Testipenkissä: GJ2 Guitars

****

GJ2 Guitars – Arete 4-Star + Glendora NLT + Glendora FR

Amerikkalainen kitaraguru Grover Jackson on aito elävä legenda. Kun Jackson osti Wayne Charvelin pikkupajan (vuonna 1978), kukaan ei olisi uskonut, että miehen soittimet tulisivat luomaan vankan perustan heti kahdelle uudelle soitintyypille.

Usein ruuvikaulalla varustetut Charvel-soittimet olivat 1980-luvun Superstrato-ilmiön alkulähde.

GJ2 Guitars – Concorde 4-Star + 5-Star

Jackson-nimellä varustetut kitarat taas olivat korkeaoktaanisia Metal-kitaroita, joissa erinomainen soitettavuus meni usein käsi kädessä rohkean graafisen viimeistelyn kanssa. Legendaarisin Jackson on ehkä Randy Rhoadsin kanssa kehitelty Concorde/RR-malli.

Grover Jackson lähti 80-uvun loppupuolella uusiin haasteisiin ja suunnitteli kitaroita esimerkiksi Washburnille. Charvel- ja Jackson-brändit kuuluvat nykyään Fender-konsernille.

Nyt mies on palannut omille juurilleen: Grover Jackson on hiljattain perustanut uuden custompajan nimeltä GJ2 Guitars, joka keskittyy pienimuotoiseen sarjatuotantoon Kaliforniassa.

Nyt Kitarablogilla on suuri kunnia testata ensimmäiset Suomeen saapuneet GJ2-mallit!

****

Glendora NLT – full front

GJ2 Glendora NLT (tämä versio 1.717 €, sis. gigbag) on tämän viisikon perinteisin, S-tyylinen malli.

Testiyksilön runko on erittäin kevyestä saarnista (maksullinen optio), ja se on saanut ylleen kiiltävän Antique White -viimeistelyn. Glendoran perusversio valmistetaan kevyellä lehmus-, leppä- tai poppelirungolla.

Glendora NLT – full back

Ohuesti mattalakattu vaahterakaula on liitetty runkoon perinteisellä tavalla.

Glendora NLT – headstock

Glendoralla on perinnetietoinen, mutta samalla hyvin tyylikäs uusi tulkinta klassisesta viritinlavasta.

Kitaran laadukkaat virittimet tulevat Gotohilta.

Glendora NLT – vibrato

Nykyaikainen vibratalla tulee myös Gotohilta. Vibrakampea ei tarvitse ruuvata blokkiin, vaan se pysyy paikallaan kuusiokoloavaimella säädettävän kauluksen ansiosta.

Glendora NLT – body beauty

Palisanteriotelautaan on istutettu 22 jumbo-kokoista nauhaa.

Grover Jackson on kehittellyt GJ2-kitaroita varten uuden menetelmän saada pituussuunnalla muuttuvan kaarevuuden (engl. compound radius) otelautaan. Muuttuva kaarevuus auttaa parantamaan entisestään kitaran soitettavuutta, ja se estää isoissa venytyksissä ns. string choking -ilmiön, jossa seuraava nauha dempaa ei-toivotusti kielten värähtelyä.

Glendora NLT – body angle

GJ2 Guitars -malleissa käytetään tavallisesti omia Habanero-mikrofoneja. Testiyksilöön oli asennettu HSS-satsi, mutta Glendorat saa myös muilla yhdistelmillä, kuten esimerkiksi perinteisesti kokonaan yksikelaisilla tai vaikkapa kahdella humbuckerilla varustettuna.

Säädinosasto koostuu viisipykäläisestä kytkimestä, sekä master volumella ja tonella.

****

Glendora FR – full front

Glendora FR (tämä versio 1.930 €, sis. lightweight case) on Floyd Rosella varustettu versio Glendora-teemasta.

Glendora FR – full back

Testikitarassa käytetään sarjan perusrunkoa (lehmus, leppä tai poppeli), mutta muuten perusrakenne on sama kuin NLT-mallissa.

Glendora FR – headstock

Lisäoptiona on Glendora-sarjassa tarjolla rungon värillä viimeistelty lavan yläpuoli.

Glendora FR – vibrato

GJ2 luottaa vain huippulaatuun – Floyd Rose -systeemi on Schallerin valmistama teräsversio.

Glendora FR – body angle

Mikrofonit ovat GJ2:n Habanerot: kaksi yksikelaista, sekä tallahumbuckeri.

****

Arete 4-Star – full front

GJ2 Arete on Grover Jacksonin uusin luomus – kaula-läpi-rungon periaatteella rakennettu soitin. Arete-sarjan kitaroita on saatavilla kolmena eri perusversioina – 3-Star, 4-Star ja 5-Star.

Arete 4-Star (tämä versio 2.231 €, sis. lightweight case) on sarjan keskimmäinen malli, joka veistetään kokonaan etelä-amerikalaisesta mahongista. Kaula on koottu kolmestä vieräkkäisestä palasta, mikä lisää siihen lujuutta.

Arete 4-Star – full back

Sulavalinjainen runko koostuu kahdesta mahonkipalasta. Edullisemmassa Arete 3-Starissa käytetään sapele-puuta perusaineena, kun taas 5-Star-versio tarjoaa laajemman valikoiman runkopuuksi käytettäviä puulajeja.

Kitaralla on öljyviimeistely. Soittimen takalevyt ovat alumiinista.

Arete 4-Star – headstock

Viritinlavassa on käytetty GJ2 Guitarsin ”näkymätön reunalistoitus”, jossa iso palisanterilevy on upotettu erittäin siististi kitaran mahonkilapaan.

Arete 4-Star – vibrato

Arete 4-Star -mallissa on aina vibrato mukana – joko sama Gotoh-talla kuin Glendora NTL:ssä tai teräksinen Floikka.

Mustilla mikrofonikehyksillä on strukturoitu pinta.

Arete 4-Star – body beauty

Reunalistoitettuun palisanteriotelautaan on upotettu Mini Bull’s Eye -nimisiä pyöreitä otemerkkejä ja 22 jumbo-kokoista nauhaa.

Arete 4-Star – body angle

Arete 4-Star -mallissa on perusversiossa kaksi Habanero-humbuckeria, mutta optiona tarjotaan myös HSS- ja HSH-varustuksia.

Kolmiasentoinen vipukytkin istuu master volumen ja tone-säätimen välissä. GJ2 kutsuu säätimien nuppeja flying saucer -nupeiksi (= lentävä lautanen).

****

Concorde 4-Star – full front

Rungon läpi menevä kaula kolmesta vierekkäisestä vaahterapalasta ja lehmussiivekkeet – tällaiset ovat GJ2 Concorde 4-Starin (tämä versio 2.768 €, sis. kova laukku) perusainekset.

Concorde 4-Star – full back

Kaikissa Concorde-malleissa on täyspitkä 64,8 cm (25,5 tuumaa) mensuuri.

Concorde 4-Star on saatavilla viidessä eri värissä – Jet Black, Stark White, Antique White, Sports Car Red, sekä GJ Blue – ja kaikissa on joko kiinteä Gotoh-talla tai Floyd Rose -systeemi.

Concorde 4-Star – headstock

Metalliosat ovat 4-Starissa aina kromattuja.

Palisanteriotelauta tarjoaa 22 jumbo-kokoista nauhaa. Otemerkit ovat helmiäisjäljitemästä.

Concorde 4-Star – vibrato

Volume-säätimen ufo-nuppi on juuri oikeassa paikassa plektrakäden pikkurilliä varten.

Concorde 4-Star – body beauty

Kaksi Habanero-humbuckeria, master volume, master tone, sekä kolmiasentoinen vipukytkin – mitä muuta Rock-jumala tarvitsee?

Concorde 4-Star – body angle

Lähtöjakki on Concordessa erittäin kätevässä paikassa rungon alareunalla.

****

Concorde 5-Star – full front

Tässä on GJ2 Guitarsin ultimatiivinen Heavy-kitara:

Concorde 5-Star (tämä versio 4.103 €, sis. kova laukku) on saatavilla – lisämaksua vasten – myös erikoisviimeisteltynä, Randy Rhoadsilta tuttulla liituraita-kuviolla.

Concorde 5-Star – full back

Myös Concorde-mallien vibran ja elektroniikkalokeron kannet on tehty alumiinista.

Concorde 5-Star – headstock

5-Starissa metalliosien väri on kultainen. Testikitarassa on asennettu lukittavat Gotoh-virittimet (lisäoptio).

Reunalistoitettu otelauta, sekä viritinlavan koriste ovat eebenpuuta.

Concorde 5-Star – vibrato

Tällaiseltä näyttää kultainen Schaller-Floikka läheltä katsottuna.

Concorde 5-Star – body beauty

Concorde 5-Star tarjoaa 22 jumbo-kokoista nauhaa.

Otemerkit ovat aitoa helmiäistä.

Concorde 5-Star – electronics

…ja tässä vielä pieni vilkaisu elektroniikkalokeroon.

****

Glendora NLT – beauty shot

Höyhenenkevyt, saarnirunkoinen GJ2 Glendora NLT on mahtava S-tyylinen kitara vaativalle soittajalle!

Glendoran soitettavuus on ensiluokkaista, ja satiinipintaisen kaulan keskivahva, ovaali C-profiili tuntuu vanhalta ystävältä.

Akustisessa klangissa on mukana aimo annos saarnirungon tuomaa ”puuta” ja brilianttia diskanttia. Glendora NLT tukee dynaamista soittoa avoimella äänellään ja maiskuvalla atakillaan.

Myös GJ2:n Habanero-mikrofoneista voin vain hehkuttaa, niiden tarjoaman loistavan soundin ja mikrofonien täydellisen keskenäisen balanssin ansiosta.

Tässä yksi pätkä kaulamikrofonilla soitettuna:

Glendora FR – beauty shot

Painossa, työnjäljessä tai soitettavuudessa en löytänyt minkäänlaista eroa Glendora-mallien välillä – yksi sana riittää kuvailuun: loistava!

Akustisessa soinnissa on Glendora FR:ssa havaittavissa tietynlaista, varmasti perusrungosta johtuvaa keskialueen pyöreyttä, sekä aavistuksen verran muhkeampi basso. Toisaalta teräs-Floikka lisää sekoitukseen vielä oman ripauksen preesensalueen tuoreutta.

Koska tallamikrofoni ei ole liian tehokas yksikelaisten suhteen, keskimikrofonin ja tallahumbuckerin yhteiseltä soundilta löytyy hyvin viehättäviä vivahteita:

Arete 4-Star – beauty shot

Sulavarunkoinen ja kevyt Arete 4-Star on erittäin mukava soittaa sekä sylissä että hihnassa.

Öljyviimeistelyn ansiosta kitara tuntuu hyvin orgaaniselta. Tämä on kitara kauniin puun ystäville.

Kaulaprofiiliksi on valittu positiivisella tavalla harteikas ja hieman laakea D-poikkileikkaus, joka tuntuu mukavan tilaavalta otekädessä.

Areten akustinen soundi on lämmin ja avoin.

GJ2:n Habanera-humbuckerit edustavat selvästi boutique-vintage-osastoa, jossa hyvä soundi ja laaja dynamiikka menevät raa’an voiman edelle. Tämän ansiosta tarjoaa Arete 4-Star laajan valikoiman humbuckersoundeja, jotka sopivat sekä perinnetietoiselle että uudemman musiikin ystäville.

Firman UFO-nupit näyttävät ehkä hieman hassuilta, mutta ne ovat mielestäni käytössä erittäin käyttäjäystävällisiä ja tarkkoja.

Tässä on tallamikrofonilla soitettu esimerkki:

Concorde 4-Star – beauty shot

Ensikertalaiselle voi tulla yllätyksenä kuinka mukavasti Concorde 4-Star tuntuu soittimena hihnassa. Vaikka kitara näyttää kulmikkaalta, se ei tunnu siltä.

On kuitenkin myös totta, että Concorde ei ole ehkä luontevin valinta sohvakitaraksi, koska se ei oikein istu sylissä. Ja lavashowssa täyttyy varoa rungon yläkärjen terävyyttä. Mutta kun tietää nämä käyttörajoitteet, jää käteen kuitenkin erinomainen, kevyt ja hyvässä tasapainossa oleva live- ja studiokitara.

Täyteläinen D-profiili antaa otekädelle reilusti tukea ja soittimelle reilusti sustainea.

Concorden pitkä mensuuri, sen rungon läpi jatkuva vaahterakaula, sekä kitaran lukittava vibrasysteemi antavat tälle soittimelle selvästi täsmällisemmän – ja positiivisella tavalla neutraalimman – akustisen soinnin, jos vertaa esimerkiksi Gibson Flying V:hen.

Tällä alustalla loistavat Habanero-mikit onnistuvat täysin välittämään eteenpäin Concorden täsmällistä atakkia ja mureaa keskialuetta.

Kaulamikrofonista kuulee huilumaisia vivahteita, ilman minkäänlaista soundin puuroutumista:

Concorde 5-Star – body angle

Ergonomialtaan ja soitettavuudeltaan Concorden 5-Star-painos on miltei samanlainen kuin 4-Star-vaihtoehto.

Soundeissa löytyy kuitenkin selviä eroja, jotka johtuvat hyvin todennäköisesti kalliimman 5-Star-mallin eebenpuisesta otelaudasta. Tässä Concordessa löytyy vielä enemmän purevuutta preesensalueella ja lisäannos twängia atakissa, lisätuloksena syntyy vielä eloisampi sointi.

Tässä lyhyt näyte tallahumbuckerin soundista:

****

On ihan selvää, ettei Grover Jackson jaksa levätä vanhoilla laakereillaan. Uusi mallisto on syntynyt miehen pitkästä kokemuksesta sähkökitara-alalla, mutta Jacksonin katse kohdistuu eteenpäin, eikä taakse.

Uudet rakennusmenetelmät ja malliston monet detaljiparannukset ovat kokemuksen lisäksi tärkeä syy siihen, miksi GJ2 Guitarsin uudet kitarat ovat mielestäni parasta, mitä Grover Jackson on ikinä luonut.

Tällaisella laadulla on tietenkin hintansa, mutta pidän GJ2-kitaroiden hintoja pienen firman tuotantokapasiteettiin – ja tietysti kitaroiden ylivoimaiseen laatuun – nähden reiluna. GJ2 Guitars edustaa putiikkilaatua parhaimmillaan.

****

GJ2 Guitars

Glendora NLT – hinnat alk. 1.368 € (ilman laukkua)

Glendora FR – hinnat alk. 1.541 € (ilman laukkua)

Arete 4-Star – hinnat alk. 2.594 € (ilman laukkua)

Concorde 4-Star – hinnat alk. 2.779 € (ilman laukkua)

Concorde 5-Star – hinnat alk. 3.335 € (ilman laukkua)

Lisätiedot: Musamaailma

****

Plussat:

+ aitoa boutique-laatua

+ soitettavuus

+ soundi

+ runsaasti custom-optioita

+ Habanero-mikrofonit

Miinukset:

– Concorde-mallien G&G-laukkujen paino

GJ2 Guitars – logo

Review: ML-Factory LP-style kit, self-assembled

This is a review of an electric guitar kit I have assembled myself:

I had ordered an LP-style kit from ML-Factory in Germany (the price is around 200 €, depending on the chosen model).

One of the most critical and tricky operations has already been executed in this kit – it comes with the mahogany neck already glued into the body.

If you stick to an easy-to-apply oil and wax finish, the assembly of a kit such as this is a nice project for one day (or, maybe better, one weekend). The only slightly more advanced step left to you would then be sinking the back plates into the routings in the body’s back.

I had decided to apply an Osmo Color wood wax finish to the kit, which, naturally, added a few days more to the process, due to wood preparation, masking, and drying times.

Interestingly, I found it harder to apply a consistent finish to the top’s ash veneer, compared to the mahogany used for both body and neck. The wax colour was harder to get even and flat, and much more red seeped beneath the masking tape onto the multi-ply binding.

On the back and the neck working with Osmo Color was much more fun, easier, and quicker in drying. The end result is a nice tomato soupish red hue, with the finish feeling quite organic – a bit like Gibson’s Faded-series.

In my opinion the bound headstock on this ML-Factory kit is rather pretty, even though there are a couple of discoloured spots on the mahogany veneer (glue, perhaps?). I left the headstock face au naturel, using oil and wax.

The eagle-eyed may notice that the headstock isn’t 100-percent straight, which is why the tuners on the left are not quite on the same height as the ones on the right side. Luckily, this is merely a small cosmetic issue, which doesn’t affect the finished guitar’s functionality and playability in the slightest.

The kit’s sealed tuners work well.

The fingerboard oil I applied brings out the beauty of the rosewood.

ML-Factory’s LP-style kit has a body that is a tad flatter (by about 3 mm) compared to a real Gibson Les Paul. You notice the difference only when you measure the guitar, especially as my kit guitar has a similarly substantial weight as many Gibson originals.

The bridge and tailpiece are of similar quality as those used on many affordable-to-mid-priced guitars. The Tune-o-Matic-copy here is even a modern version, which doesn’t need the annoyingly rattling retaining wire found on so many other bridges of this type.

The humbuckers supplied with this kit are wax potted to reduce their susceptibility to feedback howling. We found straight-bottomed bezels for this arched top guitar – perhaps not the most stylish and sturdy choice…

The toggle switch came supplied with both the classic knurled thumb wheel (which needs a specialist tool for tightening), as well as a standard nut. I used the nut, because the switch’s thread was rather tight and the switch couldn’t be mounted without resorting to a spanner.

The kit’s controls work well.

Here’s the view from a player’s perspective.

****

Let’s get this message out of the way first:
No – you cannot get quality akin to a 3.000 € custom shop guitar from a 200 € DIY-kit! The quality of the wood used, as well as the workmanship and the supplied parts (at least, judging from my guitar) are simply of a much more modest standard.

But: If you’re good at woodworking and fret dressing, and if you have some experience in applying sprayed-on lacquer finishes, you can easily get a kit such as this up to the standard of a 600–800 € instrument. And once you get these things sorted, there’s no reason why you shouldn’t be able to customise a kit guitar even further.

****

I would have liked to have seen cleaner woodwork on this Far-Eastern kit. The router bits and drills used on my kit left the cavities and holes rather messy. Nothing that would have stood in the way of completing the instrument, but not really pretty workmanship either.

I probably will give the frets a little more care later, as they feel a little rough beneath the strings right out of the box. I also had to file the 10th fret down carefully by a fraction of a millimetre beneath the high e-string, as the fret was a little high in this spot, causing sitar-like rattling. Certainly nothing a complete rookie would be able to diagnose or rectify easily.

I might also exchange the top nut some time in the future. There isn’t anything really wrong about the supplied nut; it’s only that I am a rather forceful player, and this nut is cut a whiff too low for my playing style, meaning I get rattling open strings (E, A and D) every once in a while.

The not quite flat finish, as well as the colour smeared onto the bindings are all my own doing, and down to my inexperience in all matters dealing with paints and lacquers.

****

But in the greater scheme of things, and keeping in mind the extremely affordable price of this kit, there’s really a lot to like about the ML-Factory LP-style guitar kit. 

Assembling this guitar was a pleasant experience, and I now have one more working guitar in my arsenal.

The truss rod works well, same goes for the tuners and the bridge. As supplied, the fretwork isn’t top notch, but I had no problems in setting up this kit to my favoured action (low E: 2.4 mm/high e 2.0 mm) using a 10–52 gauge set of strings.

The guitar was easy to intonate and it plays in tune across the whole fretboard.

The neck profile on my guitar is a straight copy off of Gibson’s 60s-neck – a very comfortable, medium-thickness ”D”.

Acoustically, the ML-Factory guitar is in the right ballpark for an LP-type guitar, displaying a fresh, but round-nosed attack, a warm overall character, and bags of sustain.

The pickups supplied with the ML-Factory-kit are surprisingly good. Naturally, nobody should expect Harry Häussel-, Jason Lollar- or Seymour Duncan Antiquity -type clarity, tone and panache – remember: This kit costs less than many high-end pickups.

The pickups on my guitar have a slightly higher-than-vintage output, but still enough clarity and character for my taste. In light of the low price of this kit, the pickups aren’t bad at all.

I’ve recorded three soundbites for you. Each example starts with the three-way toggle set to the neck pickup:

Jazzy clean

Rock-crunch

Metal-distortion

****

ML-Factory LP-style kit with ash veneer top 

price around 200 € (plus packing and postage)

****

In Finland you can get guitar kits from these two retailers: Millbrook Musiikki and SP-Elektroniikka.

****

ML-Factory rakennussarja: Osa 5 – loppuraportti

Tämä oli siis alkutilanne: ML-Factorylta Saksasta tilattu sähkökitaran rakennussarja (hinta noin 200 €, tarkasta mallista riippuen).

Yksi vaikeimmista ja tärkeimmista työvaiheista on tässä setissä jo suoritettu etukäteen – mahonkikaula oli valmiiksi liimattu runkoon.

Jos käytetään viimeistelyyn ainoastaan oljyä ja vahaa, kitaran kasaaminen on yhden päivän (tai viikonlopun) projekti. Ainoa vaativampi toimenpide on silloin kahden muovikansien upottaminen runkoon.

Itse halusin nimenomaan kokeilla maalin-kaltaista Osmo Color -öljyvahaa tässä projektissa, mikä lisää luonnollisesti työvaiheita, sekä odottelua, kunnes maali on kuiva.

Saarniviilun värjääminen oli tuntuvasti vaikeampi kuin mahonkikaulan ja -rungon viimeistely. Kannelle oli vaikeampi saada tasaista maalipintaa, kuivuminen kesti kauemmin, ja sain reunalistoitukselle melkoisen määrän punaisia jälkiä teippauksesta huolimatta.

Kitaran takapuolen viimeistely oli sujuvampi saada aikaiseksi Osmo Colorilla. Lopputulos on hauskan värinen – muistuttaa jotenkin tomaattisoppaa – ja tuntuu hyvin orgaaniselta, vähän Gibsonin Faded-sarjan tyylisesti.

Mielestäni ML-Factory-kitaran hyvin kompakti, reunalistoitettu viritinlapa on kaunis, vaikka sen mahonkiviilu on pikkusen epäsiisti (liimajälkeä?). Viimeistelin lavan etupuolen öljyllä ja (antiikki-) vahalla.

Tarkkasilmäinen huomaa, että lapapala on liimattu kaulaan hieman vinosti, minkä takia viritinparit eivät ole sataprosenttisesti samoilla linjoilla keskenään. Tämä pieni kosmeettinen haitta ei kuitenkaan vaikuta kitaran toimintaan lainkaan – etenkin kun muistaa rakennussarjan erittäin edullisen hinnan.

Suljetut virittimet toimivat moiteettomasti.

Pieni tilkka öljyä tuo palisanteriotelaudan kauneuden esiin.

ML-Factory LP-tyylisen rakennussarjan runko on hivenen verran (noin 3 mm) ohuempi kuin sen esikuva. Eron huomaa vain mittaamalla, etenkin kuin itsekasatun soittimen paino on samassa keskiraskaassa luokassa kuin moni alkuperäinen Les Paul.

ML-kitaran talla ja kieltenpidin ovat samaa asiallista laatua kuin useissa edullisissa kitaroissa. Tässä Tune-o-Matic-kopiossa ei käytetä muuten sitä vintage-tyylistä jousta tallapalojen alaspitämiseen, mikä on mielestäni plussaa, koska tässä mikään ei surise soitettaessa häiritsevästi mukaan.

Rakennussarjan humbuckerit on edullisesta hinnasta huolimatta vahattu feedback-ulinaa vasten. Mikrofonit istuvat suorissa kehyksissä, joita on ruuvaamalla pakotettu kitaran kaarevan kanteen sopiviksi – ei ehkä tyylikkäin tai kestävin ratkaisu…

Vipukytkimen mukaan tulivat kaksi mutteria – alkuperäistyylinen pikkuhampailla (johon tarvitsee erikoistyökalun) ja tavallinen mutteri. Käytin tavallisen kuusikanttisen mutterin, koska kytkimen kierre jumiutti hieman ja mutterin tiukentamiseen tarvittiin avain.

ML-Factory-kitin pienet potentiometrit toimivat jouhevasti, ja myös muuten elektroniikka toimii kuin pitää.

Tältä kitara näyttää soittajan suunnasta.

****

Ensin se tärkein viesti:
Ei – kahdensadan euron kitaran rakennussarjasta ei saa kolmentuhannen euron custom shop -laatua! Moiseen kitissä käytetyt puut ja osat, sekä (ainakin tässä testitapauksessa) puutyön laatu ei yksinkertaisesti riitä.

Jos osaa puutyöt, nauhahiontaa, oikeanoppista lakkaamista ja lakkapinnan viimeistelyä, tämänkaltaisesta edullisesta rakennussarjasta voi kuitenkin saada kauniin ja toimivan soittopelin, joka painaa jo samassa sarjassa kuin useat 600–800 euron soittimet. Ja kun kerran alusta on toimiva, ei ole syyttä pidättäytyä lisäkustomoinista.

****

Omassa kitarassani olisin toivonnut, että tehtaassa käytettäisin paremmat (terävämmät) työkalut. Runkoon jyrsityt kolot ovat kaikki epäsiistiä – pahimmat olivat aukot mikrofoneille – ja myös poraukset virittimiä varten olisivat nekin voineet olla siistimpiä.

Nauhatyöhön pitää luultavasti vielä vähän satsatta – suoraan paketista nauhat olivat pikkuisen karheat. Kymmenes nauha oli myös aavistuksen verran liian korkea ylä-e-kielen alla, joka surisi vähän sitä vasten. Sain sen varovaisesti viilaamalla korjattua, mutta tällaisen ongelman oikea tunnistaminen vaati jo vähän kokemusta.

Vaihdan ehkä myös joskus myöhemmin uuden satulan tähän kitaraan. Valmiiksi asennettu toimii sinänsä, mutta minulla on taipumus soittaa vähän raskaamalla kädellä, joten satula voisi olla minunkaltaiselle soittajalle hieman korkeampi.

Muut sotkut menevät täysin minun tilille, minun kokemattomuuteni maalausasioissa takia.

****

Plussapuolella täytyy mainita, että minulla on nyt yksi toimiva sähkökitara lisää.

Kaularauta toimii, samoin virittimet ja talla. Vaikka nauhatyö suoraan paketista ei ole aivan täydellinen, sain kitarani säädettyä 10–52-kielisatsilla minun käyttämälle korkeudelle (Matala E: 2,4 mm/korkea e: 2,0 mm).

Kitara soi puhtaasti koko otelaudalla.

Kaulaprofiili on minun kitarassani suora kopio Gibsonin 60s-kaulaprofiilista – mukavan matala, muttei liian ohut.

Akustinen soundi täyttää sopivasti kaikki tyypillisimmät kriteerit LP-tyyliselle kitaralle. Soinnissa on tuorehko, selkeä, muttei piikkikäs atakki, lämmin perusluonne, sekä pitkä sustainvaihe.

ML-Factory-setin mikrofonit ovat asiallista laatua. Tässä ei luonnollisesti voi odottaa Harry Häussel-, Jason Lollar- tai Seymour Duncan Antiquity -tyylistä äärimmäistä tyylikkyyttä ja laatua – kitarasetti kun maksaa vähemmän kuin jotkut yksittäiset mikrofonit.

Rakennussarjan mikrofoneilla on hieman vintagea korkeampi lähtötaso, mutta soinnissa silti riittävästi avoimuutta minun makuuni. Hintaan nähdän laatu ei todellakaan ole hassumpaa.

Tässä kolme esimerkkipätkää, jossa aloitan aina kaulamikrofonilla, jatkan kytkimen keskiasennolla, ja lopetan tallamikrofonilla.

Pehmeä ja puhdas

Rock-särö

Metal-särö

****

ML-Factory LP-style kit, kannessa saarniviilu 

hinta noin 200 euroa (plus postituskulut)

****

Suomessa kitaran rakennussarjat myyvät ainakin Millbrook Musiikki ja SP-Elektroniikka.

****

ML-Factory rakennussarja: Osa 4

Sen jälkeen kun öljyvaha oli tarpeeksi kuivunut poistin maalariteipit, ja yritin siistiä reunalistoitukset punaisista jäämistä. Se oli vaikeampi kuin olin ajatellut, etenkin kitaran kannessa.

Käytin antiikkivaha antaakseen maalipinnoille hieman lisää kiiltoa.

Seuraavaksi päätin asentaa tallan ja kieltenpitimen kierreholkit runkoon. Poistin maadoitusjohdosta vielä vähän enemmän sen muovieristeestä, jotta holkin ja kaapelin välillä syntyisi tarpeeksi kontaktipintaa.

Tämän jälkeen käytin asianmukaisesti muovipäisen vasaran holkkien upottamiseen.

ML-Factoryn rakennussarjaan kuuluvat nykyaikaiset suljetut virittimet kiinnitetään samalla sekä lavan edestä (pitkällä kierrehylsyllä) että takapuolella pikkuisilla ruuveilla.

Lavan etupuolella käytetään avainta…

…kun taas takapuolella täytyy esiporata reiät ruuveille. Ruuvi menee helpommin sisään, kun hiertään kierteeseen hieman saippua.

Tehtävä suoritettu onnistuneesti!

Kitaran elektroniikka on suurilta osin jo valmiiksi juotettu johtosarjaaksi. Potikat, kondensaattorit, lähtöjakki sekä vipukytkimelle menevät johdot odottavat jo asennusta.

Kytkimelle menevät johdot kulkevat samassa kanavassa kuin mikrofoneista tulevat kaapelit. Tässä tapauksessa kannatti vetää ensin johdot oikeisiin paikkoihin, asentaa mikrofonit paikoilleen, ja juottaa lopuksi mikrofonijohdot ja vipukytkintä elektroniikkaan.

Mikrofonisignaalia kantavaa johtoa (tässä valkoinen) täytyy liittää potikan tuloon (kuvassa vasemmanpuoleinen kontakti), jossa on jo valmiiksi toinen johto juotettu kiinni. Mikrofonin maadoitus kiinnitetään potentiometrin koteloon. Kannattaa ensin raapia metallipintaa hieman karheaksi (esimerkiksi ruuvimeisselillä), koska se helpottaa juottamista.

Mikrofoni on kytketty.

Tältä näyttää vipukytkin: kaksi keskimmäistä kontaktia toimivat lähtöinä, josta signaali kulkee suoraan lähtöjakille. Ulommat kontaktit taas ovat kytkimen tulot, yksi per volumepotikka. Vastapuolella (joka ei näy kuvassa) on kytkimen oma maadoituspiste.

…ja seuraavaksi laitan kielet päälle ja säädän kitaran soittokuntoon…

ML-Factory rakennussarja: Osa 3

Sen jälkeen kun kannen toinen kerros Osmo Color oli kuivunnut enemmän kuin 12 tuntia, oli aika valmistella rungon takaosaa värikerroksia varten.

Takaosan kolot ovat sinänsä valmiiksi jyrsityt, mutta niiden reunat eivät ole muovikansia varten upotettuja.

Sovitin ensin elektroniikkalokeron kansi, jolla oli – mielenkiintoista kyllä – ”suunta”; tarkoitan: kansi ei ole täysin symmetrinen, vaan se sopii ainoastaan yhdellä tavalla kolon kanssa yhteen niin, että jokaisen reiän alla on puuta.

Kytkinkanavan kansi taas oli helpompi kohdistaa.

Koska meillä ei ole yläjyrsin kotona, enkä osaisi edes käyttää sellaista, käytettiin talttoja tähän hommaan.

Myönnän sen: vaimoni on minua taitavampi puutöissä, ja hän hoiti tämän osuuden.

Täältä lopputulos näyttää…

Reunat eivät ole niin tarkat kuin jyrsimillä tehdyt, mutta näinkin kannet saadaan sopimaan paikoilleen.

Seuraavaksi suojasin maalarinteipillä kaulan ja rungon reunalistoitukset rungon takaosan maalaamista varten.

Tältä runko näyttää kahdella Osmo Color -kerroksilla maalattuna.

ML-Factory rakennussarja: Osa 2

Päätin käsitellä ainakin kitaran kantta punaisella Osmo Color öljyvahalla, joka ei peittää puun kauniita syykuvioita.

Hioin siis ensimmäiseksi hiomapaperilla (karkeus 240) varovasti kannen saarniviilua sulavaksi – kahden milin paksuus ei anna isoa virhemarginaalia! Sen jälkeen annoin hiomapaperilla myös kaulakorolle loppullisen muotonsa.

Huomasin, että rungossa ei vielä ollut kanava kielten maadoitusta varten. Maadoitusjohto tai -lanka menee tavallisissa Les Paul –tyylisissä kitaroissa elektroniikkalokerosta kielipidimen holkkia varten porattuun reikään.

Lokerossa maadoitus on juotettu potentiometrin kuoreen, ja toisessa päässä metalliholkki liittää kielet maadoitukseen. Perinteiset sähkökitarat hurisevat ikävästi, jos niiden kielet eivät ole liitettyjä maahan.

Koska stopbar-holkin reikä on lähellä kaulavolumen potikkareikää, ja elektroniikkalokerossa oli riittävästi tilaa, reiän poraaminen akkuporakoneella oli suhteellisen helppo.

Avasin hyvin varovasti laadukkaalla senkkausterällä vipukytkimen reiän. Sen jälkeen laitoin maalariteippiä reunalistoituksen ja rungon päällä makaavan otelautapätkän päälle, jotta punainen väri tarttuisi varmasti vain saarniviiluun.

Sitten vaan vinyylihanskat päälle: Osmo Coloria täytyy ensin sekoittaa huolellisesti.

Öljyvaha levitetään ohuesti, mutta tasaisesti siveltimellä tai rätillä.

Tältä ensimmäinen kerros näyttää vielä märkänä. Öljyvahan pitää nyt kuivua ainakin 12 tuntia, ennen kun voi levittää toisen kerroksen sen päälle.

On tärkeä muistaa, että puuvahalla kastettu rätti voi tietyissä tilanteissa sytyttää tuleen ihan itsestään. Sytytysvaaran vuoksi rätin pitää aina hävittää asianmukaisesti, eikä jätä sen lojumaan jossain nurkassa tai ”kuivumaan” auringossa. Helpointa on huuhdella käytetyn rätin runsaasti vedellä, minkä jälkeen sitä heitetään pois ilmatiiviissa pakkauksessa. Toinen vaihtoehto on polttaa sen heti käytön jälkeen.

****

ML-Factory rakennussarja: Osa 1

Eilen posti toi sen sähkökitaran rakennussarjan, jonka olin tilannut hieman yli viikko sitten saksalaiselta firmalta nimeltään ML-Factory.

ML-Factory tarjoaa laajan valikoiman edullisia kitara- ja bassosarjoja, joita tehdään ilmeisesti Kiinassa. Päätin saada selvillä millainen kitara syntyy noin kahdensadan euron LP-rakennussarjasta.

Yllä olevat kuvat näyttävät viimeistelemättömän kitara-aihion, ja osa mukana tulevista osista. Tässä rakennussarjassa kitaran mahonkikaula on jo valmiiksi liimattu runkoon. Paketista löytyy kaikki mitä tarvitaan – mikrofonit, elektroniikka, virittimet, talla ja muoviosat – ja osat vaikuttavat olevan laaduiltaan käyttökelvollista kauko-itäistä keskivertoa. Tämän kitarapaketin hinta oli 199 euroa, johon lisätään vielä noin 18 euroa postituskulut.

Rungon takaosa on kasattu kolmesta mahonkipalasta.

Mahongin päälle on liimattu vaahterakansi (? tai joku muu vaalea puulaji) useasta palasta, ja tämän päälle ohut (noin 2 mm) saarniviilu.

Rungossa on jäänyt muutama pieni naarmu ja hiomajälki – hiomapaperi on siis syytä käyttää ennen viimeistelyä.

Mikrofonikolot on jyrsitty ilmeisesti tylsällä työkalulla, ja ne ovat rakennussarjan puutyön heikoin kohta.

Kaulan korko tarvitsee sekin vielä vähän hiontaa.

Otelauta ja otemerkit näyttävät kauniilta, ja myös nauhoitus vaikuttaa hyvin asialliselta.

Reunalistoitettu lapa näyttää tyylikkäältä, ei se ole niin kömpelön näköinen kuin esimerkiksi Epiphonen ratkaisu.

Lapa on liimattu kaulaan E-virittimien korkeudella.

Tässä vielä toinen kuva kaulaliitoksesta.

Mielenkiintoinen ratkaisu: kytkimen auko on porattu itse kannen, muttei saarniviilun läpi. Tätäkin täyttyy sitten hoitaa itse, samoin kuin muovikansien upottaminen runkoon.

Elektroniikan kolo on paljon siistimpi kuin aukot mikrofonille. Tässä hintaryhmässä olisi järjetön odottaa Custom Shop -laatua.

Ensivaikutelmani on siis aika optimistinen – kyllä tästä kitara saadaan.

Seuraava työvaihe on siis hiominen…ja täyttyy miettiä sitä viimeistelyäkin…

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑