16/05/2017

Source Audio Gemini, LA Lady & Nemesis – more sounds

Save

12/05/2017

Kitarablogin ukulelekatsaus 2017

Tervetuloa Kitarablogi.comin ukulelekatsaukseen! Kesä on jo ovella, ja ukulele on täydellinen pikkusoitin rannalle, mökille tai grillijuhlaan.

Aluksi suunnittelin tekeväni tarkemmin rajatun katsauksen, jossa olisi ollut mukana kultakin valmistajalta kaksi, speksien ja hinnan perusteella, tarkoin valikoitua mallia. Juuri voimaan tulleet uudet lisäykset CITES-sopimukseen, jotka koskevat mm. ruusupuuta (palisanteria), yhdistettynä ukulelen suosion räjähdysmäiseen kasvuun, pakottivat minut muuttamaan suunnitelmiani maahantuojien varastotilanteita mukaileviksi.

Tässä katsauksessa esitellään edullisia ukuleleja, joiden hinnat vaihtelevat 80 ja 290 euron välillä. Katsauksen tarkoituksena ei ole löytää ”paras” soitin, vaan sen sijaan tehdä pienimuotoinen markkinan läpileikkaus, josta selviää millaisia ukuleleja tällä rahalla saa.

Edetään aakkosjärjestyksessä…

****

Baton Rouge on suhteellisen uusi merkki Saksasta, joka on erikoistunut ukulelejen lisäksi teräskielisiin kitaroihin. Soittimien suunnittelu ja laadunvalvonta on saksalaista käsialaa, mutta soittimet valmistetaan firman omalla pajalla Kiinassa.

Saimme testisoittimet lainaan Vantaan Musiikilta.

Baton Rougen V4 Sun -malliston soittimet ovat erittäin näyttäviä niiden kauniiden loimumahonkirunkojen ansiosta. Mattalakatut puupinnat on jätetty tarkoituksella hieman huokoisiksi, mikä antaa Baton Rouge -ukuleleille mukavan luonnollisen tuntuman.

V4 Sun -soittimissa on erikoissyvät, kaarevapohjaiset rungot. Sun-sana viittaa kauniiseen, auringon muotoisen rosettiin, joka on kaiverrettu kanteen laserilla.

Konserttikokoisen V4-C Sun -mallin soitettavuus on erinomainen. Kaulaprofiiliksi on valittu hyvin pehmeä, keskipaksu V.

Suuren koppansa ansiosta V4-C Sun soi hieman isommalla ja syvemmällä äänellä kuin ehkä odottaisi tämän hintaluokan konserttiukulelelta.

Testiin saapunut Baton Rouge V4-T Sun näyttää jopa vielä prameammalta kuin sen pienempi sisar.

Tenoriukulelet nähdään usein sormisoittajien käsissä. Monet heistä suosivat hieman leveämpiä otelautoja, 38 tai 40 mm satulan leveydellä, mutta 35 mm satulasta huolimatta V4-T Sunin kaula ei tuntunut minusta lainkaan ahtaalta.

Testisoittimessa oli valitettavasti hieman liian jyrkkä kaulakulma, minkä vuoksi se saapui testiin mahdottoman matalalla kieltenkorkeudella. Shimmaamalla tallaluuta hieman sain kielten korkeutta nostettua yli kaksi millimetriä, jolloin kielet lakkasivat rämisemästä nauhoja vasten. Olen kokeillut jo useampaa Baton Rouge -kitaraa ja -ukulelea, enkä ole tähän mennessä kohdannut ongelmia kaulan kulmissa – pidän tätä siis harvinaisena yksilövikana.

Kaulaprofiili on V4-T Sun -mallissa pyöreä D.

Shimmauksen jälkeen V4-T Sun soi erittäin terveellä ja voimakkaalla äänellä.

****

Flight on kiinalainen kitara- ja ukulelebrändi, joka on meille Suomessa vielä melko uusi tuttavuus. Perusmallien lisäksi Flight tarjoaa myös relikoituja ukuleleja, sekä virallisia Elvis Presley -malleja.

Guitalele (kirjoitetaan myös usein guitarlele) on uusin suuntaus ukulelemarkkinoilla, vaikka se onkin tavallaan paluu ukulelen juurille. Eurooppalaiset maahanmuuttajat toivat aikoinaan omia ”matkakitaroitaan” mukanaan Havaijille, joista sitten ukulelet kehittyivät. Nykyaikainen guitalele on kuusikielinen soitin tenorikokoisella kopalla. Viritys vastaa kitaraa, jossa on kapo viidennellä nauhalla (A-a).

Flight GUT350SP on hyvin siististi tehty soitin, joka tarjoaa maltillisesta hinnastaan huolimatta reunalistoitukset kopassa ja otelaudassa, sekä säädettävän kaularaudan.

GUT350SP:n kaula on veistetty okoumesta, joka tunnetaan myös nimellä gaboninmahonki. Koppa taas koostuu kuusikannesta ja sapellipohjasta (ja sivuista). Työnjälki on kauttaltaan siistiä.

Kaulaprofiili on lainattu klassisesta kitarasta – laakea ja suhteellisen leveä. Flightin soitettavuus on mukavan vaivatonta.

Flight GUT350SP ei ehkä ole kovaäänisin kaikista kokeilemistani guitaleleista, mutta sillä on hyvin kaunis ääni. Myös Flightin intonaatio on mukavasti kohdallaan.

Flight NUS310 on edullinen sopraanoukulele, joka myydään omassa laadukkaassa tweed-bägissään.

NUS310 eroaa keskivertosopraanosta leveämmällä rungollaan, jonka on tarkoitus lisätä pienikokoisen soittimen soundiin hieman muhkeutta.

Työnjälki on hyvin siistiä ja Flightin soittotuntuma on mukava. Kaulaprofiiliksi on valittu pyöreä C.

Minun mielestäni Flight NUS310 on mainio perussopraano vintage-tyylisellä soundilla ja hyvällä intonaatiolla.

****

Koki’o-brändin takana on saksalainen ukulelespesialisti RISA, joka on tunnettu erityisesti matka- ja sähköukuleleistaan. Koki’o on nimetty havajilaisen hibiskuksen mukaan, ja se tarjoaa laajan valikoiman akustisia ja mikitettyjä ukuleleja.

Koki’o Mahogany Concert on hyvin siististi tehty, edullinen konserttiukulele.

Otelauta on saanut koristeeksi mustan reunalistoituksen. Mallin rosetti koostuu koki’o-kasvin kukkasista, jotka on kaiverrettu laserilla mahonkikanteen.

Mahogany Concertissa on perinteistä syvempi runko kaarevalla, muotoon prässätyllä pohjalla. Koki’o:n kaikissa soittimissa on kaksi hihnatappia valmiiksi asennettuna. Myös laadukas topattu pussi kuuluu hintaan.

Kaulaprofiiliksi on valittu verraten ohut, ovaali C.

Koki’o Mahogany Concert soi hyvin kauniilla ja vahvalla äänellä.

Koki’o Mahogany Tenor on edellä mainitun Koki’o:n tenorikokoinen veli.

Ominaisuuksiltaan Mahogany Tenor vastaa lähes täysin Concertia, paitsi että Tenorissa on hieman leveämpi otelauta.

Testiyksilö näyttää olevan ns. maanantaikappale, vaikka soittimen työnjälki on sinänsä hyvin siistiä. Ukulelen sivuissa on nimittäin nähtävissä hieno sahausjälki/liimasauma. Joku on tehtaalla ilmeisesti sahannut sivut ensin perinteiselle ukulelelle sopiviksi, tajunnut sitten virheensä ja liimannut sen jälkeen molemmat sivut taas siististi yhteen. Vika on ainoastaan kosmeettinen, eikä se vaikuta lainkaan Mahogany Tenorin hyvään soitettavuuteen.

Koki’o Mahogany Tenor soi erittäin vahvalla, hieman savuisella äänellä.

****
Ortega on iso, kielisoittimiin erikoistunut saksalainen brändi, joka yhdistää saksalaista suunnittelua ja laadunvalvontaa kiinalaiseen tuotantoon.

Ortega RU5 on tämän katsauksen edullisin soitin, mitä on sen laadun perusteella vaikea uskoa.

Työnjälki on ukulelen hintaan nähden erinomaisen siistiä.

Otelauta on reunalistoitettu mustalla muovilla, kun taas kopan reunoja koristaa läpikuultava kilpikonna-kuvioitu muovilista. Kuusikannen grafiikka on kaiverrettu siihen laserilla.

RU5:n kaulaprofiiliksi on valittu pyöreä D. Konserttimallin soitettavuus on erinomainen.

Ortega RU5 soi kauniilla, selkeällä ja dynaamisella äänellä.

Ortegan uutuusmalli RUMG on konserttikokoinen ukulele käänteisellä sähkökitaran viritinlavalla, sekä mango-puusta tehdyllä kaikukopalla. Mango vaikuttaa ensisilmäykseltä ehkä hieman epätavalliselta valinnalta, mutta sen ulkonäkö muistuttaa aika lailla hyvin vaaleaa koa-puuta.

Epätavallisen puun lisäksi, tämän Ortegan hieman korkeampaan hintaan saa myös puiset reunalistoitukset otelaudan ja kopan ympärille, sekä tämän katsauksen selvästi laadukkaimman gigbagin.

Kaulan profiili on mukavan tuntuinen sekoitus pehmeää V:tä ja ovaalia C:tä.

Ortega RUMG:n armoton atakki ja soittimen täyteläinen keskialue tekevät tästä konserttiukulelesta erittäin vahvaäänisen.

****

Tanglewood on suuri kielisoitinbrändi Englannista, joka teettää omat luomuksensa Kiinassa ja muissa Aasian maissa. Tanglewoodilla on peräti neljä ukulelemallistoa, joista Cove Creek on ehkä perinnetietoisin.

Tanglewood Cove Creek TU-2ST on tämän katsauksen ainoa kiiltäväksi lakattu soitin. Ulkomuodoltaan perinteiseen sopraanoon on valittu kokopuinen kuusikansi, sekä bubingavaneriset sivut ja takakansi.

TU-2ST:n työnjälki on erittäin korkealla tasolla ja soitin saapui testiin erinomaisissa säädöissä.

Cove Creekin hyvin pyöreä ja keskipaksu kaulaprofiili tuntuu oikein mukavalta.

Kokopuinen kuusikansi vaatii luonnollisesti hieman pidempää sisäänsoittoa, mutta jo tämän testirupeaman perusteella voin todeta, että Cove Creek TU-2ST:stä lähtee herkullisen vanhahtava sopraanoukulelen soundi.

Tanglewood Cove Creek TU-10 on tämän katsauksen ainoa soitin kokopuisella kopalla ja kovalla laukulla.

Vaikka TU-10 on tämän ryhmän selvästi kallein soitin, on sen hinta itse asiassa melko edullinen, sillä tämä konserttiukulele tarjoaa pro-luokan ominaisuuksia, kuten esimerkiksi yksiosaisen mahonkikaulan.

Cove Creek TU-10 on perinteitä kunnioitava soitin avoimella viritinlavalla, vaahteraisella reunalistoituksella, helmiäisrosetilla, sekä kauniilla mattaviimeistelyllä.

Kaulaprofiiliksi on valittu keskipaksu U.

Tanglewood Cove Creek TU-10:n ääni soi erottelevasti, lämpimästi ja vahvasti jo suoraan paketista tulleena. Kokopuiselta soittimelta on odotettavissa vielä lisää soundin kypsymistä ja kukkimista säännöllisen soittamisen ansiosta.

****

Tämän katsauksen perusteella näyttää vahvasti siitä, että nyt olisi hyvä aika aloittaa ukulelen soittoharrastus. Jopa alle 100:n euron hintaluokassa on tarjolla laadukkaita soittimia, joilla soittaminen on hauskaa. Myös eri merkkejä, malleja ja kokovaihtoehtoja on nykyään Suomessakin laajalti saatavilla.

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

05/05/2017

Ensi viikolla ilmestyy Kitarablogin ukulelekatsaus

Save

02/05/2017

Testipenkissä: Mayson Guitars M3/OCE

Monille Mayson Guitars ei ole tuttu nimi.

Olen melko varma, että tilanne tulee muuttumaan lähitulevaisuudessa. Mayson on kiinalainen kitarabrändi, joka pyrkii kehittämään omat ratkaisunsa designin ja valmistusmenetelmien suhteen, pelkän kopionnin sijasta. Maysonin pääsuunnittelija on Alex Wang, jonka käsialaa ovat firman monet rakenteelliset ja tuotantoteknilliset parannukset. Tavoitteena on rakentaa laadukkaita teräskielisiä kitaroita muusikkoystävälliseen hintaan.

Mayson Guitarsin merkittävimmät innovaatiot koskevat firman patentoitua kaulan ruuviliitosta, kansien rimoituksia, sekä hieman syvempien kaikukoppien käyttämistä lämpimämmän soundin tuottamiseksi.

(photo: Mayson Guitars)

Kitarablogi sai Maysonin suomalaiselta maahantuojalta, NordSoundilta, Mayson M3/OCE -kitaran testiin.

****

Mayson M3/OCE (558 €; topattu pussi kuuluu hintaan) kuuluu valmistajan Luthier-sarjaan. Kyseisessä mallissa on Mayson Marquis -kokoinen koppa (vastaa Grand Auditorium -mallia) soololovella, sekä aktiivinen mikkijärjestelmä.

M3/OCE on hyvin tyylikäs ja näyttävä soitin, jossa on kokopuinen ovangkol -kansi, sekä vaneripohja ja -rimat samasta kauniista puusta. Ovangkol on ruusupuun kaukainen sukulainen (ei uhanalainen) Afrikasta.

Maysonin kaula on veistetty mahongista, ja sen otelautaan on käytetty intialaista palisanteria. Nauhojen profiili on perinteisen kapea.

Mayson kayttää kitaroissaan omavalmisteisia, avoimia viritinkoneistoja.

Virittimet on upotettu lavan puuhun, mikä estää hyvin tehokkaasti kaiken ei-toivotun liikkumisen sivusuunnassa.

Sekä satulaan, että kompensoituun tallaluuhun on M3/OCE:ssa käytetty aitoa naudanluuta.

Testisoittimeen on asennettu Maysonin oma MPC-6 Purecoustics mikrofonijärjestelmä.

Järjestelmän etuaste tarjoaa kolme säädintä – volume, basso ja diskantti.

Testikitaran ainoa pieni pistevähennys tulee sen irrallisesta paristopussista. Pussia paikallaan pitävä tarranauha oli irronnut kaulablokin vierestä, minkä vuoksi paristo roikkui ainoastaan johtimien varassa kitaran kopassa.

M3/OCE:ssä on tyylikäs rosetti ja puusta tehty reunalistoitus.

Laadukas kirkas viimeistely tuo ovangkolin kauniit syykuviot esiin.

****

Kyllä, kyllä, myönnän sen avoimesti:

Olen kauniiden puiden suuri ystävä, eikä Mayson M3 jätä tässä suhteessa todellakaan toivomisen varaa.

Kaunis ulkonäkö on M3/OCE:ssä kuitenkin vain osa erittäin toimivaa kokonaisuutta. Kitaran soitettavuus on erinomaisella tasolla, mistä on kiittäminen laadukasta nauhatyötä ja kaulan mukavaa D-profiilia.

Parasta tässä Maysonissa on mielestäni kuitenkin kitaran soundi. Testikitara soi täyteläisesti, mutta tarkasti, ja se tarjoaa aimon annoksen tuoreutta ja helinää diskantissa. M3/OCE:n sointia voisi kuvailla jopa flyygelimäiseksi.

Maysonin piezomikitys ja sen MPC-6 Purecoustics -etuaste toimivat moiteettomasti. Helppokäyttöisestä järjestelmästä saa hyvinkin käyttökelpoisen piezotulkinnan kitaran akustisesta soundista.

Tässä lyhyt näppäilypätkä, jonka äänitin AKG C3000 -mikrofonilla:

…ja sama näyte kitaran omalla mikrofonijärjestelmällä taltioituna:

Hieman plektrasoittoa AKG:lla nauhoitettuna:

…ja sama pätkä Purecoustics-järjestelmän kautta:

Demobiisi koostuu kolmesta stereoraidasta, joiden taltiointiin on käytetty kahta C3000-mikrofonia:

****
Minun mielestäni Mayson M3/OCE on todella hieno teräskielinen akustinen toimivalla piezoelektroniikalla, hyvinkin reiluun hintaan. Ovangkol -kopan ansiosta kitara näyttää yhtä kauniilta kuin se soi.

Se on siis kaikin puolin kokeilemisen arvoinen peli.

****
Mayson M3/OCE

558 € (topattu pussi kuuluu hintaan)

Maahantuoja: NordSound

Plussat:

+ erittäin kaunis ovangkol-koppa

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ akustinen soundi

+ mikitetty soundi

Miinukset:

– pariston vaihtaminen hieman työlästä

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

02/05/2017

Testipenkissä: Fender American Professional Series Telecaster & Stratocaster

On käytännössä mahdotonta ylikorostaa upouuden American Professional -sarjan merkitystä Fenderin mallistossa:

Tämä ei ole vain uutuussarja muiden joukossa, vaan American Professional -kitarat ja -bassot korvaavat firman pisimpään tuotannossa olleen, supersuositun American Standard -sarjan.

Uudessa sarjassa on Fenderin perusmallien – Telen, Straton, Presarin ja Jazz-basson – lisäksi tarjolla myös uudistetut versiot Jazzmaster- ja Jaguar-kitaroista.

Fenderin American Pro -soittimissa on monta päivitettyä ja paranneltua yksityiskohtaa, mutta tärkein uudistus löytyy kiistatta uusista, yksikelaisista V-Mod Single-Coils – mikrofoneista.

V-Mod-mikrofonisarjan kehityksestä vastasi Fenderin elektroniikkaguru Tim Shaw. Uutuusmikkejä luotaessa lähtökohtana oli “virittää” kukin mikrofoni sen kitarakohtaisen sijoittelun mukaan. Shaw vei kyseisen konseptin pidemmälle kuin tähän asti on totuttu – V-Mod -sarjassa kaula-, keski- ja tallamikrofonit eroavat toisistaan, ja osassa mikrofoneista on jopa käytetty erilaisia magneetteja basso- ja diskanttikielille.

****

Värityksestä riippuen, Fender American Professional Telecasterin (hinta-arvio: 1.700 €; kovalla laukulla) runko on joko leppää tai saarnia (testissä käynyt sunburst-yksilö oli saarnia).

Kaulavaihtoehtoina on yksiosainen vaahterakaula tai vaahterakaula ruusupuuotelaudalla.

American Professional Stratocaster -kitaran (hinta-arvio: 1.700 €; kovalla laukulla) runko on veistetty lepästä, ja myös tämä malli on saatavilla kokovaahteraisella tai ruusupuuotelaudalla varustetulla kaulalla.

Fender on pitkään käyttänyt erilaisia muoviseoksia satuloissaan, mutta uusissa American Pro -soittimissa on aidosta naudanluusta valmistetut satulat.

Soittimien kätevät, kaksisuuntaiset Biflex-kaularaudat ovat tuttuja American Standard -sarjasta.

Am Pro -kitaroissa käytetään nykyaikaisia virittimiä, joissa on eripituiset, porrastetut viritintapit, minkä ansiosta lavassa tarvitaan ainoastaan yhtä kieltenohjainta.

Uutuussarjassa otelautaradius on American Standardeista tuttu 9,5 tuumaa, mikä on erittäin toimiva kompromissi perinne-Fenderien ja nykyaikaisten, laakeampien otelautojen soittotuntumien välillä.

Otelautanauhojen mallia on sen sijaan vaihdettu:

American Professional -kitaroissa käytetään nauhaprofiilia, joka on lähes yhtä korkea kuin super-jumbo -profiili, mutta samalla selvästi jumboa kapeampi. Myös tässä haetaan parasta mahdollista kompromissia perkussiivisen Fender-atakin ja vaivattoman soitettavuuden välillä (etenkin kielten venytyksissä).

Am Pro Telecasterin talla on uudistettu. Uusi talla muistuttaa Telecasterien 50/60-luvun perinnetallaa, mutta se on toimivuudeltaan harppauksia tätä edellä.

Fenderin siirtyminen takaisin kolmeen messinkiseen tallapalaan lämmittää taatusti monen Tele-fanin sydäntä. Uudessa tallassa tallapalat ovat kuitenkin kompensoituja, mikä parantaa huomattavasti American Pro Telen intonaatiota.

Tallan reunoja on madallettu lähes koko matkalta, mutta takaosa on jätetty korkeammaksi pientä tallakantta varten (ei näy kuvassa).

Jos se vörkkii, älä sörki!

Am Pro Straton vibratalla on miltei identtinen kuin viime vuosien American Standardeissa. Se toimii kahden pylvään varassa, ja tallassa on vintage-tyyliset, muotoon taivutetusta teräksestä valmistetut, tallapalat. Vibrakampea ei tarvitse ruuvata, vaan se yksinkertaisesti työnnetään paikoilleen.

American Professional -kaulaliitoksessa on käytetty neljää ruuvia, minkä lisäksi siitä löytyy Tilt-Neck-ominaisuus.

Syvien viistoutuksien ansiosta Am Pro Straton runko on erittäin ergonominen.

Telecasterin molemmissa V-Mod-mikrofoneissa käytetään Alnico V -magneetteja basso- ja Alnico II -magneetteja diskanttikielille.

Tallamikrofoni on käämitty vastasuuntaan, minkä ansiosta mikkikytkimen ollessa keskiasennossa kitara toimii täysin häiriövapaasti.

SSS-Stratocasterin V-Mod-setti on hieman monimutkaisempi kuin Telessä:

Kaulamikrofoniin on valittu Alnico II bassokielille ja Alnico III diskanttikieliä varten, mikä antaa mikrofonille tiukan bassotoiston, sekä mukavan pyöreän yläpään. Keskimikin magneettityypeiksi on valittu Alnico II bassokielille ja Alnico V diskanttikielille, jotta kytkimen ”keskiasennoista” saisi mahdollisimman heleitä soundeja. Tallamikrofonissa käytetään kuutta Alnico V -magneettia, mikä antaa mikrofonille potkua ja purevuutta.

Uutuuskitarassa toinen tone-säädin vaikuttaa kaula- ja keskimikkien sointiin, kun taas toinen on varattu yksinomaan tallamikille.

****

Fender on myös uudistannut American Pron kaulaprofiileja:

Uusi, hieman totuttua soikeampi C-profiili tuntuu erinomaiselta, eikä lainkaan niin geneeriseltä kuin vanhojen American Standardien profiili. Kaulasta löytyy riittävästi lihaa, mutta se ei kuitenkaan ole liian paksu tai kömpelön tuntuinen.

Työnjälki, nauhatyö ja perussäädöt olivat testisoittimissa muilta osin todella korkealla tasolla, mutta jostakin syystä intonaatio ei ollut kohdallaan. Muutama minuutti viritysmittarin ja oikeankokoisen ruuvimeisselin kanssa, ja ongelma oli korjattu.

Minusta hyvän Telen soundissa on aimo annos puun kuivuutta ja hiukan muriseva keskialue. Mielestäni uusi American Pro Telecaster kuulostaa juuri siltä kuin sen pitääkin. Kitarasta löytyy runsaasti twängiä Kantria ja vanhaa Rock ’n’ Rollia varten, uhraamatta koskaan soundin herkullista tukevuutta.

Tweed-tyylinen kombo, puhdas:

Tweed-tyylinen kombo, särö:

Brittityylinen särö:

Uusi kaulaprofiili sopii täydellisesti myös Am Pro Stratoon. Tämä kitara haluaa tulla soitetuksi!

Ei voi muuta kuin ihailla Tim Shaw:n omistautumista ja pitkäjänteisyyttä, kun kuuntelee Stratocasterin V-Mod-mikrofonien tuottamia soundeja.

Joskus montaa erilaista kitaraa soittaneen kyynisyys saattaa saada valmistajien lupaukset innovaatiosta vaikuttamaan tyhjiltä. Lähes jokainen perinteisellä tavalla tehty S-tyylinen kitara soi Stratocasterin tavalla. Perussointi on helisevä ja hieman pureva yksittäisiä mikkejä valitessa, ja se muuttuu kuivemmaksi ja ontoksi silloin kun kaksi mikrofonia on samanaikaisessa käytössä.

Minun mielestäni Fender V-Mod -mikrofoneista kuulee selkeästi niiden väliset erot. Ensinnäkin kielten keskinäinen balanssi on näissä mikrofoneissa erinomainen, sekä signaalitason että soinnin näkökulmista. Myös yhdistelmäasetuksissa mikrofonit soivat todella hyvin yhteen, vaikka setin mikrofoneissa käytetäänkin eri magneettityyppejä.

Lopputuloksena on aito Stratocaster, jossa jokainen mikkikytkimen asento kuulostaa erittäin hyvältä.

Tweed-tyylinen kombo, puhdas:

Tweed-tyylinen kombo, särö:

Brittityylinen särö:

Demokappaleessa Telecasterilla soitetut komppiraidat ovat stereokuvassa vasemmalla, ja Stratocasterin komppiosuudet oikealla. Ensimmäinen soolo-osuus on soitettu Telellä, kun taas toisessa soi Strato.

****

Minun mielestäni American Professional Telecaster- ja Stratocaster kitarat ovat erittäin onnistuneita soittimia, jotka ovat selkeästi parempia American Standard -sarjan edeltäjiinsä nähden.

Nämä kitarat asettavat uuden standardin suurtuotannon lankkukitaroille, samalla lailla kuin niiden edeltäjät tekivät 1980-luvulla.

****

Fender American Professional Telecaster & Stratocaster

Hinta-arvio: 1.700 € (kova laukku kuuluu hintaan)

Lisätiedot: Fender

Iso kiitos DLX Musicille testikitaroiden lainaamisesta!

Plussat:

+ työnjälki

+ kaulaprofiili

+ soitettavuus

+ päivitetyt raudat

+ V-Mod-mikrofonit

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

28/04/2017

Ukulelen anatomia

Ukulele on pienikokoinen nelikielinen kielisoitin kitaraperheestä. Musiikkiistorian kirjoissa sanotaan, että havaijilainen ukulele kehittyi nykymuotoon 1800-luvun loppupuolella espanjalaisista ja portugalilaisista ”matkakitaroista”. Lähteestä ja näkökulmasta riippuen, soittimet saapuivat Havaijille joko Etelä-Amerikan kautta (vihuela) tai suoraan europpalaisten maahanmuuttajien mukana (machete tai braguinha).

1900-luvun alussa Yhdysvalloissa kasvoi kiinnostus Havaijin-saaria ja havaijilaista kulttuuria kohtaan. Vuonna 1915 alkoi erilaisten näyttelyjen ja kiertävien musiikkiryhmien kautta USAssa suoranainen Havaijibuumi. Etenkin ukulelellä vaikutti olevan erityisen suurta viehätysvoimaa ja soittimen kysyntä kasvoi räjähdysmäisesti.

Jostakin syystä ukulelen suosio ei loppunut muutaman vuoden jälkeen, vaan pikkuinen soitin teki onnistuneen hyppäyksen hula-hula soittimesta varhaisen jazzin ja vaudeville-viihteen soittimeksi.

Vasta 1960-luvun beat-, rock-, blues- ja folk-aallot veivät lopulta ukulelelta sen pitkän suosion.

Nyt näyttää kuitenkin siitä, että ukulele on tekemässä suuren comebackin. Aktiivisoittajia on tulossa koko ajan lisää. Myös monissa kouluissa oppilaiden ensisoitin on yhä useammin nokkahuilun sijaan ukulele.

Kuvassa (vasemmalta): sopraano-, konsertti- ja tenoriukulele, sekä guita(r)lele.

Alkuperäisestä sopraanoukulelesta kasvoi ajan myötä kokonainen soitinperhe. Sopraanon lisäksi yleisesti käytössä ovat konsertti- ja tenoriukulelet. Pikkuinen sopranino- tai tasku-ukulele on tarkoitettu lähinnä hauskaksi kuriositeetiksi. Baritoniukulele taas eroaa muista perinteisistä ukuleleista virityksen suhteen, sillä sillä on C-virityksen (g1-c1-e1-a1) sijaan sama viritys kuin kitaran neljällä ylimmällä kielellä.

Komppisoittajat suosivat yleensä perinteistä ”korkeaa” C-viritystä – myös tenoriukuleleissa – kun taas monesti melodiaa soittavat soittajat suosivat tenoreissa usein ”matalaa” C-viritystä (g-c1-e1-a1), jossa g-kieli on soittimen matalin kieli. Jotkut taas pitävät sopraanoukulelejään vanhassa (alkuperäisessä) D-virityksessä (a1-d1-fis1-h1).

Perinteisten kokojen lisäksi on markkinoilla vielä bassoukuleleja, joilla on paksujen kumimaisten kieltensä ansiosta sama viritys kuin bassokitaralla, sekä guitalele (tai guitarlele), joka on tenorikokoinen pikkukitara A-virityksellä.

Ukulelen perusrakenne on hyvin kitaramainen – soittimessa on kaula, nauhallinen otelauta, sekä ontto kaikukoppa.

Vintage-tyylisissä sopraanoissa on usein vain 12 nauhaa, mutta isommissa malleissa voi olla jopa 18 nauhaa.

Kitaratyylisen muodon lisäksi on myös tällaisia nk. ananasmallisia soittimia (ns. pineapple uke), joilla on hieman erilainen ääni.

Joissakin malleissa voi olla muotoon prässätty kaareva pohja, niin kuin kuvan taaemmassa soittimessa.

1900-luvun alussa kaikissa ukuleleissa käytettiin virittämiseen esim. monen jousisoittimen tavoin yksinkertaisia puutappeja, joissa puiden kitka piti kielet vireessä (kuvassa: ruskeat virittimet).

1920-luvulla ns. patenttivirittimet astuivat mukaan kuvaan. Myöskään näiden metallisten viritystappien sisällä ei ollut varsinaista koneistoa hammasratoineen, vaan nekin toimivat viritystapin, metalliprikkojen ja -jousien välisellä (säädettävällä) kitkalla.

Moderneissa soittimissa käytetään yleensä joko avoimia tai suljettuja kitaratyylisiä virittimiä.

Nykyisin markkinoilla olevissa ukuleleissä voi olla joko perinteinen talla, jossa tavallinen solmu pitää kielet paikoillaan, …

… tai sitten klassiselta kitaralta lainattu, hieman monimutkaisempi ratkaisu.

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

24/04/2017

Ukulele Roundup 2017 – The Kitarablogi-video

21/04/2017

Ukulele Roundup 2017 – Now on SoundCloud

Save

20/04/2017

Ukulele-Porn

Baton Rouge V4-C Sun

Baton Rouge V4-T Sun

Flight GUT350SP

Flight NUS310

Koki’o U-LMHLMH-C Mahogany Concert

Koki’o U-LMHLMH-T Mahogany Tenor

Ortega RU5

Ortega RUMG

Tanglewood Cove Creek TU-2ST

Tanglewood Cove Creek TU-10

Save

19/04/2017

Tulossa toukokuussa ++ Coming in May ++ Ukulele-Mania

Toukokuun katsauksessa edullisia ukuleleja. Mukana ovat:

In May we will take a look at affordable ukuleles from these companies:

Baton Rouge

Flight

Koki’o

Ortega

Tanglewood Cove Creek

Save

Save