu erittäin mukavalta, olessaan toimiva ristisiitos 1950-luvun Gibson-pyöreyttä ja 1960-luvun Fender-vaivattomuutta. Rosterinauhat tuntuvat eritäin sulavilta ja nopeilta, ja Phoenix-mallien suhteellisen tasainen otelautaradius (13,8 tuumaa/350 mm) edesauttaa kielten bendauksia.

Henkilökohtainen suosikkini tästä triosta on varmaan LTD Phoenix Arctic White -malli, koska tykkään siitä virtaviivaisuudesta ja suoraviivaisuudesta, jonka yhdellä mikillä varustetut sähkökitarat tarjoavat. Jos tarvitset lajemman soundivalikoiman musiikkityyli ratkaisee luultavasti – jos pysyt enemmän särösoundien puolella LTD Phoenix-1000 See-Thru Black Cherry on hyvin luonteva valinta, kun taas erittäin hyvien clean-soundien ystävät kallistuvat kenties enemmän LTD Phoenix-1000 Vintage White:n suuntaan.

Kaikki kolme LTD-kitarat ovat joka tapauksessa erinomaisia pro-luokan laatukitaroita. Kokeileminen varmasti kannattaa!

Review: LTD Phoenix Arctic Metal, Phoenix-1000 Vintage White & Phoenix-1000 See-Thru Black Cherry

LTD Guitars’ Phoenix Series has been around for over a decade now, but recently the company has given this Firebird-inspired guitar range a cosmetic and electronic overhaul that – at least in my opinion – makes the instruments even more attractive.

Over the past couple of years LTD has also diversified the model range, prompting us at Kitarablogi.com to take a closer look at the current crop of Phoenixes.

LTD Phoenix-1000 Vintage White

The LTD Phoenix-1000 Vintage White (current price in Finland: 1,082 €) is the most ”traditional” of the trio of models on review in this article, sporting a pair of passive Seymour Duncan pickups.

LTD Phoenix Arctic Metal

LTD’s Phoenix Arctic Metal (current price in Finland: 1,099 €) is part of the company’s stripped-down Arctic Metal range of guitars aimed at Metal guitarists. It comes with a single active EMG pickup.

LTD Phoenix-1000 See-Thru Black Cherry

The LTD Phoenix-1000 See-Thru Black Cherry (current price in Finland: 1,320 €) introduces Fishman’s new active Fluence humbuckers to the Phoenix Series.

All three models share many features between themselves:

The Phoenix Series instruments are neck-through guitars, built around a neck and central body core made of three long strips of mahogany going from the tip of the headstock all the way down to the end of the body. Two slightly thinner wings are then added on either side of the through-neck as the guitar’s body. The body wings have been glued from two to three side-by-side blocks of mahogany for each wing to keep down production costs and to make more economical use of the available timber.

In contrast to a Gibson Firebird an LTD Phoenix has a level back without the stepped neck core, which makes the LTDs much more comfortable to carry and play. The Phoenix models also have a deeper ribcage contour on the back of the body, as well as a nice smooth forearm chamfer on its front.

The LTD Phoenixes feature reverse headstocks and friction-reducing nuts.

All models come with Macassar ebony fingerboards – in the Arctic Metal’s case the ’board has been left unadorned, except for its special glow-in-the-dark side dots, while both Phoenix-1000 versions sport ESP/LTD’s stylish flag inlays and binding.

The 22 jumbo-size frets are made from stainless steel, which is still a rather deluxe feature in this price range. The scale length on all Phoenix guitars is 25.5 inches/64.8 cm.

All LTD Phoenix models come with a very smooth set of locking machine heads.

The tune-o-matic bridge and tailpiece combination are locking units made by TonePros.

All three Phoenix models come equipped with a push/pull-switch for additional sounds, read about the details in the section below.

****

The Phoenix-1000 Vintage White is the lightest of the tested trio by a small margin.

Thanks to its passive pickups the Vintage White could be described as the Phoenix Series’ most traditional guitar.

The neck pickup is a Seymour Duncan Phat Cat, which is a humbucker-sized P-90 singlecoil. The Duncan Custom in the bridge position is a slightly hotter version of a typical PAF-style humbucker. The tone control’s push/pull-switch lets you choose between the full humbucker for full power and the split humbucker for faux singlecoil tones. This gives you five different tonal variations that cover a surprisingly wide amount of musical ground.

Sequence: neck PU – both with split humbucker – both with full humbucker – split bridge PU – full bridge PU

There are still quite of lot of incorrigible doubters, who never cease to claim that active pickups sound dull and lifeless, without any real character.

C’mon guys, have you ever really tried any of the plethora of inspiring active pickups that have come out over the past two decades?

Even though the Phoenix Arctic Metal is aimed squarely at the players preferring heavier genres of music, I’m sure the active EMG 81TW will go a long way in winning over guitarists from many different styles.

The EMG 81TW is an ingenious new version of the company’s classic Model 81 humbucker that offers two authentic-sounding variants in one pickup. The EMG 81TW is a three-coil design giving you the full humbucker tone, as well as a genuine singlecoil (not a split humbucker) sound when you pull the volume pot’s push/pull-switch up. By using one of the humbucker coils as a phantom coil during singlecoil use, the Model 81TW manages to give you noiseless singlecoil action!

Sequence: single coil – humbucker

The LTD Phoenix-1000 See-Thru Black Cherry is the heaviest guitar in this round-up by a small margin.

The special feature of the Black Cherry model is the pair of active Fishman Fluence humbuckers. Fishman’s Fluence pickups bring together the traditional advantages of active pickups – low impedance, larger dynamics, (often) higher output – with hum-reduction and microphone/pickup modelling technology transferred from the company’s preamps for acoustic instruments.

In the LTD Phoenix-1000’s case this means you get six different basic tonalities:

With the tone control’s switch in the ”up” position you get classic (read: passive) alnico neck humbucker, classic ceramic bridge humbucker, and both classic ’buckers on in the toggle switch’s middle position.

With the push/pull-switch in ”down” you get modern (read: active) counterparts of the sounds mentioned above.

Now you might ask: ”What’s the buzz? We’ve seen active/passive switching before!” And right you are – but this isn’t what’s happening with the Fishman Fluence humbuckers. The Fluence pickups stay active all the time, which means that the ”passive” tones are delivered with the same advantages active pickups offer. And there’s no drop in the nominal output levels between the classic and modern modes, only the basic tonality changes from a chunkier mid-range in classic mode to more bottom end punch and treble bite in modern mode.

Sequence: ”Classic” neck PU – both – bridge PU; ”Modern” neck PU – both – bridge PU

****

In terms of playability and handling there’s virtually nothing to divide this trio of LTD Phoenixes. They all come with a great-feeling neck that’s somewhere between a chunky late-Fifties Gibson neck profile and an early-Sixties Fender neck. The stainless steel frets offer a super-smooth playing surface, and the Phoenixes’ flat 13.8″/350 mm fingerboard radius couldn’t be any more eager to please during string bending.

My personal favourite of these three instruments would be the LTD Phoenix Arctic White, because I simply love the no-nonsense, no-compromise attitude of single pickup guitars. If you need a wider variety of tonal options your choice would depend on whether you are more of an out-and-out Rock and Metal player (LTD Phoenix-1000 See-Thru Black Cherry), or whether clean and only slightly overdriven sounds are also a vital part of your tonal arsenal (LTD Phoenix-1000 Vintage White).

In any case, all three guitars are fantastic players and quality instruments that will never leave you feel wanting. Try one now!

Tiedote: Seinäjokiselta Katar Kustom Kuitarsilta nimikkomallisto legendaariselle blueskitaristi Duke Robillardille

Neljä kertaa Yhdysvaltojen parhaaksi blueskitaristiksi valittu Duke Robillard saa oman kitaramallistonsa, Katar Bluesmasterin, seinäjokisen Katar Kustom Kuitarsin valmistamana. Katar Kustom Kuitarsia luotsaava seinäjokinen Jukka Kattelus on toiminut soitinrakentajana 30 vuotta.

Muun muassa Fabulous Thunderbirdsin, Bob Dylanin ja Tom Waitsin kanssa esiintynyt ja levyttänyt Duke Robillard oli taannoin kiertueella Wentus Blues Bandin kanssa Suomessa. Joukkio vieraili vapaa-ajallaan Jyväskylän Veturitallien Musamessuilla, jossa eri kitaranrakentajat esittelivät instrumenttejaan. Robillard ihastui tuolloin Jukka Katteluksen tekemään Katar Popmaster -kitaraan.

“Kokeilin muutamaa mielenkiintoista kitaraa, mutta kun tulin Katarin osastolle, olin aivan häkeltynyt siitä, kuinka hienoja Jukan kitarat olivat sekä siitä, kuinka kauniita ja hyvin rakennettuja ne olivat”, Duke Robillard kertoo ja jatkaa:
“Ulkonäkö kiinnitti tietysti huomioni ensimmäisenä. Mielestäni soittajana kitaran pitää ensin vetää puoleensa visuaalisesti. Katarin kitarat ovat visuaalisesti miellyttäviä, ja kaunis oranssi väri ja puun syykuvio tekivät ostamastani kitarasta hyvin erikoisen näköisen. Kun soitan sitä, ihmiset kommentoivat, kuinka kaunis Katar-kitara on ja kuinka hyvältä se kuulostaa!”

KATAR BLUESMASTER

“Viimeisten 50 vuoden aikana olen omistanut yli tuhat kitaraa ja Katar-kitarani on varmasti yksi parhaista omistamistani kitaroista”, Robillard ylistää Kattelusta ja seinäjokista käsityötä.

Katar Popmaster -kitara on nähtävillä myös Duke Robillard Bandin uudessa “Outta here” -musiikkivideossa.

Testipenkissä: Shure SM7B – studioluokan dynaaminen mikrofoni

Shure SM7B

Siitä lähtien kun Shure SM7 esiteltiin vuonna 1973 se on ollut tärkeä työkalu monissa studioissa ympäri maailmaa. SM7 suunniteltiin ennen kaikkea dynaamiseksi broadcast-mikrofoniksi TV- ja radiostudioihin. Shure antoi kehitystiimilleen käytännössä vapaat kädet keksiä ”ultimatiivista broadcast-mikkiä” yhtiön Unidyne III -kapselin toimintaperiaatteen perusteella.

Hieman suurempi kalvo (membraani) ja SM7:n erilainen runkorakenne – verrattuna tyypilliseen käsimikrofoniin, kuten SM57:een tai SM58:aan – saivat aikaiseksi herttakuvioisen dynaamisen mikrofonin, joka tarjosi epätavallisen lineaarista taajuusvastetta. Kapselin sijoittaminen noin puoliväliin mikrofonin kärjen ja rungon väliin vähensi myös ei-toivottua bassovoittoisuutta, joka johtuu yleensä suunnattujen mikrofonien proximity-efektistä. Sisäinen fantomikela eliminoi tehokkaasti sähkömagneettisten häiriöiden aiheuttaman surinan ja sirinän muuntajista, himmentimistä, langattomista laitteista ja vastaavista.

Alkuperäisen julkaisun jälkeen Shuren SM7 on saanut muuttamia pientä parannuksia. Nykyinen versio on nimeltään Shure SM7B (katuhinta Suomessa noin 365 €).

****

Myyntipaketista löytyy:

  • Mikrofoni itse, johon on kiinnitetty laitteen ohuempi tuulensuoja
  • Toinen, isompi tuulensuoja, joka on tarkoitettu ulkokäyttöön tai laulun/puheen lähimikitykseen
  • Ruuvattava adapteri, jolla mikrofonin kehtoa saa kiinni myös eurooppalaiseen mikrofoniständiin
  • Peitelevy, joka suojaa tahattomia EQ-kytkinten muutoksia vastaan

SM7B:n takalevyllä olevat kaksi EQ-kytkintä tarjoavat valinnaisen basson leikkauksen ja preesensalueen korostuksen. Kun laittaa molemmat kytkimet päälle, SM7B:n soundi on suhteellisen lähellä ”tavallista” herttakuvioista kapulamikkiä, kuten Shuren omaa SM57 tai SM58.

Riippuen siitä, haluatko käyttää SM7B:tä puomin varressa roikkuvana vai tavallisen mikrofonitelineen kanssa, saatat haluta muuttaa mikrofonin suuntaa ikeen sisällä niin, että takalevyn teksti on oikein päin. Käyttöopas kuvaa oikeat toimenpiteet, joilla SM7B irrotetaan ikeestä, ja miten sitä kiinitetään kääntämisen jälkeen takaisin pidikkeeseen.

****

Hyvä tapa suorittaa kuuntelutesti mikrofonin taajuusvasteen selvittämiseksi on tallentaa mikrofonilla vaaleanpunaista kohinaa.

Vaaleanpunainen kohina on eräänlainen keinotekoisesti tuotettu suhina, joka sisältää koko kuultavan taajuusspektrin. Toisin kuin valkoinen kohina, jossa jokainen taajuusalue on samalla dB-tasolla, vaaleanpunainen kohina on ”korjattu” siten, että kaikki taajuudalueet kuulostavat yhtä kovalta ihmiskorvalle. Tämä saavutetaan vähentämällä jokaisesta seuraavasta oktaavistaa yhdestä kolmeen desibelliä edelliseen oktaaviin verrattuna. Ihmiskorvaan valkoinen kohina kuulostaa suhteellisen rajulta ja purevalta, kun taas vaaleanpunainen kohina tarjoaa paljon tasapainoisemman kohinaspektrin, mikä helpottaa erojen havaitsemista mikrofonien erittäin tärkeässä keskialueen vasteessa.

Vertailin ensin Shuren SM7B- ja SM57-mallit keskenään:

Molemmat mikit äänitettiin Cranborne Audio Camden EC2 -etuasteella.

Minusta näiden mikrofonien väliset erot ovat helposti havaittavia:

Kun molempien mikrofonien kapselit/kalvot ovat yhtä kaukana äänilähteestä (Genelec 8030A -lähikenttämonitori), SM7B kuulostaa paljon pehmeämmältä verrattuna SM57:n suhteellisen voimakkaaseen preesenskorostukseen ja ohuempaan bassotoistoon.

****

Seuraavaksi käytin samaa asetusta vertaillakseni SM7B:tä firman viimeisimpään ”podcast-malliin”, Shure MV7X:ään:

Molemmat mikit äänitettiin Cranborne Audio Camden EC2 -etuasteella.

Minun korvaani Shure MV7X kuulostaa onnistuneelta kompromissilta yhtiön legendaaristen lavamikrofonien – SM57 ja SM58 – ja broadcast-mikrofonien elävän legendan – SM7B:n – välillä. MV7X:n soundi on bassoalueen lämmön suhteenlähellä Shure SM7B:tä, mutta tarjoaa samalla voimakkaamman preesenkorostuksen kuin SM7B:n EQ-kytkin.

****

Shure SM7B ei ole erityisen herkkä mikrofoni ja sen lähtötaso on suhteellisen alhainen.

Nettiforumeissa väitetään usein, että tavallisen ulkoisen äänikortin mikrofonivahvistin ei riittäisi Shure SM7B -mikin vahvistamisessa toimivalle signaalitasolle. Tätä mikrofonia myydään myös usein valmiissa paketissa phantom-syötöllä toimivan pikkuvahvistimen kanssa, joka sitten nostaa SM7B:n signaalitasoa huomattavasti. Usein mainitaan Cloudin Cloudlifteria, Tritonin FetHeadiä tai Thomannin FetAmpia sopiviksi lisävahvistimiksi tähän tarkoitukseen.

Päätin tuktia asiaa omalla Focusrite Saffire 6 USB -äänikortilla, vertailemalla Shure SM7B:n interfacen omalla mikkivahvistimella vahvistettua signaalia Thomannin FetAmpin kanssa äänitettyyn vastineeseen.

On totta, että Focusriten mikkivahvistinta piti avata melko lailla (noin 90%), kun mikki oli liitetty suoraan interfaceen. Soundi pysyi kuitenkin hyvänä, eikä mahdollisesta kohinasta tullut minkäälaista ongelmaa.

Thomannin FetAmpin kanssa oikean äänitystason löytäminen olikin selvästi helpompaa, ja Focusriten etuvahvistimesta tarvittiin vain hieman lisäapua (gainia avattu noin 25-30%). Lisäpalikasta syntynyt soundi oli kuitenkin käytännössä identtinen suoraan äänikortilla äänitetyn signaalin kanssa.

Loppupäätelmäni on, että laadukas audio interface voi hyvinkin toimia moitteettomasti Shure SM7B:n kanssa, mikrofonin ja äänikortin välinen edullinen lisävahvistin kuitenkin lisää signaalitason suhteen liikkumavaraa.

****

Koska pääpainomme täällä Kitarablogissa on musiikin tekemisessä kielisoittimilla, halusin selvittää, kuinka Shure SM7B toimii mikrofonina koti-/projektistudiossa. Tätä tarkoitusta varten äänitin kaksi demokappaletta.

Tässä akustinen demobiisi:

Samplatun bassorummun, haitsun ja lattiatomin lisäksi käytin laajan valikoiman erilaisia akustisia äänilähteitä:

SM7B kuulostaa erittäin hyvältä minkä tahansa soittimen eteen laitettuna. Soundi ei ole koskaan korvia raastava tai ohut, vaan positiivisessa mielessä ”neutraali”. Tämän tasaisen luonteen ansiosta on helppoa käyttää äänityssoftan EQ:t jokaisen raidan hienosäätämiseen. Shuren mukana toimitettu paksumpi tuulisuoja, nimeltään A7WS, mahdollistaa bluesharpun tai laulun lähimikityksen ilman hengitysäänien tai kovien konsonanttien aiheuttamia ongelmia.

Toisessa demobiisissä kuulaan vahvistettuja sähkösoittimia:

Seuraavat äänilähteet on äänitetty Shure SM7B -mikrofonilla:

  • Squier Bronco-basso soitettu Bluetone Bass 200 -hybridikombon kautta
  • kaksi raitaa Fender Stratocasteria (komppikitarat; vasemmalta ja oikealta) maustettu EHX Nano Small Stone -phaserilla Bluetone Black Prince Reverb -putkikombon kautta
  • yksi komppiraita Fender Telecasterilla (keskellä stereokuvassa) Bluetone Black Prince Reverb -putkikombon kautta
  • Fender Telecasterila soitettu soolokitara, joka meni Mad Professor Simble Overdriven kautta Bluetone Black Prince Reverbeen
  • metallinen shaker
  • tamburiini
  • yksi lauluraita

Jälleen kerran minulla ei ollut minkäänlaisia vaikeuksia äänittää biisin eri soittimia, ja miksauskin osoittautui hyvin ongelmattomaksi. Kuten totesin jo aiemmin, Shure SM7B kuulostaa erittäin neutraalilta, eikä vie ääntä mihinkään ennalta määrättyyn suuntaan. Tämä tarkoittaa, että tämä mikki ei koskaan toimi sinua vastaan, vaan jättää kaiken avoimeksi, jotta voit tehdä omat miksauspäätöksesi.

Shure SM7B:n kanssa käyttämästäni ajasta päätellen voin vain sanoa, että tämän mikrofonin legendaarinen maine ei johdu minkäänlaisesta hypetyksestä, vaan on pikemminkin sen toimivien ominaisuuksien seuraus. SM7B ei ole halpa mikrofoni dynaamiseksi mikrofoniksi, mutta se palkitsee käyttäjänsä erinomaisella, lähes lineaarisella taajuusvasteella, ensiluokkaisella hurinavaimennuksella, korkean äänenpaineen sietokyvyllä ja erittäin tasaisella suuntakuvalla.

SM7B toimii erinomaisesti lähes minkä tahansa äänilähteen kanssa. Kyllä, se suunniteltiin aikoinaan radio- ja TV-mikrofoniksi, mutta tämä Shure-malli tarjoaa niin paljon enemmän kuin pelkästään loistavaa puheääntä.

Review: The Shure SM7B – A Mic For All Seasons

Shure SM7B

Ever since the Shure SM7 was originally released in 1973 it has been a mainstay in studios – and even on stages – around the world. The SM7 was conceived, first and foremost, as a dynamic broadcast microphone for use in TV and Radio studios. Shure gave its R&D team virtually carte blanche to come up with the ”ultimate broadcast mic”, based on the design principles of the company’s Unidyne III capsule.

A slightly larger diaphragm and the different body design – when compared to a typical handheld mic, like an SM57 or SM58 – made it possible to come up with a cardioid dynamic mic that offered an unusually linear frequency range. Placing the capsule about halfway between the tip of the microphone and the body also cut down on unwanted boominess, often caused by the proximity effect present in unidirectional mics. An internal humbucking coil efficiently eliminates noise pickup via electromagnetic interference from transformers, dimmers, wireless equipment, and the like.

Since its original release in 1973 the Shure SM7 has gone through a couple of minor improvements; the current version is called the Shure SM7B (current street price in Finland around 365 €).

****

This is what you will find in the cardboard box:

  • The Shure SM7B itself with its regular, smaller windshield attached
  • A second, larger windshield for windier outdoor applications, or for close-miking vocal performances
  • A screw-in thread adapter from the larger US-standard thread to the narrower European standard for microphone stands
  • A cover plate to make accidental changes to the EQ-switches at the back impossible

The two EQ-switches on the back give you an optional bass cut and a presence boost. Engaging both switches will tailor the SM7B’s frequency response to something more similar to a ”regular” cardioid dynamic mic, like the SM57 or SM58.

Depending on whether you want to use the SM7B hanging from a boom arm or placed on a regular mic stand, you may want to change the mic’s orientation inside the yoke to have the legend on the back facing the right way up. The owner’s manual takes you through the correct procedure to unscrew the SM7B from – and reattach the mic back to – the yoke.

****

A good way of conducting a listening test to find out a microphone’s frequency response is to make a recording of pink noise.

Pink noise is a type of artificially generated hiss that includes the whole audible frequency spectrum. In contrast to white noise however, which features each frequency at the same dB level, pink noise is ”corrected” to have all the frequencies sound equally loud to the human ear. This is achieved by decreasing each higher octave by one to three dB in relation to the previous octave. To the human ear white noise sounds harsh and thin, while pink noise provides a much more balanced spectrum of noise, making it easier to notice differences in the all-important mid-range response of microphones.

My first comparison was between the Shure SM7B and an SM57:

Both mics were recorded through a Cranborne Audio Camden EC2 preamp.

The difference in sound is very obvious:

With the capsules/diaphragms of both mics being equidistant to the sound source (a Genelec 8030A nearfield monitor), the SM7B sounds much smoother compared to the strong presence lift and the discernible bass roll-off displayed by the SM57.

****

Next I used the same setup to compare the SM7B to the recent ”podcast model”, the Shure MV7X:

Both mics were recorded through a Cranborne Audio Camden EC2 preamp.

To my ears the Shure MV7X sounds like a compromise between the company’s legendary stage mics – the SM57 and SM58 – and the broadcast-cum-studio legend that is the SM7B. The MV7X comes close to the bottom-end warmth of the Shure SM7B, while at the same time offering more of a presence lift than the SM7B’s EQ-switch.

****

One thing the Shure SM7B is not is very sensitive (read: loud).

Internet forums are filled with threads discussing the compatibility of the Shure SM7B with regular computer audio interfaces. Many claim that the mic preamps in most audio interfaces may not offer enough gain to amplify the SM7B to an adequate recording level. Musical equipment retailers have also latched on to this idea, with many offering the mic in bundles with small phantom-powered JFET-amps that bump up the Shure SM7B’s output level by 20 or 30 dB. Products often mentioned in this context are the Cloud Cloudlifter, the Triton FetHead or the Thomann FetAmp to name only a few.

I decided to test how my Focusrite Saffire 6 USB got to grips with the SM7B’s output level, by first recording a bit of acoustic guitar strumming using the interface’s own mic preamp, after which I recorded the same passage using Thomann’s FetAmp between the Shure and the Focusrite.

I found that I really had to add a lot of gain on the Focusrite’s mic preamp (around 90% of the available gain) to get a healthy recording level out of the SM7B without the additional in-line amplifier. Despite the hefty gain level the recording sounded very good and wasn’t hissy or distorted in any way.

Inserting the Thomann FetAmp in the signal chain did make it much easier to get a good recording level out of the Shure SM7B. I only had to add approximately 25 to 30 percent of the Focusrite’s own mic preamp’s gain reserves. In terms of sound I could hardly make out any difference between using only the audio interface and adding the in-line amplifier.

To sum things up, I’d say that a decent audio interface should offer enough gain to work smoothly with the Shure SM7B. On the other hand, the signal boost that one of the relatively affordable in-line amps will bring to the table will make recording the SM7B noticeably easier.

****

As our main focus here at Kitarablogi.com lies in making music with string instruments, I wanted to find out how the Shure SM7B works as a mic in the home/project studio. For this purpose I recorded two demo songs.

Here’s the acoustic song:

In addition to samples of a bass drum, a hi-hat and a floor tom, I used a wide variety of different acoustic sound sources:

  • a metal shaker
  • a wooden shaker
  • a tambourine
  • a double bass
  • two tracks of acoustic guitar
  • a Weissenborn-type lap steel
  • an accordion
  • a harmonica
  • and several tracks of vocals

The SM7B worked great with any sound source I could throw at it. Nothing ever sounds harsh or thin through this mic, and it was easy to use the DAW’s own EQ to tailor each sound to my taste. The fatter windshield supplied with the Shure, called the A7WS, makes it possible to close mike a blues harp and vocals without any trouble caused by breath noises or plosives.

For the second demo song I chose an environment with electric guitars and amps:

This song contains the following tracks recorded with the Shure SM7B:

  • a Squier Bronco Bass played through a Bluetone Bass 200 tube hybrid combo
  • two Fender Stratocaster rhythm guitar tracks (stereo left and right) with an EHX Nano Small Stone phaser through a Bluetone Black Prince Reverb all-valve combo
  • a Fender Telecaster rhythm guitar track (centre) through a Bluetone Black Prince Reverb combo
  • a Fender Telecaster lead guitar track with a Mad Professor Simble Overdrive through a Bluetone Black Prince Reverb combo
  • a metal shaker
  • a tambourine
  • a little bit of vocals

Again, I had no trouble whatsoever recording the different instruments, and the mixing proved unproblematic, too. The Shure SM7B sounds very neutral – in the most positive sense – and doesn’t push the sound into any predetermined direction. This means it never works against you, but rather leaves everything wide open for you to make your own mixing decisions.

Judging from my time with the Shure SM7B I can only say that this mic’s legendary status is not down to hype of any sort, but rather a result of its set of features. The SM7B is no cheap microphone, for a dynamic mic, but it rewards its user with an excellent, almost linear frequency range, great hum rejection, a tolerance for high sound pressures, and very even directivity.

The SM7B works excellently with virtually any sound source you can throw at it. Yes, it was once designed to be a radio and TV mic, but this Shure microphone can handle far more than merely close miked speech.

The Shure SM7B and audio interfaces – Is additional amplification really required?

Internet forums are filled with threads discussing the compatibility of the Shure SM7B with regular computer audio interfaces. Many claim that the mic preamps in most audio interfaces may not offer enough gain to amplify the SM7B to an adequate recording level. Musical equipment retailers have also latched onto this idea, with many offering the mic in bundles with small phantom powered JFET-amps that bump up the Shure SM7B’s output level by 20 or 30 dB. Products often mentioned in this context are the Cloud Cloudlifter, the Triton FetHead or the Thomann FetAmp to name only a few.

I decided to test how my Focusrite Saffire 6 USB got to grips with the SM7B’s output level, by first recording a bit of acoustic guitar strumming using the interface’s own mic preamp, after which I recorded the same passage using Thomann’s FetAmp between the Shure and the Focusrite.

I found that I really had to add a lot of gain on the Focusrite’s mic preamp (around 90% of the available gain) to get a healthy recording level out of the SM7B without the additional in-line amplifier. Despite the hefty gain level the recording sounded very good and wasn’t hissy or distorted in any way.

Inserting the Thomann FetAmp in the signal chain did make it much easier to get a good recording level out of the Shure SM7B. I only had to add approximately 25 to 30 percent of the Focusrite’s own mic preamp’s gain reserves. In terms of sound I could hardly make out any difference between using only the audio interface and adding the in-line amplifier.

To sum things up, I’d say that a decent audio interface should offer enough gain to work smoothly with the Shure SM7B. On the other hand, the signal boost that one of the relatively affordable in-line amps will bring to the table will make recording the SM7B noticeably easier.

Shure SM7B – Onko lisävahvistus pakollinen?

Nettiforumeissa väitetään usein, että tavallisen ulkoisen äänikortin mikrofonivahvistin ei riittäisi Shure SM7B -mikin vahvistamisessa toimivalle signaalitasolle. Tätä mikrofonia myydään myös usein valmiissa paketissa phantom-syötöllä toimivan pikkuvahvistimen kanssa, joka sitten nostaa SM7B:n signaalitasoa huomattavasti. Usein mainitaan Cloudin Cloudlifteria, Tritonin FetHeadiä tai Thomannin FetAmpia sopiviksi lisävahvistimiksi tähän tarkoitukseen.

Päätin tuktia asiaa omalla Focusrite Saffire 6 USB -äänikortilla, vertailemalla Shure SM7B:n interfacen omalla mikkivahvistimella vahvistettua signaalia Thomannin FetAmpin kanssa äänitettyyn vastineeseen.

On totta, että Focusriten mikkivahvistinta piti avata melko lailla (noin 90%), kun mikki oli liitetty suoraan interfaceen. Soundi pysyi kuitenkin hyvänä, eikä mahdollisesta kohinasta tullut minkäälaista ongelmaa.

Thomannin FetAmpin kanssa oikean äänitystason löytäminen olikin hieman helpompaa, ja Focusriten etuvahvistimesta tarvittiin vain hieman lisäapua (gainia avattu noin 25-30%). Lisäpalikasta syntynyt soundi oli kuitenkin käytännössä identtinen suoraan äänikortilla äänitetyn signaalin kanssa.

Loppupäätelmäni on, että laadukas audio interface voi hyvinkin toimia moitteettomasti Shure SM7B:n kanssa, mikrofonin ja äänikortin välinen edullinen lisävahvistin kuitenkin lisää signaalitason suhteen liikkumavaraa.

Shure SM7B – You Tube: Electric Demo

Here’s a short electric demo song recorded with a Shure SM7B.

The Shure SM7B was recorded using a Cranborne Audio Camden EC2 preamp.

****

The following tracks were recorded with the Shure SM7B:
• Squier Bronco Bass through a Bluetone Bass 200 tube hybrid combo
• Two Fender Stratocaster rhythm guitar tracks with an EHX Nano Small Stone phaser through a Bluetone Black Prince Reverb all-valve combo
• Fender Telecaster rhythm guitar through a Bluetone Black Prince all-valve combo
• Fender Telecaster lead guitar with a Mad Professor Simble Overdrive through a Bluetone Black Prince all-valve combo
• A shaker
• A Sonor tambourine
• Male voice
****

The Shure SM7B was recorded using a Cranborne Audio Camden EC2 preamp.

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑