Posts tagged ‘AKG’

27/10/2016

Bluetone Shadows Reverb – The Kitarablogi-video

Contact: Bluetone Amps

Save

27/09/2016

AKG C3000 – Old versus New

Maahantuoja: Studiotec

21/09/2016

Tulossa +++ Coming up +++ AKG C3000

akg-c3000-teaser

Lisätiedot: Studiotec

27/11/2015

Review: Spin X guitar cable (aka Mad Professor RED Cable)

N.B.:

When I wrote the original (Finnish) version of this review, the company behind this guitar lead, Spindeco Oy, had been making tentative noises about marketing the cable using the Spin X brand name. Since then I have been informed that Spindeco won’t start marketing this lead, after all. The cable will continue to be sold as the Mad Professor RED Cable – same specifications, different colour.

For the sake of clarity, the English version the review will refer to the product as the Spin X cable, too.

Spin X 2

Seldom has there been this amount of Internet chatter and general hysteria about any guitar accessory, as there has been about the Finnish Spin X cable, which is only a guitar lead of approximately 75 cm length, with two giant 1/4-inch connectors (a female input; a male output).

The Spin X cable (sold for 129 € as the RED Cable by Mad Professor) is manufactured by a Finnish company called Spindeco Oy. The cable promises to improve the efficiency of its conductors by means of a nano-electrical phenomenon, known as the electron spin. Special graphite-coated conductors are meant to rearrange the signal-carrying electrons in such a way, that the signal flow is improved. Spindeco claim that the main benefit of this technology in a guitar lead is an improved phase correlation between the different frequency bands of the signal. Apparently, traditional leads tend to pass high frequencies quicker than low frequencies, which tend to arrive at the amplifier with a very tiny time lag.

Using the benefits of the noble search engine, I quickly ascertained that the electron spin is, in fact, no voodoo, but rather generally acknowledged quantum physics. Still, we guitarists are interested in audible results; we ask questions like:

Does the Spin X cable do what it says on the tin? Is there truly a discernible difference in sound? Do I have to own one if I want to be a Tone God?

****

I was given a Spin X cable for reviewing purposes.

There’s been some rumours about miniature transformers, or buffers, inside the lead’s giant connectors, which is why I had to take a closer look inside. Nope, it’s just a bunch of different conductors – some left unused – attached with traditional soldering tin!

The short length of the Spin X cable has also been the centre of some speculation. Guitarists have been asking: ”Why is it just a short extension cord, instead of a full-length guitar lead?”

Take a closer look at these pictures (click on them for a larger view), and the answer becomes rather obvious:

Spin X cable – plug 2

Spin X Cable – jack 2

It seems that Spin X relies on two identical conductors to function in the desired way. One is the hot (signal) conductor, while the other goes to earth (ground). But using this type of cable results in a less-than-ideal setup, when it comes to mains hum and electromagnetic interference.

guitar cable

coaxcable

Traditional guitar cables are built as coaxial leads, where a centre conductor carries the guitar signal. The centre conductor runs inside a layer of insulation, which in turn is covered by one (or several) shields. The shield is connected to ground and serves two purposes – one: its the audio signal’s earth; two: it’s a Faraday cage that shields the signal conductor from extraneous interference, like mains hum.

If you connect only the Spin X cable to an amp, and turn up the volume, you will be greeted by an unacceptable amount of hum and microphonics, but as soon as you plug your regular lead into the Spin X, all the noises disappear. This means that the Spin X needs the traditional, coaxial guitar lead to do away with all the interference.

****

The Spin X cable seemed reasonably rugged and well made.

The only thing that bothered me in the road-worthiness department were the badly secured strain relief cuffs in both connectors of our review sample.

****

I wanted to find out, whether you could ”measure” any real speeding up of the guitar signal in the confines of a home studio. I came up with the following setup:

I recorded the acoustic sound of a Fender Stratocaster using an AKG C3000 condenser microphone onto the left channel of a stereo signal, while direct-injecting the high-impedance guitar signal going through a Whirlwind Leader cable into my sound card.

Whirlwind Wave

As you can see above, the DI’ed guitar signal (waveform on the bottom) is a tiny bit behind the miked up acoustic sound.

Spin X Wave

This picture shows clearly that the Spin X doesn’t ”speed up” the guitar signal in any way noticeable in a standard audio sequencer.

The listening test also doesn’t reveal any noticeable differences between using only the traditional lead or adding the Spin X cable. If anything, adding the Spin X might even add a minuscule amount of time lag to proceedings, at least to my ears:

****

I then recorded a series of sound clips, using my trusty Blackstar HT-1R valve combo. In each clip the first half is played through just the traditional Whirlwind lead, while the second half has the Spin X cable added into the signal chain.

For comparison purposes here’s a clip of a Fender Stratocaster DI’ed into the sequencer (first half Whirlwind only; second half Whirlwind plus Spin X):

A Strat through the Blackstar:

Gibson LP Junior:

Hamer USA Studio Custom:

Gibson Melody Maker SG:

****

Next I took the Spin X to the guitarist of Rock-Ola & The Freewheelers. Sami Saarinen went through several different vintage and custom shop guitars and amps at band rehearsal volumes – both straight into the amp, as well as using a pedalboard.

The differences in sound between using only a traditional guitar lead and adding the Spin X cable seemed a little bit more pronounced using Sami’s setup at higher volume levels, compared to what I could make out in my home studio.

****

Spin X 1

For the last bit I wanted to make sure that the Spin X cable’s function was not dependent on valve technology:

I borrowed my son’s Marshall MG30CFX combo for a short test run. All sound clips start with only the Whirlwind cable connected; the Spin X comes in at the halfway point.

Fender Telecaster (neck pickup):

Both pickups:

Bridge pickup:

****

Based on my tests I have to state that the Spin X cable really does add a little ”something” to the sound. The Spin X’ effect is more easily spotted with a quality guitar and a quality amp at slightly higher volume levels. It also seems that the tonal effects are more pronounced in singlecoil-equipped guitars – like a Stratocaster, a Telecaster, a Les Paul Junior, or a non-reverse Firebird – than when using humbucker-carrying guitar models.

The Spin X’ ”sound” is similar to the effect a buffer amp has on a long signal chain. You will get a slightly more refined top end, a whiff of added presence and openness, as well as a tighter and more pronounced bass. Strats and Teles will sound a tiny bit more HiFi, while a P-90 pickup will lose a little of its lower-mid congestion.

The Spin X seems to make the signal louder by an inkling, but this could also be a mere psychoacoustic effect, caused by the added presence.

****

Spin X 5

There’s no simple and straight answer to the question, whether the Spin X cable genuinely ”improves” your tone. Many Rockabilly, Punk or Metal guitarists wouldn’t want to make their guitars sound ”more polite”. Some styles and genres simply demand a gritty, unruly top end, and some chunky mid-range grind.

For some tone hounds and sound aesthetes, however – players following the in the footsteps of guitarists, such as David Gilmour, Michael Landau or Eric Johnson – the Spin X cable’s tiny tonal changes might make all the difference.

In any case, it is up to you to decide how much this minuscule fine-tuning of your guitar signal is worth to you.

****

Spin X Cable

For more info on the Mad Professor RED Cable go HERE.

09/11/2015

Testipenkissä: Spin X -johto (Mad Professor RED Cable)

Update 24.11.2015:

Spindecosta tuli viesti, että firma ei tulekaan markkinoimaan Spin X -johtoa omalla nimellään, vaan että myynti jatkuu Mad Professor RED Cable nimellä!

Spin X 2

Harva vempain on viime aikoina synnyttänyt kitaristien keskuudessa samankaltaista kuhinaa kuin suomalainen Spin X -johto, ja kyse on sentään ”vain” noin 75 cm pitkästä ja kahdella valtavalla liittimellä varustetusta kaapelista.

Spin X -johdon (hinta ei vielä vahvistettu) takana on suomalainen yritys Spindeco Oy. Spin X -johdossa johtimien hyötysuhdetta parannetaan hyödyntämällä elektronin spin -nimistä nanoteknologista ilmiötä. Johdossa olevilla hiilellä päällystetyillä erikoisjohtimilla järjestetään signaalia kuljettavat elektronit ikään kuin siistimpään järjestykseen, mikä ilmeisesti nopeuttaa signaalin kulkua johtimen läpi. Kitarajohdossa spin-ilmiön päähyöty on – valmistajan myyntivastaavan mukaan – että kaikki taajuuskaistat saapuvat samanaikaisesti vahvistimen tulojakkiin, kun perinteisessä johdossa bassot saapuvat hieman muita taajuuksia jäljessä.

Googlaamalla selviää hyvin nopeasti, että elektronien spin ei ole mitään huuhaata, vaan aitoa kvanttifysiikkaa. Meitä kitaristeja kuitenkin kiinnostavat eniten seuraavat kysymykset:

Toimiiko Spin X -johto toivotulla tavalla? Onko ero selvästi havaittavissa? Onko pakko hankkia tällainen johto?

****

Sain Spindecon Jerry Ala-Leppilammelta yhden Spin X -johdon testattavaksi.

Johdon isoja liittimiä auki ruuvaamalla selvisi heti, että johdossa käytetään todellakin ainoastaan johtimia, eikä esimerkiksi plugiin upotettuja muuntajia tai vastaavaa.

Monet kitaristit kysyvät myös miksi Spin X -johto on niin lyhyt, ja miksi se on saatavilla pelkästään ”jatkojohtona”, eikä tavallisena kitarajohtona. Näissä kuvissa näkyy vastaus:

Spin X cable – plug 2

Spin X Cable – jack 2

Spin X:n toimiminen ilmeisesti edellyttää sitä, että johdon kaksi johdinta (signaali ja maa) ovat rakenteeltaan täysin identtisiä, mutta tästä seuraa samalla, että erikoisjohto on selvästi häiriöherkempi kuin perinteinen koaksiaalinen kitarajohto.

guitar cable

coaxcable

Tavallisessa kitarajohdossa signaali kulkee johdon keskijohtimessa, sen ympärille on laitettu eristys (ja usein myös johdon staattisia käsittelyääniä vähentävää alumiini- tai grafiittifoliota). Tiivis kuparilangasta tehty verkko (vaippa) toimii maajohtimena, ja suojaa Faraday-häkkinä kitarasignaalia tehokkaasti ulkoisia elektromagneettisia häiriöitä vastaan.

Kun liittää vahvistimen tuloon pelkästään Spin X -johdon kuuluu (isoilla gain- ja/tai volume-asetuksilla) selkeästi vahvistimelta tulevan muuntajahuminan, sekä johdon hiplaamisessa syntyviä käsittelyääniä. Heti kun tavallinen kitarajohto on liitetty Spin X -johtoon, sekä brummi että mikrofoninen rähinä loppuu kuin seinään.

****

Spin X -johdon erikoisjohto vaikuttaa laadukkaalta ja mekaanisesti kestävältä. Myös juotokset olivat siistejä.

Testijohdossa vain hyvin löysästi ja huolimattomasti laitettu vedonpoisto (molemmissa liittimissä!) aiheutti hieman hämmennystä.

****

Halusin selvittää, onko elektronien nopeusero mitattavissa kotistudio-olosuhteissa, ja tein seuraavanlaisen kokeilun:

Äänitin Fender Stratocasterin akustista ääntä AKG C3000 -kondensaattorimikrofonilla vasempaan kanavaan, samalla kun korkea impendanssinen kitarasignaali meni tavallista kitarajohtoa (Whirlwind Leader) pitkin suoraan äänikortille.

Whirlwind Wave

Kitarasignaali (oikea kanava) oli aavistuksen verran mikkisignaalia jäljessä, kuten tässä kuvassa näkyy.

Spin X Wave

Spin X -johdon käyttö ei ainakaan nopeuttanut signaalin kulkua sen verran, että se olisi audiosekvensserillä näkyvissä.

Myös kuulohavainnolla viive kuulostaa hyvin samanlaiselta, ehkä jopa hiuksen verran pidemmältä Spin X -johtoa käytettäessä:

****

Äänitin koesarjan eri kitaroilla Blackstar HT-1R -putkikombolla niin, että jokaisessa klipissä ensimmäinen puolisko on äänitetty pelkästään Whirlwind-johdolla ja sitten toisessa on lisätty Spin X -johto signaalitiehen.

Ensin Fender Stratocaster ilman vahvistinta:

Strato Blackstarin kautta:

Gibson LP Junior:

Hamer USA Studio Custom:

Gibson Melody Maker SG:

****

Seuraavaksi menin Spin X -johdon kanssa Rock-Ola & The Freewheelers -yhtyen kitaristille. Sami Saarisen kanssa kokeiltiin Spin X -johdon vaikutuksia hieman suuremmalla volyymillä eri vintage- ja custom shop -kitaroiden ja -vahvistimien kanssa, pedaalilaudalla ja ilman.

Valitettavasti tästä sessiosta ei ole äänityksiä, mutta soundillisesti erot Spin X -johdolla ja ilman olivat jopa selvemmät kuin kotistudio-oloissa.

****

Spin X 1

Viimeisenä halusin saada selvillä, onko Spin X:n toiminta kytköksissä putkitekniikkaan vai toimiiko johto myös edullisen transistorivahvistimen kanssa.

Äänitin siis muutaman pätkän poikani Marshall MG30CFX -kombon kautta. Kaikki pätkät alkavat ilman erikoisjohtoa, joka tulee toisessa puoliskossa mukaan kuvaan.

Fender Telecasterin kaulamikrofoni:

Molemmat mikit yhdessä:

Telecasterin tallamikrofoni:

****

Testien perusteella minun täytyy todeta, että ”jotain” todella tapahtuu, silloin kun Spin X -johtoa käytetään. Johdon vaikutus tulee selkeämmin esiin laadukkailla vahvistimilla ja hieman isommalla volyymillä kuin kotisohvalla kerrostalossa. Jotenkin tuntuu myös siitä, että yksikelaisilla mikrofoneilla varustetut kitarat – esimerkiksi Stratot, Telet, LP Junior, non-reverse Firebird – hyötyvät erikoisjohdon tuomista muutoksista enemmän kuin humbucker-kitarat.

Spin X -johdon ”soundi” tavalliseen kitarajohtoon verrattuna on lähellä laadukkaan bufferin tuomia lisäyksiä pitkässä signaaliketjussa. Spin X:n kanssa soundissa on vähemmän raapivaa terävyyttä diskantissa, enemmän avoimuutta ja kiiltoa ylä-middlen preesensalueella, sekä tiukempi ja tarkempi bassotoisto. Fender Stratocasterit ja Telecasterit saavat aavistuksen verran lisää hifimäisyyttä ja P-90-mikrofoneista katoaa pieni annos tukkoisuutta etenkin clean-soundeissa.

Spin X:n kautta signaalitaso tuntuu myös aavistuksen verran korkeammalta, mikä toki voi olla pelkästään psykoakustinen ilmiö.

****

Spin X 5

Kysymykseen onko soundi ”parempi” Spin X -johdolla ei kuitenkaan pysty vastaamaan yksiselitteisesti. Rockabilly- tai Punk-kitaristeille kovan ja kirskuvan diskantin lievä vaimennus voi olla myös huono asia, myös keskialueen siistiminen ei ole välttämättä jokaisessa tapauksessa (perinne-Blues, Swamp Rock) toivottu lisäys.

Todelliselle soundiesteetikolle – siis David Gilmourin, Michael Landaun tai Eric Johnsonin kaltaiselle soittajalle – Spin X -johdon tuomat lievät, mutta tyylikkäät, muutokset voivat muodostaa sen paljon kaivatun pisteen iin päällä.

Siihen, kuinka paljon on valmis maksamaan Spin X:n tuomasta lisäsilauksesta, jokaisen itse on vastattava.

****

Spin X Cable

Lisätiedot: Spindeco

04/11/2015

Spin X Cable – now on SoundCloud

In all clips the first half is recorded without the Spin X Cable, while the second half uses the Spin X in front of the sound card or amp.
++++
Mic + DI track (to check the delay between mic and DI):
• left channel – AKG C3000 close miking a Stratocaster
• right channel – Stratocaster DI’d via Focusrite Saffire 6 USB
++++
The signal chain used was:
Guitar –> 6 m Whirlwind Leader –> (Spin X Cable) –> Blackstar HT-1R –> 5 m Planet Waves Classic –> Focusrite Saffire 6 USB

Spin X 1

19/03/2015

Review: Yamaha LL6 ARE

Yamaha LL6 ARE – label

Yamaha has recently upgraded its very successful L-Series of steel-string guitars.

The most important update, at least in terms of sound quality, is the use of A.R.E.-treated spruce tops across the whole range of models. Yamaha’s proprietary Acoustic Resonance Enhancement is a wood treatment that uses heat, changes in humidity and pressure, to artificially age tonewoods. The aim is to produce brand-new acoustic instruments, which sound played-in from the get-go.

L-Series guitars come in three body sizes – LJ (Medium Jumbo), LS (Small Body = Folk-sized) and LL (Original Jumbo = Dreadnought-sized).

Kitarablogi had the pleasure to take a Yamaha LL6 ARE (current price in Finland: 534,90 €) for a spin.

****

Yamaha LL66 ARE – full front – large

Yamaha’s Original Jumbo body style is the company’s own design, set apart from a traditional Dreadnought by its slimmer shoulders and its more rounded lower bout. The result looks nicely balanced.

Yamaha uses solid Engelmann spruce for all of their L-Series tops. Engelmann spruce has a reputation for sounding warmer and less constricted, when compared to Sitka spruce.

The LL6 is available in four different finishes – natural, brown sunburst, black and Dark Tinted (a deep reddish-brown hue).

Yamaha LL66 ARE – full back – large

The Yamaha LL6’s sides and back are made from beautifully grained laminated rosewood. There’s a mahogany backed version available, too, the Yamaha LL6M ARE.

The guitar’s body has received a gloss finish, while the back of the neck sports a thin satin finish.

Yamaha LL66 ARE – headstock

The bound headstock is home to a set of TM-29G tuning machines.

Yamaha LL66 ARE – tuners

All new L-Series instruments come with five-piece necks. In the LL6’s case this means three pieces of mahogany with two strips of rosewood sandwiched between them. The idea behind this type of construction is to add stiffness to the neck, and thus sustain.

The LL6’s headstock and neck heel are crafted from separate pieces of mahogany, which are then glued to the main part.

Yamaha LL66 ARE – fretboard

The quality of the fretwork on this Yamaha is very good.

Another new feature across all L-Series models are rolled-in fingerboard edges for an even more comfortable playing experience.

Yamaha LL6 ARE – beauty shot

Yamaha LL66 ARE – back beauty

Yamaha uses a modified type of non-scalloped X-bracing on all L-Series tops, which is meant to add a healthy dose of punch and warmth into the mix.

Yamaha LL6 ARE – rosette

The centre ring of this beautiful soundhole rosette has been crafted from genuine abalone shell.

Yamaha LL66 ARE – binding

There’s multiple binding on the Yamaha’s top, as well as single ply cream binding around the back.

Yamaha LL66 ARE – bridge

The LL6 comes with a Yamaha SRT Zero Impact piezo pickup hidden beneath its compensated bridge saddle.

Yamaha LL66 ARE – output jack

As the main focus of the LL6 lies on its acoustic performance, Yamaha wanted an unobtrusive pickup system without the need for an on-board preamp or a battery compartment. This is why the LL6 comes equipped with a passive pickup that is wired directly to the output jack.

Yamaha LL66 ARE – soft case

Yamaha’s LL6 ARE is sold in its own soft case, which is a nice hybrid of a gig bag and a hard case.

****

Yamaha LL66 ARE – body beauty 2

It speaks volumes about Yamaha’s high standards of craftsmanship, as well as the company’s stringent quality control, when the importer’s product specialist takes you to the warehouse, and simply hands you an untouched shipping carton, without even opening it. His only question was: ”Which colour would you prefer?”

And, judging from the review guitar, this trust in Yamaha’s quality control seems totally justified. When I opened the soft case I found a great instrument in fine fettle.

The neck’s new-and-improved oval C-profile feels fantastic, and the nut width of 44 mm offers enough room for complex fingerings. Yamaha have gone for a good working compromise at the bridge, too, with an E-to-e-string spacing of 55 mm, that most strummers and fingerpickers will get to grips with nicely.

The playability was first rate (remember this is a sub-600 € guitar):

The action with the factory-installed 012-gauge set was really comfortable (string height at the 12th fret: low E – 2.1 mm/high e – 1.6 mm), and the guitar played beautifully, without any rattles or buzzes whatsoever.

It’s virtually impossible to verify any claims that Yamaha’s A.R.E.-treatment makes the LL6 ARE sound like well played-in ”old ’un”, because no two vintage guitars are the same, and also because I didn’t have a ”non-A.R.E.” Yamaha to hand.

What I can say, though, is that the Yamaha LL6 ARE sounds very open, dynamic and mature, right out of the shipping carton. Many brand-new steel-string acoustics require a playing-in period to lose a certain restricted sense of dynamics and a spiky top end. The LL6 ARE sounds warm, well-balanced and open right from the start.

Fingerstyle playing comes across well-articulated. The LL6 has a clear top end and a rich bass register; it’s a warm tone, but the bottom end never gets overbearing.

The first example has been close-miked with an AKG C3000 microphone:

For a no-frills, passive piezo system the LL6’s SRT-pickup sounds rather nice:

Combining both signals works well, too:

Strumming the LL6 gives you great punch, a sparkling top end, and plenty of mid-range character (AKG C3000):

The piezo-powered version is a bit drier, but still work well in my view:

Using both signals together sounds like this:

The rhythm guitar tracks in this short Beatles-cover have been recorded with a Shure SM57, while the lead guitar parts have been recorded direct off the built-in pickup:

Yamaha LL66 ARE – body beauty

****

Yamaha LL66 ARE – beauty shot 2

The Yamaha LL6 ARE might be the most-affordable member of the L-Series, but it most certainly is a thoroughbred example of its species. The improved neck profile is a real treat, and the A.R.E.-treatment seems to make a clear difference. This is a beautiful instrument with a voice to match. I also like the straightforward pickup system, which offers a decent sound with no fuss. I’d really recommend you try out one of these guitars, as the LL6 ARE punches well above its weight.

****

Yamaha LL6 ARE

534,90 €

Finnish distributor: F-Musiikki

****

Pros:

+ workmanship

+ A.R.E.-treated solid top

+ neck profile

+ acoustic sound

+ unobtrusive pickup system

+ soft case included

13/03/2015

Testipenkissä: Yamaha LL6 ARE

Yamaha LL6 ARE – label

Yamaha on hiljattain päivittänyt erittäin suositun L-sarjan teräskielisiä kitaroita.

Soundin kannalta tärkein uudistus on, että koko sarjassa käytetään nyt Yamaha A.R.E. -prosessin läpi käyneitä kansia. Acoustic Resonance Enhancement on firman kehittämä puunkäsittelytapa, jossa esivanhennetaan soitinpuita lämpökäsittelyllä, sekä ilmankosteutta ja ilmanpainetta tarkoin säätämällä. Koko prosessin idea on saada uusia kitaroita soimaan heti kättelyssä sisäänsoitetun soittimen lailla.

L-sarjan kitaroita tarjotaan kolmessa eri koppakoossa – LJ (Medium Jumbo), LS (Small Body = Folk-kokoinen) ja LL (Original Jumbo = Dreadnought-kokoinen).

Kitarablogi sai tällä kertaa testattavaksi Yamaha LL6 ARE -mallin (534,90 €).

****

Yamaha LL66 ARE – full front – large

Yamahan Original Jumbo -koppa on firman omaa designia, jolla on selvästi kapeammat hartiat ja pyöreämpi alaosa kuin perinteisissä Martin D -malleissa. Lopputulos on sulava ja sopusuhtainen.

Yamaha käyttää LL6 ARE -mallissa (niin kuin nykyisin koko L-sarjassa) kokopuista Engelmann-kuusta kansimateriaalina. Engelmann-kuusen soundista sanotaan, että se on usein lämpimämpi ja avoimempi kuin sitkankuusikannella varustetuissa kitaroissa.

LL6-mallia saa natural-vaihtoehdon lisäksi myös sunburst-värityksellä, sekä mustana ja ruskeana.

Yamaha LL66 ARE – full back – large

Yamaha LL6:n sivut ja pohja on tehty kauniista ruusupuuvanerista. Mallista on saatavilla kuitenkin myös LL6M ARE -versio, jos tykkää enemmän mahongista.

Kitaran runko on lakattu kiiltäväksi, kun taas sen kaulaa on mattaviimeistelty.

Yamaha LL66 ARE – headstock

Reunalistoitettuun lapaan on asennettu kuusi nykyaikaista TM-29G-viritinä.

Yamaha LL66 ARE – tuners

Uudistetun LL6:n kaula tehdään kolmesta pitkästä mahonkipalasta ja kahdesta ruusupuupalasta. Rakenteen tarkoitus on lisätä kaulan lujuutta.

LL6:n viritinlapa sekä kaulakorko on veistetty kahdesta erillisestä mahonkipalasta, jotka on liimattu kaulan pitkänomaiseen osaan.

Yamaha LL66 ARE – fretboard

Yamahan nauhatyö on hyvin kiitettävällä tasolla.

Reunalistoitetun palisanteriotelaudan reunoja on hieman pyöristetty, mikä lisää tuntuvasti LL6:n soittomukavuutta.

Yamaha LL6 ARE – beauty shot

Yamaha LL66 ARE – back beauty

L-sarjan kansissa käytetään Yamahan omaa versiota perinteisestä X-rimoituksesta (non-scalloped), jolla halutaan lisätä sopivasti potkua ja lämpöä raikkaaseen kuusikansi-perussoundiin.

Yamaha LL6 ARE – rosette

Kitaran kauniissa rosetissa keskimmäinen rengas on koottu abalone-helmiäisestä.

Yamaha LL66 ARE – binding

Kannessa on monikerroksinen reunalistoitus.

Yamaha LL66 ARE – bridge

LL6:n kompensoidun tallaluun alle on piilotettu Yamahan oma SRT Zero Impact -piezomikrofoni.

Yamaha LL66 ARE – output jack

LL6:ssa pääpaino on kitaran akustisessa soundissa, eikä soitinta haluttu pilata monimutkaisella etuvahvistimella tai paristolokerolla. Tämän vuoksi LL6:n systeemi on täysin passiivinen ja SRT-mikrofoni on kytketty suoraan lähtöjakkiin.

Yamaha LL66 ARE – soft case

Yamaha LL6 ARE:n hintaan kuuluu myös erittäin laadukas soft case -laukku, joka on oiva kovan laukun ja tavallisen gigbagin hybridi.

****

Yamaha LL66 ARE – body beauty 2

Se sanoo mielestäni aika paljon Yamahan työnjäljestä ja laadunvalvonnasta, kun maahantuojan tuotespesialisti ottaa testaajan mukaan varastoon ja antaa hänelle täysin avaamattoman kuljetuslaatikon suoraan hyllyltä. Ainoa kysymys oli: ”Minkä värin haluat?”

Ja tämä luottamus Yamahan laatuun oli täysin oikeutettua, sillä testiin saapunut kitara on todella hyvässä trimmissä oleva laatusoitin.

Kaulan uudistettu, ovaali C-profiili tuntuu erittäin mukavalta kädessä, ja 44:n millimetrin kaulaleveys satulan kohdalla antaa otekädelle riittävästi liikkumatilaa myös monimutkaisia sointuja varten. Myös Yamahan valitsema e-kielten välinen etäisyys tallan kohdalla (55 mm) on loistavasti toimiva kompromissi sekä plektra- että sormisoittoa varten.

Soittotatsi oli testiyksilössä säädetty tehtaassa hyvin mukavaksi 012-paksuisella kielisatsilla (kielten korkeus 12. nauhan kohdalla – matala-E: 2,1 mm/korkea-e: 1,6 mm), ja LL6 ARE soi kauniisti ja täysin rämisemättä.

On mielestäni miltei mahdotonta sanoa, soiko tämä Yamaha ARE-prosessin ansiosta ”kuin vanha vintage-soitin”, koska vintage-kitaroissakin on isoja eroja, eikä minulla ole ollut mahdollisuutta verratta LL6 ARE -mallia suoraan vastaavaan ”ei-ARE-Yamahaan”.

Minun on kuitenkin todettava, että Yamaha LL6 ARE soi uunituoreenakin hyvin avoimella ja dynaamisella äänellä. Tässä ei esiinny lainkaan – niin monia uusia (= ei sisäänsoitettuja) teräskielisiä vaivaava – uudenkarheus tai dynamiikan ja diskantin kireys, vaan ääni on lämmin, avoin ja erittäin hyvässä tasapainossa.

Sormisoitossa LL6 ARE artikuloi erittäin hyvin. Soitossa on aimo annos helisevää diskanttia ja lämmintä bassoa, mutta bassot eivät kumise tai dominoi tämän mallin äänimaailmaa.

Tätä pätkää on lähimikitetty AKG C3000 -mikrofonilla:

Passiiviseksi piezosysteemiksi LL6:n SRT-mikrofoni soi mielestäni hyvin kauniisti:

Myös stereoyhdistelmä molemmista signaaleista kuulostaa hyvältä:

Plektrasoitossa kuuluu LL6:n mukavasti helmeilevä atakki ja sen lämmin, mutta avoin keskialue (C3000):

Piezoversio on suorasukkaisempi, muttei missään nimessä huono:

Yhdistelmä kuuluu tältä:

Tässä Beatles-coverissa komppiraidat on äänitetty dynaamisella Shure SM57 -mikrofonilla, kun taas soolo-osuudet on poimittu mukaan linjasoittoina:

Yamaha LL66 ARE – body beauty

****

Yamaha LL66 ARE – beauty shot 2

Vaikka Yamaha LL6 ARE on edullisin tapa tutustua L-sarjan konseptiin, on malli silti täysverinen lajinsa edustaja. Päivitetyn kaulaprofiilin ansiosta LL6 ARE on entistäkin mukavampaa soittaa, ja kannen A.R.E.-käsittely näyttää toimivan. Tämä on kaunis ja kaunisääninen soitin. Pidän myös tämän Yamaha-mallin kytke-ja-unohda-periaatteella toimivasta mikkisysteemistä. LL6 ARE on mielestäni ehdottomasti kokeilemisen arvoinen teräskielinen. Tämän Yamahan rahkeet riittävät – edullisen hintansa huolimatta – varmasti myös ammattikäyttöön.

****

Yamaha LL6 ARE

534,90 €

Maahantuoja: F-Musiikki

****

Plussat:

+ työnjälki

+ A.R.E.-käsitelty kansi

+ kaulaprofiili

+ akustinen soundi

+ huomaamaton mikkisysteemi

+ soft case kuuluu hintaan

25/11/2014

Review: Änäkäinen Rumble 1 x 12

Änäkäinen Rumble Cream – logo 2

Puuverstas Änäkäinen’s Rumble 1 x 12 -cabinet (prices in Finland start around 580 €) offers a few fresh ideas on how to come up with a cracking guitar tone.

The fathers of the Rumble-concept are cabinet maker Kari Änäkäinen (try saying: Curry ANNA-kay-nun), who is also gigging as a guitarist and bassist, and Kuusankoski’s very own tube amp guru, Triodipaja’s proprietor Lassi Ukkonen (LUSS-cee OO-cow-nun). The guys hit upon the basic idea for the Rumble cabinet, when Kari asked Lassi to calculate the correct cubic content for a lightweight bass cabinet he was building for himself. The bass cabinet turned out very well and set the duo on the path to coming up with the Rumble.

****

Änäkäinen Rumble Cream – angle right

When it comes to the cosmetics of his Rumble cabinets, Kari Änäkäinen is a dyed-in-the-wool vintage fan.

Änäkäinen Rumble Cream – back angle

We received two different Rumble 1 x 12 cabinets for this review – one comes in a fetching ”Fender Blonde” look…

Änäkäinen Rumble Black – front angle left

…while the other clearly points in the direction of moody Marshall-ness.

Änäkäinen Rumble Black – back angle

The Rumbles sport metal corner protectors.

Änäkäinen Rumble Black – input

Here you can see the impedance sticker affixed to the sturdy jack plate.

Änäkäinen Rumble Cream – front cloth off

Currently, Kari Änäkäinen gives you a choice of five different speaker models for your personal cabinet.

The cream-coloured Rumble came equipped with an Eminence Private Jack -speaker (50 W/8 Ω).

Änäkäinen Rumble Black – front cloth off

A WGS:n Reaper (30 W/8 Ω) was chosen for the black counterpart.

As you can see in these pictures, one of the special features of all Rumbles is the large rectangular port on one side of the cabinet. The basic idea has been borrowed from bass-reflex speaker, which are often used in Hifi- and bass (amp) cabinet designs. In the Rumble the opening is mainly used for sound dispersion, as the speaker doesn’t feature any internal reflectors, tunnels or a ”tuned” bass port.

Änäkäinen Rumble Cream – struts 1

The details of the cabinet build is also a little bit different to your run-of-the-mill guitar cab. The cabinet itself is crafted from Finnish conifer plywood with a thickness of 15 millimetres.

The advantages of conifer plywood are its quality, abundance and light weight. Most other cabinet makers will claim that this type of plywood is too soft and pliable for cabinet-making, but Kari has found his own solution to this problem: He uses internal struts and supports made from the same material.

Änäkäinen Rumble Cream – struts 2

The speaker baffle, on the other hand, is made from very sturdy, 18 millimetre thick Finnish birch plywood.

The whole speaker cabinet is constructed using only glue joints and wood dowels. The only screws in an Änäkäinen Rumble are those keeping the speaker, the jack plate and the corner protectors in place.

Änäkäinen Rumble Cream – top handle

The Rumble’s low weight of approximately 12 kilos is easy to lift by the cab’s top handle.

****

Änäkäinen Rumble Cream – front left

The first – completely subjective – impression I got from using the Rumble 1 x 12 was of a ”loud”, ”big” and ”musical” sounding cab. The Änäkäinen even made my tiny Blackstar HT-1R sound like a full-size tube amp.

The Rumble gets across a healthy shot of warmth and transparency – just like many other quality cabinets – but its special, front-ported construction adds an amazing amount of spread and directivity to the sound that is all its own. The sound dispersion is neither too narrowly focussed, nor is there any sound getting ”lost” behind the cab. Thanks to its front port, the Rumble delivers a larger-than-life, Cinemascope-style sound.

The Eminence-loaded blonde Rumble sings beautifully with a warm and creamy voice:

Änäkäinen Rumble Black – front angle right

Thanks to the WGS Reaper -speaker inside the black-clad Rumble 1 x 12, this cab has a somewhat more aggressive British accent. This added bite isn’t quite as pronounced when you stick to clean amp settings, but it will help your Rock riffs to cut through more easily:

****

Änäkäinen Rumble Black – logo 2

I must say I really like these Änäkäinen Rumbles a lot! They deliver excellent, boutique-class tones at a very fair price. If you need a relatively compact guitar cab with a big sound, you should really consider going for a Rumble!

****

Änäkäinen Rumble 1 x 12

Finnish prices starting around 580 €

Made by Puuverstas Änäkäinen

****

Pros:

+ workmanship

+ a functional, non-mainstream concept

+ wide, yet focussed sound

+ rich bottom end

+ different speaker options

07/11/2014

Testipenkissä: Änäkäinen Rumble 1 x 12

Änäkäinen Rumble Cream – logo 2

Puuverstas Änäkäisen Rumble 1 x 12 -kaappi (hinnat alk. 580 €) tarjoaa tuoreita suomalaisia ratkaisuja hyvän kitarasoundin perustaksi.

Rumble-konseptin takana ovat puuseppä Kari Änäkäinen, jolla itse on myös kitaristi- ja basistitausta, sekä kuusankoskelaisen Triodipajan vetäjä Lassi Ukkonen. Rumble-kitarakaapin suunnittelu alkoi puolivahingossa, kun Kari päätti rakentaa itselleen kevyen ja kompaktin bassokaapin ja pyysi Lassia laskemaan hänelle siihen oikeat mitat. Onnistuneen bassokaapin perusteella syntyi idea tarjota kitaristille laadukkaita, kompakteja ja kevyitä vahvistinkaappeja. Yksi Änäkäisen ensimmäisistä asiakkaista muusikkopuolelta oli kitaralegenda Juha Björninen.

****

Änäkäinen Rumble Cream – angle right

Rumble-kaappien kosmetiikan suhteen Kari Änäkäinen on vannoutunut vintage-mies.

Änäkäinen Rumble Cream – back angle

Saimme testiin kaksi Rumblea, joista toisella on Fender Blonde -tyylinen ulkonäkö (kermanvärinen päällystys ja beesi etukangas)…

Änäkäinen Rumble Black – front angle left

…ja toisella enemmän Marshallin suuntaan nojaava värimaailma.

Änäkäinen Rumble Black – back angle

Rumble-kaapeissa on metalliset kulmasuojat.

Änäkäinen Rumble Black – input

Vankantekoiseen jakkilevyyn on liimattu selkeä impedanssitarra.

Änäkäinen Rumble Cream – front cloth off

Kari Änäkäinen tarjoaa asiakkailleen viisi erilaista 12-tuumaista kaiutinmallia, joista voi valita sopivan elementin omaan kaappiin.

Testissä käyneeseen kermanvaaleaan Rumbleen oli asennettu Eminence Private Jack -kaiutin (50 W/8 Ω).

Änäkäinen Rumble Black – front cloth off

Mustaan Rumbleen taas on valittu WGS:n Reaper-malli (30 W/8 Ω).

Kuten näistä kuvista näkyy, yksi Rumble-kaappien erikoisuuksista on kaiuttimen viereen sijoitettu ääniaukko. Idea on lainattu useissa basso- ja hifikaapeissa käytetystä refleksirakenteesta, vaikka Rumbleissa ei ole ääntä heijastavia väliseiniä tai viritettyä bassoputkea.

Änäkäinen Rumble Cream – struts 1

Rumble-kaappien perusrakennekin poikkeaa tavallisesta kitarakaapista, sillä kotelo on tehty kotimaisesta, 15-millisestä havuvanerista.

Havuvanerin edut ovat sen laadukkuus, hyvä saatavuus, ja etenkin materiaalin kevyt paino. Monille valmistajille havuvaneri on kitara- ja bassokaappien tekoon hieman liian taipuisa, mutta Kari Änäkäinen on löytynyt tähän ratkaisun – samasta materiaalista tehdyt sisäiset tuet.

Änäkäinen Rumble Cream – struts 2

Kaiutinta kantava etuseinä taas on leikattu 18-millisestä, suomalaisesta koivuvanerista.

Koko kotelo on toteutettu täysin ilman ruuveja, ainoastaan liimaliitoksilla ja puutapeilla. Rumble-kaappien ainoat ruuvit käytetään kaiuttimen, jakkilevyn ja kulmasuojien kiinnityksissä.

Änäkäinen Rumble Cream – top handle

Rumble-kaappi on hyvin kompakti ilmestys, joka painaa vain noin 12 kiloa.

****

Änäkäinen Rumble Cream – front left

Tämä perustuu vain subjektiiviseen vaikutukseen, mutta ensimmäiset sanat jotka tulivat Rumble-kaappien kokeilussa mieleen olivat ”äänekäs”, ”iso” ja ”musikaalinen”. Änäkäinen Rumble saa jopa oman Blackstar-pikkuvahvarin (HT-1R) kuulostamaan täysikokoiselta, aikuiselta putkivahvistimelta.

Rumblessa löytyy se sama lämpö ja avoimuus kuin monissa avoimissa kaapeissa/komboissa, mutta sen erikoisen rakenteen ansiosta äänen suuntavuus on huomattavasti parannettu. Tässä ei katoa puolet soundista johonkin kaapin taakse. Samalla etupuolen ääniaukon ansiosta syntyy sellainen herkullinen, huonetta täyttävä ”laajakulma-soundi”.

Eminence-kaiuttimella varustettu blondi-Rumble soi täyteläisellä ja kermaisella äänellä:

Änäkäinen Rumble Black – front angle right

Mustalla Rumblella taas on – WGS Reaper -kaiuttimen ansiosta – vahva Britti-aksentti. Tämä kaappi on hieman ärhäkämpi ja sillä on purevampi preesensalue. Puhtailla vahvistinasetuksilla ero testikaappien välillä ei ole ehkä niin selkeä kuin särösoundeissa:

****

Änäkäinen Rumble Black – logo 2

Tämän testin perusteella voin vain todeta, että Änäkäinen Rumble -kaappi tarjoaa aitoa suomalaista boutique-laatua reiluun hintaan. Rumble todella kuulostaa isommalta kuin mikä se on.

****

Änäkäinen Rumble 1 x 12

Hinnat alkaen 580 €

Valmistaja: Puuverstas Änäkäinen

****

Plussat:

+ työnjälki

+ valtavirrasta poikkeava, toimiva konsepti

+ laaja, mutta silti fokusoitu soundi

+ bassotoisto

+ saatavilla eri kaiuttimilla