Posts tagged ‘demo song’

17/09/2020

Review: Farida Old Town OT-12 and OT-25

The world of steel-string guitars is dominated by Dreadnoughts. This is no wonder, as D-sized guitars are great all-rounders that can be used in almost all genres of music. The size that’s one size smaller – usually called an OM-, 000- or Grand Auditorium-guitar – as well as larger Jumbos are also widely available in most price segments.

Guitars with smaller bodies than Martin Guitars’ Size 000 are far harder to find in the lower and middle price ranges, because most brands see them as marginal products for a few specialist players.

This is where Farida Guitars’ brand-new Old Town series steps up to the plate. True, there are a couple of Gibson-ish round-shoulder Dreads among the models, too, but the main focus of the Old Town series is on small-bodies steel-string acoustics, in the style of classics from the 1930s and 40s. The good news for left-handers is that several models are available for southpaws, too, without an extra charge.

We received two models for this review – a Martin Size 0-sized Farida OT-12 (423 €) …

… and a  Gibson LG-2-style Farida OT-25 (738 €). Both guitars come in a deep and rich sunburst finish.

****

Farida’s OT-12 is an affordable Old Town-version of Martin’s classic Size 0 guitar. The set neck joins the body at the 14th fret. The body is 46 cm long, with its maximal breadth measuring on 34.3 cm, and a maximal depth of 10.8 cm. This means the OT-12 is larger than a genuine parlour guitar, but a small guitar nonetheless.

The guitar sports an X-braced solid spruce top, as well as a back and sides made from laminated mahogany. There’s a nato neck with an unbound acacia fretboard. The scale length is – as per original – a little shorter than on a typical D-sized guitar (24.7”/62.4 cm). There are 19 well-seated and nicely polished medium-sized frets on the fretboard.

The machine heads on the OT-12 are vintage-style, open three-on-a-plate tuners with faux ivory knobs. The top nut has been carved from genuine bovine bone, and it measures 44 millimetres breadth.

The bridge, too, has been crafted from solid acacia, and it comes equipped with a compensated bone saddle, which is an authentic choice. The factory strings are a high-quality D’Addario EJ-16-set (012-053).

****

There is one Gibson steel-string model that was extremely successful in decades past, but which nobody seems to talk about anymore. I’m talking about the Gibson LG-2, that was renamed the Gibson B-25 in 1961. The same US-made model was also sold in the Sixties as the Epiphone FT-45 Cortez. T. Rex’ Marc Bolen was often seen playing this very model in the early Seventies.

Farida’s version of the LG-2 – the Farida OT-25 – is an all-solid instrument with an X-braced spruce top and solid mahogany back and sides. The OT-25’s cubic capacity is very similar to a Martin Size 00 body, but the geometry is different. Instead of the wide shoulders and high waist of the 00, the OT-25 is shaped more like a figure eight, with its waist moved more towards the body’s middle lengthwise. The body’s length is 48 cm, its largest width 36 cm, and its largest depth measures 11.2 cm.

This guitar also sports a nato neck, but here the fingerboard has been made from South-American pau ferro. The scale length, number of frets, fret size and quality of the fretwork on the Farida OT-25 is identical to the OT-12.

The headstock shape, type of tuning heads and the top nut also correspond with the OT-12.

The bridge on this Farida has been carved from pau ferro, and it features a compensated bridge saddle made from genuine bone. The factory strings are a high-quality D’Addario EJ-16-set.

****

I must say that I’m very impressed by the workmanship and quality displayed on the review samples of Farida’s Old Town series. It would be easy to mistake both of these guitars for much more expensive instruments.

I received both guitars straight from Vantaan Musiiki’s warehouse, still factory packed. I’m amazed by the high level of quality control at Farida’s factory – there were no sharp frets or other issues. I tuned the guitars up to pitch, and the action on both models came to rest at exactly what the quality control card read (low-E: 2.6 mm; treble-e: 2.1 mm), and the action stayed this way over the whole time I spent with the guitars.

Both Faridas feature a full and rounded C-profile neck. Playability is top notch, as both guitars offer plenty of scope to really dig in and make the most of each instrument’s dynamic range. Still, should you require a lower action, there’s more than enough height left in the bridge saddles to accommodate you easily.

The Farida OT-12 sits a little bit more ”into” the player’s body, due to its shorter scale and higher waist, than the OT-25.

The OT-12’s sound is clearly bigger than that of a parlour guitar with a nice amount of ”kick”. Naturally, there’s a great deal less bass frequency content here than in a Dreadnought-size guitar. Feisty use of a pick might even turn out a little harsh at times, but fingerstyle playing greatly benefits from the greater clarity – and tighter bass – of small guitars. The OT-12 never gets wooly or boomy, which is also a definite plus in the studio.

The sound of the Farida OT-25 is probably a bit more versatile, compared to the OT-12, because there is little bit more going on in terms of its low mids and bottom end. The sound is still punchy and tight, but there’s additional texture and complexity here. In my view, the OT-25 would be an outstanding choice as the trusty workhorse of a singer-songwriter, as well as a go-to instrument in the studio. This guitar has a beautiful tone, whether you use a plectrum or your fingers.

****

Farida Old Town

OT-12 – 423 €

OT-25 – 738 €

Finnish distributor: Musiikki Silfverberg

Pros:

+ workmanship

+ finish

+ playability

+ sound

12/09/2020

Testipenkissä: Farida Old Town OT-12 ja OT-25

Teräskielisten maailma on tiukasti Dreadnought-kokoisten soittimien hallinnassa. Se ei ole ihme, sillä D-kokoiset kitarat ovat loistavia yleissoittimia, joilla voi soittaa kattavasti kaikissa musiikkityyleissä. Nykyään myös Dreadnoughtista seuraava pienempi koko – jota kutsutaan OM-, 000- tai Grand Auditorium -kitaraksi – sekä isommat Jumbo-kitarat on saatavilla lähes kaikissa hintaluokissa.

Martin Guitarsin 000-kokoa pienempiä koppamalleja sen sijaan on hankalampi löytää edullisista ja keskihintaisista markkinasegmenteistä, koska monille valmistajille ne ovat marginaalituotteita suhteellisen pienelle asiakasryhmälle.

Farida Guitarsin upouusi Old Town -sarja on tässä mielessä todella tervetullut poikkeus. Toki Old Town -sarjalaisista löytyy myös Gibson-tyylisiä Roundshoulder Dreadnought -kitaroita, mutta mallistossa painopiste on juuri sellaisissa pienissä soittimissa, joiden suosion huippu oli 1930- ja 40-luvulla. Hyviä uutisia myös vasenkätiselle, koska useasta Old Town sarjalaisesta on saatavilla myös vasenkätinen versio ilman lisäveloitusta.

Saimme testiin kaksi mallia – Martin Size 0 -kokoisen Farida OT-12:n (423 €) …

… sekä Gibson LG-2 -tyylisen Farida OT-25:n (738 €) – jotka on viimeistelty erittäin kauniilla tummalla sunburst-värityksellä.

****

Farida OT-12 on Old Town -sarjan hieman edullisempi versio Martinin klassisesta Size 0 -kitarasta. Kaula on liimattu runkoon 14. nauhan kohdalla. Rungon pituus on 46 cm, sen suurin leveys on 34,3 cm ja kopan suurin syvyys 10,8 cm. OT-12 on siis aitoja parlour-kitaroita isompi, mutta silti melko pienikokoinen soitin.

Tässä mallissa on x-rimoitettu kokopuinen kuusikansi, sekä sivut ja pohja kauniista mahonkivanerista. Kaula on nato-mahonkia, jonka päälle on liimattu akaasiaotelauta. Mensuuri on – alkuperäisen mukaan – hieman D-mallia lyhyempi (24,7”/62,4 cm), ja otelautaan on siististi asennettu 19 medium-kokoista nauhaa.

OT-12:n virittimet ovat vintage-tyylisiä, avoimia koneistoja yhteisellä aluslevyllä (ns. strip tuner) ja norsunluuta muistuttavilla muovinupeilla. Satula on tehty aidosta naudanluusta, ja sen leveys on 44 milliä.

Myös akaasiatallan kompensoitu tallaluu on aitoa luuta, mikä on sekä autenttinen että soundiltaan hyvä ratkaisu. Kieliksi on valittu laadukas D’Addarion EJ-16-setti (012-053).

****

Gibsonin teräskielisten akustisien joukosta on yksi taannoin erittäin suosittu (ja pitkään myynnissä ollut) malli, josta nykyään ei yleensä puhuta kovin usein. Kyseessä on pienikoppainen Gibson LG-2, joka vaihtoi vuonna 1961 nimensä Gibson B-25:ksi. Samasta kitarasta oli 1960-luvulla saatavilla myös Epiphone-painos, nimeltään FT-45 Cortez.

Faridan versio aiheesta – Farida OT-25 – on todella laadukas soitin kokopuisella kopalla (x-rimoitettu kuusikansi, sekä sivut ja pohja mahongista). Kopan tilavuuden näkökulmasta OT-25 on samaa luokka kuin Martinin Size 00, mutta rungon geometria on melko erilainen. Tämä koppamuoto on paljon pyöreämpi kahdeksikko, jossa kaulanpuoleinen osa on lähes samankokoinen kuin tallanpuoleinen osa. Kopan pituus on 48 cm ja suurin leveys on 36 cm, kun taas suurin syvyys on vain 11,2 cm.

Tässäkin mallissa on natokaula, mutta otelauta on veistetty eteläamerikkalaisesta pau ferrosta. Nauhoja löytyy 19 kappaletta ja niiden koko on medium. Nauhatyö on kiitettävällä tasolla. OT-25:n mensuuri on sama kuin OT-12-kitarassa.

Viritinlapa, virityskoneistot ja kitaran satula ovat samanlaisia kuin testin toisessa mallissa.

Tässä Faridassa myös tallapuuksi on valittu pau ferro. Kompensoitu satula on aitoa naudanluuta. Kielisatsi on tässäkin D’Addarion EJ-16.

****

Testin perusteella olen hyvin vakuuttunut Farida Old Town -sarjan työnjäljestä ja laadusta, joiden ansiosta näitä malleja voisi helposti luulla selvästi kalliimmaksi kuin mitä ne ovat.

Sain molemmat Faridat suoraan Vantaan Musiikin varastosta alkuperäispakkauksissaan. Jopa kielten ruosteenestopaperit olivat vielä avaamatta paikoillaan.

Testiyksilöiden perusteella voin vain nostaa hattua Faridan laadunvalvonnalle. Virittämiseen jälkeen kummankin soittimen säädöt olivat prikulleen laadunvalvontakorttien arvoissa (basso-E: 2,6 mm; diskantti-e: 2,1 mm), ja ne pysyivät muuttumattomina koko testiajan yli.

Kaulaprofiili on molemmissa kitaroissa sama pyöreä ja mukavan täyteläinen C. Soittotuntuma on mielestäni todella hyvä, koska Faridat tarjoavat tatsin suhteen runsaasti dynaamista liikkumavaraa, jopa raskaalle plektrakädelle. Tallaluissa on kuitenkin riittävästi korkeutta, että pehmeällä tatsilla soittava kitaristi voisi laittaa kielet vielä lähemmäksi otelautaa, ilman ongelmia.

Farida OT-12 istuu Martin-tyylisellä kopallaan hieman enemmän oikealle sylissä kuin matalamman vyötärön omaava OT-25.

OT-12-mallin soundi on selvästi parlour-kitaroita isompi ja potkua löytyy runsaammin. Soundissa on – luonnollisesti – selkeästi vähemmän bassoa kuin Dreadnoughteissa. Plektralla komppaaminen voi välillä soida kenties jo hieman terävästi, mutta sormisoitossa hyvin tiukka basso on ehdottomasti etu, koska soundi ei puuroudu. Myös lähimikityksessä liika basso voi tuoda hankaluuksia, minkä takia monille soittajille pienikoppainen teräskielinen on salainen ase studiossa.

Farida OT-25 -kitaran soundi on minusta ehkä OT-12-mallia monipuolisempi, koska äänessä on aavistuksen verran enemmän pehmeyttä ja tiukka, mutta kuitenkin lempeämpi bassoalue. Minun mielestäni OT-25 olisi oiva valinta sekä laulaja-lauluntekijälle uskolliseksi työjuhdaksi että yleiskitaraksi studiossa. Tämä kitara soi kauniisti sormisoitossa, mutta se ei myöskään pelkää plektroja.

Pitkänä miehenä voi välillä unohtaa, että on myös pienikokoisempia kitaristeja, kuten lapset/nuoret ja monet naiset. Myös heille on varmasti ilahduttava uutinen, että Faridan OT-12- ja OT-25-kaltaisia pienikoppaisia, mutta laadukkaita soittimia löytyy.

****

Farida Old Town

OT-12 – 423 €

OT-25 – 738 €

Maahantuoja: Musiikki Silfverberg

Plussat:

+ työnjälki

+ viimeistely

+ soitettavuus

+ soundi

27/08/2020

Farida Old Town OT-12 & OT-25 – now on Soundcloud

Farida OT-12
• 0-sized acoustic guitar with a solid spruce top and laminated mahogany back and sides

Farida OT-25
• 00-sized all-solid acoustic guitar in the style of Gibson’s LG-2

26/09/2019

Testipenkissä: Bluetone Bass 200

****

Suomalainen putkivahvistinvalmistaja Bluetone on hiljattain lisännyt uuden bassokombon valikoimaansa. Uutukaisen nimi on Bluetone Bass 200 (1.450 €).

Bass 200 on nykyaikainen hybridikone, joka yhdistää putkikytkennällä toteutetun etuvahvistimen pienikokoiseen ja kevyeen, mutta silti tehokkaaseen D-luokan päätevahvistimeen. Etuvahvistin pyörii neljän putken voimalla (2 x ECC82/12AU7, 1 x ECC83/12AX7 & 1 x EF86), kun taas D-luokan päätevahvistin ja kombon kevyt kotelo poppelivanerista pitävät kokonaisuuden painon hyvin maltillisena (vain 12 kg).

Viimeinen painoa vähentävä seikka on Bluetonen kaiutinvalinta, joka osui neodyymimagneettilla toimivaan Eminence Kappalite 3012HO -kaiuttimeen, joka tarjoaa 400 watin tehonkestoa (impedanssi: 8 ohmia).

Bluetone Bass 200:n kotelossa on kaksi bassoporttia takaseinässä. Kombon päällystemateriaali on kuvioitua vinyyliä.

Matalan painonsa ansiosta kombon päällä oleva kahva riittää mainiosti vahvistimen kantamiseen, ja Bass 200:n kompakti ulkomuoto (l = 42,5 cm, k = 52,5 cm, s = 29,5 cm) tekee Bluetonen sijoittamisesta auton takakonttiin helppoa.

Tykkään Bluetonen asiallisesta linjasta etu- ja takapaneeleissa, jolla varmistetaan, että Bass 200:n kaikki toiminnot on helppoa löytää.

Bluetonen Bass 200 tarjoaa erilliset säätimet sekä etuvahvistimen gainelle (Volume) että päätevahvistimen lähtötasolle (Master). Kolmikaistaisessa EQ-osastossa löytyy keskialueelle kolmiasentoinen taajuusvalitsin (300 ja 500 Hz, sekä 1 kHz), sekä lisäksi erillinen Bright-kytkin. Bluetonen kätevä mykistyskytkin olisi sellainen ominaisuus, jonka näkisin kernaasti myös muiden valmistajien bassovahvistimissa.

Uusi Bluetone Bass 200 on kompakti kombo, mutta silti avokätisesti varusteltu:

Takapaneelista löytyy kytkettävä efektilenkki omalla volume-säätimellä, säädettävä ja balansoitu DI-lähtö (XLR), sekä kaksi kaiutinlähtöä (Speakon ja jakki). Joissakin bassokomboissa on kaiuttimeen kiinni juotettu johto, mikä voi koitua ongelmaksi, jos johto tai plugi menevät esimerkiksi kuljetuksen aikana rikki. Bluetonen Bass 200:ssa asia on ratkaistu soittajien ja bänditeknikkojen iloksi oikein, erillisellä kaiutinjohdolla (takapaneelin ja takaseinän välillä), joka on tarvittaessa helposti korjattavissa tai vaihdettavissa.

****

Puhtaasta headroomista ei Bluetone Bass 200 -kombossa ole pulaa, mutta jos halutaan lisätä soundiin aitoa putkisäröä, erilliset Volume- ja Master-säätimet antavat siihen täydet mahdollisuudet. Särön luonne on Bass 200:ssa enemmän ”old school” -tyylisesti kermainen ja keskialuevoittoinen, niin kuin 1960- ja 60-lukujen Ampegeissa. Jos haetaan nykyaikaista Metal-säröä, kannattaisi mielestäni laittaa sopiva pedaali vahvistimen eteen.

Minun mielestäni bassovahvistimen EQ-osaston tarkoitus pitäisi olla soundin hiominen omaan musiikkityyliin – tai keikkatilanteeseen – sopivaksi, eikä vahvistimen omien soundillisien puutteiden korjaamiseen, niin kuin joissakin halpakomboissa tehdään. Täydet pisteet Bluetonelle, sillä Bass 200:n lähtösoundi – kaikilla EQ-säätimillä kello 12 -asennossa – on todella laadukas ja luonnollinen. Tämä kombo pitää myös jokaisen sähköbassomallin oman luonteen ehjänä, minkä ansiosta taajuuskorjaimet jäävät vapaaksi hoitamaan soundin lopullista hienosäätämistä.

Nimestään huolimatta Bluetone Bass 200 -kombosta lähtee todellisuudessa omalla Eminence-kaiuttimella jopa 250 wattia. Tällä teholla saa helposti hoidettua ison osan nykyisistä keikkapaikoista ja tilaisuuksista käyttämällä komboa sellaisenaan. Ja jos joskus tarvitaan vielä enemmän ääntä, on takapaneelin DI-lähtö valmis lähettämään vahvistimen laadukasta signaalia PA:n miksauspöytään.

Ensimmäisessä klipissä soi sormilla soitettu Jazz-basso:

Tässä esimerkissä soitan Rickenbacker 4003 -bassoani plektralla:

Ja lopuksi vielä esimerkki Bass 200:n särösoundista, soitettuna lyhytskaalaisella Squier Vista Musicmaster -bassolla:

****

Uusi Bluetone Bass 200 on loistava valinta, jos etsit kevyttä ja kompaktia ammattitasoista bassokomboa. Tässä on kyse Suomessa käsintehdystä kombosta, ja siihen nähden pidän Bass 200:n hintaa varsin maltillisena.

****

Bluetone Bass 200

1.450 €

Valmistaja: Bluetone Amplifiers

****

Plussat:

+ suomalaista käsityötä

+ kompakti koko

+ kevyt

+ ominaisuudet

+ soundiSave

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

12/09/2019

Review: Bluetone Bass 200

****

Finnish boutique amplifier makers Bluetone have recently introduced a compact bass combo – the Bluetone Bass 200 (1,450 €).

The Bass 200 is a modern hybrid bass amplifier that combines an all-valve preamp section with a compact and efficient Class-D power amp. The preamp’s architecture is based on four tubes (2 x ECC82/12AU7, 1 x ECC83/12AX7 & 1 x EF86), while the modern power amp section and the combo’s light poplar plywood cabinet result in a low weight of only 12 kilograms.

Another factor in keeping the combo’s weight player-friendly is Bluetone’s choice of speaker – a neodymium-powered Eminence Kappalite 3012HO, with a power handling of 400 W and an impedance of eight ohms.

The combo’s cabinet features two ports in the back, and it comes covered in black textured vinyl.

Thanks to its low weight the amp’s top handle is all you need to move the combo around, and its compact size (W= 42.5 cm, H= 52.5 cm, D= 29.5 cm) means it will fit in a car’s boot easily.

I very much like the business-like look of the Bass 200’s control panel, which means it’s very easy to find you way around the amp’s features.

The Bluetone Bass 200 offers separate knobs for preamp gain (Volume) and power amp output (Master). The active three-band EQ (plus Bright-switch) offers three-way selectable mid-band rotary switch, with centre frequencies of 300 Hz, 500 Hz and 1 kHz. The Mute-switch is a handy addition, which should be made a regular feature on any bass amplifier.

The Bluetone Bass 200 may be compact, but it is still fully spec’ed:

Around the back we find a switchable effects loop with its corresponding level control, an adjustable balanced, line level DI output (XLR), and Speakon and phone jack speaker outputs. Many bass combos have the speaker cable soldered to the internal speaker, which can be a real pain if the cable gets damaged. Bluetone’s Bass 200 goes the professional route, using a short high-quality speaker cable, which connects the back panel’s output to a sturdy phone jack on the combo’s back wall.

****

The Bluetone Bass 200 offers plenty of clean headroom, but should you desire a little overdrive or some genuine valve distortion the combination of the Volume and Master controls will happily oblige. In terms of the drive character the Bass 200 is clearly more of an ”old school” amp, dishing out plenty of Ampeg-style tube goodness. For modern metal tones I’d probably suggest you use an appropriate distortion pedal.

In my mind a bass amp’s EQ-section should be a tool to fine-tune the amp’s tone to your personal taste and/or the room and playing situation you’re faced with, and not, as in some lesser amps, to make up for the amplifier’s tonal deficiencies. Bluetone’s Bass 200 scores full marks in this respect – even with the three-band EQ’s controls set to 12 o’clock the bass sound is great and well-balanced. This combo keeps the different tonal characters of different bass models intact, freeing up the EQ-section for additional tweaking.

Despite its name, the Bluetone Bass 200 actually delivers 250 watts of output power connected to the combo’s own Eminence speaker. This is more than enough power to use the combo ”as is” for most of the smaller and medium-sized venues most working bassist play in these days. And if you need to be louder, the excellent DI output will send the combo’s signal to a PA system.

The first clip features a Jazz Bass played fingerstyle:

I used a plectrum to play my Rickenbacker 4003:

And here’s an example of the Bass 200’s distorted sound, played with a short scale Squier Vista Musicmaster Bass:

****

The Bluetone Bass 200 is a great choice if you want a compact and lightweight professional bass combo. No, this isn’t a cheap mass-produced bass combo from China, but I feel that for a handcrafted Finnish amplifier the price tag is really rather moderate.

****

Bluetone Bass 200

1,450 €

Contact: Bluetone Amplifiers

****

Pros:

+ handcrafted in Finland

+ size

+ weight

+ features

+ soundSave

Save

Save

Save

11/09/2019

Bluetone Bass 200 – the Kitarablogi-video

04/09/2019

Now on Soundcloud: Bluetone Bass 200

Here are two demo clips of the Bluetone Bass 200 hybrid combo (valve preamp & Class D power amp).

• Jazz Bass (fingerstyle) – Based on the song ”Did I Hear You Say You Love Me” by Stevie Wonder

• Rickenbacker (plectrum) – Based on the song ”Silly Love Songs” by Paul McCartney & Wings

Amp recorded combining the built-in DI Output with the signal coming off a Shure SM57.

Contact: Bluetone Amps

Save

20/05/2019

Testipenkissä: Tokai LSS-47C + LS-98S

On totta, että joidenkin mielestä kopiokitaroiden tekeminen ei ole kovin reilua toimintaa. Toisaalta on myös totta, että kopiokitaroille löytyy niin suuri kysyntä, että monet isot brändit ovat jo pitkään kopioineet itse itseään. Parhaat esimerkit tästä ovat Fenderin Squier, Gibsonin Epiphone, PRS Guitarin SE-mallisto ja Music Manin Sterling by Music Man -soittimet.

On myös olemassa brändejä, jotka tekevät hyvinkin laadukkaita kopioita klassikkosoittimista, kuten Greco, Nash Guitars, Rock ’n’ Roll Relics tai Maybach. Tunnetuin nimi kopiobrändien keskuudessa on varmaan Tokai, jonka laajasta tarjonnasta löytyy sekä edullisia kitaroita ja bassoja, sekä korkealaatuisia käsintehtyjä jäljennöksiä.

Tällä kertaa saimme testiin kaksi eri P-90-yksikelaisilla varustettua sähkökitaraa – edullisen Tokai LSS-47C:n (505 €) ja japanilaisen Goldtopin, Tokai LS-98S:n (1.276 €; kova laukku kuuluu hintaan).

****

Kiinalaista Tokai LSS-47C:tä voisi luonnehtia erääksi best of -kopioksi 1950-luvun Gibson Les Paul Specialista. Kitaran peruslinja mukailee vuosien 1955-57 single-cut-mallia, keltainen väri tulee suoraan double-cut-versiosta (1958-60), ja kopion esikompensoitu palkkimainen talla on lainattu LP Specialin seuraajalta, SG Specialista.

Tokaissa runkoon liimattu kaula on veistetty kovasta vaahterasta, kun taas reunalistoitetun otelaudan puulajiksi on ilmoitettu (kestovärjättyä) jatobaa. Jatoba on eteläamerikkalainen puulaji, jota usein kutsutaan myös brasilialaiseksi kirsikaksi, vaikka todellisuudessa tämä puu kuuluu palkokasveihin. Viime aikoina jatobasta on tullut suosittu korvike CITES-listatulle ruusupuulle edullisissa ja keskihintaisissa kielisoittimissa.

Soittimen tasakanttinen runko on tehty mahongista.

Virittimet ovat hyvin toimivia Kluson-kopioita, kun taas tallaksi on valittu nykyaikainen versio Gibsonin 1960-luvun ”salama-tallasta”, jossa on kompensaatio ei-punotulle g-kielelle.

LSS-47C:n P-90-mikrofoneilla on mustat muovikuoret. Kitaran setti on päivitetty versio alkuperäisestä, jossa molempien mikkien käyttäminen samanaikaisesti mykistää ulkoisia häiriöääniä.

Ainoa, pieni kritiikin kohteeni on soittimen hieman liian isot, ja reunoissa pikkasen epäsiistit kolot mikrofoneille.

Kitarassa löytyy kolmiasentoinen kytkin, sekä kummallekin mikrofonille omat volume- ja tone-säätimet.

****

Japanilainen Tokai LS-98S on erittäin laadukas ja pikkutarkka uudelleenpainos vuoden 1956 Les Paul Standardista, siis mallista, joka tunnetaan nykyään nimellä LP Goldtop. LS-98S:een valitut puut ja komponentit ovat kauttaaltaan korkealaatuisia, ja työnjälki on erittäin huolellinen.

Kitaran yksiosainen mahonkikaula on liimattu mahonkirunkoon pitkällä sormella (long tenon). Soittimen reunalistoitettu kaareva kansi on vaahterasta, kun taas sen otelauta on aitoa intialaista ruusupuuta.

Toisin kuin vuoden 1958-60 LP Standardeissa, joilla on tavallisesti punaiseksi petsattuja runkoja ja kauloja, Goldtop-malleissa on miltei aina ”luonnollinen” viimeistely (= ruskea tasoite ja kiiltävä lakka sen päällä).

Tämän kitaran kaikki metalliosat on valittu Gotoh-malliston laadukkaammasta päästä.

LS-98S:n Tokai P-90 Mark II -mikrofoneissa on alnico-magneetteja. Alkuperäisen kaavan mukaan molemmat mikit on valmistettu täysin identtisillä spekseillä.

Laadukas kova laukku kuuluu LS-98S:n hintaan.

****

Testissä käynyt Tokai LSS-47C on todella kevyt ja erittäin mukava soitin.

Kaulaprofiili on suhteellisen matala, mutta pyöreä D, siis juuri sitä mitä Gibson-slangissa kutsutaan vuoden 1960 profiiliksi. Kun tähän lisätään vielä otelaudan 12 tuuman radius, testikitaran kiitettävä nauhatyö, sekä pro-luokan säädöt, lopputulos on erittäin vaivaton ja bendauksille suotuisa.

Vaikka kyseessä on verrattaen edullinen soitin, kuulostavat Tokain mikrofonit yllättävän hyviltä. Niissä on juuri oikea annos purevuutta, voimaa ja basson lämpöä, että ne pystyvät tyydyttämään P-90-soundin ystäviä. Kaula- ja tallamikin keskinäinen balanssi on myös todella hyvä.

****

Painonsa suhteen Tokai LS-98S on keskipainoisten kitaroiden tukevammasta päästä. Soittimen paino ei tässä vielä ole mielestäni ongelma, mutta tämän Tokain kyllä huomaa aina, kun se roikkuu hihnasta.

Työn laatu on yhdellä sanalla sanottu erinomainen. Se, että Tokain Goldtopin pyöreä C-kaulaprofiili maltillisella paksuudella on lähempänä vuoden 1959 LP Standardia, kuin hyvin paksua 1956 Goldtop -kaulaa, on varmasti enemmistölle vain hyvä asia.

Niin kuin monissa aidoissa, P-90-mikrofoneja käyttävissä LP Goldtopissa, myös Tokai LS-98S:n tapauksessa kaulamikrofoni soi selvästi kovemmalla kuin tallamikki. Tämä johtuu mikrofonien asennustavasta ja mikrofonikolojen syvyydestä – minkä takia kaulamikkiä ei pysty ruuvaamaan vielä syvemmälle runkoon – sekä siitä, että kaulamikrofonit sijaitsevat lähempänä kielten keskiväliä, jossa kielten liikerata on suurempi. Yleinen ratkaisu tähän Goldtop-ongelmaan/-ominaisuuteen on nostaa tallamikrofonin naparuuveja korkeammalle, sekä laittaa kaulumikin volume-säädin lukemaan 8,5.

Paksun vaahterakantensa ansiosta P-90-mikeillä varustettu Goldtop soi kirkkaammin kuin monet ehkä odottaisivat, etenkin tallamikin kautta. Tällä kitaralla kattaa laajan soundivalikoiman helposti ja suvereenisti, ja sopii lähes kaikkiin genreihin Jazzista ja Countrysta Bluesiin ja Rockiin.

****

LSS-47C ja LS-98S antavat vastauksen kysymykseen miksi Tokai on arvostetuin klassikkokopioiden valmistaja:

LSS-47C on hyvin edullinen versio legendaarisesta LP Specialista. Tämä soitin ei ehkä ole riittävän tarkka jäljennös useimmille vintage-faneille, mutta sen soitettavuus on vaivaton ja kitaran soundeissa on runsas annos mojoa.

LS-98S taas on pro-luokan uudelleenpainos vuoden 1956 LP Goldtopista. Tämä soitin on mainio osoitus japanilaisesta tarkkuudesta ja työnjäljestä – tämä on kerrassaan upea kitara erittäin kohtuulliseen hintaan.

****

Tokai Guitars LSS-47C + LS-98S

Tokai LSS-47 – 505 €

Tokai LS-98S – 1.276 € (kova laukku kuuluu hintaan)

Maahantuoja: Tokai Guitars Nordic/Musamaailma

****

LSS-47C – Plussat:

+ paino

+ nauhatyö

+ soundi

+ hinta-laatu-suhde

Miinukset:

– pieni epäsiisteys mikrofonikoloissa

****

LS-98S – Plussat:

+ työnjälki

+ viimeistely

+ soitettavuus

+ soundi

+ hinta-laatu-suhde+ value for money• Made in Japan
• Body: Mahogany
• Top: Maple
• Neck: One Piece Mahogany Set-Neck, Long Tenon
• Fingerboard: Rosewood
• Frets: 22
• Bridge: LS-VB, LS-VT Tailpiece
• Neck Pickup: P-90 MK2
• Bridge Pickup: P-90 MK2
• Electronics: 2x Volume, 2x Tone, 3-way Switch
• Inlays: Pearloid
• Pickguard: Cream
• Bindings: Cream, Body & Neck
• Headstock: Black with Logo Inlay & Gold Text
• Hardware Color: Chrome
• Color: Gold Top (GT)
• Case includedSave

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

08/05/2019

Review: Tokai LSS-47C + LS-98S

While some may question the ethics behind copying classic guitar models, the fact is that there definitely is a market for such instruments. This is underlined by the licensed copies and sub-brands many well-known companies produce. There’s Fender’s Squier, Gibson’s Epiphone, PRS Guitar’s SE range and Music Man’s Sterling by Music Man, to name just a few.

Some companies have even made a name for themselves as makers of copy guitars, such as Greco, Nash Guitars, Rock ’n’ Roll Relics and Maybach. Probably the best known name in this field is Tokai, who make both affordable copies, as well as handcrafted high-quality replicas.

This time we’ll have a look at two different P-90 models – the affordable Tokai LSS-47C (current price in Finland: 505 €) and a Japanese ”Goldtop”, the Tokai LS-98S (1,276 €; case incl.).

****

The Chinese Tokai LSS-47C could be seen as a ”best of” version of Gibson’s 1950s Les Paul Special. We find the general outline of a 1955-57 single-cut model, a yellow finish very reminiscent of the 1958-60 double-cut, combined with the pre-compensated bridge used on the follow up instrument, the SG Special.

The set neck has been made from hard rock maple, while the bound fingerboard is carbonised (dyed) jatoba. Jatoba is a South-American tree that is also called Brazilian Cherry, even though it actually belongs to the bean family of plants. Recently, Jatoba has seen wider use as a replacement for rosewood on many affordable and mid-priced guitars and basses.

The slab body has been crafted from mahogany.

While the machine heads are decent Kluson copies, the bridge is a lightweight lightning bar wrapover model, pre-compensated for modern string sets with a plain g-string.

The P-90 singlecoil pickups sit inside black soapbar covers. This is a modern set with reverse-wound/reverse-polarity pickups, which makes the middle setting hum-free.

My only small criticism would concern the slightly oversized and not super tidy pickup routs on the LSS-47C.

The passive controls comprise the classic Gibson set of a three-way toggle plus volume and tone controls for each pickup.

****

The Tokai LS-98S is a high-quality replica of a 1956 Les Paul Standard, called the LP Goldtop these days. The woods and components chosen for the LS-98S are top grade and the attention to detail is stunning.

We find a one-piece mahogany neck, glued into the mahogany body with a long tenon. The guitar’s carved top is maple, while the bound fretboard is made from rosewood.

In contrast to post-1957 LP Standards, which usually come with the neck and body back dyed with red filler, most Goldtops sport a ”natural” look (i.e. brown pore filler).

The machine heads, the stopbar tailpiece and the tuneomatic bridge all come from Gotoh’s professional grade range.

The P-90s on the LS-98S are alnico-powered Tokai P-90 Mark II units. True to vintage specs the guitar uses identical pickups in both positions.

The LS-98S come in its own high-quality case.

****

Our review sample of the Tokai LSS-47C is really light in weight and very comfortable to play.

The neck profile is a relatively thin D, or what Gibson fans would describe as a 60s profile. Combined with the 12-inch fretboard radius, the well-dressed frets and the excellent set-up, this makes the LSS-47C a really bend-friendly instrument.

Despite having a rather affordable pedigree, the pickups on this Tokai sound surprisingly good, offering the typical combination of grit, power and roundness so loved by P-90 fans. There is also a nice balance in output levels between the neck pickup and the bridge unit.

****

In terms of its weight, the Tokai LS-98S lies in the heavier side of medium. The weight isn’t really an issue per se, but you sure notice it whenever you have this Tokai strapped on.

The workmanship is simply flawless and leaves nothing to be desired. The neck profile is much closer to a late-59 LP neck than the clubby profile of a genuine 1956 Goldtop, meaning we’re dealing with a very comfortable, rounded C of medium depth.

As on many Gibson originals from the early to mid-Fifties, the Tokai LS-98S’ neck P-90 sounds a fair deal louder than its bridge pickup. This is due to the way the identical units are suspended inside the body – which means the neck pickup can’t be screwed quite far enough into the body – as well as the neck unit’s placement closer to the strings’ mid-point. You simply have to adjust the neck pickup’s volume control to 8.5 to even out the signal levels.

The thick maple top makes a P-90-equipped Les Paul-style guitar sound brighter than you’d probably expect, especially with the bridge pickup selected. This guitar can really take you from warm Jazz to spiky Country, and on to Blues and Rock sounds, without the slightest problem.

****

The LSS-47C and LS-98S give you a very good idea why Tokai is the top name in copy guitars:

The LSS-47C is a very reasonably priced version of a classic LP Special. It may not be ”vintage correct” in many of its details, but it plays and sounds very well, and gives you a lot of that classic flavour.

The LS-98S is a professional grade recreation of a 1956 LP Goldtop. Made with typical Japanese attention to detail, this is a stunning guitar at an extremely fair price.

****

Tokai Guitars LSS-47C + LS-98S

Tokai LSS-47 – 505 €

Tokai LS-98S – 1,276 € (case included)

Distributor: Tokai Guitars Nordic/Musamaailma

****

LSS-47C – Pros:

+ weight

+ fretwork

+ sound

+ value for money

Cons:

– pickup routs a little untidy

****

LS-98S – Pros:

+ workmanship

+ finish

+ playability

+ sound

+ value for money+ value for money• Made in Japan
• Body: Mahogany
• Top: Maple
• Neck: One Piece Mahogany Set-Neck, Long Tenon
• Fingerboard: Rosewood
• Frets: 22
• Bridge: LS-VB, LS-VT Tailpiece
• Neck Pickup: P-90 MK2
• Bridge Pickup: P-90 MK2
• Electronics: 2x Volume, 2x Tone, 3-way Switch
• Inlays: Pearloid
• Pickguard: Cream
• Bindings: Cream, Body & Neck
• Headstock: Black with Logo Inlay & Gold Text
• Hardware Color: Chrome
• Color: Gold Top (GT)
• Case includedSave

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

16/04/2019

Testipenkissä: Timbre Tones -mikrofoni

Puukuoriset Timbre Tones -mikrofonit (399 € + lähetyskulut) tehdään käsin Oulussa. Uuden mikrofonimerkin takaa löytyy oululainen pastori Janne Koskela, joka rakentaa vapaa-ajallaan kauniita akustisia kitaroita, sekä näitä Timbre Tones -mikrofoneja.

Timbre Tones -mikrofonin keskipisteessä on estetiikka – mikrofonin ulkonäkö pitää olla sopusuhteessa kauniin soundinsa kanssa.

Niin kuin kuvasta näkyy, Timbre Tones -mikki perustuu klassiseen lollipop-rakenteeseen, jossa pyöreä, mikrofonin kapselia sisältävä osa ikään kuin seisoo putkilomaisen rungon päällä.

Timbre Tonesin tapauksessa löytyy metalligrillin takana isokalvoinen elektrettikapseli kiinteällä herttakuviolla (Transound TSB-2555BXZ3-GP). Phantomsyötöllä toimiva etuvahvistin on FET-pohjainen ja rakennettu ilman sisäistä muuntajaa. Janne Koskelan mukaan elektroniikka perustuu Scott Helmken Alice-mikrofoniin, jossa esikuvana on toiminut modifioitu Schoepsin kytkentä.

Timbre Tones -mikrofonin idea ei siis ole keksiä pyörää uudelleen, vaan tässä käytetään hyväksi havaittua kapselia ja kytkentää, ja keskitytään komponenttien ja työnjäljen laatuun.

Asiakas voi valita oman Timbre Tones -mikrofonin kapselirenkaan puulajit mielensä mukaisesti, jotka sitten viimeistellään perinteisesti käsin pulituurilla (= spriipohjainen sellakkaliuos). Myös grillin kuvioita on tarjolla muutama eri, joista asiakas voi valita omansa.

Mikrofoni lähtee maailmalle omassa topatussa kartonkilaatikossa, ja pakettiin kuuluu T. Bonen mikrofonikehto.

Timbre Tones -mikki täyttää studiomikrofonille asetetut tekniset perusedellytykset kiitettävästi:

Timbre Tones on herkkä mikrofoni, mikä tarkoittaa, että se tarvitsee vain vähän vahvistusta miksauspöydän tai äänikortin mikkivahvistimesta. Tämä herkkyys yhdistettynä mikrofonin erittäin alhaiseen kohinapohjaan tarkoittaa, että signaali saadaan ”nauhalle” käytännössä ilman vahvistuksesta johtuvaa kohinaa.

Myös herttakapselin suuntautuvuudesta johtuvat anomaliat mikrofonille takaa tai sivulta tulevien vuotoäänien soundissa ovat Timbre Tones -mikrofonissa hyvin maltilliset.

Soundiltaan Timbre Tones -mikki onnistuu mielestäni täydellisesti. Tämä ei ole kliinisesti kylmä tai insinöörimainen mikrofoni, vaan sen soundi on ainakin yhtä kaunis kuin sen ulkonäkö. Bassorekisteri soi lämpimästi, keskialueelta löytyy kaunista hohtoa ja selkeyttä, ja diskantti lisää tähän vielä mukavasti kimmellystä.

Janne Koskela suosittelee Timbre Tones -mikrofonia erityisesti akustisen kitaran ja lauluäänen tallentamiseen, mutta testin perusteella Timbre Tonesia toimii myös mainiosti esimerkiksi kitaravahvistimen edessä.

Demobiisissä on mukana ääni- ja kehoperkussiota, pieni sheikkeri, kaksi akustista kitaraa, sekä runsaasti laulua:

****

Minun mielestäni Timbre Tones -mikrofoni on todella positiivinen uusi tuttavuus. Tässä saa todella reiluun hintaan käsintehdyn, uniikin mikrofonin, jossa ulkonäkö on yhtä inspiroiva kuin Timbre Tonesin kaunis ääni.

****

Timbre Tones -mikrofoni

hinta: 399 € (plus lähetyskulut; mikrofonikehto kuuluu hintaan)

Valmistaja: Timbre Tones

Plussat:

+ suomalaista käsityötä

+ ulkonäkö

+ soundiSave

Save

Save

Save

Save

Save

Save