Testipenkissä: Schecter Hellraiser Studio Acoustic

****

Schecter Hellraiser Studio Acoustic – body angle 2

Schecter Guitars ei ole ehkä kovin tunnettu akustisista kitaroistaan, mutta firman mallistosta löytyy tosiaan muutama elektroakustinen teräskielinen. Saimme testiin Hellraiser-sarjan uuden akustisen jäsenen – Hellraiser Studio Acoustic.

****

Schecter Hellraiser Studio Acoustic – full front

Schecter Hellraiser Studio Acoustic (katuhinta noin 600 €) on hyvin näyttävä soitin Schecterin omalla designilla, joka on lähellä Grand Auditorium -mallia, mutta aavistuksen verran syvemmällä kopalla.

Schecter Hellraiser Studio Acoustic – full back

Koppa on valmistettu kauniista (quilt maple) loimuvaahteravanerista, ja se on saanut ylleen see-through-black-nimistä kiiltävää liukuväritystä.

Koppaan on liimattu mahonkikaula, jolla on kiiltävä musta viimeistely.

Schecter Hellraiser Studio Acoustic – headstock

Schecterin kohderyhmä on lavan ulkonäön perusteella luultavasti Rock- ja Metal-musiikkia soittavat kitaristit. Lapa on koristeltu erittäin siistillä reunalistoituksella, johon on käytetty helmiäismuovia.

Schecter Hellraiser Studio Acoustic – Grovers

Laadukkaiden Grover-virittimien tummaa viimeistelyä kutsutaan mustaksi kromiksi.

Schecter Hellraiser Studio Acoustic – fretboard

Reunalistoitettuun palisanteriotelautaan on asennettu 20 jumbo-kokoista nauhaa, joiden ansiosta kitaran soittotuntuma on hyvin nykyaikainen ja vaivaton.

Hellraiser Studio -akustisella on otelaudassa myös erittäin siistejä gootti-tyylisiä upotuksiä tummasta helmiäismuovista.

Schecter Hellraiser Studio Acoustic – binding on back

Tyylikäs helmiäis-teema jatkuu myös pohjan keskiviivassa, ja sitä säestää kaunis reunalistoitus.

Hellraiser Studiolla on muuten jo valmiiksi asennettu toinen hihnatappi (mikä ei ole akustisissa kitaroissa lainkaan itsestäänselvyys).

Schecter Hellraiser Studio Acoustic – body side view

Schecterin sulavamuotoinen runko on hyvin kaunis. Kitaran kärjekäs talla sopii hyvin soittimen gootti-tyyliseen ilmeeseen.

Schecter Hellraiser Studio Acoustic – kerfed linings

Testiyksilön kaikki rimoitukset näyttävät hyvin siisteiltä, vaikka siellä täällä näkyykin pieniä liimatahroja.

Schecter Hellraiser Studio Acoustic – soundhole rosette 2

Soittimen näyttävässä, palisanterista veistetystä rosetissa on samanlaisia upotuksia kuin otelaudassa.

Schecter Hellraiser Studio Acoustic – bridge 2

Hyvin tumma viimeistely on valmistajan näkökulmasta aina hieman hankala, koska pienetkin epäsiisteydet näkyvät niin hyvin. Testiyksilön tallan alta pursuava valkoinen liima on ainoa lipsahdus Schecterin muuten kiitettävässä viimeistelyssä.

Itse talla on mielenkiintoinen, mustasta hartsista ja puusta valmistettu nykyaikainen komposiittitalla, ja Schecterin omaa suunnittelua. Kompensoitu satula on tehty Graph Techin, norsunluuta muistuttavasta, keraamisesta Tusq-materiaalista.

Tallaluun alle on sijoitettu Fishmanin Sonicore-piezomikrofoni.

Schecter Hellraiser Studio Acoustic – Fishman PreSys+

Mikrofonin signaali vahvistetaan ja muokataan laadukkaalla Fishman PreSys+ -etuvahvistimella. Tarjolla on nelikaistainen taajuuskorjain – bass, middle, treble ja brilliance – kuoppasuodatin (notch filter, jolla voi poistaa feedbackia aiheuttavan taajuuden), vaihekääntäjä (phase) feedbackia vastaan, sekä kroomaattinen viritysmittari (toimii myös ilman johtoa).

Schecter Hellraiser Studio Acoustic – preamp opened

Paristonvaihto käy PreSys-etuvahvistimessa erittäin kätevästi ja nopeasti.

****

Schecter Hellraiser Studio Acoustic – beauty shot

Vaikka Schecter Hellraiser Studio Acoustic on selvästi rokkarille suunnattu kitara, on se onneksi saanut kunnon teräskielisen kaulaprofiilin. Kyseessä on mukavan täyteläinen, keskipaksu D-kaula, jonka ansiosta käsi saa kunnon otteen soitettaessa, eikä väsy niin nopeasti kuin joidenkin ”vauhtikaulojen” kanssa.

Valitettavasti testiyksilössä on jotain pientä häikkää nauhoituksessa, jonka takia ylä-e-kieli sirisee häiritsevästi ensimmäisen nauhan ja myös 14. nauhan kohdalla, muuten kitara soi puhtaasti ja hyvin.

Nykyään monet valmistajat ilmiselvästi osaavat myös tehdä hyvin soivia vanerikoppaisia teräskielisiä kitaroita. Tämä Schecter on hyvä esimerkki tästä. Vaikka sellaista täyspuisen soittimen todella kovaa potkua ja äänekkyyttä ei luonnolliseti löydy vanerikoppaisesta kitarasta, on Schecteriun Hellraiser Studio todellakin yllättävän voimakasääninen ja eloisa tapaus.

Vaahterakopan soundissa on tiukka bassotoisto, tälle puulajille tyypillinen siisti keskialue, sekä kauniisti soiva diskantti. Mielestäni Hellraiser Studio sopii erittäin hyvin lauluäänen komppaamiseen, koska sen erotteleva sointi jättää laululle riittävästi tilaa.

Fishmanin Sonicore/PreSys+ -yhdistelmä on erittäin laadukas tapaus, joka kuulostaa jo hyvin terveeltä EQ:t neutraaliasennossa. Fishman on onnistunut hyvin pitämään piezomikrofoneja yleisesti vaivaavaa marisevaa nasaalisuutta suurilta osin aisoissa. Tämän ansiosta PreSysin taajuuskorjaimia ei tarvitse haaskata huonon perusäänen korjailuun, vaan voi keskittyä kokonaan hyvän perussoundin hienosäätämiseen.

Äänitin seuraavat esimerkit samanaikaisesti sekä akustisesti (AKG C3000 -mikrofonilla) että linjasoittona (EQ:t neutraaliasennossa):

Näppäily – mikitetty (AKG C3000)

Näppäily –  linjasoitto

Plektralla – mikitetty

Plektralla – linjasoitto

Schecter Hellraiser Studio Acoustic – back beauty

Testiyksilön pieni nauhaongelma on mielestäni todella harmillinen, koska muuten tämä Schecter on erittäin sympaattinen tapaus. Toivottavasti kyse on niin sanotusta ”maanantaikappaleesta”, joka on jostain kumman syystä läpäissyt Schecterin laadunvalvontajärjestelmää.

Muuten Schecter Hellraiser Studio Acoustic on nimittäin erittäin kaunis ja hyvin soiva elektroakustinen kitara. Helpposoittoisen Schecterin raikas ääni on helppo tallentaa, joko perinteisesti mikittämällä studiomikrofonilla tai käyttämällä soittimen tarjoamaa laadukasta Fishman-etuvahvistinta. Kokeilemisen arvoinen soitin siis!

****

Schecter Hellraiser Studio Acoustic

katuhinta noin 600 €

Maahantuoja: Soundtools

****

Plussat:

+ tyylikäs ulkonäkö

+ työnjälki (paitsi nauhatyö testikitarassa)

+ soittotuntuma

+ akustinen ääni

+ laadukas Fishman-etuvahvistin

Miinukset:

– nauhaongelmat testisoittimessa

– liimajäljet tallan alla

Schecter Hellraiser Studio Acoustic – beauty shot 2

Review: Yamaha CPX1000 + APX1200

Yamaha’s CPX- ja APX-lines have received new additions recently in the form of Chinese-made top models carrying the model numbers of 1000 and 1200, respectively.

Kitarablogi picked up a Mini-Jumbo-bodied CPX1000…

…as well as a shallow-bodied APX1200.

****

Yamaha’s CPX-series – which is also known as the Compass-series – originally was designed to appeal to the Country fraternity in the States. As a result of the APX-range’s success in the 1990s many Country pickers got in touch with the company, and asked for a larger, showier sister model, equipped with the same pickup and preamp, but featuring a fatter neck profile. And Yamaha duly obliged…

The brand-new CPX1000 (current rrp in Finland: 869 €, available in limited numbers) sure is a pretty thing: The solid spruce top is finished in a fetching Brown Sunburst, with the same deep shading applied to the back which is made from laminated flame maple. The nato neck sports a bound rosewood fretboard.

The headstock is inlaid with a compass, as a reference to the name of the series.

The gold-coloured, sealed tuners are of very decent quality and complement the guitar’s great looks nicely.

The inlay work and fretting have been executed to Yamaha’s customary high standards.

This clean and crisp workmanship is carried on throughout the whole guitar – look and the top binding or the intricate soundhole rosette for further proof.

The bridge on the CPX1000 is rosewood dyied black. Note the fine bear claw -grain on the spruce top.

Clean workmanship is evident inside the Yamaha’s soundbox as well.

I don’t care if this is laminated flame maple, or not. It’s gorgeous in my book in any case…

This guitar comes with Yamaha’s SRT-System 63 preamp, which allows you to blend between the dry piezo tone and three virtual studio microphones. The Focus/Wide-switch lets you choose between a close-miked sound and a counterpart with a bit more virtual room in the mix. The preamp is also equipped with a digital tuner and an automatic feedback defeater (A.F.R.).

The SRT-system runs on two AA-sized batteries.

****

The Yamaha APX1200 (currently available at a special price of 999 € from F-Musiikki, limited quantities) is the new top dog, the ultimate APX-guitar. The APX-range had been developed as an unabashed electro-acoustic guitar for the electric guitarist. The models all sport shallow bodies – for comfort and feedback protection – as well as more electric-style neck profiles.

In the APX1200’s case the whole guitar is made from solid woods – spruce for the top and Indian rosewood for the back and sides.

The headstock is bound and features a front-facing made of rosewood.

The tuners on the APX1200 are the same, nice models as on the CPX, but this time the tuner buttons have been fashioned from an ebony-style plastic material.

The luscious ebony fingerboard with its gorgeous pearl and abalone inlays leaves you in no doubt about this guitar’s top-of-the-line pedigree.

The stuck-on, self-healing plastic rosette is the only feature of the APX-line that has long since divided the guitar playing masses. Some say it’s a practical and modern addition to a contemporary guitar, others think it’s butt-ugly – you make up your mind.

The APX-bridge looks quite similar to the CPX’s model.

An extremely clean interior speaks volumes of Yamaha’s stringent quality control.

The APX1200 is equipped with the same Yamaha SRT-system.

As befits the top model, the APX1200 is sold in its own soft case.

****

The differences between the CPX1000 and APX1200 in feel and sound – both acoustic and amplified – are quite clear.

The neck profile on the CPX is a rounded, C-shaped affair, with a tiny whiff of a V-style spine. The neck is also finished in high-gloss lacquer, which gives the guitar a traditional steel-string feel.

APX’s neck profile is a noticeably flatter, more angular D. This type of profile – as well as the satin finish – make an electric guitarist feel right at home. The shallow body also makes it easier to adjust to the APX1200 when switching from a solid-body electric.

In the acoustic stakes the CPX1000 clearly gets the upper hand over the APX1200, thanks to its more voluminous body. Despite the laminated back and sides the Compass-model sounds warmer and deeper than the APX, with plenty more volume on offer.

Fingerpickers will also like the CPX better, due to its more airy string-spacing at the bridge – 57 mm (E–e) on the CPX as opposed to the APX’s narrower 53 mm.

The APX1200, on the other hand, takes to powerful strumming in a loud Rock-context like a duck to water. This guitar has a very punchy attack, and thanks to its slightly thinner bottom end the overall sound stays transparent and fresh. The mid-range, on the other hand, is juicier on the APX, no doubt thanks to its solid rosewood back and sides. The CPX’s laminated flame maple dishes out a slightly drier tone.

Yamaha’s SRT-system works great. The virtual microphones manage to do away completely with annoying piezo-quackiness and one-dimensional, lifeless tone, in favour of of a signal very much like the genuine, miked-up tone of the guitar chosen. Check out the YouTube-video at the end of this review for the direct injected sound of both guitars’ SRT-systems.

This is what the models sound like recorded acoustically:

Yamaha CPX1000

Yamaha APX1200

In my opinion both Yamahas represent excellent value-for-money. The choice between models depends on what you plan to use the guitar for.

If you’re into Folk, Jazz, Country, acoustic Blues or other unplugged-styles of music, which call for dynamic and traditional acoustic guitar tones, the warmer and fuller tone of the CPX1000 might be your safer bet.

If, on the other hand, you’re after the perfect guitar for acoustic outings in a Rock- or Alternative-context, where the guitar has to survive in a crossfire of stage monitors and guitar stacks, the APX1200 will come up trumps with its smaller body and punchy sound.

****

Yamaha CPX ja APX electro-acoustic guitars

Maahantuoja: F-Musiikki

****

CPX1000

Current price in Finland 869 €

Pros:

+ value-for-money

+ workmanship

+ playability

+ acoustic sound

+ SRT-preamp

Cons:

– laminated back and sides

****

APX1200

Current special price 999 € at F-Musiikki

Pros:

+ value-for-money

+ workmanship

+ playability

+ acoustic sound

+ SRT-preamp


Cons:

– limited acoustic volume

****

Testipenkissä: Yamaha CPX1000 + APX1200

Yamahan CPX- ja APX-sarjoihin on hiljattain lisätty uusia, Kiinassa valmistettuja huippumalleja, joiden mallitunnukset ovat 1000 ja 1200.

Kitarablogi testasi Mini-Jumbo-koppaisen CPX1000-kitaran…

…sekä matalakoppaisen APX1200-mallin.

****

CPX-kitaroita – joita tunnetaan myös Compass-nimellä – kehiteltiin aikoinaan yhdysvaltalaisille Country-soittajille sopiviksi. APX-sarjan 1990-luvun menestyksen myötä monet kitaristit ottivat yhteyttä Yamahaan. He toivoivat isommalla kopalla ja hieman tuhdimmalla kaulalla varustettua kitaraa, johon oli asennettu APX:n laadukas mikrofonisysteemi.

Uusi CPX1000-kitara (suositushinta 869 €, rajoitettu erä) on komea ilmestys: Brown Sunburst -värinen, kokopuinen kuusikansi on yhdistetty loimuvaahterasivuihin ja -pohjaan. Nato-mahonkisessa kaulassa on reunalistoitettu otelauta palisanterista.

Compass-sarjaan viittaen viritinlavan etupuoleen on upotettu kaunis kompassiruusu.

Kullanväriset, suljetut virittimet toimivat jouhevasti ja sopivat väriltään kitaran prameaan ulkonäköön kuin nakutettu.

Sekä nauhoitus että otelaudan upotukset edustavat Yamahan tunnuksenomaista korkeaa työnlaatua.

Lisää siistiä työtä löytyy reunalistoituksesta, kaikuaukon rosetista ja läpinäkyvästä plektrasuojasta.

Tässä on CPX1000:n mustaksi värjätty palisanteritalla. Tässä kuvassa näkee hyvin kannen bear claw -kuvioinnin, josta monet kitaristi tällä hetkellä näyttävät tykkäävän. Se on loimuvaahteran tai -koivun kaltainen, kasvun aikana tapahtuva ilmiö, jonka syykuviot muistuttavat karhun puuhun jättämiä raapimisjälkiä – tämän takia siis bear claw -nimitys (= karhunkynsi).

Yamahan esimerkkillinen siisteys vallitsee myös CPX1000:n kopan sisällä.

Kopan reunoihin, sekä pohjaan valmistukseen on käytetty erittäin kaunista vaneria loimuvaahterasta.

Kitaraan on asennettu firman omaa mallintava SRT-System 63 -etuvahvistinta. Suoran pietsosignaalin sijaan voi valita kolmesta eri mallinnetusta mikrofonista, joiden virtuaalista etäisyyttä kitaraan voi muuttaa lähimikkitetystä (Focus) kauemmaksi poimitettuun soundiin (Wide). Lisäksi on tarjolla myös sisäinen viritysmittari, sekä automaattinen feedback-poistaja (A.F.R.).

SRT-etunen toimii kahdella AA-paristoilla.

****

Yamaha APX1200 (F-Musiikin tämänhetkinen tarjoushinta 999 €, rajoitettu erä) on tämän hetken ultimatiivinen APX-kitara. APX-sarja luotiin taannoin sähkökitaristin elektroakustiseksi kitaraksi, jolla on hieman pienempi kaulaprofiilli ja huomattavasti matalampi koppa kuin perinteisessä Dreadnought-mallissa.

APX:n tapauksessa koko koppa on kokopuusta – tässä käytetään kuusikannen lisäksi intialaista palisanteria.

Viritinlapa on reunalistoitettu ja päälystetty palisanteriviilulla.

APX1200:n virittimet ovat samaa mallia kuin CPX:ssä – nupit ovat tässä vaan keinotekoisesta eebenpuusta.

Upeat otemerkit helmiäisistä ja kuvankaunis eebenpuinen otelauta tekevät heti selväksi, että tämä on APX-malliston huippumalli.

Kanteen liimattu korkea rosetti naarmuttamattomasta muovista on jakanut mielipiteitä niin kauan, kun APX-sarja on ollut olemassa. Joidenkin mielestä se on oiva keksintö, ja nykyaikaisen kaunis lisäys, toisten mielestä taas muovirengas pilaa kitaran ulkonäön täysin.

APX:n talla näyttää lähes samalta kuin CPX:n vastineessa.

Sama siisteys myös tässä palisanterikopassa…

APX1200:kin on asennettu Yamahan SRT-etuvahvistin.

Sarjan parhaan mallin hintaan kuuluu myös kätevä laukku, joka on kovan laukun ja topatun pussin risteytys.

****

Soitettavuudessa, sekä akustisessa ja vahvistetussa soundissa on selkeät erot CPX1000:n ja APX1200:n välillä.

CPX:n kaulaprofiili on pyöreä ja keskipaksu ”C”, jossa on mukana aavistus V-tyylisestä selkärangasta. Kaula on myös viimeistelty kiiltävällä lakalla. Tästä syntyy mukavasti perinteinen teräskielisen tuntuma.

APX:n kaulaprofiili taas on huomattavasti matalampi, harteikas ”D”. Tällainen profiili ja kaulan mattapintainen viimeistely antaa vannotulle sähkökitaristille ystävällisemmän vaikutelman APX1200:sta. Myös mallin pienempi koppa helpottaa lavalla akustisen ja lankkukitaran välisia vaihtoja.

Täysin akustisesti CPX1000 ohittaa APX1200-mallin, isomman koppansa ansiosta. Compass-mallin soundi on lämpimämpi ja syvempi, ja kitarasta lähtee yksinkertaisesti myös enemmän ääntä.

Myös näppäily on CPX:ssä mukavampi, koska E-kielten välinen etäisyys on tässä mallissa 57 mm, kun taas APX:ssä kielietäisyys on neljä milliä kapeampi (53 mm).

APX1200 on sen sijaan kuin luotu plektrasoittoon Rock-ympäristössä. Tästä kitarasta lähtee hyvin täsmällinen atakki ja ääni on ohuemman alarekisterin ansiosta hyvin selkeä. Keskiäänet taas ovat – kokopuisen palisanterikopan ansiosta – hieman mehukkaampia kuin CPX:n kuivempi vaahteraääni.

APX:n pienempi koppa ei ole feedback-ulinalle niin herkkä kuin isompi CPX, mikä voi olla lavalla hyvinkin toivottu ominaisuus.

Yamahan SRT-mikkisysteemi toimii loistavasti, ja se pitää perinteisistä pietsosysteemeistä tuttua soundin latteutta ja atakin nahksahtelua tehokkasti loitolla. You Tube -videon (jutun lopussa) olen äänittänyt suoralla linjasoittolla, joissa molemissa kompikitarassa oli käytössä virtuaalimikrofoni yksi Wide-mikityksessa, ja soolokitaroissa mikrofoni kaksi Focus-mikityksellä.

Tältä kitarat kuulostavat akustisesti:

Yamaha CPX1000

Yamaha APX1200

Mielestäni molemmat Yamahat ovat hyvin laadukkaita elektroakustisia kitaroita, ja valinta niiden välissä riippuu suurilta osin musiikkityylistä ja käyttötarkoituksesta.

Jos kyseessä on Folk, Jazz, Country, akustinen Blues tai muu sellainen Unplugged-tyylinen kokoonpano, jossa soitetaan paljon muitakin akustisia soittimia maltillisella volyymillä ja paljon soittodynamiikka käyttäen, on CPX1000:n ”akustisempi” luonne ja lämpimämpi soundi ehkä parempi valinta.

Jos taas hakusessa on Rock- tai Alternative-bändin laulajan komppikitara, joka täyttyy elää kovan monitoroinnin ja kitarastäkkien ristitulessa, on pienikoppainen ja täsmällistä soundia omaava APX1200 kuin omassa elementissään.

****

Yamaha CPX- ja APX-elektroakustiset kitarat

Maahantuoja: F-Musiikki

****

CPX1000

suositushinta 869 €, rajoitettu erä

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ akustinen soundi

+ SRT-järjestelmä

Miinukset:

– sivut ja pohja vanerista

****

APX1200

F-Musiikin tämänhetkinen tarjoushinta 999 € (sh. 1.395 €), rajoitettu erä

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ akustinen soundi

+ SRT-järjestelmä

Miinukset:

– akustinen volyymi

****

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑