Posts tagged ‘Epiphone’

27/01/2017

Review: Brunetti SingleMan 16

brunetti-singleman-16-logo-2

Brunetti Amplification is an amp maker from the town of Modena in northern Italy.

Marco Brunetti’s team handcrafts a number of tasty and stylish guitar amps and effect pedals. In addition to custom orders Brunetti also manufactures a range of standard models, of which the SingleMan 16 is the smallest combo amp.

Brunetti-products are distributed in Finland by NordSound.

****

brunetti-singleman-16-front-straight

The main aim behind the Brunetti SingleMan 16 (1,348 €) is to come up with a compact, single-channel design that nevertheless offers a maximum of tonal flexibility for the working musician.

brunetti-singleman-16-front-angle-2

The elegant two-tone finish and the combo’s clear lines make the SingleMan a real looker.

brunetti-singleman-16-full-back

The combo weighs in at a moderate 20 kilos. Its open-backed cabinet is made of high-quality plywood.

brunetti-singleman-16-speaker-and-valves

The Brunetti comes loaded with Celestion’s famous 12-inch Vintage 30, which is known for its precise and multifaceted sound.

The SingleMan 16 is a genuine Class A valve amplifier. The preamp uses a pair of 12AX7 tubes, while the power amp is fuelled by two 6V6GTs.

The amp’s spring reverb unit comes from Accutronics. An on/off-footswitch for the reverb effect comes with the combo.

brunetti-singleman-16-electronics

The amp chassis is precision cut (by laser) from solid steel.

Taking a look inside, we’re greeted by top-drawer components and very crisp workmanship. In contrast to many large-volume manufacturers, Brunetti’s electronics are handwired, and soldered by real people, not robots.

brunetti-singleman-16-back-panel

The SingleMan 16’s back panel offers you jacks for external speakers, the reverb footswitch, and an effects loop (with a dedicated on/off-switch).

****

brunetti-singleman-16-control-panel

The tonal flexibility of Brunetti’s SingleMan 16 combo mainly comes courtesy of the amp’s six modes.

Three modes are provided in the preamp section (by a sturdy mini-toggle), called Tweed, Fat and Smooth. Tweed is the most angular of the three, offering up dry and very dynamic guitar tones. Fat conjures up a warmer, distinctly British palette of sounds. The third mode, Smooth, turns the SingleMan into a bonafide ”cream machine” that’s warm and a bit saggy. Depending on your chosen guitar, Smooth’s richness can be a bit of a mixed blessing. Dark sounding humbuckers might turn into a bit of a mush, here, but spiky single coils will surely benefit from this mode’s innate fatness.

Here’s a clip of the SingleMan 16’s preamp modes when played with a Fender Telecaster (’62 Custom Reissue). The guitar is plugged into the Hi-input, the Volume control is turned to 10 o’clock:

Here’s a similar clip featuring an Epiphone Les Paul Standard (with vintage-style EMG-HZ pickups). Right at the beginning of the clip I turn the Bright-switch from ”off” to ”on”. The guitar is plugged into Lo, with the Volume control still at 10 o’clock:

****

Brunetti’s SingleMan 16 also comes with three power amp modes, which see the power amp running at Full, Moderate (25%) or Quiet (6.25%) levels. Because the output power reduction is achieved by changing the internal voltages in the output valves, switching from one mode to another also has a direct bearing on the combo’s sound and dynamic behaviour. Compared to Full mode, Quiet mode is far fatter-sounding, far more compressed, and seasoned with a good helping of creamy power amp distortion.

Here’s a clip of the three power amp modes, when using a Fender Tele (Volume at two o’clock):

And here’s a similar clip with the Epiphone Les Paul (Volume at one o’clock):

****

The demo track features two rhythm guitars – a Fender Stratocaster (left channel) and a Gibson Les Paul Junior (right channel). The lead track was played on an Epiphone Les Paul Standard:

****

brunetti-singleman-16-front-angle-1

Brunetti’s SingleMan 16 is a fantastic-sounding and surprisingly versatile single-channel tube combo from Italy. It’s practically impossible to dial in a genuinely ”bad” sound, and the combo’s versatility – both tonally, as well as in terms of its output levels – means that the SingleMan 16 will feel equally at home on stage, in the studio, and in your living-room. For extreme clean headroom or bone-crushing amp stack sound pressure, you should probably look elsewhere, but I’m pretty sure most guitarists will find ”their” sound easily using the SingleMan 16.

****

Brunetti SingleMan 16

Current price in Finland: 1,348 € (incl. reverb footswitch and amp cover)

Finnish distribution: NordSound

Pros:

+ handcrafted

+ versatile sound

+ power reduction switch

+ great-sounding reverb

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

23/01/2017

Testipenkissä: Brunetti SingleMan 16

brunetti-singleman-16-logo-2

Brunetti Amplification on maineikas vahvistinpaja Pohjois-Italian Modenasta.

Marco Brunettin tiimi valmistaa käsityönä laadukkaita ja tyylikkäitä kitaravahvistimia sekä efektipedaaleja. Custom-töiden lisäksi Brunettin valikoimasta löytyy myös useita omia vahvistinmalleja, joista SingleMan 16 on teholtaan pienin kombo.

Brunettin tuotteita tuo maahan Pohjanmaalainen yritys NordSound.

****

brunetti-singleman-16-front-straight

Perusidea Brunetti SingleMan 16:ta (1.348 €) suunniteltaessa pääasiallinen tavoite oli toteuttaa mahdollisimman monipuolinen ja hyväsoundinen yksikanavainen kombo kätevässä ja kevyessä formaatissa.

brunetti-singleman-16-front-angle-2

Kaksivärinen viimeistely ja SingleManin selkeät linjat tekevät kombosta erittäin tyylikkään.

brunetti-singleman-16-full-back

Kombo painaa 20 kiloa, ja sen kotelo on tehty laadukkaasta vanerista.

brunetti-singleman-16-speaker-and-valves

Kaiuttimeksi on valittu Celestionin maineikas 12-tuumainen Vintage 30, joka tunnetaan tarkasta ja kolmiulotteisesta soundistaan.

Brunetti SingleMan 16 on aito A-luokan täysputkivahvistin. Etuaste pohjautuu kahteen 12AX7-putkeen, ja pääte on rakennettu kahden 6V6GT-putken ympärille.

Kombon pohjaan on asennettu laadukas Accutronics-jousikaiku, jonka voi kytkeä päälle tai pois myyntipakettiin sisältyvällä jalkakytkimellä.

brunetti-singleman-16-electronics

Vahvistinkotelo on leikattu laserilla ruostamattomasta teräksestä.

Kotelon uumenista löytyy kauttaaltaan erittäin laadukkaita komponentteja, ja työnjälki on esimerkillisen siistiä. Toisin kuin monien muiden vahvistinvalmistajien tehtaissa, Brunettin elektroniikka juotetaan käsin, eikä robotin avulla.

brunetti-singleman-16-back-panel

SingleMan 16 -kombon takapaneelista löytyy liittimet lisäkaiuttimelle, kaikukytkimelle, sekä efektilenkki omalla päälle/pois-minikytkimellä.

****

brunetti-singleman-16-control-panel

Brunetti SingleMan 16:n monipuolisen soundin mahdollistavat kombon tarjoamat kuusi toimintamoodia.

Etuasteen jämäkkä pikkukytkin tarjoaa kolme moodia – Tweed, Fat ja Smooth – joiden toiminta ulottuu pelkkiä EQ-käyriä syvemmälle. Tweed on moodeista kulmikkain ja kuivin, ja se tarjoaa hyvin laajan dynamiikka-alueen. Fat vie SingleManin soundia lämpimämpään suuntaan, joka on luonteeltaan selvästi brittihenkisempi. Smooth-moodi taas tarjoaa erikoisannoksen kermaa ja muhkeutta. Riippuu käytetystä kitaramallista, onko Smoothin kermaisuudesta hyötyä vai meneekö se jopa liian pitkälle. Yksikelaisilla mikrofoneilla Smooth kuulostaa taivaalliselta, mutta paksunsoundisella kaulahumbuckerilla soundi voi muuttua hieman puuroiseksi.

Tällaisilta Brunettin etuvahvistinmoodit kuulostavat Fender Telecasterilla (’62 Custom Reissue). Kitara on liitetty Hi-tuloon ja Volume-säädin on kello kymmenessä:

Tässä samantyyppinen pätkä Epiphone Les Paul Standardilla soitettuna (kitarassa vintage-tyyliset EMG-HZ-mikit). Pätkän alussa laitan Bright-kytkimen päälle. Kitara on liitetty Lo-tuloon ja Volume on kello kymmennessä:

****

Brunetti SingleMan 16 -kombon päätteellä on kolme eri tehomoodia. Tarjolla on Full, Moderate (25%) ja Quiet (6,25%). Koska tehon rajoitus on toteutettu laskemalla kombon pääteputkien sisäisiä sähköjännitteitä, muuttuu moodivaihdon seurauksena myös SingleManin dynamiikka ja soundi. Quiet-moodissa soundi on Full-moodiin verrattuna selvästi paksumpi, runsaalla kompressiolla ja kermaisella säröllä höystettynä.

Tässä on päätemoodien esittelypätkä Fender Telellä soitettuna (Volume kello kaksi):

Ja sama Epiphone Les Paulilla (Volume kello yksi):

****

Demobiisissä on kaksi komppikitaraa – Fender Stratocaster (vasen kanava) ja Gibson Les Paul Junior (oikea kanava). Soolo-osuudet on soitettu Epiphone Les Paul Standardilla:

****

brunetti-singleman-16-front-angle-1

Italialainen Brunetti SingleMan 16 on erittäin maukas ja monipuolinen tapaus yksikanavaiseksi komboksi. Se kattaa yllättävän laajan skaalan erialisia laatusoundeja, ja päätteen toimintamoodien ansiosta kombo sopii käytettäväksi kaikkialla, olohuoneesta studion kautta klubilavoille. Jos on suuritehoista stäkkiä vailla tai tarvitsee vahvistimeltaan ehdottomasti paljon puhdasta headroomia, SingleMan 16 ei ehkä ole paras vaihtoehto, mutta muille sillä on kosolti annettavaa.

****

Brunetti SingleMan 16

1.348 € (sis. kytkin kaiulle sekä suojahuppu)

Maahantuoja: NordSound

Plussat:

+ käsintehty

+ monipuolinen soundi

+ tehonpudotus

+ kaiun soundi

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

16/01/2017

More Sounds: Brunetti Singleman 16

BRUNETTI SINGLEMAN 16

• Single-channel all-valve combo with spring reverb
• Made in Italy

****
These clips give you an idea of the behaviour of the SingleMan 16’s preamp and power amp modes.
• Preamp Modes – Tweed, Fat & Smooth
• Power Amp Modes – Full, Moderate & Quiet
• Guitars used – Fender Japan ’62 Custom Telecaster reissue (Hi input, Bright off); Epiphone Les Paul Standard with vintage-voiced EMG-HZ pickups (Lo input, Bright on/clean clip starts off with Bright off)

brunetti-singleman-16-electronics

Contact: Nordsound

Save

Save

Save

Save

10/01/2017

Brunetti SingleMan 16 – the Kitarablogi-video

brunetti-singleman-16-control-panel

Contact: Nordsound

Save

Save

Save

04/01/2017

Now on SoundCloud: Brunetti Singleman 16

Contact: Nordsound

Save

23/08/2016

Review: Blackstar Artist 15

Blackstar Artist 15 – logo

In a way Blackstar Amplification’s new Artist Series breaks new ground for the British amp maker.

Until now most of Blackstar’s designs were based on the typically British tones of EL34 and EL84 power tubes, often associated with Marshall designs.

The new Artist combos feature power amps built around 6L6 valves, as used in many of Fender’s classic designs. According to Blackstar the new Artist amps are designed to combine the best bits of the typically British Class A tone (with two ECC83s in the preamp section) with the dynamic range and chiming top end of a 6L6 power section.

Kitarablogi.com was given the opportunity to take the smaller Artist model – the Blackstar Artist 15 (current price in Finland: 799 €) for a spin.

****

Blackstar Artist 15 – full front

The Blackstar Artist 15 looks like a typical Blackstar combo – black vinyl covering and a dark grey grille cloth.

For a combo that comes equipped with a single 12-inch speaker the amp’s cabinet is rather large. The reason for the cabinet’s size becomes clear when you look at the Artist 15 from behind.

Blackstar Artist 15 – full back

The combo’s Celestion V-Type G12-speaker has been placed deliberately to one side of the combo. Blackstar doesn’t tell us exactly why this configuration has been chosen, but I’d wager that the idea behind this is to harness the benefits of a large, stiff front baffle and a larger cabinet – namely: a crisp attack, and a warm, full bottom end.

Blackstar Artist 15 – Celestion V-Type speaker

Celestion’s V-Type comes loaded with a ceramic magnet. According to Celestion this speaker combines a classic tonality with a modern power rating.

Blackstar Artist 15 – back panel

The Blackstar’s back panel sports a whole array of connectors for things such as external speaker cabinets, a speaker-emulated line out, an effects loop, as well as the channel footswitch that comes with the amp.

****

Blackstar Artist 15 – controls 1

Blackstar’s Artist 15 is rated at 15 watts of output and features two preamp channels:

Channel 1 is the so-called boutique channel, designed to put the least possible amount of components between your guitar and the speaker. This channel sports only two controls – Volume and Tone – before the signal is sent on to the master section.

Channel 2 gives you the full Blackstar-experience – you’ll find separate Gain and Volume knobs, a three-band EQ section, as well as Blackstar’s proprietary ISF-control. Setting the ISF knob to zero will result in bright and sinewy Fender Blackface-style sounds, while ISF at full on will give you muscular, Marshall-type tones from this channel.

In addition to the Master Volume control, the Artist 15’s master section also includes the level control for the combo’s very nice digital reverb.

Channel 1 clearly has a much rounder and warmer basic tonality than the (more versatile) second channel. With clean settings Channel 1 will give you a fuller mid-range compared to the more Fender-like, chimey Channel 2.

Here’s what Channel 1 sounds like played clean with an Epiphone Casino (first clip) and a Gibson Melody Maker SG (second clip):

…and here’s Channel 2 played with the same guitars:

The Artist 15’s channels also differ in the amount of gain they offer:

Channel 1 will take you from clean all the way to Rockbilly-style breakup and traditional Blues overdrive, while Channel 2 offers more than enough dirt for chunky Rock tones.

Here’s Channel 1 at full gain (Casino and Melody Maker SG):

…and here are two clips of Channel 2 with Gain full up:

The rhythm guitar tracks on the demo song have been recorded with a 1970s Japanese ES-335 copy (made by Kasuga; left channel) and a maple-necked Fender Stratocaster (right channel). The lead is played on the Kasuga:

Blackstar Artist 15 – angled

****

Blackstar Artist 15 – pilot light

The new Blackstar Artist 15 isn’t your typical two-channel combo, which offers you a clean channel and a dirty channel. This is a valve amp that’s all about choices and flexibility.

Blackstar have noticed that pedalboards are becoming en vogue again, which is why their new Artist combos offer enough headroom for clean tones in both of their two channels.

For pedal users the big advantage of the Artist 15’s architecture lies in the fact that the combo offers two high-quality clean variants in the same amp. Channel 1 is a back-to-basics boutique-/AC30-style channel, while Channel 2 offers a much broader range of clean tones, all the way from Fender to modern Marshall.

Of course, you’re free to use the Blackstar Artist 15 in the traditional channel-switching fashion, too, which will give you a top-notch clean sound from Channel 1, and a very versatile array of quality overdriven and distorted tones from Channel 2.

Either way – the Blackstar Artist 15 hits bull’s-eye, in my opinion, and I can only recommend checking one out for yourselves.

****

Blackstar Artist 15

799 €

Finnish distribution: Musamaailma

Pros:

+ workmanship

+ clean headroom

+ versatile amp sound

+ great reverb

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

15/08/2016

Review: T-Rex Replicator

T-Rex Replicator – angle 2

Danish effects specialists T-Rex have caused an enormous stir with their newest guitar pedal. Their new stompbox – called  the Replicator – is a genuine, all analogue tape delay, hand-assembled in Denmark. These days tape echoes in themselves are rather rare beasts, but T-Rex ups the ante by giving us the first tape delay with a built-in tap tempo function!

****

What is a tape delay?

The tape delay was the first studio effect invented (back when Rock ’n’ Roll was in its infancy), and it was produced by ”misusing” an open-reel tape recorder (hence the name).

The magnetic tape recorder – originally called the Magnetophon – was a German invention from the 1930s, which used a plastic tape coated with magnetisable material as its recording medium.

An empty – or wiped – magnetic tape has all the metal particles in its magnetisable surface pointing in the same direction. The result is silence (in theory) – or rather: some tape hiss.

During recording the recording head transforms the incoming audio signal into magnetic bursts of different strength, wavelength and polarity, and magnetises the tape’s metal particles, rearranging them into different magnetic clusters. During playback these ”magnetic ripples” are picked up by the playback head and translated back into an audio signal.

In tape recorders, such as open-reel studio machines or C-Cassette recorders, many different factors affect the audio quality of the playback. These factors include things such as the physical condition of the tape, tape width, tape speed, the condition of the parts involved in the mechanical transport of the tape, as well as the exact position of the playback head in relation to the tape.

Most C-Cassette players have/had only two heads – one erase head, plus a combined recording and playback head – but reel-to-reel tape recorders in the studio usually came with at least three heads (erase, record, playback). Thanks to the separate recording and playback heads the studio engineer was able to listen to the recording in progress as it sounded on the tape, while it was being recorded (to listen for tape distortion or tape defects/drop-outs).

Because there is a small physical distance between the recording and playback head, there’s always a short audible delay between the signal being recorded and the playback off the tape. The length of this delay is directly dependent on the distance between the two heads, as well as on the tape speed.

In the end, a recording engineer somewhere hit upon the bright idea to use the studio’s backup tape machine as an ”effect processor”. The engineer used the main recorder in the usual way, to record the song’s final (live-) mix off the mixing console’s master buss. The spare tape recorder was fed only the instruments and vocal parts (from the mixer) which needed to receive tape delay. If you mixed the output of the second recorder’s playback head into the recording desk you got a single delay effect. By feeding a small portion of the delay signal back into the delay tape machine’s input you could get multiple delays.

T-Rex Replicator – under the hood

Tape delays meant for live use usually come with more than one playback head, which makes it easier to fine-tune the length of the echo effect, and which makes rhythmic delay patterns possible. Almost all mobile tape echoes use tape loops as their recording medium.

The T-Rex Replicator comes equipped with four tape heads:

The black head is the erase head, next in line is the record head, followed by two playback heads.

****

T-Rex Replicator – carrying bag

The T-Rex Replicator (current price in Finland: 849 €) comes in its own, vintage-themed ”vinyl leather” carrying bag, which contains the Replicator itself, as well as its power supply, a second tape loop cartridge, the owner’s manual, and a set of cotton swabs (for cleaning the heads with a drop of isopropyl alcohol).

T-Rex Replicator – angle

The Replicator is quite a rugged pice of gear, made to withstand onstage use.

The 24 VDC power supply, though, seemed a little weedy in comparison.

T-Rex Replicator – back panel

The back panel offers the following connectors:

There are the input and output jacks, as well as two connectors for expression pedals, should you want to control the delay time (tape speed) and/or the feedback on the fly.

The little Kill Dry-switch mutes the dry (uneffected) signal in the Replicator’s output. This is a very handy feature, should you want to run the Replicator connected to a parallel effect loop, or to a mixing desk using a send/return-bus.

T-Rex Replicator – top view

The T-Rex Replicator offers you six controls and four footswitches to control its functions:

The On/Off-switch does what it says on the tin. When the delay effect is off the Replicator’s tape loop stops running.

The Heads-switch gives you access to the effect’s three delay modes by switching the playback heads on or off. A green light means you’re using the long mode (delay times of approx. 250 – 1.200 ms), red stands for short mode (125 – 600 ms), while orange means you’re running both playback heads simultaneously for a rhythmic delay pattern.

Stepping onto the Chorus-switch will introduce deliberate wow and flutter (tape speed fluctuations) to produce a chorus-style effect that can be fine-tuned with the corresponding control.

Tap Tempo does what it says on the tin. Although this is quite a normal feature on digital delay units, the Tap Tempo-switch on the Replicator is huge news for tape delay fans. T-Rex have developed a system to control the unit’s motor digitally, making it possible, for the first time, to synchronise a tape delay precisely on the fly.

The Saturate-control holds a pivotal role for the sound of the Replicator’s delays. Depending on its settings the effect can either be clean and dynamic or greasy and overdriven.

Adjusting the Delay Time- and Feedback-controls on the fly can produce some wild and wonderful effects (in Feedback’s case up to and including self-oscillation).

****

T-Rex Replicator – running 2

Despite being a child of the Sixties, who has used a tape echo as the main effect in his first band’s PA-system, I have to admit that I’ve grown accustomed to the clarity and precision of digital effects. My first reaction when I tried out the Replicator for this review was ”Is it supposed to sound like this, or is there something wrong?”

Alas, it didn’t take long for the memories of a distant past to return, and I started to really enjoy the genuine old-school tones emanating from the Replicator. You should remember, though, that the Replicator is meant as a handy, portable tool for the guitarist or keyboard player. You shouldn’t expect Queen-style ultra-long, studio quality delay sounds from a compact unit such as this.

Tape speed is of course the most important variable, when it comes to the audio quality of the delay effects – short delay times (= faster running tape loop) will naturally result in cleaner and more stable sounds than long delay times (= a slow running tape).

The first audio clip has been recorded with the shortest possible delay time, while the second clip lets you hear the Replicator running at maximum delay (both clips feature all three head modes):

In my view, the T-Rex Replicator is a portable tape delay of professional quality. You should keep in mind, though, that a genuine analogue tape echo is always (!) a low-fi device in comparison to a digital delay pedal. But it is exactly this authenticity, the slight greasiness, and the sense of unpredictability a genuine tape echo conveys, that makes the Replicator such an enjoyable piece of equipment. The T-Rex’ delay never sounds tacked on, instead it becomes a natural part of your guitar signal’s harmonic content.

I’d say it is hard to overemphasise the advantages this unit’s tap tempo-function brings. The Replicator makes synching your delay child’s play.

I used the T-Rex Replicator to record two demo tracks, which show off the effect’s sounds in different musical contexts:

Demo Track 1

Demo Track 2

T-Rex Replicator – running

****

T-Rex Replicator – top view 2

There’s no beating about the bush about this – the single restrictive factor to seeing the Replicator creep into the pedalboard of each and every guitarist is the unit’s steep price. Most players will baulk at a price tag of over 800 euros for a ”lo-fi effect”, and rather opt for one of the numerous tape delay modellers, like the Strymon El Capistan.

The Replicator, which is lovingly assembled by hand in Denmark, will find most of its clientele among vintage collectors and well-heeled boutique guitar and amp connoisseurs. If you run your original 1950s guitar through an equally vintage amplifier, running an authentic, mechanical tape delay unit will be like the icing on the cake. Especially, if the tape delay is as reliable and easy to use as the T-Rex Replicator.

Is the T-Rex Replicator the best genuine tape delay ever? To my knowledge, there are currently three different new tape echo models on the market – each of them sound great. I would pick the Replicator, though, because it is small enough to fit on a medium-to-large pedalboard, and because of its nifty tap tempo feature.

****

T-Rex Replicator

849 €

Finnish distribution: Custom Sounds

****

Pros:

+ hand-assembled in Denmark

+ tap tempo

+ two playback heads

+ easy to exchange the tape cartridge

+ authentic sound

+ compact size

Cons:

– flimsy PSU cable

– price

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

01/06/2016

Testipenkissä: T-Rex Replicator

T-Rex Replicator – angle 2

Tanskalainen efektivalmistaja T-Rex aiheutti aikamoisen kohun sen uudella efektipedaalilla. Replicator-niminen laite on nimittäin Tanskassa käsintehty aito nauhakaiku. Nauhakaiut ovat jo sinänsä nykyään melko harvinaisia laitteita, mutta T-Rexin uutuus tarjoaa ensimmäisenä maailmassa digiefekteistä tutun tap tempo -ominaisuuden.

****

Mikä on nauhakaiku?

Nauhakaiku oli ensimmäinen varsinainen efekti äänitysstudioissa (Rock ’n’ Rollin syntymän aikoina), ja se luotiin alun perin väärinkäyttämällä studion kelanauhuria tahallaan.

Kelanauhuri on 1930-luvun saksalaiskeksintö (alkuperäinen nimi oli Magnetophon), jossa tallennusvälineenä toimi magnetoitavilla metallihiukkasilla päällystetty muovinauha.

Tyhjässä – tai pyyhityssä – nauhassa kaikki metallihiukkaset ovat siistissä rivissä ja osoittavat samaan suuntaan. Tästä syntyy teoreettinen hiljaisuus ja todellisuudessa nauhan kohina.

Äänitysvaiheessa äänipää muuttaa tulevan signaalin muuttuvaksi magneettikentäksi, joka magnetisoi nauhan metallihiukkasia ja muuttaa näin niiden suuntaa. Toistovaiheessa äänipää taas lukee näitä nauhaan tallennettuja ”magneettiryppyjä”, jotka muutetaan takaisin audiosignaaliksi.

Kelanauhureissa (ja kasettisoittimissa) äänenlaatuun vaikuttavat monet tekijät, kuten nauhan fyysinen kunto, nauhan leveys, nauhan kulkunopeus, äänipään ja nauhurin kuljetusmekanismin kunto, tai äänipään asento nauhaan nähden.

C-kasettinauhureissa on yleensä vain kaksi päätä – poistopää ja yhdistetty äänitys- ja toistopää – mutta studiokäyttöön tarkoitetuissa kelanauhureissa on tavallisesti ainakin kolme päätä – poistopää, äänityspää ja toistopää. Erillisen äänitys- ja toistopään järjestelmän ansiosta on mahdollista kuunnella jo äänityksen aikana, miltä äänite kuulostaa nauhalla (esimerkiksi särön tai rikkinäisen nauhan varalta).

Koska äänitys- ja toistopään välillä on fyysinen matka, toistopään signaali on aina vähän tulosignaalia jäljessä. Aikaeron pituus on riippuvainen päiden välisestä etäisyydestä ja nauhan kulkunopeudesta.

Lopulta joku keksi hankkia studioon kaksi kelanauhuria. Toinen oli master-nauhuri, jonne äänitettiin biisin lopullinen (live-) miksaus, kun taas toiseen lähetettiin mikserista ne signaalit, joihin haluttiin lisätä erillisen toistopään tuottama viive-efekti (yksi toisto). Syöttämällä osan efektinauhurista tulevasta signaalista takaisin saman nauhurin tuloon saatiin haluttaessa syntymään kokonainen toistojen ketju.

T-Rex Replicator – under the hood

Live-käyttöön tarkoitetuissa nauhakaiuissa on usein enemmän kuin yksi toistopää, minkä ansiosta eri pituisten viive-efektien ja/tai rytmisten toistojen tuottaminen helpottuu. Lisäksi tallennusvälineenä toimii miltei aina nauhasilmukka, joka pyörii omassa erikoiskasetissa.

T-Rex Replicatorissa on neljä päätä:

Musta pää on poistopää, seuraavaksi on äänityspää, ja kaksi viimeistä ovat toistopäitä.

****

T-Rex Replicator – carrying bag

Vintage-teemaan sopivasti T-Rex Replicator (849 €) myydään omassa keinonahkaisessa kantolaukussa, josta löytyy efektilaitteen lisäksi ulkoinen virtalähde, toinen nauhakasetti, selkeät käyttöohjeet, sekä muutama vanupuikko äänipäiden ja koneiston varovaiseen putsaamiseen (isopropyylillä).

T-Rex Replicator – angle

Replicator on todella tukevasti valmistettu laite, joka on nähtävästi suunniteltu myös live-käyttöä varten.

Ainoastaan laitteen mukana tuleva muovinen 24 VDC -verkkomuunnin, ja etenkin sen ohut johto saavat testaajalta muutaman miinuspisteen.

T-Rex Replicator – back panel

Takapaneelista löytyy tarvittavat liittimet:

Tulo- ja lähtöjakkien lisäksi löytyy vielä kaksi liitintä, joiden kautta pystyy säätämään ekspressiopedaaleilla sekä delay-ajan (nauhan nopeuden) että signaalin takaisinkytkennän (Feedback).

Kill Dry -kytkimellä saa poistettua tulosignaalin kokonaan Replicatorin lähtösignaalista. Tämä on tärkeä ominaisuus, jos haluaa käyttää nauhakaikua rinnakkaisessa efektilenkissä tai send/return-periaatteella pedaalilaudassa tai mikserin kanssa.

T-Rex Replicator – top view

T-Rex Replicator tarjoaa käyttäjälle kuusi säädintä ja neljä jalkakytkintä:

On/Off-kytkimellä laitetaan – luonnollisesti – nauhakaiku päälle tai pois; kun Replicator on pois päältä nauha ei pyöri.

Heads-kytkimellä valitaan nauhakaiun toistopäitä – vihreä valo tarkoittaa pidempiä viiveaikoja (noin 250 – 1.200 ms), punaisessa moodissa toinen pää antaa puoleksi lyhyemmät viiveajat (125 – 600 ms), ja oranssi merkkivalo palaa silloin kun molemmat toistopäät toimivat yhtä aikaa.

Chorus-kytkimellä ja Chorus-säätimellä voidaan lisätä tahallista nauhan huojuntaa, mikä vaikuttaa toistojen sävelkorkeuteen:

Tap Tempo -kytkin on tämän nauhakaiun uusi, ennennäkemätön ominaisuus. Digitaalisesti synkronoitu moottori mahdollistaa Replicatorin intuitiivista ja nopeata säätämistä.

Saturate-säätimellä on tärkeä rooli, koska sillä säädetään nauhakaiun äänitystasoa. Saturate-asetuksesta riippuu toistojen puhtaus ja kompressointi.

Delay Timen ja Feedbackin säätäminen lennossa tuottaa villejä efektejä (Feedbackin tapauksessa jopa itseoskillaatioon asti).

****

T-Rex Replicator – running 2

Vaikka olen itse 1960-luvun lapsi, joka on käyttänyt koulubändini aikoina vielä aitoa nauhakaikua, täytyy myöntää, että digitaalisen vallankumouksen takia kuuloni on tottunut sen verran puhtaisiin, tasaisiin ja kirkkaisiin viive-efekteihin, että ensivaikutelma oli ”Onko laitteessa joku vika?”

Muisto menneistä soundeista kuitenkin palasi hyvinkin nopeasti, ja sen myötä Replicatorin aitojen nauhakaikusoundien diggailu ja nautinto. On kuitenkin muistettava, että T-Rexin uutuuslaite on tarkoitettu kitaristin (tai kiipparistin) pedaalilautaan mahtuvaksi efektipedaaliksi. Näissä raameissa olisi täysin epärealistista odottaa Replicatorilta Queen-tyylisiä superpitkiä, mutta samalla studiolaatuisia toistoja (joita on tehty studiossa kahdella tai kolmella isokokoisella master-nauhurilla).

Nauhan kulkunopeudella on iso vaikutus toistojen äänenlaatuun – nopeasti kulkevasta nauhasta (= lyhyet delay-ajat) tulee tuoreempaa ja laadullisesti vakaampaa jälkeä kuin hitaasti kulkevasta nauhasta (= pitkät delay-ajat). Ensimmäisessä pätkässä on valittu lyhyin mahdollinen delay-aika, kun taas toisessa pätkässä kuulee maksimiviiveen soundeja (kaikissa Heads-variaatioissa):

Mielestäni T-Rex Replicator on erittäin laadukas nauhakaiku. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että aito nauhakaiku on toimintaperiaatteeltaan aina (!) lo-fi-laite. Mutta se on juuri tämä aitous, se soundin lämpöä, sekä nauhan tuoma tietynlainen ”vaara” ja ”arvaamattomuus”, mikä tekee Replicatorin käytöstä niin nautittavan. T-Rexin toistot eivät kuulosta päälle liimatuilta, vaan niistä tulee kitarasoundin harmoninen osa.

Ei voi mielestäni yliarvioida Replicatorissa tap tempo -toiminnon tuomaa hyötyä. Nauhakaiun synkronointi biisiin ei koskaan ollut näin vaivatonta.

Äänitin T-Rex Replicatorilla kaksi erityylistä demobiisiä, joista voi kuulla uutuuslaitteen soundeja bändisovituksen kontekstissa.

Demobiisi 1

Demobiisi 2

T-Rex Replicator – running

****

T-Rex Replicator – top view 2

Ei kannata kierrellä ja kaarrella, vaan suurin (käytännössä ainoa) rajoittava seikka T-Rex Replicator -nauhakaiun käyttössä on sen korkea hinta. Tavalliselle keskivertokitaristille yli 800 euroa yhdestä lo-fi-efektilaitteesta on yksinkertaisesti liikkaa. Meille kuolevaisille nauhakaiun laadukas digitaalinen mallinnus (esimerkiksi Strymon El Capistan) tyydyttää omia lo-fi-tarpeita enemmän kuin riittävän hyvin.

Huolellisesti Tanskassa käsin rakennetun Replicatorin käyttäjäkunta löytyy varmaan enemmän vintage-keräilijöiden joukosta, sekä boutique-vahvistimien ja -soittimien käyttäjien leiristä. Jos on aito 1950/60-luvun sähkökitara ja vahvistin, saa T-Rexistä näiden rinnalle autenttisen, mekaanisesti toimivan viive-efektin, joka toimii varmasti luotettavammin kuin loppuun kulunut vintage-nauhakaiku.

Onko T-Rex Replicator paras nauhakaiku ikinä? Tietääkseni maailmassa on tällä hetkellä kolme nauhakaikua sarjatuotannossa, ja kaikissa on soundi kohdallaan. Minä valitsisin kuitenkin Replicatorin, koska se mahtuu (isoon) pedaalilautaan ja koska sillä on tap tempo -toiminto.

****

T-Rex Replicator

849 €

Maahantuoja: Custom Sounds

****

Plussat:

+ käsintehty Tanskassa

+ tap tempo

+ kaksi toistopäätä

+ helppo nauhan vaihto

+ autenttinen soundi

+ kompakti koko

Miinukset:

– virtalähteen johto

– hinta

Save

27/05/2016

Testipenkissä: Blackstar Artist 15

Blackstar Artist 15 – logo

Blackstar Amplificationin uusi Artist-sarja on tavallaan uusi aluevaltaus firmalle. Tähän mennessä Blackstar-vahvistimilla oli vahvat sukujuuret Marshall-perinteessä, mikä tarkoitti että päätevahvistimet on rakennettu EL34- tai EL84-putkien ympäri.

Uusissa Artist-komboissa taas päätevahvistimen perustana toimivat monista Fender-vahvistimista tutut 6L6-putket. Uutuuskombojen perusidea on valmistajan mukaan ollut nimenomaan yhdistää brittiläisen A-luokan soundi (etuvahvistimessa kaksi ECC83-putkia) kahden 6L6-putken dynamiikan ja helinän kanssa.

Kitarablogissa kävi nyt testissä Artist-kaksikon pienempi malli – Blackstar Artist 15 (799 €).

****

Blackstar Artist 15 – full front

Blackstar Artist on ulkonäöltään tyypillinen Blackstar-kombo – musta keinonahkapäällyste, sekä tumman harmaa etukangas.

Vaikka kyse on ”vain” yhdellä 12-tuumaisella kaiuttimella varustetusta kombovahvistimesta, Artistin kotelo on suhteellisen iso. Syy tähän paljastuu kääntämällä koko komeus.

Blackstar Artist 15 – full back

Artistin Celestion V-Type G12 -kaiutin on sijoitettu etuseinän reunalle tyypillisen keskipaikan sijasta. Blackstar ei kerro tarkkaa syytä tähän, mutta veikkaisin että tässä haettiin jäykän etulevyn ja ison kotelon soundillisien etujen yhdistämistä – siis tarkkaa atakkia ja lämmintä bassotoistoa.

Blackstar Artist 15 – Celestion V-Type speaker

Celestion V-Type on keraamisella magneetilla varustettu kaiutin, jolla on valmistajan mukaan klassinen sointi, mutta nykyaikainen tehonkesto.

Blackstar Artist 15 – back panel

Blackstar-kombon takapaneelista löytyy mm. liittimet lisäkaiuttimille, linjatasoinen lähtö kaiutinmallinnuksella, efektilenkki, sekä liitin vahvistimen mukana tulevalle kanavanvaihto-kytkimelle.

****

Blackstar Artist 15 – controls 1

Viisitoistawattinen Blackstar Artist 15 on kaksikanavainen kombo:

Ykköskanava on kombon ns. boutique-kanava, jossa kitaran ja kaiuttimen väliin on sijoitettu mahdollisimman vähän komponentteja. Ykköskanavassa on ainoastaan kaksi säädintä – volume ja tone – ennen kuin signaali lähtee eteenpäin vahvistimen master-lohkoon.

Kakkoskanavasta taas löytyy täysi Blackstar-kattaus – erilliset gain- ja volume-säätimet, kolmikaistainen EQ-osasto, sekä firman kuuluisa yleisluonteen säädin (ISF). ISF-säädin nollassa saa esiin kakkoskanavasta Fender Blackface -tyylisiä kirkkaita ja jänteviä soundeja, kun taas täysin avattuna ISF antaa kombolle Marshall-tyylistä potkua ja tukevaa botnea.

Master-lohkoon on sijoitettu master volumen lisäksi vielä Artistin digitaalinen kaiku.

Ykköskanavan perussoundi on selvästi pyöreämpi kuin Blackstarin kakkoskanava. Puhtaissa soundeissa Channel 1 on lämpimämpi ja alamiddleä tuhdimpi kuin Fender-tyylisesti helisevässä Channel 2:ssa.

Tällaiset ovat ykköskanavan puhtaat soundit Epiphone Casinolla ja Gibson Melody Maker SG:llä soitettuna:

…ja tällaiselta kakkoskanava kuulostaa samoilla kitaroilla:

Särösoundeissä Artist-kombon kanavia erottaa myös tarjolla oleva gain-määrä:

Ykköskanava menee puhtaasta kevyelle Rockabilly- ja Blues-särölle, kun taas kakkoskanavasta irtoaa täydellä gainella jo hyvin lihaksikas Rock-särö.

Tässä ykköskanavan soundit täydellä gainella (Casino ja Melody Maker SG):

…ja tässä kakkoskanavan vastineet:

Demobiisin komppiraidat on soitettu Kasugan ES-335-kopiolla (vasen kanava) ja Fender Stratocasterilla (oikea kanava). Soolo-osuudet on äänitetty Kasugalla:

Blackstar Artist 15 – angled

****

Blackstar Artist 15 – pilot light

Blackstar Artist 15 ei ole ihan tyypillinen kaksikanavainen kitarakombo, jossa ykköskanava on puhdas ja kakkoskanava varattu pelkästään särösoundeille, vaan tässä on kyse monipuolisuudesta ja valinnanvarasta.

Blackstar on nimittäin huomannut, että isot pedaalilaudat ovat nykyään muodissa, minkä vuoksi firma tarjoaa Artist-sarjallaan kaksi komboa, joilla on kummassakin kanavassa riittävästi headroomia clean-käyttöön.

Artist 15:n arkkitehtuurin etu on, että pedaalien suurkuluttajille on nyt kaksi laadukasta puhdasta kanavaa käytettävissä. Ykköskanava on pelkistetty boutique-/AC30-kaltainen vaihtoehto, kun taas kakkoskanavasta irtoa laajempi kirjo clean-soundeja Blackfacesta nyky-Marshalliin.

Blackstar Artist 15 toimii toki myös perinteisellä tavalla, jolloin kakkoskanavan monipuolisuudesta on myös kombon omissa, laadukkaissa särösoundeissa todella paljon iloa.

Kannattaa kokeilla.

****

Blackstar Artist 15

799 €

Maahantuoja: Musamaailma

Plussat:

+ työnjälki

+ puhdas headroom

+ monipuolinen soundi

+ kaiun soundi

25/05/2016

T-Rex Replicator – more sounds

Maahantuoja: Custom Sounds