Posts tagged ‘Brian Jones’

27/03/2014

Review: Vox Mark III + Mark V

****

Vox Mark III – headstock logo

Vox’ legendary Sixties guitars, the Mark III and the Mark V – aka the Vox Teardrop (Mark III) and the Vox Phantom (Mark V) – have made a comeback! These Brit Boom-guitars have claimed their place in history as the chosen axes of the Rolling Stones’ original lead guitarist Brian Jones (Mark III) and Tony Hicks (Mark V) of the Hollies.

But the best news is that these new versions come at quite affordable prices!

****

Vox Mark III – full front

The Vox Mark III (current price in Finland approx. 355 €) sports a symmetrical body, which calls to mind old lutes or the Greek bouzouki.

This reissue comes with a short 22-inch scale (610 mm), making it an ideal beginner’s instrument.

Vox Mark III – full back

The Teardrop is build from a basswood body and a bolt on maple neck. The fretboard is crafted from rosewood.

Vox Mark III – headstock

The new, smaller version of the legendary Vox-headstock cuts down on neck weight and thus improves the guitar’s balance.

Vox Mark III – tuners

The Mark III is equipped with a set of modern sealed tuning machines that sport off-white buttons.

Vox Mark III – vibrato

Both Voxes comes with a modern two-post vibrato bridge.

Vox Mark III – vibrato springs

Three springs are factory-installed, but you can find a fourth spring in the gig bag, should you desire a firmer feel.

Vintage-snobs probably will scoff at the narrow tremolo block used in this vibrato. There are claims that this type of block diminishes sustain, but on the other hand Floyd Rose systems also use narrow blocks and nobody’s complaining.

Vox Mark III – pickups

There are three singlecoil pickups mounted to the three-ply scratchplate, meaning we’re in for a nice, sprightly vintage tone in all likelihood.

Vox Mark III – controls

The traditional passive electronics comprise a five-way switch, as well as a master volume and a tone control.

****

Vox Mark V – full front

The basic ingredients for the angular Vox Mark V (current price in Finland approx. 355 €) are virtually the same as in the Mark III.

Vox Mark V – full back

There’s a rib cage contour in the Phantom’s basswood body, too.

Vox Mark V – headstock

Both Mark-models feature gloss-finished maple necks with truss rod access at the headstock.

Vox Mark V – vibrato

The vibrato bridge is surrounded the large pickguard of the Mark V.

Vox Mark V – frets

Both Voxes display very decent fretwork, which isn’t always a given in this affordable price bracket. The frets have been polished to a gleam and all ends have been rounded off carefully.

Vox Mark V – pickups

Vox Mark V Phantom is equipped with the same pickups…

Vox Mark V – controls

…and the same controls as the Mark III Teardrop.

Vox Mark III – gigbag

Both Vox Marks are sold with a nice gig bag!

****

Vox Mark III – beauty shot 2

The Vox Mark III is a very compact electric guitar, with our test sample also being nicely light in weight. Due to its very rounded body the Terdrop probably isn’t the most comfortable ”sofa guitar”, but on a strap everything feels hunky dory.

The whole vibe is quite reminiscent of, say a Fender Mustang, no doubt because of the Mark III’s short-scale, gloss-finished neck with its round D-profile. With the factory set of 010-gauge strings bending is very effortless. Our test sample’s very low – but buzz free – action (E: 1,6 mm/e: 1,3 mm) pays testament to Vox’ workmanship. Used in moderation the vibrato works decently, but don’t expect Floyd Rose-style return to pitch.

The Vox Mark III rings very nicely with a fresh and firm acoustic voice.

The clean tones of the Vox Teardrop works great in a Sixties-style poppy, jangly context or for funky workouts:

Add some overdrive for some nice, sinewy vintage Rock-sounds:

Vox Mark III – back beauty

****

Vox Mark V – beauty shot 2

The Vox Mark V doesn’t seem to want to fit in you lap – it takes a while to get comfortable, when playing sitting down. Our lightweight test samples’ strapped-on balance proved to be excellent, though.

In most respects the Phantom feels very similar to the Mark III, with its comfortable, vintage-style neck. Straight out of the gig bag our test sample’s intonation was a bit fruity on a couple of strings, but this was corrected in no time with the correct screwdriver. The action was set quite low (E: 1,6 mm/e: 1,1 mm) on the Mark V, too. And again, as with the Teardrop, the Phantom still rang nice and true without any rattling. Well done, Vox! Should you prefer a slightly firmer feel, I’d suggest moving up to a 011-gauge string set.

Both Voxes sound almost indentical – acoustically, as well as amped up.

This is the Mark V Phantom’s clean delivery, played through a small Marshall combo:

I really like the gritty and slightly rude Rock-sounds you can get from the Mark V:

Vox Mark V – back beauty

****

Vox Mark III – beauty shot 1

Due to their unconvetionally-shaped bodies, Vox’ Mark range always runs the slight risk of being regarded as mere ”poser guitars”, better suited to music videos that to actually making music.

This is far from the truth, though, because these new versions of the Mark III and Mark V really deliver nicely vintage-tinged sounds for the Pop, Beat, Blues, and Classic Rock genres. In view of their pocket-friendly prices, quality workmanship, quirky looks and great sounds, I can only applaud Vox for bringing back the classic Teardrop and Phantom models. Try one!

Vox Mark V – beauty shot 1

****

Vox Mark-series guitars

Vox Mark III Teardrop – 355 €

Vox Mark V Phantom – 355 €

Finnish distributor: EM Nordic

A big thank you goes to DLX Music Helsinki for the loan of the review guitars!

****

Pros (both models):

+ classic looks

+ workmanship

+ playability

+ sound

+ gig bag included in price

Cons (both models):

– not the most natural ”sofa guitars”

Vox Mark III – Vox crest

27/02/2014

Testipenkissä: Vox Mark III + Mark V

****

Vox Mark III – headstock logo

Voxin 1960-luvun Mark III- ja Mark V -kitarat – jotka tunnetaan myös nimillä Teardrop (Mark III) ja Phantom (Mark V) – ovat jälleen saatavissa musiikkikaupoista. Brittiboomi-mallien tunnetuimmat käyttäjät olivat 1960-luvulla Rolling Stonesien Brian Jones (Mark III) ja Hollies-yhtiön Tony Hicks (Mark V).

Todella ilahduttavaa on, että uusi Vox-kaksikko on saatavilla erittäin maltillisella hinnalla.

****

Vox Mark III – full front

Vox Mark III (355 €) muistuttaa symmetrisellä rungollaan hieman kreikkalaista busukia.

Uusintapainos valmistetaan lyhyellä 22-tuuman (610 mm) mensuurilla, minkä ansiosta se sopii hyvin myös nuorten soittimeksi.

Vox Mark III – full back

Lehmusrunkoon ruuvattu kaula on veistetty vaahterasta, ja Teardropin otelauta on palisanteria.

Vox Mark III – headstock

Legendaarinen Vox-lavan uusi versio on hieman pienempi kuin alkuperäinen ja mielestäni paljon alkuperäistä kätevämpi.

Vox Mark III – tuners

Nykyaikaisissa suljetuissa virittimissä on valkoisia muovinuppeja.

Vox Mark III – vibrato

Vox Mark III on varustettu nykyaikaisella vibratallalla.

Vox Mark III – vibrato springs

Tehtaalta Mark III ja Mark V lähtevät kolmella jousella varustettuina, mutta topatussa pussissa on pakattu vielä yksi jousi mukaan.

Vintage-snobit eivät luultavasti tykkää tämän vibran ohuesta blokista, koska sanotaan, että sustainin kannalta massiivisempi on parempi. Toisaalta myös Floyd Rose -vibroissa käytetään vintagea ohuempaa blokkia.

Vox Mark III – pickups

Vox-mallin kolmesta yksikelaisista voi varmasti odottaa raikasta soundia kuuskytluvun hengessä.

Vox Mark III – controls

Elektroniikka koostuu yhdestä viisipykäläisestä kytkimestä, sekä master tone- ja master volume -säätimistä.

****

Vox Mark V – full front

Kulmikkaan Vox Mark V:n (355 €) perusresepti on periaatteessa sama kuin Mark kolmosessa.

Vox Mark V – full back

Myös Fantomin lehmusrunkoon on lisätty mukavuusviiste soittajan kylkiluita/vatsaa varten.

Vox Mark V – headstock

Mark-mallien kaulat ovat samanlaisia, aina kiiltävää viimeistelyä myöten.

Vox Mark V – vibrato

Mark V:ssa kolmikerroksinen pleksi ympäröi kitaran vibratallaa.

Vox Mark V – frets

Vox-soittimien nauhatyö on yllättävän laadukasta, kun katsoo Mark-mallien hintalappuja. Nauhat on kiillotettu ja niidet päät on pyöristetty huolellisesti.

Vox Mark V – pickups

Vox Mark V Phantom -kitarassa käytetään samoja mikrofoneja…

Vox Mark V – controls

…sekä samaa elektroniikkaa kuin Mark III Teardropissa.

Vox Mark III – gigbag

Topattu pussi kuuluu Mark-malleissa hintaan!

****

Vox Mark III – beauty shot 2

Vox Mark III on erittäin kompakti kitara, ja testissä käynyt yksilö mukavan kevyt. Rungon pyöreän muotoilun takia Teardrop ei ole ehkä maailman luontevin ”sohvakitara”, mutta hihnan varressa kitaraa on hyvin mukava kantaa.

Lyhyen skaalan ja kiiltäväksi lakatun, pyöreällä D-profiililla varustetun kaulan ansiosta tällä Voxilla on samantyyppiset vibat kuin esimerkiksi Fenderin Mustang-mallissa, ja tehdaskieliä (010-satsi) on erittäin helppoa venyttää. Vaikka kielet oli säädetty hyvin lähelle otelautaa (E: 1,6 mm/e: 1,3 mm), Mark III Teardrop soi puhtaasti ja rämisemättä. Vibratalla toimii maltillisesti käytettynä hyvin, mutta Floyd Rosen haastajaksi sitä ei tietenkään ole.

Vox Mark III:n akustinen ääni on hyvin Fender-mainen, mutta samalla kauniin lämmin.

Vox Teardrop -mallin puhdas soundi sopii vaikkapa rautalankaan tai funk-musiikkiin:

Säröpuolella homman nimi on Vintage Rock:

Vox Mark III – back beauty

****

Vox Mark V – beauty shot 2

Vox Mark V on sylissä hieman vastahakoinen tapaus, ja hyvän soittoasennon löytämiseen menee tovi. Kevyt testiyksilö roikkuu kuitenkin hihnassa todella hyvässä tasapainossa.

Phantomin soittotuntuma on erittäin lähellä Teardrop-mallia, nimittäin vintage-tyylinen ja mukava. Testiyksilössä intonaatio oli säädetty kahdelle kielelle hieman nuotin vierestä, mutta homma hoitui nopeasti ristiruuvarilla. Kitaran tatsi oli säädetty myös Vox Mark V:ssa hyvin kevyeksi (E: 1,6 mm/e: 1,1 mm). Jos haluaa soittotuntumasta vielä kiinteämmän, suosittelisin pykälän paksumman 011-satsin käyttämistä.

Molemmat Vox-kitarat kuulostavat miltei samalta, sekä akustisesti että vahvistimen kautta soitettuina.

Tällainen on Mark V Phantomin puhdas soundi pienen Marshall-kombon kautta soitettuna:

Mark V:n Rock-soundista löytyy mukavasti karkeutta ja asennetta:

Vox Mark V – back beauty

****

Vox Mark III – beauty shot 1

Vox Mark -mallien erikoisten runkomuotojen takia voisi helposti erehtyä lokeroimaan Teardrop- ja Phantom-kitarat pelkiksi ”musiikkivideo-kitaroiksi”.

Totuus on kuitenkin, että sekä Mark III että Mark V toimivat ilahduttavan hyvin Pop-, Beat-, Blues- ja Classic Rock -genreissä. Uudet Voxit tarjoavat roimasti vastinetta rahalle, koska niiden soitettavuus ja soundi ovat enemmän kuin kohdillaan. Suosittelen!

Vox Mark V – beauty shot 1

****

Vox Mark -sarjan kitarat

Vox Mark III Teardrop – 355 €

Vox Mark V Phantom – 355 €

Maahantuoja: EM Nordic

Suuri kiitos DLX Musiikille testisoittimien lainaamisesta!

****

Plussat (molemmat mallit):

+ ulkonäkö

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ soundi

+ topattu pussi kuuluu hintaan

Miinukset (molemmat mallit):

– eivät istu kovin luontevasti sylissä

Vox Mark III – Vox crest

14/12/2011

Klassikkokitarat, osa 8: Gibson Firebird

Gibson Firebird VII – beauty shot 1 – black

Tämän jutun otsikko olisi voinut olla ”Firebird: suuri tuntematon”, Gibson Firebird kun on jostain syystä firman klassikkomalleista vähiten laajasti tuttu. Syitä tähän ilmiöön ovat alkuperäisen malliston lyhyt tuotantokausi, sekä todella nimekkäiden soittajien puuttuminen Firebirdin käyttäjälistalta.

Firebird/Thunderbird-mallisto oli vuoden 1963 versio Gibsonin yrityksistä luoda moderneimman kitaran kuin Fender. Yritykset alkoivat jo vuonna 1958 Explorer- ja Flying V -malleilla. Gibsonin silloinen toimitusjohtaja, Ted McCarty, halusi luoda pramean soittimen, joka todistaisi kaikille, että firma ei ollut vanhanaikainen pitkäveteisien soittimien valmistaja. Firebird oli Gibsonin vastaus Fender Jazzmasterille.

Gibson Firebird VII – pickups and Maestro

Tällä kertaa McCarty haki ulkopuolista apua: autoteollisuudesta tuttu suunnitelija Ray Dietrich sai tehtävän luoda soittimen designerin näkövinkkelistä. Dietrichin innovaatio oli ensimmäinen Firebird/Thunderbird-sarja (kuva yllä), jonka kutsutaan nykyään reverse-runkoiseksi (reverse = käänteinen), koska sen runko näyttää vähän kuin oikeankätinen kitara, joka on vasenkätisen kitaristin käytössä.

Gibson Firebird VII – tuners

Gibson päätti kokeilla firmalle uutta rakennustapaa: reverse-Firebirdeillä kaula jatkuu yhtenäisenä koko soittimen pituudella (through-neck). Tähän mahongista ja pähkinäpuusta veistettyyn  keskiosaan lisättiin mahonkiset runkosiivet. Sarjan toinen erikoisuus ovat banjo-tyyliset virittimet, joissa nupit ovat samassa linjassa viritystappien kanssa.

Alkuperäinen reverse-sarja (1963–’65) koostui neljästä mallista:

• Firebird I: yksi mini-humbuckeri tallan lähellä, palisanteriotelauta, pyöreät otemerkit, wraparound-talla

• Firebird III: kaksi mini-humbuckeria, reunalistoitettu palisanteriotelauta, pyöreät otemerkit, wraparound-talla, yksinkertainen vibrato

• Firebird V: kaksi mini-humbuckeria, reunalistoitettu palisanteriotelauta, Les Paul Standard -tyyliset otemerkit, pitkä Gibson Vibrola lyyra-kaiverruksella

• Firebird VII: kolme mini-humbuckeria, reunalistoitettu otelauta eebenpuusta,  neliskulmaiset otemerkit helmiäisistä, pitkä Gibson Vibrola lyyra-kaiverruksella, kullanväriset metalliosat

Standardiviimeistely oli kaikissa malleissa sunburst-liukuväritys, mutta ensimmäistä kertaa Gibson tarjosi asiakkailleen myös Fender-tyyliset, standardisoidut custom-värit optiona.

****

Valitettavasti Firebirdin alkuperäinen painos ei ollut kovin suosittu. Pienten myyntilukujen lisäksi Fender alkoi valittaa, että Firebirdin ulkomuoto oli rikkomus omaa Offset-waist-patenttia vastaan, ja uhkasi oikeustoimilla. Seikat johtuivat koko sarjan muuttamiseen tällaiseksi:

Kummallista kyllä, mutta non-reverse Firebirdit (1965–’69) näyttivät jopa enemmän Fender-kitaroilta kuin reverse-runkoiset vastineet. Non-reverse Firebirdeissä kaulaliitos oli muutettu takaisin Gibsonin perinteiseksi liimaliitokseksi. Firebird I- ja III-malleissa oli nyt P-90-mikrofonit – kaksi kappaletta I:ssä ja kolme III:ssa – kun taas Firebird V- and VII-malleilla oli yhä käytössä edeltäjänsä mini-humbuckerit. Otelauta oli kaikissa non-reverse Firebirdeissä palisanteria pyöreillä otemerkeillä, mutta ilman reunalistoitusta.

Firebirdin tuotantoa lopetettiin vuonna 1969 huonon myyntimenestyksen takia.

****

****

Sitemmin Firebirdit on otettu aina välillä uudelleen tuotantoon, mutta silti näitä kitaroita näkee edelleen suhteellisen harvoin.

Gibson Firebirdien tunnetuimmat soittajat ovat/olivat Johnny Winter, Phil Manzanera (Roxy Music), Brian Jones (Rolling Stones), Clarence ”Gatemouth” Brown, sekä Allen Collins (Lynyrd Skynyrd).

Gibson Firebird VII – full front

13/12/2011

Classic Guitars, part 8: Gibson Firebird

Gibson Firebird VII – beauty shot 1 – sky

This piece could also have been titled ”The Firebird: A famous enigma”, as the Gibson Firebird is the least well-known of the company’s classic solid body electrics. The reason for this relative lack in interest is down to the short production run of the original series, as well as the fact that only a few famous guitarists have used a Firebird as their main axe.

The Firebird/Thunderbird-line of guitars and basses was the 1963-version of the ”Let’s beat Fender”-game that Gibson started in 1958 with the Flying V and the Explorer. Gibson’s then-president Ted McCarty wanted to come out with a snazzy guitar that proved that a) Gibson wasn’t a behind-the-times, old-fashioned company of old farts, and b) could compete with Fender’s current glitzy offerings (the Jazzmaster and the Jaguar) in the looks stakes.

Gibson Firebird VII – body

This time McCarty looked for help from outside the guitar industry. He hired renowned car designer Ray Dietrich to design a guitar purely from a designer’s viewpoint. What Dietrich finally came up with is now known as the ”reverse-body” Firebird-line (see picture above). These guitars (and their Thunderbird bass-brethren) are called ”reverse”, because, contrary to tradition (and ergonomical logic), the bass side of the body leans away from the neck, while the treble side is longer on the neck-facing side.

Gibson Firebird VII – tuners

Gibson decided on a novel way (for them) of building the guitar: reverse Firebirds feature a through-neck construction, with the neck and the body’s central section being crafted from the same laminated mahogany/walnut blank. The body wings are made from mahogany, while the tuners are very interesting back-facing machines.

The original run (1963–’65) of reverse Firebird-guitars comprised four models:

• Firebird I: one mini-humbucker in bridge position, unbound rosewood fretboard, dot inlays, wraparound bridge

• Firebird III: two mini-humbuckers, bound rosewood fretboard, dot inlays, dot inlays, wraparound bridge, simple vibrato

• Firebird V: two mini-humbuckers, bound rosewood fretboard, trapezoid (crown) inlays, long engraved Gibson Vibrola

• Firebird VII: three mini-humbuckers, bound ebony fretboard,  pearl block inlays, long engraved Gibson Vibrola, gold-coloured hardware

The standard finish was sunburst, but as as a Gibson-first, the Firebirds were also offered in a range of custom finishes, which weren’t very popular with the dealers, though.

****

Sadly, the reverse Firebirds weren’t selling very well. And then, when Fender started claiming Gibson had infringed on their ”offset waist”-patent and threatened a law suit, McCarty’s team decided on a swift redesign, which looked like this:

The non-reverse Firebirds (1965–’69) looked even more like a Fender-design, and abandoned the through-neck in favor of Gibson’s conventional set neck-joint. The Firebird I and III now sported P-90-pickups – two on the I and three on the III – while the Firebird V and VII stuck to their mini-humbuckers. All non-reverse models featured unbound rosewood fingerboards with dot inlays.

The non-reverse ’Birds didn’t set the guitar-playing world on fire either, so the company axed the series in 1969.

****

****

Since the mid-70s there have been plenty of reissues, as well as updated Firebird-models, but these clear-sounding guitars still tend to find favour with only a small clientele, compared to the rest of Gibson’s classics.

The best known users of Gibson Firebirds were/are Johnny Winter, Phil Manzanera (Roxy Music), Brian Jones (Rolling Stones), Clarence ”Gatemouth” Brown and Allen Collins (Lynyrd Skynyrd).

Gibson Firebird VII – full front