Kitarablogi jumped at the opportunity to take a new Raato Custom Guitars PenetRaatoR Multiscale 6 for a spin.
****
The PenetRaatoR 6 Multiscale (prices starting at 3,270 €; this guitar: 3,900 €) is a handcrafted electric solidbody guitar, which offers each string its own scale length. Here the bottom E-string has a scale length of 27.75 inches, while the treble e-string’s scale is 26.5 inches. A previous review explains the ideas behind multi-scale guitars in more detail.
I must say that I rather like Raato Guitar’s crossbreed of Gibson and B. C. Rich elements, which make for a stylish instrument. The body’s core is crafted from basswood, with an added pear back and figured maple top.
This model’s neck consists of three long strips of wood – a centre piece of hard rock maple flanked on both sides by sapele mahogany.
The PenetRaatoR sport’s a very strong bolt-on neck joint using six screws and washers.
The neck has received an oil-and-wax finish. The body, as well as the headstock’s facing, have been bleached and finished with a thin satin lacquer.
One of the custom options on this PenetRaatoR is Raato Custom Guitars’ Lichtenberg Figure process used on the body and headstock face.
Putting Lichtenberg figures into wood is a relatively dangerous procedure (”don’t try this at home”), in which an electrical current is carefully used to produce lightning-like burns in the wood. You can take a look at the process in this Raato Guitars VIDEO.
Mika Ruotsalainen has gone even a bit further by filling the figures on the front with a gorgeous mixture of blue resin and holo-glitter flakes.
The PenetRaatoR 6 Multiscale’s fretboard is made of African ebony, and it sports two octaves’ worth of expertly finished jumbo-sized frets.
This guitar comes with glow-in-the-dark side dots – and company logo – made of Luminlay.
Locking Hipshot Grip-Lock machine heads make sure you tuning stays spot on, even in the middle of Metal Mayhem.
The well designed hardtail bridge is also a Hipshot product.
This PenetRaatoR comes with a pair of Bare Knuckle Pickups’ Nailbomb humbuckers with ceramic magnets. You can already guess from the name that these pickups are meant for all types of Hard Rock and Metal genres.
The review guitar’s controls are spartan and to the point:
We find a three-way toggle pickup switch, as well as a master volume control with an integrated push/pull-switch for pickup splitting.
This is what a boutique class control cavity should look like. The soldering is clean as a whistle, and the electric shielding is thorough.
****
Despite Raato Custom Guitars’ PenetRaatoR 6 Multiscale being a rather large electric guitar, its weight is surprisingly moderate. The instrument sits comfortably in the lap, proving equally well-balanced hanging on a strap.
This guitar’s lucky owner (thank you for the loan!) has chosen an asymmetrical neck profile for his own Raato guitar. The neck, which is thicker on the bass side, fits very nicely into my own hand.
The workmanship on this guitar is top notch throughout. Take the fretwork on the PenetRaatoR, for example, that makes this instrument very fast and easy to play. The owner requested his guitar be set up for drop-C tuning.
Played acoustically this Raato displays a fast and precise attack followed by long and smooth sustain.
Bare Knuckles’ considerable expertise in the field of pickup making is clearly evident in the Nailbombs’ sounds, which is couples merciless power with a high degree of musicality. Yes, these are high-octane pickups, but one-dimensional there not.
Here’s a clean audio clip that starts off with the split settings (neck, both, bridge), before switching to the full humbuckers:
The Raato PenetRaatoR 6 Multiscale has been crafted to rock hard, and rock it does indeed:
****
It is very clear to me, judging by this review, that Raato Custom Guitars stands for top class workmanship combined with a fresh and fearless approach, when it comes to body shapes and different finishes. PenetRaatoR 6 Multiscale is a fine example of what a boutique grade modern Metal guitar can be.
****
Raato Custom PenetRaatoR 6 Multiscale
Prices starting from 2,890 € (traditional scale) and 3,270 € (multiscale)
PenetRaatoR 6 Multiscale (hinnat alk. 3.270 €; tämä soitin 3.900 €) on käsintehty sähkökitara, jossa jokaisella kielellä on oma mensuurin pituus. Basso-E:n mensuuri on 27,75 tuumaa, kun taas diskantti-e:n soiva pituus on 26,5 tuumaa. Multiscalen toimintaperiaatteesta voi lukea enemmän TÄÄLLÄ.
Raato Guitarsin risteytys Gibson Explorer- ja Flying V-malleista näyttää mielestäni todella tyylikkäältä. Rungon pääaines on lehmus, johon on lisätty päärynäpuusta tehty pohja, sekä loimuvaahterainen kansi.
Tämän mallin kaula on veistetty kolmesta pitkästä puupalasta – reunapalat ovat sapelimahonkia, kun taas kaulan keskeltä löytyy vaahteraa.
PenetRaatoRin vankka ruuviliitos on toteutettu kuudella ruuvilla ja alusprikalla.
Kaula on öljytty ja vahattu. Rungon puita, sekä viritinlavan etupuolia, on ensin valkaistu ja sitten viimeistelty ohuella mattalakkauksella.
Yksi tämän PenetRaatoRin erikoisvaihtoehdoista on Raato Custom Guitarsin Lichtenberg-sähköpolttaminen rungossa ja lavan etupuolessa.
Lichtenberg-viimeistely on suhteellisen vaarallinen prosessi (”don’t try this at home”), jossa puuhun poltetaan salamaa muistuttavia kuvioita sähkön avulla. Löydät Raato Guitarsin videon aiheesta TÄSSÄ.
Testikitarassa on täytetty rungon etupuolen Lichtenberg-kuvioit vielä erittäin kauniilla sinisellä hartsin ja hologlitterin sekoituksella.
PenetRaatoR 6 Multiscalen otelauta on afrikkalaista eebenpuuta, ja siihen on asennettu 24 jumbokokoista nauhaa.
Kitaran otemerkit – ja myös firman R-logo – on tehty Luminlay-materiaalista, joka hohtaa pimeässä.
Laadukkaat Hipshot Grip-Lock virittimet pitävät soittimen vireessä myös rankimmissa soittotilanteissa.
Hipshotin kiinteä multiscale-talla on tyylikäs valinta.
PenetRaatoRin humbuckerit ovat Bare Knuckle Pickupsin Nailbomb-mallit keraamisilla magneeteilla. Kuten jo mikkien nimestä voi päätellä, ovat nämä humbuckerit tarkoitettu juuri tällaiseen metallikitaraan.
Testikitaran elektroniikka on hyvin virtaviivainen – Raato-malli tulee toimeen kolmiasentoisella mikkikytkimellä, sekä master volumella, johon on lisätty nostokytkin humbuckerien puolittamista varten.
Tältä boutique-luokan elektroniikkalokeron pitää näyttää. Juotostyö on erittäin siistiä ja häiriösuojaus esimerkillistä.
****
Raato Custom Guitarsin PenetRaatoR 6 Multiscale on hyvin kookas soitin, mutta sen paino on ilahduttavan maltillinen. Kitara istuu hyvin sylissä, ja se roikkuu myös rauhallisesti ja hyvässä tasapainossa hihnan varassa.
Kitaran tuleva omistaja (kiitos soittimen lainaamisesta!) on valinnut omaan Raato-kitaraan tuhdin ja epäsymmetrisen kaulaprofiilin (paksumpi bassokielten alla), joka istuu ainakin minuun käteeni erinomaisesti.
Työnjälki on kauttaaltaan erittäin siisti. Hyvänä esimerkkinä tästä voi pitää mm. PenetRaatoRin nauhatyö, joka tekee testikitaran soitosta hyvin vaivatonta ja nopeaa. Asiakkaan toiveesta kitara on säädetty Drop C -viritystä varten.
Akustisesti soitettuna löytyy Raadon soundista rutkasti potkua atakissa, sekä pitkä ja tasainen sustainvaihe.
Bare Knucklesin osaaminen tulee selvästi esille Nailbombien soinnissa, sillä humbuckereiden soundissa löytyy armottoman tehon lisäksi myös musikaalisuutta. Nämä mikit ovat tehokkaita, mutta ei missään nimessä yksitoikkoisia.
Tässä puhdas klippi, jossa soivat ensin puolitetut vaihtoehdot (kaula, molemmat, talla) ja sitten täydet humbuckerit:
Raato PenetRaatoR 6 Multiscale on kuitenkin tehty rokkaamaan kovasti ja vailla kompromisseja; ja sen se tekeekin mainiosti:
****
Myös tämän testin perusteella voin sanoa hyvällä omatunnolla, että Raato Custom Guitarsissa yhdistyy vankka osaaminen soitinrakennuksessa ja taiteilijan näkemys sekä soittimen ulkomuodossa että viimeistelyssä. PenetRaatoR 6 Multiscale kuuluu mielestäni selvästi nykyaikaisten hevikitaroiden parhaimmistoon.
****
Raato Custom PenetRaatoR 6 Multiscale
Hinnat alk. 2.890 € (perinteinen nauhoitus) ja 3.270 € (multiscale-nauhoitus)
• handcrafted in Finland
• multiscale: 26.5″–27.75″
• bolt-on neck – sapele/maple/sapele
• African ebony fingerboard
• 24 super jumbo frets
• Luminlay inlays
• body – basswood core with maple top and pear back
• Lichtenberg wood burning figures
• Hipshot hardware – locking tuners and hardtail bridge
• two Bare Knuckle Nailbomb humbuckers
• three-way toggle
• master volume with push/pull coil split
• handcrafted in Finland
• multiscale: 26.5″–27.75″
• bolt-on neck – sapele/maple/sapele
• African ebony fingerboard
• 24 super jumbo frets
• Luminlay inlays
• body – basswood core with maple top and pear back
• Lichtenberg wood burning figures
• Hipshot hardware – locking tuners and hardtail bridge
• two Bare Knuckle Nailbomb humbuckers
• three-way toggle
• master volume with push/pull coil split
Jimi Hendrix’ simply doesn’t seem to wane, even though the genial guitar hero himself died in London in 1970 at 27 years of age. There’s still so much interest in Hendrix’ music that he continues to rank among the top ten of best-earning dead celebrities in Forbes magazine.
The Fender Stratocaster was the master’s favourite instrument, so it’s not really surprising that the man has been honoured with a signature model by Fender last year. This guitar is now also available in Finland.
In 1980 a small, semiofficial run of Hendrix Strats was made, sporting a white body and a left-handed neck with a large headstock. Fender’s Custom Shop came out with 100 Monterey Stratocasters, which where close copies of the guitar instrument played and burned at the 1967 festival. It was a right-handed Stratocaster with a small headstock and a hand-painted body, set up for left-handed playing. Along with the guitar the Monterey Set also included a flight case and a leather gig bag. In the same year (1997) Fender USA started to produce the Jimi Hendrix Voodoo Strat. The Voodoo Strat was in fact a a left-handed (!) copy of Hendrix’ (right-handed) Woodstock Stratocaster, with the headstock decals turned into mirror images, so that you would look (a bit) like Hendrix, whenever you stepped in front of a mirror. 😀
****
The brand-new Fender Jimi Hendrix Stratocaster (approx. 950 € in Finland) also has some features resembling the guitar Hendrix used at the Woodstock festival:
The right-handed alder body is finished either in black or in white, while the neck is a large headstock-carrying, left-handed, all-maple affair.
The headstock carries the so-called transition logo from the mid-Sixties, which was much larger than the Fifties’ spaghetti logo, but still gold coloured. By the end of the Sixties the logo was changed to black and the model name was written in large, bold lettering – that would be called the the CBS logo.
Modern improvements on the Hendrix Strat include truss rod access from the headstock side, as well as a flatter, more bend-friendly fretboard radius of 9.5 inches.
The headstock’s flip side displays Hendrix’ signature, and a very decent set of Kluson copies.
The neck joint has been kept very traditional, but for the Authentic Hendrix-logo on the neck plate.
The most important differences between the Hendrix model and a bog standard Strat can be found in the pickup department:
The Mexican signature guitar comes equipped with a pukka set of American Vintage ’65 Gray-Bottom Fender-pickups, which have been installed into this guitar, as if this were a left-handed model turned over. Both the neck and middle pickup have been flipped over by 180 degrees, while the bridge pickup has been flipped over first, before being installed at a reverse angle. Usually the bridge pickup is placed so that its bass side is closer to the neck with the treble side being closer to the bridge. On the Hendrix Strat the bridge pickup’s bass side is closer to the bridge and the treble side closer to the neck.
This reverse installation means that the magnet stagger is ”wrong”, changing slightly the balance between the strings in terms of output. Furthermore, the bridge pickup will give you a slightly changed range of overtones, due to its reverse angle.
We’ll find out in the listening test, whether these changes really make any discernible difference.
The controls follow the vintage recipe – master volume, neck tone, middle tone – while the pickup selector on the Hendrix model is a modern five-way unit.
The American Vintage ’65 pickup set is true to the original specs and does not feature a reverse-wound/reverse-polarity middle pickup for hum-cancelling in positions two and four, like many updated Strats!
Fender’s vintage vibrato bridge (the ”Sychronized Tremolo”) sports bent steel saddles.
****
Fender Strats are well-known for their excellent ergonomic properties and the Hendrix signature model stays true to this heritage.
Our review instrument was of comfortable moderate weight. The neck’s mid-Sixties C-profile feels great, thanks to not being overly chunky.
The guitar arrived strung with a set of 010s and tuned to E-flat, but the setup wasn’t quite spot-on. The vibrato bridge was tipped a little too steeply, and the intonation was a bit off on the bass strings. But it only took me a couple of minutes (and the correct pair of screwdrivers) to get this Strat shipshape. The result was a great-playing and great-sounding guitar (string height at 12th fret: bottom-E: 2.2 mm/high-e: 1.7 mm).
The flatter-than-vintage fretboard radius really helps to make the Hendrix Strat a very bend-friendly guitar, while also minimising the possibility of fret choke during large-interval bends.
I must admit that I’m not quite sure, whether I really hear much of a difference in the amplified sound of the reversed pickups, though.
Jimi’s guitar tech and effects guru, Roger Mayer, has often stated that Hendrix was satisfied with the sound of his (right-handed) Strats right off the peg. According to Mayer, the only ”customisation” the pair ever did on newly bought guitars, was to take off the neck and remove all possible finish residue inside the neck pockets to improve the stability of the neck joints. Hendrix’ effects, on the other hand, were a regular target for fine-adjustment and electronic customisation.
Anyway, the new Fender Jimi Hendrix signature guitar sounds just like a great Strat should. Here’s a clean clip first:
Here’s an example of the Hendrix Strat’s distorted tone:
I was eager to start recording with the Fender Hendrix model. The first demo track puts the signature Strat into a slightly more contemporary context. The signal chain for this track was: Fender Hendrix Stratocaster –> Electro-Harmonix Germanium 4 Big Muff Pi –> Morley M2 Wah/Volume –> Blackstar HT-1R:
Next I recorded a demo track with a more Hendrix-like arrangement. The signal path was: Hendrix Stratocaster –> Morley M2 Wah/Volume –> Electro-Harmonix Nano Big Muff Pi –> Blackstar HT-1R. The Uni-Vibe style sound at the end of the track was achieved with a phaser plug-in during mixdown:
****
Hendrix’ Live Sound
Even though Jimi Hendrix was known for his avant-garde use of effects in the studio – buoyed by the creativity of his sound engineer Eddie Kramer – his signal chain on stage was surprisingly straightforward. Here’s a short and basic rundown of Hendrix’ live rig.
1. Marshall Model 1959 ”Plexi” stack Jimi Hendrix used what we now call a vintage-type, non-master volume amplifier stack, which wasn’t especially high-gain by today’s standards. Usually Hendrix had two 100 Watt Marshall-stacks running in parallel, which meant things got very loud. His Strats would cause his amp to break up, but the type of distortion was closer to what we’d now call a 60s Blues sound than to 70s Metal, and far removed from the high-gain saturation of our time.
I simulated this type of amp response by turning my Blackstar HT-1R’s gain control up to get the clean channel to overdrive.
2. Dallas-Arbiter Fuzz Face
In my view, the fuzz pedal is the most important ingredient in Jimi’s sound, because it adds a lot of oomph, creamy compression, and aggression to proceedings.
A British importer of musical equipment, a man called Ivor Arbiter, came up with the Fuzz Face in 1966, because he wanted to have a fuzz pedal in his product range. He came up with a chunky package by having the Fuzz Face circuit built into the base of a 60s microphone stand. The round enclosure, coupled with the unit’s two controls and single footswitch, looked like a smiley face, which is where the pedal got its name from.
Fuzz Faces are built by the Jim Dunlop company these days. There are also cheap alternatives available, from companies such as Mooer or Rowin. I’m using an Electro-Harmonix Nano Big Muff Pi for the demo tracks:
3. Vox Wah-Wah
Hendrix generally used his Vox Wah in front of his Fuzz Face, but keeping it behind the fuzz will also result in some cool tones. Great wah-pedals can also be head from Boss, Mission Engineering or Jim Dunlop.
Roger Mayer’s Octavia-pedal was sometimes used as an additional ingredient in Jimi’s live sound. This strange-sounding effect combines distortion with an artificial upper octave and some slight ring-modulation. Hendrix also used a Uni-Vibe effect, which was one of the first pedals that tried to create a Leslie-like sound in a compact format.
A genuine Octavia-pedal is only made by Roger Mayer, but Joyo’s inexpensive JF-12 Voodoo Octave stomp box sets you off in a very similar direction.
Korg has introduced the NuVibe, which is a pukka re-imagination of the original Uni-Vibe-pedal. Voodoo Lab’s Micro Vibe is a high-quality proposition at a fair price.
You can also simulate Uni-Vibe-style tones by using a suitable phaser. The Boss PH-3 is a modern and versatile phaser. If you want something even more affordable, you could check out Mooer’s range of effects.
This clip uses a combination of two phaser plug-ins in my audio sequencer:
****
If you want to go all the way to ”become Hendrix”, you will need to buy a left-handed Stratocaster and turn it into a right-handed instrument. The result will be authentic, but also much less comfortable than a regular Strat, because the controls are all in the wrong place.
Fender’s new Jimi Hendrix Stratocaster will give you the (very slight) difference a reversed headstock brings to the playing feel, as well as the (very slight) tonal differences of the reversed pickups, while keeping all of the Stratocaster’s great ergonomics intact.
Fender’s Hendrix model is a fine Strat, which you can use for all types of music. Still, it’s the ”Hendrix-thing” this guitar does the best!
If I could only have the maestro’s long fingers and musical imagination…
Jimi Hendrixin suosio ei näytä hiipumisen merkkejä, vaikka tämä valovoimainen kitarasankari itse kuoli jo vuonna 1970 27-vuotiaana Lontoossa. Kiinnostus Hendrixin musiikkia kohti on yhä niin suuri, että hän on sijalla yhdeksän Forbes-lehden listalla parhaiten tienaavista kuolleista henkilöistä.
Fenderin Stratocaster oli mestarin suosikkisoitin, eikä ole siis ihme, että Fender hiljattain esitteli uuden Jimi Hendrix -nimikkomallin, joka on nyt myös saatavilla Suomessakin.
Uusi meksikolainen Fender Jimi Hendrix Stratocaster ei ole kuitenkaan firman ensimmäinen kunniaosoitus legendaariselle kitaristille:
Vuonna 1980 tehtiin pieni ”epävirallinen” erä Hendrix-Stratoja (tuotantoerä vain muutama tusina) valkoisella rungolla ja vasenkätisellä, isolla viritinlavalla varustetulla kaulalla. Vuonna 1997 ilmestyi Custom Shopin 100 kitaran erä Hendrixin Monterey-Stratosta, joka oli tarkka kopio soittimesta, jota Hendrix käytti Monterey-festivaalilla 1967. Se oli käsin maalattu vasenkätiselle sopivaksi muutettu oikeankätinen Strato pienellä lavalla. Monterey Strat -settiin kuului myös flight case -laukku, nahkahihna, sekä nahasta tehty topattu pussi. Vuonna 1997 ilmestyi myös Fender USA:n Jimi Hendrix Voodoo -Strato, joka oli oikeakätiselle tarkoitettu kopio Hendrixin legendaarisesta Woodstock-kitarasta. Voodoo-Straton juju oli, että kitaran logo oli alkuperäisen peilikuva, minkä ansiosta nimikkomallin käyttäjä näytti peilin edessä enemmän Hendrixiltä. 😀
Tässä tapauksessa kitaran leppärunko on saatavilla joko valkoisena tai mustana, ja siihen on liitetty yksiosainen vaahterakaula isolla, vasenkätisellä lavalla.
Viritinlavalta löytyy ns. transition logo 60-luvun keskiväliltä, joka on isompi kuin 50-luvun spaghetti logo, mutta vielä kultainen. Logo muuttui 60-luvun lopulla mustaksi CBS logoksi.
Nykyaikaisia parannuksia Hendrix Stratocasterissa ovat lavanpuoleinen kaularaudan säätöruuvi, sekä otelaudan loivempi kaarevuus (9,5 tuumaa), joka helpottaa kielten venytyksiä.
Lavan kääntöpuolelta löytyy Jimi Hendrixin nimikirjoitus, kitaran sarjanumero, sekä sulavasti toimivat Kluson-kopiot.
Kaulaliitos on hyvin perinteistä sorttia, mutta kaulalevyyn on kaiverrettu Authentic Hendrix -tuotteiden logo.
Tärkein ja ratkaisevin ero rivi-Stratoon piilee Fender Jimi Hendrix -mallin mikrofoneissa:
Meksikolaisessa nimikkomallissa käytetään laadukkaita American Vintage ’65 Gray-Bottom Fender-mikrofoneja, jotka on asennettu niin kuin tämä kitara olisi vasenkätinen. Kaula- ja keskimikrofoni on siis käännetty 180 asteella. Myös tallamikrofoni on ensin käännetty, mutta tämän lisäksi se on myös asennettu käänteisen kulmaan. Tavallisesti tallamikin bassopuoli on lähempänä kaulaa, Hendrix-Stratossa taas mikin diskanttipuoli on lähempänä soittimen kaulaa.
Tämä toimenpide kääntää mikrofonien erikorkoisten magneettien järjestystä, ja se myös muuttaa tallamikin tapauksessa mitkä ylä-äänet mikki poimii kielistä.
Vasta käyttötestissä selviää onko ero kuultavissa.
Säädinosasto on vintage-reseptin mukainen – master volume, kaulamikin tone ja keskimikin tone – mutta Hendrix-mallissa on nykyaikainen viisiasentoinen kytkin.
American Vintage ’65 -mikkisetissä kaikki mikrofonit on käämitty samaan suuntaan, niin kuin aidoissa 60-luvun Stratoissa. Tämän takia yksikelaisten hurina ei poistu mikkiasennoissa kaksi ja neljä, niin kuin monissa nykyaikaisissa Stratocastereissa!
Vibratalla on Fenderin vintage vibrato (”Sychronized Tremolo”) teräksisillä tallapaloilla.
****
Fender Stratot tunnetaan niiden hyvästä ergonomiasta, eikä Fender Jimi Hendrix -malli poikkea tästä linjasta.
Testiyksilö on mukavasti keskipainoinen ja sen runko hyvin sulavalinjainen. Fender on valinnut 1960-luvun C-profiilin tähän Hendrix-Stratoon, joka tuntuu todella hyvältä kädessä myös hyvin maltillisen paksuutensa ansiosta.
Testikitara saapui Es-vireessä 010-satsilla, mutta sen säädöt eivät olleet täysin kohdallaan suoraan laatikosta. Vibratallan kulma oli hieman liian jyrkkä ja myös soittimen intonaatio oli bassokielillä vähän pielessä. Oikean kokoisilla ristipääruuvareilla ongelmat hoidettiin nopeasti ja helposti pois päiväjärjestykseltä. Lopputulos oli erittäin hyvin soiva sähkökitara mukavalla tatsilla (kieltenkorkeus 12. nauhalla: matala-E: 2,2 mm/diskantti-e: 1,7 mm).
Loivasta otelautaradiuksesta (9,5 tuumaa) on todellakin paljon hyötyä bendaamisessa. Kielten venyttäminen on helpompaa, eivätkä kielet rämise isoissa intervalleissa ylimpiä nauhoja vastaan kuin usein kuperammalla vintage-radiuksella (7,25 tuumaa).
En ole ihan varma kuuluuko käänteisten mikrofonien soundillisia vaikutuksia ratkaisevasti Hendrix-Stratocasterin sähköisessä soundissa.
Hendrixin tekniikon ja soundigurun, Roger Mayerin, mukaan muusikko itse oli tyytyväinen tuotantolinjan Stratoihin. Mayer on sanonut useissa haastatteluissa, että ainoat toimenpiteet, joita tehtiin juuri ostettuihin soittimiin, olivat kaulataskujen siivoaminen lakkausjäämiltä. Sen sijaan Hendrixin efekteihin tehtiin kaikenlaista kustomointia.
Oli niin tai näin, uusi Fender Jimi Hendrix -malli soi kuin laadukas Strato. Tässä ensin puhdas pätkä:
Ja tässä esimerkki Hendrix-kitaran särösoundista:
Halusin ensin kokeilla Jimi Hendrix -Stratoa nykyaikaisessa soundiympäristössä, ja äänitin tämän pienen demon. Signaaliketju on Hendrix Stratocaster –> Electro-Harmonix Germanium 4 Big Muff Pi –> Morley M2 Wah/Volume –> Blackstar HT-1R:
Äänitin sitten vielä toisen, Hendrix-tyylisen demokappaleen. Signaaliketju on tässä Hendrix Stratocaster –> Morley M2 Wah/Volume –> Electro-Harmonix Nano Big Muff Pi –> Blackstar HT-1R. Kappaleen lopussa simuloin Uni-Vibe-efektin soundia nopealla phaser-efektillä miksausvaiheessa:
****
Hendrixin live-soundi
Vaikka Jimi Hendrix oli – ääniteknikko Eddie Kramerin avulla – melkoinen edelläkävijä efektien käytössä studiossa, perustui hänen live-soundinsa yllättävän pieneen efektiarsenaaliin. Tässä todella lyhyt johdanto Hendrixin signaaliketjuun lavalla.
1. Marshall Model 1959 ”Plexi” -stäkki Jimi Hendrix käytti mitä tänään kutsutaan vintage-tyylisiksi stäkeiksi, joiden vahvistimissa ei ollut high-gain säröpiirejä, eikä master volume säätimiä. Hänellä oli tavallisesti käytössä jopa kaksi 100-watista Marshall-stäkkiä, mikä tarkoitti että äänenpaine oli melkoinen. Stratollakin nämä vahvistimet menevät särölle, mutta soundi on enemmän Blues-tyylinen, kuin mitä saadaan nykyaikaisista high-gain stäkeistä.
Fuzz-tyypinen säröpedaali on mielestäni Hendrix-soundin kannalta ratkaisevassa asemassa, koska se lisää soundiin sekä lihaksia ja kermaista sustainea että runsaasti rosoisuutta.
Englantilainen musiikkilaitteiden maahantuoja Ivor Arbiter halusi saada firmalleen 1966 oman säröpedaalin. Hän keksi Fuzz Facen rakentamalla fuzz-piirin mikrofoniständin jalkaan. Pyöreä jalka näytti kahdella säätimellään ja yhdellä jalkakytkimellään naamalta, josta pedaalin nimi tulee.
Hendrix käytti Vox Wahiaan tavallisesti kytkettynä Fuzz Face -särön tuloon, mutta myös fuzzin jälkeen saadaan monta käyttökelpoista soundia. Hyviä wah-pedaaleja on saatavilla esimerkiksi Bossilta, Mission Engineeringiltä tai Jim Dunlopilta.
Lisämausteina Hendrix käytti vielä Roger Mayerin rakentamaa Octavia-efektiä, jossa säröefekti ja yläoktaaveri tuottavat hyvin erikoisia soundeja, sekä alun perin Leslie-simulaatioksi tarkoitettua Uni-Vibe-pedaalia.
Korgilta saa nykyään NuVibe-nimeä kantavan Uni-Vibe-uusintapainoksen, mutta pedaali on melko kallis hankinta. Voodoo Labin Micro Vibe on jo hieman edullisempi, mutta silti laadukas ratkaisu.
Uni-Vibe-tyylisiä soundeja voi simuloida myös phaser-efektillä. Bossin PH-3 on nykyaikainen phaser-pedaali monipuolisilla ominaisuuksilla, kun taas Mooerilta saa hyvin edullisen phaserin.
Esimerkkipätkässä ketjutin miksausvaiheessa kaksi phaser-plugaria audiosekvensserissä:
Tässä vielä LINKKI Kimmo Aroluoman erinomaiselle jutulle Hendrixin signaaliketjusta, sekä toinen LINKKI pro-luokan Hendrix-pedaalilaudan testille.
****
Jos haluaa soittaa kitaraa täysin autenttisesti Hendrixin hengessä, pitää hankkia itselleen vasenkätisten Strato, vaihtaa (tai kääntää) kitaran satula oikeankätiseksi ja soittaa sitä kitaraa sitten väärinpäin. Lopputulos on autenttinen, mutta samalla ergonomialta ongelmallinen, koska esimerkiksi säätimet ovat huonolla paikalla.
Uudelta Fender Jimi Hendrix Stratocasterilla saa vasenkätisen viritinlavan tuomaa (hieman) erilaista soittotuntumaa, sekä käännettyjen mikrofonien tuomaa (hieman) erilaista perussoundia oikeankätisen kitaran ergonomialla.
Fenderin Hendrix-malli on todella hyvä Strato, jolla voi soittaa myös muuta musiikkia kuin vain Hendrixiä, mutta Hendrix onnistuu kyllä erityisen hyvin.
Nyt pitäisi ”vain” olla mestarin pitkät sormet ja Hendrixin idearikkautta…
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 