Testipenkissä: Shure 545SD – Isi tuli kotiin

Shure 545SD (vasemmalla) on legendaarisen Shure SM57:n kuuluisa edeltäjä (oikealla).

Yhdysvaltalainen Shure aloitti toimintansa 1920-luvun puolivälissä ja möi DIY-sarjoja ja elektronisia osia radioharrastajille. 1930-luvun laman aikana yhtiön painopiste siirtyi mikrofoneihin ja – vain vähän myöhemmin – levysoittimien äänirasioihin.

Yhtiön ensimmäinen suuri läpimurto tuli vuonna 1939 Shure Model 55 Unidyne -mallilla. Model 55 Unidyne oli maailman ensimmäinen yhdellä kapselilla varustettu suunnattu (lue: herttakuvioinen) dynaaminen mikrofoni, joten se oli ensimmäinen kustannustehokas valinta mihin tahansa tilanteeseen, jossa halusit vähentää vuotoääniä muista äänilähteistä ja/tai PA-järjestelmän feedbäckiä. Päivitettyä versiota Model 55:stä – joka tunnetaan puhekielellä nimellä ”Elvis-mikki” – valmistetaan edelleen SH55 -nimellä.

1950 -luvun alussa mikrofonien kehitys oli edennyt Shurella alkuperäisestä Unidyne -kapselista Unidyne II -malliin. Kaikki nämä mikrofonit olivat edelleen niin sanottuja ”side address” -malleja, joita oli parasta pitää kiinni telineessä, koska jouduttiin puhumaan tai laulamaan niihin sivuttain, niin kuin tehdään edelleen useimpien suurikokoisten kondensaattorimikrofonien kanssa.

Vuonna 1959 Shure onnistui jälleen kehittämään oikean tuotteen oikeaan aikaan:

Heidän uusi Shure 545SD Unidyne III -malli oli maailman ensimmäinen herttakuvioinen dynaaminen kapulamikrofoni. 545:n parannettu pneumaattisesti eristetty kapseli vähensi myös merkittävästi käsittelyääntä. Tämä tarkoitti sitä, että käyttäjä sai ottaa mikrofonin käteensä ja liikkua näyttämöllä ilman, että hänen tarvitsisi pelätä käsittelyäänien tai feedback-kierron pilaavan hänen esityksensä.

Uusi 545SD – ja sen vain hieman nuorempi veli 565SD Unisphere I – korvasivat nopeasti Model 55:tä ensisijaisena valintana livemikrofoniksi lavalla ja televisiossa.

TV:stä puheen ollen:

Televisiostudiot rakastivat 545SD:tä, koska se kuulosti todella hyvältä, mutta oli tarpeeksi pieni, että esiintyjän kasvot näkyivät selvästi. Heillä oli kuitenkin yksi kritiikin aihe, joka liittyi mikrofonin viimeistelyyn.

545SD:n pitkä metallirunko ja sen musta muovikaulus aiheuttivat aivan liikkaa heijastuksia studiovalaistuksessa. Ennen digitaalikameroiden tuloa heijastukset olivat todellinen ongelma TV-kameroille, koska ne aiheuttivat ”palojälkiä” lähetetyissä kuvissa. Mustavalkoisessa televisiossa näki suuria mustia tahroja tai ”koukeroita” (kun kamera liikkui nopeasti), kun taas väritelevisiossa nämä palaneet alueet näyttivät usein tumman violetilta tai ruskealta. Nämä heijastuksien aiheuttamat merkit olivat ohimeneviä – ne kesti ehkä 10-15 sekuntia – mutta kuitenkin hyvin ärsyttäviä.

Shure kuunteli asiakkaitaan ja keksi korjaukseksi kokonaan uuden mallin vuonna 1965. Tämä uusi malli oli (ja on edelleen) legendaarinen Shure SM57, jossa koko runko on valumetallista ja viimeistelynä valittu heijastamaton antrasiitinvärinen mattapinta.

Mallitunnuksessa kirjaimet SM tarkoittavat ”Studio Microphone”, ja sana ”Studio” viittaa tässä nimenomaan TV-studioon.

Ja kun kehitystiimi oli kerran kehittämässä, he säätivät samalla hieman mikkikapselin taajuusvastetta erottaakseen uuden mallin pikkusen sen edeltäjästä, jota pidettiin tuotannossa.

Shure SM57:stä on tullut – vuoden 1966 ilmestyneen veljensä, SM58, ohella – yhtiön myydyin mikrofoni. Tämä on johtanut siihen, että SM57- ja SM58-malleista on tullut myös kaikkien aikojen eniten kopioidut mikrofonit, joista tehdään jopa piraattikopioita.

Shure 545SD oli uuden 54X-sarjan päätuote, ja sitä voitiin pitää kädessä tai sijoittaa jalustalle käyttämällä helppokäyttöistä adapteria. Shure laajensi tuotesarjaa käyttämällä samaa kapselimallia useille tuotteille, käyttäjän kaulasta riippuvasta lavalier-versiosta sellaiseen asennusversioon, jota asennettiin pysyvästi joutsenkaulaan.

Shuren 545S-malli (kuva yllä) oli ns. pistooliversio, jossa on/off-kytkin siirrettiin samaan paikkaan kuin Model 55 -mikrofonissa.

Radioasemille tarkoitetussa broadcast-versiossa, Shure 546 -mallissa, oli telineadapterin sisällä lisäjousitus, joka vähentää käsittelyääniä entisestään.

Yksi Yhdysvaltojen ensimmäisistä konserttikiertueita tekevistä PA-yrityksistä – Hanley Sound – valitsi 546:n päämikrofoniksi livekäyttöön. Bill Hanley hoiti Beatles-yhtiön viimeisen USA-kiertueen vuonna 1966 (katso kuva yllä). Hän vastasi myös PA:sta legendaarisella Woodstock-festivaalilla vuonna 1969, jossa hän käytti Shure 565 Unisphere I -mallia päämikrofonina.

Metalli- ja muovirungon lisäksi Shure 545SD -malli eroaa SM57:stä kolmessa pisteessä:

  1. 545SD voidaan käyttää sekä matalalla impedanssilla (oletus) että sellaisien laitteiden kanssa, jotka tarvitsevat mikrofonista korkean impedanssin. Vaihtaminen käy helposti yksinkertaisesti irrottamalla XLR-liitin ja siirtämällä pieni jumper-pala toiseen asentoon. Vaikka vuonna 2021 on paljon vähemmän sovelluksia, jotka vaativat suuren impedanssin (tai Hi-Z:n) mikrofonilta, tämä ominaisuus on erittäin kätevä, jos haluat käyttää mikrofonia bluesharpun soittamiseen kitaravahvistimen kautta.
  2. 545SD-mikissä on Shuren magneettinen päälle/pois-kytkin, joka toimii ilman ärsyttäviä poksahduksia tai muita sivuääniä. Jos haluat välttää mikrofonin sammuttamisen vahingossa, voit lukita kytkimen ”päällä”-asentoon käyttämällä kytkimen alla olevaa metallilevyä.
  3. Jos surffaat Internetissä, löydät monia väitteitä itsetkruunatuilta ”mikrofoniasiantuntijoilta”, jotka väittävät että SM57 olisi yksinkertaisesti firman tapa käyttää 545SD:lle valmistettujen kapselien sekundakappaleet loppuun. Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa! Shure 545SD käyttää kapselimallia (engl. cartridge) R45, kun taas SM57 käyttää hieman erilaista vaihtoehtoa, nimeltään R57. Molempien kapseleiden perusainesosat ovat lähes identtisiä, ja sama muovinen kapselisuoja sopii molempiin malliin, mutta mallien kapselit on tarkoituksella ”viritetty” hieman eri taajuusvasteille.

SM57:ssä on kokonaan valumetallista valmistettu runko, eri kapseli (R57), päälle/pois-kytkin puuttuu, ja mikki toimii ainoastaan matalalla impedanssilla (Low-Z).

Kun molemmat mallit käytetään matalalla impedanssilla, niiden nimelliset taajuusvastekäyrät näyttävät tältä (yllä):

Shure 545SD:n bassot loppuvat noin 50 Hz:iin, kun taas diskanttialueella on selvästi pieni korostus 8-10 kHz:n alueella. SM57 tarjoaa hieman enemmän bassoa (40 Hz alarajana), kun taas diskanttiäänien vaimennus alkaa tässä aikaisemmin. Kriittisimmät taajuudet 200 Hz:n ja 6 kHz:n välillä näyttävät käytännössä identtisiltä näissä kaavioissa.

Käytännön testinä soitin vaaleanpunaista kohinaa Genelec 8030A -monitorikaappien läpi ja tallensin sen samanaikaisesti molemmalla mikrofonimallia. Käytin kahta Cranborne Audio Camden 500 -esivahvistinta, jotka toimivat samoilla asetuksilla. A/B-vertailu paljastaa – ainakin minun mielestäni – että, vaikka molemmat mikrofonit kuulostavat hyvin samalta, 545SD:n diskanttialue on todella avoimempi kuin SM57.

Tässä on toinen A/B-vertailu, jossa kuunnellaan demobiisin lyömäsoittimia.

****

Tässä minun mielipiteeni:

Vaikka alkuperäisen Shure 545SD:n ja hieman nuoremman SM57:n väliset erot eivät oikeastaan ​​ole niin ilmeisiä peruskäytössä, ”lavamikkien isälle” on silti paikka lavalla ja studiossa. Kuten aina, kaikki liittyy lähdemateriaaliin ja omien laitteiden tuntemiseen.

Jos haluat vangita pienimmätkin diskanttivivahdukset virvelistä tai lauluäänestä, 545SD voi helpottaa työtäsi. Mutta jos käytät 545SD:tä jo valmiiksi hyvin purevan kuuloisen kitaravahvistimen edessä, tämän mallin diskanttivaste voi hyvin olla jo hieman liikaa, mikä tekisi SM57:stä silloin paremman valinnan.

Joka tapauksessa sekä Shure 545SD että SM57 ovat aitoja klassikoita, ja kummallakin on erinomaiset ansioluettelot. Kummallekin on varmasti yhä paikkansa ja käyttönsä lavalla tai studiossa.

Shure 545SD & SM57

Shure 545SD – hinta noin 159 €

Shure SM57 – hinta noin 99 €

Maahantuoja: Intersonic

****

Lue lisää eri mikrofoneista tässä Rockway-blogissa.

Review: Shure 545SD – Daddy’s Home

The Shure 545SD (left) is the famous predecessor of the legendary Shure SM57 (right).

US-company Shure started out in the mid-1920s selling DIY kits and electronic parts to radio enthusiasts. During the Great Depression the company’s focus shifted to microphones and – only a little later – to record player cartridges.

The original company’s first breakthrough came in 1939 with the Shure Model 55 Unidyne. The Model 55 Unidyne was the world’s first single-element, unidirectional (read: cardioid) dynamic microphone, making it the earliest cost-effective choice for any application, where you wanted to reduce bleed from other sound sources and feedback from the PA-system. An updated version of the Model 55 – colloquially known as the ”Elvis Mic” – is still produced today as the SH55.

By the 1950s microphone development had progressed from the original Unidyne capsule to the Unidyne II. All these mics were still so-called side-address, best kept attached to a stand, because you had to speak or sing into them sideways, like you still do with most large-diaphragm condenser microphones.

In 1959 Shure managed again to develop the right product at the right time:

Their new Shure 545SD Unidyne III model was the first ”end-firing” unidirectional dynamic mic. The 545’s improved pneumatically isolated capsule also drastically reduced handling noise. This meant that the user could take the microphone into his/her hand and move around the stage, without having to worry about handling noise and feedback obliterating the performance or speech.

The 545SD – and its only slightly younger brother the 565SD Unisphere I – quickly superseded the Model 55 as the preferred performance mic on stage and on the telly.

Speaking of TV:

Television studios loved the 545SD, because it sounded really good, while being small enough to not hide the face of the performer. There was one point of criticism, though, and that had to do with the mic’s finish.

The 545SD’s plain metal housing and its black plastic collar made the model very reflective under studio lighting. Before the advent of digital cameras, reflections were a real problem for TV cameras, because they caused ”burn marks” in the transmitted pictures. On black and white TV you would see large black blots or squiggles (during movement), while on colour TV these burned-through areas would often appear dark violet or brown. These marks would only be temporary – lasting for 10-15 seconds – but nevertheless annoying.

Shure listened to its customers and came up with a new model as a remedy in 1965. This new model was (and still is) the legendary Shure SM57, which features an all-metal housing sporting a non-reflective matte finish.

The SM in the model designation stands for ”Studio Microphone”, with the word ”Studio” hinting at a TV studio.

While the R & D team where at it, they tweaked the capsule’s/cartridge’s frequency response a little bit to distinguish the new model further from its predecessor, which was kept in production.

Along with its brother – the SM58 from 1966 – the Shure SM57 has become the company’s biggest selling microphone. This has led to the SM57 and SM58 also becoming the most-copied and most-pirated microphones ever.

The 545SD was the main product and could be handheld or placed on a stand by using a mic clip. Shure expanded the line by using the same design for a whole range of products, from a lavalier version to an installation version that was mounted permanently on a gooseneck.

The Shure 545S (shown above) was a so-called pistol version with the on/off-switch moved to the same position as on the Model 55.

The broadcast version for radio stations, the Shure 546, came with a special suspension inside its stand adapter to cut down handling noise even further.

One of the first touring PA-companies in the USA – Hanley Sound – quickly adopted the 546 as their main stage mic. Bill Hanley handled the Beatles’ final US tour in 1966 (see picture above). He was also responsible for the PA at the legendary Woodstock Festival in 1969, where he used the Shure 565 Unisphere I model as the main microphone.

Apart from its metal-cum-plastic body, there are three main features that differentiate the Shure 545SD from the SM57:

  1. The 545SD can be switched from its default setting of low impedance to high impedance, simply by unscrewing the XLR-connector and moving a little jumper to a different position. Although there are much less applications in 2021 that require a high impedance mic (also called Hi-Z), this feature will come in very handy if you want to use the mic for Blues harp playing into a guitar amp.
  2. The 545SD features Shure’s special magnetic reed on/off-switch, which works without annoying pops or crackles. If you want to avoid accidentally switching the mic off, you can lock the switch in the ”on” position using the metal plate just below the switch.
  3. If you surf around the Internet you will find many claims from self-styled microphone experts that the SM57 was/is simply a way for Shure to use up factory seconds of the cartridges produced for the 545SD. This is simply not true! The Shure 545SD uses the cartridge model R45, while the SM57 uses a slightly different cartridge, called R57. The basic ingredients of both capsules are almost identical, and the plastic grille assembly is interchangeable between the two models, but the cartridges have been deliberately ”tuned” to slightly different frequency responses.

The SM57 has an all-metal body, a different cartridge (R57), no on/off-switch, and is low impedance (Low-Z) operation only.

With both models set to low impedance their nominal frequency response curves look like this (above):

The Shure 545SD’s bass response only goes down to 50 Hz, while there’s clearly a little boost in the region between 8 and 10 kHz. The SM57 offers a little more bass (down to 40 Hz), while there’s an earlier treble roll-off. The most critical frequencies between 200 Hz and 6 kHz look virtually identical in these graphs.

As a hands-on test I ran some pink noise through my Genelec 8030A monitors and recorded it simultaneously with both mic models. I used two Cranborne Audio Camden 500 preamps running at the same settings to record the microphones. A/B’ing reveals – at least to my ears – that, while both mics sound very similar, the 545SD really has a more open treble range compared to the SM57.

Here’s another A/B-clip, using the percussion tracks from the demo song.

****

Here’s my opinion:

Although the differences between the Shure 545SD and the later SM57 aren’t really that obvious in real-life use, there’s still a place for the ”daddy of them all” on stage and in the studio. As always, everything has to do with the source material and knowing your equipment inside out.

If you’re looking to capture that elusive little smidgen of treble content off of a snare drum or vocal, the 545SD can make your work a bit easier. But if you’re running the 545SD in front of an already face-meltingly harsh guitar amp, this model’s treble response could be a little too much, making the SM57 a better choice.

In any case, both the Shure 545SD and the SM57 are bona fide classics with sterling track records. Either of these can hold its own for a wealth of applications on stage or in the studio.

Shure 545SD & SM57

Shure 545SD – current price in Finland approx. 159 €

Shure SM57 – current price in Finland approx. 99 €

Finnish distrubutor: Intersonic

Review: Vox VX15-GT

****

The new Vox VX15-GT (street price in Finland approx. 155 €) is an ultra-light, modelling practice amp with a 15-watt power amp.

The VX15-GT shares the control panel and signal-processing blocks with its larger brother, the VX50-GTV, but with one crucial difference. While the larger combo’s preamp section utilises Vox’ proprietary Nutube – a modern, low voltage tube – the VX15-GT uses Vox’ patented VET (Virtual Element Technology) digital modelling architecture.

The Vox VX15-GT’s astonishingly low weight (of just under four kilos) is achieved by using a special cabinet that is molded completely from ABS-plastic, as well as the use of a modern, lightweight power amplifier.

The single speaker is a 6.5-inch Vox unit.

The combo is powered by 12 volts DC from an external, laptop style AC adapter.

The internal preset memory holds 11 slots for factory presets (one per amp model) plus two storable user presets. By connecting an optional Vox VFS5 footswitch the number of user presets can be increased to eight.

****

The Vox VX15-GT’s top-facing control panel sports the typical control layout of most modelling practice amps:

Starting from the left we find an E-tuner above the guitar input. The tuner LEDs double as preset programme indicators – when all LEDS are off the combo is in manual mode, with all parameters corresponding to the current knob positions. The amp selector offers you ten different amplifier models – one Fender, two Dumbles, two Voxes, three Marshalls, one Soldano and one Mesa/Boogie. The Line setting disconnects the amp modelling section, so you can use the VX15-GT to amplify a line level signal, such as a synthesiser.

The four smaller knobs in the top row control the usual amplifier functions, namely gain, two-band EQ and programme volume.

The Modulation control lets you choose and adjust one of four different modulation effects – chorus, flanger, phaser (the abbreviation ”ORG” stands for the colour orange) and tremolo. The Modulation knob sweeps each effect’s speed from very slow to very fast. Here’s an audio clip running through the four modulation types, starting with the modulation section off:

The Delay/Reverb control lets you select one out of two delays or two reverbs. This control adjusts the chosen effect’s intensity (its volume in the mix), while the delay speed and the reverb length is set using the Tap Tempo button. For this clip I have set the delay time to almost full. I start off with a dry example and then play two examples of each effect, one with low and the other with high intensity:

As a demo song I recorded short cover version of the Weeknd’s song ”Blinding Lights”. All guitar tracks were played on a Gibson Melody Maker SG and recorded with a Shure SM57. I used only the Vox VX15-GT’s own effects:

****

Once I got over the unusual, all-plastic construction of the new Vox combo, I was really taken with the range of different sounds and the decent amounts of volume the VX15-GT has to offer.

This is a very inspiring and lightweight package, which, in my view, will work best as a practice (or teaching) guitar combo or in a small home studio setting.

One ”hidden”, but very nifty, feature that I haven’t mentioned is the very efficient, built-in noise suppressor. I was able to use single-coil pickups in the highest gain settings, without any 50-cycle hum!

You cannot compare the 15 watts of solid state power output to the full-on blast of an all-valve Vox AC15, but stick a decent microphone in front of it and you could even use the VX15-GT for the occasional pub gig.

****

Vox VX15-GT

Street price around 155 €

Finnish distributor: EM Nordic

Pros:

+ lightweight, ABS cabinet

+ decent presets

+ wide variety of amps

+ decent effects

+ sound

Cons:

– lightweight, ABS cabinetOSave

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Vox VX15 GT – The Kitarablogi-video

DEMO SONG

A short cover version of the Weeknd’s song ”Blinding Lights”.

• All guitar tracks played on a Gibson Melody Maker SG and recorded with a Shure SM57.

• Only the Vox VX15-GT’s effects were used.

****

Vox VX15 GT

• 15 Watts RMS @ 4 Ohms

• 1 x 6.5″ speaker

• Inputs: 1 x guitar; 1 x aux in; 1 x footswitch

• Outputs: 1 x headphones

• Controls: Amp Selector, Volume, Gain, Treble, Bass, Power Level, Modulation, Delay/Reverb, Program Selector

• 11 (10 + Line) amp models (VET: Virtual Element Technology)

• Effects: Modulation (Chorus, Flanger, Phaser, Tremolo), Delay/Reverb (Analogue Delay, Tape Echo, Spring, Hall)

• Programmes: 11 x Preset; 2 x User (using the VFS5 footswitch increases the number of user programmes to 8)

Save

Save

Vox VX15 GT ::: Testi tulossa ::: Working on a review

Vox VX15 GT

• 15 Watts RMS @ 4 Ohms

• 1 x 6.5″ speaker

• Inputs: 1 x guitar; 1 x aux in; 1 x footswitch

• Outputs: 1 x headphones

• Controls: Amp Selector, Volume, Gain, Treble, Bass, Power Level, Modulation, Delay/Reverb, Program Selector

• 11 (10 + Line) amp models (VET: Virtual Element Technology)

• Effects: Modulation (Chorus, Flanger, Phaser, Tremolo), Delay/Reverb (Analogue Delay, Tape Echo, Spring, Hall)

• Programmes: 11 x Preset; 2 x User (using the VFS5 footswitch increases the number of user programmes to 8)

Save

Testipenkissä: PRS SE Custom 24 Roasted Maple

PRS Guitarsilta on ilmestynyt kesällä Euroopan markkinoille tarkoitettu erikoispainos firman SE Custom 24 -mallista. Erikoismallin nimi on PRS SE Custom 24 Roasted Maple Neck (899 €), ja se on saatavilla neljässä todella kauniissa värityksessä.

Custom 24 on PRS Guitarsin koko malliston kivijalka, johon perustuu valmistajan suosio. Paul Reed Smithin ensimmäiset, käsintehdyt sähkökitarat olivat käytännössä kaarevakantisia versioita Gibsonin 1950-luvun Doublecut Les Paul Specialista, ja muistuttivat Hamerin Sunburst-mallia. Herra Smith kuitenkin tiesi, kun perusti oman yrityksensä, että hän halusi kehittää täysin oman sähkökitaramallin.

Ja tämä oma malli oli juuri PRS:n Custom 24, joka yhdistää erittäin onnistuneesti tiettyjä ominaisuuksia Fender-sähkiksistä (mm. kaksisarvinen runko, sekä vibratallan toimintaperiaatteen) Gibson Les Paulin liimakaulan, mahonkirungon ja karevan loimuvaahtera kannen. Custom 24:n 25 tuumainen mensuuri on lyhyemmän Gibson- ja pidemmän Fender-mensuurin välissä, kun taas soittimen paranneltu vibratalla, sen funktionaalinen lapa, syvälle viistetty soololovi, sekä sellaiset kosmeettiset seikat kuin lintuotemerkit ja ”valereunalisoitus” olivat täysin Paul Reed Smithin omaa suunnittelua.

PRS:n suosittu SE-mallisto (SE = Student Edition) tehdään Etelä-Koreassa, ja siellä tehdään myös uudet Special Edition -mallit. Roasted Maple -kitaran rungon rakenne on PRS:lle perinteinen yhdistelmä mahonkipohjasta ja kaarevasta vaahterakannesta. Kustannussyistä SE-kansien vaahtera on tavallista sorttia, johon on liimattu näyttävä viilu loimuvaahterasta. Lähes kaikissa PRS-kitaroissa on ns. valereunalistoitus, jossa kannen reuna on jätetty petsaamatta/värjäämättä. Sen jälkeen kun värikerrokset ovat valmiit, peiteteipit poistetaan ja koko runko saa ylleen vielä kirkaslakkaa.

Se mikä tekee uusista erikoismalleista erikoisia on soittimien kaula:

Tavallisen mahonkikaulan ja palisanteriotelaudan sijaan Custom 24 Roasted Maple -malleissa käytetään lämpökäsiteltyä vaahteraa kaulassa ja otelaudassa. Lämpökäsittelyn idea on saada melko tuoreeseen puuhun vanhan ja paljon soitetun puun ominaisuuksia.

Otelautaan on siististi istutettu 24 medium-kokoista nauhaa, sekä mustat versiot PRS:n kuuluisista linnuista. Sulavasti muotoiltu satula on tehty itsevoitelevasta muoviseoksesta.

Custom 24 Roasted Maple -kitaran kaksi humbuckeria ovat uusimmat SE-versiot PRS:n amerikkalaisista mikrofoneista. Uusissa 85/15S-mikeissä on keraamiset magneetit, ja ne tarjoavat valmistajan mukaan erittäin maukkaan sekoituksen kuumasta lähtösignaalista ja mehukkaasta soundista.

85/15S-mikit on yhdistetty kolmiasentoiseen kytkimeen, sekä master volume- ja master tone -säätimiin. Tone-potikasta löytyy lisäksi vielä nostokytkin mikrofonien puolitusta varten.

PRS:n patentoitu vibratalla on selvästi jykevämpi ilmestys kuin 50-luvun perinnevibrat. Kampi painetaan paikoilleen, ja sen liikkuvuus nylonkauluksessaan säädetään pienellä kuusiokoloruuvilla.

Luonnollisesti PRS:n laadukas SE-pussi kuuluu myös Custom 24 Roasted Maplen hintaan.

****

Oikeastaan ainoa pieni kritiikkikohta on testisoittimen paino. Vaikka tässä ei todellakaan liikuta 1970-luvun Les Paulin sfääreissä, tämä yksilö oli kuitenkin selvästi painavampi kuin mitä odotin.

Työnjälki, viimeistelyn laatu ja soittimen hyvät tehdassäädöt ovat tehneet PRS SE -malliston kitaroista niin suosittuja, eikä Custom 24:n uusi Roasted Maple -versio poikkea tästä linjasta. Viimeistelyn ja nauhatyön laatu on erinomainen, soittotatsi tehdaskielillä (.009-satsi) hyvinkin nopea ja vapaa nauhasärinästä, ja kitaran kelluva vibrato toimii moitteettomasti.

Vaikka olen tehnyt jo pitkään työtä soittimien parissa, pidän yhä PRS:n kaulaprofiilien nimiä hieman sekavina. Roasted Maple -mallin kaulaa kutsutaan firman toimesta ”Wide Thin Carveksi”. Minusta tämä kuulostaa 1990-luvun erityismatalilta Superstrat-vauhtikauloilta, vaikka todellisuudessa SE Custom 24:n kaulaprofiili onkin pyöreä, hieman ovaali ja keskikokoinen.

En tiedä onko asia todellakin näin – vai onko se vain korvieni välissä – mutta väittäisin, että vaahterakaula tuo tähän malliin pienen ripauksen tuoreutta diskanttiin. Akustinen sointi tuntuu pikkasen enemmän Strato-maiselta kuin tavallisesti PRS-kitaroissa.

Nojaan tavallisesti soundin kannalta enemmän matalatehoisten humbuckerien suuntaan, mutta minun täytyy myöntää, että PRS:n tehokkaat 85/15S-mikrofonit soivat yllättävän dynaamisesti ja maukkaasti. Volume-säätimeen on lisätty oiva treble bleed -kytkentä, joka takaa, että soundi pysyy tuoreena myös silloin, kun volume on säädetty hiljaisemmalle. Humbuckerien splittaus lisää vielä enemmän soundivaihtoehtoja menoon.

Ensimmäinen soundiesimerkki esittelee PRS SE Custom 24 Roasted Maplen puhtaita perussoundeja. Klippi alkaa puolitetuilla mikrofoneilla:

****

PRS:n erikoispainos SE Custom 24 Roasted Maple Neck on todella hyvä lisäys firman SE-mallistoon. Jos olet aina halunnut edullisen PRS-kitaran, mutta olet vaahterakaulojen fani, Roasted Maple -malli on tarkoitettu juuri sinulle!

****

 

PRS SE Custom 24 Roasted Maple Neck

899 € (topattu pussi kuuluu hintaan)

Maahantuoja: EM Nordic

Kiitos DLX Musiikille testisoittimen lainasta!

****

Plussat:

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ monipuolisuus

+ soundi

Miinukset:

– testiyksilön painoSave

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Review: PRS SE Custom 24 Roasted Maple

PRS Guitars have recently introduced a Europe-only special edition of their SE Custom 24 model – the PRS SE Custom 24 Roasted Maple Neck (price in Finland: 899 €), which is available in four very tasty finishes.

The Custom 24 is the foundation of PRS Guitars’ model range and the starting point of the company’s success story. Paul Reed Smith’s first handmade guitars were basically carved top, humbucker-equipped, deluxe versions of Gibson’s late-50s Doublecut Les Paul Special, not unlike Hamer Sunbursts. Mr Smith knew, when he started his guitar company, that he wanted to come up with a guitar that was truly his own brainchild.

This guitar was the PRS Custom 24, a model which fuses certain Fender elements (the double cutaway body and the vibrato bridge) with the glued neck, mahogany body and general aesthetics the Gibson Les Paul was known for. The 25-inch scale lies halfway between Gibson and Fender, while the improved vibrato, the straight string pull headstock and many cosmetic touches, such as the bird inlays, the deep treble cutaway chamfer, and the faux binding, were all Paul Reed Smith’s own designs.

PRS’ successful SE (= Student Edition) range is made in South Korea, which is where the special edition models come from, too. The Roasted Maple’s body stays faithful to the original by combining a contoured mahogany back with a carved maple top. To keep costs down the beautiful quilted maple front is a thin veneer on top of a plain maple top. The faux binding is achieved by masking the top’s rim prior to colour staining. The masking tape is then removed before the final clear coats are applied.

What makes this special edition special indeed is the neck:

Instead of mahogany topped with a rosewood fretboard, the Custom 24 Roasted Maple uses thermo-treated (aka torrefied or baked maple) as the material for both the set neck and the fingerboard. The theory behind the pressure cooker-type thermo treatment is that the heat and steam applied turns new wood into wood that closely resembles decades old, well-seasoned wood in terms of its look, and more importantly, its physical properties.

The fingerboard sports 24 gleaming, medium-sized frets, as well as black versions of PRS’ famous bird inlays. The smooth and well-cut nut is self-lubricating for optimum return to pitch.

The Custom 24 Roasted Maple’s twin humbucker’s are the newest SE-version of PRS’ US-made pickups, called the 85/15S. PRS promises that these ceramic pickups deliver an excellent mix of high output levels and juicy tones.

The 85/15S pickups are connected to a three-way blade switch and a master volume and master tone. A push/pull-switch in the tone control splits both humbuckers into single-coil mode.

PRS’ patented vibrato bridge is much chunkier than vintage designs, and it also features a push in arm with adjustable tension.

Naturally, PRS also includes their high-quality SE-gigbag with the Custom 24 Roasted Maple.

****

The only small gripe I have with the review sample, is the guitar’s weight. Mind you, we’re not talking 1970s millstone Strats or Les Pauls here, but this particular guitar is heavier that I would have expected.

The workmanship, the quality of the finish, and the set-up puts PRS’ SE models in a league of their own, and the new Roasted Maple-version of the Custom 24 is no exception. The finish and fretwork are flawless, the action (with the supplied set of .009s) extremely slinky, yet completely buzz-free, and the floating vibrato works smoothly and without any tuning hiccups.

Even after all these years in the business I still find PRS Guitars’ neck profile names highly confusing. The company calls the carve on the Roasted Maple guitar a ”Wide Thin” neck. To me this always sounds like an early-Nineties super flat Superstrat neck, when in fact the SE Custom 24’s neck profile is slightly oval, well-rounded and of medium depth.

I don’t know it’s only my mind playing tricks, but to me it sounds like the maple neck adds a tiny bit of zing to this guitar’s acoustic tone. There’s a tiny amount of added ”Strattiness” in the mix, if you like.

Although I tend to be more in favour of low-to-medium output humbuckers, I have to admit that the PRS 85/15S units sound rather juicy, in spite of their high output. Thanks to the volume control’s treble bleed circuit you can really use the Custom 24’s controls to their fullest effect, without compromising your tone. The option to split the humbuckers for more wiry tones is an additional plus.

The first clip is an example of the PRS SE Custom 24 Roasted Maple’s basic sounds. It starts off with the humbuckers split:

****

The special edition PRS SE Custom 24 Roasted Maple Neck is a worthy addition to the company’s SE-range. If you’ve ever fancied a mid-priced PRS with a set maple neck, here’s your chance.

****

 

PRS SE Custom 24 Roasted Maple Neck

899 € (including gigbag)

Distribution: EM Nordic

Thanks to DLX Music Helsinki for the loan of the review guitar!

****

Pros:

+ workmanship

+ playability

+ versatility

+ sound

Cons:

– review guitar a little bit heavy

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑