Tokai LC-85 Ltd Ed – parempi kuin alkuperäinen?

Ovelien vaihtokauppojen ansiosta yksi minun pojista on saanut ostettua itselleen Tokai LC-85 -kitaran.

LC-85-malli on yksi firman kalleimmasta kitaroista, joita valmistetaan Japanissa käsityöllä. Tämä Tokai on ”kunnianosoitus” kahdella humbuckerilla varustetulle Gibson Les Paul Custom -kitaralle.

Limited edition -version yksiosainen mahonkikaula on viimeistelty öljyämällä, tavallisissa malleissa se on lakattu kiiltävän mustaksi.

Eebenpuiseen otelautaan on asennettu 22 jumbo-kokoista nauhaa, sekä neliskulmaisia otemerkkejä helmiäisjäljitelmästä. Juha Lottonen on oston jälkeen hionut soittimen nauhat ja asentanut kitaralle uuden satulan luusta.

Runko on valmistettu perinteisellä tavalla: paksun mahonkisen takaosan päälle on liimattu vaahterakansi. Mustavalkoinen reunaloitus näyttää kyllä juhlavalta.

Käytetyn kitaran kultaisilla metalliosilla on asiaankuuluvat kulumanjäljät, niin kutsuttu ”patina”. Tallaksi on valittu Gotohin tune-o-matic. Mikrofonit taas ovat Tokain omia, vintage-tyylisiä PAF-Vintage Mark II -malleja.

Ja tässä kuvassa näkyy LC-85:n Gotoh-virittimiä…

Tämän kitaran soitettavuus on ensiluokkainen – kevyt ja notkea.

Tokain PAF-tyyliset mikrofonit kuulostavat isoilta ja eloisilta, ja niissä on maltillinen teho. Tästä syntyy fantastinen humbucker-soundi, jolla on oiva annos pirteyttä, kiitos vaahterakannen (jonka alkuperäinen Les Paul Custom sai vasta 1960-luvun loppumetreillä) ja eebenpuisen otelaudan.

Ainoastaan hieman jäykässä, laatikkomaisessa kytkimessä olisi mielestäni vielä pikkusen parantumisen varaa.

Aion lisätä lähipäivinä vielä esimerkkisoundeja blogille…

Tokain maahantuoja on Suomessa Musamaailma. Uusimmassa Riffi-lehdessä (6/2011) on mukana monisivuinen Tokai-liite!

1

Tokai LC-85 Ltd Ed – Even better than the real thing?

Through some rather clever bargaining on his part, one of my sons recently got his hands on this – a Tokai LC-85.

The LC-85 is one of the top-end, Made-in-Japan-Tokais, and is their – shall we say – ”tribute” to the post-1969 Gibson Les Paul Custom.

We have a one-piece mahogany neck, which in this limited edition version is oil-finished, instead of lacquered in black.

The ebony fingerboard carries jumbo frets, as well as pearloid fret markers. Master luthier Juha Lottonen has given this guitar a fret polishing, as well as a new bone nut.

The body is made from a mahogany back and a carved maple top. Black and white binding gives the guitar a deluxe look.

As this guitar was acquired used the gold-coloured plating on the hardware shows some cool signs of wear. The bridge is a Gotoh tune-o-matic. The pickups are Tokai’s own PAF-Vintage Mark II -models.

And here’s a look at the sealed Gotoh-tuners…

This guitar plays like a dream – the feel is really effortless and fluid.

Tonally the Tokai PAF-style pickups sound great and lively, and they have a vintage style, medium output. It’s a fantastic humbucker tone with a little added sprinkle of bite, brought to the mix by the maple top and the ebony fretboard.

The only thing probably worth upgrading sometime, may be the slightly stiff, boxed three-way toggle selector.

Stay tuned for some soundbites in the near future…

1

Epiphone Phant-o-matic

Uusi Epiphone Phant-o-matic on My Chemical Romance -bändin kitaristin, Frank Ieron, nimikkomalli. Kitara perustuu Epiphone Wilshire -malliin, mutta sillä on Les Paul Custom -tyylinen kaula, täyskokoiset humbuckerit, mykistysnappi sekä Gibson ES-345:stä tuttu Varitone-kytkin.

The new Epiphone Phant-o-matic has been developed with My Chemical Romance’s Frank Iero. The model is based on the Epiphone Wilshire, but features a Les Paul Custom -neck, full-sized humbuckers and a kill-switch, as well as the Varitone-switch first seen on the Gibson ES-345.

0

Vibratalla kiinteäksi – Strato-tyylisen vibraton blokkaus

Jotkut kitaristi pitäävät Stratocaster-vibran tuomasta klangista, mutta eivät käytä vibratallaa lainkaan (esimerkiksi Eric Clapton).

Kelluvaksi säädetty vibratalla – siis sellainen talla, joka mahdollistaa kammen alaspainamisen lisäksi myös ylösvetämistä – usein hankaloittaa myös kielten venymistä.

On kaksi lääkettä tähän ilmiöön:

• Vibran voi varustaa viidellä jousilla ja säätää jousipidikkeen ruuvit niin, että vibran pohjalevy makaa rungon päällä (viritä ennen säätämistä kielet puolitoista askelta alas). Tämän jälkeen joutuu tavallisesti säätämään kielten korkeutta ja/tai intonaatiota uudestaan tallapaloista. Tämän proseduurin etu on, että kammella saa yhä painettua vibraa alaspäin, mutta kielten venymistä ei enää muuta tallan asentoa.

• Jos vibratoa ei todellakaan halua käyttää, kannattaa ensin säätää jousipidikkeen niin, että pohjalevy makaa rungon päällä (viritä ennen säätämistä kielet puolitoista askelta alas). Sitten valmistetaan keskikovasta puusta palikan, joka sopii tarkasti vibrablokin ja rungon väliin, ja estää näin blokin liikumista. Tämän jälkeen joutuu tavallisesti säätämään kielten korkeutta ja/tai intonaatiota uudestaan tallapaloista. Tämänkaltainen blokkaus voi lisätä kitarasoundiin hieman sustainea. Kannattaa muuten toimenpiteen jälkeen varastoida kammen erillään kitarasta, ettei joku muu erehdy käyttämään blokattua vibraa – kampi voi silloin murtua.

0

Schecter PT – the guitar that started it all

The year was 1979 and The Who’s Pete Townshend was looking for a sturdier and lighter guitar than his modded Gibson Les Paul Deluxe.

Townshend’s then guitar technician Alan Rogan went out and bought a humbucker-equipped Telecaster-style guitar made from Schecter parts in New York.

Pete fell in love with the guitar, and a while later commisioned more guitars using Schecter parts from British luthier Roger Giffin.

When Giffin went to the USA to work for Gibson’s West Coast Custom Shop, Schecter started building the Townshend-model themselves (before this they had mostly manufactured parts, and only a handful one-off-guitars).

Schecter is still manufacturing the PT-model, these days it’s part of their mid-priced Diamond-series.

0

Schecter PT – firman kulmakivi

The Who -yhtyeen kitaristi Pete Townshend oli etsimässä vuonna 1979 kestävämmän ja kevyemmän kitaran kuin hänen silloin käyttämä modifioitu Gibson Les Paul Deluxe.

Townshendin silloinen kitarateknikko Alan Rogan hanki pomolleen Schecter-osista kasatun, Telecaster-tyylisen kitaran kahdella humbuckerilla.

Pete innostui kitarasta niin, että pyysi brittiläisen kitararakentajan Roger Giffiniä valmistamaan hänellä vielä muutama soitin lisää Schecter-osista.

Kun Giffin sai työtä Gibson Custom Shopilta, Schecter itse aloitti Townshend-kitaran valmistuksen piensarjassa, josta alkoi firman varsinainen taival kitaravalmistajana (ennen sitä ne möi vain kitaraosia).

Schecter valmistaa vielä nykyäänkin PT-mallia osana Kaukoidassä valmistetusta Diamond-sarjasta.

2

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑