Testipenkissä: Vox AC10C1

Uusi Vox AC10C1 on teholtaan oiva väliaskel firman Custom-sarjassa neliwattisen AC4C1:n ja 15-wattisen AC15C1-kombon välillä.

****

Vox AC10C1 (katuhinta noin 520 €) ei ole alkuperäisen (1950 tai 60-luvun) AC10-kombon uusintapainos, vaan uutuuskombo on Kiinassa rakennetun, nykyaikaisen Custom-sarjan jäsen.

Näin ollen AC10C1-vahvistimesta löytyy – alkuperäisen vibratoefektin sijaan – laadukas digikaiku, sekä erilliset Gain- ja (Master) Volume-säätimet.

Uusi Vox-kombo näyttää pienennetyltä versiolta firman legendaarisesta AC30-mallista – paljon mustaa vinyyliä, kultaiset ja valkoiset koristelistat, sekä vinoneliökuvioilla koristettu, ruskea etukangas.

AC10C1 painaa vain 12 kiloa, minkä ansiosta komboa on helppo kantaa sen ainoasta muovikahvasta.

Koska kyse on kiinalaisesta sarjatuotannosta, ei tässä voi odottaa käsinjuotettua, kallista point-to-point elektroniikka, vaan AC10 on toteutettu kolmella piirilevyllä, joihin myös vahvistimen putkikannat on kiinnitetty. Hyvän kuvan AC10C1:n elektroniikan arkkitehtuurista saa tästä linkistä.

Voxin kaksi EL84 päätevahvistinputkea sijaitsevat kombon kotelossa suoraan kahvan viereisen tuuletusritilän alla. Etuvahvistimen putket (2 x 12AX7) taas löytyvät kombon pohjan läheltä, jossa niille on takaseinässä toinen tuuletusaukko.

Myös kombon säädinpaneeli on ulkonäöltään tyypillinen Vox-kombolle.

Paneeli tarjoaa Gain- ja Volume-säätimien lisäksi vielä kaksikaistaisen EQ-osaston, sekä säätimen kaiulle.

Vox AC10C1 on käytännössä suljetulla takaseinällä varustettu kombovahvistin, vaikka takaseinässä onkin pieni tuuletusreikä.

Kaiuttimeksi on valittu yksi kymppituumainen Celestion VX10.

EU:ssa uutuuskomboa myydään uudella Eco-ominaisuudella. Kun Eco-kytkin on päällä-asennossa, AC10C1 menee omatoimisesti pois päältä, jos kombo on kaksi tuntia tyhjäkäynnissä.

AC10C1:n kanssa voi käyttää sellaista lisäkaappia, jolla on 16 ohmin impedanssi.

****

Ensin sana Vox AC10C1:n tehosta:

Tämä vahvistin on 10-wattiseksi komboksi erittäin kovaääninen! Uutuus-Voxi ei mielestäni oikein sovi kerrostaloasunnon olohuonekomboksi, koska tämä AC-kymppi alkaa soida kunnolla vasta, kun Volume-säädin on avattu ainakin ”kello kymmeneen”.

Vox-kombon perusääni on melko kirkas – löysin minua miellyttäviä soundeja vasta, kun Treble-säädin oli kello 10:ssä (tai vielä enemmän kiinni).

Vaikka uutuus-Voxi ei tarjoa valtavia määriä puhdasta headroomia, löytyy Gain-säätimen alkumetreillä kuitenkin kauniita puhtaita soundeja Fender-tyylisillä yksikelaisilla mikrofoneilla varustetun kitaran kanssa (tässä soi Fender Stratocaster, AC10C1:n Gain: kello 10):

Monille putkipuristeille digitaalinen kaiku putkikombossa on kuin punainen vaate, mutta ainakin minun mielestäni Vox AC10C1 tarjoaa yhden parhaista digikaiuista tässä hintaluokassa. Kaikutyyppi on muhkea jousikaiku, joka myös ”pärskii” mukavan autenttisesti isoilla säädöillä ja kovalla atakilla:

Gibson P-90 -yksikelainen vaatii jo – isomman lähtötason takia – kitaran omien volume-namikoiden säätämistä hiukan alaspäin, jos halutaan, että AC10C1 pysyy puhtaana. Ensimmäisessä klipissä soi Epiphone Casino, ja sen omat volume-säätimet ovat puoliksi kiinni (AC10C1:n Gain: kello 9):

Tässä sama Casino, mutta omat volumet säädetty kahdeksaan:

Myös humbuckereilla täytyy säätää kitaran omat volumet alas, muuten Vox AC10:n soundi muuttuu jo hieman rosoiseksi. Tässä kaksi esimerkkiä Hamer USA Studio Custom -kitaralla:

AC10C1:n särösoundien kirjo menee hyvin vahvasti ”klassisen” puolelle. Tämä ei ole mikään high gain -kombo, vaan Voxin luontevin ympäristö ovat 60- ja 70-luvun Pop-, Blues- ja Rock-soundit. Kombo tarjoaa kätevästi tyypilliset (Top Boost) AC30-soundit kompaktissa – ja ei ihan niin kovaäänisessä – formaatissa.

Stratocaster, Gain – kello 3:

Casino, Gain – kello 1:

Hamer, Gain – kello 1:

Stratocaster, Gain täysillä:

Casino, Gain täysillä:

Hamer, Gain täysillä:

****

Vox AC10C1 on mielestäni juuri oikea vahvistin, jos etsii aitoa Vox-soundia helposti hallittavassa kokonaisuudessa.

Puhdasta headroomia ei ole tarjolla valtavasti, mutta onneksi tämä Vox reagoi todella hyvin kitaran volume-säätimillä, eikä näin saavutettu clean-soundi muutu elottomaksi tai ponnettomaksi.

Vox AC10C1 on riittävän kovaääninen bändikäyttöön treenikämpässä, ja pienissä keikkapaikoissa jopa livenä ilman mikkiä.

Myös studiokäyttöön Vox AC10C1 on mielestäni hyvä valinta, koska kombosta saa aidon Vox-soundin ratkaisevasti vähemmällä vuotoäänellä.

****

Vox AC10C1

katuhinta noin 520 €

Lisätiedot: EM Nordic

Kiitos DLX Musiikille testikombon lainaamisesta!

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ kompakti koko

+ kaiun soundi

+ soundi

Miinukset:

– puhdas headroom rajallinen

04/02/2016 0

Vox AC10C1 – testi ilmestyy torstaina

Lisätiedot: EM Nordic

02/02/2016 0

Testipenkissä: J. Leachim Guitars S&T-Style + Royal

Jan Merivirran perustama J. Leachim Guitars on vielä melko nuori yritys, mutta se on jo onnistunut nousemaan tietoisuuteen kitaristien keskuudessa.

Tässä jutussa testataan kahta eri J.L.G.-kitaramallia – reilusti relikoutu S&T-Style, sekä firman uusi, puoliakustinen Royal.

J. Leachim on hiljattain myös alkanut tuoda Suomeen huippulaadukkaita Mojotone-mikrofoneja USA:sta – testikitaroiden lisäksi sain vielä kolme eri Mojotone-malleilla varustettua soitinta kokeiltavaksi.

****

J. Leachim Guitarsin erikoisalaa ovat – usein hyvin rankalla kädellä toteutetut – Relic-viimeistelyt. Totta, firmalta saa myös täysin ”koskemattomia” soittimia, mutta moni kitaristi on valinnut relikoidun J.L.G.-kitaran juuri viimeistelyn tuoman mojon vuoksi.

S&T-Style (1.600 €; laukku ja custom-hihna kuuluvat hintaan) on juuri tällainen mojo machine – soittamista varten tehty sähkökitara, jossa yhdistyvät sulavasti Fender Telecasterin kaula ja Stratocasterin runko.

S&T:n relikoidussa kaulassa on mattaviimeistely, sekä laadukkaat Kluson-tyyliset virittimet.

Kitaran Wilkinson Vintage -vibrato näyttää todella kuluneelta.

Vibratalla on muuten tarkka kopio vahnasta Strato-tallasta, paitsi että vibrakampea työnnetään tallassa olevaan nylonkaulukseen, jonka ansiosta kammen istuvuutta on parannettu tuntuvasti.

S&T-Stylen vibratallassa käytetään neljä jousta, ja tuntuma on sopivasti jämäkkä, muttei liian jäykkä.

Soittimen leppärunko näyttää kuin sitä olisi käytetty jo ainakin 50 vuotta klubikiertueilla.

Electrosocket-jakkikupin ansiosta jakin huolto tai vaihto käy paljon helpommin kuin perinne-Teleissä.

****

J. Leachim Royal (1.600 €; laukku ja aitoustodistus kuuluvat hintaan) on firmalle uusi aluevaltaus – se on thinline-tyylinen puoliakustinen sähkökitara.

Rungon muoto on eittämättä hieman Telecaster-tyylinen, mutta todellisuudessa sillä on taidokas, monikerroksinen rakenne.

Royalin yksiosainen, linnunsilmävaahterasta veistetty kaula on erittäin kaunis.

Soittimen nykyaikaiset Kluson-kopiot tulevat Wilkinsonilta.

Linnunsilmävaahtera ja otemerkit abalone-helmiäisistä – tässä voisi jo puhua aidosta Custom Shop -meiningistä!

Royalin tanakka talla on kyllä sinänsä erittäin laadukas valinta, mutta sen pohjalevy on niin jämäkkä, että tässä kitaramallissa tallapalojen korkeussäätöön tarkoitetut ruuvit jäävät törröttämään hieman liikkaa tallan yläreunan yli. Lyhyemmät ruuvit olisivat paljon mukavammat plektrakädelle.

J. Leachim Royal -kitaran puoliakustinen runko tulee pieneltä englantilaiselta soitinpajalta nimeltään Bodge Fabrications.

Tässä piilee brittihuumori, sillä sana bodge (kirjoitetaan myös botch) tarkoittaa ”möhliä”, ”hutiloida” tai ”toheloida”.

Bodge-runko on nimittäin tehty erittäin huolellisesti ja kauniisti. Rungon rakenne on monikerroksinen, ja siihen käytetään pähkinäpuuta, vaahteraa, sekä mahonkia.

Rungon kansi on myös kaareva reunoissaan…

…ja sen kääntöpuolelta löytyy myös ns. mukavuusviiste.

Kaulataskuun liimattu vaahterapala lisää lujuutta Royalin ruuviliitokseen.

****

J. Leachim S&T-Stylen ergonomia on erinomainen:

Soitin on kevyt ja sen ’60-tyylinen pyöreä Tele-kaula istuu erittäin hyvin ainakin omaan käteeni. S&T:n nauhatyö on kiitettävällä tasolla. Soittimen tatsi on kohdallaan ja kitaran vibratalla toimii niin kuin pitää tämän hintaisessa laatusoittimessa.

Tähän S&T-Styleen on asennettu Mojotonen Rene Martinez Texas Strat -mikkisetti. Martinez oli Stevie Ray Vaughanin kitarateknikko, ja hän on kehittelyt tätä settiä juuri SRV-tyylistä musiikkia varten.

Kaula- ja keskimikrofoneilla on Alnico III -magneetteja, jotta soundissa olisi kirkas atakki, sekä erinomainen dynamiikka. Tallamikrofoni on hiukan tuhdimpaa Texas-sorttia, jossa paksummasta kelasta ja voimakkaammista Alnico V -magneeteista lähtee isompi soundi.

Tässä S&T-Stylen ääninäyteet:

Demobiisiksi äänitin oman version Stevie Ray Vaughanin kitarasoolosta David Bowien China Girl -biisissä (kaikki kitararaidat soitettu J.L.G. S&T-kitaralla):

****

J.L.G. Royal on mielestäni upea soitin, ja J. Leachim Guitarsille onnistunut uusi aluevaltaus.

Puufaneille tämä on ihan vastustamaton sähkökitara, jossa soitettavuus ja ulkonäkö ovat erinomaisessa tasapainossa. Puoliakustisuus tuo mukavasti laulumaista klangia Royalin akustiseen sointiin.

Royal-mallissa käytetään Mojotonen humbucker-kokoisia P-90-mikrofoneja, joista löytyy sekä Jazz- että Rock-tyylisiä soundeja.

Kaulamikrofonissa on Alnico IV -magneetti, kun taas tallamikissä käytetään Alnico V -magneettia ja hieman enemmän käämilankaa:

Carlos Santana käytti uransa alussa (esimerkiksi Woodstockissa) kahdella P-90:llä varustettua Gibson SG Special -kitaraa. Isona Santana-fanina minun piti luonnollisesti äänittää samantyylinen demobiisi J. Leachim Royalilla:

****

Sain myös nämä kolme Mojotone-mikrofoneilla varustettua soitinta kokeiltavaksi:

J.L.G. TeleGacy Mojotone ’59 PAF Clone Reverse Zebra -humbuckereilla:

Fender Adam Clayton Signature Jazz Bass, jossa oli Mojotone 70s Clone JB -mikrofonit asennettuina:

J.L.G. TeleGacy kuorillisilla Mojotone ’59 PAF Clone -humbuckereilla. Tämän kitaran kytkennössä oli nostokytkimet volume-potikoissa, joilla saadaan mikrofonit puolitettua: