Uusi Änäkäinen Simo 3D -kaappi on 2.1-tyylinen Wet/Dry/Wet-kaiutinkaappi akustiselle ja sähkökitaralle. Kaapin laidalla on PA-/Hifi-kaltainen stereofoninen kaksitie-ratkaisu, kun taas keskikaiuttimeksi on valittu Celestion Tonker Lite. Änäkäisen Simo 3D -kaapin idea on, että stereopuolelle ajetaan stereofoninen, kaiutettu signaali, samalla kun keskikaiuttimella hoidetaan kuivan signaalin vahvistamista. Triodipajan Lassi Ukkonen on ollut mukana suunnittelemassa kaiutinta, ja myös jakosuodin on hänen tekemänsä.
Tehonkesto on Änäkäisen uutukaisella peräti 200 wattia (keskikaiutin: 100 W/stereopuoli: 2 x 50 W), ja painoa vaivaiset 19 kg. Kotelo tehty suomalaisesta havuvanerista ilman ruuvin ruuvia puuseppämeiningillä. Hinta asiakkaalle: 1.480 €.
[klo 12:50 – Kaapin nimi muutettu. Lisätty tietoa Lassi Ukkosesta. Celestion-kaiuttimen tyyppi korjattu.]
Puuverstas Änäkäinen have just introduced their brand-new Simo 3D guitar cabinet, which is a 2.1-style Wet/Dry/Wet-cab for both acoustic and electric guitar. The Simo 3D cabinet’s stereo sides are equipped with a PA-style two-way speaker system, while a Celestion Tonker Lite has been selected for middle speaker duties. The 3D cab is meant to be used in a Brian May-style way – you run an effected stereo signal into the sides and feed a dry guitar signal to the middle speaker. Triodipaja’s main man, Lassi Ukkonen, has taken an active part in this cab’s design. Ukkonen also developed the audio crossover used in the Simo 3D.
Änäkäinen’s new model has a power rating of a whopping 200 W (Celestion: 100 W/stereo speakers: 2 x 50 W), while the weight has been kept surprisingly low at only 19 kilos. The cabinet is crafted from Finnish softwood plywood, all traditionally jointed without screws. Prices start from 1,480 €.
A chorus effect is produced by splitting a signal in two, and then slightly delaying one half (by less than 50 ms) and adding a tad cyclical pitch modulation to it. At the output both the dry and the effected half are summed, resulting in a lush, shimmering effect, which at times may even sound like two instruments playing at once.
The Akai Chorus (current street price in Finland: 69 €) is an old-school analogue effect. This pedal doesn’t use A/D-converters and digital processing, deriving its tones instead from a good old condenser circuit, as well as an analogue LFO. Most anoraks feel that this is the only way to fly when it comes to chorus-pedals, even if an analogue chorus always tends to contain a tiny amount of hiss, not found in modern digital equivalents.
As with all Akai Analog Custom Shop -pedals, the Chorus also features a sturdy steel chassis and true bypass switching.
The Akai-pedals are powered by one 9 V battery or an optional, Boss-compliant power supply.
Akai’s Chorus is quite a versatile little bugger. The Rate-switch offers two different speed ranges for the LFO, and the Speed-knob takes care of fine-tuning the speed. Spread lets you determine the depth of the chorus effect, while the Tone-knob is self-explicable.
I liked the Akai Chorus’ sound very much, and was positively surprised by its low hiss levels.
A stereo output option might have been great, for those of us who use stereo set-ups on stage, but this is the only drawback of the Akai-pedal, in my opinion.
Most of us do it in mono, though, and in such applications the Akai Chorus performs very nicely, indeed.
****
The first tapeless delay pedals in the Seventies were based on a chain of capacitors and timed electronic switches. The condensers record the incoming signal, while the switches feed the playback of the delayed signal, as well as passing the signal on to the next capacitor in the chain.
Because the principle behind this type of delay is reminiscent of a bucket brigade of people, working together to put out a blaze, these pedals are called bucket brigade delays.
Akai’s Analog Delay (current street price in Finland: 69 €) is such a vintage-type delay.
The coolest bit about a bucket brigade delay is the sound of the delays, which are always rather lo-fi and slightly dirty, with the fidelity deteriorating further with each repeat. Clean and crisp digital delays didn’t arrive on the scene before the early Eighties.
The mini-switch on the Akai lets you choose between two different delay ranges, with the shorter one (0 – 600 ms) offering slightly crisper tones, and the longer one (0 – 1,200 ms) being a bit greasier.
On high Repeat-settings – two o’clock or above – the delay starts to feed back on itself, with the delay volume increasing and the sound rushing in on you like an avalanche: Akai Analog Delay – feedback avalanche
What a groovy little pedal! Akai’s Analog Delay gives you the authentic tones of a bucket brigade unit, warts and all. The increasing amounts of hiss on the longest settings are a design feature of a vintage-type delay as this, and not a fault. Something for the true lovers of earthy grime!
Chorus-efekti syntyy, kun tuleva signaali puolitetaan ja toista puoliskoa viivästytetään hitusen verran (alle 50 ms) lisäten siihen samalla kevyttä modulointia (= syklistä huojuntaa äänikorkeudessa). Kun tämän jälkeen kuiva ja efektoitu puolisko summataan yhdeksi lähtösignaaliksi, lopputuloksena on pehmeä signaali, joka voi jopa kuulostaa tuplatulta soittimelta.
Akain Chorus (katuhinta: 69 €) on vanhan koulukunnan mukaan rakennettu efektipedaali. Tämä vatkain ei toimi digitaalisesti AD-/DA-muuntimilla ja prosessorilla, vaan analoginen kondensaattorikytkentä sekä analogisen LFO:n tahdistamat filtterit hoitavat homman kotiin. Monien puristien mielestä ”oikea”, orgaaninen chorus-efekti voi syntyä vain analogisesti, vaikka vanha tekniikka tuokin yleensä mukanaan jonkin verran enemmän kohinaa kuin moni nykyaikainen digi-chorus.
Kaikkien muidenkin Analog Custom Shop -pedaalien lailla, myös Akain Choruksen vankka kotelo on valmistettu taivutetusta teräksestä, ja tulos on hyvin luotettavan tuntuinen. Kaikki efektit on rakennettu true bypass -periaatteella – kun efekti on pois päältä, signaali kulkee suoraan tulojakista lähtöjakkiin.
Akai-pedaalit saavat virtansa joko yhdeksän voltin paristosta (kuuluu hintaan) tai Boss-standardin mukaisesta virtalähteestä (ostettava erikseen).
Soundeiltaan Akai Chorus on kiitettävän monipuolinen vekotin. Rate-minikytkin tarjoaa kaksi eri LFO-nopeusaluetta, ja Speed-nupilla voi sitten säätää tempoa tarkemmin. Spread-säätimellä määritetään efektin syvyysvaikutelma, kun taas Tone-säädin vaikuttaa efektoituun ääneen.
Akai Chorus -pedaalin soundi on mielestäni erittäin maukas, ja kohina pysyy mallikkaasti aisoissa.
Ainoa miinuspiste tulee efektin monofoniasta. Monissa chorus-pedaaleissa on mukana joko aito stereofoninen lähtö, jossa useimitten efekti kulkee kanavien välillä edestakaisin, tai sitten feikkistereo, jossa toiselta kanavalta lähtevän signaalin vaihe on käännetty. Stereochorus on hyvä apuväline, jos haluaa leventää soundikuvaa kahdella vahvistimella soitettaessa tai joissakin studiotilanteissa.
Kitaristien enemmistö soittaa kuitenkin lavalla vain yhdellä vahvistimella, ja sellaisissa efektiketjuissa Akain Chorus hoittaa hommansa mainiosti.
****
Ensimmäiset viive-efektit tuotettiin analogisilla nauhureilla, joissa oli enemmän kuin yksi äänipää. Kuiva signaali nauhoitettiin ja soitettiin nauhoituksen jälkeen toisesta/muista äänipäästä/-päistä. Viiveen pituus muutettiin joko säätämällä nauhan kulkunopeutta tai muuttamalla äänipäiden sijaintia. Enemmän toistoja taas saatiin syöttämällä osan efektisignaalista takaisin signaalituloon (engl. feedback).
Tällaisen nauhakaiun sointi on kyllä ideaalitapauksessa hyvin lämmin ja maukas, mutta laite tarvitsee säännöllistä puhdistusta. Nauhakaiun muita haittapuolia ovat laitteen koko, paino, kuumeneminen ja nauhaan liittyvät ohjelmat (jumiutuminen, repeäminen).
Nauhaton viive-efekti syntyi 1970-luvun alkupuolella. Kondensaattoriketju ”nauhoittaa” signaalin, jonka sitten ketjun jokaisen väliin sijoitetut, tahdistetut elektroniset kytkimet jakelevat sekä lähtöön että samalla ketjun seuraavalle kondensaattorille uutta toistoa varten.
Koska sellaisen laitteen toiminta muistuttaa entisajan tulen sammuttamisessa käytettyä ihmisistä muodostettua ”ämpäriketjua”, englanninkielinen nimi tällaiselle efektityypille on bucket brigade delay.
Akain Analog Delay (katuhinta: 69 €) on juuri tällainen vintage-tyylinen elektroninen viive-efekti.
Alkeellisen kytkennän suuri etu on, että toistot kuulostavat kiehtovalla tavalla likaiselta ja jokaisessa uudessa toistossa signaalin laatu huononee entisestään. On käytännössä mahdotonta saada ämpäriketju-delaystä täysin puhdasta kirkasta toistoa, vaan soundi on aina sympaattisen rosoinen ja lämmin. Tämän laitetyypin idea oli nimenomaan olla nauhakaiun huoltovapaa vastine – puhtaasti helisevät digitaaliset delayt astuivat kuvaan vasta 1980-luvulla.
Akain pikkukytkin tarjoaa kaksi delayaluetta, joista lyhyempi (0 – 600 ms) on hieman kirkkaampi ja pidempi (0 – 1.200 ms) selvästi likaisempi vaihtoehto.
Lyhyempi valinta on juuri se oikea Rockabilly ja varhais-Rockin slapback-viivettä varten. Tarkka nopeus säädetään Time-nupilla ja toistojen lukumäärä Repeat-hanikalla: Akai Analog Delay – Whispering
Repeat-nupin loppumetreillä – noin kello kahdesta eteenpäin – voi kokeilla myös ”loputtomia” tai hyökkäävästi päällekäyviä toistoja, jotka voimistuvat lumivyöryn lailla: Akai Analog Delay – viivevyöry
Mielestäni Akai Analog Delay on mainio ja autenttinen ämpäriketjuviive, joka kuulostaa ja käytäyttyy juuri niin kuin pitää. Pitkissä toistoajoissa esiintyvä kohina on käyttöperiaatteesta johtuva ominaisuus eikä vika. Tämä on pedaali juurevan delayn ystäville!
To a guitarist overdrive- and distortion-pedals are like handbags to women – you can never have too many!
No wonder, as distortions and overdrives vary widely in character and sound, while being the most important ingredients in most players’ tone.
The Akai Analog Custom Shop’s new range of effect pedals has recently arrived in Finland, which provided a handy opportunity for test-driving three of their shiny boxes.
****
The Akai Drive3 Fuzz (current street price in Finland: 69 €) is Akai’s stylish solution to all your fuzzy needs.
The Drive3 monicker alludes to one special treat, called up by the mini-switch on the face of the pedal: the Fuzz-pedal is equipped with two different fuzz circuits – in Warm-mode the signal is run through a diode-based circuit, while Muffy (named in honour of a certain Electro-Harmonix classic) uses an LED to break up the sound. The centre position, named Boost, runs the signal through both circuits at once, which boosts the signal significantly, while providing yet another colour to play with.
All Analog Custom Shop pedals use bent stainless steel for their chassis, giving them a very sturdy and trustworthy feel. The whole range is build with true bypass, meaning that whenever a pedal is switched off, the signal is routed directly from the input to the output.
The Akai pedals are powered either via a 9 V battery (included) or a Boss-type power supply (optional).
The fuzz-effect is the forefather of all distortion pedals, and works by mercilessly clipping and overloading its internal circuit. It is the caveman of distortions and solves every job by using a big club, and loving it.
This is why fuzz-pedals tend to completely run the show once they’re engaged, negating much in the way of a guitar’s own character and inherent dynamics in the process.
The Akai Drive3 Fuzz is a stonking fuzz-pedal, and surprisingly versatile, mostly thanks to the Drive3-switch and its useful tone control. Set to Warm the Fuzz’ sound is just that and creamier than what I would have expected. The Muffy mode, on the other hand, gives you plenty of unruly bite. In Boost the Akai Fuzz turns into the mother-of-all-fuzz-pedals, a dense über-fuzz pumped up with an additional 6 dB worth of boost.
Rough and edgy is the name of the game with compression levels bordering on the insane – just what the doctor ordered! Keeping the fuzz control below 9 o’clock you can even play chords, but the Akai Fuzz’ bread and butter are dirty power chords and snarling lead lines – just like it should be. Fuzz-a-licious!
This is what my Strat sounded like played through the Akai Fuzz (all guitar tracks): Akai Drive3 Fuzz
****
The Akai Blues Overdrive (current street price in Finland: 69 €) is the company’s offering for the purist. You only have to deal with two knobs – Drive and Level – that’s it.
The Akai Blues Overdrive’s sound is precisely what I look for in a good overdrive effect. The Drive-pot takes you from a warm clean boost all the way to creamy and chunky Bluesrock, with many different shadings along the way.
The pedal preserves all of your chosen instrument’s character, and responds very nicely to different playing techniques and dynamics, as well as to volume control use. Because of the Blues Overdrive’s warm nature I never felt the need for a tone control on the pedal.
This is truly a fine overdrive with a high goosebumps-factor!
If ultimate versatility floats your boat, Akai’s Analog Custom Shop also has the right pedal for you: the Akai Deluxe Distortion (current street price in Finland: 79 €) is a control freak’s wet dream, offering 3-Band EQ (with adjustable mids), as well as switches for Drive3-selection, EQ-Mode, High Cut and Dir Rec (= direct recording).
Just as in the Fuzz pedal, the Drive3-feature allows you to select either diode- or LED-distortion, as well as using them both in conjunction. The High Cut switch is self-explanatory, cutting some top end off of the signal. The EQ-Mode-switch gives you access to three different types of EQ-curves, so you can tailor your sound more precisely to your needs. Dir Rec, for its part, engages the pedal’s analogue speaker-simulator, should you decide to inject the Deluxe Distortion directly into a mixing console or a soundcard.
Akai’s Deluxe Distortion is a versatility monster, with plenty of gain on offer to cover all bases. Coupled with the excellent EQ-section the pedal opens the door to the whole gamut of distortion tones:
– 70s Rock? No problem, man!
– Creamy Fusion-solos? Here we go!
– Mercilessly cutting Thrash Metal? Covered!
– Demented detuned Doom-riffs? Count it in!
In the highest gain settings there’s some hiss creeping into the picture, naturally, but it’s not really a problem. If you want one distortion pedal to do it all, you should definitely check out the Akai Deluxe Distortion!
Säröpedaalit ovat kuin kitaristin käsilaukut – niitä ei voi koskaan olla liikaa!
Eipä ole ihme, sillä säröjen luonteita on monenlaisia, ja särö on efektinä lähes kaikkien kitaristien tärkein työkalu.
Akai Analog Custom Shopin uudet efektipedaalit ovat hiljattain saapuneet Suomeen, ja sen myötä tarjoutui tilaisuus valita mallistosta kolme säröpedaalia Kitarablogi-testiin.
****
Akai Drive3 Fuzz (katuhinta: 69 €) on Akain tyylikäs kokonaisratkaisu kaikille fuzz-särön ystäville.
Drive3-nimitys viittaa kolmiasentoisen minikytkimen tarjoamiin herkkuihin: Fuzz-pedaaliin on mahdutettu mukaan kaksi erilaista fuzz-piiriä – Warm-moodissa efektin tuottaa diodikytkentä, kun taas Electro-Harmonix-fuzziin viittaavassa Muffy-tilassa särön moottorina toimii ledi. Kytkimen keskiasennossa (Boost) kitaran signaali ohjataan samanaikaisesti kummankin piirin läpi, mikä vaikuttaa soundin lisäksi myös pedaalin lähtötehoon.
Kaikkien muidenkin Analog Custom Shop -pedaalien lailla, myös Drive3 Fuzzissa vankka kotelo on valmistettu taivutetusta teräksestä, ja tulos on hyvin luotettavan tuntuinen. Kaikki efektit on rakennettu true bypass -periaatteella – kun efekti on pois päältä, signaali kulkee suoraan tulojakista lähtöjakkiin.
Akai-pedaalit saavat virtansa joko yhdeksän voltin paristosta (kuuluu hintaan) tai Boss-standardin mukaisesta virtalähteestä (ostettava erikseen).
Fuzz-efekti on kaikkien säröpedaalien esi-isä, ja sen toiminta perustuu sisäisen kytkennän armottomaan yliohjaukseen ja signaalin klippaamiseen. Neandertal-miehen tavalla oikea fuzz-pedaali ratkaisee kaiken isolla nuijalla, täysin ilman turhaa hienostelua.
Tämän takia fuzz-efekti yleensä ottaa koko shown haltuunsa poistamalla soundista suurimman osan soittimen luonteesta ja dynamiikasta.
Akai Drive3 Fuzz on loistava fuzz-pedaali, ja lajin edustajaksi yllättävän monipuolinen, Drive3-kytkimen sekä Tone-säätimen ansiosta. Warm-tilassa Drive3 Fuzzin sointi on nimen mukaisesti lämmin ja kermaisempi kuin mitä odotin fuzzilta. Muffy-moodi taas kallistuu selvästi purevampaan suuntaan. Boost-tilassa Akai Fuzzista kuoriuttuu sitten kaikkien fuzz-pedaalien äiti, tiheä über-fuzz höystetty kuuden desibelin lisäpowerilla.
Tarjolla on siis karheat kulmat ja rankka kompressointi, niin kuin asiaan kuuluukin. Fuzz-säätimen miedoilla asetuksilla pystyy jopa soittamaan kokonaisia sointuja, mutta likaiset voimasoinnut ja leadit ovat – kuten kaikissa fuzz-pedaaleissa – Akai Drive3 Fuzz -pedaalin varsinainen toimiala. Herkullista!
Akai Blues Overdrive (katuhinta: 69 €) on firman säröpedaali puristeille. Se tarjoaa ainoastaan kaksi säädintä, joista Drive säätää signaalin yliohjausta kun taas Level määrittää efektin lähtötason.
Akai Blues Overdrive -pedaalilla on juuri sellainen soundi, jota haen overdrive-tyypiseltä efektiltä. Drive-säätimen vaikutus ulottuu lämpimästä clean-boostista kermaiseen bluesrock-säröön, ja välimaastoon mahtuu monia eri vivahteita.
Valitun soittimen ominaissointi pysyy mallikkaasti ehjänä, ja pedaali reagoi erittäin hienosti myös soittodynamiikkaan ja kitaran volume-säätimeen. Blues Overdriven lämpimän perusluonteen ansiosta, en jäänyt kaipaamaan tone-säädintä lainkaan.
Hieno säröpedaali, jolla on korkea kananliha-faktori!
Akai Analog Custom Shopilla on mallistossaan juuri oikea säröpedaali myös monipuolisuuden ystäville: Akai Deluxe Distortion (katuhinta: 79 €) on säädinfriikin märkä unelma, ja se tarjoaa kolmekaistaisen EQ:n (säädettävällä keskialueella) lisäksi vielä Drive3-, High Cut- EQ-Mode ja Dir Rec -kytkimet.
Drive3-kytkimellä voi (Fuzz-pedaalin lailla) valita ledi- ja diodisärön välillä, tai jopa käyttää molempia samanaikaisesti. High Cut leikkaa nimensä mukaisesti hieman diskanttia signaalista. EQ-Mode-kytkin taas tarjoaa kolme erilaista taajuuskorjaimien toimitilaa. Ja lopulta Dir Rec -kytkimellä saa pedaalin oman kaiutinsimulaation päälle, jos haluaa kytkeä pedaalin suoraan äänikorttiin tai mikseriin.
Akai Deluxe Distortion on oikea monipuolisuuden ihme, jonka gain-varat riittävät suvereenisti mihin vaan. Loistavalla EQ-osastolla toteuttuu käytännössä koko skaala distortion-tyylisiä soundeja:
Suurimmilla gain-asetuksilla mukaan astuu luonnollisesti myös vähän kohinaa, mutta sen kanssa voi hyvin elää. Jos hakee kaikki distortion-tarpeet kattavaa pedaalia, voin vain suositella lähempää tutustumista Akai Deluxe Distortioniin!
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 