Kategoria: Video

Testipenkissä: Yamaha Pacifica 611H

Kun Yamaha esitteli ensimmäisen Pacifica-mallinsa 1990-luvun alussa, varmasti kukaan ei olisi uskonnut, että kyseisestä mallista syntyisi näin menestyksekäs ja laaja mallisto. Alkuperäinen Pacifica kehiteltiin kokeilumielessä Yamahan USA Westcoast Custom Shopissa, ja soittimen isät ovat Rich Lasner ja Leo Knapp.

Vuosien aikana Pacifica-nimitystä kantoi hieman laajempi katras erimuotoisia kitaroita, mutta pääsääntöisesti Pacificat ovat olleet Strato-tyylisiä – näin myös tämänhetkinen top-malli Pacifica 611H.

****

Uskomatonta, mutta totta: laadukas ja kaunis Yamaha Pacifica 611H –kitara valmistetaan Indonesiassa, mikä selittää sen erittäin maltillisen hinnan (F-Musiikin hinta: 595 €).

Puut on valittu perinteitä kunnioittaen: ruuvikaula on veistetty vaahterasta, otelauta palisanterista, ja runkopuuna on käytetty kolme palaa leppää. Koristeeksi on liimattu loimuvaahteraviilut sekä rungon että lavan etupuolelle.

Rungon viisteiden ansiosta kitara istuu mukavasti soittajan sylissä.

Vintage on tulossa jälleen muotiin – Pacifica 611H:lla on uutena ominaisuutena kiiltävä (ja kellertävä) lakkaus kaulassa.

Sekä satula että kieliohjaimet tulevat Graph Techiltä, ja niiden materiaali on Teflonia sisältävä, itsevoiteleva keraaminen Black Tusq. Black Tusqin lujuus parantaa kitaran sointia, samalla kun itsevoitelu vähentää tehokkaasti kitkaa virittäessä.

Vaikka tässä Yamahassa ei ole vibratallaa, on soittimen virittimiksi valittu laadukkaat Grover-lukkovirittimet. Uusien Groverien suuri etu on, että kielten vaihtoon ei tarvitse työkaluja, vaan nuppia kääntämällä kieli ensin lukitetaan viritintappiin, ennen kuin tappi alkaa kääntyä.

Miksi ei kaikilla valmistajilla voi olla näin tiukka laadunvalvonta? Pacifican nauhatyö on hintaluokassaan esimerkkilistä sorttia – sileän soittopinnan sekä pyöristettyjen nauhapääiden ansiosta 611H tuntuu huomattavasti kaliimmalta soittimelta kuin mikä se on.

Perinteinen ruuviliitos – kun se kerran toimii, niin miksi sitä pitäisi muuttaa?

Kilpikonnakuvioinen plektrasuoja istuu tyylikkäästi Yamahan kauniiseen punaruskeaan Root Beer -väritykseen.

Yamaha käyttää Graph Techin String Saver -tallapaloja 611-mallin kiinteassä tallassa. Itsevoiteleva materiaali pidentää kielten käyttöaikaa ja vähentää huomattavasti joistakin metallisatuloista tuttua, ikävää nasaalisuutta.

Laatukitaraa on varustettu laatumikrofoneilla: monissa kitaroissa näkyy nykyään P-90:n ja tallahumbuckerin yhdistelmää. Pacifica 611H:n tapauksessa kaulamikrofoniksi on valittu Seymour Duncanin SP-90-mikkiä, joka on firman pikkutarkka jäljennös alkuperäisestä 1950-luvun Gibson P-90:stä. Kitaran tallahumbucker on Duncanin Custom 5 -malli, joka on keskivahva mikrofoni Alnico 5 -magneettilla.

Säädinosasto koostuu yhdestä kolmiasentoisesta vipukytkimestä, sekä master volumesta ja master tonesta. Tone-potikassa on nostokytkin, jolla voi puolittaa tallahumbuckerin.

Erittäin siistiä työtä voi löytyä myös elektroniikkalokerossa, joka on suojattu ulkoisilta häiriöiltä grafiittimaalilla.

****

Pacifica 611H:n soittotuntuma on hyvin mukava, loistavan nauhatyön, sekä kaulan hyvin mukavan, keskipaksun C-läpileikkauksen ansiosta. Testiyksilö oli myös miellyttävän kevyt.

Yamahan selkeä ja avoin akustinen luonne säilyy myös vahvistetussa soundissa. Yksikelaisen P-90:n yhdistäminen tallahumbuckeriin on Pacifican tapauksessa hyvin toimiva ratkaisu. Kaulamikrofoni ei jää teholtaan lainkaan humbuckein varjoon, ja yksikelainen pystyy tuottamaan huomattavasti selkeämpää soundia kaulan lähellä kuin monet humbuckerit.

Esimerkkipätkissä aloitan kaulamikrofonista, minkä jälkeen kuullaan puolitettua humbuckeria ensin kaulamikrofonin kanssa ja sen jälkeen ilman. Lopuksi tulevat kytkimen keski- ja talla-asento täydellä humbuckerilla soitettuna:

Yamaha Pacifica 611H – puhdas

Yamaha Pacifica 611H – säröllä

Mielestäni Yamaha Pacifica 611H tarjoaa uskomattoman hyvää vastinetta rahalle. Tällä soittimella riittää rahkeet myös ammattimuusikon käyttöön, suoraan paketista ja ilman modausta!

****

Yamaha Pacifica  611H

F-Musiikin hinta: 595 €

Maahantuoja: F-Musiikki

Plussat:

• hinta-laatu-suhde

• lukkovirittimet

• Graph Tech -satula ja -tallapalat

• työnjälki

• soitettavuus

• soundi

• monipuolisuus

****

****

Yamaha Pacifica 611H – videon audioraita

****

0

Testipenkissä: PRS Studio

****

Viime vuoden puolella ilmestynyt PRS Studio -malli on firman jatkuvan kehityksen tämänhetkinen huipentuma. Tähän kitaraan sisältyy pitkä lista parannuksia monissa yksityiskohdisssa, sekä PRS:n uudet Narrowfield-humbuckerit.

****

Gibsonilla sana ”studio” viittaa tavallisesti ”standardia” edullisempaan versioon. PRS Guitarsin Studio-mallissa ei todellakaan ole kyse säästöversiosta, vaan nimi tulee tämän mallin monipuolisista soundimahdollisuuksista.

PRS Studio (DLX Musicin hinta 2.995 €) on liimakaulainen sähkökitara firman perinteisellä 25-tuumaisella (63,5 cm) mensuurilla. Pramea loimuvaahterakansi on jokaisessa Studiossa vakiona. Malli on saatavana usealla eri värityksellä, sekä PRS-vibratallalla tai firman wrapover-tallalla varustettuna.

Sekä kaula että rungon takaosa ovat ensiluokkaista mahonkia. Studiota valmistetaan kahdella uudella kaulaprofiililla: Pattern Neck on täyteläisempi vaihtoehto, kun taas Pattern Thin Neck on ohuempi.

Uusissa PRS Phase III -virittimissä on kielten lukitus, messingistä tehdyt tapit, sekä vintagea tiukemmin lapaan istuvat kaulukset.

Oletin, että virittimien puoliavoimiim koteloihin on päädytty painosyistä, mutta yhdessä firman You Tube -videossa Herra Smith kertoo, että tämä ratkaisu on valittu, koska ”se näyttää niin kivalta”.

PRS Studion vakiovarustukseen kuuluvat myös ruusupuisen otelaudan lintu-upotukset. Uusimmassa versiossa on kermanvaalea ulkoreuna ja pähkinäpuusta veistetty sisäosa.

Nauhatyö on testisoittimessa suorastaan esimerkkillistä.

Tältä näyttää Paul Reed Smith Guitarsin perinteinen liimaliitos sustainea lisäävällä, tukevalla kaulakorolla.

Firman rungon muotoilusta on tullut vuosien myötä klassikko.

Kitarafaneille tämä on suorastaan henkeäsalpaava näky – PRS:n kuuluisa ”feikki” reunalistoitus, jossa kannen reuna jätetään värjäämättä.

Viime vuosina PRS:n mikrofonivalikoima on käynyt läpi perusteellisen uudistusprosessin: tallamikrofoniksi on valittu PRS:n vintage-tyylinen 57/08-humbucker, joka on monien mielestä paras PRS-humbucker ikinä. 57/08:n metallikansi on harjattua alumiinia, ja pikanttina detaljina mikin mallitunnus on tallaversioissa aina päälaellaan.

Uusinta uutta on kaula- ja keskiasemaan asennettu Narrowfield-humbucker, joka on ihan uusi mikrofonityyppi omalla soundillaan. Narrowfieldissä on vintage-humbuckerin lähtöteho ja lämmin perusluonne, mutta kapeamman magneettisen ikkunan ansiosta erilainen preesensalueen rakenne ja hieman tuoreempi diskantti.

Tone-potikassa on nostokytkin, joka puolittaa yläasennossa tallahumbuckerin.

PRS:n vintage-tyylinen vibrato on itsekin legendaarinen parannus Leo Fenderin alkuperäisestä Strato-vibrasta.

Vibrablokki on valmistettu isosta messinkipalasta.

Tällaiselta testisoittimen elektroniikkalokero näyttää – ei ehkä siistein näkemäni PRS-kitara, mutta puupöly ei haittaa mitenkään kitaran toimivuutta.

Laadukas laukku kuuluu luonnollisesti PRS Studion hintaan.

****

Studion uusi Pattern-kaulaprofiili on itseasiassa PRS-kitaroiden alkuperäinen profiili sitä ajasta, kun PRS oli vielä pikkuinen custom-paja. Pattern Neck on lähellä vanhaa Wide Fat -profiilia, mutta aavistuksen verran lihaksikkaampi ja selvästi pyöreämpi. Wide Fat -kaulan hartiat on poistettu PRS:n uudesta Pattern Neckistä.

Studio-mallin soittettavuutta ja ergonomiaa voi kuvailla yhdellä sanalla – ensiluokkainen. Kitara on kevyt, ja sen ohut – ja yläsarvella varustettu – runko roikkuu tasapainoisesti hihnassa, vaikka kaulaliitos on vasta 20:n nauhan kohdalla.

Neljällä jousella varustettu PRS-vibra toimii hyvin jouhevasti ja tarkasti, ja se palaa käytön jälkeen nätisti nolla-asentoonsa ilman vireongelmia.

Akustisesti soitettuna PRS Studio soi kuin tyyppillinen PRS – Gibson-tyylinen perusluonne, mutta hieman kuivemmalla ja tiukemmalla atakilla. Kuulas, mutta lämmin karakteeri, sekä pitkä sustain ovat tasaisesti läsnä koko kitarassa.

Narrowfield-mikrofonit ovat erittäin mielenkiintoinen uutuus. Ne eivät yritäkään olla häriövapaita, Strato-tyylisiä mikrofoneja. Sen sijaan Narrowfieldistä saa loistavia solakkaampia humbucker-soundeja, jotka todellakin toimivat loistavasti kolmen mikrofonin kattauksessa. Etenkin viisipykäläisen vipukytkimen väliasennoissa eron tavallisien ja NF-humbuckereiden välillä on helppo havaita.

Hyvin maltillisella teholla toimiva PRS 57/08 -humbucker sopii tähän settiin täydellisesti, koska senkin sointi on dynaaminen ja hienostuneen raikas. Splitattuna 57/08:sta saa irti jopa melko uskottavia Fender-kaltaisia soundeja.

Seuraavissa esimerkeissä soitan kytkimen asennot läpi kaulamikistä ensin puolitettuun tallamikrofoniin. Lopuksi tulevat vielä ne kaksi asentoa, joissa tallahumbuckeri on kytketty täysille:

PRS Studio – puhdas

PRS Studio – crunch

****

Kolmetuhatta euroa on aika paljon rahaa yhdestä sähkökitarasta. PRS Studio on kuitenkin täysin hintansa arvoinen: soitin on valmistettu parhaista osista suurella huolella. Lopputulos on mielestäni yksi parhaimmista, sarjatuotannossa valmistettavista kitaroista. Soitettavuus on ensiluokkainen, ja uusien mikrofonien ansiosta tämä PRS on monipuolisuudessaan ihan omaa luokkaansa.

****

PRS Guitars Studio

DLX Musicin hinta: 2.995 €

Maahantuoja: EM Nordic

Kiitos DLX Music Helsingille testikitaran lainaamisesta!

Plussat:

• laatu

• työnjälki

• soitettavuus

• vibran toiminta

• soundi

• monipuolisuus

Miinukset:

• hieman puupölyä testiyksilön elektroniikkalokerossa

****

0

Epiphone esittelee kolme uutta Pro-versiota

Epiphonen kolme uutta Pro-versiota vievät firman klassikkomalleja entisestäkin lähempää alkuperäisiä Gibson-soittimia:

Epiphone Thunderbird Classic-IV Pro -bassossa on kaula-läpi-rungon rakenne mahongista ja pähkinäpuusta. Mikrofonit tulevat Gibson USA:lta – ne ovat aidot Gibson TB-Plus -humbuckerit keraamisilla magneeteilla.

****

Epiphone G-400 Pro -malli komeilee Epiphone Alnico Classic Pro -humbuckereilla, joita voi volume-potikoihin piilotetuilla nostokytkimillä puolittaa. Kirsikanpunainen G-400 Pro on saatavilla myös vasenkätisenä.

****

Näyttävillä loimuvaahteraviilulla koristeltu Epiphone Les Paul Standard Plustop Pro taas on varustettu puolitettavilla Epiphone ProBucker-2 ja ProBucker-3 -humbuckereilla. Oikeankätisille kitaristeille on tarjolla viisi värivaihtoehtoa, kun taas vasenkätisen soittajan on tyydyttävä Heritage Cherry Sunburst -väritykseen.

****

0

Review: Yamaha CPX1000 + APX1200

Yamaha’s CPX- ja APX-lines have received new additions recently in the form of Chinese-made top models carrying the model numbers of 1000 and 1200, respectively.

Kitarablogi picked up a Mini-Jumbo-bodied CPX1000…

…as well as a shallow-bodied APX1200.

****

Yamaha’s CPX-series – which is also known as the Compass-series – originally was designed to appeal to the Country fraternity in the States. As a result of the APX-range’s success in the 1990s many Country pickers got in touch with the company, and asked for a larger, showier sister model, equipped with the same pickup and preamp, but featuring a fatter neck profile. And Yamaha duly obliged…

The brand-new CPX1000 (current rrp in Finland: 869 €, available in limited numbers) sure is a pretty thing: The solid spruce top is finished in a fetching Brown Sunburst, with the same deep shading applied to the back which is made from laminated flame maple. The nato neck sports a bound rosewood fretboard.

The headstock is inlaid with a compass, as a reference to the name of the series.

The gold-coloured, sealed tuners are of very decent quality and complement the guitar’s great looks nicely.

The inlay work and fretting have been executed to Yamaha’s customary high standards.

This clean and crisp workmanship is carried on throughout the whole guitar – look and the top binding or the intricate soundhole rosette for further proof.

The bridge on the CPX1000 is rosewood dyied black. Note the fine bear claw -grain on the spruce top.

Clean workmanship is evident inside the Yamaha’s soundbox as well.

I don’t care if this is laminated flame maple, or not. It’s gorgeous in my book in any case…

This guitar comes with Yamaha’s SRT-System 63 preamp, which allows you to blend between the dry piezo tone and three virtual studio microphones. The Focus/Wide-switch lets you choose between a close-miked sound and a counterpart with a bit more virtual room in the mix. The preamp is also equipped with a digital tuner and an automatic feedback defeater (A.F.R.).

The SRT-system runs on two AA-sized batteries.

****

The Yamaha APX1200 (currently available at a special price of 999 € from F-Musiikki, limited quantities) is the new top dog, the ultimate APX-guitar. The APX-range had been developed as an unabashed electro-acoustic guitar for the electric guitarist. The models all sport shallow bodies – for comfort and feedback protection – as well as more electric-style neck profiles.

In the APX1200’s case the whole guitar is made from solid woods – spruce for the top and Indian rosewood for the back and sides.

The headstock is bound and features a front-facing made of rosewood.

The tuners on the APX1200 are the same, nice models as on the CPX, but this time the tuner buttons have been fashioned from an ebony-style plastic material.

The luscious ebony fingerboard with its gorgeous pearl and abalone inlays leaves you in no doubt about this guitar’s top-of-the-line pedigree.

The stuck-on, self-healing plastic rosette is the only feature of the APX-line that has long since divided the guitar playing masses. Some say it’s a practical and modern addition to a contemporary guitar, others think it’s butt-ugly – you make up your mind.

The APX-bridge looks quite similar to the CPX’s model.

An extremely clean interior speaks volumes of Yamaha’s stringent quality control.

The APX1200 is equipped with the same Yamaha SRT-system.

As befits the top model, the APX1200 is sold in its own soft case.

****

The differences between the CPX1000 and APX1200 in feel and sound – both acoustic and amplified – are quite clear.

The neck profile on the CPX is a rounded, C-shaped affair, with a tiny whiff of a V-style spine. The neck is also finished in high-gloss lacquer, which gives the guitar a traditional steel-string feel.

APX’s neck profile is a noticeably flatter, more angular D. This type of profile – as well as the satin finish – make an electric guitarist feel right at home. The shallow body also makes it easier to adjust to the APX1200 when switching from a solid-body electric.

In the acoustic stakes the CPX1000 clearly gets the upper hand over the APX1200, thanks to its more voluminous body. Despite the laminated back and sides the Compass-model sounds warmer and deeper than the APX, with plenty more volume on offer.

Fingerpickers will also like the CPX better, due to its more airy string-spacing at the bridge – 57 mm (E–e) on the CPX as opposed to the APX’s narrower 53 mm.

The APX1200, on the other hand, takes to powerful strumming in a loud Rock-context like a duck to water. This guitar has a very punchy attack, and thanks to its slightly thinner bottom end the overall sound stays transparent and fresh. The mid-range, on the other hand, is juicier on the APX, no doubt thanks to its solid rosewood back and sides. The CPX’s laminated flame maple dishes out a slightly drier tone.

Yamaha’s SRT-system works great. The virtual microphones manage to do away completely with annoying piezo-quackiness and one-dimensional, lifeless tone, in favour of of a signal very much like the genuine, miked-up tone of the guitar chosen. Check out the YouTube-video at the end of this review for the direct injected sound of both guitars’ SRT-systems.

This is what the models sound like recorded acoustically:

Yamaha CPX1000

Yamaha APX1200

In my opinion both Yamahas represent excellent value-for-money. The choice between models depends on what you plan to use the guitar for.

If you’re into Folk, Jazz, Country, acoustic Blues or other unplugged-styles of music, which call for dynamic and traditional acoustic guitar tones, the warmer and fuller tone of the CPX1000 might be your safer bet.

If, on the other hand, you’re after the perfect guitar for acoustic outings in a Rock- or Alternative-context, where the guitar has to survive in a crossfire of stage monitors and guitar stacks, the APX1200 will come up trumps with its smaller body and punchy sound.

****

Yamaha CPX ja APX electro-acoustic guitars

Maahantuoja: F-Musiikki

****

CPX1000

Current price in Finland 869 €

Pros:

+ value-for-money

+ workmanship

+ playability

+ acoustic sound

+ SRT-preamp

Cons:

– laminated back and sides

****

APX1200

Current special price 999 € at F-Musiikki

Pros:

+ value-for-money

+ workmanship

+ playability

+ acoustic sound

+ SRT-preamp


Cons:

– limited acoustic volume

****

1

Testipenkissä: Kataja Guitars – kolme bassoa

****

Ari Katajan vetämä Kataja Custom Shop on Tamperelainen paja, joka on tähän mennessä keskittynyt rakentamaan yksilöllisiä soittimia asiakkaiden toiveiden mukaan (korjaus- ja kustomointipalvelujen ohella).

Kataja Guitars on hiljattain ruvennut tuottamaan vahvasti Fender-henkisiä bassomalleja piensarjassa, joista muutama oli esillä myös tämän vuoden Bassopäivällä.

Kitarablogi.com tarttui heti tilaisuuteen ja pyysi kolme bassoa testiin:

Ari Katajan näkemys vuoden 1960 P-bassosta…

…varhaiseen, vuoden 1960 Jazz-bassoon perustuva soitin…

… sekä 1962/63 Jazz-bassoon pohjautuva malli (hinnat alk. 1.920 €, sis. gigbag).

****

Kataja Custom -bassot ovat kokonaan aitoa suomalaista käsityötä. Vaikka maailma on pullollaan Fender-mittoihin tehtyjä kauloja ja runkoja, veistetään Kataja-soittimet täydellisen laadun varmistamiseksi aina kokonaan itse, monta vuotta rauhassa kuivuneista puulankuista.

Kolmen testibasson rungot ovat leppää ja kaulat vaahteraa.

Ari Kataja on myös todella tarkka muista käyttämistään osista. Esimerkiksi kilpikonnakuvioiset pleksit ovat erikoisvalmisteisia, joissa käytetään päällimmäisessä kerroksessa alkuperäistä selluloidi-materiaalia.

Kaikki kolme mallia on lakattu alkydivahvistetulla nitroseluloosalakalla, mikä mahdollistaa erittäin ohuen, mutta samalla kovan maalipinnan, joka ei vaimenna puun värähtelyä.

Bassojen viritinlavoilla on klassinen muotoilu. P-tyylisessä bassossa lavan etupuoli on viimeistelty värittömällä lakalla…

…kun taas testin J-tyylisissä soittimissa…

…lavoissa toistuu rungon väri.

Virittimet ovat nykyaikaisia versioita alkuperäisistä Kluson-koneistoista: virittäminen toimii edelleen ”väärinpäin” — ylöspäin mennään myötä- ja alas vastapäivään – mutta välityssuhde on nykyään isompi, mikä helpottaa hienovirittämistä.

Testisoittimissa otelautoihin on käytetty kaunista ja kovaa Madagaskarin palisanteria.

Valkoiseen 60 J -bassoon on asennettu vintage-kokoiset bassonauhat…

…kun taas P-tyylisessa ja metallinsinisessä 62 J -mallissa on käytetty keskikokoista nauhaa.

Kaulan kiinnitys on perinteinen. Sähköbassojen mukavuusviisteet ovat varhaisen 1960-luvun tapaan todella syviä, ja niiden ansiosta bassot istuvat erittäin mukavasti soittajan kehoa vasten.

Kaikissa malleissa on käytetty samaa 50/60-lukujen taitteesta peräisin olevaa tallamallia, jossa tallapalat on tehty kierretangosta. Tämän tallan etu on, että kielten välistä etäisyyttä pystyy säätämään nostamalla kieli viereiseen ”uraan”.

****

Sekä Kataja 60 P- että 60 J -mallissa käytetään Kataja-mikrofoneissa alnico-magneetteja, joiden läpimitta on 0,195 tuumaa (4,95 mm), ja joiden päitä on hieman viistoitettu.

Viistoitukset auttoivat estämään kuitulevyen vaurioittuminen, silloin kun magneetit taputettiin kelarungon reikien läpi mikrofonin rakentamisen alkuvaiheessa.

1960-luvun kitara- ja bändibuumi kuitenkin johti tuotantomäärien räjähdysmäiseen nousuun, minkä takia yhden soittimen rakentamiseen tarvittu aika piti saada lyhyemmäksi. Yksi rationalisaation askel oli hieman ohuempien magneettien käyttö mikrofoneissa. Uusi koko oli läpimittoiltaan 0,187 tuumaa (4,75 mm), ja se meni samoista rei’istä helpommin läpi, minkä ansiosta magneettien hiominen putosi työvaiheena pois. Kataja 62 J -bassossa käytetään tyylinmukaisesti juuri tällaisia magneetteja yksikelaisissa Kataja-mikrofoneissa.

Testisoittimien mikrofoneissa on myös toisenlaisia eroja, joita ei huomaa avaamatta niitä: P-tyylisessä bassossa ja 60 J -mallissa käytetään ajanjakson mukaisesti Heavy Formvar -nimistä käämilankaa, kun taas sinisessä Katajassa käämilanka on Plain Enamel -laatua. Myös magneettien pituuksissa ja kelarunkojen väreissä on eroja bassojen ”vuosikertojen” mukaisesti.

Valkoisessa J-tyylisessä soittimessa on tuplapotikat, joista päällimmäinen nuppi on mikrofonin volyymisäädin ja musta levy sen alla mikrofonin oma tone-säädin.

Vuonna 1962 elektroniikka muutettiin meille kaikille tutuksi Jazz Bass -asetelmaksi – kummallekin mikrofonille on oma volume-säätimensä ja kolmas säädin on yhteinen master tone.

****

Kataja Custom Shopin kolme bassoa ovat laatusoittimia isolla L:llä, jotka lämmittävät jokaisen perinnebassojen ystävän sydäntä. Työnjälki on ensiluokkaista, ja Ari Katajan into hienovirittää myös bassojensa pienimpiä yksityiskohtia juuri oikeanlaisiksi kertoo paljon tämän kitararakentajan omistautumisesta aihepiiriin.

Custom-pajan suuri etu on, että jokaista soitinta pystyy tarvittaessa myös muokkaamaan asiakkaan pyyntöjen mukaisesti. Testikolmikon kohdalla Kataja suunnitteli bassot juuri itselleen sopiviksi, minkä vuoksi kaikkien kolmen basson kaulaprofiili on alkuperäistä aavistuksen verran tuhdimpi.

Kataja-bassojen soitettavuus on ensiluokkainen, samoin niiden soundi.

Äänitin seuraavat esimerkkipätkät Sans Amp Bass Driver DI -boksin ja Focusrite Saffire 6 USB -äänikortin kautta suoraan Garagebandiin. Jokaisen soittotyyli-ryhmän pätkät on äänitetty ja miksattu keskenään samoilla säädöillä, bassojen välisiä soundieroja säilymällä. J-tyylisillä bassoilla sama kuvio soitetaan aina ensin kaulamikrofonilla, minkä jälkeen kuvio toistetaan molemmilla mikrofonilla poimitettuna, ja lopuksi soi tallamikrofoni yksin.

Kataja 60 P – sormisoitto

Kataja 60 J – sormisoitto

Kataja 62 J – sormisoitto

……

Kataja 60 P – plektralla

Kataja 60 J – plektralla

Kataja 62 J – plektralla

……

Kataja 60 P – slap

Kataja 60 J – slap

Kataja 62 J – slap

****

Kuten jokainen voi klipeistä kuulla, Kataja-bassojen soundi on loistava ja perinteille uskollinen. Mikrofonien teho pysyy vintage-tyylisesti hyvin maltillisena, mikä on, oikeiden magneettien ja käämilangan ohella, omiaan antamaan soittimille esimerkkillisen avoimen ja dynaamisen soundin.

Laaduiltaan nämä soittimet ovat ainakin ison F:n Custom Shopin tasolla, mutta niiden hinta on selvästi amerikkalais-serkkujaan alhaisempi.

Jos etsit sitä ultimatiivista vintage-tyylistä soitinta, kannattaa mielestäni ilman muuta tutustua Kataja Custom -soittimiin!

****

Kataja Custom Shop – Vintage-tyyliset bassot

hinnat alk. 1.920 €, sis. gigbag

Lisätiedot: Kataja Guitars

Plussat:

+ Made in Finland

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ soundi

+ valmistajan omia mikrofoneja

+ testisoittimien kauloissa mattaviimeistely

+ hinta-laatu-suhde

****

0

Review: Boss BR-80 Micro BR

The Boss Micro BR BR-80 is a very interesting little device packed with three different basic operating modes: It can be a full-blown digital eight-track recorder, a stereo recorder with built-in mics or a Roland eBand-compatible one-stop solution for all your practicing needs. The Boss BR-80 uses SD-HC-cards as its recording medium.

This little box of tricks is aimed mainly at guitarists, but the Micro BR offers many features that make it very useful for bass players or vocalists, too.

****

The Boss BR-80 (current price in Finland: 284 €) is only a little bit larger than most smartphones, but Boss have succeeded in keeping the device surprisingly easy to use, regardless of its feature-packed nature.

The Micro BR’s transport buttons have been placed at the bottom of the front panel, between the built-in stereo condenser microphones. Left of the display you’ll find access to the unit’s three operating modes  – MTR, eBand and Live Rec. The buttons for access to the BR-80’s menus, drum machine, tuner and effects are also found here.

Right of the display the navigation buttons are situated, as well as the data wheel.

The four push-buttons underneath the display have different functions, which relate directly to the currently selected operating mode.

The Micro BR can be powered by two AA-size batteries (or rechargable batteries) or by using an optional power supply.

The switch placed on the Boss’ bottom plate changes the 1/4-inch input’s impedance from high impedance, for use with electric guitar, to low impedance, when using an external microphone.

All of the BR-80’s inputs and outputs can be found on the unit’s sides: The left-hand side has the usb-port, the headphones/line-output and the corresponding volume control. On the other side you’ll find a 1/4-inch mono input, a mini-jack for the stereo line-level input, as well as the recording level control.

****

In MTR-mode the BR-80 works as a typical Roland/Boss multitrack recorder, offering eight tracks of simultaneous playback with a stack of eight virtual tracks (V-Track) per track (64 V-Tracks in all). One typical use for the V-Tracks would be recording eight takes of the same guitar solo from which to choose the best one during mixing.

The main screen (pictured above) shows you the signal metering and indicates which track is currently assigned to recording.

Navigating ”down” toggles you through different mixer views, so you can set fader levels and pan positions, as well as select tracks for muting or soloing.

Boss’ on-board tuner is very easy to use.

It is a real joy to work with the BR-80’s fantastic COSM-effects. In its ultra-compact league the Micro BR’s multi-effects clearly are among the best. There are 156 factory presets loaded into the BR-80, containing effects tailoured to acoustic and electric guitar, electric bass, vocals and stereo signals – and there’s also plenty of space for your own creations. The factory presets can be browsed by signal type (guitar, bass, vocals etc.) or by musical style (Jazz, 80s Metal etc).

The Boss also features a built-in drum-pattern-player, packed with loads of different drum patterns, as well as metronome clicks. You can choose from nine different drum kits. Each Song features a rhythm track (pictured above), which allows you to chain patterns into a complete drum track for your projects. Alternatively, you can also import a SMF-midifile into the pattern player – the file can contain a single pattern or even a whole drum song.

The drum track’s signal has its own mixer channel feeding straight into the master buss, and it doesn’t need to be recorded, saving you two tracks for other uses.

Once you’ve recorded all your audio, the song (drums and all audio) can then be mixed and mastered inside the BR-80. Master stereo-files can then be exported to your computer via usb or used for practising in the unit’s eBand-mode.

****

In eBand-mode the BR-80 turns into the Boss JS-8 eBand’s kid brother. eBand-mode is meant as a practising platform, with the unit playing back WAV- and MP3-files, which can either be eBand-loops (of which there are many already loaded into the Micro BR) or whole songs (either imported from your computer or recorded using the BR-80).

You can play along to the tracks or eBand-loops, utilising the unit’s COSM-effect section. If you want, you can also record your playing for later review of your improvement.

The Center Cancel -feature helps you to home in on a part you want to attenuate in a stereo mix. Regardless of its name Center Cancel can be directed to any point in the stereo field. Choosing one of three frequency bands helps to limit the cancelling to the chosen part’s musical range, keeping the rest of the music more natural in turn.

The second important feature in eBand-mode is called Speed & Pitch, which allows you to change the current loop’s or backing track’s tempo and/or pitch on the fly.

****

Live Rec is the most basic of the BR-80’s operating modes, turning the Micro BR into a portable stereo recorder that uses only its built-in, high-quality microphones.

Live Rec can be used for quickly recording new song ideas, as well as for making recordings of your rehearsals or live shows. The only tools on offer are a metronome click and the tuner.

****

The Boss BR-80 has one last ace firmly up its sleeve: The device can also be used as a usb-soundcard – along with its effects section – in your favourite audiosequencer.

Boss even include the Sonar LE -software (Windows only) along with the Micro BR.

****

In my opinion the Boss Micro BR is an amazing little box. Yes, we’ve all seen miniature stereorecorders, pocket-sized effect-units and compact multitrack machines, but the BR-80 is something special: It manages to combine successfully all of the above functions without any weak points or strange compromises.

Each of the Micro BR’s sections works at least decently: The built-in mics have a good, clean sound, the rhythm section patterns and eBand-loops really groove and inspire, the COSM-effects are fantastic (especially considering this unit’s size and price bracket), and the multi-tracker allows you to record anywhere and anytime.

And still, regardless of the wealth of features on offer here, Boss have managed (once again) to keep the Micro BR extremely easy to use.

Here’s a track I recorded, mixed and mastered using only the BR-80 for the whole process. A few instruments and a lead (cable) were all I needed in addition to the Micro BR:

Gentle Wind – Boss BR-80

****

In 1985 I owned a C-cassette four-track machine – despite it being a model from a very reputable manufacturer, it sounded completely rubbish.

In AD 2012 we are offered devices like the BR-80 – they fit in your shirt-pocket, are multi-track recorders packed full of fine effects, they can also help you improve your playing, and offer very decent stereo recording – is this fantastic, or what!?

****

Boss BR-80 Micro BR

current price in Finland: 284 €

Finnish distributor: Roland

Pros:

+ size

+ audio quality

+ quality of built-in microphones

+ quality of effects

+ eBand-mode

+ built-in drum machine

+ ease of use

+ value for money

****

1

Testipenkissä: Yamaha CPX1000 + APX1200

Yamahan CPX- ja APX-sarjoihin on hiljattain lisätty uusia, Kiinassa valmistettuja huippumalleja, joiden mallitunnukset ovat 1000 ja 1200.

Kitarablogi testasi Mini-Jumbo-koppaisen CPX1000-kitaran…

…sekä matalakoppaisen APX1200-mallin.

****

CPX-kitaroita – joita tunnetaan myös Compass-nimellä – kehiteltiin aikoinaan yhdysvaltalaisille Country-soittajille sopiviksi. APX-sarjan 1990-luvun menestyksen myötä monet kitaristit ottivat yhteyttä Yamahaan. He toivoivat isommalla kopalla ja hieman tuhdimmalla kaulalla varustettua kitaraa, johon oli asennettu APX:n laadukas mikrofonisysteemi.

Uusi CPX1000-kitara (suositushinta 869 €, rajoitettu erä) on komea ilmestys: Brown Sunburst -värinen, kokopuinen kuusikansi on yhdistetty loimuvaahterasivuihin ja -pohjaan. Nato-mahonkisessa kaulassa on reunalistoitettu otelauta palisanterista.

Compass-sarjaan viittaen viritinlavan etupuoleen on upotettu kaunis kompassiruusu.

Kullanväriset, suljetut virittimet toimivat jouhevasti ja sopivat väriltään kitaran prameaan ulkonäköön kuin nakutettu.

Sekä nauhoitus että otelaudan upotukset edustavat Yamahan tunnuksenomaista korkeaa työnlaatua.

Lisää siistiä työtä löytyy reunalistoituksesta, kaikuaukon rosetista ja läpinäkyvästä plektrasuojasta.

Tässä on CPX1000:n mustaksi värjätty palisanteritalla. Tässä kuvassa näkee hyvin kannen bear claw -kuvioinnin, josta monet kitaristi tällä hetkellä näyttävät tykkäävän. Se on loimuvaahteran tai -koivun kaltainen, kasvun aikana tapahtuva ilmiö, jonka syykuviot muistuttavat karhun puuhun jättämiä raapimisjälkiä – tämän takia siis bear claw -nimitys (= karhunkynsi).

Yamahan esimerkkillinen siisteys vallitsee myös CPX1000:n kopan sisällä.

Kopan reunoihin, sekä pohjaan valmistukseen on käytetty erittäin kaunista vaneria loimuvaahterasta.

Kitaraan on asennettu firman omaa mallintava SRT-System 63 -etuvahvistinta. Suoran pietsosignaalin sijaan voi valita kolmesta eri mallinnetusta mikrofonista, joiden virtuaalista etäisyyttä kitaraan voi muuttaa lähimikkitetystä (Focus) kauemmaksi poimitettuun soundiin (Wide). Lisäksi on tarjolla myös sisäinen viritysmittari, sekä automaattinen feedback-poistaja (A.F.R.).

SRT-etunen toimii kahdella AA-paristoilla.

****

Yamaha APX1200 (F-Musiikin tämänhetkinen tarjoushinta 999 €, rajoitettu erä) on tämän hetken ultimatiivinen APX-kitara. APX-sarja luotiin taannoin sähkökitaristin elektroakustiseksi kitaraksi, jolla on hieman pienempi kaulaprofiilli ja huomattavasti matalampi koppa kuin perinteisessä Dreadnought-mallissa.

APX:n tapauksessa koko koppa on kokopuusta – tässä käytetään kuusikannen lisäksi intialaista palisanteria.

Viritinlapa on reunalistoitettu ja päälystetty palisanteriviilulla.

APX1200:n virittimet ovat samaa mallia kuin CPX:ssä – nupit ovat tässä vaan keinotekoisesta eebenpuusta.

Upeat otemerkit helmiäisistä ja kuvankaunis eebenpuinen otelauta tekevät heti selväksi, että tämä on APX-malliston huippumalli.

Kanteen liimattu korkea rosetti naarmuttamattomasta muovista on jakanut mielipiteitä niin kauan, kun APX-sarja on ollut olemassa. Joidenkin mielestä se on oiva keksintö, ja nykyaikaisen kaunis lisäys, toisten mielestä taas muovirengas pilaa kitaran ulkonäön täysin.

APX:n talla näyttää lähes samalta kuin CPX:n vastineessa.

Sama siisteys myös tässä palisanterikopassa…

APX1200:kin on asennettu Yamahan SRT-etuvahvistin.

Sarjan parhaan mallin hintaan kuuluu myös kätevä laukku, joka on kovan laukun ja topatun pussin risteytys.

****

Soitettavuudessa, sekä akustisessa ja vahvistetussa soundissa on selkeät erot CPX1000:n ja APX1200:n välillä.

CPX:n kaulaprofiili on pyöreä ja keskipaksu ”C”, jossa on mukana aavistus V-tyylisestä selkärangasta. Kaula on myös viimeistelty kiiltävällä lakalla. Tästä syntyy mukavasti perinteinen teräskielisen tuntuma.

APX:n kaulaprofiili taas on huomattavasti matalampi, harteikas ”D”. Tällainen profiili ja kaulan mattapintainen viimeistely antaa vannotulle sähkökitaristille ystävällisemmän vaikutelman APX1200:sta. Myös mallin pienempi koppa helpottaa lavalla akustisen ja lankkukitaran välisia vaihtoja.

Täysin akustisesti CPX1000 ohittaa APX1200-mallin, isomman koppansa ansiosta. Compass-mallin soundi on lämpimämpi ja syvempi, ja kitarasta lähtee yksinkertaisesti myös enemmän ääntä.

Myös näppäily on CPX:ssä mukavampi, koska E-kielten välinen etäisyys on tässä mallissa 57 mm, kun taas APX:ssä kielietäisyys on neljä milliä kapeampi (53 mm).

APX1200 on sen sijaan kuin luotu plektrasoittoon Rock-ympäristössä. Tästä kitarasta lähtee hyvin täsmällinen atakki ja ääni on ohuemman alarekisterin ansiosta hyvin selkeä. Keskiäänet taas ovat – kokopuisen palisanterikopan ansiosta – hieman mehukkaampia kuin CPX:n kuivempi vaahteraääni.

APX:n pienempi koppa ei ole feedback-ulinalle niin herkkä kuin isompi CPX, mikä voi olla lavalla hyvinkin toivottu ominaisuus.

Yamahan SRT-mikkisysteemi toimii loistavasti, ja se pitää perinteisistä pietsosysteemeistä tuttua soundin latteutta ja atakin nahksahtelua tehokkasti loitolla. You Tube -videon (jutun lopussa) olen äänittänyt suoralla linjasoittolla, joissa molemissa kompikitarassa oli käytössä virtuaalimikrofoni yksi Wide-mikityksessa, ja soolokitaroissa mikrofoni kaksi Focus-mikityksellä.

Tältä kitarat kuulostavat akustisesti:

Yamaha CPX1000

Yamaha APX1200

Mielestäni molemmat Yamahat ovat hyvin laadukkaita elektroakustisia kitaroita, ja valinta niiden välissä riippuu suurilta osin musiikkityylistä ja käyttötarkoituksesta.

Jos kyseessä on Folk, Jazz, Country, akustinen Blues tai muu sellainen Unplugged-tyylinen kokoonpano, jossa soitetaan paljon muitakin akustisia soittimia maltillisella volyymillä ja paljon soittodynamiikka käyttäen, on CPX1000:n ”akustisempi” luonne ja lämpimämpi soundi ehkä parempi valinta.

Jos taas hakusessa on Rock- tai Alternative-bändin laulajan komppikitara, joka täyttyy elää kovan monitoroinnin ja kitarastäkkien ristitulessa, on pienikoppainen ja täsmällistä soundia omaava APX1200 kuin omassa elementissään.

****

Yamaha CPX- ja APX-elektroakustiset kitarat

Maahantuoja: F-Musiikki

****

CPX1000

suositushinta 869 €, rajoitettu erä

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ akustinen soundi

+ SRT-järjestelmä

Miinukset:

– sivut ja pohja vanerista

****

APX1200

F-Musiikin tämänhetkinen tarjoushinta 999 € (sh. 1.395 €), rajoitettu erä

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ akustinen soundi

+ SRT-järjestelmä

Miinukset:

– akustinen volyymi

****

6

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑