Testipenkissä: Spector Legend 4 Classic + Custom

****

Legend 4 Classic ja Legend 4 Custom ovat Spector Bassin edulliset, korealaiset versiot Spectorin kuuluisasta NS-2-bassosta, jonka Stuart Spector aikoinaan suunnitteli yhteistyössä Ned Steinbergerin kanssa.

****

Spector Legend 4 Classic (672 €) on pitkällä mensuurilla varustettu aktiivibasso.

Runko on veistetty kolmesta vaahterapalasta, ja etupuoleen on liimattu näyttävä loimuvaahteraviilu.

Ruuvikaula taas on koottu kolmesta vierekkäisistä vaahterapalasta.

Liitoskohta on veistetty hyvin sulavaksi, ja viidellä ruuvilla toteutettu kiinnitys on hyvin luja.

Taakse kalistuvassa viritinlavassa komeilee siististi upotettu helmiäisupotus.

Itsevoitelevan satulan reunat on muotoiltu mukavan sulavaksi.

Legend 4 Classic -mallissa käytetään mustia metalliosia. Nykyaikaiset virityskoneistot toimivat tarkasti ja pitävät basson hyvässä vireessä.

Palisanteriotelautaan on asennettu huolellisesti 24 jumbokokoista nauhaa.

Classic-basson passiiviset SSD-humbuckerit tulevat EMG:ltä, ja niitä on kehitelty EMG-HZ-mikrofonien pohjalta juuri tätä mallia varten.

Spectorin neljästä säätimestä kaksi ovat volume-säätimet kummallekin mikrofonille, kun taas toinen pari tarjoaa aktiivista korostusta basso- ja diskanttitaajuuksille.

Etuvahvistin – joka siis tarjoaa ainoastaan boostin – on Spector Bassin oma Tone Pump Jr -piiri, joka on liimattu elektroniikkalokeron reunaan.

Ulkoisten häiriöiden minimointia varten lokero on penslattu grafiittimaalilla ja muovikansi taas on vuorattu alumiinifoliolla. Kannen kiinnitys hoidetaan mallikkaasti koneruuveilla ja runkopuuhun upotetuilla vastakappaleilla.

Legend 4 Classic -mallin talla on varsin jämäkkää sorttia. Tallapalat voi lukita säätämisen jälkeen paikoilleen kuusiokoloruuveilla, mikä parantaa basson sustainea.

****

Spector Legend 4 Custom (855 €) on Classic-mallin isoveli.

Basson runko on tässä mallissa valmistettu kahdesta lehmuspalasta. Etupuoli on tässäkin tapauksessa loimuvaahteralla koristeltu.

Customissa on runkoon liimattu vaahterakaula, jota on vahvistettu kaulapuuhun upotetuilla grafiittitangoilla.

Molempien bassojen rungot ovat (NS-2:n tavoin) hieman kaarevat, vaikka niiden kaari on selvästi loivempi kuin amerikkalaisessa alkuperäisversiossa.

Yläreunan viisteen ansiosta molemmat mallit istuvat mukavasti soittajan kehoa vasten.

Customissa on sama tuttu lapa kuin Classic-bassossa…

…mutta sen kaula on viimeistelty kiiltävällä lakalla, ja sen metalliosat ovat kullanväriset.

Legend 4 Custom -basson nauhatyön laatu on vielä huolellisempi kuin Classicissa – kuvassa näkyy hyvin nauhojen sulavaksi pyöristetyt päät.

EMG-HZ-humbuckereille luvataan hieman neutraalimpaa sointia, kuin mikä Classic-basson SSD-mikeistä lähtee.

EMG B30 -etuvahvistin tarjoaa kahden erillisten volumesäätimien lisäksi sekä vaimennusta että vahvistusta keskialueelle, bassolle ja diskantille.

Tältä näyttää Legend 4 Customin siististi toteutettu elektroniikka.

Customissa vankalla Spector-tallalla on kullanvärinen viimeistely.

****

Spector Legend 4 Classicin kaulaprofiili on erittäin mukavantuntuinen D. Mitoiltaan kaula on läheistä sukua Jazz-bassolle, mutta nykyaikaistetulla, aavistuksen verran matalammalla läpileikkauksella.

Otelaudan loiva kaarevuus ja jumbokokoiset nauhat antavat bassolle hyvin nopean ja modernin tuntuman.

Testisoittimen ainoa miinuspiste menee basson painon tilille – hyvin vuorattu, leveä hihna on tässä käytännössä pakollinen lisävaruste.

Legend 4 Classic -basson SDD-humbuckereistä lähtee hyvin voimakas signaali, jolla on herkullisesti muriseva keskialue. Pidin myös Classicin selkeästä, mutta lämpimästä preesensalueesta, jonka ansiosta tämän basson soundi pysyy aina mukavan maanläheisenä.

Perusääni on mielestäni niin hyvä, etten kaivannut lainkaan vaimennusta aktiivielektroniikasta – tulin mainiosti toimeen pelkällä boostilla.

Ääniesimerkit on äänitetty suoraan Focusrite Saffire 6 USB -äänikortin kautta audiosekvensseriin, ilman mitään vahvistinmallinnusta. Jokainen pätkä lähtee liikkeelle kaulamikrofonista:

Spector Legend 4 Classic – sormisoitto

Spector Legend 4 Classic – Reggae

Spector Legend 4 Classic – slap

Spector Legend 4 Classic – plektralla

****

Spector Legend 4 Customin kaulaprofiili on hivenen verran paksumpi ja pyöreämpi kuin Classicin kaula. Sen kiiltävän lakkauksen seurauksena Customin soittotuntuma on jotenkin ”aikuisempi” ja tasaisempi. Ainakin minun mielestä tämä Spector tuntuu kalliimmalta, kuin mitä se on.

Liimaliitoksen ja kaulan grafiitivahvistuksien ansiosta Legend Customin akustisessa soinnissa on enemmän alakertaa ja potkua, sekä aavistuksen verran purevampi atakki.

Positiivisella tavalla värjäämättömät EMG-HZ-humbuckerit ja saman firman etuvahvistin antavat Custom-bassolle selkeästi ”aktiivisemman” soundin, jossa on aina läsnä tietty annos preesensalueen selkeys ja diskantin tuore pirteys.

Kolmialueinen EQ, jossa on sekä vaimennus että korostus, on luonnollisesti selvästi monipuolisempi työkalu kuin Classicin yksinkertaisempi Tone Pump Jr -etunen.

Tässä ovat samanlaiset esimerkkipätkät Spector Legend 4 Custom -bassolla soitettuna:

Spector Legend 4 Custom – sormisoitto

Spector Legend 4 Custom – Reggae

Spector Legend 4 Custom – slap

Spector Legend 4 Custom – plektralla

****

Mielestäni on loistava asia, että Spector tarjoaa basistille US- tai Euro-malliensa edullisempia vaihtoehtoja. Sekä Legend 4 Classic, että Legend 4 Custom ovat laadukkaita soittimia, joilla on ilo soittaa.

Spector Legend 4 Classic toimii avaimena Stuart Spectorin maailmaan, ja basso on mukavan suoraviiveinen aktiivibasso erittäin reilulla hinnalla.

Legend 4 Custom taas on soundiltaan ja soittotuntemukseltaan selvästi muutaman askeleen lähempänä Spectorin USA-soittimia. Tämän kauniin laatubasson rahkeet riittävät mielestäni mainiosti myös ammattikäyttöön.

****

Spector-bassoja

Maahantuoja: Musamaailma

****

Spector Legend 4 Classic

672 €

Plussat:

+ hinta

+ viimeistely

+ työnjälki

+ soittotuntuma

+ voimakkaat SDD-mikrofonit

+ helppokäyttöinen etuvahvistin

+ soundi

Miinukset:

– testiyksilön paino

****

Spector Legend 4 Custom

855 €

Plussat:

+ hinta

+ viimeistely

+ työnjälki

+ soittotuntuma

+ grafiittivahvisteinen kaula

+ monipuolinen etuvahvistin

+ soundi

****

Review: Yamaha Pacifica 611H

****

When Yamaha introduced the first Pacifica-model, way back in the 1990s, no-one would have thought that this guitar would become such a runaway success, spawning a whole range of Pacificas over the years. Originally the Pacifica was developed as a sort of test instrument by Yamaha’s West Coast Custom Shop, with its fathers being Rich Lasner and Leo Knapp.

Over the years different guitars have carried the Pacifica monicker, but most Pacificas were (and still are) loosely related to the Strat – just like the current top production-line model, the Pacifica 611H.

****

Unbelievable as it may sound: This beauty of a guitar comes out of Yamaha’s Indonesian factory, which explains the Yamaha Pacifica 611H’s very moderate price (current price at F-Musiikki 595 €).

The Pacifica sticks with traditional tonewoods: The bolt-on neck has been carved from hard rock maple and carries a rosewood fingerboard. The body is almost entirely made of alder – three pieces in our review sample’s case – with just a beautiful bookmatched flame maple veneer glued onto its front for embellishment.

The deep chamfers on the body make for a very comfortable feel.

Vintage-type specs seem to be on the rise again – the Pacifica 611H’s neck comes with a tinted gloss finish.

The headstock matches the body with its flame maple veneer and Root Beer finish.

The top nut, as well as the string trees, are made from Graph Tech’s Black Tusq. This Teflon-impregnated ceramic material is hard and slippery, resulting in better tone and improved tuning stability.

Even though this model isn’t equipped with a vibrato bridge, Yamaha have nonetheless chosen to use a set of Grover locking tuners. The biggest advantage of the Grover units is that you don’t need any tools to change strings. You simply thread the string through the tuning post, and then turn the tuner head. This first engages the locking mechanism, and once the string is locked, the tuning post starts to turn.

Whatever Yamaha do regarding their quality control, they must be doing it dead right! The fret job on our test sample is remarkably clean, which makes the guitar feel far pricier than it really is.

A traditional neck joint – why change something, when it works so well?

The faux-tortie scratchplate is the perfect companion to the 611H’s Root Beer finish – yummy.

Yamaha uses Graph Tech’s String Saver bridge saddles on this Pacifica-model. This self-lubricating material prolongs string-life and takes away some of the nasty twang of many metal saddles.

This quality guitar comes loaded with quality pickups: The P-90/humbucker-combination seems to be en vogue these days – in the case of the Pacifica 611H we find a Seymour Duncan SP-90 in the neck position, with the same manufacturer’s Custom 5 -humbucker mounted next to the bridge. Seymour Duncan say the SP-90 is their most authentic reproduction of a Gibson P-90 from the late Forties, while the Custom 5 is an Alnico V -powered humbucker with a moderate output level.

The controls comprise a master volume and a master tone control, plus a three-way blade switch. The tone control sports a push/pull-switch, splitting the humbucker in the ”up” position.

Clean and competent workmanship can also be found in the control cavity, which has been thoroughly shielded with conductive paint.

****

The Pacifica 611H feels great, thanks to the fine fret job and the very comfortable, oval C-shaped neck profile. Our review sample was also nicely lightweight.

The Yamaha’s clean and transparent acoustic character translates into a healthy amplified tone. In the Pacifica’s case combining a P-90 with a humbucker works exceedingly well. The fat singlecoil easily holds its own against the bridge humbucker, and keeps the signal devoid of any trace of muddiness.

Both soundbites start with the neck singlecoil, then switch to both pickups with the humbucker split, and lastly to the split humbucker on its own. The last two motifs are the combined setting, followed by the bridge pickup on its own, both with the full humbucker switched on:

Yamaha Pacifica 611H – clean

Yamaha Pacifica 611H – crunch

In my opinion the Yamaha Pacifica 611H represents fantastic value-for-money. I wouldn’t hesitate dragging one onto stage (or into a studio) straight out of its shipping box!

****

Yamaha Pacifica  611H

Current price at F-Musiikki: 595 €

Finnish distributor: F-Musiikki

Pros:

• great value-for-money

• locking tuners

• Graph Tech -nut and -bridge

• workmanship

• playability

• sound

• versatility

****

Yamaha Pacifica 611H – the track from the video

****

Review: PRS Studio

****

The PRS Studio -model, which was introduced last year, bundles all the improvements of the last few years in one single instrument. The Studio sports a long list of new – or improved – features, such as the Narrowfield-humbuckers.

****

In Gibson-speak ”studio” usually means a less expensive, slightly scaled-down model. In the PRS Studio’s case the word ”studio” denotes a guitar that is meant to be very versatile.

The PRS Studio (current price in Finland around 3,000 €) is a set-neck electric guitar, with the company’s traditional 25-inch (63,5 cm) scale. A great-looking flame maple top comes as standard on the Studio. PRS offer several different colour finishes, as well as a choice between a wraparound bridge or a PRS vibrato.

Both the neck and the back of the body are crafted from top-quality mahogany. The Studio is offered with two new neck profiles: The fuller version is called Pattern Neck, while its slimmer counterpart is designated as Pattern Thin.

The new PRS Phase III locking tuners feature brass string posts and bushings with a much tighter fit.

I assumed that the reason for the open casings was weight reduction, but I was wrong. In one of PRS’ You Tube videos Mr Smith states that the main reason for this design change were the cool looks.

The company’s new bird inlays are standard on the Studio-model – cream coloured outlines filled with walnut.

The fretwork on our test sample was truly exemplary.

Here’s a good look at PRS’ customary neck joint – its big heel is good for sustain.

Over the past decades the PRS body shape has become a classic design in itself.

A breath-taking view for most guitar connoisseurs – the famous ”fake” binding, which is achieved by leaving the rim of the maple top unstained.

In the last years PRS has given its pickups a thorough overhaul, which has spawned a few new models: The Studio comes equipped with the new PRS 57/08 -humbucker in the bridge position. Many PRS-fans claim that this is the company’s best-ever vintage-type humbucker. The 57/08’s metal cover is brushed aluminium, and bridge versions have their model number deliberately engraved upside-down.

The brand new Narrowfield-humbuckers are very special beasts, indeed, with a sound of their own. The Narrowfield has a full-size humbucker’s output level and warm basic character, but thanks to its much narrower magnetic window the higher-mids and treble range both sound fresher and more transparent.

A push-pull-switch inside the tone control lets you split the bridge pickup.

PRS’ vintage-style vibrato is a fine improvement on Leo Fender’s original Stratocaster-bridge.

The vibrato block is milled from solid brass.

This is what the review sample’s control cavity looks like – not the cleanest PRS I’ve ever seen. Luckily the sawdust doesn’t seem to hamper the guitar’s functionality.

A classy hard case rounds out this package.

****

According to Paul Reed Smith himself, the Studio’s new Pattern neck profile is actually a return to the very beginning of PRS Guitars, when PRS was a tiny little workshop. The Pattern Neck isn’t miles away from the famous Wide-Fat-profile, but it is clearly rounder with much less shoulders to it.

The Studio’s ergonomics and playability can be summed up in one word – fantastic. The guitar is feather-light, and its slender body with the long upper horn balances perfectly on a strap – despite the neck joining the body at the 20th fret.

The PRS vibrato comes set up with four springs and works buttery and precisely with perfect return-to-pitch.

Acoustically the Studio performs like a true PRS – there’s a good dose of Gibson-ish set-neck character, mixed with a drier and and tighter attack. The warm, well-rounded, but fresh character is carried evenly across the whole fretboard.

The Narrowfield-pickups are a very interisting new breed. They don’t pretend to be sound like Strat-sized ’buckers, but give you plenty of humbucker warmth, coupled with more presence and a nice top end sheen. The Narrowfields work well in combinations, where you’d normally expect a couple of Fender-style singlecoils. In my opinion this is the first time I’ve heard a guitar, where a third humbucker makes tonal sense.

The moderately-powered PRS 57/08 -humbucker is the perfect partner for the Narrowfields, because it, too, has a fresh and dynamic tone. Splitting the 57/08 even gives you quite credible Fender-sound approximations.

The soundbites all start with the neck pickup on its own, flicking through all the switch positions with the bridge humbucker split. The final two repeats are the middle-plus-bridge and bridge-alone selections with the full humbucker in use:

PRS Studio – clean

PRS Studio – crunch

****

Three thousand Euros is quite a lot of money for one guitars. True, but I feel the PRS Studio is really worth each Cent – it is a guitar crafted to the highest standards from top-quality materials. The result is one of the best guitars coming from a large-volume manufacturer. Outstanding playability, coupled with the fantastic tone of the new pickups put this PRS in a league of its own.

****

PRS Guitars Studio

Current price in Finland: approx. 3,000 €

Finnish distributor: EM Nordic

A big thank you to DLX Music Helsinki for the loan of the review sample!

Pros:

• sheer quality

• workmanship

• playability

• smooth vibrato

• sound

• versatility

Cons:

• sawdust in the control cavity

****

Testipenkissä: Yamaha Pacifica 611H

Kun Yamaha esitteli ensimmäisen Pacifica-mallinsa 1990-luvun alussa, varmasti kukaan ei olisi uskonnut, että kyseisestä mallista syntyisi näin menestyksekäs ja laaja mallisto. Alkuperäinen Pacifica kehiteltiin kokeilumielessä Yamahan USA Westcoast Custom Shopissa, ja soittimen isät ovat Rich Lasner ja Leo Knapp.

Vuosien aikana Pacifica-nimitystä kantoi hieman laajempi katras erimuotoisia kitaroita, mutta pääsääntöisesti Pacificat ovat olleet Strato-tyylisiä – näin myös tämänhetkinen top-malli Pacifica 611H.

****

Uskomatonta, mutta totta: laadukas ja kaunis Yamaha Pacifica 611H –kitara valmistetaan Indonesiassa, mikä selittää sen erittäin maltillisen hinnan (F-Musiikin hinta: 595 €).

Puut on valittu perinteitä kunnioittaen: ruuvikaula on veistetty vaahterasta, otelauta palisanterista, ja runkopuuna on käytetty kolme palaa leppää. Koristeeksi on liimattu loimuvaahteraviilut sekä rungon että lavan etupuolelle.

Rungon viisteiden ansiosta kitara istuu mukavasti soittajan sylissä.

Vintage on tulossa jälleen muotiin – Pacifica 611H:lla on uutena ominaisuutena kiiltävä (ja kellertävä) lakkaus kaulassa.

Sekä satula että kieliohjaimet tulevat Graph Techiltä, ja niiden materiaali on Teflonia sisältävä, itsevoiteleva keraaminen Black Tusq. Black Tusqin lujuus parantaa kitaran sointia, samalla kun itsevoitelu vähentää tehokkaasti kitkaa virittäessä.

Vaikka tässä Yamahassa ei ole vibratallaa, on soittimen virittimiksi valittu laadukkaat Grover-lukkovirittimet. Uusien Groverien suuri etu on, että kielten vaihtoon ei tarvitse työkaluja, vaan nuppia kääntämällä kieli ensin lukitetaan viritintappiin, ennen kuin tappi alkaa kääntyä.

Miksi ei kaikilla valmistajilla voi olla näin tiukka laadunvalvonta? Pacifican nauhatyö on hintaluokassaan esimerkkilistä sorttia – sileän soittopinnan sekä pyöristettyjen nauhapääiden ansiosta 611H tuntuu huomattavasti kaliimmalta soittimelta kuin mikä se on.

Perinteinen ruuviliitos – kun se kerran toimii, niin miksi sitä pitäisi muuttaa?

Kilpikonnakuvioinen plektrasuoja istuu tyylikkäästi Yamahan kauniiseen punaruskeaan Root Beer -väritykseen.

Yamaha käyttää Graph Techin String Saver -tallapaloja 611-mallin kiinteassä tallassa. Itsevoiteleva materiaali pidentää kielten käyttöaikaa ja vähentää huomattavasti joistakin metallisatuloista tuttua, ikävää nasaalisuutta.

Laatukitaraa on varustettu laatumikrofoneilla: monissa kitaroissa näkyy nykyään P-90:n ja tallahumbuckerin yhdistelmää. Pacifica 611H:n tapauksessa kaulamikrofoniksi on valittu Seymour Duncanin SP-90-mikkiä, joka on firman pikkutarkka jäljennös alkuperäisestä 1950-luvun Gibson P-90:stä. Kitaran tallahumbucker on Duncanin Custom 5 -malli, joka on keskivahva mikrofoni Alnico 5 -magneettilla.

Säädinosasto koostuu yhdestä kolmiasentoisesta vipukytkimestä, sekä master volumesta ja master tonesta. Tone-potikassa on nostokytkin, jolla voi puolittaa tallahumbuckerin.

Erittäin siistiä työtä voi löytyä myös elektroniikkalokerossa, joka on suojattu ulkoisilta häiriöiltä grafiittimaalilla.

****

Pacifica 611H:n soittotuntuma on hyvin mukava, loistavan nauhatyön, sekä kaulan hyvin mukavan, keskipaksun C-läpileikkauksen ansiosta. Testiyksilö oli myös miellyttävän kevyt.

Yamahan selkeä ja avoin akustinen luonne säilyy myös vahvistetussa soundissa. Yksikelaisen P-90:n yhdistäminen tallahumbuckeriin on Pacifican tapauksessa hyvin toimiva ratkaisu. Kaulamikrofoni ei jää teholtaan lainkaan humbuckein varjoon, ja yksikelainen pystyy tuottamaan huomattavasti selkeämpää soundia kaulan lähellä kuin monet humbuckerit.

Esimerkkipätkissä aloitan kaulamikrofonista, minkä jälkeen kuullaan puolitettua humbuckeria ensin kaulamikrofonin kanssa ja sen jälkeen ilman. Lopuksi tulevat kytkimen keski- ja talla-asento täydellä humbuckerilla soitettuna:

Yamaha Pacifica 611H – puhdas

Yamaha Pacifica 611H – säröllä

Mielestäni Yamaha Pacifica 611H tarjoaa uskomattoman hyvää vastinetta rahalle. Tällä soittimella riittää rahkeet myös ammattimuusikon käyttöön, suoraan paketista ja ilman modausta!

****

Yamaha Pacifica  611H

F-Musiikin hinta: 595 €

Maahantuoja: F-Musiikki

Plussat:

• hinta-laatu-suhde

• lukkovirittimet

• Graph Tech -satula ja -tallapalat

• työnjälki

• soitettavuus

• soundi

• monipuolisuus

****

****

Yamaha Pacifica 611H – videon audioraita

****

Testipenkissä: PRS Studio

****

Viime vuoden puolella ilmestynyt PRS Studio -malli on firman jatkuvan kehityksen tämänhetkinen huipentuma. Tähän kitaraan sisältyy pitkä lista parannuksia monissa yksityiskohdisssa, sekä PRS:n uudet Narrowfield-humbuckerit.

****

Gibsonilla sana ”studio” viittaa tavallisesti ”standardia” edullisempaan versioon. PRS Guitarsin Studio-mallissa ei todellakaan ole kyse säästöversiosta, vaan nimi tulee tämän mallin monipuolisista soundimahdollisuuksista.

PRS Studio (DLX Musicin hinta 2.995 €) on liimakaulainen sähkökitara firman perinteisellä 25-tuumaisella (63,5 cm) mensuurilla. Pramea loimuvaahterakansi on jokaisessa Studiossa vakiona. Malli on saatavana usealla eri värityksellä, sekä PRS-vibratallalla tai firman wrapover-tallalla varustettuna.

Sekä kaula että rungon takaosa ovat ensiluokkaista mahonkia. Studiota valmistetaan kahdella uudella kaulaprofiililla: Pattern Neck on täyteläisempi vaihtoehto, kun taas Pattern Thin Neck on ohuempi.

Uusissa PRS Phase III -virittimissä on kielten lukitus, messingistä tehdyt tapit, sekä vintagea tiukemmin lapaan istuvat kaulukset.

Oletin, että virittimien puoliavoimiim koteloihin on päädytty painosyistä, mutta yhdessä firman You Tube -videossa Herra Smith kertoo, että tämä ratkaisu on valittu, koska ”se näyttää niin kivalta”.

PRS Studion vakiovarustukseen kuuluvat myös ruusupuisen otelaudan lintu-upotukset. Uusimmassa versiossa on kermanvaalea ulkoreuna ja pähkinäpuusta veistetty sisäosa.

Nauhatyö on testisoittimessa suorastaan esimerkkillistä.

Tältä näyttää Paul Reed Smith Guitarsin perinteinen liimaliitos sustainea lisäävällä, tukevalla kaulakorolla.

Firman rungon muotoilusta on tullut vuosien myötä klassikko.

Kitarafaneille tämä on suorastaan henkeäsalpaava näky – PRS:n kuuluisa ”feikki” reunalistoitus, jossa kannen reuna jätetään värjäämättä.

Viime vuosina PRS:n mikrofonivalikoima on käynyt läpi perusteellisen uudistusprosessin: tallamikrofoniksi on valittu PRS:n vintage-tyylinen 57/08-humbucker, joka on monien mielestä paras PRS-humbucker ikinä. 57/08:n metallikansi on harjattua alumiinia, ja pikanttina detaljina mikin mallitunnus on tallaversioissa aina päälaellaan.

Uusinta uutta on kaula- ja keskiasemaan asennettu Narrowfield-humbucker, joka on ihan uusi mikrofonityyppi omalla soundillaan. Narrowfieldissä on vintage-humbuckerin lähtöteho ja lämmin perusluonne, mutta kapeamman magneettisen ikkunan ansiosta erilainen preesensalueen rakenne ja hieman tuoreempi diskantti.

Tone-potikassa on nostokytkin, joka puolittaa yläasennossa tallahumbuckerin.

PRS:n vintage-tyylinen vibrato on itsekin legendaarinen parannus Leo Fenderin alkuperäisestä Strato-vibrasta.

Vibrablokki on valmistettu isosta messinkipalasta.

Tällaiselta testisoittimen elektroniikkalokero näyttää – ei ehkä siistein näkemäni PRS-kitara, mutta puupöly ei haittaa mitenkään kitaran toimivuutta.

Laadukas laukku kuuluu luonnollisesti PRS Studion hintaan.

****

Studion uusi Pattern-kaulaprofiili on itseasiassa PRS-kitaroiden alkuperäinen profiili sitä ajasta, kun PRS oli vielä pikkuinen custom-paja. Pattern Neck on lähellä vanhaa Wide Fat -profiilia, mutta aavistuksen verran lihaksikkaampi ja selvästi pyöreämpi. Wide Fat -kaulan hartiat on poistettu PRS:n uudesta Pattern Neckistä.

Studio-mallin soittettavuutta ja ergonomiaa voi kuvailla yhdellä sanalla – ensiluokkainen. Kitara on kevyt, ja sen ohut – ja yläsarvella varustettu – runko roikkuu tasapainoisesti hihnassa, vaikka kaulaliitos on vasta 20:n nauhan kohdalla.

Neljällä jousella varustettu PRS-vibra toimii hyvin jouhevasti ja tarkasti, ja se palaa käytön jälkeen nätisti nolla-asentoonsa ilman vireongelmia.

Akustisesti soitettuna PRS Studio soi kuin tyyppillinen PRS – Gibson-tyylinen perusluonne, mutta hieman kuivemmalla ja tiukemmalla atakilla. Kuulas, mutta lämmin karakteeri, sekä pitkä sustain ovat tasaisesti läsnä koko kitarassa.

Narrowfield-mikrofonit ovat erittäin mielenkiintoinen uutuus. Ne eivät yritäkään olla häriövapaita, Strato-tyylisiä mikrofoneja. Sen sijaan Narrowfieldistä saa loistavia solakkaampia humbucker-soundeja, jotka todellakin toimivat loistavasti kolmen mikrofonin kattauksessa. Etenkin viisipykäläisen vipukytkimen väliasennoissa eron tavallisien ja NF-humbuckereiden välillä on helppo havaita.

Hyvin maltillisella teholla toimiva PRS 57/08 -humbucker sopii tähän settiin täydellisesti, koska senkin sointi on dynaaminen ja hienostuneen raikas. Splitattuna 57/08:sta saa irti jopa melko uskottavia Fender-kaltaisia soundeja.

Seuraavissa esimerkeissä soitan kytkimen asennot läpi kaulamikistä ensin puolitettuun tallamikrofoniin. Lopuksi tulevat vielä ne kaksi asentoa, joissa tallahumbuckeri on kytketty täysille:

PRS Studio – puhdas

PRS Studio – crunch

****

Kolmetuhatta euroa on aika paljon rahaa yhdestä sähkökitarasta. PRS Studio on kuitenkin täysin hintansa arvoinen: soitin on valmistettu parhaista osista suurella huolella. Lopputulos on mielestäni yksi parhaimmista, sarjatuotannossa valmistettavista kitaroista. Soitettavuus on ensiluokkainen, ja uusien mikrofonien ansiosta tämä PRS on monipuolisuudessaan ihan omaa luokkaansa.

****

PRS Guitars Studio

DLX Musicin hinta: 2.995 €

Maahantuoja: EM Nordic

Kiitos DLX Music Helsingille testikitaran lainaamisesta!

Plussat:

• laatu

• työnjälki

• soitettavuus

• vibran toiminta

• soundi

• monipuolisuus

Miinukset:

• hieman puupölyä testiyksilön elektroniikkalokerossa

****

Fender Select – USA-tehtaan parhaimmisto

Uusi Fender Select -sarja edustaa parasta mitä firman sarjantuotannolla on tarjota.

Mallistossa löytyy uusia versiota Fenderin neljästä päämallista – Telecaster, Precision Bass, Stratocaster ja Jazz Bass. Rungoissa on erittäin kauniit kannet loimuvaahterasta tai koa-puusta, ja soittimien muut speksit vastaavat American Deluxe -sarjaa.

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑