Vaikka se ei ole ihan uusi, on tämä microsaitti kauniisti tehty.
Even though it isn’t exactly new, I still dig this microsite.
Hyvin tehty mini-sivusto *** Nicely made microsite
Epiphone-uutuudet syksylle 2011 ****** New Epiphone gear for autumn 2011
Epiphonelta on tulossa uusia malleja, joita pitäisi olla saatavilla lähiaikoina – juuri oikealla hetkellä joulutoiveitamme varten:
Epiphone will be releasing some tasty new models – just in time for your Christmas wish-lists:
****
Pete Townshend -faneille tarjotaan viimein kunnon Epiphone-versio vanhasta SG Special -kitarasta. Reunalistoitettu, liimattu kaula, kaksi P-90-mikrofonia sekä kiinteä talla – todella jeeeeees!
At last Epiphone is releasing a Pete Townshend -style SG Special with a bound fretboard, a glued-in neck, two P-90s and a wraparound bridge – Who-tastic!
****
Les Paul Ultra III on päivitetty versio Ultra kakkosesta. Ultra III:lla on vielä paremmat humbuckerit sekä USB-lähtö (NI:n Guitar Rig LE -ohjelmapaketti kuuluu hintaan).
The Les Paul Ultra III is a further improvement on the Ultra II. The Ultra III has even better humbuckers, as well as a USB-port (NI’s Guitar Rig LE is included in the package).
****
Ja puoliakustisen kitaran ystäville on tarjolla Epiphonen oma versio ES-339-mallista, jolla on ES-335:n rakenne, mutta pienemmällä kopalla klassikkoon verrattuna.
Friends of semis are treated to the Epiphone ES-339, which is basically an ES-335, only with a smaller body.
Baglama Saz – Eastern flavours
The baglama saz is a turkish folk instrument, which is also popular in Iran, Iraq, Kurdistan and Azerbaijan. The Persian word ”saz” means ”instrument”. The baglama is the forefather of the Greek bouzouki and the Italian mandolin
I got my saz a few years ago as a gift from my dear wife, who brought one home from Istanbul, where these instruments are relatively inexpensive.
I’m not 100 percent sure what different kinds of wood went into my baglama, but the long neck seems to be made from juniper, richly inlaid with pieces of walnut.
The ”frets” on the beech fingerboard are made of tied fishing-line.
My baglama saz is a seven-string instrument with two ”low” strings (one is wound), two middle strings and three ”high” strings (one is wound). ”Low” means the place where the low-E-string would be in a guitar.
The tuners are simple wooden pegs.
The top nut is a piece of maple.
The bowl-back body has been crafted from multiple stripes of what looks like walnut.
The neck joint is also beautifully inlaid.
The maple bridge stands atop the solid spruce top.
You pluck the saz with either your fingers or using colourful, soft plecks.
****
There are many known tunings for the baglama saz, depending upon the region where the players come from, the type of tune which is played, as well as the singer’s vocal range. The use of personal tunings is standard practice.
At first I used higher tunings, but recently I have settled on a relatively low, warm-sounding tuning of c-g-d.
My tuning sounds like this: Baglama Saz c-g-d-tuning
Using this tuning I can easily play scales atop tonic (C-major/-minor) ja dominant (G-major/-minor) drones.
****
This is what a C-minor chord looks like in my tuning:
****
And this here would be a G5 (no 3rd) -chord:
****
Here’s a track I used the saz on (tuned in a higher tuning):
****
Baglama Saz – itämaisia mausteita
Baglama saz on turkkilainen kansansoitin, joka on myös suosittu Irakissa, Iranissa ja Kurdialueilla. Persialainen sana ”saz” tarkoittaa ”musiikkia” (tai ”soitin”) ja baglama on kreikkalaisen busukin ja italialaisen mandoliinin esi-isä.
Rakas vaimoni toi minulle – muutama vuosi sitten – sazin yllätyksenä mukaan Istanbulista, missä nämä soittimet ovat verraten edullisia.
En ole sataprosenttisesti varma kaikista minun baglama sazissa käytetyistä puulajeista, mutta kaula näyttää olevan katajasta kauniilla pähkinäpuu upotuksilla.
Nauhat ovat nylonlangasta ja otelauta pyökkiä.
Minun sazissa on seitsemän kieltä kolmessa ryhmissä – kaksi ”alhaalla” (yksi punottu), kaksi keskellä ja kolme ”ylhäällä” (yksi punottu). Alhaalla tarkoittaa siellä missä kitarassa olisi paksu ala-E-kieli.
Virittimet ovat yksinkertaisia puutappeja.
Satula on veistetty vaahterasta.
Kupera, pisaramainen koppa on kasattu useasta pähkinäpuupalasta.
Kaulaliitos on koristeltu näyttävästi.
Kuusikannen päällä seisoo baglama sazin pieni vaahteratalla.
Sazia soitetaan pehmeillä värillisillä plektroilla.
****
Baglama sazille löytyy monta eri viritysvaihtoehtoa biisimateriaalin ja soittajan kotipaikasta riippuen. Myös omien virityksien käyttäminen on sallittu.
Alussa käytin korkeampia virityksiä, mutta nykyään pidän eniten melko matalasta ja lämminsoundisesta c-g-d-virityksestä.
Se kuulostaa tällaiselta: Baglama Saz c-g-d-viritys
Tällä virityksellä saa helposti soitettu melodioita toonikan (C-duuri/-molli) ja dominantin (G-duuri/-molli) päälle.
****
Tältä näyttää C-molli-sointu:
****
Ja tämä on G-sointu:
****
Tässä rock-tyylinen soundiesimerkki (toisella virityksellä soitettuna):
****
The mandolin – a fantastic opportunity to broaden your vocabulary
Once you’ve learnt how to get to grips with a guitar, learning to play a different stringed instrument is relatively straightforward, broadening your outlook in the process.
Take the mandolin, for example – a great second instrument for any guitarist. Its courses (pairs of strings) are tuned to the same pitch as the strings of a violin – g-d-a-e – which throws all your scale and chord shapes right overboard.
There are three different basic types of mandolin: the bowlback Italian mandolin is the senior member of the family, and closely related to Middle Eastern instruments, such as the saz.
The Portugese/Irish mandolin is build with a straight back, much like a guitar, making it easier to hold and play.
The carved-top Bluegrass-mandolin is an American invention from the very last years of the 19th Century, taking its cue from the building principles behind a violin. Orville Gibson’s (1856–1918) quality mandolins laid the groundwork for what was to become the famous Gibson-brand. Renowned musician and luthier Lloyd Loar finalised the Gibson-mandolin around 1920.
My own mandolin is a Chinese-made, all solid wood Kentucky KM-630, pattered after a typical F-Style Gibson-mandolin.
It features a spruce top as well as a back and sides made from maple.
The headstock is replete with fine inlay work.
The well-applied finish really shows off the back’s figuring (flame).
The maple neck too is finished in a rich sunburst.
Gold-coloured tuners round off the picture.
When shopping for a mid-price Bluegrass-mandolin check the neck for straightness, as well as the quality of the fretting. Make sure the free-standing bridge is OK and works as it should. The relatively hard string pull, along with transport/storage in too dry a place can sometimes lead to a cracked or collapsing bridge.
****
Here’s a recording featuring my KM-630:
Lucy (Frank Badenius/Martin Berka)
****
Check out these links for further info:
A genuine Gibson/Lloyd Loar -mandolin from 1923
Mandoliini on oiva lisäys kitaristin soitinvalikoimaan
Kun kerran kitaristina musiikin tuottaminen kielisoittimella on tullut tutuksi, on toisen kielensoittimen soittamisen oppiminen suhteellisen helppo, mutta samalla horisonttia laajentava kokemus.
Esimerkiksi mandoliini on oiva kakkossoitin kitaristille. Sen kieliparit viritetään samoille sävelkorkeuksille kuin viulussa – g-d-a-e – minkä vuoksi soinnut ja skaalojen soormitukset menevät heti uusiksi.
On olemassa kolme päätyypejä: kulhomaisella, kaarevalla kopalla varustettu italialainen mandoliini on soittimen vanhempi alkuperäinen muoto, joka on sukua Lähi-Idän kielisoittimille (esimerkiksi saz).
Portugalilainen/irlantilainen mandoliini on tasakanttinen, kitaratyylinen ratkaisu, joka on helpompi pitää sylissä.
Kaarevalla kannella ja pohjalla varustettu Bluegrass– tai Archtop-mandoliini kehiteltiin 1800-luvun loppumetreillä Yhdysvalloissa, ja sen lähtökohta oli viulussa. Orville Gibsonin (1856–1918) laadukkaat mandoliinit ovat nykyisen Gibson-firman alkupiste. Soittaja ja soitinrakentaja Lloyd Loar sitten kehitti Gibson-mandoliineja loppullisen muotoon 1910-luvun loppussa.
Oma mandoliinini on Kiinassa rakennettu, kokopuinen Kentucky KM-630, jonka esikuva on ollut Gibsonin koristettu F-malli.
Kansi on kuusesta ja sivut sekä pohja vaahterasta.
Lavassa on runsaasti kauniita helmiäisupotuksia.
Pohjan hieno viimeistely tuo esiin loimuvaahteran näyttävät syykuviot.
Myös vaahterakaula on saanut ylleen sunburst-värityksen.
Kullanväriset virittimet antavat soittimelle viimeisen silauksen.
Kun ostaa edullisen Bluegrass-mandoliinin kannattaa tarkistaa, että kaula on suora, nauhat kunnossa, eikä vapaasti kannella seisova talla vioittunut. Kielten voimakas veto sekä liian kuiva ilma kuljetuksen tai varastoinnin aikana voivat nimittäin johtua siihen, että talla repii tai korkeussäädön kierretangot löystyvät tallapuussa.
Suomessa suurin mandoliinivalikoima löytyy Millbrook Musiikista, joka tuo myös maahan esimerkiksi Kentucky– ja Eastman-soittimet.
****
Tässä hauskassa biisissä soitan mandoliinia:
Lucy (san. Frank Badenius/säv. Martin Berka)
****
Tässä vielä muutama mielenkiintoinen linkki aiheesta kiinnostuneille:
Aito Gibson/Lloyd Loar -mandoliini vuodelta 1923
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 
